Slummista paratiisiin

– Muistoja Erätorin ostarilta ja Eliel Muoniovaaran arkkitehtitoimistosta

Lilun akatemia oli elämäntapa, johon kuuluivat työntekijät ja perhe.

Erätorin ympäristö on muuttunut vain vähän Runebergin päivästä vuonna 1956, jolloin Leena ja Matti Muoniovaara loikkivat uuden kodin portaat alas jännittäen ensimmäistä koulupäivää Herttoniemen kansakoulussa. Leena oli silloin toisella luokalla ja Matti ensimmäisellä. – Porrashuonetta vasta laatoitettiin ja rakennuksen viimeistely oli muutenkin kesken. Pikkuveljemme Heikki jäi leikkimään rakennusmiesten seuraan. Myöhemmin hän jopa nukkui päiväunia työmaalla, Matti muistelee nelilapsisen perheen muuttoa Katajanokalta Herttoniemeen, Erätorin ostoskeskuksen toimistosiipeen, jossa oli myös kaksi asuntoa.

Sisarusten isä, arkkitehti Eliel Muoniovaara eli Lilu oli suunnitellut ostoskeskuksen. Perheen asunnosta hän teki persoonallisen ja varusti sen muutamilla erikoisuuksilla. Koti jatkui arkkitehtitoimistoon, joka sijaitsi sen vieressä. – Tuntui, että olisin muuttanut slummista paratiisiin. Täällä oli jännittävämpää, oli skutsi, urtsi ja kaverit, Matti kuvailee poikaviikarin kokemusta.

Eliel Muoniovaaran lempinimi Lilu tulee Lillanista, jolla perhe kutsui nuorinta lasta. Eliel oli kuitenkin aikuisena lähes 190 cm pitkä.

Leo-sedän Dodge

Ostarin lapset olivat lähellä ajan tapahtumia ja ilmiöitä. – Eräänä päivänä, kun olin äidin asialla alakerrassa Gustafssonin myymälässä, kauppias kuiskasi uutisen, että heille tulee Wrigley -purukumia myyntiin, Matti kertoo.

Uuden Suomen ja Huvudstadsbladetin yhteisen konttorin näyteikkunassa oli esillä ajankohtaisia uutisvalokuvia. Erityisesti Kennedyn murha ja Luciaehdokkaat ovat jääneet Leenan ja Matin mieleen. – Melody Makers-lehdestä ja New Musical Expressistä luettiin viimeisimmät popmusiikki uutiset. Ne tulivat Ertsun lehtikioskiin, joka työnnettiin joka päivä torille, Leena kertoo.

Muoniovaarojen kotiportaan pielessä toimi levybaari, josta Leena osti

ensimmäisen levynsä, Elvis Presleyn Jailhouse Rockin. Musiikki pääsi valloilleen kotiportaan kellaritilassa, jonka Lilu järjesti lapsilleen ja heidän kavereilleen.

Toisinaan Lilun toimiston eteen pysäköitiin harvinainen, kiiltävä Dodge, jota pojat kokoontuivat ihailemaan. – Auto oli Leo-sedän, Teoran toimitusjohtaja Leo Lyytikäisen, jolle isä piirsi taloja, myös Erätorin ostarin. Hän oli Lilun veljen sotakaveri.

Lilu, joka myöhemmin erikoistui elokuvateatteriarkkitehtuuriin, suunnitteli ensimmäisen elokuvateatterinsa Erätorille. Idea elokuvateatterin rakentamisesta rakennuksen tyhjään keskiosaan tuli rakennuttajalta, PohjaYhtymältä.

Muoniovaaran lapsille Kino Herttua oli kotiteatteri, jossa he kävivät usein, koska liput olivat edullisia. – Elokuvat avasivat kuvallisen maailman. Muistan hyvin Tarzanit, Eddie Constatin elokuvat ja varhaisteininä Sissi-elokuvat, sanoo Leena, joka harrastaa edelleen elokuvia.

Matti näki Disneyn piirretyn Peter Panin ainakin kymmenen kertaa.

Esteettisesti lyhin reitti

Arkkitehtitoimisto tunnettiin Lilun akatemiana, jossa myös lapset touhusivat ja saivat varhain oikeita tehtäviä. Matti vahvisti tussilla pohjapiirustuksia ja Leena valitsi julkisivuvärejä. Ei ihme, että kummastakin tuli arkkitehteja.

Suunnittelutöiden ohessa kuunneltiin klassista musiikkia gramofonilla ja luettiin venäläistä kirjallisuutta toimiston laajasta kirjahyllystä. Toimistossa työskennellyt arkkitehti Eero Oulasvirta muistaa pitkät keskuste

Lukiolaiset Reijo Wilenius, Jukka Sainio ja Matti Muoniovaara ovat kokoontuneet jälleen kerran istumaan tuuletusputkien hatuille Fazerin eteen. Se oli yksi Matin lempipaikoista Herttoniemessä Valion baarin ja nuorten kellarikämpän ohessa.

lut Dostojevskin teoksista ja Ludwig Wittgensteinin Tractatuksesta. – Lilu oli myös taitava maalari. Hän piti tärkeänä, että maalaamme ja piirrämme elävää mallia. Oli myös hauska huomata, miten vastapäisen talon ikkunoista seurattiin maalaushetkiä uteliaina, Eero kommentoi.

Kun töitä tehtiin yötä myöten arkkitehtuurikilpailujen yhteydessä, Lilu saattoi ehdottaa taukoa. – Hän totesi yhtäkkiä, että nyt lähdetään ajelulle keskustaan esteettisesti lyhintä reittiä pitkin. Se oli hyvin lilumaista. Sitten me kaikki siirryimme hänen sitruunan keltaiseen Peugeotiinsa ja ajoimme rantoja pitkin, kertoo Eero.

Myös matematiikka kiinnosti Elieliä. Hän kehitti laskentamallin, jonka avulla katsomiskokemuksen mukavuus optimoitiin elokuvateattereissa. Hiljaisina aikoina hänellä oli tapana antaa jokin matemaattinen ongelma Eerolle ratkaistavaksi. – Kerran ikkunoiden edessä, Aeron pihassa eräs pikkupoika putosi roskanpolttouuniin. Lilu näki sen ja ryntäsi välittömästi ulos sammuttamaan palavaa poikaa paljain käsin. Sellainen hän oli, rohkea ja vastuuntuntoinen.

Liekit sammuivat, mutta valitettavasti poika ei loppujen lopuksi pelastunut. Samalla Lilun kädet paloivat pahasti. Seuraavien viikkojen aikana hän piirsi kääreeseen asetetulla hiilellä.

Erätori antaa rapautuneen vaikutelman

Matti huomauttaa, että Erätorille suunniteltiin liikerakennus, koska ostos-

Tuuletusputkien hatut Fazerin edessä Erätorilla olivat lasten ja nuorten suosima istumapaikka, jossa seurattiin torin elämää. Useimmissa liikkeissä ja asuntojen parvekkeilla oli iloiset raidalliset markiisit varjostamassa ikkunoita. Arkkitehdit Leena ja Matti Muoniovaara ovat Erätorilla yhdessä lähes viidenkymmenen vuoden jälkeen.

keskus -käsite oli vielä tuntematon.

Muoniovaarojen mielestä sen hahmoa edelleen tasapainoisena ja ympäristöön sopivana. Yksinkertaisesta julkisivusta löytyy muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia parvekkeista viistottuun kulmaan, kuten muissakin Lilun muissakin töissä. Lilu suunnitteli myös alkuperäiset valo mainokset.

Leenan mielestä parasta on katto, vaikka entinen punainen oli parempi kuin nykyinen vaalean harmaa.

Matti suree alkuperäisen, hienon terastirappauksen korvaamista pinnoitteella ja teipattuja näyteikkunoita. Kumpikin harmittelee talojen ja ympäristön yksityiskohtien rapautumista ja korjaamisen unohtamista. – Mutta tori on myös parantunut, kun uudet liikennejärjestelyt rauhoittavat sitä. Pysäköintipaikoilla voisi olla vieläkin vähemmän tila, vaikka määrä olisi sama, Matti ehdottaa.

Eero muistaa, että korkeat tornitalot suunniteltiin liikerakennuksen taakse maiseman parantamiseksi.

– Ilman niitä kokonaisuus olisi ollut lattea, Eero korostaa.

Entä mitä Lilu ajattelisi Länsi-Herttoniemen täydennysrakentamisesta, jonka luonnoksessa Erätorin ostari ehdotetaan purettavaksi?

Arkkitehdilta, joka on suunnitellut Aikatalon Ateneumin taakse ja vanhan Maxim-elokuvateatterin uudisrakennuksen, voi odottaa ennakkoluulottomuutta. – Moderni rakennus vanhan vieressä antaa vain arvoa vanhalle ja korostaa sen kauneutta, sanoo Eliel syntymäpäivähaastattelussaan Helsingin Sanomissa vuonna 1968. – Arkkitehdin on oltava hellävarainen, hän ei saa antaa oman makunsa pilata luonnon kauneutta tai kaupunkikuvaa, Lilu päättelee Aikatalon suunnittelua koskevassa haastattelussa Veikkaaja -lehdessä vuonna 1961.

Kirjoittaja Riitta Malve-Tamminen Kuvat Arkkitehtuurimuseo

Anton Eliel Muoniovaara, 1918–1993

• Valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1945. • Töissä muun muassa Alvar Aallon toimistossa 1945–48. • Toimi professori Antero Pernajan assistenttina Teknillisessä korkeakoulussa 1949–52. • Oma arkkitehtitoimisto vuodesta 1949 lähtien. • Harrasti matematiikkaa, filosofiaa, kirjallisuutta, musiikkia ja purjehdusta, järjesti taideharrastusiltoja.. • Keskeisiä suunnittelutöitä: • Kerrostaloja ja rivitaloja, Länsi-Herttoniemessä Kettutie 4, Mäyrätie 12 ja Majavatie 10–14, Munkkivuoressa Ulvilantie 19 ja Lauttasaaressa Isokaari,

Ehrensvärdintie 15 • Liike- ja toimistotiloja, Erätorin ostoskeskus, Aikatalo ja Metallitalo • Elokuvateattereita n. 60, mm Kino Herttua, Bristol,

Maxim

Sigkrattiin Valkasta Siilarille

Elettiin v-57. Budjasimme Mäkelänkartsa 45 puol-kunnallisessa luukussa. Katutason handeleista slumpattiin parturi ja suutarin palvelut, sekä tsökattiin mölö, että muu skruudattava. Hyyry käytiin bungaamassa kosarin himassa, jossa isännöitsijä keräsi fyrkat.

Naapuri haussissa oli bastu. Pihan kakrut jeesas basen pitäjää stikkaamalla klapit klitsuun. Duunista sai snadisti karkki fyrkkaa.

Bastua käytettiin ahkeraan, koska himassa oli ankeet tvettaus mestat.

Meillä oli kiviksessä mökki ja mutsilla snadi plantaasi johon stikattiin jyviä jemmaan. Meille taaveille mesta oli kliffa. Saimme metskata, tsimmata ja kartanosta sai snadia hyyryä vastaan loonata rutsarin, jolla pääsi skiglailemaan. Kivikseen piti dallata tai sjöraa fillarilla. Kuliksen gamla silta oli snadi ja siinä piti olla tarkkiksena, ettei bilikat sjörannut klappeille. Siltaa pitkin sjöras Kuliksen skuru.

Sit koitti päivä, ku ruvettiin duunaamaan kamat pilikaan ja tsörattiin siilarille. Kamat kärättiin nyyaan himaan ja tsiikaattiin haavi auki, ku skitussa oli amme. Luukku oli 2 h ja tsöke. Siihen piti änkee mutsi,faija ja neljä kakruu. Proidin kanssa jätettin faija muden kanssa järkäämään kamat mestoille ja lähdettiin tsiikailemaan löytyykö brassaus mestoja. Hersikan vanha hynda oli tosi spuli kakrun öögilla tsiidattuna.

Siilarilla prennattiin talous krääsä omissa polttiksissa. Se, mitä ei prenattu, niin se kärrättiin Mylliksen kaatikselle. Kaatis oli kliffa mesta, sillä fasu kärräs taatelii yms. skruudattavaa, joita taavit stikkas munnariin. Ei pamlattu mistään ogelma krääsästä, vaan sinne kärättiin kaikki skeida. Spulina kundina oli pykkaamassa Mylliksen kaatiksen päälle uusia hausseja.

Vuosi 2014. Siilari on ollut ja on kliffa mesta budjata. Meidän kaikkien Hersikalaisten on vastustetteva kaikkia heikennyksiä, joita stadin byrokraatit kehittelee. Onko se demokratiaa, asukkaiden/yhdistysten lausunnoilla pyyhitään pölyt pöydältä? Missä todellinen valta?

Preivin skrivasi Eero Kuvat Eero Rasijärven albumista Vallilasta ja Herttoniemestä