Mitä kuuluu Viikin ja Vanhankaupunginlahden luonnolle?

Sarvipöllöemo Vanhankaupunginlahdella.

Viikin luontovalvoja ja kirjailija Eero Haapanen oli lupautunut kertomaan vuosikymmenien kokemuksestaan koskien Vanhankaupunginlahden luontoa. Haastattelu oli sovittu Kuusiluotoon ja odottelemme Arabianrannassa hiljaa lähestyvää soutuvenettä.

Vene karahtaa rantakiviin ja Eero astuu maalle tervehtimään. Päivettynyt herra on toiminut alueella luontooppaana useina vuosina. Lisäksi hän työskentelee Viikin luontovalvojana seuraten muun muassa alueen pesintäpönttöjen tilannetta. On odotettavissa laajaa tietämystä alueesta.

Kuusiluoto

Hyppäämme veneeseen ja suuntaamme Vanhankaupunginlahden selän yli kohti Kuusiluotoa. Moderni ranta-alue ja tiivis kerrostaloympäristö jää taakse ja edessä siintää pieni saari, jossa on Karlssonien suvun vanha punamultainen mökki. Kontrasti maisemissa on suuri olan taakse vilkaistessa. Ohitamme saaren ja maisemat muuttuvat luonnonläheisemmiksi. Kun saavumme perille ja venettä kiinnitetään laituriin, kerrostalomiljöö on jo unohtunut. Kuusiluodossa on metsän ja kallioiden keskellä vanha punamultainen puuhuvila sekä perinteinen pihapiiri kasvimaalla ja syreeneillä, jossa luonto on vahvasti esillä.

Metsäkauriit

Kiertelemme Eeron kanssa lämpimillä kallioilla ja keskustelemme alueelle hiljattain kotiutuneista nisäkäslajeista.

Vuonna 2003 asettuivat metsäkauriit Vanhankaupunginlahden ympäristöön. Poikueet syntyvät rauhallisissa ruovikoissa, joita alueelta löytyy. Talvisin metsäkauriita autetaan selviytymään ruokintapisteiden avulla. Kanta on pikkuhiljaa lisääntynyt ja riistakameran avulla nykyisin alueella tiedetään asustavan 11 metsäkaurista.

Eräs kauriiden suosimista paikoista on itärannalla Fastholmassa. Herttoniemeläiselle ulkoilijoille lumenkaatopaikan, oksa- ja hakealueiden vaikeakulkuisessa maastossa unenomaisen kevyesti loikkivat kauriit ovat tuttu näky. – Kauriit ovat tottuneet elämään rakennusviraston alueen häiriöiden kanssa. Samasta syystä alue on eristynyt ja siksi rauhallinen.

Vilistäjiä ja vesihirmuja

Viikin eläimistä alueella on elänyt pitkään nisäkkäistä kärppiä ja lumikkoja. Aivan viime vuosina myös saukko ja näätä ovat kotiutuneet alueelle. Helpoiten saukon jäljet löytyvät Vanhankaupungin kosken rannalta, mistä löytyy talvisin saukolle virtaavan veden ansioista kalanpyydystysmahdollisuus. Ne vaeltavat myös pitkin Viikinojaa. Talvella se paljastuu jäljistä ojan jäällä, jolta se pulahtaa suliin kohtiin. Tosin liikkeellä voi olla piisamikin, joita on enemmän. – Saukon ei tiedetä pesivän lahden ympäristössä, Vantaanjoen törmissä kylläkin. Sen sijaan piisameilla on runsaasti pesiä rantojen tuntumassa.

Mäyrämetsässä lähellä Herttoniemeä todennäköisesti asustaa harvalukuinen joukko mäyriä supikoirien naapureina. Eero pitää valitettavana, että myös mäyrät vaarantuvat supikoirien metsästyksessä.

Laulujoutsen pesi ensimmäisen kerran

Viikin lintutorneissa voi ihailla maisemia ja tarkkailla lintuja. Toisinaan voi nähdä jopa lahdella saalistavan merikotkan nappaamassa mukaansa valkoposkihanhen. Alueella pesii kanahaukka vuosittain ja ruskosuohaukka epäsäännöllisesti. Viikinmäessä pesii nuolihaukka, joka käy alueella saalistamassa. Iltaisin voi kuulla sarvipöllön (korkeus n.35 cm) huhuilun tai lehtopöllön (korkeus n.40 cm) hieman kissan nau’untaa muistuttavan ääntelyn.

Sitruunavästäräkkiä, viitakerttusta ja punavarpusta tullaan katsomaan ulkomaita myöten.

Näätä kurkistelee kuvaajaa Kininokan vanhassa metsässä toukokuussa vuonna 2013.

Sarvipöllön poikanen tänä kesänä Lammassaaressa.

Arkuudestaan tunnettuja, uusia lintuja on ilmestynyt alueelle. Kuusiluodossa surisee kesäkuussa yksinäinen järripeippokoiras, joka ei ole jostain syystä jatkanut muuttomatkaa tuttuun tunturikoivikkoon. Vaikka se ei tavoittaisi puolisoa laulullaan, houkuttelee se lukuisia lintuharrastajia paikalle.

Laulujoutsen puolestaan hautoo ruovikossa kesäkuussa oleiltuaan alueella ensin pari kesää pesimättä. Kurjen kotiutumisen merkit ovat selvät ja nyt odotellaan pesänrakennuspuuhia ruovikossa.

Virosta levinneet haikarat ovat pesineet pienellä Klobbenin saarella jo melkein kymmenen vuotta. Kesäkuussa parikymmentä haikarapariskuntaa hoitaa kukin omaa jälkeläiskatrastaan kookkaissa pesissä, jotka sijaitsevat puiden latvoissa. ”Esimerkiksi niiden pesintää olisi mielenkiintoista seurata web-kameralla, jos rahoitus hankkeelle löytyisi,” toteaa Eero.

Reittejä ihmisille ja eläimille

Ihmisten ja eläinten yhteiselo on toiminut hyvin kiitos rakennettujen ulkoilureittien. Pääosin ihmiset käyttävät merkittyjä reittejä, jolloin luonnoneläinten pärjääminen kaupunkiolosuhteissa paranee. Eero pitää tärkeänä, että ulkoilijat pääsevät reittejä pitkin nauttimaan kauniista maisemakohdista. Hän mainitsee erityisesti Hakalan arboretumin, joka toimii sisäänkäyntinä monelle alueelle saapuvalle. ”Hakalan metsään on istutettu eri puolilta maailmaa kotoisin olevia puulajeja ja alueen pitäminen hyvässä kunnossa on tärkeää.”

Ajankohtaisessa vanhankaupunginlahden hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelussa puntaroidaan uusiakin polkuja. Niiden rakentamisessa huomioidaan etenkin reittien eläimille aiheuttama häiriö. Vanhankaupunginlahden eläinkanta on päässyt kehittymään alueelle johtavien viherkäytävien ansioista. Käytäviä pitkin mm. metsäkauriit ovat päässeet siirtymään Viikkiin rikastuttamaan eläinlajistoa. Viherkäytäviksi kutsutaan luontoaluSaukon jälkiä lumessa Viikissä. eita tai harvaan rakennettuja alueita, joiden avulla eläimet pääsevät etenemään. Käytävät yhdistävät luontoalueita toisiinsa sekä johtavat ennen pitkää taajamien ulkopuolelle luontoon tai maaseudulle. Ilman viherkäytäviä eläimet jäisivät eristyksiin lajitovereistaan, jolloin eläinkanta heikkenisi hiljalleen.

Koiranomistajilla on erityinen mahdollisuus suojella eläimiä. Eero muistuttaa koirien kiinnipitämisen merkityksestä. Etenkin kelautuva talutushihna, joka tarjoaa koiralle vapaan liikkumisen kymmenenkin metrin säteellä, vaarantaa lintujen pesimistä. Kaksi lehtopöllöemoa piilokuvassa Fastholmassa viime toukokuussa. Löytysitkö kummatkin? ”Kaupungissa yhteiselon onnistumiseksi täytyy yrittää sovitella monien eläinten tarpeita. Koirilla on tärkeä rooli mm. ihmisten yksinäisyyden hoitajina ja ihmisten liikkeelle saajina. Mutta vapaana ollessaan koirat voivat myös estää maankamaralla olevien lintujen kuten lehtokurpan, pajulinnun, metsäkirvisen, keltasirkun ja tavin pesinnän onnistumisen.

Lintukanta supistuisi nopeasti ilman ihmisen apua. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi loukutetaan Vanhankaupunginlahden alueella supikoiria ja minkkejä. Nämä vieraseläinlajit käyttävät ravinnokseen maassa ja kosteikoissa pesivien lintujen munia ja poikasia. Minkit saalistavat myös puissa sijaitsevista linnunpesistä. Eräänä talvena alueelta metsästettiin noin 100 supikoiraa.

Järviruo’on runsas leviäminen aiheuttaa kosteikkojen vähenemistä. Järviruokoa on yritetty vähentää viime vuosina talkoovoimin raivaussahojen avulla. Hävitys vaatisi raskaampaa kalustoa, mutta työhön ei ole löytynyt rahoittajaa. Ongelma on ilmeisesti osittain kaupungin budjetoinnissa, jossa virkistysalueiden kuten uimarantojen putsaamiseen tarkoitettua kalustoa ei ole voitu käyttää ympäristönsuojelullisiin toimenpiteisiin. Asiasta käydään neuvotteluja.

Ihmisten keskuudessa on järviruoko-ongelman myötä syntynyt huoli rahoitusongelmista. Tringa, Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys toivoo, että alueelle löytyisi yhteistyöyritys, ”manageri” auttamaan alueen hoidon rahoittamisessa. Manageri-yrityksen kanssa olisi mahdollista tehdä laajempaakin yhteistyötä. ”Luonnonsuojelualueen kehitys kuitenkin edennyt positiiviseen suuntaan. Nykytilanne on merkittävästi parempi kuin lapsuusaikoina 1970-luvulla. En osannut edes unelmoida siitä. Veden laatu on parantunut ja näin uposlehtiset vesikasvit lisääntyneet. Laidunniittyjen ansiosta myös niittylintuja on levinnyt alueelle.”

Kartioakankaali ja lampaat

Kuusiluotoon odotetaan lammaskatrasta hoitamaan maisemaa tänäkin kesänä. Ne ovat onnistuneet tärkeässä tehtävässään Vanhankaupunginlahden kulttuuriekologisen klubin niittyprojektissa. ”Kartioakankaalin ilmestyminen ruohomättäille on todennäköisesti lampaiden laiduntamisen ansiota. Viime vuosina myös perinneympäristöissä viihtyvä käenpiika on pesinyt saarella.”

Lammassaaren kosteilla niityillä käyskentelee lauma lehmiä samassa puuhassa. Eero ehdotti alueen edellisessä hoito- ja käyttösuunnitemassa karjaa myös Fastholman maisemahoitotöihin.

Venematkalla takaisin kohti Arabianrantaa Eero soutaa verkkaiseen tahtiin ja maisema vaihtuu. Rannalle astuttaessa ja kerrostaloja katsellessa ympäristön muutos on hätkähdyttävä.

Tulevaisuuden näkymistä kysyttäessä Eero ottaa realistisen kannan: ”Luonnossa on niin paljon vaihtuvia muuttujia, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Monia yllätyksiä on ollut vuosien varrella. Uusien lajien saapumisen lisäksi esimerkiksi Kivinokkaan on muodostunut uusi lintujen suosima kosteikko. Ehkäpä luonnonsuojelualue voisi laajentua tulevaisuudessa.”

Vierailulla Vanhankaupunginlahdella Terhi Knopman ja Riitta Malve-Tamminen Kuvat Eero Haapanen

Pornaisten niemi 1930-luvun puolivälissä, tukinuittajien rantaa.

Luonto suojasi Karlssonien lapsia – Vierailu Kuusiluodossa on myös aikamatka sadan vuoden taakse.

Vanhankaupunginlahti on tänään monin tavoin suojeltu, kansainvälisesti arvostettu lintukosteikko. Sen sijaan Sörnäisten rysäkeisarit, joka on Eeron viime vuonna julkaistu kirja, tarjoaa toisenlaisen näkymän lahdelle viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Siellä liikkuu Venäjän keisarikunnan laivastoa, sisällissodan kaarteja, salakuljettajia, kalastajia ja vuosikymmenten ajan myös Vanhankaupungin konstaapeli Karl Spaak.

Eero haastatteli kirjaa varten kalastaja Erik Karlssonia ja tutustui muun muassa poliisin arkistoihin. ”Kirjan aihe tuli eteeni, en valinnut sitä. Miljöö ja stoorit, joita kuulin, olivat niin kiehtovia, että ne oli pakko kirjoittaa. Kirja toivottavasti lisää Vanhankaupunginlahden arvostusta tuomalla esiin tietoa yhdestä näkökulmasta.”

Kirjan henkilöille lahden luonto oli ennen muuta ravinnon- ja toimeentulonlähde. Kieltolain aikana se tarjosi salakuljetetun alkoholin kätköpaikkoja. Samalla Vanhankaupunginlahti merkitsi lepoa ja virkistystä työläisille lyhyinä vapaahetkinä. Kirja myös osoittaa, että Kuusiluodossa Karlssonien lapset olivat terveempiä kuin kaupungissa asuessaan. ”Historiaan tutustuminen vapauttaa mielikuvitusta. Historiaa voi tutkia myös tekemällä asiota, joita tehtiin sata vuotta sitten. Kuten rysäkalastusta, jota kuusiluotolainen kalastaja Finnbäck opetti meille eräänä vuonna.”

Eero Haapanen: Sörkan rysäkeisarit, Kalastajia, ajureita ja salakuljettajia, SKS 2013