Volvo Vietti 48

Vietti 48

Duett Pickup

toi piristystä arkeen

Amazontreffeillä Porissa

IXO iso x pienoismalli

Tykkää meistä Facebookissa!

Amazon edustusautona

Vietti 48

Suomen Volvo-kerhon (PV-kerho ry:n) jäsenjulkaisu

Julkaisija:

Suomen Volvokerho, Koulukatu 1 C 31 80110 Joensuu

Suomen Volvo-kerhon hallitus vuonna 2023: Puheenjohtaja

Jukka Huovinen, Joensuu huovinen.jukka@gmail.com

puh. 040 770 7994

Varapuheenjohtaja

Eetu Ekonen, Jyväskylä eetu.ekonen@gmail.com

puh. 040 7529 231

Jarmo Lehtonen, Ylöjärvi jarmo.lehtonen@suomenvolvokerho.fi

puh. 0400 919 544

Tomi Pirttimäki, Tampere tomi.pirttimaki@gmail.com

puh. 0400 896 014

Timo Pessala, Valkeakoski timo.pessala@kangasala.fi

040 170 1370

Toivo Susi, Jyväskylä toivosusi.susi@gmail.com

puh. 0400 512 1331

Jäsenasiat hallitus@suomenvolvokerho.com

Lehden taitto ja ulkoasu: Ville Ruuska/Artruska Oy www.artruska.fi

Paino

Kirjapaino Hermes, 2023

Kannen kuva

Risto Kallio

Puheenjohtajan palsta

Kesää odotellessa

Talven selkä on taittumassa. Pitkä talvi on hellitty ajopelejä talleissa ja valmisteltu kevätkelejä varten, monella siintää jo silmissä tuleva ajokausi. Täällä pohjoisemmassa valmistellaan jo Volvoja vapuksi kaduille.

Vaikka pahimmilta uhkakuvilta vältyttiin, ovat sekä sähkö ja bensa edelleen kalliita. Mielessä käy tehdä muutoksia ajokkiin: jos mekaanisen ruiskutuksen vaihtaisikin sähköiseen, vaikuttaisiko se kulutukseen?

Kerhon kulut ovat taas nousseet hieman aiemmista vuosista, mutta talous on silti vakaalla pohjalla. Jäsenmaksu päätettiin pitää edelleen ennallaan 25 €:ssa, vaikka Ukrainan sota ja maailmantalous vaikuttavat myös Pohjolassa saakka.

Paikoin kaukaiselta tuntuva maailmanpolitiikka puree inflaation välityksellä myös yksittäisen harrastelijan kukkaroon ja houkutus jäädä autotalliin ras-

sailemaan kasvaa. Ei anneta sille nyt periksi, vaan tehdään porukassa tästäkin kaudesta hieno.

Omalta osaltani tapahtumakausi alkaa Lahdessa 6.-7.5.2023. Classic Motor Show’ssa on esillä runsaasti coupe-autoja ja muita klassikoita. Minut löydät osastolta E17 heti Pyhimyskerhon vierestä, tulehan jutulle! Tulevan kauden päätapahtuma eli kokoontumisajot järjestetään taas Ruoveden Haapasaaressa 16-18.6.2023 juhannuksen etkoina. Mainos löytyy lehden sisäsivuilta, tilaa on varattu sinullekin.

Olennainen osa kerhoa on tämä lehti. Mikä sinua lehdessä kiinnostaa, mistä haluaisit lukea? Millaiset asiat harrastuskentällä mietityttävät, mistä pitäisi keskustella lehden sivuilla? Lehti on lukijoita varten, joten pistä sähköpostia kerro toiveesi. Myös juttuja kaivataan, pidetään porukassa lehti paksuna. Kirjoittajat saavat totuttuun tapaan Motonettiin 20 € lahjakortit.

Kevätterveisin, Jukka Huovinen

Aineistoa kerholehteen

Sisällysluettelo:

Otahan vain rohkeasti kynä ja paperia tai nykyisiä kirjoitusvälineitä esiin ja juttua tulemaan.

Jutun kirjoittajat palkitaan!

Kerholehteen otetaan mielellään kerholaisten tarinoita. Aihepiiri voi olla hyvinkin laaja, kunhan se vain liittyy tavalla tai toisella Volvo -harrasteeseemme. Jos epäilet, etteivät possessiivisuffikset ja relatiivipronominit ole kohdallaan, niin unohda ne. Toimitukselle kelpaa juttusi sellaisena kuin sen olet kirjoittanut. Se oikoluetaan, eikä mahdollisista virheistä rangaista tai sidota häpeäpaaluun. Tärkeintä on se, mitä haluat meille kertoa.

Kerro meille itsestäsi, Volvo-historiastasi, tapahtumista ja sattumuksista Niksi-Pirkan vihjeitä tai mitä tahansa, mikä on jäänyt sinulle mieleen. Juttusi löytää varmasti lukijoita myös jäsenistä.

Lähetä tekstiä rohkeasti julkaistavaksi.

Jos meillä ei ole juttuja, ei ole lehteäkään, sillä se on meidän kaikkien yhteinen aikaansaannos ja ei kun kirjoittamaan!

Kerholehdessä julkaistaan jäsenistön kirjoittamia Volvo-aiheisia juttuja. Materiaalin voi toimittaa sähköpostilla kerholehti@suomenvolvokerho.com

Valokuvien tulee olla hyvälaatuisia ja mahdollisuuksien mukaan alkuperäiskokoisia, että laatu riittää lehteen.

Muistathan mainita tekstissä kirjoittajan ja kuvaajan nimet, myös kuvateksit otetaan kiitollisina vastaan!

HUOM! Kaikki aineisto on jäsenistön tuottamaa. Lähetä aineisto viimeistään 1.10. 2023 mennessä.

Jokaisesta lehdessä julkaistusta jutusta 20 € lahjakortti Motonettiin.

Sähköinen jäsenkirje

Haluaisitko säästää luontoa ja yhdistyksen postikuluja?

Kerro meille jos haluat jäsenkirjeen s-postiisi:

hallitus@suomenvolvokerho.com

Onko osoitteesi muuttunut?

Muistathan ilmoittaa osoitteenmuutoksista kerholle (postiosoite ja sähköpostiosoite).

Voit tehdä päivityksen myös kerhon nettisivuilla omilla tunnuksillasi tai lähettämällä tiedon hallitus@suomenvolvokerho.com

4. IXO iso x pienoismalli

10. Duett Pickup toi piristystä koronaarkeen

14. Amazon-treffeillä kaukana Porissa

17. Joulutunnelmaa Ränssin Kievarissa

18. Volvo Amazon edustusautona

21. Kokoontumisajot 2023

22. Talvirallia Pihlajavedellä

24. Talwiajot 2023 PV:n takapenkiltä

24. Volvokerhon ja Pyhimyskerhon

Talvipäivä 28.1.2023

27. Kerhoillat

Olisiko jutun juurta, muttei oikein uskallusta kirjoittaa?

IXO iso x pienoismalli

Ideana oli, että keräilijä saisi kerran kuukaudessa pienen lähetyksen, jossa olisi muutama osa koottavaksi

Kuvassa havainnollistuu mittakaavaerot: IXO 1/8, Revell 1/18, Minichamps 1/43.

Pekka Stellberg pyysi ottamaan osista kuvanäytteen toiselle mahdolliselle tilaajalle. Sen vuoksi tikkuaski kuvassa antamassa mittakaavaa.

Mitä tuo mies tekee?

Keväällä 2022 aivan sattumalta eksyin You Tubessa videopätkään, jossa saksalainen herrasmies kokosi pikkupojan nyrkin kokoista ilmiselvästi Volvo B18 -moottorin pienoismallia. Hyppäsin itseni verran ilmaan kiikkustuolista ja otin yhteyttä pienoismallikauppiaaseeni Modeltoysin Pekka Stellbergiin, tietäisikö hän jotain asiasta.

Tutkimme asiaa kumpikin tahoillamme ja saatiin selville, että kyseessä on IXO:n valmistama 1:8 koottava pienoismalli Volvo 122 S vuosimalli 1964.

Samankaltainen, jota Editions Atlas ennakkomarkkinoi ainakin Ruotsissa muutama vuosi sitten. Ideana oli, että keräilijä saisi kerran kuukaudessa pienen lähetyksen, jossa olisi muutama osa koottavaksi; esim. konepelti ja keulan osia, vanteet ja renkaat jne.

Lopputuloksena kuukausien kuluttua kokonainen pienoismalli. Asiasta ei kuulunut enempää ja Atlaksella alkoi mennä

muutenkin heikosti. Kuten muistetaan, alkoi 1/43 Volvo -keräilysarjan mallien toimitukset viivästyä ja loppuivat kesken kaiken. Minultakin jäi saamatta pari poliisiautoa.

Jaakobin painia

Nyt IXO Diamantilla oli tarjolla koko rakennussarja kerralla ostettavaksi.

Yritin aktiivisesti unohtaa asian, mutta muutaman päivän kuluttua pyysin Pekkaa tiedustelemaan, saisiko hän tukkuriensa kautta sellaisen minulle. Vastaus

tuli pian, että olisi tilattavissa, mutta olisi todella kallis.

Jälleen muutama päivä Jaakobin painia (sitähän Volvo-harrastaja voi käydä historiallisista syistä) itseni kanssa: olisiko mitään järkeä sijoittaa sellainen summa mokomaan.

Tilaus jätettiin sisään, pakkaus saapui aikanaan Suomeen ja sovittiin, että noudan sen Lahdesta Classic Motorshown aikaan Pekan osastolta. Perjantaisen rakennuspäivän iltapäivällä suuri ja 22 kiloa painava pakkaus raahattiin V70:n tavaratilaan.

Ensisilmäykset

Kotona purin lähetyspakkauksen.

Sisällä oli 60 × 80 × 30 cm kokoinen kauniisti painettu laatikko. Heti kansikuvassa huomioni kiinnittyi Amazonin

keulaan: pitäisi olla kyseessä Volvo 122 S Amazon vuosimallia 1964, mutta kuvissa oli ilmi selvästi vuosimallin 1965 keulagrillit. Kannessa tekstiä: Over 892 parts, 127 in metall. Kootaan ruuvaamalla. Sisällä oli 12 pienempää muovi- ja pahvipakkausta sekä A4 -kokoinen, 195 sivun värivalokuvin painettu ohjekirja.

Heti päällimmäisenä oleva korikehikko suorastaan hätkähdytti: Tuleeko siitä tosiaan noin ISO – kokonaispituus n. 50 cm!

Silmäilin läpinäkyviä osapakkauksia ja yleinen huomio oli todella aidon näköisistä osista. Kaikki osat ovat valmiiksi maalattuja. Tosin esim. moottorin osissa öljypohja ja huohotinputki olivat väärän värisiä. Vanteet ja pölykapselit näyttivät olevan oikeaa mallia. Kumirenkaissa oikea

Michelin X:n kulutuspinnan kuviointi…

Sormet syyhysivät alkaa kokoamaan ja

teinkin ensimmäisen jakson: konepellin ja keulapalan, johon ruuvattiin ne väärän vuosimallin grillit. Sitten kumminkin päätin, että tässä on vielä muuton jälkeen paikkojen järjestelyä ja muutakin tekemistä ennen talven tuloa.

Pekka Stellberg on myynyt ainakin viisi samanlaista rakennussarjaa Suomeen. Loppukesästä puhelimeeni kilahti kuvaviesti, jossa olohuoneen pöydällä seisoi valmis pienoismalli. Liitteenä Pekan terveiset ja asiakkaalta kuulemansa kommentti: ”Oli aikamoinen homma”.

Lokakuu

Kesän tekemiset ja menemiset alkoivat olla valmiita ja tuli aloittamisen hetki. Kävin kertaalleen läpi koko ohjekirjan ja lähdin kokoamaan järjestyksessä.

Alkuun tuntui menevän mukavasti, mutta sitten aloin uskoa kommenttia ”Aikamoinen homma”. Lähes kaikki metallireiät piti avartaa, jotta ruuvit mahtuisivat menemään täysin kiinni (ja muutama kumminkin katkesi reikiinsä).

Mietiskelin, että mitähän kokoamisesta

olisi tullutkaan, ellei olisi hienomekaanista taustaa ja kaikki kultasepän työkalut käytettävissä.

Pakkauksessa seurasi kaksi pientä ruuvitalttaa ja pinsetit, mutta niillä ei pitkälti pötkitty. Tarvitsin paremmat pinsetit ja ruuvitaltat, pihtejä, otsaluuppi, kelloveitsi, skaavari, viiloja, riippumoottori erityyppisine jyrsimineen, kartiokalvaimia, kaivertimia, pieniä poranteriä, kaksipuoleista teippiä, pikaliimaa…

Ohjekirjassa oli joitakin puutteita ja suorastaan virheitä. Kokoamistyötä edesauttoi Amazon-tuntemus: ensimmäinen autoni oli Volvo 121 Amazon vm. 1965, jota hallinnoin ja ylläpidin lähes kymmenen vuotta. Lisäksi olin purkanut kaksi Volvo 221 Amazon kartanovaunua ja osallistunut yhden kartanovaunun entisöintityöhön. Tekniikka ja paikat olivat tuttuja.

Epätoivon hetket

Kaikesta huolimatta piti välillä hymyillä tarkoille yksityiskohdille: akun kyljessä Tudor, latausreleen kannessa pieni teksti Bosch, ohjaussimpukassa ”Svenska flyg-

Kori valmistuu. Grillit.

Alusta ja ohjaamo alkavat olla valmiina.

motor Aktiebolaget, Trollhättan”, vaihdekepin nupissa oikea vaihdekaavio, tyyppikilpi, vanhan mallinen lasikuppi-bensapumppu jne.

Porailua oli paljon, ohjeissa selkeitä virheitä ja osissa pieniä mittavirheitä. Sitten iski epätoivo alustan kokoamisen loppupuolella. Moottoritilan kokonaisuutta ei meinannut saada millään sopimaan apurungon päälle. Piti jyrsiä ja sovittaa useamman kerran ja aina vastusti jostain. Osia irtosi rajussa käsittelyssä ja tippui pitkin työpöytää ja lattialle.

Päätin jättää Amazonin lepäämään ja tehdä välillä jotain aivan muuta.

Korjaus

Tauon aikana kilahti puhelimeeni kuvaviesti Pekalta: ”Tämmönen outo juttu tuli ihan tilaamatta. Mikä tää oikein on?”

Epäselvässä kuvassa muovipussi aiheutti heijastuksia, mutta tietynlainen epäilys heräsi minulla heti.

Pyysin Pekkaa aukaisemaan pakkauksen ja ottamaan kuvan uudestaan. Ja epäilys sai vahvistusta. Kuvassa näkyi pikkupakkaus, jossa oli vuosimallin 1964 grillit sekä joitakin muita pikkuosia. Pyysin lähettämään pakkauksen.

Olin jo aiemmassa kokoamisvaiheessa ihmetellyt, että rattiputken suojuksen

oikeassa kyljessä on ylimääräinen viiksi, jolla hallitaan ylivaihteen kytkevää solenoidia. Mutta vaihteiston perässä ei ollut ylivaihteen murikkaa, sen verran olin perillä M40:stä!

Ilmeisesti IXO oli saanut enemmänkin palautetta, kun kirjeenä tulleessa pakkauksessa oli ne oikeat grillit sekä ylivaihdeyksikkö ja lyhyempi etukardaani (saisipa täysikokoisten vanhempien vuosimallien Amazonin grillejä yhtä helposti).

Jatkuu…

Pari viikkoa vierähti muuta puuhastellessa, kunnes tartuin jälleen toimeen.

Moottori piti ottaa pois paikaltaan, jotta voisi purkaa vaihdelaatikon ja asentaa ylivaihteen vaatiman erilaisen asennuslaipan. Lisäksi piti irrottaa kardaanin ristikot ja pujotella koko kardaaniakseli pois tunnelista. Pitempi etuakseli pois ja jälkilähetyksenä tullut lyhyempi paikalleen. Samalla saattoi kiristellä moottorin kiinnikkeitä uudelleen asennuksen yhteydessä. Melkoinen homma kaikkiaan.

Sitten jatkui moottoritilan sovittelu. Piti jyrsiä runsaasti materiaalia tulipellin alareunasta.

Huomasin myös, että jarruvalokatkaisimen toinen johto oli murtunut poikki.

Yritin korjata tinaamalla; saa nähdä toimiiko valmiissa mallissa. En aio kuitenkaan leikkiä autolla, vaan se tulee mahtavana yksilönä koristamaan vitriiniä.

Moottoritila meni jotenkuten paikalleen ja olisi mielenkiintoista nähdä jatkossa, saako esim. etulokasuojia oikein paikoilleen.

Alustatöiden päätteeksi vielä oli ohjausakselin asennus. Ohjeessa oli neuvottu pujottamaan yläakseli kojelaudan läpi täysin väärää kautta. Tilat olivat ahtaat eikä sormin saanut annetuksi minkäänlaista tukea alemman akselin alapuolelle. Aikaisemmin asennettuja johtoja irtoili koko ajan.

Jälleen tuumaustaukoa ja miettimistä, kuinka ruuvien kiinnitys olisi ollenkaan mahdollista. Koko alustan käsittely alkoi olla muutenkin hankalaa kokonsa ja painonsa (yli 3,5 kg) vuoksi.

Alusta valmiiksi

Lähes pari viikkoa meni rauhoittuessa ja kiinnitysmenetelmää miettiessä. Sitten rohkenin tarttua teippiviipaleeseen ja kääriä sen ohjausakselin alapuolelle.

Teipistä vetämällä sain pidetyksi ala-akselia paikallaan sen verran, että ruuvin reiät kohtasivat ja sain akselin kiinni myös ohjaussimpukkaan. Vielä ruori (Amazonissa on tosiaan iso ohjauspyörä!) paikalleen sekä johtojen ja letkujen tarkistus, niin alustan saattoi nostaa syrjemmälle odottamaan jatkoa.

Moottoritila on realistisen yksityiskohtainen.

Tulipellin sovittelua apurungon päälle.

Kori

Korikehikon, johon kiinnitettiin katto, sisäkatto, lokasuojat, ovet, ikkunat ja luukut, kokoaminen alkoi ja päätin avartaa kaikkien ruuvien reiät kerralla ja kiertää ruuvit paikoilleen ennakkoon ennen varsinaista kokoamista.

Näin ajattelin säästää maalipintaa, koristelistoja sekä ikkunoita.

Tähän olikin syytä tarttua, sillä lähes kaikki reiät olivat liian ahtaita eikä ruuvien tai poranterien katkeamista sitkeässä metallissa voinut välttää. Onneksi edellisestä elämästä oli jäänyt timanttiporia, joilla kovat poranterän pätkät sai jyrsityksi pois.

Taas tauko

Tällä kertaa tauko tuli minusta riippumattomasta syystä.

Pakkauksesta 105 puuttui osa numero 105 A, hyvin olennainen ja näkyvä osa: tavarasäiliön kannen alapuolelle tuleva peltiosa, johon kiinnittyivät polttoaineen täyttöaukon korkki tietenkin sekä tässä mallissa takaheijastimet.

Soitin mallin myyneelle Pekka Stellbergille ja hän lupasi ottaa selville olisiko mitään tehtävissä. Tässä vaiheessa yli 2,5 kiloa painava kori piti nostaa hyllylle odottelemaan.

Homma jatkuu

Runsaan viikon kuluttua aamulla varhain tuli tekstiviesti: ”Puuttuvat osat lähtee sulle tänään. Oli yöllä tullut ovelle pikatoimituksena. DHL toimii.”

Soitin heti kiitellen ja Pekka kertoi, että tukkukauppias, jolta hän tilasi mallin, ei ole reagoinut millään tavoin, mutta IXO oli tarttunut heti ongelmaan ja lähetti pikaisesti osapuutteen.

Parin päivän kuluttua tulikin postilootaan osapaketti 105, jossa oli perän alapelti ja nyt ylimääräisiksi jäävät helmapellit, nilkkaremmit ja takaikkunoiden kahvat.

Perä sai tukevuutta lisää ja sain painaa ilmiselvästi Waso -täyttöaukonkorkin paikalleen.

Sen jälkeen saattoi siirtyä keulaan; lokasuojat ja keulapelti kiinni sekä vilkut ja etulyhdyt ledeineen paikoilleen. Vielä perässä tavarasäiliön kannen saranat eivät menneet noitumatta ja porailematta paikoilleen. Sittenpä korityö alkoi olla konepeltiä vaille valmis.

Lopullinen kokoaminen

Seuraavana olisi ehkä vaativin ja hankalin työvaihe: painavat kori ja alusta yhteen. Päätin varata työhön rauhallisen aamupäivän. Hyvin nukuttu yö, kahvikuppi ei putoaisikaan sirpaleiksi lattialle, leipä ei olisikaan voipuoli alaspäin matolla ja muutenkin olisi mennyt mukavasti. Vielä rauhallista musiikkia…

Kori laskeutuikin lähes suoraan paikalleen; vain tavaratilan aluspeltiä piti

hieman venyttää, jonka jälkeen kori napsahti alas ja ruuvien reiät kohtasivat molemmissa osissa.

Konepellin kiinnityksen jälkeen jäljelle jäi enää pientä näppityötä: pyyhkimet, peilit yms.

Siirtokuvia kiinnittäessäni piti käydä varmistamassa oma mielikuva Svenska Volvo Amazonklubbenin sivuilla. Vuosimallin 1964 esitekuvassa lokasuojien Volvo -tekstit ovat todellakin koristelistan yläpuolella. Mutta tähän malliin ne oli ohjeistettu alapuolelle.

Ajattelin ensin hioa ohjeviivat pois, mutta ne oli laseroitu sen verran syvälle, että maalipinta olisi kärsinyt. Mutta on tässä kokonaisuudessa muitakin pikkuvirheitä ja mallia tarkastelevan asiantuntemus punnitaan niissä.

Marraskuun viimeisenä päivänä oli aika tehdä loppupäätelmät. Valokuvista ei saa täyttä käsitystä mallista, kuinka upea se onkaan.

Jokaisella on mielikuva PIENOISMALLISTA; tavallisesti kokoluokkaa 1/43, joka mahtuu kämmenelle. Mutta tämä on 1/8, yli puoli metriä pitkä!

Siihen tietenkin pystyy laittamaan kaikenlaisia hauskoja yksityiskohtia: ovet, tavarasäiliön kansi ja konepelti tietenkin aukeavat. Ovien ikkunat laskeutuvat veiveistä vääntämällä. Ohjaus ja jousitus toimii. Ajovalot, takavalot, jarruvalot ja mittarivalo toimivat ja sisävalo syttyy ovia aukaistessa. Moottorin ääni ei kylläkään muistuta kaunista B18:n raksutusta.

Kaikeksi lopuksi voi sanoa: EI ALOITTELIJOILLE! Oli sen verran työläs tehtävä. Mutta saattaisinpa vain koota vastaavan rakennussarjan Pyhimys-Volvosta – jos sellainen joskus tulisi tarjolle.

Teksti ja kuvat Hannu Huovinen

Nyt se on valmis. Tarkkasilmäinen huomaa väärään paikkaan ohjeistetun lokasuojatekstin.

Luukkuja auki. Sivuikkunat laskeutuvat sisäveiviä vääntämällä.

Hyväkuntoinen

Duett Pickup toi piristystä korona-arkeen

Masennuksesta ei ollut tietoakaan, vaan intoa piisasi ja visioita myös.

Museoentistäminen ei ollut lähtökohtana, vaan vanhan kunnioitus omilla pikku jutuilla, kyseessähän on harrasteauto. Työn edetessä paljastui positiivinen yllätys toisensa jälkeen – pickup oli kestänyt hyvin vuosikymmenten seisokin.

Vuonna 2020 korona jylläsi meillä täällä peräpohjolassa niin kuin maailmallakin. Siviilityötilanne kuoli kuin leikaten ja ukon tylsistyminen oli käsin kosketeltavissa. Tekemistä oli kuntoilun tiimoilta, mutta ei sitä koko päivää voinut pyöräilläkään. Matkustaminen ja muukin elämä oli rajoitettu hyvin vähiin.

Nettiauton selailu alkoi jo tympiä, kun ei ollut oikein suuntaa mitä oltiin etsimässä.

Auto löytyi lopulta kuvallisen myynti-ilmoituksen kautta Askolasta eräästä ladosta. Volvo Duettin PickUp oli ollut säilössä 29 vuotta. Nyt sitä myi edesmenneen autonomistajan veli.

Herrashenkilön kertoillessa auton tarinaa ja päätymistä kyseiseen latoon minä silmäilin pölyistä Duettia alkuun hieman epäillen. Kysymyksiä heräili päässäni moottorin jumituksesta mahdollisiin peltitöihin kautta muihin seisonnasta liittyviin seikkoihin. Jarrujen kunnostus ja kumiosien vaihto oli tietty selvääkin selvempi juttu.

Helppo hintaneuvottelu

Taisi siinä vierähtää useampi tunti ja olin lähes varma, että tulen Duettin itselleni noutamaan. Hintaneuvottelu oli helppo,

kun tinkiminen oli turhaa. Lähdin ajelemaan silloisella arki Volvollani S60:lla (2004) kohti kotia ja mietin jo siinä, että mistä löydän vetoauton?

Parin päivän kuluttua soitin myyjälle, että tehdään kaupat ja sovittiin kaupantekopäivä noudon kera.

Kaupantekopäivä koitti ja nokka kohti Askolaa, traileri koukussa. Kolme miestä sai auton työnnetyksi pois ladosta pikitielle ja vinssillä lavetille. Ensimmäisellä käynnilläni myyjä kertoi tiputtaneensa tulpan reiistä määrä välein öljyä ja pyörittäneensä konetta jumin ehkäisemiseksi ja jarrupolkimeen taikka käsijarrukahvaan ei oltu koskettu, siksi pyörät pyörivät.

Lava oli hyötykäytössä.

Kotipihaan saapuessani, naapurustossa oli ihmetystä kerrakseen. Syyskuisena päivänä pesin auton ensi kertaa 29 vuoteen. Maalipinnassa oli kiilto, niin kuin se olisi juuri maalattu. Nyt alkoi varsinainen ”terapiaosuus” ja matka auton elvytys ajokuntoon.

Iloisia yllätyksiä

Ensi töikseni nostin auton pukkien varaan ja aloin tehdä listaa tarvittavista osista ja mistä mitäkin oli tarjolla. Sisusta purettiin ja ensimmäinen yllätys löytyi, tiedossa ei ollut yhtään ”mätähommia”.

Seuraavaksi jännitin, irtoaako jarrurummut – vanhassa muistissa oli 30 vuoden takaa, että Amazonin takarummut olivat varsin viheliäiset irrottaa. Kaikki rummut lähtivät pikku painin päätteeksi irti.

Purkutyö eteni ja varaosalista vain venyi. Masennuksesta ei ollut tietoakaan, vaan intoa piisasi ja visioita myös. Museoentistäminen ei ollut lähtökohtana vaan vanhan kunnioitus omilla pikku jutuilla, kyseessä on harrasteauto. Usko elvytystä kohtaan vahvistui.

5-8 tuntisia päiviä tallissa ja illat nettistä osia metsästäen, uusia ja käytettyjä. Yllättävän hyvin osia oli tarjolla ja vanhojen Volvo harrastajia tuli tutuiksi,

Tarkkasilmäiset huomaavat lampetin takaseinällä ikkunoiden välissä. Lampetti peittää reikäraudan, johon en uskaltautunut näpelöimään, tuurillani kattoverhous olisi pudonnut syliin.

varaosien ja neuvojen suhteen. Jo nämä keskustelut, useimmiten puhelimitse, kun tapaamisia oli rajoitettu. Kiitos heille, jotka tästä tunnistavat itsensä.

Kuriirit osasivat jo kolkutella tallin ovea ennen joulua, kun varaosapaketteja tuli tasaiseen tahtiin.

Ennen joulua 2020 oli muutenkin yksi suuri päivä. Sain otettua sauhut moottorista huoltotoimien jälkeen; kaikki kumiosat piti tietenkin vaihtaa, kaasari puhdistaa ja laturi jalkoineen asentaa, vedet koneeseen ja tuoretta bensiiniä. Niin se vain hörähti henkiin ja hymy oli herkässä.

Pitkän talven jälkeen räystäät alkoivat tiputtaa vettä kevään 2021 tehdessä tu-

Ulkoasu on 1980-luvun mukainen, poislukien peltivanteet 140-sarjalaisen kapseleilla.

loaan. Auto oli saatu pyörilleen. Oli vuorossa tallin välisiivous, kun käytin autoa ulkopuolisen avun käsittelyssä.

Alkoi elvytyksen viimeistely vaihe. Ovija takaseinän verhoilu päätin teettää ammattilaiselle, vanhat pahvit piti uusia perusteellisesti, vanhaa jäi ainoastaan napit. Katon- ja penkkien verhoilut oli tehty niin hyvin 1980-luvulla, että ne jätettiin ennalleen.

Lattiaverhoilun äänieristyksineen taiteilin ihan itse vanhoja aikoja muistellen. Formulingin nahkakehäinen ruori sai tehdä tilaa Vaasasta löytyneelle puukehäiselle.

Lisämittareilla seurataan perustoimintoja.

Kevättyöt viivyttivät

Koitti kevät ja tuli yksi välihomma keskeyttäen Duettin elvytyksen. Talon ja tallin ulkoverhoilun maalaus oheishom-

mineen vei vähän toista kuukautta.

Niin ja sitten oli kesäloman aika. Olin kuitenkin päättänyt, että olisi mukava ajella Duettilla lomalla. Seuraava suuri päivä olikin juhannuksen -21 jälkeisellä viikolla. Vein auton näytille katsastuskonttorille. Katsastaja oli hyvillään tehdyistä töistä ja antoi ajoluvan kahdeksi vuodeksi. Ennen rekisteröintiä tuli yksi pieni hidaste, sillä halusin alkuperäiset mustapohjaiset rekisterikilvet vuodelta 1967, kun auto oli uutena myyty Lahden seudulle putkiliikkeen käyttöön.

Syksyllä -21 alkoi väliaikainen koronarajoitteiden purku ja siviilityöt hieman rajoittivat Duettilla kurvailua, mutta jotain pientä.

Talvi -21-22 Duettin elvytys ja jalostus sai jatkoa. Uusi syyläri ja Weberin DGV-kaasarin istutus sekä peltipakosarjan asennus. Eteen uudet jouset ja iskarit. Voimansiirron laakereiden vaihdot, kardaanintukilaakerin ja perän laakereiden vaihto ja säätö vei oman aikansa.

Tulevana talvena -22-23 on enempi pikku sipistelyä. Uuden bensatankin istutus lavalle. Nykyinen alkuperäinen tankki on lavan alla ja pakoputki kulkee melko läheltä tankkia. Tämä on enempi turvallisuusnäkökulma. Kabiiniin sommittelen uniikkia keskikonsolia.

Toiveissa olisi kesällä -23 ajelua lähiympäristössä vanhoja kantateitä ja tietenkin tapahtumiin parkkeeraten.

Teksti ja kuvat Juha Konttinen

i

Kerhossamme on 82 kpl

Volvo Duetteja

Katsastaja oli hyvillään tehdyistä töistä ja antoi ajoluvan kahdeksi vuodeksi.

Volvo Duett -67 B20, muutoskatsatettu pick upiksi 1986 Kansallisarkiston mukaan. Muutamien omistuksien jälkeen päättyi pick upin rakentajalle. Takaseinä on tehty Duettin omista ovista.

Lähde Vromiin 18-22.8.2023

Suomen

Volvokerho on jälleen järjestämässä bussireissua Ruotsin suurimpaan

Volvo tapahtumaan Vromiin. Matkalla pyritään pysähtymään tutuissa kohteissa, JB-Purkamo, VP-autoparts ja Ecris/GCP. Hyppää bussin penkille ja nauti mukavasta reissusta yhdessä sielunveljien kanssa!

Alustava matkaohjelma

18.8.

18.30 Kokoontuminen Turkuun (paikka ilmoitetaan myöhemmin)

20.55 M/S Viking Grace lähtee Turun satamasta kohti Tukholmaa. Yöpyminen laivalla seaside four ikkunallisissa hyteissä. Klo 20:55 Buffet illallinen, jonka tarjoaa Suomen Volvo auto Oy Ab

19.8

Aamulla 6:30 Ruotsin aikaa Tukholman satamassa. Päivän aikana ajellaan Göteborgiin. Matkalla käymme esim. Gcp, JB autopurkamo Jönköpingissä. Majoittuminen Scandic Backadal Göteborgissa.

20.8

Aamupäivällä herätys ja kohti Vrom-2023 tapahtumaa. Illalla ajo Boråsiin ja yö Scandic plaza Borås.

Matkan hinta 360€/hlö 2hh

Sisältää laivaylitykset 2h hytissä, hotelliyöpymiset aamiaisella 2hh, bussikuljetukset (oma bussi mukana Turusta)

Sitovat ilmoittautumiset 21.6 mennessä. Matka vaatii 24 lähtijää toteutuakseen.

21.8

Lähtö aamupäivällä kohti Tukholmaa. Matkalla voimme käydä esim tutustumassa museoihin 20.00 Viking Glory lähtee kohti Turkua.

22.8

Aamulla 7.35 Suomen Turussa.

Ilmottautumisia toivotaan mahdollisimman nopeasti. Tarkempi matkaohjelma tarkentuu vielä ja niistä ilmoittellaan sitten ilmottautuneille. Jos sinulla on tiedossa matkalla oleva mielenkiintoinen kohde niin vinkkaappa siitä meille järjestäjille.

Ilmoitathan nimesi, toimiva sähköpostiosoite, syntymäaika (pp.kk.vvvv), puhelinnumero. Ilmottautumiset: huovinen. jukka@gmail.com Tarkempia tietoja matkasta antaa Miika Koskinen 0400828926 tai Jukka Huovinen 0407707994

Amazon-treffeillä kaukana

PORISSA

Järjestyksessä kahdeksannet (8.) ’nykyaikaiset’ Volvo Amazon Treffit järjestettiin Porissa lauantaina 10.9.2022.

Treffien sarja alkoi 2015 Hyvinkäältä, sitä seurasivat 2016 Lahti, 2017 Turku, 2018 Lempäälä, 2019 Espoo, 2020 Hämeenlinna, 2021 Imatra ja nyt 2022 Pori.

Amazon-treffien suosiosta/tarpeellisuudesta ja Amazoneja harrastavien intohimosta kertoo jotain, että edes koronavuodet eivät onnistuneet katkaisemaan treffien ketjua. Vuonna 1990 perustetulla Volvo Amazon Kerholla oli kymmenkunta vuotta vastaavanlaista toimintaa, jota seurasi hiljainen jakso aina vuoteen 2015, jolloin treffit kokivat muutamien aktiivisten harrastajien ansiosta uuden tulemisen.

Puuvillaan saavuttiin vaimo Aire ’pelkääjän’ paikalla hienoissa sääolosuhteissa sen verran myöhässä, että varsinaiset P-ruutupaikat oli jo varattu, mutta välikäytävän ’premium’-paikkoja oli vielä rajoitetusti tarjolla.

Tulijaa tervehdittiin treffialueelle sisäänajon yhteydessä Timo Pessalan ideoimalla, Vesa Pohjalaisen toteuttamalla ja Tuomas Skytän jakamalla vuoden 2023 Volvo Amazon Treffit – kalenterilla sekä jo aiemmin paikalle saapuneiden tervetulotoivotuksilla. Viran puolesta tervetul-

leeksi toivotti tapahtuman järjestelyistä vastaava treffipäällikkö Jussi Heervä.

Amazon-treffit on sosiaalisen tapahtuman ja kalustonäyttelyn yhdistelmä, jossa ei oikeastaan tapahdu mitään ennalta ohjelmoitua.

Käsikirjoitusta ei tosin tarvitakaan, kun yhden asian liikkeen samanhenkiset ovat koolla ja improvisoivat itse ajankulunsa. Nelituntisen saa helposti kulumaan paikalle saapuneisiin Amazoneihin tutustumalla sekä vanhoja ja uusia tuttuja tapaamalla – mm. sellaisia, joiden kanssa on vain viestitelty tai soiteltu. Yhteisestä jutun juuresta ei näissä karkeloissa juurikaan ole puutetta.

Porissa mielenkiinnon ja jutustelun aiheita tarjosivat jo yksistään ainakin 85 treffeille saapunutta Amazonia – ehkä muutama aitauksen ulkopuolelle jäänyt enemmänkin. Treffien imago näyttäisi olevan vähän sisäpiirimäinen juttu, jota ei laajemmalle yleisölle juurikaan mainosteta, vaikka kiinnostusta Amazon-näyttelyä kohtaan luulisi olevan. Yleisötapahtuma voisi tosin aiheuttaa lisähaasteita tila- ym. järjestelyjen ja lisäkulujenkin suhteen. Porin treffeistä oli tietääkseni tosin tiedotettu alueellisessa Satakunnan Kansassa.

Amazoneja oli paikalla laidasta laitaan – niin maantieteellisesti kuin muutenkin, ja olipa joukkoon eksynyt pari PeeVeetäkin. Erilaisuuden kirjo vaihteli romuromanttisista pieteetillä entisöityihin sekä alkuperäisenä säilyneistä/säilytetyistä voimallisestikin persoonallisiksi tuunattuihin.

Viime mainituista jäi mieleen pari mustakattoista, nimittäin Merikaarrosta saapuneen Vesa Lallin limen vihreä Volvon T5 turbo -koneella varustettu Amazon sekä Marko Hukan mieleisekseen tuunaama 18” special -vanteilla ja muilla ’herkuilla’ varustettu kirkkaanpunainen Amazon, jota esitteli vintage-look leidi tyyliin istuvasti. Tarina ei kerro, oliko Hukka perinyt Amazoninsa vai ei.

Eräänlaista ’romuromantiikkaa’ taas edusti Sami Kyttälän kaatuneesta puusta muutamia vuosia sitten siipiinsä saanut mattapintainen, orastavaa jäkälää katollaan sietävä Amazon, jonka menohaluja ulkoiset vammat eivät kuitenkaan onnistuneet hidastamaan. Ensiaputoimenpiteenä takapyörän koteloa oli kuitenkin pitänyt oikoa sen verran, että pyörä pääsi taas rullaamaan. Entisöidäkö vai ei – se oli Samilla vielä mietintämyssyssä.

Amazon-väkeä virtasi Porin Puuvillaan puolipilvisenä syyspäivänä, monennäköisillä Volvoilla. Kuva Vesa Pohjalainen.

Erilaisissa viritelmissä riitti ihmeteltävää. Monet hakivat alkuperäisyyttä, mutta useat pelkkää mukavuutta nykyaikaisin konstein.

Mieleen jäi pari mustakattoista, mm. Merikaarrosta saapuneen Vesa Lallin limen vihreä Volvon T5 turbo -koneella varustettu Amazon.

Kerhossamme on 255 kpl Volvo Amazoneja

Niin sanottujen tavisten joukossa oli Amazoneja 50/60-luvun taitteesta aina vuoteen 1970, jolloin viimeiset Ruotsissa valmistetut yksilöt laskettiin laitumille. Edustettuna olivat niin sedan- kuin herraskartanomallitkin sekä kattava 121/122S/123GT tyyppi- ja B16/B18/ B20 moottorikirjo.

Pääosin Amazoneja pidetään harrasteautoina lähinnä kesäkäytössä - monet niistä museorekisterissä. Ympärivuotisessa käytössä olevat alkavat olla harvinaisuuksia. En sådan, som jag vet och som rullar ett par gånger varje vecka längs Knuuttilanraitti i Alahärmä, finns i svenskspråkigt Jeppo.

Porin Paahtimon Cafe Solossa treffialueen reunamilla oli mahdollisuus pitää kahvi- ja välipalataukoa. Kauppakeskus Puuvillasta olisi varmaan löytynyt monenlaisia lisäpalvelujakin, mutta niihin ei aika meillä nyt riittänyt.

Varsinaiset treffit päättyivät aikataulun mukaisesti neljältä iltapäivällä, kun Amazonit lähtivät vähin erin paluumatkoille – mikä yksin, mikä samansuuntaisten letkassa.

Poriin yöksi jääneet majoittuivat Kokemäenjoen rannassa sijaitsevaan Nina Lampimäki-Halinummen varaamaan Hotelli Rantakartanoon, jossa kehkeytyi

Niin sanottujen tavisten joukossa oli Amazoneja 50/60-luvun taitteesta aina vuoteen 1970, jolloin viimeiset Ruotsissa valmistetut yksilöt laskettiin laitumille. Edustettuna olivat niin sedan- kuin herraskartanomallitkin sekä kattava 121/122S/123GT tyyppi- ja B16/B18/B20 moottorikirjo.

spontaanisti epäviralliset omakustanteiset jatkotreffit noin tusinan majoittujan ja hotellin pihaan rinta rinnan parkkeeratun Amazon-rivistön voimin.

Yhteistä iltaa vietettiin saunomisen, paljuilun, iltapalan ja seurustelun merkeissä. Loppu viimeksi porukka ahtautui meidän ’matti myöhäisten’ varaamaan viimeiseen vapaana olleeseen huoneistoon – siihen, joka kaikkien kateellisten yllätykseksi olikin suurin ja kaunein ja jonka ikkunasta avautui yllättäen komea jokinäkymä.

Tunnelman tiivistyessä treffien kuninkaalliseksi kruunattiin yksimielisesti Jarmo ’Jammi’ Lehtonen, joka kantoi hotellista löytynyttä kruunua arvolleen sopivasti.

Näissä lopputunnelmissa Pessalan Timo käytti herkistynyttä olotilaani hyväkseen painostamalla allekirjoittaneen laatimaan ja lupaamaan laatia juttu Porin Amazon treffeistä. Luvattu mikä luvat-

tu, kättelyllä sinetöiden – tässä lupaus lunastettuna subjektiivisen matkakertomuksen muodossa.

Seuraavia treffejä odotellessa kiitokset vielä näistä Porin treffeistä kaikille järjestelyistä vastanneille (Jussi Heervä esikuntineen), samoin kaikille mukana olleille Amazonien harrastajille – hyvät fiilikset jäi kotiin viemisinä.

Terveisin RISTO KALLIO, terkkuja lähettää myös Aire ja TLV-44

Joulutunnelmaa Ränssin kievarissa

Vuoden 2022 syyskokous ja samalla pikkujoulut pidettiin jo tutuksi tulleessa Ränssin kievarissa, Keski-Suomessa. Ennakkoilmottautuneita jouluruokailuun oli 27 ja muutama heistä varsin tuoreita jäseniä. Tervetuloa kerhoon kaikille muillekin uusille jäsenille. Yksi jäsenistä saapui paikalle harrasteikäisellä Volvolla, joka on kuulemma ympärivuotisessa käytössä.

Syyskokous aloitettiin klo 14 ja siinä käsiteltiin kokouskutsussa mainitut asiat. Jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan ja hallitukseen valittiin uutena jäsenenä Timo Pessala. Muut aiheet osiossa keskustelua herätti autokortiston uusiminen ja päätettiin selvittää eri vaihtoehtoja ensin ja toteuttaa uusiminen sopivan ratkaisun löydyttyä. Tarkoituksena on vähentää hallituksen tekemää manuaalista työtä, jota pääasiassa Jukka on ansiokkaasti viime vuodet hoitanut, esimerkiksi helpottamalla jäsenpostin ja maksumuistutuksien lähettämistä sekä muilla tavoin helpottaa tiedon käsittelyä käyttöä. Tästä lisätietoa sitten, kun sellaista on saatavilla. Tapahtumiin aiotaan ottaa osaa jälleen koronan tekemän tauon jälkeen, eli messuosastoja varataan kevään näyttelyihin.

Kokouksen jälkeen siirryimme tuvan puolelle nauttimaan maukkaasta ja monipuolisesta jouluruuista. Takkatuli toi lämpöä ja tunnelmaa vanhaan hirsirakennukseen, kun ruokailijat pohtivat miten kaikkea tarjolla ollutta oikein jaksaakaan syödä. Lihat olivat mureita ja laatikot maukkaita. Suurkiitokset kokille!

Ruuan jälkeen oli vuorossa saunominen, läheisessä rannassa oli savusauna lämmitettynä kerholaisia varten. Hetken näytti, että lauteet ovat täynnä saunojia, mutta lauteita olikin kolmessa kerroksessa, joten tilaa riitti kaikille. Ylälauteilla tosin ei niin kauaa moni pystynyt istumaan kuin keskirivissä, mutta niinhän saunan kai kuuluukin olla kuuma, eikä vain lämpöinen? Hyvät löylyt ja jutut oli sekä mukava ilta muutenkin.

Teksti ja kuvat: Eetu Ekonen

Kievarin noutopöytä notkui jouluherkkuja… ja sitten täydellä vatsalla savusaunaan.

Volvo Amazon

Volvo Amazon kelpasi 1960-luvulla mainiosti ison paperitehtaan edustusautoksi.

1900-luvulla tehtaanjohtajat käyttivät usein toiminimikettä isännöitsijä. Myllykoski Oy:n paperitehtaan isännöitsijänä ja teknisenä johtajana toiminut Niilo Johannes

Nederström hankki vuonna 1961 edustusautoksi 4-ovisen Amazonin, jota liikutti 1,6 -litrainen polttomoottori.

Myöhemmin, omistajan kuoltua 1975 Amazon siirtyi suvussa tyttären omistukseen. Autoa säilytettiin Helsingissä Laivurinkadulla sijaitsevassa autotallissa ja sillä ajettiin lähinnä kesäisin.

Volvo käväisi välillä suvun ulkopuolella, mutta palasi ”kotiin”, kun Riitta Salonen osti sen luhankalaiselta maanviljelijältä 1980-luvulla. Riitan isoäiti oli Niilo Nederstömin vaimon Sylvin sisar.

Myllykoski Oy oli Kouvolan Myllykoskella sijainnut tehdas, joka kuului 1920-1952

Yhtyneet Paperitehtaat Oy:hyn, 19522011 Myllykoski -konserniin ja 2010 UPM Kymmene Oyj:hin. Yhtiön nimi oli vuoteen

1971 asti Myllykosken Paperitehdas Oy. UPM sulki tehtaan vuonna 2011 ja myi tehdasalueen ja kiinteistöt vuonna 2018 kiinteistökehitysprojekteihin erikoistuneelle Redeve Oy:lle, joka pyrkii kehittämään aluetta ja saamaan alueelle suurehkoja biotalousalan toimijoita, jonka jälkeen jäljelle jääviä tiloja tarjotaan myös pienyrittäjille.

Yhtiön historia alkoi 1892, kun Björnbergien veljekset perustivat Myllykoski Träsliperi Aktiebolagin ja ostivat konkurssihuutokaupasta Myllykosken sahan

ja puuhiomon. Vuonna 1920 yhtiöstä tuli osa Yhtyneet Paperitehtaat Oy:tä, kun Myllykoski Träsliperi Ab, Ab Simpele ja Jämsänkoski Oy sulautuivat. Mylly-

Onkohan takapenkeillä istunut kukaan?

Nederström ajoi Amazonilla säästeliäästi ja huolehti siitä tarkasti.

kosken Paperitehdas Oy irtautui Yhtyneistä Paperitehtaista vuonna 1952 yhtiön omistajasukujen Björnbergien ja Waldenien riitannuttua. Björnbergien haltuun jäänyt yhtiön osa muutti nimensä 1971 Myllykoski Oy:ksi

Tehdas on ollut oleellinen osa Myllykoskea ja tehtaalaisuus osa myllykoskelaisten identiteettiä. Paperin valmistus tehtaassa alkoi 1905. Koneet jauhoivat paperia maailmanmarkkinoille 105 vuotta ja parhaimmillaan yhtiön palveluksessa oli n. 1500 myllykoskelaista eli n. kolmasosa taajaman asukkaista.

Björnbergien suvun omistama Myllykoski-konserni oli kansainvälinen yhtiökokonaisuus ja sillä oli huippuaikoina tehtaita mm. Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Saksassa.

Myllykoski oli vielä vuosituhannen vaihtuessa suomalaisen paperintuotannon kruununjalokivi. Tehdas tuotti korkealaatuista päällystettyä aikakauslehtipaperia luksuslehtiin ja katalogeihin.

1990-luvulla kiihtynyt ja vielä 2000-luvun alussa jatkunut kansainvälistyminen kääntyi konsernin taakaksi. Kun synkkiä pilviä alkoi kasautua maailmantaloudessa, se näkyi konsernin tuloksessa, joka painui pikku hiljaa voimakkaasti tappiolliseksi. Aikakauslehtipaperin kysyntä alkoi digitalisoitumisen myötä hiipua yhtiön päämarkkinoilla, Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa. Raaka-aineet, kuten puu ja sellu kallistuivat, ja energian hinta nousi. Kun samaan aikaan paperin menekki ja hinta laskivat, oli yhtälö onneton yhtiön kannalta. Edessä oli syviä vaikeuksia.

Etenkin 2000-luvun ensi vuosikymmen oli yhtiön liiketoiminnalle rajua laskua ja mittavaan historiaan nähden loppu tuli nopeasti. Tehdas lakkautettiin joulukuussa 2011 ja lähes 500 työntekijää menetti työpaikkansa Myllykoskella.

Yhtiön teknisenä johtajana ja isännöitsijänä toimi 1950-luvulla diplomi insinööri Niilo Johannes Nederström, joka hankki 1961 edustusautokseen neliovisen Volvo Amazonin. Vaunu oli varustettu 1.6 litran moottorilla ja 6V sähköjärjestelmällä. Nederström ajoi Amazonilla säästeliäästi ja huolehti siitä tarkasti. Vaunu siirtyi hänen tyttärensä Kaisu Sylvia Nederströmin omistukseen Niilo Nederströmin menehtymisen jälkeen vuonna 1975. Vaunua säilytettiin Helsingissä Laivurinkadulla sijaitsevassa autotallissa ja sillä ajettiin lähinnä kesäisin. Huoltokirjan leimojen perustella voidaan todeta, että käyttö jatkui edelleen hyvin pienillä kilometreillä.

Myllykosken tehdasalue ilmasta kuvattuna n. 1950.

Hienokuntoiset etupenkit

Nederströmin perhe, Niilo Nederström toinen oikealta.

Auto siirtyi hetkeksi suvun omistuksesta pois, kun Kaisu myi sen luhankalaiselle maanviljelijälle 1980-luvulla, mutta palasi suvun omistukseen, kun Riitta Salonen osti auton maanviljelijältä hetken mielijohteesta vieraillessaan Luhangalla. Riitan isoäiti oli Niilo Nederstömin vaimon Sylvin sisar.

Ostoa voidaan pitää erikoisena tapahtumana, sillä Riitta Salonen ei ollut autoharrastaja, eikä hän edes pitänyt keppivaihteisista autoista. Amazon pääsi kuitenkin hyvään perheeseen, jossa sitä arvostettiin ja jossa siitä pidettiin hyvää huolta. Vaunu jatkoi talvehtimista tallissa ja vietti kesät Salosten kesämökillä Espoon Suvisaaristossa.

Aktiivinen autoharrastaja, kaverini Aapo Nikunen otti minuun yhteyttä keväällä 2022 ja pyysi minulta apua Riitalle Amazonin myymisessä. Kävin tutustumassa Riittaan ja Amazoniin ja totesin vaunun erittäin hyväkuntoiseksi.

Tarjosin Amazonia useammalle Volvo -harrastajalle, mutta syystä tai toisesta ei kukaan ehtinyt tulla edes katsomaan sitä Espooseen. Alkusyksystä päädyimme Riitan kanssa siihen ratkaisuun, että minä ostan Amazonin häneltä.

Amazon oli katsastettu ja huollettu, mutta vähäinen ajomäärä oli aiheuttanut sen, että jarrut olivat jumissa, sähköissä oli hapettumia, lämmityslaitteen moottori ei pyörinyt, starttimoottori yski ja kytkinkin veteli viimeisiään.

Pääsin kuitenkin kohtuullisen helpolla ja sain sähköt toimimaan paremmin putsaamalla liittimet ja uusimalla maadoituskaapelit, sekä sulakerasian, josta ei loppujen lopuksi löytynyt mitään vikaa. Hankin varaosia, vaihdoin takaroiskeläpät, maalasin ilmansuodattimen kotelon ja parhaillaan on käynnissä konepellin maalaus sisäpuolelta, sillä siihen on joskus roiskunut jarrunestettä, ja maalipinta on tästä johtuen vaurioitunut.

Historian mukaan Amazonia ei ole koskaan kolaroitu, mutta nokkapala ja maskin kehykset näyttävät olevan uudemmasta vuosimallista (1962-64). Vaunun papereissa ei kuitenkaan ole mitään merkintää muutoksesta.

Amazon on museotarkastettu ja mielestäni varsin hyvässä kunnossa. Ajokilometrejä kertyi syksyllä maltillisesti ja niitä on kertynyt mittariin 62 vuoden aikana yhteensä 85tkm. Lähiaikoina on suunnitelmissani tehdä pientä ehostusta ja osapäivitystä esim. maalata ja puhdistaa jäähdyttäjä, uusia B-pilarin verhoilut ja lattian irtomatot.

Ajokilometrejä on kertynyt mittariin 62

vuoden aikana yhteensä 85tkm

Jukka Koskeli

Konetila ennen siistimistä.

Nokkapala ja maskit.

Kokoontumisajot 16.–18.6.

Ruoveden Haapasaaressa

Kokoontumisajot 2023

Majoitusvaihtoehtoja: vkl (pe-su)

8 hlön lomamökki 600€ (norm. 650€)

6 hlön lomamökki 400 € (norm.430€)

4 hlön lomamökki 340 € (norm. 365€) (Hinnat ei sisällä loppusiivousta, eikä liinavaatteita. Ne voi kyllä halutessaan molemmat tilata. Lomamökeissä WC:t ja saunat)

3 hlön leirintämökki 100€ (norm.120€)

4 hlön leirintämökki 130€ (norm.150€)

Ruoveden Haapasaaressa 16.-18.6.2023.

Meille on tällä hetkellä varattuna kaikki alueen mökit ja majoitukset, joista varauksia voi tehdä oman mielen mukaan sähköpostilla tai soittamalla.

Nettisivu: https://ruovesicamping.fi

Varaukset: +358442414520 (klo 9-21) tai info@ruovesicamping.com

Autopaikka, (sis.sähkön) 50€ (norm.60€)

Telttapaikka (ilman sähköä) 20€ (norm. 30€) (Hinnat ei sisällä loppusiivousta, eikä liinavaatteita. Ne voi kyllä halutessaan molemmat tilata. Leirintämökkien varustuksena jääkaappi ja kahvinkeitin, WC ja suihkutilat löytyy läheisistä huoltorakennuksista)

Perjantai-illaksi on varattu savusauna, vain pesutilat ovat erikseen miehille ja naisille, eli varaa saunaan uima-asu.

Leirintäalue lupasi pitää ravintolaansa auki hieman pidempään, kerho tarjoaa grilliruuat. Jutustelua ja mukavaa yhdessäoloa

Lauantaille n. 100km ajolenkki, reitti tarkentuu myöhemmin. Suunnitelmissa on eri vaihtoehtoja, mm. Mänttään Serlachius-museoihin, joita on Mäntässä kaksi, tai vaihtoehtoisesti Haapamäen veturipuistoon. Lounas omatoimisesti ajoreitin varrella. Ajojen jälkeen on varattu saunat miehille ja naisille, kerho tarjoaa buffet-illallisen.

https://serlachius.fi/

https://www.veturipuisto.fi/

Sunnuntaina kotiinpäin ja suunnittelemaan seuraavia ajoja!

Kesäpäivät 2023

Tämän vuoden kesäpäivät järjestetään yhdessä

Pyhimys-kerhon kanssa Kangasalan Mobiliassa.

Kesäpäivä lauantaina 1.7.2023 klo 10-15

Lisätiedot: Arto Koskela, puh. 0400 622422

ajkoskela@gmail.com

Talvirallia Pihlajavedellä

Talven ralliksi valikoitui Pihlajaveden ympäristöön sijoittuva kilpailu, koska se oli vakikartturille ainoa vapaa viikonloppu. Lähtöluettelosta löytyi 184 kilpailijaparia, eli aika mukavasti osallistujia. Kilpailussa oli neljä erikoiskoetta, joilla mittaa yhteensä 62 km koko reitin ollessa 154 km.

Edeltävällä viikolla tehtiin Volvoon öljynvaihtohuolto ja vuosittainen katsastusreissu hoitui työpäivän jälkeen kotimatkalla. Samalla tuli ajettua testiajoa muutama kymmenen kilometriä, jotta varmisti kaiken toimivan kesän seisonnan jälkeen.

Piikkipyörillä tuli ajettua noin 10 m, eli tallin edestä trailerille. Meillä oli noin tunnin ajomatka kisapaikalle, joten starttasimme aamulla mukavasti vasta puoli kasin aikaan kohti Keuruuta. Puolivälissä tankattiin huoltoautoon uutta polttoainetta, tähän asti ajettiin edullisesti viime talvisella dieselillä...

Traileriparkki, kilpailukeskus ja katsastus olivat lähekkäin vanhalla Keuruun

varuskunta-alueella. Kun Volvo oli saatu trailerilta alas, kävimme noutamassa ”sotkusta” kilpailumateriaalit ja ovinumerot.

Vähän aikaisemmin olisi matkaan voinut lähteä, nyt jäi noin 20 min ylimääräistä aikaa ennen katsastusta, mutta pääasia, että ei tullut kiire.

Katsastuksessa kaikki oli kunnossa, mutta pyydettiin laittamaan turvavöiden solkiin sokat, jotka estävät tahattoman aukeamisen. Tämä oli itselle uusi asia, kuulemma tulossa pakolliseksi, mutta suositellaan jo vahvasti.

Turvallisuuteen on hyvä panostaa. Huoltoautosta löytyi apu ja kun sokat saatiin rassattua paikoilleen katsottiin

vielä rengaspaineet, öljyt yms. perusjutut. Sitten eväsleipä suuhun ja kohti lähtöä.

Reitti lähti kohti Pihlajavettä ja oli monelle kuljettajalle vieras, liekö edes koskaan ajettu kaikkia osuuksia?

Ykköspätkän lähdössä EK-Päällikkö kysyi, halutaanko kahden minuutin lähtöväli edellä ajaneeseen tähtiperäkorttinaan. Ollaanko oltu joskus niin nopeita, että jääty mieleen?

Seuraavien punaisten valojen sammuessa lähdimme siis Cortinan perään 2 min aikavälillä. Pätkällä oli mittaa 21,1 km ja kilpailijaohjeen varoitus mielessä aloitettiin varovaisesti. Oli nimittäin erikseen mainittu reitistä ”Reitillä muutamia

Huoltotauolla jouduttiin öljyä vähän lisaamaan eli taitaa olla tavallista suurempi huolto edessä.

todella yllättäviä mutkia, hyppyjä, siltoja”. Edellisten viikkojen vesisateet ja edeltävien päivien pakkanen oli tehnyt suuren palveluksen ralliharrastajalle. Tiet olivat upeassa tasaisen sinertävässä jäässä ja lähtönumeron ollessa 6, ei reitillä ollut uriakaan yhtään.

Eihän siinä sitten malta, vaan innostus kasvaa matkan edetessä. Nyt sai ajaa halutessaan ovi edellä pilvisestä talvipäivästä nauttien niin leveästi kuin uskaltaa. Ykkösellä olikin ilmeisesti kisan ”paikka”, joka ei omaan silmään edes näyttänyt pahalta. Kartturi kuitenkin jotain aavisti ja sanoi ”Katso tää, ehkä kakkosella”. Niinhän se sitten kääntyikin pihan läpi rakennuksen taakse. Kolmonen silmässä vauhtia sopivasti ja ajolinja sen mukaan. Paikasta selvittiin ja nettiin jäi muistoksi valokuvia. Vajaa kolmisen kilometriä ennen maalia valkoinen Ford tuli näkyviin ja vauhtia oli pakko laskea. Autokunta kuitenkin huomasi meidät melko nopeasti ja antoi kohteliaasti tietä pienessä risteyksessä, koska kapealla tiellä ei muuten ohi olisi mahtunut.

Kakkospätkälle oli lyhyt siirtymä ja mittaa mukavat 19,2 km

Otettiin taas 2 min väliä edelliseen kilpailijaan. Pätkä oli huomattavasti nopeampaa tietä ja loikkariakin tarvittiin jo useammalla suoralla. Muutaman kerran

nopeusmittarin neula osoitti kohti tripin nollauspainiketta. Tiheämpi peränvälitys huomioiden nopeutta oli siis noin 160 km/h.

Vauhti muihin nähden ehkä hieman laski edellisestä ja maaliin tullessa Cortina lähti stopilta jatkamaan siirtymälle ja huoltotaukoa kohti meidän edellä. Kovin nopeilla teillä autonsuojeluvaisto alkaa hidastamaan nypyn ylityksissä yms.

Seuraavaksi oli vuorossa huoltotauko Ähtärin Nesteen piha-alueella. Tankatessa suunnittelin jo ostavani suklaajäätelön, mutta isä oli ostanut kuumat makkarat valmiiksi, joten niistä olisi luontevaa aloittaa. Öljyä jouduttiin hieman lisäämään, eli kohta alkaa olla jonkinlainen tavallista suurempi huolto edessä.

Makkaran syönnin jälkeen ulkona seisoskellessa kylmä tuuli vei jäätelöhalun mennessään. Luntakin vähän sateli, kun huoltomiehet tekivät perustarkistukset autolle.

Kolmospätkä oli jälleen nopeaa tietä, eikä sieltä jäänyt mitään erityistä mieleen.

Rallin viimeinen pätkä oli itselle mieluista ajaa

Nelonen ja rallin viimeinen pätkä oli taas hieman hitaampaa ja itselle mieluista ajaa. Risteyksiä oli melko paljon, mutta

muutenkin mutkia ja ylityksiä oli enemmän. Maaliin päästiin ja suklaata syötiin palat viimeisellä siirtymällä Keuruuta kohti palatessa.

Loppusijoitus oli yleiskilpailun 89. ja omassa luokassa 2. eli pienet kiiltävät muistoesineet saatiin kotiinviemisiksi.

Suurin öljyvuoto tulee hukkaportin ohjausletkusta, eli todennäköisesti huohottimesta ahtimen imupuolelle ja säätöventtiilin pillistä sitten ulos ahdoilla. Joissain videoissa näkyy myös pieni savun pöllähdys kaasua nostaessa.

Toki täytyy muistaa, että moottorin todellisesta ajomäärästä ei ole varmuutta, muuta kuin yli 300 tkm, kun se ATAn keulalle laakereiden ja männänrenkaiden vaihdon jälkeen 2008 laitettiin. Siinä korissa ehdin moottorilla varmaan yli 50 tkm ajamaan ja nyt on 10 vuosi ASMn keulalla menossa hieman rajummassa käytössä kuin arkiajossa. Ehkä se pieni öljynkulutus on siis jo hyväksyttävissä.

Kiitokset yhteistyökumppaneille ja huoltomiehille jälleen mukavasta rallipäivästä. Voi olla että tämä jää talven ainoaksi ralliksi, mutta katsotaan.

Menossa mukana:

Lavettikuljetus Harri Suokas Ky

Meidän Katsastus Oy

Jyväskylän Varaosakeskus Oy

Niinhän se sitten kääntyikin pihan läpi rakennuksen taakse, mutta siitäkin selvittiin

Eetu Ekonen

peränvälitys huomioiden nopeutta oli siis noin 160 km/h.

Kuva: Joonas Martiskainen

Talwiajot 2023 PV:n takapenkiltä

Viime vuoden rastitehtävät, tai siis niiden puute, saivat empimään koko Talwiajoon osallistumista. Isä aktiivisesti kyseli useampaan kertaan, josko lähtisin mukaan ja lopulta ajattelin sitten lähteä 444:n kyytiin. Yleensä pidän autotapahtumista eniten itse ajaen, on kyseessä sitten ralli tai jokin muu tapahtuma. Reissun lopputuloksesta tulikin poikkeuksellinen, mites meille oikein kävikään?

Saavuimme lähtöpaikalle noin puoli yhdeksän aikaan, joten oli mukavasti aikaa katsella autoja sekä ratkaista aamun ensimmäinen rastitehtävä. Tietysti vasta aamupalamakkaran jälkeen.

Lähtöluettelossa oli numeroita 153 saakka, eli osallistujia oli paljon. Niistä 22 oli Volvoja, joka oli toiseksi suosituin talviauto kyseisen luettelon mukaan.

Ensimmäisenä rastitehtävän aiheena oli telatraktori, josta kysyttiin käyttövoimaa, massaa ja ohjaustapaa?

Koneessa luki isolla ”Diesel”, mutta moottorissa oli kuitenkin virranjakaja ja sytytystulpat, hmm… Seuraavaksi tunnistettiin autoja valokuvista, joissa näkyi vain pieniä paloja erilaisista ja ikäisistä autoista. Osa oli hyvinkin tuttuja, kun taas toiset ihan outoja. Merkki ja malli paperiin ja seuraavaa kuvaa tuijottamaan.

Jotenkin tuli mieleen kirjoittaa kaikki mitä tietää ja kun oikeat vastaukset julkaistiin, se osottautui hyväksi ratkaisuksi. Niistä jokaisesta lisätiedoista nimittäin sai pisteen. Moniko kirjoitti paperiinsa ”Combi” tai ”Mk4”?

tä, ”Pitkä oikea eri 100, oikea nopee 50, oikea koo kirraa 30, lyhyt vasen jne…”

No, rauhallisesti isä käskytti vanhustaan, mutta joskus reipas ajo ilman turhaa luistelua on varsin nopea tapa edetä. Reitti suuntautui viime vuodesta tuttua reittiä Tikkakosken kautta Nyrölän korpimaisemiin talvisten metsien keskelle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja Volvossa riitti lämmintä. Tuuletusikkunaa tosin oli pidettävä hieman raollaan, jotta ikkunat eivät huurtuisi liikaa. Ilmanpoisto kun tuli vasta myöhemmin, eikä isän ”viisnelosessa” sellaista vielä ole.

Muutaman kerran pysähdyttiin ottamaan valokuvia matkalla kohti Petäjävedellä sijaitsevaa ruokataukoa. Kyläsepän pihassa oli tarjolla kuumaa lihakeittoa soppatykistä kera näkkileivän ja jääkylmän mehun.

Nälän taltuttua oli vuorossa seuraavat rastitehtävät. Nyt vastattiin monivalintakysymyksiin, kuten minä vuonna jotain tiettyä automallia valmistettiin tai milloin

Tammikuu oli ollut melko lämmin ja vettäkin satoi harmaasta taivaasta useampaan otteeseen. Kuinka ollakaan juuri tuona lauantaina aamu oli kirkaampi ja pakkastakin kymmenkunta astetta, kunnon talwiajokeli siis.

Saavuin kahdeksan aikaan kotipaikalle, jossa isä ja Jammi jo odottelivat PV:n käydessssä tyhjäkäyntiä. He olivat sen jo ehtineet hallilta noutamaan, jossa PV oli saanut olla yön sisällä ulkoilmaa lämpöisemmässä. Ei muuta kuin kyytiin ja suunta kohti Laukaata.

Aamun sarastaessa aurinko alkoikin paistamaan puiden latvojen välistä.

Kolmantena tehtävänä oli vuorossa jäärataosuus, jossa ajettiin parkkipaikan ympäri suljetulla osuudella lyhyt lenkki. Lähtöviivalla näki hyvin, kuinka kovimmat kuskit jäivät vain sutimaan paikoilleen herrasmiesten ollessa samassa ajassa jo ensimmäisessä mutkassa matkalla kohti uusia seikkailuja, vaikka ilman nastoja!

Omaa lähtövuoroa odotellessa oli nimittäin aikaa katsella muiden menoa, olihan meidän vuoromme vasta 97.

Kerhomme talwiajokonkari Petri Amazonillaan vastasi päivän leveimmästä ajolinjasta, jonka ehdin nähdä. Itse innostuin lukemaan ”nuotteja” takapenkil-

Ensimmäisenä rastitehtävän aiheena oli telatraktori, josta kysyttiin käyttövoimaa, massaa ja ohjaustapaa?

PV vanhan tien sillalla ilta-auringossa

tuli turvavyön käyttöpakko takaistuimille?

Toisena rastitehtävänä tällä pysähdyksellä oli tikanheitto, hiukan erilaisin säännöin kuin mihin useimmat ovat tottuneet. Vain yksi autokunnan jäsen sai heittää yhden tikan tauluun ja ekan heiton tulos kirjattiin ylös. Harjoitusheittoja ei ollut tarjolla.

Jammi ilmottautui heittäjäksi meidän joukkueesta ja tarkistettuaan tikan kärjen oleva riittävän terävä sekä keskityttyään hetken – heitti napakympin! Tuomari onnitteli tuloksesta ja jonossa seuraavana ollut kommentoi osuman olleen vahinko… Taisi olla hänen oma vahinkonsa, sillä me saimme ainakin tältä rastilta täydet pisteet.

Matka jatkui suurajopolkuja, tarkemmin sanoen Urrian maisemissa. Ja kyllä, ajoimme tuon monille tutun suuren hyppyrin ylitse, Volvon pyörät tiessä kiinni tokikin.

Oli hassua miten ajoittain muistui viime talvelta pätkiä mieleen, ”Hei, eikös tässä ollut se tosi jäinen kohta?” tai jotain muita yksittäisiä kohtia.

Siirryttäessä isommalle tielle, oli aikaa pohtia kaikenlaista. 444:n lämmityslaite toimii hieman eri tavalla, kuin uudemmissa

autoissa. Erillisiä ilmakanavia tuulilasille ei ole, vaan ilma ohjataan peltisen koetaulun sisään, josta lämmin ilma ohjautuu sitten tuulilasille koetaulun päällä olevista aukoista. Tästähän seuraa se, että koko koetaulu kuumenee lämpöisen ilman vuoksi pidemmällä matkalla. Siinä on varmasti ollut hyvä kuivatella hansikkaita?

Mutta hei, minullahan on eväänä eilisiä pizza-viipaleita, voisiko niitä lämmittää koetaulun päällä? Kyllä voi, muutaman minuutin päästä kun muovipussin käänsi, saatiin lämpöiset välipalat pysähtymättä. Voi niitä, jotka ajavat uusilla autoillaan turkishaalarit päällä ilman tällaisia mukavuuksia. Ei onnistu enää uudemmilla autoilla vastaava.

Lopulta saavuimme Keuruulle ja saimme muistoksi messinkisen laatan maaliin pääsyn kunniaksi. Iltaruokaa ja tulosten julkistamista emme jaksaneet jäädä odottamaan, vaan suuntasimme lähes samantien kotia kohti, kun vielä oli valoisaa.

Emme kuitenkaan lähteneet suorinta reittiä, vaan poikkesimme reitin varrella olleella sillalla ottamassa valokuvia ja ajoimme toisen kuuluisan erikoiskokeen kautta kotiin päin, nimittäin Humalamäen ja sen kuuluisan paloaukean hypyt, tosin eri suuntaan kuin Suurajoissa aikanaan.

PV ehti takaisin katokseensa ennen auringonlaskua ja suoritti päivän työnsä mallikkaasti. Ei harrasteauton tarvitse

olla vain niitä hienoimpia kesäpäiviä varten, sillä Suomessa on muinakin vuoden aikoina hienoja päiviä.

Kun noin viikon päästä tulokset julkaistiin internetissä, olikin mielenkiintoista nähdä miten isän vauhdikas ja siisti ajo suhteutuu muihin?

Tuloshan oli hyvä, isä oli jäärata-ajon 20. jääden pohjat ajaneen Timon RS2000:lle 7 sekuntia ja Petrin Amazonia 2 s nopeammin. Nopein Volvo oli Tore 244:llaan, joka oli 5. ja seuraava Heikin 142S sijalla 12. Rastitehtävien tulokset tuottivat vielä suuremman yllätyksen. Ne sujuivat itse asiassa jopa niin hyvin, että olimme lopputuloksissa jaetulla kakkossijalla! Ja tämä siitäkin huolimatta, että Jammin tikanheittotulokseksi oli kirjattu 6 p. Olisi siis pitänyt jäädä illalliselle odottamaan tuloksia.

Hieno reissu joka tapauksessa ja tärkeintähän oli viettää mukava ja rentouttava päivä mukavan harrastuksen parissa. Moneen kysymykseen arvattiin vastaus, koska ihan kaikkea tietoa ei pään sisältä löytynyt.

Oikeat vastaukset muutamiin tekstissä mainittuihin kysymyksiin:

- Turvavyöpakko takapenkille tuli 1987

- Telakone painaa 7938 kg ja siinä on sekä bensiini, että diesel-moottori. Ohjaus tapahtuu vivuin tai polkimilla jarruja apuna käyttäen.

Eetu Ekonen

Muutaman kerran pysähdyttiin ottamaan valokuvia matkalla kohti Petäjävedellä sijaitsevaa ruokataukoa.

Volvokerhon ja Pyhimyskerhon Talvipäivä 28.1.2023

Kerhojen yhteistä perinteistä Talvipäivää vietettiin Kangasalla Mobiliassa

tammikuun viimeisenä viikonloppuna lauantaina 28.1.2023.

Sää oli sopivan talvinen, pakkasta pari astetta ja iltapäivällä alkoi sadella hieman lunta.

Kerhot tarjosivat jäsenilleen pullakahvin lisäksi sisäänpääsyn museon näyttelyyn.

Tapahtuma keräsi paikalle noin 50 Volvoa. Tarkaa määrää oli vaikea laskea, koska autot jakaantuivat pitkin Mobilian parkkialuetta.

Vanhin paikalla ollut vaunu oli vuosimallia 1961 oleva pyhimysvolvo ja uusin 2023 mallia oleva Volvon C40 sähköauto.

Tapahtuman harvinaisin auto taisi olla Amazon GT. PV:tä edusti hieno punainen Sport-malli. Pyhimysvolvoja oli kaksi kappaletta. 100-sarjalaisia paikalla oli kolme kappaletta. 300-sarjaa edusti Huhdanpään Heikin kolmiovinen 360, joita ei enää kovin usein näe. Myös yksi S90 Royal oli paikalla. Hyvä edustus oli 200-, 700-, S80-, V70-sarjoista. Jotkut saapuivat paikalle uudemmilla käyttöautoillaan.

Tapahtumajärjestäjät palkitsivat Volvo-tuotteilla pisimmältä Mobiliaan tulleen Veikko Tuomiston, ensimmäisenä paikalle kurvanneen Jaakko Luodon ja pyhimysvolvolla saapuneen Leo Myllymäen.

Pitkä talvikausi katkesi mukavasti, kun kokoonnuttiin yhteisen harrastuksen merkeissä. Vaihdettiin kuulumisia, keskusteltiin Volvoista ja niiden yksityiskohdista.

Jotkut kauempaa saapuneet jäivät yöksi Pirkanmaan harrastekavereille. Juttua riitti varmasti vielä iltamyöhäiseen.

Arto Koskela ja Markku Jylhäsalo kiittävät järjestelyissä mukana olleita ja kaikkia paikalle saapuneita sekä hengessä mukana olleita.

PS. Kerhojen yhteistä Kesäpäivää vietetään lauantaina 1.7.2023 Mobiliassa.

Teksti ja kuvat: Markku Jylhäsalo

Kerhoillat

Kerhoillat ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Paikalle ei tarvitse saapua Volvolla.

Ikä tai sukupuoli eivät myöskään ole esteenä, joten ota nyt tavoitteeksi käydä

lähimmässä kerhoillassa ainakin kerran tämän vuoden aikana. Kerhoilta katkaisee mukavasti viikon - iltakahvia ja pullaa ei juuri paremmin voisi nauttia.

Pääkaupunkiseudun kerhoillat

kuukauden kymmenes päivä klo 18. perjantai, lauantai tai sunnuntain sattuessa kohdalle kerhoilta on seuraavana maanantaina.

Tikkurilan Neste, Niittytie 2, Vantaa

Yhteyshenkilö:

Antti Kilpijärvi, puh. 045 6780 544 antti.kilpijarvi@suomenvolvokerho@com

Tampereen seudun kerhoillat

Tampereen seudun kerhoillat joka kuukauden ensimmäinen torstai klo 17.30 kokoontumispaikka Tampereen Käyttöauto, Lokomonkatu 25. Tampereen seudun kerhoillat myös joka kuukauden kolmas torstai klo 17.30 kokoontumispaikka Ylöjärven Juustoportti, Kumitie 2

Touko-, kesä-, heinä- elo- ja syyskuussa kokoontuminen kolmansina torstaina

Juustoportin sijaan vaihtuvissa paikoissa, jotka sovitaan aina edellisessä kerhoillassa. Lähtö Teiskontien Nesteeltä klo 17.00 Paikasta tulee ilmoitus myös foorumiin.

Yhteyshenkilö:

Jarmo Lehtonen, puh. 0400 919 544 jarmo.lehtonen@suomenvolvokerho.fi

Kuopion seudun kerhoillat

Kuopion kerhoillat ovat kuukauden kolmas sunnuntai klo 18 Rastaantien Teboililla

Oulun seudun kerhoilta

kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo

18 Neste Maikkula Oulun baarin kahviossa. (Haaransuontie 1) oulunbaari.fi

Jos keskiviikko sattuu arkipyhälle, niin kokoonnutaan seuraavalla viikolla.

Yhteyshenkilö:

Hannu Pikkuaho, puh. 0400 931 939 hannu.pikkuaho@gmail.com

Varsinais-Suomen kerhoillat

Suomen Volvo-kerhon jäsenet kokoontuvat yhdessä VRCF jäsenten kanssa joka kuukauden viimeinen keskiviikko klo

18.30 • Raision ABC Piilipuunkatu 2, 21200 Raisio

Yhteyshenkilö:

Juhani Hummelin, puh. 043 2006 940, juhani.hummelin@suomenvolvokerho.com

Kajaanin seudun kerhoillat

kuukauden ensimmäisenä tiistaina klo 18 Kajaanin ABC:lla Yhteyshenkilöt: timo.paakkonen@suomi24.fi, puh 044 0177 390 petrihuovinen@msn.com, puh. 040 7284 745