Talwiajot 2023 PV:n takapenkiltä

Viime vuoden rastitehtävät, tai siis niiden puute, saivat empimään koko Talwiajoon osallistumista. Isä aktiivisesti kyseli useampaan kertaan, josko lähtisin mukaan ja lopulta ajattelin sitten lähteä 444:n kyytiin. Yleensä pidän autotapahtumista eniten itse ajaen, on kyseessä sitten ralli tai jokin muu tapahtuma. Reissun lopputuloksesta tulikin poikkeuksellinen, mites meille oikein kävikään?

Tammikuu oli ollut melko lämmin ja vettäkin satoi harmaasta taivaasta useampaan otteeseen. Kuinka ollakaan juuri tuona lauantaina aamu oli kirkaampi ja pakkastakin kymmenkunta astetta, kunnon talwiajokeli siis.

Saavuin kahdeksan aikaan kotipaikalle, jossa isä ja Jammi jo odottelivat PV:n käydessssä tyhjäkäyntiä. He olivat sen jo ehtineet hallilta noutamaan, jossa PV oli saanut olla yön sisällä ulkoilmaa lämpöisemmässä. Ei muuta kuin kyytiin ja suunta kohti Laukaata.

Aamun sarastaessa aurinko alkoikin paistamaan puiden latvojen välistä.

Saavuimme lähtöpaikalle noin puoli yhdeksän aikaan, joten oli mukavasti aikaa katsella autoja sekä ratkaista aamun ensimmäinen rastitehtävä. Tietysti vasta aamupalamakkaran jälkeen.

Lähtöluettelossa oli numeroita 153 saakka, eli osallistujia oli paljon. Niistä 22 oli Volvoja, joka oli toiseksi suosituin talviauto kyseisen luettelon mukaan.

Ensimmäisenä rastitehtävän aiheena oli telatraktori, josta kysyttiin käyttövoimaa, massaa ja ohjaustapaa?

Ensimmäisenä rastitehtävän aiheena oli telatraktori, josta kysyttiin käyttövoimaa, massaa ja ohjaustapaa?

Koneessa luki isolla ”Diesel”, mutta moottorissa oli kuitenkin virranjakaja ja sytytystulpat, hmm… Seuraavaksi tunnistettiin autoja valokuvista, joissa näkyi vain pieniä paloja erilaisista ja ikäisistä autoista. Osa oli hyvinkin tuttuja, kun taas toiset ihan outoja. Merkki ja malli paperiin ja seuraavaa kuvaa tuijottamaan.

Jotenkin tuli mieleen kirjoittaa kaikki mitä tietää ja kun oikeat vastaukset julkaistiin, se osottautui hyväksi ratkaisuksi. Niistä jokaisesta lisätiedoista nimittäin sai pisteen. Moniko kirjoitti paperiinsa ”Combi” tai ”Mk4”?

Kolmantena tehtävänä oli vuorossa jäärataosuus, jossa ajettiin parkkipaikan ympäri suljetulla osuudella lyhyt lenkki. Lähtöviivalla näki hyvin, kuinka kovimmat kuskit jäivät vain sutimaan paikoilleen herrasmiesten ollessa samassa ajassa jo ensimmäisessä mutkassa matkalla kohti uusia seikkailuja, vaikka ilman nastoja!

Omaa lähtövuoroa odotellessa oli nimittäin aikaa katsella muiden menoa, olihan meidän vuoromme vasta 97.

Kerhomme talwiajokonkari Petri Amazonillaan vastasi päivän leveimmästä ajolinjasta, jonka ehdin nähdä. Itse innostuin lukemaan ”nuotteja” takapenkiltä, ”Pitkä oikea eri 100, oikea nopee 50, oikea koo kirraa 30, lyhyt vasen jne…”

No, rauhallisesti isä käskytti vanhustaan, mutta joskus reipas ajo ilman turhaa luistelua on varsin nopea tapa edetä. Reitti suuntautui viime vuodesta tuttua reittiä Tikkakosken kautta Nyrölän korpimaisemiin talvisten metsien keskelle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja Volvossa riitti lämmintä. Tuuletusikkunaa tosin oli pidettävä hieman raollaan, jotta ikkunat eivät huurtuisi liikaa. Ilmanpoisto kun tuli vasta myöhemmin, eikä isän ”viisnelosessa” sellaista vielä ole.

Muutaman kerran pysähdyttiin ottamaan valokuvia matkalla kohti Petäjävedellä sijaitsevaa ruokataukoa. Kyläsepän pihassa oli tarjolla kuumaa lihakeittoa soppatykistä kera näkkileivän ja jääkylmän mehun.

Muutaman kerran pysähdyttiin ottamaan valokuvia matkalla kohti Petäjävedellä sijaitsevaa ruokataukoa.

Nälän taltuttua oli vuorossa seuraavat rastitehtävät. Nyt vastattiin monivalintakysymyksiin, kuten minä vuonna jotain tiettyä automallia valmistettiin tai milloin tuli turvavyön käyttöpakko takaistuimille?

Toisena rastitehtävänä tällä pysähdyksellä oli tikanheitto, hiukan erilaisin säännöin kuin mihin useimmat ovat tottuneet. Vain yksi autokunnan jäsen sai heittää yhden tikan tauluun ja ekan heiton tulos kirjattiin ylös. Harjoitusheittoja ei ollut tarjolla.

Jammi ilmottautui heittäjäksi meidän joukkueesta ja tarkistettuaan tikan kärjen oleva riittävän terävä sekä keskityttyään hetken – heitti napakympin! Tuomari onnitteli tuloksesta ja jonossa seuraavana ollut kommentoi osuman olleen vahinko… Taisi olla hänen oma vahinkonsa, sillä me saimme ainakin tältä rastilta täydet pisteet.

Matka jatkui suurajopolkuja, tarkemmin sanoen Urrian maisemissa. Ja kyllä, ajoimme tuon monille tutun suuren hyppyrin ylitse, Volvon pyörät tiessä kiinni tokikin.

Oli hassua miten ajoittain muistui viime talvelta pätkiä mieleen, ”Hei, eikös tässä ollut se tosi jäinen kohta?” tai jotain muita yksittäisiä kohtia.

Siirryttäessä isommalle tielle, oli aikaa pohtia kaikenlaista. 444:n lämmityslaite toimii hieman eri tavalla, kuin uudemmissa autoissa. Erillisiä ilmakanavia tuulilasille ei ole, vaan ilma ohjataan peltisen koetaulun sisään, josta lämmin ilma ohjautuu sitten tuulilasille koetaulun päällä olevista aukoista. Tästähän seuraa se, että koko koetaulu kuumenee lämpöisen ilman vuoksi pidemmällä matkalla. Siinä on varmasti ollut hyvä kuivatella hansikkaita?

Mutta hei, minullahan on eväänä eilisiä pizza-viipaleita, voisiko niitä lämmittää koetaulun päällä? Kyllä voi, muutaman minuutin päästä kun muovipussin käänsi, saatiin lämpöiset välipalat pysähtymättä. Voi niitä, jotka ajavat uusilla autoillaan turkishaalarit päällä ilman tällaisia mukavuuksia. Ei onnistu enää uudemmilla autoilla vastaava.

Lopulta saavuimme Keuruulle ja saimme muistoksi messinkisen laatan maaliin pääsyn kunniaksi. Iltaruokaa ja tulosten julkistamista emme jaksaneet jäädä odottamaan, vaan suuntasimme lähes samantien kotia kohti, kun vielä oli valoisaa.

Emme kuitenkaan lähteneet suorinta reittiä, vaan poikkesimme reitin varrella olleella sillalla ottamassa valokuvia ja ajoimme toisen kuuluisan erikoiskokeen kautta kotiin päin, nimittäin Humalamäen ja sen kuuluisan paloaukean hypyt, tosin eri suuntaan kuin Suurajoissa aikanaan.

PV vanhan tien sillalla ilta-auringossa

PV ehti takaisin katokseensa ennen auringonlaskua ja suoritti päivän työnsä mallikkaasti. Ei harrasteauton tarvitse olla vain niitä hienoimpia kesäpäiviä varten, sillä Suomessa on muinakin vuoden aikoina hienoja päiviä.

Kun noin viikon päästä tulokset julkaistiin internetissä, olikin mielenkiintoista nähdä miten isän vauhdikas ja siisti ajo suhteutuu muihin?

Tuloshan oli hyvä, isä oli jäärata-ajon 20. jääden pohjat ajaneen Timon RS2000:lle 7 sekuntia ja Petrin Amazonia 2 s nopeammin. Nopein Volvo oli Tore 244:llaan, joka oli 5. ja seuraava Heikin 142S sijalla 12. Rastitehtävien tulokset tuottivat vielä suuremman yllätyksen. Ne sujuivat itse asiassa jopa niin hyvin, että olimme lopputuloksissa jaetulla kakkossijalla! Ja tämä siitäkin huolimatta, että Jammin tikanheittotulokseksi oli kirjattu 6 p. Olisi siis pitänyt jäädä illalliselle odottamaan tuloksia.

Hieno reissu joka tapauksessa ja tärkeintähän oli viettää mukava ja rentouttava päivä mukavan harrastuksen parissa. Moneen kysymykseen arvattiin vastaus, koska ihan kaikkea tietoa ei pään sisältä löytynyt.

Oikeat vastaukset muutamiin tekstissä mainittuihin kysymyksiin:

- Turvavyöpakko takapenkille tuli 1987

- Telakone painaa 7938 kg ja siinä on sekä bensiini, että diesel-moottori. Ohjaus tapahtuu vivuin tai polkimilla jarruja apuna käyttäen.

Eetu Ekonen