IXO iso x pienoismalli

IXO iso x pienoismalli

Ideana oli, että keräilijä saisi kerran kuukaudessa pienen lähetyksen, jossa olisi muutama osa koottavaksi

Mitä tuo mies tekee?

Keväällä 2022 aivan sattumalta eksyin You Tubessa videopätkään, jossa saksalainen herrasmies kokosi pikkupojan nyrkin kokoista ilmiselvästi Volvo B18 -moottorin pienoismallia. Hyppäsin itseni verran ilmaan kiikkustuolista ja otin yhteyttä pienoismallikauppiaaseeni Modeltoysin Pekka Stellbergiin, tietäisikö hän jotain asiasta.

Kuvassa havainnollistuu mittakaavaerot: IXO 1/8, Revell 1/18, Minichamps 1/43.

Tutkimme asiaa kumpikin tahoillamme ja saatiin selville, että kyseessä on IXO:n valmistama 1:8 koottava pienoismalli Volvo 122 S vuosimalli 1964.

Samankaltainen, jota Editions Atlas ennakkomarkkinoi ainakin Ruotsissa muutama vuosi sitten. Ideana oli, että keräilijä saisi kerran kuukaudessa pienen lähetyksen, jossa olisi muutama osa koottavaksi; esim. konepelti ja keulan osia, vanteet ja renkaat jne.

Lopputuloksena kuukausien kuluttua kokonainen pienoismalli. Asiasta ei kuulunut enempää ja Atlaksella alkoi mennä muutenkin heikosti. Kuten muistetaan, alkoi 1/43 Volvo -keräilysarjan mallien toimitukset viivästyä ja loppuivat kesken kaiken. Minultakin jäi saamatta pari poliisiautoa.

Pekka Stellberg pyysi ottamaan osista kuvanäytteen toiselle mahdolliselle tilaajalle. Sen vuoksi tikkuaski kuvassa antamassa mittakaavaa.

Jaakobin painia

Nyt IXO Diamantilla oli tarjolla koko rakennussarja kerralla ostettavaksi.

Yritin aktiivisesti unohtaa asian, mutta muutaman päivän kuluttua pyysin Pekkaa tiedustelemaan, saisiko hän tukkuriensa kautta sellaisen minulle. Vastaus tuli pian, että olisi tilattavissa, mutta olisi todella kallis.

Jälleen muutama päivä Jaakobin painia (sitähän Volvo-harrastaja voi käydä historiallisista syistä) itseni kanssa: olisiko mitään järkeä sijoittaa sellainen summa mokomaan.

Tilaus jätettiin sisään, pakkaus saapui aikanaan Suomeen ja sovittiin, että noudan sen Lahdesta Classic Motorshown aikaan Pekan osastolta. Perjantaisen rakennuspäivän iltapäivällä suuri ja 22 kiloa painava pakkaus raahattiin V70:n tavaratilaan.

Alusta ja ohjaamo alkavat olla valmiina.

Kori valmistuu

Grillit.

Ensisilmäykset

Kotona purin lähetyspakkauksen.

Sisällä oli 60 × 80 × 30 cm kokoinen kauniisti painettu laatikko. Heti kansikuvassa huomioni kiinnittyi Amazonin keulaan: pitäisi olla kyseessä Volvo 122 S Amazon vuosimallia 1964, mutta kuvissa oli ilmi selvästi vuosimallin 1965 keulagrillit. Kannessa tekstiä: Over 892 parts, 127 in metall. Kootaan ruuvaamalla. Sisällä oli 12 pienempää muovi- ja pahvipakkausta sekä A4 -kokoinen, 195 sivun värivalokuvin painettu ohjekirja.

Heti päällimmäisenä oleva korikehikko suorastaan hätkähdytti: Tuleeko siitä tosiaan noin ISO – kokonaispituus n. 50 cm!

Silmäilin läpinäkyviä osapakkauksia ja yleinen huomio oli todella aidon näköisistä osista. Kaikki osat ovat valmiiksi maalattuja. Tosin esim. moottorin osissa öljypohja ja huohotinputki olivat väärän värisiä. Vanteet ja pölykapselit näyttivät olevan oikeaa mallia. Kumirenkaissa oikea Michelin X:n kulutuspinnan kuviointi…

Sormet syyhysivät alkaa kokoamaan ja teinkin ensimmäisen jakson: konepellin ja keulapalan, johon ruuvattiin ne väärän vuosimallin grillit. Sitten kumminkin päätin, että tässä on vielä muuton jälkeen paikkojen järjestelyä ja muutakin tekemistä ennen talven tuloa.

Pekka Stellberg on myynyt ainakin viisi samanlaista rakennussarjaa Suomeen. Loppukesästä puhelimeeni kilahti kuvaviesti, jossa olohuoneen pöydällä seisoi valmis pienoismalli. Liitteenä Pekan terveiset ja asiakkaalta kuulemansa kommentti: ”Oli aikamoinen homma”.

Lokakuu

Kesän tekemiset ja menemiset alkoivat olla valmiita ja tuli aloittamisen hetki. Kävin kertaalleen läpi koko ohjekirjan ja lähdin kokoamaan järjestyksessä.

Alkuun tuntui menevän mukavasti, mutta sitten aloin uskoa kommenttia ”Aikamoinen homma”. Lähes kaikki metallireiät piti avartaa, jotta ruuvit mahtuisivat menemään täysin kiinni (ja muutama kumminkin katkesi reikiinsä).

Mietiskelin, että mitähän kokoamisesta olisi tullutkaan, ellei olisi hienomekaanista taustaa ja kaikki kultasepän työkalut käytettävissä.

Pakkauksessa seurasi kaksi pientä ruuvitalttaa ja pinsetit, mutta niillä ei pitkälti pötkitty. Tarvitsin paremmat pinsetit ja ruuvitaltat, pihtejä, otsaluuppi, kelloveitsi, skaavari, viiloja, riippumoottori erityyppisine jyrsimineen, kartiokalvaimia, kaivertimia, pieniä poranteriä, kaksipuoleista teippiä, pikaliimaa…

Ohjekirjassa oli joitakin puutteita ja suorastaan virheitä. Kokoamistyötä edesauttoi Amazon-tuntemus: ensimmäinen autoni oli Volvo 121 Amazon vm. 1965, jota hallinnoin ja ylläpidin lähes kymmenen vuotta. Lisäksi olin purkanut kaksi Volvo 221 Amazon kartanovaunua ja osallistunut yhden kartanovaunun entisöintityöhön. Tekniikka ja paikat olivat tuttuja.

Epätoivon hetket

Kaikesta huolimatta piti välillä hymyillä tarkoille yksityiskohdille: akun kyljessä Tudor, latausreleen kannessa pieni teksti Bosch, ohjaussimpukassa ”Svenska flyg- motor Aktiebolaget, Trollhättan”, vaihdekepin nupissa oikea vaihdekaavio, tyyppikilpi, vanhan mallinen lasikuppi-bensapumppu jne.

Porailua oli paljon, ohjeissa selkeitä virheitä ja osissa pieniä mittavirheitä. Sitten iski epätoivo alustan kokoamisen loppupuolella. Moottoritilan kokonaisuutta ei meinannut saada millään sopimaan apurungon päälle. Piti jyrsiä ja sovittaa useamman kerran ja aina vastusti jostain. Osia irtosi rajussa käsittelyssä ja tippui pitkin työpöytää ja lattialle.

Päätin jättää Amazonin lepäämään ja tehdä välillä jotain aivan muuta.

Moottoritila on realistisen yksityiskohtainen.

Korjaus

Tauon aikana kilahti puhelimeeni kuvaviesti Pekalta: ”Tämmönen outo juttu tuli ihan tilaamatta. Mikä tää oikein on?”

Epäselvässä kuvassa muovipussi aiheutti heijastuksia, mutta tietynlainen epäilys heräsi minulla heti.

Pyysin Pekkaa aukaisemaan pakkauksen ja ottamaan kuvan uudestaan. Ja epäilys sai vahvistusta. Kuvassa näkyi pikkupakkaus, jossa oli vuosimallin 1964 grillit sekä joitakin muita pikkuosia. Pyysin lähettämään pakkauksen.

Olin jo aiemmassa kokoamisvaiheessa ihmetellyt, että rattiputken suojuksen oikeassa kyljessä on ylimääräinen viiksi, jolla hallitaan ylivaihteen kytkevää solenoidia. Mutta vaihteiston perässä ei ollut ylivaihteen murikkaa, sen verran olin perillä M40:stä!

Ilmeisesti IXO oli saanut enemmänkin palautetta, kun kirjeenä tulleessa pakkauksessa oli ne oikeat grillit sekä ylivaihdeyksikkö ja lyhyempi etukardaani (saisipa täysikokoisten vanhempien vuosimallien Amazonin grillejä yhtä helposti).

Tulipellin sovittelua apurungon päälle.

Jatkuu…

Pari viikkoa vierähti muuta puuhastellessa, kunnes tartuin jälleen toimeen.

Moottori piti ottaa pois paikaltaan, jotta voisi purkaa vaihdelaatikon ja asentaa ylivaihteen vaatiman erilaisen asennuslaipan. Lisäksi piti irrottaa kardaanin ristikot ja pujotella koko kardaaniakseli pois tunnelista. Pitempi etuakseli pois ja jälkilähetyksenä tullut lyhyempi paikalleen. Samalla saattoi kiristellä moottorin kiinnikkeitä uudelleen asennuksen yhteydessä. Melkoinen homma kaikkiaan.

Sitten jatkui moottoritilan sovittelu. Piti jyrsiä runsaasti materiaalia tulipellin alareunasta.

Huomasin myös, että jarruvalokatkaisimen toinen johto oli murtunut poikki. Yritin korjata tinaamalla; saa nähdä toimiiko valmiissa mallissa. En aio kuitenkaan leikkiä autolla, vaan se tulee mahtavana yksilönä koristamaan vitriiniä.

Moottoritila meni jotenkuten paikalleen ja olisi mielenkiintoista nähdä jatkossa, saako esim. etulokasuojia oikein paikoilleen.

Alustatöiden päätteeksi vielä oli ohjausakselin asennus. Ohjeessa oli neuvottu pujottamaan yläakseli kojelaudan läpi täysin väärää kautta. Tilat olivat ahtaat eikä sormin saanut annetuksi minkäänlaista tukea alemman akselin alapuolelle. Aikaisemmin asennettuja johtoja irtoili koko ajan.

Jälleen tuumaustaukoa ja miettimistä, kuinka ruuvien kiinnitys olisi ollenkaan mahdollista. Koko alustan käsittely alkoi olla muutenkin hankalaa kokonsa ja painonsa (yli 3,5 kg) vuoksi.

Alusta valmiiksi

Lähes pari viikkoa meni rauhoittuessa ja kiinnitysmenetelmää miettiessä. Sitten rohkenin tarttua teippiviipaleeseen ja kääriä sen ohjausakselin alapuolelle.

Teipistä vetämällä sain pidetyksi ala-akselia paikallaan sen verran, että ruuvin reiät kohtasivat ja sain akselin kiinni myös ohjaussimpukkaan. Vielä ruori (Amazonissa on tosiaan iso ohjauspyörä!) paikalleen sekä johtojen ja letkujen tarkistus, niin alustan saattoi nostaa syrjemmälle odottamaan jatkoa.

Luukkuja auki. Sivuikkunat laskeutuvat sisäveiviä vääntämällä.

Kori

Korikehikon, johon kiinnitettiin katto, sisäkatto, lokasuojat, ovet, ikkunat ja luukut, kokoaminen alkoi ja päätin avartaa kaikkien ruuvien reiät kerralla ja kiertää ruuvit paikoilleen ennakkoon ennen varsinaista kokoamista.

Näin ajattelin säästää maalipintaa, koristelistoja sekä ikkunoita.

Tähän olikin syytä tarttua, sillä lähes kaikki reiät olivat liian ahtaita eikä ruuvien tai poranterien katkeamista sitkeässä metallissa voinut välttää. Onneksi edellisestä elämästä oli jäänyt timanttiporia, joilla kovat poranterän pätkät sai jyrsityksi pois.

Taas tauko

Tällä kertaa tauko tuli minusta riippumattomasta syystä.

Pakkauksesta 105 puuttui osa numero 105 A, hyvin olennainen ja näkyvä osa: tavarasäiliön kannen alapuolelle tuleva peltiosa, johon kiinnittyivät polttoaineen täyttöaukon korkki tietenkin sekä tässä mallissa takaheijastimet.

Soitin mallin myyneelle Pekka Stellbergille ja hän lupasi ottaa selville olisiko mitään tehtävissä. Tässä vaiheessa yli 2,5 kiloa painava kori piti nostaa hyllylle odottelemaan.

Homma jatkuu

Runsaan viikon kuluttua aamulla varhain tuli tekstiviesti: ”Puuttuvat osat lähtee sulle tänään. Oli yöllä tullut ovelle pikatoimituksena. DHL toimii.”

Soitin heti kiitellen ja Pekka kertoi, että tukkukauppias, jolta hän tilasi mallin, ei ole reagoinut millään tavoin, mutta IXO oli tarttunut heti ongelmaan ja lähetti pikaisesti osapuutteen.

Parin päivän kuluttua tulikin postilootaan osapaketti 105, jossa oli perän alapelti ja nyt ylimääräisiksi jäävät helmapellit, nilkkaremmit ja takaikkunoiden kahvat.

Perä sai tukevuutta lisää ja sain painaa ilmiselvästi Waso -täyttöaukonkorkin paikalleen.

Sen jälkeen saattoi siirtyä keulaan; lokasuojat ja keulapelti kiinni sekä vilkut ja etulyhdyt ledeineen paikoilleen. Vielä perässä tavarasäiliön kannen saranat eivät menneet noitumatta ja porailematta paikoilleen. Sittenpä korityö alkoi olla konepeltiä vaille valmis.

Lopullinen kokoaminen

Seuraavana olisi ehkä vaativin ja hankalin työvaihe: painavat kori ja alusta yhteen. Päätin varata työhön rauhallisen aamupäivän. Hyvin nukuttu yö, kahvikuppi ei putoaisikaan sirpaleiksi lattialle, leipä ei olisikaan voipuoli alaspäin matolla ja muutenkin olisi mennyt mukavasti. Vielä rauhallista musiikkia…

Kori laskeutuikin lähes suoraan paikalleen; vain tavaratilan aluspeltiä piti

hieman venyttää, jonka jälkeen kori napsahti alas ja ruuvien reiät kohtasivat molemmissa osissa.

Konepellin kiinnityksen jälkeen jäljelle jäi enää pientä näppityötä: pyyhkimet, peilit yms.

Siirtokuvia kiinnittäessäni piti käydä varmistamassa oma mielikuva Svenska Volvo Amazonklubbenin sivuilla. Vuosimallin 1964 esitekuvassa lokasuojien Volvo -tekstit ovat todellakin koristelistan yläpuolella. Mutta tähän malliin ne oli ohjeistettu alapuolelle.

Ajattelin ensin hioa ohjeviivat pois, mutta ne oli laseroitu sen verran syvälle, että maalipinta olisi kärsinyt. Mutta on tässä kokonaisuudessa muitakin pikkuvirheitä ja mallia tarkastelevan asiantuntemus punnitaan niissä.

Marraskuun viimeisenä päivänä oli aika tehdä loppupäätelmät. Valokuvista ei saa täyttä käsitystä mallista, kuinka upea se onkaan.

Jokaisella on mielikuva PIENOISMALLISTA; tavallisesti kokoluokkaa 1/43, joka mahtuu kämmenelle. Mutta tämä on 1/8, yli puoli metriä pitkä!

Siihen tietenkin pystyy laittamaan kaikenlaisia hauskoja yksityiskohtia: ovet, tavarasäiliön kansi ja konepelti tietenkin aukeavat. Ovien ikkunat laskeutuvat veiveistä vääntämällä. Ohjaus ja jousitus toimii. Ajovalot, takavalot, jarruvalot ja mittarivalo toimivat ja sisävalo syttyy ovia aukaistessa. Moottorin ääni ei kylläkään muistuta kaunista B18:n raksutusta.

Kaikeksi lopuksi voi sanoa: EI ALOITTELIJOILLE! Oli sen verran työläs tehtävä. Mutta saattaisinpa vain koota vastaavan rakennussarjan Pyhimys-Volvosta – jos sellainen joskus tulisi tarjolle.

Teksti ja kuvat Hannu Huovinen

Nyt se on valmis. Tarkkasilmäinen huomaa väärään paikkaan ohjeistetun lokasuojatekstin.