
4 minute read
Volvo Amazon edustusautona
from Volvo Vietti 48
by ArtRuska
Myöhemmin, omistajan kuoltua 1975 Amazon siirtyi suvussa tyttären omistukseen. Autoa säilytettiin Helsingissä Laivurinkadulla sijaitsevassa autotallissa ja sillä ajettiin lähinnä kesäisin.
Advertisement
Volvo käväisi välillä suvun ulkopuolella, mutta palasi ”kotiin”, kun Riitta Salonen osti sen luhankalaiselta maanviljelijältä 1980-luvulla. Riitan isoäiti oli Niilo Nederstömin vaimon Sylvin sisar.
Myllykoski Oy oli Kouvolan Myllykoskella sijainnut tehdas, joka kuului 1920-1952 Yhtyneet Paperitehtaat Oy:hyn, 19522011 Myllykoski -konserniin ja 2010 UPM Kymmene Oyj:hin. Yhtiön nimi oli vuoteen 1971 asti Myllykosken Paperitehdas Oy. UPM sulki tehtaan vuonna 2011 ja myi tehdasalueen ja kiinteistöt vuonna 2018 kiinteistökehitysprojekteihin erikoistuneelle Redeve Oy:lle, joka pyrkii kehittämään aluetta ja saamaan alueelle suurehkoja biotalousalan toimijoita, jonka jälkeen jäljelle jääviä tiloja tarjotaan myös pienyrittäjille.
Yhtiön historia alkoi 1892, kun Björnbergien veljekset perustivat Myllykoski Träsliperi Aktiebolagin ja ostivat konkurssihuutokaupasta Myllykosken sahan ja puuhiomon. Vuonna 1920 yhtiöstä tuli osa Yhtyneet Paperitehtaat Oy:tä, kun Myllykoski Träsliperi Ab, Ab Simpele ja Jämsänkoski Oy sulautuivat. Mylly- kosken Paperitehdas Oy irtautui Yhtyneistä Paperitehtaista vuonna 1952 yhtiön omistajasukujen Björnbergien ja Waldenien riitannuttua. Björnbergien haltuun jäänyt yhtiön osa muutti nimensä 1971 Myllykoski Oy:ksi
Tehdas on ollut oleellinen osa Myllykoskea ja tehtaalaisuus osa myllykoskelaisten identiteettiä. Paperin valmistus tehtaassa alkoi 1905. Koneet jauhoivat paperia maailmanmarkkinoille 105 vuotta ja parhaimmillaan yhtiön palveluksessa oli n. 1500 myllykoskelaista eli n. kolmasosa taajaman asukkaista.
Björnbergien suvun omistama Myllykoski-konserni oli kansainvälinen yhtiökokonaisuus ja sillä oli huippuaikoina tehtaita mm. Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Saksassa.
Myllykoski oli vielä vuosituhannen vaihtuessa suomalaisen paperintuotannon kruununjalokivi. Tehdas tuotti korkealaatuista päällystettyä aikakauslehtipaperia luksuslehtiin ja katalogeihin.
1990-luvulla kiihtynyt ja vielä 2000-luvun alussa jatkunut kansainvälistyminen kääntyi konsernin taakaksi. Kun synkkiä pilviä alkoi kasautua maailmantaloudessa, se näkyi konsernin tuloksessa, joka painui pikku hiljaa voimakkaasti tappiolliseksi. Aikakauslehtipaperin kysyntä alkoi digitalisoitumisen myötä hiipua yhtiön päämarkkinoilla, Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa. Raaka-aineet, kuten puu ja sellu kallistuivat, ja energian hinta nousi. Kun samaan aikaan paperin menekki ja hinta laskivat, oli yhtälö onneton yhtiön kannalta. Edessä oli syviä vaikeuksia.
Etenkin 2000-luvun ensi vuosikymmen oli yhtiön liiketoiminnalle rajua laskua ja mittavaan historiaan nähden loppu tuli nopeasti. Tehdas lakkautettiin joulukuussa 2011 ja lähes 500 työntekijää menetti työpaikkansa Myllykoskella.
Yhtiön teknisenä johtajana ja isännöitsijänä toimi 1950-luvulla diplomi insinööri Niilo Johannes Nederström, joka hankki 1961 edustusautokseen neliovisen Volvo Amazonin. Vaunu oli varustettu 1.6 litran moottorilla ja 6V sähköjärjestelmällä. Nederström ajoi Amazonilla säästeliäästi ja huolehti siitä tarkasti. Vaunu siirtyi hänen tyttärensä Kaisu Sylvia Nederströmin omistukseen Niilo Nederströmin menehtymisen jälkeen vuonna 1975. Vaunua säilytettiin Helsingissä Laivurinkadulla sijaitsevassa autotallissa ja sillä ajettiin lähinnä kesäisin. Huoltokirjan leimojen perustella voidaan todeta, että käyttö jatkui edelleen hyvin pienillä kilometreillä.
Auto siirtyi hetkeksi suvun omistuksesta pois, kun Kaisu myi sen luhankalaiselle maanviljelijälle 1980-luvulla, mutta palasi suvun omistukseen, kun Riitta Salonen osti auton maanviljelijältä hetken mielijohteesta vieraillessaan Luhangalla. Riitan isoäiti oli Niilo Nederstömin vaimon Sylvin sisar.
Ostoa voidaan pitää erikoisena tapahtumana, sillä Riitta Salonen ei ollut autoharrastaja, eikä hän edes pitänyt keppivaihteisista autoista. Amazon pääsi kuitenkin hyvään perheeseen, jossa sitä arvostettiin ja jossa siitä pidettiin hyvää huolta. Vaunu jatkoi talvehtimista tallissa ja vietti kesät Salosten kesämökillä Espoon Suvisaaristossa.
Aktiivinen autoharrastaja, kaverini Aapo Nikunen otti minuun yhteyttä keväällä 2022 ja pyysi minulta apua Riitalle Amazonin myymisessä. Kävin tutustumassa Riittaan ja Amazoniin ja totesin vaunun erittäin hyväkuntoiseksi.
Tarjosin Amazonia useammalle Volvo -harrastajalle, mutta syystä tai toisesta ei kukaan ehtinyt tulla edes katsomaan sitä Espooseen. Alkusyksystä päädyimme Riitan kanssa siihen ratkaisuun, että minä ostan Amazonin häneltä.
Amazon oli katsastettu ja huollettu, mutta vähäinen ajomäärä oli aiheuttanut sen, että jarrut olivat jumissa, sähköissä oli hapettumia, lämmityslaitteen moottori ei pyörinyt, starttimoottori yski ja kytkinkin veteli viimeisiään.
Pääsin kuitenkin kohtuullisen helpolla ja sain sähköt toimimaan paremmin putsaamalla liittimet ja uusimalla maadoituskaapelit, sekä sulakerasian, josta ei loppujen lopuksi löytynyt mitään vikaa. Hankin varaosia, vaihdoin takaroiskeläpät, maalasin ilmansuodattimen kotelon ja parhaillaan on käynnissä konepellin maalaus sisäpuolelta, sillä siihen on joskus roiskunut jarrunestettä, ja maalipinta on tästä johtuen vaurioitunut.
Historian mukaan Amazonia ei ole koskaan kolaroitu, mutta nokkapala ja maskin kehykset näyttävät olevan uudemmasta vuosimallista (1962-64). Vaunun papereissa ei kuitenkaan ole mitään merkintää muutoksesta.
Amazon on museotarkastettu ja mielestäni varsin hyvässä kunnossa. Ajokilometrejä kertyi syksyllä maltillisesti ja niitä on kertynyt mittariin 62 vuoden aikana yhteensä 85tkm. Lähiaikoina on suunnitelmissani tehdä pientä ehostusta ja osapäivitystä esim. maalata ja puhdistaa jäähdyttäjä, uusia B-pilarin verhoilut ja lattian irtomatot.
Jukka Koskeli