Duett Pickup toi piristystä korona-arkeen

Hyväkuntoinen Duett Pickup toi piristystä korona-arkeen

Masennuksesta ei ollut tietoakaan, vaan intoa piisasi ja visioita myös. Museoentistäminen ei ollut lähtökohtana, vaan vanhan kunnioitus omilla pikku jutuilla, kyseessähän on harrasteauto. Työn edetessä paljastui positiivinen yllätys toisensa jälkeen – pickup oli kestänyt hyvin vuosikymmenten seisokin.

Vuonna 2020 korona jylläsi meillä täällä peräpohjolassa niin kuin maailmallakin. Siviilityötilanne kuoli kuin leikaten ja ukon tylsistyminen oli käsin kosketeltavissa. Tekemistä oli kuntoilun tiimoilta, mutta ei sitä koko päivää voinut pyöräilläkään. Matkustaminen ja muukin elämä oli rajoitettu hyvin vähiin.

Nettiauton selailu alkoi jo tympiä, kun ei ollut oikein suuntaa mitä oltiin etsimässä.

Auto löytyi lopulta kuvallisen myynti-ilmoituksen kautta Askolasta eräästä ladosta. Volvo Duettin PickUp oli ollut säilössä 29 vuotta. Nyt sitä myi edesmenneen autonomistajan veli.

Herrashenkilön kertoillessa auton tarinaa ja päätymistä kyseiseen latoon minä silmäilin pölyistä Duettia alkuun hieman epäillen. Kysymyksiä heräili päässäni moottorin jumituksesta mahdollisiin peltitöihin kautta muihin seisonnasta liittyviin seikkoihin. Jarrujen kunnostus ja kumiosien vaihto oli tietty selvääkin selvempi juttu.

Helppo hintaneuvottelu

Taisi siinä vierähtää useampi tunti ja olin lähes varma, että tulen Duettin itselleni noutamaan. Hintaneuvottelu oli helppo,

kun tinkiminen oli turhaa. Lähdin ajelemaan silloisella arki Volvollani S60:lla (2004) kohti kotia ja mietin jo siinä, että mistä löydän vetoauton?

Parin päivän kuluttua soitin myyjälle, että tehdään kaupat ja sovittiin kaupantekopäivä noudon kera.

Kaupantekopäivä koitti ja nokka kohti Askolaa, traileri koukussa. Kolme miestä sai auton työnnetyksi pois ladosta pikitielle ja vinssillä lavetille. Ensimmäisellä käynnilläni myyjä kertoi tiputtaneensa tulpan reiistä määrä välein öljyä ja pyörittäneensä konetta jumin ehkäisemiseksi ja jarrupolkimeen taikka käsijarrukahvaan ei oltu koskettu, siksi pyörät pyörivät.

Tarkkasilmäiset huomaavat lampetin takaseinällä ikkunoiden välissä. Lampetti peittää reikäraudan, johon en uskaltautunut näpelöimään, tuurillani kattoverhous olisi pudonnut syliin.

Ulkoasu on 1980-luvun mukainen, poislukien peltivanteet 140-sarjalaisen kapseleilla.

Kotipihaan saapuessani, naapurustossa oli ihmetystä kerrakseen. Syyskuisena päivänä pesin auton ensi kertaa 29 vuoteen. Maalipinnassa oli kiilto, niin kuin se olisi juuri maalattu. Nyt alkoi varsinainen ”terapiaosuus” ja matka auton elvytys ajokuntoon.

Iloisia yllätyksiä

Ensi töikseni nostin auton pukkien varaan ja aloin tehdä listaa tarvittavista osista ja mistä mitäkin oli tarjolla. Sisusta purettiin ja ensimmäinen yllätys löytyi, tiedossa ei ollut yhtään ”mätähommia”.

Seuraavaksi jännitin, irtoaako jarrurummut – vanhassa muistissa oli 30 vuoden takaa, että Amazonin takarummut olivat varsin viheliäiset irrottaa. Kaikki rummut lähtivät pikku painin päätteeksi irti.

Purkutyö eteni ja varaosalista vain venyi. Masennuksesta ei ollut tietoakaan, vaan intoa piisasi ja visioita myös. Museoentistäminen ei ollut lähtökohtana vaan vanhan kunnioitus omilla pikku jutuilla, kyseessä on harrasteauto. Usko elvytystä kohtaan vahvistui.

5-8 tuntisia päiviä tallissa ja illat nettistä osia metsästäen, uusia ja käytettyjä. Yllättävän hyvin osia oli tarjolla ja vanhojen Volvo harrastajia tuli tutuiksi, varaosien ja neuvojen suhteen. Jo nämä keskustelut, useimmiten puhelimitse, kun tapaamisia oli rajoitettu. Kiitos heille, jotka tästä tunnistavat itsensä.

Kuriirit osasivat jo kolkutella tallin ovea ennen joulua, kun varaosapaketteja tuli tasaiseen tahtiin.

Ennen joulua 2020 oli muutenkin yksi suuri päivä. Sain otettua sauhut moottorista huoltotoimien jälkeen; kaikki kumiosat piti tietenkin vaihtaa, kaasari puhdistaa ja laturi jalkoineen asentaa, vedet koneeseen ja tuoretta bensiiniä. Niin se vain hörähti henkiin ja hymy oli herkässä.

Pitkän talven jälkeen räystäät alkoivat tiputtaa vettä kevään 2021 tehdessä tuloaan. Auto oli saatu pyörilleen. Oli vuorossa tallin välisiivous, kun käytin autoa ulkopuolisen avun käsittelyssä.

Alkoi elvytyksen viimeistely vaihe. Ovija takaseinän verhoilu päätin teettää ammattilaiselle, vanhat pahvit piti uusia perusteellisesti, vanhaa jäi ainoastaan napit. Katon- ja penkkien verhoilut oli tehty niin hyvin 1980-luvulla, että ne jätettiin ennalleen.

Lattiaverhoilun äänieristyksineen taiteilin ihan itse vanhoja aikoja muistellen. Formulingin nahkakehäinen ruori sai tehdä tilaa Vaasasta löytyneelle puukehäiselle.

Lisämittareilla seurataan perustoimintoja.

Kevättyöt viivyttivät

Koitti kevät ja tuli yksi välihomma keskeyttäen Duettin elvytyksen. Talon ja tallin ulkoverhoilun maalaus oheishommineen vei vähän toista kuukautta.

Niin ja sitten oli kesäloman aika. Olin kuitenkin päättänyt, että olisi mukava ajella Duettilla lomalla. Seuraava suuri päivä olikin juhannuksen -21 jälkeisellä viikolla. Vein auton näytille katsastuskonttorille. Katsastaja oli hyvillään tehdyistä töistä ja antoi ajoluvan kahdeksi vuodeksi. Ennen rekisteröintiä tuli yksi pieni hidaste, sillä halusin alkuperäiset mustapohjaiset rekisterikilvet vuodelta 1967, kun auto oli uutena myyty Lahden seudulle putkiliikkeen käyttöön.

Syksyllä -21 alkoi väliaikainen koronarajoitteiden purku ja siviilityöt hieman rajoittivat Duettilla kurvailua, mutta jotain pientä.

Talvi -21-22 Duettin elvytys ja jalostus sai jatkoa. Uusi syyläri ja Weberin DGV-kaasarin istutus sekä peltipakosarjan asennus. Eteen uudet jouset ja iskarit. Voimansiirron laakereiden vaihdot, kardaanintukilaakerin ja perän laakereiden vaihto ja säätö vei oman aikansa.

Tulevana talvena -22-23 on enempi pikku sipistelyä. Uuden bensatankin istutus lavalle. Nykyinen alkuperäinen tankki on lavan alla ja pakoputki kulkee melko läheltä tankkia. Tämä on enempi turvallisuusnäkökulma. Kabiiniin sommittelen uniikkia keskikonsolia.

Toiveissa olisi kesällä -23 ajelua lähiympäristössä vanhoja kantateitä ja tietenkin tapahtumiin parkkeeraten.

Teksti ja kuvat Juha Konttinen

Kerhossamme on 82 kpl Volvo Duetteja

Volvo Duett -67 B20, muutoskatsatettu pick upiksi 1986 Kansallisarkiston mukaan. Muutamien omistuksien jälkeen päättyi pick upin rakentajalle. Takaseinä on tehty Duettin omista ovista.