Rannikkoturneita Amatsoonilla Korona ei kadonnut viime kesänäkään eli meidän perhe ei lähtenyt Etelä-Ruotsiin, vaan kohteita alettiin taas katsella kotomaasta. Edelliskesällä kierreltiin itäistä Suomea Punkaharjulta Kuhmoon ja veri veti edelleen siihen suuntaan, ainakin Kymenlaaksoon. Minultahan jäi 2021 Amazon-treffitkin väliin, kun isänmaa kutsui poikaansa riviin. Vaimo halusi kuitenkin kierrellä länsirannikkoa, joten tasa-arvon nimessä lähdimme sinne. No, kyllä sieltäkin katseltavaa löytyy. Ensimmäinen reissu tehtiin jo toukokuulla, kun vaimon lomat oli siroteltu pitkin suvea. Otimme tukikohdaksi Vaasan, jossa olimme tosin olleet edelliskesänäkin, mutta vielä oli katsottavaa jäljellä. Tarkoitus oli tutkailla rannikon saaria, joten Vaasasta tehtiin ensimmäinen retki Maalahdelle Bergöhön. Maisemat olivat ihan ok ja kahvia sekä evästä sai Bergö Ahl -kyläkaupan baarista. Jos aikaa on rajallisesti, ehkä kannattaa laitella muita saaria edelle. Seuraavasta Vaasa-aamusta kehut vaimolle, rouva halusi paikalliseen ostosparatiisiin ilman minua mököttämässä vieressä. Yksin ja hylättynä suuntasin Vaasan automuseoon. Sekä brittiautojen teemanäyttely että vakiokattaus olivat puhuttelevia, tarjolla on mm. 830-sarjan
Vaasan automuseo
ambulanssi ja melko tiukaksi kutiteltu Kisa-Amazon. Museota ei voi kuin suositella, siellä on aika paljon katseltavaa myös naisväelle. Saaristoteema jatkui Raippaluodolla, jossa oli jo paljon enemmän katseltavaa – mehän tietenkin ajelimme suunnilleen kaksihaaraisen saaren jokaisen yleisen tien loppuun. Eteläisen Söderuddenin kärjestä löytyi kohtuullinen ruokapaikka, ja Kvarken-panimon tehdas myymälöineen. Puolivälissä oli sopivasti käsityökahvilaputiikki, josta sai jälkiruokakahvit – ja tarpeellisia tuliaisia. Kirkonkylä on pohjoisemmalla niemellä ja laiska ajaja löytää sieltäkin Kvarkenin putiikin. Pohjoisniemeltä löytyy myös paremman tason ravintoloita peräti kaksi kappaletta, Skaliverkista ja Svedjehamnista, joka vaatii ajelun ihan pohjoiskärkeen. Saarel-
ta löytyy myös yöpaikkoja ja jopa lasisia igluja. Raippaluodon silta on melkoinen kokemus, varsinkin kovalla tuulella. Keskikesällä suuntasimme pohjoisemmaksi, aluksi Kokkolaan. Matkalla testasimme myös Jari Mäen kaupan – tuon Koskenkorvalle nousseen pienen palan Ameriikan ihmemaata. Olihan se kokemus, mutta tokkopa minusta vakioasiakasta tulee. Mukaan tarttui sentään sopivasti Jussi-käsidesiä sekä tuumakokoinen lenkkisarja. Yöpaikka Kokkolassa oli proosallisesti Neste-aseman yläkerrassa – ihan oikein luit – siellä oli siis hotelli. Missään muualla ei ollut tilaa, kun oltiin vähän myöhään liikkeellä varauksien kanssa. Keskusta oli kuitenkin sopivan kävelyn päässä ja vanhan kivitalon takapihalta löytyi erinomainen ruokapaikka, Nera, puiseen va-
Shellillä
26
Raippaluodon iglut
