Kesän 2021 kokoontumisajot
Vielä kerran muistoja viime kesän kokoontumisajosta. Tapahtuman pääpaikkana oli Keski-Suomessa sijaitseva Ahvenlammen leirintäalue. Poikkeuksellinen maailmanaika aiheutti hieman jännitystä järjestelyihin, mutta loppujen lopuksi kokoontuminen saatiin järjestymään. Mäntykankaalla sijaitseva leirintäalue tarjosi hyvin tilaa, kuten myös lauantain vierailukohteet. Ennakkoon ilmoittautuneita oli 60 henkeä ja kun lauantaina ruokailijoita oli 68, oli senkin suhteen historiallista. Helpottaa huomattavasti järjestelyitä, kun tietää ennakkoon paljonko osallistujia on tulossa. Hyvä me!
13.8. Perjantai ilta oli mukavan lämmin ja aurinkoinen, joten mikäs siinä oli terassilla istuskella kesäiltana. Kerholaisia saapui pitkin iltapäivää ja autojakin tutkittiin muun jutustelun ohessa. Lipputankoa paikalla ei ollut, joten sen kanssa jouduttiin hieman soveltamaan. Lippu saatiin 18
kuitenkin liehumaan narun ja tikapuiden avustuksella kahden puun väliin. Iltaruoka tarjoiltiin suoraan grillistä ulkosalla ja tarjolla oli perinteistä grillimakkaraa sekä ryynäriä ja lihapiirakoita. Lisukkeena oli ketsuppia, ”tavallista sinappia” ja ”nenäkarvasimallista”. Viron sinappi, kun saattaa tuntua nenässä asti, jos sitä ottaa reilummin… Perinteinen yhteissauna jätettiin tällä kertaa väliin, jolloin pienennettiin tartuntariskiä. Onneksi osassa mökkejä oli saunat, joissa matkan pölyt saattoi pestä pois pienemmissä porukoissa.
14.8. Aamu alkoi ykkösrastilla, joka oli Receptionin läheisyydessä automallin tunnistustehtävä. Siinä piti tietää mistä Volvo-mallista mikäkin osa oli alkujaan läh-
töisin. Osia oli koottu melko kattavasti eri malleista, joten useimmille ainakin yksi osa oli tuttu omasta autosta. Tänä vuonna kokoontumisajot oli järjestetty muutenkin hieman aiemmista vuosista poikkeavasti. Aamulla ei järjestäydyttykään ikäjärjestykseen perinteistä autoletkaa varten, vaan alkuinfon jälkeen siirryttiin rastille numero 2A. Järjestäjiä lukuunottamatta säilyttiin kuivina, kun vettä alkoi sataa lähes heti alkuinfon jälkeen. Vilppu vastasi sen järjestelyistä ja Eetu toimi lähettäjänä tälle ajorastille, jossa kurvailtiin koivuklapien väleistä siksakkia kääntöpaikalle ja sieltä stopille parin sadan metrin matka. Käännöksen sai suorittaa vapaalla tyylillä, osa peruutti ja osa vain teki yksinkertaisen U-käännöksen. Vilppu otti aikaa ja antoi virhepisteitä oikaisuista ja maahan asetettuihin polt-
