elvytystä ja outo ajokielto Hätäostoksen
Lohkonsa halkaisseen vanhan palvelijan tilalle piti ostaa äkkiä jotain. Ei ikinä enää tätä mallia, raivosin. Ja ostin heti samanlaisen Volvon alle tonnilla, sillä ajoa ja kuljetuksia oli odottamassa ja tämä surkimus oli kuitenkin katsastettu kolme viikkoa sitten. Melko hyvä ostos, mutta… Etuvetoinen neliveto V70 Cross Country lirutteli nesteitä pihaan ”enenevässä määrin”, kuten poliitikot sanovat. Tuttu Volvo-korjaamo totesi, että lohko on hyvässä halkeamisvauhdissa. Siisti ja ruosteeton ajokaveri jäi romuttamon pihaan ja minä melkein itkin. Päätin, että ikinä en osta enää V70-mallia vaan kunnon ruottalaisen 900-tyypin, joita minulla on ollut käytettyinä jo neljä. Mutta luvatut ajot, matkat ja kuljetukset painoivat päälle. Aloin selailla netistä taas 70-malleja. Auto oli tuttu, korjaamo oli tuttu ja hyviä rengaskertoja vanteilla löytyi tallin nurkasta. Olin jo vähällä lähteä Joensuuhun junalla 1600 euroa lompakossa, mutta sitten aloin jänistää. Samalla tuli myyntiin 100 kilometrin päässä kyllästyttävän harmaa farmari runsaalla tonnilla. Ei se häävi ollut, mutta katsastettu ihan äskettäin ja hintakin putosi 950 euroon. Sillä minä hurruuttelin kotiin, enkä edes tajunnut, että olin tehnyt pikakaupat ihan oudosta autosta. Malli oli 1999 – vaikkakin myyjän mukaan 2000. Suorasivuinen Mk I. Pelkäsin ja vihasin tuota autoa. Taas harmaa – jo viides minulla. Taka- ja sivuikkunat oli teipattu tökerösti tummiksi.
Peruuttaminen oli pirullista, enkä kuljettanut varastettua tavaraa, joten tummia ikkunoita ei olisi tarvinnut. Renkaina olivat 16 tuuman hopeavanteilla matalaprofiiliset kumit. Yhdistelmä täristi joka montussa ja kiemurteli tien kuvioiden mukaan. Lisäksi kumien ulkoreunat oli kaahattu sileiksi. Talvirenkaat olivat pätevän näköiset ostopäivänä, mutta tarkemmin katsottuna sivuista halkeilleet. Rengasliike veikkasi syyksi vuosien varastointia auringossa parvekkeella. Ostin siis tilalle käytetyn Nokia/Michelin -sekoituksen normaalimitoilla ja hyvin ne hankeen ja jäähän purivat. Kesärenkaiksi hankin vakiokokoiset serbialaiset halparenkaat. Ne ovat hyvät! Kuvio tarraa tiehen myös sateella ja soralla eikä rengas vetele mihinkään suuntaan.
Liikkuva ravintola Vannoin, ettei tämä kulkine jää taloon. Hetikohta ostan oikean auton. Päätökselle antoi pontta se, että kolmen ajopäivän kuluttua jouduin hitsauttamaan pakoputken, kun ääni kävi vähän liian möreäksi. Öljyä tiputteli ja käsijarru oli täysin voimaton.
Siisti ja ruosteeton ajokaveri jäi romuttamon pihaan ja minä melkein itkin. 14
Onkohan tätä oikeasti katsastettu, mietin. Merkintä oli kuitenkin virallinen. Vaikka olen minä aikaisemminkin huomannut, että autokauppias ja katsastushenkilö ovat kalakavereita ja minulle myytiin eilen leimattu jaappanilainen, joka tarvitsi heti jarruremontin.
i Kerhossamme on 77 kpl Volvo V70:a
