Hätäostoksen elvytys ja outo ajokielto

Hätäostoksen elvytystä ja outo ajokielto

Lohkonsa halkaisseen vanhan palvelijan tilalle piti ostaa äkkiä jotain. Ei ikinä enää tätä mallia, raivosin. Ja ostin heti samanlaisen Volvon alle tonnilla, sillä ajoa ja kuljetuksia oli odottamassa ja tämä surkimus oli kuitenkin katsastettu kolme viikkoa sitten. Melko hyvä ostos, mutta…

Etuvetoinen neliveto V70 Cross Country lirutteli nesteitä pihaan ”enenevässä määrin”, kuten poliitikot sanovat. Tuttu Volvo-korjaamo totesi, että lohko on hyvässä halkeamisvauhdissa. Siisti ja ruosteeton ajokaveri jäi romuttamon pihaan ja minä melkein itkin.

Päätin, että ikinä en osta enää V70-mallia vaan kunnon ruottalaisen 900-tyypin, joita minulla on ollut käytettyinä jo neljä. Mutta luvatut ajot, matkat ja kuljetukset painoivat päälle. Aloin selailla netistä taas 70-malleja. Auto oli tuttu, korjaamo oli tuttu ja hyviä rengaskertoja vanteilla löytyi tallin nurkasta.

Olin jo vähällä lähteä Joensuuhun junalla 1600 euroa lompakossa, mutta sitten aloin jänistää. Samalla tuli myyntiin 100 kilometrin päässä kyllästyttävän harmaa farmari runsaalla tonnilla. Ei se häävi ollut, mutta katsastettu ihan äskettäin ja hintakin putosi 950 euroon.

Sillä minä hurruuttelin kotiin, enkä edes tajunnut, että olin tehnyt pikakaupat ihan oudosta autosta. Malli oli 1999 – vaikkakin myyjän mukaan 2000. Suorasivuinen Mk I.

Pelkäsin ja vihasin tuota autoa. Taas harmaa – jo viides minulla. Taka- ja sivuikkunat oli teipattu tökerösti tummiksi. Peruuttaminen oli pirullista, enkä kuljettanut varastettua tavaraa, joten tummia ikkunoita ei olisi tarvinnut.

Renkaina olivat 16 tuuman hopeavanteilla matalaprofiiliset kumit. Yhdistelmä täristi joka montussa ja kiemurteli tien kuvioiden mukaan. Lisäksi kumien ulkoreunat oli kaahattu sileiksi. Talvirenkaat olivat pätevän näköiset ostopäivänä, mutta tarkemmin katsottuna sivuista halkeilleet. Rengasliike veikkasi syyksi vuosien varastointia auringossa parvekkeella.

Ostin siis tilalle käytetyn Nokia/Michelin -sekoituksen normaalimitoilla ja hyvin ne hankeen ja jäähän purivat. Kesärenkaiksi hankin vakiokokoiset serbialaiset halparenkaat. Ne ovat hyvät! Kuvio tarraa tiehen myös sateella ja soralla eikä rengas vetele mihinkään suuntaan.

Liikkuva ravintola

Vannoin, ettei tämä kulkine jää taloon. Hetikohta ostan oikean auton.

Päätökselle antoi pontta se, että kolmen ajopäivän kuluttua jouduin hitsauttamaan pakoputken, kun ääni kävi vähän liian möreäksi. Öljyä tiputteli ja käsijarru oli täysin voimaton. Onkohan tätä oikeasti katsastettu, mietin. Merkintä oli kuitenkin virallinen. Vaikka olen minä aikaisemminkin huomannut, että autokauppias ja katsastushenkilö ovat kalakavereita ja minulle myytiin eilen leimattu jaappanilainen, joka tarvitsi heti jarruremontin.

Siisti ja ruosteeton ajokaveri jäi romuttamon pihaan ja minä melkein itkin.

Kun toisena omistuspäivänä jarrutin reippaasti, etulattialle pyöri kuskin penkin alta muovipullollinen Lidlin tarjouslimsaa. Ja puolet oli vielä juomatta!

Olikohan tämä sittenkin kannattava kauppa? Penkkien alta ja välistä ja etupenkkien selkänojien takataskuista löytyi haisevia ja niljakkaita hampurilaispapereita ja nippu wunderbaumeja. Tarkemmin katsellen auton verhoilussa, kojetaulussa ja keskikonsolissa oli tahmeita tahroja ja tarkkanenäisen koululaisen mukaan koko auto haisi grillikioskin jätesäiliöltä.

Ohjauspyörä oli niin tahmea, että ostin Biltemasta rattisuojuksen. Etuistuinten verhoilussa oli paljon läiskiä ja sotkuja. Hankin molemmille penkeille puutarhatuolin istuinpehmusteen. Syksyn, talven ja kevään ajoin autolla kauhuissani kolinoita kuunnellen ja hampurilaisrasvoja haistellen.

Toukokuussa sain tarpeekseni. Jakopään hihnasta ei ole edes perimätietoa, konepellissä ja kyljissä on pieniä kolhuja ja hankaumia, ruostetta näkyi takaluukussa ja oviaukon kynnyskotelossa, mustat lasit ovat törkeät. Halpahallin radio toimii mitenkuten, eikä säätimissä ole edes tekstiä niiden tarkoituksesta. Lukitus toimii vain avaimella. Kauko-ohjainta käytettäessä ajokki alkaa huudella ja tööttäillä omia aikojaan.

Nyt gangsteriauto ja liikkuva roskapönttö lähtee!

Kahdeksastoista auto minulla ja ensimmäinen, jota inhoan. Kuolasin autoliikkeessä farmari-Passatin ympärillä.

Välirahalla laittaisit nykyisen auton kuntoon ja se on kuitenkin Volvo!

Automyyjä kyllä olisi tehnyt kauppoja, mutta varoitteli viisaasti: Sun autosi on remonttia vailla ja katsastus edessä. Emme siis hyvitä siitä paljoakaan. Välirahalla laittaisit nykyisen auton kuntoon ja se on kuitenkin Volvo! Koeajossa myyjä huomasi, että auto on huonosti kohdeltu, mutta peruskunnoltaan jämerä.

Olin hämmentynyt. Reilu automyyjä ja järkipuhetta! Mietin pitkään – ainakin kuusi sekuntia – ja päätin luopua kaupasta.

Öljy- ja nestevuodot hoituivat kohtuuhinnoin ja jakopään hihna ynnä vesipumppu ja tilpehöörit uusittiin 410 eurolla. Kesällä reissailin paljon ja auto toimi nätisti.

Tulihan siitä ajokelpoinen rutiiniremonttien ja sinapin siivoamisen jälkeen. Lain mukaan auto on jumalattoman vaarallinen. Käsijarru eitoimi.

Ajokielto yllätti

Syyskesästä koitti totuuden hetki. Katsastan auton. Jos tulee paljon remonttia, hävitän sen tai teen siitä venelaiturin. Jaa, mutta jakohihnaan ja korjauksiin on satsattu ja renkaat ovat hyvät. Ylileveät ja -suuret edelliset kesäpyörät myyn jollekin tatuoidulle nuorelle, jolla on lippa niskassa.

Menin katsastukseen kuin mestauspaikalle tai ulosottomiehen luokse. Pakoputken paikkaus, käsijarrun hervottomuus, tuulilasin halkeama, päästötesti, ruosteviat, lepsu virtalukko, vanhat iskarit, silmäpuolet sumuvalot ja muut kamaluudet kummittelivat päässäni.

Ajokielto tuulilasiin! Tämä tarra laittoi suomalaisen äijän oikeustajun lujille.

Olin ulkona vastassa, ettei katsastaja huutele auton vikoja kaikkien kuullen. Raidetangon pää hölskyy (no se ei ole ihme vanhassa autossa), öljyvuoto (sehän piti olla korjattu, eikä tallin lattialla ole läikkiä). Mutta käsijarrua ei ole ollenkaan (sen kyllä tiesin, korjataan kuntoon).

Katsastaja jatkoi tuomitsevalla äänellä: ”Minä laitoin tuohon tuulilasiin lapun, jossa lukee että ajokielto. Jos auton jarrulaite ei toimi, tulee ajokielto. Saatte luvan siirtää auton tänään korjaamolle tai kotiin, kun annatte tarkan osoitteen.”

”Mutta sehän on käsijarru. En käytä sitä ikinä, eikä sitä ajossa tarvita. Kytkin pitää auton paikallaan ja tässä automaatissa on lukitseva P-asento”, yritin minä sössöttää.

Laki on laki.

Hra Katsastus lätkäisi söpön punaisen tarran tuulilasin alareunaan kuskin leuan alle, että vastaan tuleva poliisiauto sen varmasti huomaa.

Olin hämmästynyt, yllättynyt, järkyttynyt, halolla päähän lyöty ja lääkärien kielellä akuutin traumatilanteen kokenut mies. Miten helvetissä voidaan kieltää ajaminen seisontajarrun vian takia!

Samaan aikaan sähköpotkulaudoilla saa ajaa kännissä, pääkaupungin pääkadulla saa istua ilmastonmuutoksen takia, kaaharit riehuvat liikenteessä, joka toinen käyttää puhelinta ajaessaan, EU nostaa viitekorkoa, omaishoitajien tuki on naurettavan pieni ja visvasyylä vaivaa eteläistä Zimbabwea!

Ajokielto on epäjohdonmukainen ja keinotekoinen. Määrättäköön mieluummin halkopakko. Autossa pitää olla kaksi halkoa pönkäksi pyörän eteen ja taakse. Siinä sulle seisontajarrua. EU perustakoon monikansallisen parlamentaarisen työryhmän miettimään, mikä pitäisi olla jarruhalon halkaisija ja onko raudus- vai hieskoivu parempi…

Jos auton paikallaan pysyminen on vaara, niin miksi se tuomitaan pysymään paikallaan?

Ajokielto tuulilasiin! Tämä tarra laittoi suomalaisen äijän oikeustajun lujille.

Ajoinpas kuitenkin

Sain kirjallisen luvan siirtää auton korjaamon pihaan. Vein sen kuitenkin kotitalliin ja päästelin ajomatkalla kirosanoja ynnä muita alatyylisiä ilmaisuja. Heti matkalla irrotin punaisen ajokieltoteipin ikkunasta vain siksi, että:

a) tuomio oli typerä ja kohtuuton ja b) irrottaminen oli ankarasti kielletty.

Jotenkin tuli katsastuksesta mieleen lakitermi ”hätävarjelun liioittelu”.

Varmistin viranomaissivuilta netistä, että ajokielto on laillinen. Moni muukin oli hämmästellyt samaa pöljyyttä. Päätin, että ajan autolla ilman lupaa. Noin tyhmää kieltoa ei tarvitse noudattaa. Talliin se kuitenkin jäi. Vai jäikö, en oikein muista… Seuraavana päivänä oli pahin viha ja järkytys kärsitty ja kurkkuni kipeä kiroilusta. Toiseksi paras tuttava jo kehotteli menemään koronatestiin, kun kurkku kuulostaa yhtäkkiä noin käheältä ja olen hiton äkäinen.

Autokorjaamo järjestyi heti kahden viikon päähän, kurkku parani itsestään. Yritin hakea asian valoisia puolia, kuten jokaisen hirressä roikkuvan tai anoppia vierailulle hakevan tulee tehdä. Löydetyt viat ovat tavanomaisia vanhalle autolle. Pahempaakin olisi voinut ilmaantua. Ehkä minä kuitenkin ostin halvalla kelvollisen kulkuneuvon.

Automyyjä oli oikeassa. Jospa Volvo pitäisi vähitellen hyväksyä kaveriksi ja alkaa luottaa siihen, kun hampurilaislöyhkä on hälvennyt ja alan tottua sen resuiseen ulkomuotoon. Saatan jopa viedä sen ulkopesuun.

Halpa auto tulee kalliiksi, sanoi isäukko ja oli oikeassa. Tämä hätäostos saa jäädä taloon. Korjauskohteet ovat olleet aitoja vanhan auton vikoja. Mutta käsijarrua pitää käyttää tai muuten jumpata, ettei se jumitu uudelleen. Seisontajarru on EU:n lainlaatijan erityissuojelukohde.

Ulkonaliikkumiskieltoon määrätty auto ei rullannut vankeusaikana ovien läpi pihalle, vaikka seisontajarru ei toiminutkaan. Ei se ollut muutenkaan vaaraksi, sillä kuski yleensä ymmärtää, ettei käsijarruvikaista ajokkia pysäköidä jyrkkään mäkeen tai kallionkielekkeelle.

Ajokiellosta oli järki kaukana ja juridiset perusteet hukassa.

Mutta sehän on käsijarru. En käytä sitä ikinä, eikä sitä ajossa tarvita. Kytkin pitää auton paikallaan ja tässä automaatissa on lukitseva P-asento.

Jarmo Vuorinen