Kesän avausajelu Karviaan ja Kurikkaan

Juhannuksen alla kokoontui parikymmentä autokuntaa Karviaan, Anne Mattilan taidekahvilaan.

Useimmat muistanevat Mattilan tangokuningattarena, mutta nykyään tämä maalaa ja emännöi siis taidekahvilaansa. Puolivirallisen kokoontumisen organisoivat Heikki Huhdanpää sekä Arto Koskela, Heikillähän on juuria Karviassa.

Kahvilalle kertyi väkeä ja kalustoa Pirkanmaalta, Satakunnasta sekä Pohjanmaalta, sijaintihan sopi kaikille.

Itselleni kokoontuminen oli samalla syksyllä hankitun 444:n ”ensiesittely” kerhon väelle, joten kurvailin paikalle rinta rottingilla. Muuten kalusto koostui enimmäkseen kulmikkaammista malleista, jotka toki ovat yhtälailla mielenkiintoisia. Pohjanmaan väkeä oli mukavaa tavata, kun ei muuten tule juuri oltua sikäläisten kanssa tekemisissä.

Ohjelma alkoi yhteiskalakeitolla, jota säestettiin erinomaisella leivällä.

Mattila esitteli kahvilaansa ja taidettaan. Laulua emme saaneet kuulla, mutta seinältä löytyi toki kokoelma kultalevyjä. Taidetta oli useammassa tilassa ja lisäksi aluetta kiertää erillinen taidepolku. Kahvilatuotteiden lisäksi myynnissä oli luonnollisesti taidetta eri muodoissaan.

Taiteen parista siirryimme Kurikan puolelle Ilvesjoelle Pramian viinatehtaalle, ja erityisesti tehtaan myymälään, jonka yhteydessä toimi myös kahvila, josta saattoi toki ostaa maistiaisia. Tällä kerralla ostokset painotuivat ”Take Away” -juomiin, joita myytiin enimmäkseen 1/3 litran pulloina. Mehän olimme juuri juoneet kahvit. Tarjolla oli niin alkoholittomia kuin alkoholillisia juomia jokaiseen makuun.

Jos liikutte kulmilla, niin käykää ihmeessä. Ei noista jokaviikkoisiksi kohteiksi ole, mutta itse kyllä aion pistäytyä toistekin. Erityisesti Mattilan kahvila sopii viikonloppuajelun taukopaikaksi.

Taiteen parista siirryimme Kurikan puolelle Ilvesjoelle Pramian viinatehtaalle, ja erityisesti tehtaan myymälään, jonka yhteydessä toimi myös kahvila, josta saattoi toki ostaa maistiaisia.

Iäkkäämpi ajokalusto oli hakeutunut taidekahvilan seinän viereen ja oven suuhun, jotta jokainen huomaisia ja osaisi kunnioittaa vuosien tuomaa arvokkuutta.

Jussi Heervä