Poikkeuksellinen rallitalvi 2020 Joskus se kaipaa Volvokin huoltoa. Keväällä 2019 tuli tehtyä sellainen ”kuusivuotishuolto”, uutta maalia ja muuta pientä pikkulipsahduksen vuoksi (Volvovietti 1/2019). Maalaus onnistui yllättävän hyvin, vaikka toisaalta riittäisi, että kilpuri on siisti 5 m:n päästä katsottuna 60 km/h vauhdissa. Mutta onhan kiiltävä yksivärinen auto aina kivempi ajaa kilpailukeskukseen ja katsastukseen. Samalla ruiskun pesulla tuli maalattua pari etuspoileria varalle. Pohjakin tuli pestyä kuumavesipesurilla ja irtomassat kaavittua pois. Moni on sanonut, ettei kilpuria kannata massata, mutta niin vaan jouduin hitsaamaan rintapellin ja lattian saumaan paikan. Jonkun edellisen omistajan laittaman korikitin alla oli ruoste edennyt, eikä kengistä tullut kosteus lattiamatossa auttanut asiaa. Nyt on ruostesuojaus taas kunnossa ja pitäisi sen puolesta pärjätä ainakin seuraavaan sorakisaan asti.
Leivonmäen Kaasujalkaralli Piitkän, pitkän syksyn jälkeen päästiin viimein maaliskuun alussa ajamaan vähän rallia. Tämänkertainen kilpailu oli monella tapaa erilainen aiempiin verrattuna. Itselle ralli oli eräänlainen juhlakisa, eli 30. ralli ja Volvollekin jo 21:s. Olen pitänyt huoltojen lisäksi kirjaa kisoista ja muistiinpanoista käy ilmi, että noissa Volvon 21 rallissa on ajettu 90 pätkää ja EK-kilometrejä kertynyt toista tuhatta. Sprintit ja testit vielä päälle ja silti on ollut remontin tarvetta. Kohta pitäisi kyllä jotain tehdä sinisille savupöllähdyksille, mutta öljyä kone ei vielä vie. Erilaisen kilpailusta teki se, että tämä oli ensimmäinen ralli, johon tehtiin nuotit. Kilpailu alkoi jo perjantaina, kun suuntasimme kilpailupaikkakunnalle ennakkotutustumista varten. Nuottiharjoituksista oli kulunut puoli vuotta – hm, ainakin sen verran, enpä muistakaan. 30
Puolen päivän aikoihin lähdettiin reitille 245:lla. Vähän piti muistella, mites se homma oikein menikään ja erityisesti välimatkojen arviointi tuotti vaikeuksia. Kun kaikki viisi pätkää oli ajettu, käytiin syömässä kilpailuorganisaation järjestämä lounas, jonka jälkeen nuottien tarkistus. Välimatkoja arvioitiin yhdessä uudestaan ja tehtiin muitakin korjauksia, joilla saatiin selkeämpää ohjetta seuraavaa päivää varten. Siirtymällä pysähdyttiin ostamaan myymäläautosta(!) jäätelöt, joita sitten auringon paisteessa nautiskeltiin. Keli oli oikein mainio, mutta tiestö haastavaa leudon talven vuoksi. Järjestäjä oli panostanut reittiin ja jäädyttänyt pätkiä kuluneella viikolla. Varjoisissa metsäpaikoissa oli vielä luonnonjäätä ja muutamissa kohden jopa penkkoja, mutta niitä oli harvassa. Sitten oli jäädytettyä tiepohjaa ja sulaa soratietä sekä kaikkea siltä väliltä. Olosuhteisiin nähden tiestö oli varsin hyvä, miten lie oli Jämsässä, jossa ajettiin samana päivänä? Meillä olisi etuoikeus ajaa tiet niiden ollessa vielä parhaimmillaan, koska ilmoitettu lähtönumero oli 00, eli tuplanolla. Tämäkin oli itselle uutta, mutta kartturilla on onneksi toimitsija-ajosta kokemusta. Lyhyen (70 km) matkan vuoksi päästiin hyvissä ajoin kotia. Kartturilta tuli hyvä huomio auton äänistä tai pikemminkin niiden puutteesta, jonka vuoksi hain vielä illalla sireenin, joka sai lisävalojen johdoista kätevästi virtaa. Kalusto oli jo perjantaiaamuna pakattu, joten kypäräpuhelimien rassaamisen jälkeen saunaan ja nukkumaan.
Aamulla ei ollut kisapaikalle kiirettä. Pohdin, mitä renkaita laitetaan alle haastavan kelin vuoksi ja tulin siihen päätökseen, että uusimmat! Vanhoissa olisi ollut suuri vaara lähteä loputkin nastat, minkä jälkeen niillä ei olisi käyttöä enää jääradallakaan. Koska emme nyt ajaneet virallisesti kilpaa, ei soraosuuksilla olisi pakko revitellä. Ilmoittautumisessa tuli pieni yllätys, kun numeromme vaihtui 0:aan. Avaisimme tietä varsinaisille kilpailijoille ja saisimme piirtää viivoja puhtaalle jäälle edellisen 0-auton ajaessa siviilirenkailla. Ykkösen lähdössä olimme hyvissä ajoin ja vaihdoimme kuulumiset AT-henkilöstön ja muiden etuautotiimien kanssa. Sitten ei muuta kuin kypärät päähän ja viivalle! ”400 OT 200” eli neljäsataa metriä suoraan ja oikea täys. Olikin muuten hauskaa ajaa nuotista, vaikka varsinkin ykkösellä niissä olisi ollut paljon kehitettävää, eikä ihan osannut luottaa alkuun muutenkaan. Aloitus oli rauhallinen, koska pitoerot olivat suuria, eikä jääpaikkoja vielä tälle pätkälle kirjoiteltu ylös kovin hyvin, jos ollenkaan. Jotkut paikat tulivat ulkomuistista, olihan pätkät edellisenä päivä ajettu pariin kertaan. Paljon oli myös vieraan näköistä siitä huolimatta. Hiekkamontulla ja maalimutkassa oli aika hyvin yleisöä, mutta kolme rallia samana päivänä varmasti rajoitti katsojamäärää. Maalimutka oli nopean osuuden päässä ollut 90°-risteys, jossa pysähdyttiin yleisön vuoksi. Muutama katsoja oli heti sulkusiiman takana, mutta poistuivat kun kartturi asiasta mainitsi. Nuottiharjoittelun ja ajamisen lisäksi meillä oli muitakin tehtäviä päivän aikana, eli varsin erilainen rallipäivä.
