Duettista Duettiin

Niinhän sitä sanotaan, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Tämä pätee hienosti Kanteleen kylässä, Pukkilassa asuvan Jarmo Almialan kohdalla. Jarmo opetteli ajamisen jalon taidon perheeseen vuonna 1961 hankitulla uudella Volvo Duettilla.

i

Kerhossamme on 81 kpl

Duetteja

Volvo hankittiin ”pakettiautona”, jolloin auton mukana tullut takapenkki piti ottaa autosta pois kolmeksi vuodeksi ja ajella ilman. Takaikkunat piti peittää umpipelleillä ja etuoveen maalattiin kantavuus, kokonaispaino ja akselipaino. Autolle lisäksi säädettiin ajoneuvokohtainen 80 km/h nopeusrajoitus. Penkin sai kiinnittää takaisin ja rekisteröidä auto uudestaan muutaman vuoden päästä ilman veroseuraamusta, mutta nyt henkilöautoksi. Tällä tavalla saatiin kierrettyä silloin hyvin raskas autovero farmariautojen kohdalla. Jarmo muistelee, että autosta irroitettu takapenkki, joka oli sijoitettu säilöön kotitalon kuistille, toimi trampoliinina ja siinä tuli tehtyä temppuja ja hyppyjä sisarusten kanssa.

Auto toimi maatilan tarpeisiin alkuun kuljetusvälineenä ja myöhemmin tavallisena käyttöautona, jolla perhe taittoi matkoja.

Erään kerran Jarmo päätti hieman mennä sudittelemaan Duettilla, kun vanhemmat olivat menneet navettatöihin. Oli siis talviaika ja Jarmolla ikää reilut kymmenisen vuotta. Autolla hän osasi jo ajaa, sekä traktoreilla. Asuttiinhan sitä sentään maalla. 60-luvulla nastarenkaat olivat ylellisyyttä ja niin tässäkin tapauksessa. Duettissa oli kaksi talvirengasta ja nekin vetävillä takapyörillä. Edessä ihan tuikitavalliset suvikumit. Jarmo oli päättänyt siirtää autoa lähemmäs kotitaloa, mutta jäinen piha ja ehken vallitseviin ajo-olosuhteisiin nähden liiallinen tilannenopeus sekä suvikumit eturenkaissa aiheuttivat sen, että Duett syöksähti keula edellä päin kanalan seinää. ”Varmasti oli tarjolla seuraavana aamuna nahkamunia kanalasta. Kyllä se sen verran jysähti, että kyllä kanat säikähti.”

Jarmo selvisi naarmuitta, mutta Duettin etulokasuoja vääntyi sen verran, ettei eturengas mahtunut kääntymään. Niin jäi vanhemmilta suunniteltu kyläilyreissu väliin ja kyllä siinä jokunen nuhdesananen tuli isä-Åken suusta. Lokasuoja oikaistiin parin päivän päästä naapurin avustuksella ja ajelut jatkuivat taas. Jarmo kuvaili, että eräänkin kerran tuli haettua traktori avuksi, kun piti Duetti käydä nyppäsemässä pellosta irti, jonne se oli humpsahtanut akseleita myöten ajoharjoittelun seurauksena.

Auto jäi kymmenessä vuodessa ns. kakkosautoksi, jolla Jarmo sitten ajokortti-ikäisenä ajeli omia ajojaan, kuten

Se ensimmäinen auto, jolla opettelin ajamaan

kouluun. Eräänkin liikuntatunnin aluksi oppilaiden piti siirtyä koululta kentälle. Jarmo tiedusteli opettajalta mahdollisuutta suorittaa siirtymä moottorimarssina ja hetken tuumailtuaan opettaja suostui, mutta ilmoitti varaavansa itselleen paikan etupenkiltä. Niin Jarmo ja opettaja istuivat edessä ja loput 9 oppilasta änkeytyivät tilavaan Duettiin takapenkille ja tavaratilaan. ”Hyvin mahduttiin kaikki, eikä tarvinnut kävellä sinne kentälle”, virnuili Jarmo.

70-luvun puolivälin jälkeen oli Duettin mittariin pyörähtänyt kunnioitettavat lukemat. Autolla oli ajettu liki 300 tkm. Autoa oli väritetty Jarmon ja neljän muun sisaruksen toimesta eri väreillä ja takaovia koristelivat ajan henkeen sopivat värikkäät kukkaset. Jarmo harmitteli, ettei löytänyt mistään kuvia maalatuista takaovista. Duett jäi leimaamatta ja lopulta päätyi vaihtoon seuraavan auton edestä. Korroosio oli tehnyt tehtävänsä, mutta teknisesti auto oli edelleen täysin toimiva.

80-luvulta eteenpäin näihin päiviin asti perheessä on ollut yhteensä 14 eri volvoa. Voidaan siis puhua fanaattisuudesta. 240-mallisia volvoja oli kolme, 343, 340, 360, 460, 740 ja tuoreemmat V50-Volvot ovat olleet edustettuina perheen kulkuvälineinä. Olisiko Tshernobylin ydinlaskeuma tai joku muu Keski-Euroopasta saapunut villitys aiheuttanut sen, että fanaattinen Volvo-mies hairahtui polulta ja hankki kaikkiaan seitsemän eri Renaultia 90-luvulla ja vielä alkuun 2000 lukua. Lopulta järki vei voiton ja perheen kulkineiksi valikoitui taas Volvot. Duett oli vainen jättänyt paatuneeseen Volvomieheen melkoisen arven. ”Kyllä siinä useana vuotena pohti, että joskus vielä hommaan Duettin, koska olen ajatellut ja sanonutkin, että auto, millä aloitin aikoinaan ajelut, samanlaisella autolla lopetan”. Näin tuumaili Jarmo ja lähestyvät 60-vuotissyntymäpäivät vauhdittivat päätöstä Duettin hankkimisesta.

”Kyllä nettiä tuli selailtua tiukasti”, sanoi Jarmo, kun oli päättänyt toteuttaa hankkeensa. Niin onnellisesti sitten kävikin, että eräänä päivänä sopivan oloinen ilmoitus löytyi Hyvinkäältä. Ei mennyt aikaakaan, kun jaloissa olleet, rehuissa ryvettyneet, Kärkkäiseltä ostetut verkkarit vaihtuivat ostohousuihin ja niin oltiin matkalla Hyvinkäälle, josta löytyi ilmoituksen mukainen Duett omakotitalon pihalta. Duett oli seisonnassa ja 3 vuotta oli kulunut edellisestä katsastuksesta.

”Käyntiin se lähti heti ekalla ja siinähän tuo nätisti käydä

Hyvinkäältä löydetty yksilö

Kyllä siinä useana vuotena pohti, että joskus vielä hommaan Duettin.

säksätti”, Jarmo totesi Duettista. Kaupat syntyivät ja Duett siirtyi Kanteleelle ensin traktorihalliin, missä tehtiin muutamia kunnostustöitä kardaanin nivelistöön ja vaihdelaatikkoon, jonka jälkeen leima irtosi ilman eri huomautuksia. Autolla ajettiin muutama kesä, mutta kulahtaneelle ja mattaiselle maalipinnalle Jarmo halusi tehdä jotain.

Sattuipa somasti, että ihan vieressä, viereisellä tontilla on autopeltikorjaamo Carshape Oy, jota pyörittää Kari Anttila. Ajatuksia vaihdettiin ja Kari lupasi maalata Duettin. Sopimukseen kuului, että Jarmo hioo auton peltikirkkaaksi, jolloin Kari pääsee näkemään paremmin, mitä kaikkea ajanhammas on saanut aikaiseksi. Hiekka-, tai soodapuhallus ei Jarmolle tullut mieleenkään, vaan ihan raaka, manuaalinen epäkeskohiomakone ja santapaperi ajoivat tehtävän paremmin. ”Kyllä siinä muutama ilta meni hioessa, kun illalla töiden jälkeen sitä ehti mennä tekemään”. Tuleva vävy oli yhtenä päivänä hiontatalkoissa mukana.

Mitään katastrofaalista ei maalin ja vanhan pakkelin alta löytynyt. Oikea takakaari oli vaihdettu kokonaan ja repsikan puolella autoa oli joskus käytetty jossain pellon reunassa tai lyhtypylväässä. Kyllä oli kylki ja katto vänkärin puolelta kuin huonosti kynnetty perunamaa. Muutoin auto oli ikäisekseen todella hyvässä ryhdissä ja suora. Mätäkohtiakaan ei tahtonut löytyä.

Niin oli Duett valmis Anttilan Karin käsiin. Kari teki kunnolliset pohjat ja maalaus onnistui paremmin kuin Jarmo uskalsi odottaakaan. Auto suorastaan sädehti komeutta. Hieno maalipinta vaati duettiin uudet puskurit, peilit, vanteet ja pölykapselit. ”Kyllä olisi ollut roisinnäköistä, jos olisin jättänyt vanhat puskurit ja vanteet autoon”, totesi Jarmo.

Auto ehti valmistua parahiksi ajokaudelle 2020, jolloin perheessä olikin syytä käyttää Duettia paraatipaikalla. Jarmon tytär Rosa aikoi astua avioliiton satamaan miehensä Tonyn kanssa. Nuoripari pyöritteli alkuun muita vaihtoehtoja hääautoksi, tässä tapauksessa vanhaa B-ryhmän Audia, tai Pyhimys-Volvoa, mutta päätyivät melko nopeasti valitsemaan tilavan Duettin hääautokseen. Jarmo itse pestattiin kuskiksi, eikä houkutteluun kulunut kovinkaan kauaa aikaa. Duett olikin oikea nappivalinta ja sädehti kilpaa kauniin morsiamen kanssa.

Tulevaisuudessa Jarmolla on aikomus verhoiluttaa penkit uusiksi. Sisusta muutoin on säilynyt hyvänä ja tarvitsi lähinnä puhdistuksen kohdalleen. Ajonautiskelua Jarmo on ehtinyt tänä kesänä kokemaan mukavasti Duettin ratissa. Hymy on miehellä korvissa ajellessa ja ihan syystäkin. Kun koittaa aika, jolloin ajot loppuvat, toivottavasti vuosikymmenten päästä, niin Jarmo pystyy toteuttamaan haaveensa. ” Lopetan ajot samanlaisella autolla, jolla ajamisen aikoinaan aloitin”.

Teksti : Tony Malmbäck

Kuvat : Studio Pieni/ Lotta Åberg perhealbumi

Lopetan ajot samanlaisella autolla, jolla ajamisen aikoinaan aloitin.

Teksti : Tony Malmbäck

Kuvat : Perhealbumi, Studio Pieni/ Lotta Åberg

Tuleva appiukko ja vävy lähdössä kirkolle vihkitilaisuuteen

Studio Pieni/ Lotta Åberg Tuores aviopari