Automatkailua talvikelissä
Mitä lie automatkailu tarkemmin tarkoittaa? Varmaan pääpaino on ajelemisessa, mutta kuuluuko siihen yöpyminen ja ruokailutkin autossa? Nämä toteutuivat jälleen kaikki, kun toteutin pitkäaikaisen ajatuksen lähteä käymään Lapissa. Monestihan siellä on tullut käytyä, mutta talvisaikaan ei kertaakaan.
järven rannassa oleva parkkilevike vaikutti mitä mainioimmalta lounaspaikalta. Talvinen lämpötila ja tuuli vaikuttivat hieman ruokailuun. Takapuskurin päällä
Rannassa oleva parkkilevike vaikutti mainiolta lounaspaikalta.
Kevättalvella oli vielä pari lomapäivää käyttämättä, joten otin vapaata alkuviikolle saaden ns. pitkän viikonlopun. Keski-Suomesta oli ne talven vähäisetkin lumet jo ehtineet sulaa maaliskuun alussa lähes kokonaan ja alkumatka nelostiellä oli maisemallisesti tavallista tylsempää. Käännyin sitten pienemmälle tielle ja kohti Oulunjärveä, jolloin penkatkin alkoivat pikkuhiljaa kasvaa. Ensimmäinen varsinainen ”kohde” oli Hepokönkään vesiputous eväsostosten ja lounastauon jälkeen. Lumen lisääntyessä tuntui kuin olisi matkustanut ajassa taaksepäin, kevään kulkiessa pikavauhtia takaperin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja 24
Auringonlasku Aavasaksalla hän lämpimämmällä kelillä. Yhdessä risteyksessä kuului erikoista ääntä autosta ja piti pysähtyä katsomaan onko jotain irtoamassa. Matkalla oli aurinko paikoin sulattanut teitä ja yhdessä pakkasilman kanssa vesi oli jäätynyt pyöräpesiin muodostaen jo lähes jonkinmoisen taideteoksen.
istuessa ruoka tuntui jäähtyvän paljon kesäkeliä nopeammin, eikä turhaan haaveiluun jäänyt aikaa, jos halusi välttää kylmän ruuan syömistä. Pussimuusi ja keitetyt nakit maistuivat kirkaassa ulkoilmassa poikkeuksellisen hyviltä.
Jäätä oli poistettava, koska etupyörillä ei ollut enää paljon tilaa kääntyä paljoa ja joustovaraakaan ei ollut mitenkään liikaa. Matka jatkui valtateitä vältellen kohti Haaparantaa, josta jatkoin joenrantaa pohjoiseen.
Vaalan jälkeen tiet olivat jo jäässä ja Puolankaa lähestyessä penkkoja jo enemmän kuin Keski-Suomessa yleensä. Hepokönkään vesiputous oli vielä jääkannen alla, joten sen näkeminen oli pienoinen pettymys. Tai enhän minä sitä oikeastaan edes nähnyt, mutta jään alta kuuluva kohina ja opastaulun kuva saivat aikaan halun tulla käymään paikalla uudestaan, joskus vä-
Kukkolankoskella tulee aina pysähdyttyä ja niin tälläkin kertaa. Se on yksi Euroopan suurimmista vapaasti virtaavista koskista, joissa ei ole voimaloita. Nyt Tornionjoki oli kuitenkin suurimmaksi osaksi jäässä, mutta rannalla oli kiva katsella ilta-auringon paistaessa ja kosken kohistessa Ruotsin puolta, joka oli edelleen heti joen toisella puolella.
