Yhteiset Lapsemme 3/2020

Page 1

3 • 2020

Meidän kaikkien s.4 yliopisto? Asennemuutos s.8 alkaa lapsista Rohkeasti ja reilusti s.14

koulutielle

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


TÄSSÄ NUMEROSSA Hekma Peltonen toimii Students of Color ry:n hallituksen jäsenenä ja yhdenvertaisuusvastaavana. Lue haastattelu. s. 4

3 • 2020

Meidän kaikkien s.4 yliopisto? Asennemuutos s.8 alkaa lapsista Rohkeasti ja reilusti s.14

Ole rohkea ja reilu -toiminnassa kehitetyillä työpajoilla ja oppiaineistoilla voi rasismia käsitellä eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa.

koulutielle

Yhteiset LAPSEMME |

Nro 3-2020

s. 9

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ahonen-Coly, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Anja Wikstedt, Hanna-Leena Ylönen, Marjukka Weide, Heini Aaltonen Päätoimittaja: Markus Söderlund

Rohkeasti ja reilusti koulussa -kampanja haastoi toimimaan kaikille lapsille ja nuorille turvallisen, yhdenvertaisen ja syrjimättömän koulun puolesta. Kampanjassa jaettiin myös muistoja ekoista koulupäivistä.

s. 14

Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Marjo Aro / KTMP Group Ab Oy Kansikuva: Vilma Pimenoff Painatus: KTMP Group, Mustasaari ISSN: 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö. Missio Yhteiset Lapsemme edistää monikulttuuristen lasten hyvinvointia vaikuttamalla suomalaisessa yhteiskunnassa sekä antaa tuen tarpeessa oleville lapsille mahdollisuuksia hyvään elämään. Visio Yhteiset Lapsemme on johtava monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin edistäjä Suomessa sekä luotettava ja aktiivinen lasten asioiden puolestapuhuja myös kansainvälisesti. Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Sisältö

3 • 2020

PÄÄKIRJOITUS: Rasisminvastaisessa toiminnassa tarvitaan jatkuvuutta ........... Meidän kaikkien yliopisto? .......................................................................................... Yhteiskunnan asennemuutos alkaa lapsista ............................................................ Rasismia voi ja pitää käsitellä lasten kanssa............................................................. Ole rohkea ja reilu -työpajat .................................................................................... Ole rohkea ja reilu -toiminnassa kehitetyt aineistot opetukseen..................... Mitä työhösi kuuluu? Rasismi ja kiusaaminen päiväkodissa................... Rohkeasti ja reilusti koulutielle ................................................................................... Muluken Cederborg: En rosa Cykel ....................................................................... Ershad Noorzai: "Has your tooth fallen? " .................................................... Aty: First School Day .................................................................................................. Meron Heiro: Paras ystävä Suvi ............................................................................... Käsitteet voivat toiseuttaa ............................................................................................ Adoptoidun kaksoiskansalaisuus ............................................................................... Maka Musa – opettaja Sudanista...................................................................... Yhteiset Lapsemme julkaisi perhekotoutumismallin ja Tienoo.fi-sivuston ....... Lahjoita ja tue toimintaamme .......................................................................................... •2•

3 4 8 9 9 10 13 14 14 15 16 16 17 18 20 21 23


PÄÄKIRJOITUS

Rasisminvastaisessa toiminnassa tarvitaan jatkuvuutta Rasisminvastainen kansalaistoiminta on hyväksyttävää, tarpeellista ja välttämätöntä. Samalla tarvitaan keskustelua ja näkymätöntä taustavaikuttamista. Joitakin vuosia sitten alkanut #metoo-liikehdintä muutti maailmaa, ja se toimii eräänlaisena innoittajana myös #BLM-hengelle. Vaikeampaa on suhtautua massaliikkeiden aiheuttamiin ylilyönteihin, jotka aiheuttavat sivullisille aineellisia tai muita vahinkoja. Ne ovat liikehdinnän kenties väistämätön varjopuoli. BLMliikkeen vastustajat pyrkivät horjuttamaan sitä syyttäen sitä väkivallasta ja ”rasismista” valkoisia kohtaan ja pyrkivät löytämään toiminnasta väärinkäytöksiä. Menneen maailman kuvastoja, pusuja ja eskimoiden kuvia päivittäviä yrityksiä taas syytetään näennäistoimenpiteistä tai ”alistumisesta”. Onkin pidettävä huolta, että kaikki omat toimet kestävät tarkastelua ja ovat johdonmukaisia. Kun alkaa tapahtua, voi syntyä harha siitä, että nyt asiat sitten muuttuvat. Näin ei kuitenkaan pääsääntöisesti tapahdu, ainakaan heti. Missään ei voida tuudittautua siihen, että asia on nyt hoidossa, koska ”jotkut” sitä hoitavat ”jossain”. Rasismia vastaan on toimittava ja siitä on muistutettava jokapäiväisessä arjessa ja meillä kaikilla on siihen jotain annettavaa, oli se kuinka pientä tahansa. Koronakriisin nojalla ei pidä hyväksyä tilannetta, jossa vähemmän kiireelliset asiat jäävät hoitamatta. Rasismi voi nimittäin tappaa, kuten olemme tulleet tietämään. Vasta jälkikäteen voidaan arvioida, oliko vuosi 2020 todella käänteentekevä myös rasisminvastaisen työn näkökulmasta.

O

lemme nähneet viime kuukausina ennennäkemättömän paljon mielenilmauksia, aktivismia ja some-sisältöjä, joissa vastustetaan rasismia ja osoitetaan tukea niille, jotka ovat joutuneet ja joutuvat siitä edelleen kärsimään. Yhdysvalloista mustiin kohdistuneen poliisiväkivallan seurauksena alkanut liikehdintä on tavoittanut myös meidät suomalaiset, vaikka täällä emme olekaan lähteneet samalla tavalla liikkeelle. Toki historiamme ja yhteiskuntarakenteemme on hyvin erilainen verrattuna Yhdysvaltoihin, mutta ongelmia piisaa meilläkin. Kuten tiedetään, USA:ssa sytykkeet mielenosoituksille ovat olleet käsillä jo vuosikymmeniä. Mitä kaikkea olisimmekaan nähneet, jos korona ei olisi rajoittanut ihmisten elämää tänä vuonna? Black Lives Matter -liikehdinnän, jonka henkeen monien on ollut helppo yhtyä myös Euroopassa, seurauksena on nähty rajujakin yhteenottoja erityisesti poliisin ja mielenosoittajien välillä. Poliittinen ilmapiiri on kiristynyt voimakkaasti ja tilanne saattaa yhä pahentua.

Tarvitaan kansalaistoimintaa ja aktivismia, mutta myös ammatillisesti tehtävää pedagogista työtä. Tätä tekevät muun muassa kansalaisjärjestöt yhteistyössä oppilaitosten ja varhaiskasvatuksen kanssa. Yhteiset Lapsemme ry:n rasisminvastainen työote näkyy erityisesti Ole rohkea ja reilu -toiminnassamme, jossa kohtaamme vuosittain tuhansia lapsia ja nuoria. Yhteiset Lapsemme ry valmistelee parhaillaan uutta strategiaa, joka hyväksytään lokakuussa syyskokouksen yhteydessä. Rasisminvastaiselle työllä näyttäisi edelleen olevan strategista tarvetta. Markus Söderlund

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


Meidän kaikkien yliopisto? Opiskelijajärjestö tekee työtä rasismia ja toiseuttamista vastaan

Rasismia ilmenee myös yliopistolla, mutta yksikään opiskelijajärjestö ei ole ottanut sen aiheuttamia ongelmia ja purkamista varsinaiseksi asiakseen ennen kuin Students of Color ry perustettiin. Järjestön yhdenvertaisuusvastaava Hekma Peltonen, 23, kertoo, miten ja millaisiin asioihin yliopistomaailmassa täytyy puuttua. Henrietta Pihlaja Hekma Peltosen kotialbumi ja Henrietta Pihlaja

Students of Color ry – tuttavallisemmin SOCO – on Helsingin yliopiston opiskelijoiden loppuvuodesta 2019 perustama järjestö, joka on saanut tuoreudestaan huolimatta jo näkyvyyttä esimerkiksi Ylellä ja Helsingin Sanomissa. Yhdistyksen tarkoituksena on toimia etniseen ja näkyvään vähemmistöön kuuluvien opiskelijoiden tuki- ja edunvalvontajärjestönä. Näkyvyyden saanti on ennen kaikkea merkki siitä, että kyseisenlaiselle järjestölle on ollut tarvetta. Black lives matter -kampanjoinnin aikana sekä näkyvä että rakenteellinen rasismi ovat olleet paljon pinnalla, ja SOCO on rasismia vastaan kamppailevana järjestönä saanut paljon yhteydenottoja. Yliopiston ulkopuolelle levinnyt medianäkyvyys ei ole kuitenkaan johtanut siihen, että itse etniset vähemmistöt ja kaikkia arvostava kohtelu olisivat tulleet aidosti nähdyiksi. ”Jos te annatte meille meidän yhdenvertaisuuden, me voidaan antaa teille vaikka meidän kaikki medianäkyvyys”,

Hekma Peltonen, 23, toimii aktiivisesti Students of Color ry:ssä.

•4•


kommentoi asiaa Hekma Peltonen, neljännen vuoden oikeustieteiden opiskelija ja Students of Colorin hallituksen yhdenvertaisuusvastaava. Tehtävää on siis vielä paljon, eikä pelkkä medianäkyvyys riitä rasismin kitkemiseksi yliopistolta.

MIKSI SOCO PEUSTETTIIN JA MITÄ SE TEKEE? “SOCO:n perustaminen lähti alun perin siitä, että oli tällainen Facebook-ryhmä, jossa oli eri etnisistä taustoista, valtaväestöstä poikkeavia opiskelijoita. Sieltä lähti idea, et tällaiselle olisi tarvetta, koska kaikilla meillä oli tosi paljon koko elämän ajalta sellaisia yhdistäviä kokemuksia, miten me ollaan kasvettu ja oltu vuorovaikutuksessa suomalaiseen valkoisuuden normiin ja muuhun”, Peltonen kertoo. Tämä sitaatti yhdistyksen perustamisesta kiteyttää jo varsin hyvin, kuinka niin suomalaisessa yliopistossa kuin yhteiskunnassakin suomalaisuus yhdistetään edelleen vaaleaan ihonväriin, vaikka todellisuus on paljon muutakin. Peltonen ei itse ole SOCO:n perustajajäsen, mutta hän tempautui mukaan ensimmäistä hallitusta valittaessa, SOCO:n hallituksen puheenjohtajan, ystävänsä Jenny Kasongon kautta. Syy hakeutua mukaan hallitustoimintaan lähti Peltosen tarpeesta päästä ajamaan itsellensä jo pitkään tärkeiksi kokemiaan asioita, ja saada vertaisryhmä, jollaista ei ollut vielä yliopistolta löytänyt. ”Kun mä hain yliopistoon, mä ajattelin, että siellä mä voin käydä vertaisten kanssa tosi hyviä yhteiskunnallisia keskusteluja. Siihen meni hetki, ennen kuin mä löysin sen foorumin, mutta SOCO on se foorumi”, Peltonen toteaa ja painottaa, kuinka merkityksellinen SOCO on hänelle myös yhteisönä. Vaikka yhdistyksen on alun perin ollut tarkoitus toimia lähinnä vain keskustelufoorumina ja vertaistukiryhmänä, on toimintakenttä muodostunut paljon laajemmaksi hyvin nopeasti. Yhdistyksen toimijat eivät ole voineet nimittäin jättää yliopistomaailmassa

vallitsevia konkreettisia yhdenvertaisuusongelmia huomiotta, ja niihin on ollut pakko puuttua. Jo ennen SOCO:n varsinaisen toiminnan aktivoitumista julkaistiin artikkeli Luennoilla kuulee rasistista kieltä (yle. fi/uutiset 13.1.2020), jossa käsiteltiin valkoiseen normiin sopimattoman opiskelijan kokemuksia yliopistossa. Artikkelissa esiin tulleet konkreettiset esimerkit yliopistossa tapahtuvasta rasismista olivat niin huomiota herättäviä ja hälyttäviä, että eri tiedekuntien henkilökunta ryhtyi ottamaan yhteyttä SOCO:on ja pyytämään heiltä apua näiden asioiden parantamiseksi. Näin ollen SOCO:sta kehittyi jo alkutaipaleillaan vertaisyhdistyksen lisäksi myös vaikuttamis- ja edunvalvontayhdistys. SOCO:n toiminta pyrkii olemaan mahdollisimman inklusiivista, ja se tarjoaa tukea ja selvitysapua häiritsevää kieltä ja kohtelua yliopistossa kohdanneille, vaikkeivat he olisi SOCO:n jäseniä. Toimintaan saavat osallistua myös

•5•

muut kuin Helsingin yliopiston opiskelijat, mutta fokuksen ollessa nimenomaan korkeakouluissa opiskelussa, on opiskelijastatus melko olennainen – ei kuitenkaan välttämätön. ”Me tarjotaan ihan keskusteluseuraa, vertaistukikeskusteluja, sellaisia turvallisia tiloja, missä voidaan käydä läpi helposti yli vuosikymmeniäkin kestäneitä traumoja näitten asioitten kanssa”, Peltonen kertoo. Vaikka tapahtumat ovat kaikille avoimia, on vertaistukikeskusteluissa huomioitava, että ilmapiirin on pysyttävä kaikille turvallisena. Kehitteillä onkin parhaillaan myös anonyymi raportointikanava, johon voi ilmoittaa eriarvoistavasta, toiseuttavasta, häiritsevästä ja rasistisesta toiminnasta. SOCO on saanut paljon pyyntöjä esimerkiksi erilaisiin paneelikeskusteluihin, asiantuntijanäkemyksen antajaksi muun muassa koulutusten suunnittelutyöhön, sekä yhteistyökumppaniksi erilaisiin tapahtumiin, niin yliopistojen

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


Linda Tammisto / Helsingin yliopisto

väliseen, sisäiseen kuin yhteiskunnalliseenkin toimintaan. Huomio ja kiinnostus SOCO:n ajamaa asiaa kohtaan ovat tuntuneet merkitykselliseltä ja hienolta, mutta saaneet aikaan myös ristiriitaisia tuntemuksia: ”Se on toisaalta herättänyt huolen, että kuinka paljon meillä kasvatuksen ammattilaisia koulutetaan itseasiassa antirasistiseen pedagogiikkaan tai antirasistiseen työhön, jos täältä meiltä opiskelijajärjestöstä löytyy parempi asiantuntemus näihin kysymyksiin kuin koulutetuilla tiedekuntien ammattilaisilla.” Kokemusasiantuntijuutta toki löytyy, mutta joskus Peltosen mielestä pitää muistutella, että järjestön toimijat ovat kuitenkin vasta opiskelleet yliopistossa yhdestä viiteen vuoteen. ”Toivoisi, että se parempi tieto olisi alan ammattilaisilla, mutta nyt on valitettavasti joutunut huomaamaan, ettei se oo ihan näin.”

RASISMI YLIOPISTOLLA Kysyin Hekma Peltoselta, kuinka rasismi oikein ilmenee yliopistolla – instituutiossa, jonka kuuluisi olla

sivistyneiden, edistyksellisten ja vallankumouksellista nuorta, liberaalia energiaa puhkuvien sekä yhteiskunnan korkeimmin koulutettujen tyyssija. Sain monipuolisen vastauksen, jossa ilmenee, kuinka yliopistolla rasismi on yleinen ilmiö siinä missä muuallakin: ”Sitä saattaa törmätä tosi toiseuttavaan oppimateriaaliin. Ne saa ajattelemaan, että tää luennoitsija, joka näitä oppimateriaaleja käyttää, ei oo tullut ajatelleeksikaan, että tällä kurssilla voisi olla jotakuta muita kuin siihen valkoiseen normiin sopivia ihmisiä. Sen huomaa ehkä myös puheenparresta. Sit on edelleenkin semmoinen ongelma, että jotain hakaristitarroja käydään liimaamassa joihinkin yliopiston paikkoihin. Sen lisäksi tietysti ainejärjestöissä on edelleen joissain sitä perimää, että on rasistista kontenttia esimerkiksi sitsikulttuurissa.” Sitsit – yliopisto-opiskelijoiden pöytäjuhlat – ovat yleensä ensimmäisiä uusille opiskelijoille järjestettäviä tapahtumia, joissa saatetaan vielä tänäkin päivänä noudattaa järkyttävän vanhentuneita ja toiseuttavia perinteitä. Syyn tähän Peltonen sanoittaa myös osuvasti:

•6•

”Yliopistomaailma heijastelee tavallaan koko koulutuspolkua ennen sitä. Et sit ku törmää siihen keskusteluun, et miksiköhän vähemmistöjä on vähemmän yliopistossa. No, vähemmistöjä hakee vähemmän yliopistoon. No mistä se johtuu? Tavallaan tuntuu, että yliopistomaailmassa halutaan välillä pestä kädet: että ongelma on se, ettei tuu hakijoita eri taustoista, vaikka se johtuu siitä, ettei heitä ole koko koulutusuralla kannustettu hakeutumaan juuri minnekään muualle kuin tietyille aloille.” Jotkin yliopistossa ilmenevät rasismin muodot voivan olla hyvin radikaaleja ja kohdistua jopa henkilökunnasta opiskelijoihin: ”Esimerkiksi semmoinen, mikä tuntuu meistä aivan absurdilta on tää, et saako luennoitsijat käyttää n-sanaa. Niin ei tietenkään saa, mut silti tuntuu, et me kierretään kehää ja näitä kuulee hämmästyttävän usein. Et meillä on professori- ja tutkijatason ihmisiä, jotka ei tajuu sen sanan historiallista latausta ja merkitystä – ja sitä merkitystä, mikä sille tulee, kun se sanotaan tommoisessa käytännössä hyvin avoimessa tilaisuudessa.”


Opiskelijasta voi tuntua lähes mahdottomalta huomauttaa luennoitsijalle rasistisesta kielenkäytöstä, sillä valta-asema sen tason asiantuntijalla on hyvin suuri ja sama henkilö on vastuussa myös asiasta huomauttaneen opiskelijan arvosanoista. Helpommalta voi tuntua nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa, jos mikään ei etene ja täytyy kamppailla valtaa pitäviä vastaan sekä huutaa kuuroille korville. ”Yhdenvertaisen tilan rakentaminen ei pitäisi olla opiskelijoiden vastuulla. On hämmentävää, ettei tällaista asiaa saada kuntoon ikään kuin viran puolesta yliopistolta”, Peltonen toteaa. Isona ongelmana asioihin puuttumisessa ja niiden muuttamisessa on, etteivät prosessit ole läpinäkyviä. Jos joku opiskelija laittaa kurssipalautetta, valittaa ylemmälle taholle tai vie häirintäkokemuksen opiskelijajärjestön eteenpäin vietäväksi, ei jatkotoimenpiteistä ja viestien viemisestä eteenpäin yliopistolla tule opiskelijalle itselleen mitään tietoa. Vaikka saisi vastauksena, että opiskelijajärjestö tai yksittäinen henkilökunnan jäsen vie asiaa eteenpäin, ei silti ole takeita, miten asiaan suhtaudutaan ja tehdäänkö sille mitään ylemmällä taholla. Opiskelijoille voi myös olla epäselvää, kehen missäkin asiassa kannattaisi ottaa yhteyttä, sillä yliopistolla on paljon ja limittäin erilaisten järjestöjen, ylioppilaskunnan ja yliopiston tiedekuntien yhdenvertaisuusvastaavia. Peltonen muistuttaakin, että myös huomiotta jättäminen voi olla ongelma: “Sekin on toiseuttamista, että tehdään tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa, ja sieltä sivuutetaan täysin kaikki tällaiseen valkoisuuden normiin sopimattomat henkilöt.”

PAINAVIA SANOJA YLIOPISTON SUUNTAAN Kysyessäni, mitä Hekma Peltonen tahtoisi sanoa kanssaopiskelijoille, hän vastaa: “Kaikki voi omalla toiminnallaan vaikuttaa hirveesti. Sä voit aina tarjota tukee ja liittolaisuutta - ainejärjes-

töissä, luennoilla, ihan kaikkialla. Sen lisäksi, kuka tahansa meistä voi opiskella tästä aiheesta. On hienoa, että halutaan kuulla tällaista kokemusasiantuntijuutta, mutta pitää aistia, milloin toinen ei ole valmis puhumaan omista henkilökohtaisista traumoista. On siis toivottavaa, että itse hankkii perustietoa näistä asioista. On myös ihan ookoo, että harmittaa, kun sanotaan etuoikeutetuksi. Myös mä huomaan jatkuvasti omia etuoikeuksiani. Siinä ei ole tarkoitus vähätellä sun asioita tai ottaa sulta mitään pois. Tarkoitus on kiinnittää huomiota siihen, että sulla on joku tavallaan itsestäsi riippumaton tekijä, joka tekee susta etuoikeutetumman suhteessa johonkin muuhun ihmiseen. Mut se ei tarkota, että sä olisit syyllinen siihen. Sitä me tarkoitetaan, kun me puhutaan rakenteellisesta rasismista. Sitä ei pidä tahallaan ymmärtää väärin.” Entä mitä tahtoisit sanoa yliopiston henkilökunnalle, Hekma? “Tiedekunnalle ja siellä vaikuttaville henkilöille mä sanoisin, että mun mielestä on ainakin ihan kestämätöntä, että opiskelijajärjestöt, joissa toimii yksittäiset opiskelijat, joutuu olemaan enemmän valveutuneita näistä kysymyksistä, kuin te, jotka ootte opiskelleet vuosikymmeniä, ja saatte teidän työstänne oikeesti ihan tuntuvaa liksaa. Mä toivoisin, että te kehittäisitte omia valmiuksianne ja pohtisitte antirasistisen koulutuksen tuomista kehiin niille henkilöille, jotka on opetustilanteissa. Mä myös haluun sanoa, että pitää olla rohkeutta tuoda näitä kysymyksiä esiin, vaikka se koskisi sun kollegaa, tai vaikka te oisitte aina ennen pystyneet toimimaan tälleen.” Loppuun Hekma vielä toteaa: “Mä haluisin painottaa oikeastaan aina sitä, että antirasismihan ei ole vaikeata. Et se on hämmentävää, miten se saadaan kuulostaa siltä, että se olisi kauhean vaikea tai monimutkainen kysymys. Ei siinä oo mitään vaikeeta, jos sä vaan haluut tehdä sen. Et joo, tietysti joistain asioista joudutaan luopumaan, vaikka jostain suoraan 30-luvulta tulevista sitsilaulusäkeistä. Mut tavallaan menetykset on hirveen pienet.”

•7•

HEKMA PELTONEN  Students of Color ry:n yhdenvertaisuusvastaava  Opiskelee oikeustieteitä ja valtiotieteitä Helsingin yliopistossa  Nauttii politiikan seuraamisesta ja tutkimisesta  Muita harrastuksia ovat urheilu ja järjestötoiminta

STUDENTS OF COLOR RY (SOCO)

 Etniseen ja näkyvään vähemmistöön kuuluvien opiskelijoiden tuki- ja edunvalvontajärjestö  Luo väylän vertaistuelle ja puuttuu häirintätilanteisiin  Järjestää vaikuttamistapahtumia  Ottaa kantaa sekä osallistuu yhdenvertaisuusasioiden suunnitteluun  Antaa puheenvuoroja ajamistaan aiheista  On toiminnaltaan kaikille avointa  Tekee yhteistyötä mm. opiskelijajärjestöjen, ylioppilaskunnan, Helsingin yliopiston, muiden yliopistojen sekä kansalaisjärjestöjen kanssa  Ajankohtaista järjestön toiminnassa: Yhdenvertaisuutta ajavat tapahtumat, kuten Inklusiivinen Pride, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit & antirasististen teemojen kampanjointi kuntavaaleissa  Lisätietoja Facebookista SOCO/ Students of Color ry ja Instagramista @socohelsinki

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


OLE ROHKEA JA REILU

Yhteiskunnan asennemuutos alkaa lapsista Hanna-Leena Ylönen ja Marjukka Rauhala

Koulujen ja päiväkotien avatessa taas ovensa on hyvä pohtia, millä tavalla voimme luoda niistä turvallisen ja yhdenvertaisen paikan kaikille lapsille ja nuorille. Ole rohkea ja reilu -työpajat ja -materiaalipaketit tarjoavat työkalun rasismin käsittelemiseen ja välittävän ilmapiirin edistämiseen varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.

Selvityksestä ilmenee, että opetushenkilökunta ei puutu koulussa tapahtuvaan rasistiseen syrjintään riittävällä

Selvityksessä esitetään seuraavia suosituksia liittyen kasvatukseen ja koulutukseen: Yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoite tulisi ulottaa koko koulutusjärjestelmään, eli varhaiskasvatuksesta jatko- ja korkeakoulutukseen asti.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tuoreen selvityksen mukaan syrjintä vaikuttaa kokonaisvaltaisesti afrikkalaistaustaisten elämään Suomessa. Rasismia esiintyy kaikkialla yhteiskunnassa, myös pienten lasten keskuudessa. Selvityksen vastaajista jopa 67 prosenttia on kokenut ihonväriin perustuvaa syrjintää tai häirintää koulutuksessa. Luku vastaa Being Black in the EU -raportin tuloksia, joiden mukaan 63 prosenttia vastaajista on kokenut rasistista häirintää viimeisen viiden vuoden aikana. Mukana olleiden kahdentoista maan keskiarvo oli 30 prosenttia, jonka Suomi siis ylitti kaksinkertaisesti.

Yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksen yhteydessä tulisi vahvistaa oppilaitosten velvollisuutta puuttua oppilaisiin ja opiskelijoihin kohdistuvaan häirintään. Rasismiin ja syrjintään on puututtava aktiivisesti. Oppilaitoksissa tulisi olla selkeät prosessit ja yhteyshenkilö tilanteita varten, jossa oppilas kokee syrjintää (millä tahansa perusteella). Opettajien taholta tulevaan syrjintään puuttumiseen pitäisi olla lasten ja nuorten itsensä helposti saatavilla olevia keinoja. Rasismin- ja syrjinnän vastainen kasvatustyö tulisi sisällyttää osaksi opettajien ja nuorisotoimijoiden tutkinto-opiskelua ja täydennyskoulutusta. Opinto-ohjaajille tulisi tarjota rasismin- ja syrjinnänvastaista täydennyskoulutusta.

Syrjintää esiintyy ja sitä joudutaan kohtaamaan kaikilla koulutusasteilla varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle ja aina korkeakouluun asti. Rasismia esiintyy ja sitä kohdataan sekä opetushenkilökunnan että muiden oppilaiden taholta. Erittäin huolestuttavaa on, että lähes viidesosa vastaajista on kokenut syrjintää jo ennen kouluikää varhaiskasvatuksessa. Syrjintäkokemukset vaihtelevat aina sanallisesta häirinnästä fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen ja ryhmästä ulossulkemiseen. Opiskelijoiden rodullistaminen ja stereotypisointi ihonvärin, etnisyyden ja/ tai uskonnon perusteella vaikuttavat opinto-ohjaukseen ja arviointiin.

vakavuudella. Vastuu turvallisesta oppimisympäristöstä on kuitenkin oppilaitoksella ja koulutuksen järjestäjällä.

Kieliopintojen tulee tukea opiskelijan edellytyksiä jatko- ja korkeakoulutukseen ja tarpeettomia S2-polkuja tulee välttää. Edeltävien kouluasteiden opettajia, opinto-ohjaajia, huoltajia ja oppilaita on tiedotettava S2-väylän vaikutuksista opintopolkuun. Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä opetushallituksen tulee varmistaa, että niiden alaiset toimijat toimeenpanevat tehokkaasti yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuttaan. Syrjintää valvovien elinten, mukaan lukien yhdenvertaisuusvaltuutetun, on varmistettava hyvät valmiudet vastaanottaa ja käsitellä alaikäisten yhteydenottoja.

Lähde https://www.syrjinta.fi/-/yhdenvertaisuusvaltuutetun-selvitys-afrikkalaistaustaisillesuomalaisille-rasismi-ja-syrjinta-ovat-arkipaivaa

•8•


Rasismia voi ja pitää käsitellä lasten ja nuorten kanssa Hanna-Leena Ylönen ja Marjukka Rauhala Vilma Pimenoff

Lasten ja nuorten kokemaan rasismiin ja syrjintään on puututtava. Pelkkä puuttuminen ei kuitenkaan riitä, vaan syrjiviä rakenteita ja käytäntöjä tulee tunnistaa, tunnustaa ja purkaa aktiivisesti. Varhaislapsuudessa tehdyllä vaikuttamistyöllä on paljon merkitystä pysyvän asennemuutoksen aikaansaamisessa yhteiskunnassa. Yhteiset Lapsemme ry:llä on kokemusta rasisminvastaisesta työstä pienten lasten parissa vuodesta 2013. Oppilaitosten, opetushenkilökunnan ja viranomaisten lisäksi rasismia on käsiteltävä lasten kanssa päiväkodeissa ja kouluissa.

Ole rohkea ja reilu -työpajat Ole rohkea ja reilu -työpajat tarjoavat erinomaisen työkalun empatian opetteluun jo varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Työpajoissa käsitellään moninaisuutta, rasismia ja siihen puuttumista, ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä taidelähtöisin ja toiminnallisin menetelmin sekä ohjatun keskustelun avul-

la. Työpajat tarjoavat hedelmällisen väylän välittävän, rohkean ja yhdenvertaisen asenneilmapiirin sisäistämiseen jo lapsesta lähtien. Taidelähtöisissä työpajoissa lapset ja nuoret voivat eläytyä erilaisiin tilanteisiin ja rooleihin sekä käsitellä teemoja etäännytetysti ja turvallisessa ympäristössä.

Toiminnallisten harjoitteiden, leikkien ja sadun avulla rasismia ja ulkopuolisuuden tunnetta voi paremmin käsitellä lasten kanssa.

•9•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


Taiteellinen ilmaisu antaa lapselle mahdollisuuden itseilmaisuun ja näkyväksi tulemiseen ilman oikeaa tai väärää tapaa tai tiettyä päämäärää; itse tekeminen on tärkeää. Teemojen käsittely taiteellisin menetelmin mahdollistaa sanattoman kanssakäymisen ja madaltaa kynnystä tuoda esiin omia mietteitä ja kokemuksia aiheesta.

Työpaja rakentuu sadun ympärille. Satu kertoo mustavalkoisesta papukaijasta ja värikkäästä seeprasta, jotka poikkeavat väritykseltään parvestaan ja laumastaan. Sadussa eläimet ystävystyvät joutuessaan eroon omasta yhteisöstään ja yrittävät keksiä erilaisia luovia keinoja ratkaisun löytämiseksi vaikeassa tilanteessa. Sadun tarinaan integroituvat erilaiset leikit ja harjoitteet, joiden tarkoitus on auttaa lasta toisen asemaan asettumisessa. Työpajassa hyödynnetään luovaa liikettä, sääntö- ja tunnetaitoleikkejä, eläytymisharjoitteita ja ohjattua keskustelua. Pienten lasten kanssa voi olla vaikea puhua rasismista ja ulkopuolisuuden tunteesta. Toiminnallisten harjoitteiden, leikkien ja sadun avulla näitä teemoja päästään käsittelemään lasten kanssa hedelmällisellä tavalla.

Yhteiset Lapsemme ry:llä on käytössään monipuolinen valikoima Ole rohkea ja reilu- työpajoja, joiden teemoja ovat muun muassa välittäminen, ystävyys, yhteisöllisyys, reiluus, moninaisuus, toisen kunnioittaminen, ennakkoluulot, puuttuminen sekä rasismi ja syrjintä. Ole rohkea ja reilu -työpajoissa hyödynnetään ryhmän ikätasoa vastaavasti satuja, draamaa, leikkiä, liikettä, tanssia, kuvataidetta sekä ohjattua keskustelua. Lapsia ja nuoria kannustetaan toisen asemaan eläytymiseen ja yhteistyötaitojen kehittämiseen. Osa työpajoista on suunnattu päiväkoti- ja esikouluikäisille, osa koululaisille ja nuorille. Niitä voidaan toteuttaa päiväkotien ja koulujen lisäksi muissakin lasten ja nuorten arjen toimintaympäristöissä kuten leireillä, kerhoissa ja nuorisotiloissa.

Draamatyöpaja on suunnattu 6–10-vuotialle lapsille ja siinä hyödynnetään ohjaaja roolissa -menetelmää. Työpaja rakentuu draamatarinan ja roolityöskentelyn ympärille. Osallistujat saavat luoda omat supersankarihahmonsa, jotka pääsevät seikkailemaan Mahtivuorelle, missä heitä odottaa ”hirviö”. Draamatyöpajassa osallistujat ja ohjaajat toimivat osan ajasta rooleissa. Rooleihin siirtymistä helpottavat roolimerkit. Roolit antavat lapsille ”roolisuojan”, jolloin heidän on entistä helpompi esittää omia mielipiteitä ja tehdä omia ehdotuksia ryhmässä. Roolityöskentelyn ja draamatarinan tavoitteena on johtaa lapset välittömiin tilanteisiin, joissa heidän täytyy olla aktiivisia, eli ajatella, toimia, ehdottaa, ottaa vastaan ehdotuksia, tehdä yhdessä päätöksiä ja toimia ryhmänä. Työpajan yleisenä tavoitteena on kannustaa mielikuvituksen käyttöön, asettua toisen asemaan fiktiivisten roolien avulla ja vahvistaa lasten itsetuntoa. Draamatarinan avulla käsitellään myös ennakkoluuloja, niiden syntymistä ja ystävyyttä. Työpaja kannustaa lapsia toimimaan yhdessä ja vahvistaa ryhmähenkeä sekä yhteisöllisyyttä.

Taidelähtöisten menetelmien käytöllä on todettu olevan monia hyviä vaikutuksia. Parhaimmillaan esimerkiksi draama voi tuoda lapselle ja nuorelle mahdollisuuden muuttua, kasvaa sekä kehittää älyllisiä, sosiaalisia, emotionaalisia ja moraalisia alueita elämässään. Draama opettaa yhteistyötaitoja, kasvattaa ymmärrystä itsestä ja muista sekä kulttuuristamme (esim. Heikkinen 2002, 124-125). Draaman ja sadun avulla arkipäivän tilanteita voi käsitellä etäännytetysti. Draamatyöskentelyssä lasten ja nuorten täytyy olla aktiivisia, eli ajatella, toimia, tehdä ehdotuksia ja ottaa niitä vastaan sekä tehdä päätöksiä ja ratkaista ongelmia. Draamatyöskentelyssä luodaan mahdollisuuksien tiloja, jotka toteutuvat fiktiivisessä maailmassa, jossa sosiaalinen todellisuus on läsnä. Kyse on esteettisestä kahdentumisesta, joka tarkoittaa kahden maailman, fiktion ja sosiaalisen todellisuuden dialogista kohtaamista. (Heikkinen 2002, 66, 97, 137.)

Lisätietoa työpajoistamme ja niiden tilaamisesta löytyy kotisivuiltamme:

Maailmaa, omaa itseä ja muita voidaan tarkastella eri näkökulmista, ikään kuin välitilassa. Ole rohkea ja reilu- työpajoissa lapsi tai nuori voi turvallisessa ympäristössä, eli fiktion maailmassa, käsitellä teemoja, jotka ovat läsnä myös hänen sosiaalisessa todellisuudessaan. Fiktiiviset roolihahmot ja tilanteet liitetään toiminnassa lasten ja nuorten arkeen ja kokemuksiin. Esteettinen kahdentuminen mahdollistaa myös sen, että ryhmässä syntyneet roolit ja ryhmädynamiikka voi kyseenalaistua. Ujosta ja vetäytyvästä lapsesta voi, ainakin hetkeksi, kuoriutua aktiivinen lapsi, kun hän saa mahdollisuuden toimia uudessa roolissa ja uudesta positiosta käsin.

http://www.yhteisetlapsemme.fi/ ole-rohkea-ja-reilu/tyopajatlapsille-ja-nuorille/

Oppimateriaalit ja tehtäväpaketit

Ole rohkea ja reilu -työpajoissa draamamenetelmiä hyödynnetään erityisesti pienille lapsille suunnatussa Leikin ja liikkeen -työpajassa ja 6–10-vuotaille tarkoitetussa koululaisten draamatyöpajassa. Leikin ja liikkeen työpaja on tarkoitettu käytettäväksi varhaiskasvatusikäisen lasten kanssa. Leikin ja liikkeen työpajassa lapsia kannustetaan liikkumaan ja löytämään oma tapa liikkua.

Ole rohkea ja reilu -toiminnassa kehitettyjen maksuttomien materiaali- ja tehtäväpakettien avulla opettajat voivat käsitellä rasismin, välittämisen ja yhdenvertaisuuden teemoja peruskouluikäisten kanssa toiminnallisten menetelmien ja ohjatun keskustelun avulla. Materiaalipaketteihin kuuluvat videot johdattavat katsojat teemoihin ja toimivat keskustelun herättäjinä.

• 10 •


ROHKEA JA REILU KAUPUNKI -TEHTÄVÄPAKETTI Mitä on syrjintä? Miltä suomalaisuus näyttää? Onko kaupunki kaikille yhtä turvallinen? Miksi on tärkeää, että ihmisillä on oikeus kokoontua yhteen ilmaisemaan mielipiteitään? Miten voin itse vaikuttaa yhteiskuntaan? Miten välittämistä voi osoittaa eri tilanteissa? Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan uudessa Rohkea ja reilu kaupunki -tehtäväpaketissa, joka on tarkoitettu yläkoulujen käyttöön. Rohkea ja reilu kaupunki on kolmen videon sarja, joka kuvattiin keväällä 2020 Yhteiset Lapsemme ry:n järjestämässä kylttityöpajassa, jonka tavoitteena oli nostaa tietoisuutta rasismista ja esittää sosiaalisessa mediassa jaettujen kylttien avulla toiveita julkisen liikenteen kanssamatkustajille.

Rohkea ja reilu kaupunki -aineisto sisältää tehtäviä sekä kysymyksiä keskustelun aiheiksi. Tehtäväpaketista löytyy myös faktatietoa ja käsitteiden selityksiä.

14E-TEHTÄVÄPAKETTI Mitä on oikeudenmukaisuus? Mitä on yhdenvertaisuus? Miksi ihmisoikeudet toteutuvat epätasaisesti maailmassa? Mitä pitäisi tehdä, että ihmisoikeudet toteutuisivat yhdenvertaisemmin? Mitä on kulttuurien moninaisuus? Mitkä asiat vaikuttavat siihen, miten näet itsesi ja toiset ihmiset? Tai siihen, mitä asioita pidät hyvinä, oikeina ja tärkeinä elämässä? Mitä on rasismi, ja miten siihen voi puuttua? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastausta 14E-tehtäväpaketissa, jonka kohderyhmänä ovat 4–6.-luokkien oppilaat. Lyhytelokuva sopii oikein hyvin myös vanhemmille oppilaille ja tehtäväpakettia voi hyödyntää soveltaen myös yläasteikäisten kanssa.

Videot, kyltit ja niiden kannanotot, sekä niiden ympärille luotu Rohkea ja reilu kaupunki -tehtäväpaketti, ottavat kantaa rasismiin ja antavat vinkkejä siihen puuttumiseen. Osallistavien tehtävien avulla lapset pääsevät pohtimaan, kenelle kaupunki tai koulu on turvallinen ja miltä suomalaisuus näyttää, sekä miten yhteiskuntaan voi vaikuttaa ja miten välittämistä voi osoittaa eri tilanteissa.

14E on Naima Mohamudin lapsille suunnattu, rohkeudesta ja välittämisestä kertova, lyhytelokuva, joka kuvaa pakolaisena Suomeen tulleen pojan ja hänen ikätoveriensa alkavaa

Tehtäväpaketti sopii erityisesti yläkoulujen käyttöön, 7.–9.-luokkalaisille. Tehtävät soveltuvat käytettäviksi esimerkiksi yhteiskuntaopin, äidinkielen, uskonnon, elämänkatsomustiedon tai kuvaamataidon tunneilla. Rohkea ja reilu kaupunki -videot toimivat myös ohjatun keskustelun herättäjänä vaikkapa aamunavauksen yhteydessä. Haluatteko luokkanne kanssa askarrella mielenosoituskylttejä ja pitää mielenosoituksen, piirtää karttoja, kirjoittaa manifestin tai pohtia vallan olemusta, haastatella yhteiskunnallista toimijaa vai harjoitella aktiivista kuuntelua? Tehtäväpaketin avulla opettajan on helppo koota oman oppiaineensa tunnille teemoiltaan sopiva ja sopivan mittainen kokonaisuus. Tehtäväpaketti sisältää varsinaisten tehtävänantojen lisäksi kysymyksiä avoimen keskustelun tueksi, faktalaatikoita tehtävien aihepiiristä ja rasismiin liittyvien käsitteiden selityksiä.

14E on Naima Mohamudin käsikirjoittama ja ohjaama lyhytelokuva, jossa lapset löytävät ystävyyden ja empatian yli kulttuuristen rajojen. Kuva: Matti Eerikäinen

• 11 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


14E-tehtäväpaketti on työkirjamainen kokonaisuus, jonka avulla lapset voivat ensin pohtia aiheita itsenäisesti ja sen jälkeen ryhmässä keskustellen. Tehtäväpaketti soveltuu myös etäyhteydellä järjestettävään opetukseen.

ystävyyttä suomalaisessa lähiössä. 14E- tehtävä- ja keskustelupaketti on rakennettu tämän lyhytelokuvan ympärille. 14E on suunnattu lapsille ja nuorille, ja sen tarkoituksena on antaa koululaisille välineitä pohtia välittämisen ja yksilön vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Elokuvan ideana on näyttää lapsille, kuinka hyvinkin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä yhdistää inhimillisyys. Elokuva kannustaa lapsia olemaan rohkeita uusien tilanteiden edessä ja toimimaan yhteiskunnassa toisten hyväksi. Materiaalipaketti sisältää tehtäviä tunteista, ystävyydestä ja välittämisestä, empatiasta ja toisen asemaan asettumisesta sekä oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Tehtäväpaketti sopii erinomaisesti myös etätyöskentelyyn, kunhan aiheet käsitellään lopuksi turvallisen aikuisen kanssa. Koulujen käyttöön tarkoitetut aineistot löytyvät kotisivuiltamme: http://www.yhteisetlapsemme.fi/ole-rohkea-jareilu/aineistoa-opetukseen/ Lisää vinkkejä rasismin käsittelemiseen lasten ja nuorten kanssa löytyy kotisivuiltamme: http://www.yhteisetlapsemme.fi/ole-rohkea-ja-reilu/lahdeaineistoa-ja-vinkkeja/rohkea-ja-reilu-vinkkeja/

Lähde: Heikkinen, Hannu 2002. Draaman maailmat oppimisalueina. Draamakasvatuksen vakava leikillisyys. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.

• 12 •


MITÄ TYÖHÖSI KUULUU

Rasismi ja kiusaaminen päiväkodissa Krista Elfvengren, varhaiskasvatuksen opettaja Anne Hälinen, varhaiskasvatuksen lastenhoitaja

Työskentelemme helsinkiläisen päiväkodin 3–5-vuotiaiden lasten ryhmässä. Lasten yksilöllisten tarpeiden, vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden lisäksi huomioimme toiminnassamme lasten eri ikä- ja kehitysvaiheet. Teemme päivittäin yhteistyötä perheiden kanssa: kasvatuskumppanuutemme perustuu kunnioittavaan, luottamukselliseen ja tasavertaiseen vuoropuheluun. Kohtaamme toisemme aidosti, kunnioittavasti ja ennakkoluulottomasti. Hyväksymme erilaisuuden ja näemme sen toimintamme voimavarana: voimme oppia ja oivaltaa toinen toisiltamme. Aikuisina toimimme lapsille mallina moninaisuuden myönteisessä kohtaamisessa. Ryhmämme on hyvin monikulttuurinen: perheitä on lähtöisin kymmenestä eri maasta ja useissa perheissä

Kohtaamme toisemme aidosti,

saa tuntea itsensä ainutlaatuisena ja tärkeänä osana yhteisöä.

kunnioittavasti ja ennakkoluulottomasti.

Rasismia ja kiusaamista emme hyväksy missään muodossa. Jos ryhmässämme ilmenee kiusaamista tai rasismia, puutumme tilanteeseen välittömästi. Olemme aina lapsen apuna: käsittelemme tilanteen yhdessä, kuuntelemme toisiamme, sanoitamme tunteitamme ja opettelemme sovittelemaan. Käytämme apunamme muun muassa tunnekuvakortteja ja erilaisia pedagogisia menetelmiä (MiniVerso, Kannusta Kaveria, Ympyräiset, KVO13).

puhutaan suomea toisena kielenä. Eri kielet, uskonnot ja katsomukset elävät ryhmässämme rinnakkain. Kulttuurinen moninaisuus on ryhmämme rikkaus ja haluamme tehdä sen näkyväksi osaksi arkista toimintaamme. Eteistilassa voimme ihastella eri maiden lippuja ja ruokaillessa maistelemme eri kulttuurien ruokia. Olemme opetelleet tervehtimään toisiamme eri kielillä ja olemme innostuneet nimeämään numeroita kaverin äidinkielellä. Ryhmässämme jokainen

• 13 •

On ilo huomata, että lasten riitatilanteet ryhmässämme eivät liity lapsen kulttuuriseen tai kielelliseen taustaan. Erimielisyyksiä ja ristiriitoja tulee muun muassa lelujen jakamisesta ja yhteisen leikin kulusta. Elämme suvaitsevaa, myönteistä ja monikulttuurista arkea toinen toistemme kanssa.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


Rohkeasti ja reilusti koulutielle Irma Marttinen

Tänä syksynä peruskoulun ensimmäisellä luokalla aloitti koulutiensä noin 60 000 lasta. Yläkouluun siirtyviä oppilaita oli 61 700. Kaiken kaikkiaan puoli miljoonaa peruskoululaista, satatuhatta lukiolaista ja yli kaksisataatuhatta ammatillisen koulutuksen opiskelijaa aloitti opintonsa. Yhtä monen lapsen ja nuoren sydän pamppaili varmasti innostuksesta ja jännityksestä koulun alkaessa. Muistot ekasta koulupäivästä, yläkouluun siirtymisestä, lukion tai ammattikoulun aloittamisesta säilyvät vuosia vahvoina. Koulupolku muodostaa pitkän jatkumon, jonka aikana lapsen

En rosa cykel Jag fyller den 14 augusti och just då brukar skolåret börja. Å ena sidan var jag lessen över att sommarlovet var slut och å andra sidan gladdes jag över min födelsedag. När jag fyllde 7 år, i mitten av 1980-talet, fick jag en rosa cykel och jag var så ivrig att få cykla till skolan som finns i kommunen Korsholm och visa den för mina vänner. Natten före så hade jag svårt att sova och jag funderade mycket över hur det kommer att kännas att sitta stilla i ett

identiteetti kehittyy. Koulu opettaa monia sosiaalisia taitoja ja muokkaa minäkuvaa. Kokemukset arvostuksesta, oikeudenmukaisuudesta, kuulluksi tulemisesta ja selvitetyistä ja sovituista riidoista kasvattavat. Kaikilla lapsilla pitää olla oikeus kouluun, jossa voi oppia ja olla turvallisesti, ilman huolta ja pelkoa. Yhteiset Lapsemme ry kampanjoi elokuussa kaikille lapsille ja nuorille turvallisen, yhdenvertaisen ja syrjimättömän koulun puolesta. Rohkeasti ja reilusti koulussa -kampanja haastoi aikuisia ottamaan vastuuta, puuttuklassrum och om jag lär mig lika snabbt som mina klasskompisar. Jag sade då till min mamma att jag har så mycket tankar i ”pannrummet” – i huvudet. Jag tyckte genast om min lärarinna och började klä mig som henne; jag bar ofta pärlhalsband och skjorta med stickatröja. När det blev kallare om hösten kunde jag inte cykla längre och då fick jag åka buss till skolan. Första gången jag använde bussen så visste jag inte var jag skulle stiga av, och blev rädd då bussen stannade vid högstadiet. Då bussen hade kört fyra kilometer och kom in till Vasa, gick jag

• 14 •

maan rasismiin ja kiusaamiseen sekä muuttamaan oppilaitoksen syrjiviä rakenteita ja käytäntöjä. Kampanja muistutti myös lapsia ja nuoria itseään kohtelemaan toisiaan kunnioittavasti, syrjimättä sekä asettumaan aina kiusatun puolelle. Kampanjan aikana jaettiin koulun aloitukseen ja koulunkäyntiin liittyviä muistoja sosiaalisessa mediassa ja blogikirjoituksina. Julkaisemme tässä neljä kirjoitusta. Kaikki blogikirjoitukset ovat luettavissa kotisivuillamme: http://www.yhteisetlapsemme.fi/ blog/verkkolehti/blogi/

försiktigt fram och fråga chauffören var jag skall stiga av. Chauffören måste köra mig tillbaka till skolan.

Muluken Cederborg


Oikeus käydä koulua kuuluu jokaiselle lapselle. Silti kouluun pääsy ei aina ole helppoa tai mahdollista. Ershad Noorzai kirjoittaa, miten hän lapsena haaveili koulusta ja kuinka lopulta sai aloittaa koulunkäynnin 1990-luvun alussa Afganistanissa.

”Has your tooth fallen?”

Ershad Noorzai

As a kid, I was very fascinated by the idea of going to school. I remember times when, I must have been four or five years old, I would get a school bag and go out. I would go out with a friend, roam around a bit in the streets and nearby and come back home telling my mom I went to school. My mom would tell me well done, good boy! How was school? I would make up some stories and tell her. She would listen patiently and respect my stories.

The schools were in a very bad situation. In many classes we did not have chairs and tables and we had to bring our own small chair to carry with us. We did not have enough teachers; schools were sometimes open and sometimes shut. Some of our teachers would teach for months without getting a penny of salary. The day to go to school finally came and I did not have to make up stories to my mom anymore. It was real. I remember that my father had a very close friend, he was our neighbor, he had two children of my age. He was planning to bring his children to register to school. He asked my dad if he could also bring me with him. My dad approved. The next day, the three of us with my dad’s friend went to school. I was six years old. I remember when we entered the office and sat there. The principle of the school asked each one of us our names. The next very important question she asked was: “Has your tooth fallen?” Asking children if their tooth had fallen or not is a culture, or at least it was the culture in that time. The idea is to guess your age. If your tooth has fallen, that means you are above six years old and you can enter school. If not, you are too young to register in school. This culture is/was due to the lack of national identity cards. You could not prove someone’s age. I remember it very well. My tooth had not fallen. The principle and the other teachers in the office made some jokes and laughed about it. But, of course, I had the support of my dad’s friend in the room and he told them I was in the right age to come to school. It was the spring of 1993 and that is how I entered the school for the first time.

However, going to school in Afghanistan in the early 90s was not that easy. Those years were very dangerous and terrible times. The Soviet soldiers had just left Afghanistan after one decade of their presence and war, the Mujahedeen was fighting with central government and the security was getting every day worse and worse. Hundreds of thousands of people died and millions left the country to become refugees. Many of the kids in my age who went to neighbor countries with their families, never got the right and chance to go to school. I started school in 1993, the most terrible year of the 20th-century history of Afghanistan. The communist regime had collapsed, and the Mujahedeen took over the country. Soon they started fighting with each other and turned to warlords. Kabul was destroyed to ashes by them. I was lucky to be born and living in the north of the country, in Mazar e sharif city. Mazar e sharif experienced deadly wars, but it was not as bad as Kabul. It was in this kind of circumstances where I went to school.

Ershad Noorzai

• 15 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


First School Day Unlike the previous days, I did not wait my mom to wake me up that morning - i was the first to be awaked, went quickly to take a shower and did not even take time to finish my breakfast.

I remember I was 7 years old when I started school. I did not sleep that night, way too excited to wear my new clothes, new shoes and new bag and more than ready to make new friends. Me and my family were then living in HLM one city in the Est side of the capital of Senegal (Dakar). Going to school was a whole new experience for me and many of my friends because we did not go to kindergarten. So far, the only place we have been studying is home or one of their numerous little places in the cities where we used to gather to learn Quran.

Arrived at school, the yard was full of students, accompanied by their parents. Many were playing, some looked shy others were crying and made me wonder if going to school was as fun as my brother and parents were telling me. Because just after the excitement of wearing your new clothes, meeting your new friends and teacher, after discovering your new environment. The reality of being away from home and far from your family is taking over and many kids start then to miss the comfort and security that being home and close to your loved ones provide. Indeed, what parents do not tell us when they talk about going to school for the first time, is that, they will not stay there with us. We will be there by our own. We will have to spend many hours during many days of the week with some strangers that we will call later Mister or Madam. Like a newborn baby who discovers the world, on the first day of class, the child's

first contact with school is decisive. Life at school is full of vicissitudes that will become part of everyday life - and henceforth you must be ready. Some might remember it as a great day in their life, other will remember it less The first day of school is not just for the children: it is also the start of the school year for parents. Back to school means no more daily habits: planning adapted to children's class programs. You have to prepare them in the morning, then bring them to school, pick them up after school at the end of the morning. What a stress! But what wouldn't you do for your little angels? I do remember my first day of school as it was yesterday, what I was wearing, the sandwich my mom made for me, how sad I was when she left me, how kind Madame Diallo (our teacher) was with us and the song we were singing all day long “I am big enough to go to school I am smart enough to go to school I will study hard and succeed easily I will take it easy and progress steadily” Aty

Ensimmäinen paras kaveri Suvi Aloitin ekaluokan Joensuussa Hukanhaudan ala-asteella. Opettaja vaikutti ihan mukavalta, mutta jokseenkin etäiseltä, sillä en juuri muista hänestä mitään.

Muistaakseni minulla oli hiukset kahdella pompulalla, yllä värikkäät legginsit ja vaalean keltainen Minni Hiiri -kollari, sekä mintunvihreä Minni Hiiri reppu.Koulumatka oli lyhyt, muistan marjapuskien tuoksun ja toisaalta autotien pölyn. Oli lämmin päivä.

Kävelimme äidin kanssa kouluun ensimmäisenä koulupäivänä, mutta muuten lähdin kouluun itsekseni äidin laittaman herätyskellon soidessa.

En muista mitä toiveita tai odotuksia minulla oli, mutta tästä päivästä tuli tärkeä minulle, sillä silloin sain ensimmäisen parhaan kaverini Suvin.

Muistan matkan kouluun hyvin, sillä yritin painaa reitin mieleen. Pidin kovasti uudesta repusta, jonka olin valinnut kummitätini kanssa. Koulurepun hankinta yhdessä kummitädin kanssa muodostuikin pieneksi perinteeksi.

Meron Heiro

• 16 •


Käsitteet voivat toiseuttaa Meeri Lindroos

Kuka on maahanmuuttaja, entä maahanmuuttanut tai toisen polven maahanmuuttaja? Mitä tarkoittaa ulkomaalainen, ulkomaalaistaustainen tai uussuomalainen? Mitä oikeastaan on suomalaisuus tai moninainen suomalainen kulttuuriperintö. Kieli muovaa todellisuutta ja käyttämillämme käsitteillä on merkitystä. Kieli muuttuu jatkuvasti ja käsitteet saavat eri aikoina ja eri yhteyksissä erilaisia latauksia. Yhteiset Lapsemme ry:ssä on käynnissä uuden strategian valmistelu. Tämän yhteydessä olemme pohtineet käsitteitä, joita toiminnastamme ja toimintamme kohderyhmistä käytämme. Monikulttuurisuuden ja maahanmuuton teemoihin liittyvät käsitteet voivat herättää voimakkaita tunteita ja toisaalta aiheuttaa vastakkainasettelua sekä luoda eriarvoisuutta. Samat ilmaukset voivat olla toisessa kontekstissa tarpeellisia ja toisessa loukkaavia. Eri ihmiset voivat kokea saman sanan latauksen hyvin eri tavoin. Jotkut käsitteet voivat olla tärkeitä tutkimuksen tai tilastoinnin kannalta eri väestöryhmien erojen tarkastelussa. Esimerkiksi Tilastokeskuksella on tarkat määritelmät sille, miten tilastoinnissa määritetään suomalaistaustainen tai ulkomaalaistaustainen. Ulkomaalaisuus, maahanmuuttajuus tai ihmisen kulttuuritausta ei kuitenkaan aina ole oleellinen tieto. Käsite voi olla toiseuttava, jos sitä käytetään väärässä asiayhteydessä. Toisen ihmisen kohtaamisessa kaikenlainen leimaaminen on vahingoittavaa. On myös syytä pohtia, kuinka usein esimerkiksi käsitteitä maahanmuuttaja tai ulkomaalaistaustainen käytetään todellisuudessa kuvaamaan vain henkilön ihonväriä. Ei ole mahdollista luoda listaa niistä sanoista, joita saa käyttää ja niistä, joita ei saa käyttää. Oleellisinta on käydä keskustelua ja lisätä ymmärrystä siitä, minkälaisia latauksia eri käsitteillä voi eri yhteyksissä olla. Tässä keskuste-

Kieli muovaa todellisuutta ja käyttämillämme käsitteillä on merkitystä. lussa me haluamme järjestönä olla vahvasti mukana. Monikulttuurisuus käsitteenä on erinomainen esimerkki tämän ilmiön tarkastelemiseen. Monikulttuurisuus käsitteenä on myös Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnan kuvauksen ytimessä, joten termiin on syytä perehtyä tarkasti. Monikulttuurisuus käsitettä on käytetty ensimmäisen kerran vuonna 1957 ja se on yleistynyt 1960-luvun lopulla. Käsitettä on kritisoitu siitä, että siihen on sisäänrakennettu kulttuurieroja korostava lataus. Tämän lisäksi, käsitteen haastavuus liittyy siihen, että sillä ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Monikulttuurisuudella voidaan viitata erilaisiin käsitteisiin, kuten väestötietoon, poliittisiin näkemyksiin tai arvoihin. Monikulttuurisuus-käsitettä käytetään yleisesti kuvaamaan ainakin neljää erilaista ilmiötä. 1.

2.

3.

Monikulttuurisuus luonnehdintana yhteiskunnasta, jossa on etnisesti tai kulttuurisesti moninainen väestö. Monikulttuurisuus tavoitteena tilanteesta, jossa väestön etniset tai kulttuuriset ryhmät toimivat vastavuoroisessa kunnioituksessa. Politiikka, jota julkinen valta harjoittaa väestön etniseen tai

• 17 •

4.

kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Muukalaisvihamielinen oikeistopropaganda, jossa monikulttuurinen yhteiskunta on kauhukuva, joka toteutuu, jos maahanmuutto jatkuu ja valtaväestön identiteetti tukahtuu.

Monikulttuurisuus-käsitteen kriittinen tarkastelu voi tuntua oman toiminnan ja ajattelun kritisoinnilta. Varsinkin silloin, kun monikulttuurisuus terminä kuvastaa itselle vain positiivisia ja tavoiteltavia asioita. Monikulttuurisuus-käsitteen moniulotteisuus ei tarkoita, että sanaa ei saisi käyttää. On kuitenkin pohdittava missä tarkoituksessa termiä käytämme ja ymmärrettävä, että käsite voi tarkoittaa eri yhteyksissä, ja eri ihmisille eri asioita. On myös syytä pohtia, olisiko olemassa jokin vähemmän latautunut käsite, jota käyttämällä voisimme saada viestimme paremmin kuuluviin. Monikulttuurisuuden käsitteen sijaan voidaan käyttää esimerkiksi käsitteitä kulttuurinen moninaisuus tai kulttuurinen monimuotoisuus. Näistä kulttuurisen moninaisuuden käsitettä käytetään ainakin koulutus- ja terveysviranomaisten dokumenteissa. Uusien käsitteiden käyttöön ottaminen voi olla työlästä ja tuntua teennäiseltä. Virheiden tekemistä käsitteiden käytössä ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Tärkeintä on pohtia ja käydä keskustelua siitä, minkälaisia merkityksiä sanoilla on meille. Voimme itse päättää, mitä käsitteitä käytämme, minkälaisen keskustelun haluamme avata ja minkälaisen todellisuuden näemme, koemme ja luomme.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


Adoptoitujen kansalaisuuskysymykset herättävät keskustelua Berinesh Pöllänen Honey Kochphon Onshawee/Pixabay ja Artsy Solomon/Pixabay

Keväällä 2019 Yhteiset Lapsemme ry ja Adoptioperheet ry tekivät kyselyn adoptoitujen kaksoiskansalaisuudesta. Tein kyselystä koosteen, joka on nyt luettavissa Yhteiset Lapsemme ry:n kotisivuilla. Kyselyn avulla selvitettiin kokemuksia adoptoitujen kaksoiskansalaisuudesta, ja samalla selvitettiin erilaisia käytänteitä. Kaksoiskansalaisuudella (monikansalaisuudella) tarkoitetaan henkilöä, jolla on samaan aikaan kahden tai useamman valtion kansalaisuus. Suomen kansalainen voi menettää kansalaisuutensa, kun hän täyttää 22 vuotta, jos hänellä on kaksoiskansalaisuus ja eikä ole riittävää yhteyttä Suomeen.

Jos henkilöllä on kuitenkin riittävä yhteys Suomeen, niin tällöin kansalaisuus säilyy automaattisesti. Jotkut adoptoidut ovat saaneet maistraatilta ilmoituskirjeen, jossa ilmoitetaan kansalaisuuden säilymisestä ja tämä on aiheuttanut hieman hämmennystä adoptioperheissä.

• 18 •

EPÄSELVYYTTÄ JA EPÄTIETOISUUTTA Kyselyyn vastanneista 95 % oli adoptiovanhempia ja kaiken kaikkiaan kyselyyn vastasi 140 henkilöä. Kolmessa adoptoitujen lähtömaassa (Kiina, Etiopia, Intia) henkilö menettää


alkuperäisen kansalaisuutensa samaan aikaan, kun hän saa Suomen kansalaisuuden. Adoptoidun kaksoiskansalaisuusasiasta on saatu ristiriistaista tietoa, minkä vuoksi asian selvittäminen on ollut vaikeaa. Monet olivat siinä käsityksessä, ettei lapsella ole kaksoiskansalaisuutta, mutta eivät kuitenkaan olleet varmoja asiasta. Vastauksissa ilmeni, että adoptioperheiden mielestä luopumisprosessi on tehty hankalaksi. Niillä vanhemmilla, jotka olivat adoptoineet lapsensa Venäjältä, oli paljon kokemuksia kaksoiskansalaisuuden luopumisprosessista. Vastauksissa tuli esille se, että asiointi suurlähetystössä oli usein byrokraattista ja joskus saadut toimintaohjeet eivät pitäneet paikkaansa. Jotkut vastaajista olivat laittaneet kansalaisuushakemuksen vireille, mutta odottivat vieläkin päätöstä. Näissä vastauksissa ilmeni juuri se, että miten vaikeaksi lähtömaan kansalaisuuden saaminen on tehty.

OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET Kun puhutaan kansalaisuudesta, niin ensimmäinen konkreettinen asia, mikä tulee mieleen, on passi. Puolet vastaajista sanoivat, että adoptoiduilla ei ole lähtömaan passia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei lapsella olisi lähtömaan kansalaisuutta. Passin hankkiminen on hidas, monimutkainen ja epävarma prosessi, koska adoptiovanhempien on ollut vaikeaa saada tarvittavia dokumentteja ja hakemuksia ja usein passin uusiminen tapahtuu adoptoidun lähtömaassa.

luopua kaksoiskansalaisuudesta, niin miten se tapahtuu. Kysyttiin myös, säilyykö kaksoiskansalaisuus automaattisesti vai pitääkö sitä ylläpitää jotenkin. Näitä kysymyksiä moni vastaaja pohti kyselyssä.

MONIMUTKAISTA MUTTA POSITIIVISTA Mitä enemmän perehdyin kaksoiskansalaisuusteemaan, sitä monimutkaisemmalta se näytti. Valtioiden käytännöt vaihtelevat todella paljon ja tämä on yksi syy, miksi maakohtaisen tietopaketin laatiminen on vaativa työ. Harjoitteluni kesti kolme kuukautta, minkä vuoksi minulla ei ollut tarpeeksi aikaa tehdä erillistä tietopakettia adoptoidun kaksoiskansalaisuudesta.

Vastaajat olivat saaneet apua kaksoiskansalaisuuteen liittyvissä asioissa muun muassa erilaisissa tapaamisissa ja toisilta adoptioperheiltä esimerkiksi Facebookissa. Palveluantajat olivat myös tarjonneet jonkin verran apua asian tiimoilta.

Aineistoa lukiessani huomasin, kuinka paljon mutu-tietoa liikkui vastaajien keskuudessa. Tämä yllätti minut täysin. Joillakin saattoi olla virheellistä tietoa tai ylipäätänsä adoptioperheet eivät tienneet asiasta tarpeeksi. Monet vastaajat toivoivat lisää tietoa kaksoiskansalaisuusasioista. Eräs henkilö sanoi, että ”tästä asiasta on adoptioon liittyen annettu vähiten infoa, eniten infoa on saanut vertaistukiverkostoista - ei miltään viralliselta taholta.”

Monet ovat pohtineet, mitä oikeuksia ja velvoitteita adoptoidulla on, jos hän on kaksoiskansalainen. Miten tämä näkyy esimerkiksi matkustamisessa tai jos puhutaan lähtömaan asevelvollisuudesta. Entä jos henkilö haluaa

Aineistossa tuli esille hyvin eriarvoisuuden kokemukset. Tämä näkyi siinä, että joillekin kaksoiskansalaisuusasian hoitaminen ei tuottanut minkäänlaisia haasteita. Vastaavasti toisille asioiden korjaaminen oli paljon työläämpää.

• 19 •

Vaikkakin kaksoiskansalaisuus on monimutkainen asia, niin kaksoiskansalaisuusasia nähdään positiivisena asiana silloin, kun kyse on esimerkiksi lapsen identiteetistä ja matkustamisesta. Ei ole kuitenkaan mahdollista sanoa suoraan, mitkä ovat kaksoiskansalaisuuden hyödyt ja haitat. Joillakin adoptoiduilla on/oli väestörekisterissä virheellisiä merkintöjä siitä, minkä maan kansalainen adoptoitu on tällä hetkellä. Tämän takia on tärkeää, että adoptoitujen kaksoiskansalaisuuden merkintöihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota tulevaisuudessa ja erityisesti uusiin merkintöihin. Toukokuussa järjestettiin webinaari, jossa käytiin läpi kyselyn tuloksia ja keskusteltiin adoptoidun kaksoiskansalaisuudesta ja haasteista. Webinaari oli tärkeä tilaisuus, jossa eri tahot pääsivät keskustelemaan ja jakamaan tietoja. Tulevaisuudessa keskustelua jatketaan viranomaisten ja palvelunantajien kanssa. Mielestäni on tärkeää, että kansalaisuusasioista keskusteltaisiin jo adoptioprosessin aikana, mitä vastaajatkin toivoivat kyselyssä. Tällöin adoptioperheet eivät joudu yksin selvittämään monimutkaisia asioita.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden kandidaatti, joka Adoptioperheet ry:ssä tekemänsä harjoittelun aikana teki yhteenvedon adoptoitujen kaksoiskansalaisuuskyselystä.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


HENKILÖKUVA

Maka Musa

– opettaja Sudanista

Maka Musa Salla Kallio

Olen Maka Musa, ja olen kotoisin Sudanista. Muutin kuusivuotiaana perheeni kanssa kylästämme Länsi-Sudanissa, Darfurin alueella, Khartoumiin, Sudaniin pääkaupunkiin, vuonna 1989. Koska elämä Khartuomissa oli jonkun verran vakaampaa ja kehittyneempää kuin Darfurissa. Asuimme Itä-Khartoumissa, Haj Youssefin alueella. Sudanin koulujärjestelmään kuului aikaisemmin perusaste 8 vuotta, keskiaste (lukio) 3 vuotta ja sitten yliopisto 3-6 vuotta. Koulutus on tärkeä ja välttämätön asia nykyaikana, koska se ajaa ihmiset etenemään ja menestymään, etenkin globaalin avoimuuden myötä. Maka Musa

MUTTA MISTÄ IHMINEN OPPII? Koulutus on nyt perusta nouseville sukupolville, ja koska tämä on tärkeää, opettajat kilpailevat tarjotakseen parhaansa. Kaikki koulut tarjoavat opiskelijoilleen parasta, mitä heillä on, ja erityyppisillä kouluilla on omat etunsa ja haittansa. Opetustapa kiinnostaa oppilaita varhaisessa vaiheessa, ja sen lisäksi kouluissa kehitetään materiaaleja, joita käytetään opetuksessa. Aloitin opintoni Hajj Youssefin Umaiman alakoulussa, jossa luokan oppilaiden lukumäärä oli 60-70 oppilasta ja kävin koulussa siskoni kanssa. Minulla oli paljon lapsuuden ystäviä ja vietin kauniita päiviä heidän kanssaan. Opettajat olivat erinomaisia. Perusvaiheen jälkeen opiskelin keskiasteen 3 vuotta, sitten yliopisto 5 vuotta ja opiskelin Juban yliopistossa luonnonvarojen - ja ympäristön tutkimusta kalatieteiden laitoksella. Valmistumiseni jälkeen työmahdollisuudet olivat vähäisiä opiskelualallani, joten tulin koulutuskurssille opetta-

maan perusvaihetta ja työskentelin eliitin yksityisessä koulussa, ja sieltä ammatillinen urani opettajana alkoi. Työskentelin ala-asteella ja opetin matematiikkaa ja arabian kieltä. Työ oli erittäin nautinnollista ja työtuntien määrä oli 6 tuntia päivässä ja viitenä

päivää viikossa. Oppilaiden lukumäärä luokassa oli 50–60 oppilasta, ja tämä vaatii opettajalta paljon vaivaa, koska opiskelu tapahtuu yksinomaan kirjojen ja liitutaulun avulla, eikä apuna käytetä tietokonetta tai älypuhelimia, joten opettajan työtaakka on suuri. Opettajan ammatti on joka tapauksessa upea ammatti, koska siinä saa työskennellä yhdessä kauneimpien olentojen, lasten, kanssa. Suomessa koulutus on kaikessa suhteessa edistynyttä toisin kuin kotimaassani. Esimerkiksi kehittyneet koulutusmenetelmät ja opetus etäyhteydellä, kotitehtävien puuttuminen, aterian tarjoaminen oppilaille, iltapäiväkerhon järjestäminen pienille koululaisille. Kaikki nämä asiat tekevät Suomesta yhden erittäin hyvin kehittyneen maan koulutuksessa. Minä toivon, että minusta tulee opettaja Suomessa ja suomen kielen hallinnan jälkeen opiskelen kouluavustajan ammatin.

Maka Musan koulutie alkoi Itä-Khartoumissa Sudanissa.

• 20 •


Yhteiset Lapsemme julkaisi perhekotoutumismallin ja Tienoo.fi-sivuston Yhteiset Lapsemme ry:n Kohdataan kotona -hankkeessa (STEA 20182020) on kehitetty uudenlainen perhekotoutumisen asiakastyömalli kotoutumisen tueksi maahanmuuton alkuvaiheessa ja kotoutumista tukeva Tienoo.fi-mobiilisivusto. Asiakastyönmalli ja mobiilisivusto julkistettiin 27.8. pidetyssä webinaarissa ja ne ovat nyt valmiita otettaviksi käyttöön kuntien kotouttamistyössä. Perhekotoutumismallia on kehitetty yhteistyössä kuntien ja kuntaan hiljattain muuttaneiden pakolaisperheiden kanssa. Pilottikuntia ovat olleet Vihti, Tuusula ja Vantaa. Kotoutumismallissa painottuvat lähialueen palveluihin tutustuminen, harrastukset, ryhmätoiminta, digitaidot, suomen kieli ja yhteiskuntatieto. Työskentelyn tavoitteena on osallisuuden ja itsenäisen toimijuuden vahvistuminen sekä sosiaalisten verkostojen laajentuminen. Kotoutumista tukevan Tienoo.fi-sivuston avulla maahan muuttaneet perheet saavat tietoa yhteiskunnasta, löytävät lähialueen palvelut ja voivat kehittää digitaitojaan tutoriaalivideoiden avulla. Sivuston kehityksessä on huomioitu erityisesti myös luku- ja kirjoitustaidottomat maahanmuuttajat.

Hankkeen käsikirja ja sivuston esittelyvideo ovat ladattavissa kotisivuiltamme: http://www.yhteisetlapsemme.fi/lapsi-ja-perhepalvelut/kohdataan-kotona-hanke Hankepäällikkö Emmi Lainà, puh. 044 7211 254, emmi.laina@yhteisetlapsemme.fi Hankesuunnittelija Jenny Starck, puh. 044 7211 239, jenny.starck@yhteisetlapsemme.fi Hankesuunnittelija Salla Kallio, puh. 044 7211 231, salla.kallio@yhteisetlapsemme.fi

• 21 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


ELÄMÄ KÄDESSÄ Ohjaus: Birgit Tapaninen Baltzar

ESITYKSET SYKSYLLÄ 2020 To 15.10. (ensi-ilta), pe 16.10. ja la 17.10. klo 19.00 Teatteri Avoimet Ovet, Erottajankatu 5, Helsinki. Ma 19.10. klo 14.00 (koululaisnäytös), Narrin näyttämö, Helsinki Ke 21.10. klo 14.00 (koululaisnäytös), Narrin näyttämö, Helsinki Pe 23.10. klo 19 TryckeriTeatern, Torikatu 1, Raasepori LIPUT: 25/22/15 euroa lippu.fi tai Teatteri Avoimet Ovet lippukassa. Teatterin lipunmyynti auki ti-pe klo 11-14 ja tuntia ennen esitystä, puh. 09 4342 510. Suositus ikäraja yli 15 v. Koululaisnäytökset ovat ilmaisia oppilasryhmille. Varaukset: irma.marttinen@yhteisetlapsemme.fi

ETÄTILAISUUDET ADOPTIOPERHEIDEN LÄHEISILLE Järjestämme syksyllä kaksi etätilaisuutta adoptioperheiden läheisille yhteistyössä Interpedian ja Pelastakaa Lapset ry:n kanssa. Tilaisuudet on tarkoitettu adoptiolastenlasta odottaville tuleville isovanhemmille ja adoptiolasten isovanhemmille sekä perheiden muille läheisille. Myös hakijat ja vanhemmat ovat lämpimästi tervetulleita mukaan! Tilaisuuksissa käsitellään kansainvälisen adoption erityispiirteitä ja ne jakautuvat luento- ja kyselyosuuteen. Tilaisuudet pidetään Zoom-sovelluksen välityksellä etäyhteydellä. Aika: Luentotilaisuus on tiistaina 27.10.2020 klo 17.30-20.00 ja kyselytilaisuus on tiistaina 3.11.2020 klo 17.00-18.30. Molemmat tilaisuudet pidetään Zoom-alustalla. Ilmoittautuminen ja osallistumismaksu: Osallistumismaksu 20 euroa on henkilökohtainen ja oikeuttaa osallistumiseen sekä luentotilaisuuteen että kyselytilaisuuteen. Ilmoittautumiset 6.10. mennessä. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.yhteisetlapsemme.fi.

• 22 •


Lahjoita lapsille ja nuorille! Tue toimintaamme Voit tukea Yhteiset Lapsemme ry:n työtä tekemällä lahjoituksen juuri sinulle sopivalla tavalla. Lahjoitetut varat käytetään lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön rahankeräyslupamme mukaisesti. Voit lahjoittaa haluamasi summan. Pienikin lahjoitus auttaa! Tekstiviesti Tekstiviesti on nopea ja helppo. Esimerkiksi 10 euron lahjoitus: lähetä tekstiviesti 10E 2020 numeroon 16588. Saat vahvistusviestin siitä, että tekstiviesti on mennyt perille. Sopivan summan voit valita itse.

Testamenttilahjoitus Testamenttilahjoitus on tapa tehdä hyvää. Lahjoitetut varat ohjataan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön eettisesti kestävällä tavalla Yhteiset Lapsemme ry:n arvojen mukaisesti. Yhdistysten saamista testamenttilahjoituksista ei tarvitse maksaa perintöveroa ja testamentit ovatkin järjestöille jo melko yleinen varainhankinnan muoto. Mahdollistamme maksuttoman testamentin tekemisen, kun se laaditaan yhteistyökumppanimme Lakiasiaintoimisto Pro Laki Oy:n kanssa.

Mobilepay Mobilepay on nopea ja turvallinen tapa tehdä kertalahjoitus. Lahjoitus tehdään puhelimen Mobilepay-sovelluksella numeroon 74263.

Yritysyhteistyö Onko yrityksesi kiinnostunut yhteiskunnallisesti tärkeän työn tukemisesta tai vapaaehtoistyön mahdollistamisesta työntekijöilleen? Yhteiset Lapsemme ry on kiinnostunut niin pienemmistä kuin pidemmistäkin yhteistyöprojekteista yritysten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskuntavastuun edistämisestä. Ota yhteyttä: toiminnanjohtaja Markus Söderlund, puh. 040 7626 809, markus.soderlund@yhteisetlapsemme.fi

Facebook-varainkeruukampanja Voit aloittaa esimerkiksi syntymäpäiväkeräyksen Facebookissa Yhteiset Lapsemme ry:n hyväksi. Kampanjan aloitus on helppoa ja avaat samalla varainhankinnan mahdollisuuksia ystäväpiirillesi. Varat tilitetään lyhentämättöminä. Lahjoittajien tiedot eivät tallennu Yhteiset Lapsemme ry:n tietokantoihin. Lisätietoja ja ohjeet kampanjan perustamisesta löydät Facebookista.

Lisätietoja: www.yhteisetlapsemme.fi

sä yhteistyös Toimimme syhtiöiden kanssa akuutu kaikkien v

Jos sattui haveri, Haverinen on kaveri. LEIKKAA TARJOUS TALTEEN

Automaalaukset Kolarikorjaukset Vahinkotarkastukset Spot-paikkamaalaukset Sijaisautopalvelu PYYDÄ ARVIO WHATSAPPILLA Voit lähettää meille kuvat autoon tulleista vaurioista. Pystymme tekemään arvion korjauksista valokuvien perusteella. Mikäli vauriot ovat laajemmat on aina paras nähdä auto paikan päällä.

puh. 045 177 1100

Automaalaamo Haverinen Oy Jakokunnantie 24, 00660 Helsinki www.automaalaamohaverinen.fi

Avoinna ma-pe 8.00-16.00 tai erikseen sovittuna ajankohtana.

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020


Adoptoidun ääni

-podcastissa puhutaan rasismista:

3 • 2020 YHTEISET LAPSEMME RY:N

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

Jakso 14 Rasismi ja rodullistaminen Mitä rodullistamisen prosessi tarkoittaa? Miten rasismikokemukset voivat vaikuttaa mielenterveyteen? Miten tukea rodullistettujen lasten identiteetin kehitystä? On esimerkiksi tärkeää, että lasten kanssa puhutaan rasismista – lapsentahtisesti ikätason mukaan. Vieraana yhdenvertaisuusasiantuntija ja terapeutti Michaela Moua, joka on erikoistunut rasismitraumoihin.

Avsnitt 15 Våga se rasismen I Adopterades röst -podcast diskuterar Muluken Cederborg och doktorand Jasmine Kelekay vid University of California. Kelekay berättar om sina egna erfarenheter av rasism under skoltiden. Hon belyser även begreppet rasism, även ur ett historiskt perspektiv, samt resonerar kring antirasistiska åtgärder. https://www.mixcloud.com/Adoptoidunaani/

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. Tervetuloa käymään! www.yhteisetlapsemme.fi

SEURAA MEITÄ! Facebookissa https://www.facebook.com/YLapsemme/ Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme

TAPAHTUMAKALENTERI 15., 16. ja 17.10. klo 19 Elämä kädessä -näytelmä, Teatteri Avoimet Ovet, Helsinki 19.10. ja 21.10. klo 14 Elämä kädessä -näytelmä, koululaisesitys (maksuton), Narrin näyttämö, Helsinki 19.10.

klo 18 Yhteiset Lapsemme ry:n syyskokous yhdistyksen toimistolla, Helsinki

23.10.

klo 19 Elämä kädessä -näytelmä, Tryckeri-teatteri, Karjaa

24.-25.10.

klo 10-16 Ole rohkea ja reilu -ohjaajakoulutus, Helsinki

27.10. ja 3.11.

klo 17.00-18.30 Etätilaisuudet adoptioperheiden läheisille

Verkkokoulutus (jatkuva) ilman perhettä elävien lasten ja nuorten tukiperheille ja tukihenkilöille

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.yhteisetlapsemme.fi Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2020

Instagramissa @yhteiset_lapsemme

Tilaa lehti! Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla. Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat, uutiset ja Yhteiset Lapsemme -verkkolehti: www.yhteisetlapsemme.fi