1 minute read
PÄÄKIRJOITUS: Rasisminvastaisessa toiminnassa tarvitaan jatkuvuutta
Olemme nähneet viime kuukausina ennennäkemättömän paljon mielenilmauksia, aktivismia ja some-sisältöjä, joissa vastustetaan rasismia ja osoitetaan tukea niille, jotka ovat joutuneet ja joutuvat siitä edelleen kärsimään. Yhdysvalloista mustiin kohdistuneen poliisiväkivallan seurauksena alkanut liikehdintä on tavoittanut myös meidät suomalaiset, vaikka täällä emme olekaan lähteneet samalla tavalla liikkeelle. Toki historiamme ja yhteiskuntarakenteemme on hyvin erilainen verrattuna Yhdysvaltoihin, mutta ongelmia piisaa meilläkin. Kuten tiedetään, USA:ssa sytykkeet mielenosoituksille ovat olleet käsillä jo vuosikymmeniä. Mitä kaikkea olisimmekaan nähneet, jos korona ei olisi rajoittanut ihmisten elämää tänä vuonna? Black Lives Matter -liikehdinnän, jonka henkeen monien on ollut helppo yhtyä myös Euroopassa, seurauksena on nähty rajujakin yhteenottoja erityisesti poliisin ja mielenosoittajien välillä. Poliittinen ilmapiiri on kiristynyt voimakkaasti ja tilanne saattaa yhä pahentua. Rasisminvastainen kansalaistoiminta on hyväksyttävää, tarpeellista ja välttämätöntä. Samalla tarvitaan keskustelua ja näkymätöntä taustavaikuttamista. Joitakin vuosia sitten alkanut #metoo-liikehdintä muutti maailmaa, ja se toimii eräänlaisena innoittajana myös #BLM-hengelle. Vaikeampaa on suhtautua massaliikkeiden aiheuttamiin ylilyönteihin, jotka aiheuttavat sivullisille aineellisia tai muita vahinkoja. Ne ovat liikehdinnän kenties väistämätön varjopuoli. BLMliikkeen vastustajat pyrkivät horjuttamaan sitä syyttäen sitä väkivallasta ja ”rasismista” valkoisia kohtaan ja pyrkivät löytämään toiminnasta väärinkäytöksiä. Menneen maailman kuvastoja, pusuja ja eskimoiden kuvia päivittäviä yrityksiä taas syytetään näennäistoimenpiteistä tai ”alistumisesta”. Onkin pidettävä huolta, että kaikki omat toimet kestävät tarkastelua ja ovat johdonmukaisia.
Advertisement
Kun alkaa tapahtua, voi syntyä harha siitä, että nyt asiat sitten muuttuvat. Näin ei kuitenkaan pääsääntöisesti tapahdu, ainakaan heti. Missään ei voida tuudittautua siihen, että asia on nyt hoidossa, koska ”jotkut” sitä hoitavat ”jossain”. Rasismia vastaan on toimittava ja siitä on muistutettava jokapäiväisessä arjessa ja meillä kaikilla on siihen jotain annettavaa, oli se kuinka pientä tahansa. Koronakriisin nojalla ei pidä hyväksyä tilannetta, jossa vähemmän kiireelliset asiat jäävät hoitamatta. Rasismi voi nimittäin tappaa, kuten olemme tulleet tietämään. Vasta jälkikäteen voidaan arvioida, oliko vuosi 2020 todella käänteentekevä myös rasisminvastaisen työn näkökulmasta.
Tarvitaan kansalaistoimintaa ja aktivismia, mutta myös ammatillisesti tehtävää pedagogista työtä. Tätä tekevät muun muassa kansalaisjärjestöt yhteistyössä oppilaitosten ja varhaiskasvatuksen kanssa. Yhteiset Lapsemme ry:n rasisminvastainen työote näkyy erityisesti Ole rohkea ja reilu -toiminnassamme, jossa kohtaamme vuosittain tuhansia lapsia ja nuoria. Yhteiset Lapsemme ry valmistelee parhaillaan uutta strategiaa, joka hyväksytään lokakuussa syyskokouksen yhteydessä. Rasisminvastaiselle työllä näyttäisi edelleen olevan strategista tarvetta.
Markus Söderlund
