Adoptoidun kaksoiskansalaisuus

Adoptoitujen kansalaisuuskysymykset herättävät keskustelua

Berinesh Pöllänen Honey Kochphon Onshawee/Pixabay ja Artsy Solomon/Pixabay

Keväällä 2019 Yhteiset Lapsemme ry ja Adoptioperheet ry tekivät kyselyn adoptoitujen kaksoiskansalaisuudesta. Tein kyselystä koosteen, joka on nyt luettavissa Yhteiset Lapsemme ry:n kotisivuilla. Kyselyn avulla selvitettiin kokemuksia adoptoitujen kaksoiskansalaisuudesta, ja samalla selvitettiin erilaisia käytänteitä.

Kaksoiskansalaisuudella (monikansalaisuudella) tarkoitetaan henkilöä, jolla on samaan aikaan kahden tai useamman valtion kansalaisuus. Suomen kansalainen voi menettää kansalaisuutensa, kun hän täyttää 22 vuotta, jos hänellä on kaksoiskansalaisuus ja eikä ole riittävää yhteyttä Suomeen. Jos henkilöllä on kuitenkin riittävä yhteys Suomeen, niin tällöin kansalaisuus säilyy automaattisesti. Jotkut adoptoidut ovat saaneet maistraatilta ilmoituskirjeen, jossa ilmoitetaan kansalaisuuden säilymisestä ja tämä on aiheuttanut hieman hämmennystä adoptioperheissä. EPÄSELVYYTTÄ JA EPÄTIETOISUUTTA

Kyselyyn vastanneista 95 % oli adoptiovanhempia ja kaiken kaikkiaan kyselyyn vastasi 140 henkilöä. Kolmessa adoptoitujen lähtömaassa (Kiina, Etiopia, Intia) henkilö menettää

alkuperäisen kansalaisuutensa samaan aikaan, kun hän saa Suomen kansalaisuuden.

Adoptoidun kaksoiskansalaisuusasiasta on saatu ristiriistaista tietoa, minkä vuoksi asian selvittäminen on ollut vaikeaa. Monet olivat siinä käsityksessä, ettei lapsella ole kaksoiskansalaisuutta, mutta eivät kuitenkaan olleet varmoja asiasta. Vastauksissa ilmeni, että adoptioperheiden mielestä luopumisprosessi on tehty hankalaksi. Niillä vanhemmilla, jotka olivat adoptoineet lapsensa Venäjältä, oli paljon kokemuksia kaksoiskansalaisuuden luopumisprosessista. Vastauksissa tuli esille se, että asiointi suurlähetystössä oli usein byrokraattista ja joskus saadut toimintaohjeet eivät pitäneet paikkaansa. Jotkut vastaajista olivat laittaneet kansalaisuushakemuksen vireille, mutta odottivat vieläkin päätöstä. Näissä vastauksissa ilmeni juuri se, että miten vaikeaksi lähtömaan kansalaisuuden saaminen on tehty.

OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET

Kun puhutaan kansalaisuudesta, niin ensimmäinen konkreettinen asia, mikä tulee mieleen, on passi. Puolet vastaajista sanoivat, että adoptoiduilla ei ole lähtömaan passia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei lapsella olisi lähtömaan kansalaisuutta. Passin hankkiminen on hidas, monimutkainen ja epävarma prosessi, koska adoptiovanhempien on ollut vaikeaa saada tarvittavia dokumentteja ja hakemuksia ja usein passin uusiminen tapahtuu adoptoidun lähtömaassa.

Vastaajat olivat saaneet apua kaksoiskansalaisuuteen liittyvissä asioissa muun muassa erilaisissa tapaamisissa ja toisilta adoptioperheiltä esimerkiksi Facebookissa. Palveluantajat olivat myös tarjonneet jonkin verran apua asian tiimoilta.

Monet ovat pohtineet, mitä oikeuksia ja velvoitteita adoptoidulla on, jos hän on kaksoiskansalainen. Miten tämä näkyy esimerkiksi matkustamisessa tai jos puhutaan lähtömaan asevelvollisuudesta. Entä jos henkilö haluaa

luopua kaksoiskansalaisuudesta, niin miten se tapahtuu. Kysyttiin myös, säilyykö kaksoiskansalaisuus automaattisesti vai pitääkö sitä ylläpitää jotenkin. Näitä kysymyksiä moni vastaaja pohti kyselyssä.

MONIMUTKAISTA MUTTA POSITIIVISTA

Mitä enemmän perehdyin kaksoiskansalaisuusteemaan, sitä monimutkaisemmalta se näytti. Valtioiden käytännöt vaihtelevat todella paljon ja tämä on yksi syy, miksi maakohtaisen tietopaketin laatiminen on vaativa työ. Harjoitteluni kesti kolme kuukautta, minkä vuoksi minulla ei ollut tarpeeksi aikaa tehdä erillistä tietopakettia adoptoidun kaksoiskansalaisuudesta.

Aineistoa lukiessani huomasin, kuinka paljon mutu-tietoa liikkui vastaajien keskuudessa. Tämä yllätti minut täysin. Joillakin saattoi olla virheellistä tietoa tai ylipäätänsä adoptioperheet eivät tienneet asiasta tarpeeksi. Monet vastaajat toivoivat lisää tietoa kaksoiskansalaisuusasioista. Eräs henkilö sanoi, että ”tästä asiasta on adoptioon liittyen annettu vähiten infoa, eniten infoa on saanut vertaistukiverkostoista - ei miltään viralliselta taholta.”

Aineistossa tuli esille hyvin eriarvoisuuden kokemukset. Tämä näkyi siinä, että joillekin kaksoiskansalaisuusasian hoitaminen ei tuottanut minkäänlaisia haasteita. Vastaavasti toisille asioiden korjaaminen oli paljon työläämpää. Vaikkakin kaksoiskansalaisuus on monimutkainen asia, niin kaksoiskansalaisuusasia nähdään positiivisena asiana silloin, kun kyse on esimerkiksi lapsen identiteetistä ja matkustamisesta. Ei ole kuitenkaan mahdollista sanoa suoraan, mitkä ovat kaksoiskansalaisuuden hyödyt ja haitat. Joillakin adoptoiduilla on/oli väestörekisterissä virheellisiä merkintöjä siitä, minkä maan kansalainen adoptoitu on tällä hetkellä. Tämän takia on tärkeää, että adoptoitujen kaksoiskansalaisuuden merkintöihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota tulevaisuudessa ja erityisesti uusiin merkintöihin.

Toukokuussa järjestettiin webinaari, jossa käytiin läpi kyselyn tuloksia ja keskusteltiin adoptoidun kaksoiskansalaisuudesta ja haasteista. Webinaari oli tärkeä tilaisuus, jossa eri tahot pääsivät keskustelemaan ja jakamaan tietoja. Tulevaisuudessa keskustelua jatketaan viranomaisten ja palvelunantajien kanssa. Mielestäni on tärkeää, että kansalaisuusasioista keskusteltaisiin jo adoptioprosessin aikana, mitä vastaajatkin toivoivat kyselyssä. Tällöin adoptioperheet eivät joudu yksin selvittämään monimutkaisia asioita.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden kandidaatti, joka Adoptioperheet ry:ssä tekemänsä harjoittelun aikana teki yhteenvedon adoptoitujen kaksoiskansalaisuuskyselystä.