Maahan muuttaneiden nuorten hyvinvointi edellyttää osallisuutta Salla Kallio Samuel Ahounou
Osallisuus on kokonaisvaltaista käsitystä kuulumisesta ja kuulluksi tulemista. Osallinen nuori kokee, että hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja yhteisiin asioihin, pääsee osalliseksi yhteisestä hyvästä ja uskoo mahdollisuuksiensa olemassaoloon.1 Greschel ja Kiilakoski (2012, 7) luonnehtivat osallisuuden tarkoittavan laajemmin hyvinvointia - ”syvällisiä kuulumisen, kiinnittymisen ja vaikuttamisen ulottuvuuksia”.
mahdottomuuden tunnetta. Pitäisi oppia kieli, kouluttautua ja työllistyäkin samalla, kun byrokratian kiemurat saattavat laittaa kapuloita rattaisiin ja oman perheen tilanne huolettaa. Lisäksi suomalaisen yhteiskunnan rakenteet pysyvät syrjivinä aktiivisuuden ja kotoutumisen vaatimuksista huolimatta. Työllisyysmahdollisuudet ovat usein suppeat ja ulkomaalaistaustaisia nuoria ohjataan lähinnä tietynlaisiin töihin nuoren omista toiveista huolimatta. Rasismi ja syrjintä vaikuttavat mielenterveyteen ja turvallisuuden tunteeseen.4
Asumisaika ja ikä, jolloin lapsi tai nuori on muuttanut Suomeen, vaikuttavat osallisuuden kokemukseen ja esimerkiksi identiteetin kehitNuorisobarometrin tymiseen2. 2018 mukaan yläkoulussa nuoret ulkomaalaistaustaiset kokevat yhtä suurta osallisuuden tunnetta kuin suomalaistaustaiset. Kuitenkin toisella asteella he tuntevat osallisuutta suomalaistaustaisia vähemmän. Varsinkin ulkomailla syntyneet ulkomaalaistaustaiset kokevat myös useammin läheisten ystävien puutetta, mikä heijastuu fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.3
Saara Vainion (2021) mukaan nuorten ’aktiivisuus’ ja ’potentiaali’ yhdistetään poliittisessa ohjauksessa kapea-alaisesti instituutioihin. Aktiivisuus nähdään sellaisena, että yksilö edesauttaa yhteiskunnan taloutta, työtä ja tulevaisuutta oman toimintansa kautta. Maahan muuttaneet nähdään helposti ’käyttämättömänä potentiaalina’, sillä heidän ajatellaan olevan vaarassa jäädä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle. Näin heidät kategorisoidaan ’toisiksi’, minkä vuoksi heihin kohdennetaan entistä tiukempaa kontrollia ja valvontaa. Tämän voi nähdä juuri tietyntyyppisenä, ennalta määriteltynä aktiivisuutena ja kotoutumisena instituutioiden ja muiden määrittelemien toiveiden puitteissa. Nämä odotukset myös vaikuttavat osallisuuden kokemukseen.
Peruskoulun jo käyneillä, nuorina aikuisina Suomeen muuttaneilla, vaatimus kotoutumisesta kolmessa vuodessa voi tuottaa paineita ja siten lisätä epäonnistumisen ja
Poliittinen osallistuminen nähdään osana kokonaisvaltaista kotoutumista.5 Juuri nyt kuntavaalien kynnyksellä huolet ja toiveet äänestysaktiivisuudesta pohdituttavat.
• 16 •
Kuntavaalit ovat muita vaaleja inklusiivisemmat, sillä ne tarjoavat kansalaisuudesta riippumatta mahdollisuuden paikallistason poliittiseen vaikuttamiseen. Poliittisen representaation kannalta olisi tärkeää, että edustuksellinen demokratia peilaisi yhteiskunnan moninaisuutta.6 Edellisissä kuntavaaleissa 2017 äänioikeutetuista ulkomaalaistaustaisista äänesti vain joka neljäs. Nuoremmat ikäryhmät äänestivät vanhempia ikäryhmiä harvemmin.7Äänestämisen todennäköisyyttä nosti (koko Suomeen muuttaneiden ryhmässä) suomen ja/tai ruotsin kielen osaaminen, samoin kokemus kuulumisesta suomalaisiin ja/tai asuinkuntaan.8 FinMonik-tutkimuksen mukaan suurin syy äänestämättä jättämiseen oli tiedon puute. Seppänen ym. (2021, 5) pohtivatkin, että omalla äidinkielellä saatu tieto vaaleista, äänioikeudesta ja ehdokkaista voisi kasvattaa Suomeen muuttaneiden äänestysaktiivisuutta. Tämän vuoden kuntavaalien alla erityisesti Monihelin Kaikkien Vaalit -kampanja on aktiivisesti pyrkinyt tuomaan tietoa vaaleista Suomeen muuttaneille sekä järjestänyt vaalipaneeleita maahanmuuttajajärjestöjen kanssa. Yhteiset Lapsemme ry:ssä olemme tehneet Tienoo.fi-sivustolle Kuntavaalit 2021 -kategorian, johon olemme koonneet eri tahojen tuottamaa materiaalia vaaleista sekä perustiedot kuntavaaleista kahdeksalla kielellä. Mainostamme sivua myös Facebookissa näillä kielillä. Näin toimien toivomme, että monikielinen tieto löytäisi yhä useamman luo.
