Lasten lukemisinnon hiipumisesta käydään paljon keskustelua. S2-oppijalle kirjallisuuden opettaminen ja lukemiseen oppiminen on ensiarvoisen tärkeää.
opetussuunnitelmien perusteissa ja aivan keskeinen kehitettäessä koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuuria ja opetusta. Kielitietoisuudessa on kyse yhtäältä jokaisen kielellisistä resursseista: mitä kieliä ja kielimuotoja käytämme ja voimme käyttää, miten ne näkyvät oppimisympäristössä ja toimintakulttuurissa, miten niitä arvostetaan ja arvotetaan. Ja toisaalta kielitietoisuudessa on kyse siitä, että tiedostetaan kielen merkitys oppimisessa, opetuksessa ja arvioinnissa. Jokainen koulun aikuinen on kielellinen malli ja jokainen opettaja myös opettamansa oppiaineen kielen opettaja. Kielitietoisuus edellyttää entistä kiinteämpää opettajien yhteistyötä opetuksessa ja arvioinnissa ja velvoittaa myös muiden aineiden opettajat tarkastelemaan opetustaan opettamansa tiedonalan kielen kannalta. Kielitietoinen opetus hyödyttää myös äidinkielellä oppivia lapsia ja nuoria.
OPETUKSEN JA OPPIMISEN HAASTEITA Tämän hetken suurimpiin haasteisiin S2-näkökulmasta kuuluvat yhtäältä oppilaan arviointi ja toisaalta opetuksen resurssien oikeudenmukainen ja tarkoituksenmukainen kohdentuminen. Perusopetuksen oppimistulosten arvioinnin (Kuukka & Metsämuuronen 2016) myötä todentui se, että
vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa – joiden mukaan arviointi tehtiin - päättöarvioinnin kriteeriksi määritelty taitotaso oli liian alhainen suhteessa perusopetuksen päättövaiheessa oppilailta vaadittavaan eri tiedonalojen kielitaitoon. Uusien perusteiden myötä arviointi toivottavasti muuttuu realistisemmaksi ja oppilaat saavat S2-opetuksessa oppia entistä ainetietoisempaa suomea. Toisen haasteen muodostaa resurssien oikea suuntaaminen, mihin liittyy oppimäärän valinta. Reflektointia ja määrittelyä tarvitaan esimerkiksi sen pohtimiseen, kuka on suomi toisena kielenä -oppilas tai kuinka kauan Suomessa syntynyt ulkomaalaistaustainen oppija tarvitsee S2-oppimäärän opetusta. Haasteena on myös se, miten koulujen toimintakulttuurissa todennetaan kielitietoista opetusta kaikille oppilaille. Tähän kielitietoisen ja kulttuurisesti moninaisen koulun ja oppilaitoksen kehittämiseen toivoisinkin äidinkielen ja S2-opettajien yhteistyötä. Opetuksen kielitietoisuus vaatii myös sille suotuisaa toimintakulttuuria ja ennen muuta johtamista, joka mahdollistaa resursoinnin ja tuen opettajien yhteistyölle opetuksen kehittämiseksi kielitietoisemmaksi. Lukemisinnon hiipumisesta käydään tällä hetkellä paljon keskustelua. Toisen kielen oppijan kannalta kirjal-
• 10 •
lisuuden opettaminen ja kirjallisuuden lukemaan oppiminen on ensiarvoisen tärkeää. Kirjallisuus rikastuttaa kielellistä ja kulttuurista pääomaa sekä opettaa ymmärtämään erilaisia tekstejä. Jokaisen S2-oppilaankin täytyy saada riittävästi tietoa kotimaisesta kirjallisuudesta, jotta hän voisi rakentaa identiteettiään laajassa kontekstissa – ja jotta sivistykselliset oikeudet toteutuisivat yhdenvertaisesti.
Lähteet Kuukka, K. ja Metsämuuronen, J. 2016. Perusopetuksen päättövaiheen suomi toisena kielenä (S2) -oppimäärän oppimistulosten arviointi 2015. Julkaisut 13:2016. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy.
