Koulussa kotoudutaan

Laura Huuskonen

Maahanmuuttajataustaiset lapset tarvitsevat tuekseen samoja asioita kuin kaikki muutkin lapset voidakseen hyvin arjessa. Maasta toiseen muutto sekä siihen liittyvät kokemukset aiheuttavat kuitenkin sen, että maahanmuuttajataustaisilla oppilailla saattaa olla enemmän

Koulu on iso osa lasten arkea. Siksi se on tärkeässä roolissa, kun mietitään maahanmuuttajalasten kotoutumista.

tuen tarpeita tai riskejä hyvinvoinnille verrattuna ikätovereihinsa. Koulu on kaikille lapsille iso osa jokapäiväistä toimintaympäristöä ja siksi mitä tärkeimmässä roolissa, kun mietitään maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista. Uudenlaisessa ympäristössä toimiminen vaatii sekä lapselta että lapsen kanssa toimivilta aikuisilta kykyä ja aikaa sopeutua.

Opetushallitus ohjaa noudattamaan maahanmuuttajataustaisten lasten opetuksessa valtakunnallisia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Koulunkäynnin tavoitteena on antaa Suomeen muuttaville lapsille valmiuksia toimia tasavertaisina jäseninä suomalaisessa yhteiskunnassa. Samalla tulee huomioida lasten taustat ja lähtökohdat. Oppilaan tulee saada tukea sekä suomalaisen että oppilaan oman kieli- ja kulttuuriyhteisön aktiiviseksi ja tasapainoiseksi jäseneksi kasvamisessa.

Käytännössä omaan yhteisöön kuulumista voidaan tukea koulussa oman äidinkielen ja uskonnon opiskelulla. Lisäksi tukiopetusta voidaan tarjota eri oppiaineissa myös oppilaan omalla

Oppilaan pitää saada tukea sekä suomalaisen että oman kieli- ja kulttuuriyhteisön jäseneksi kasvamisessa.

äidinkielellä. Maahanmuuttajataustaisille lapsille voidaan tarjota myös valmistavaa opetusta, jonka tavoitteena on tukea oppilaiden tasapainoista kehitystä ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä antaa tarvittavat valmiudet perusopetukseen siirtymistä varten.

Työ- ja elinkeinoministeriö korostaa kotouttaminen.fi -sivustollaan vanhempien ja opetushenkilöstön välisen hyvän yhteistyön tärkeyttä. Turvallinen ja kannustava kasvuympäristö on kotoutumisenkin kannalta lapselle välttämätön.

THL:n toteuttaman kouluterveyskyselyn perusteella ulkomaalaistaustaiset nuoret kasvavat muita nuoria turvattomammassa ympäristössä. Ulkomaalaistaustaisten nuorten hyvinvointia uhkaavat toistuvat kiusaamiskokemukset, väkivalta ja syrjintä. Oppilashuollon palvelujen saaminen oli kouluterveyskyselyn mukaan maahanmuuttajanuorille vaikeampaa kuin muille. He kokivat myös useammin yksinäisyyttä, vanhempien asettamia paineita ja epärealistisia käsityksiä omista koulutaidoista. Maahanmuuttajataustaiset nuoret tarvitsevat tukea kotoutumiseen, oppimiseen, koulutuspolkuihin, terveyden ylläpitämiseen ja hyvään sosiaaliseen ja psykososiaaliseen kasvuun. Koulun henkilökunta on avainasemassa tukemassa lasten ja nuorten kotoutumista Suomeen. Oppilaiden yksilöllinen huomioiminen, tuen tarpeiden tunnistaminen niin oppimisen kuin oppilaan hyvinvoinnin kannalta ja yhteistyön rakentaminen vanhempien kanssa ovat kaikki tärkeitä palasia lasten ja nuorten kotoutumisessa. Jotta kouluissa voitaisiin torjua ja ehkäistä maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten hyvinvointia uhkaavia riskejä, tarvitaan opettajien tueksi kouluihin moniammatillista osaamista ja yhteistyötä hyvän kotoutumisen onnistumiseksi. Lähteet Opetushallitus: Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetus https://www.oph.fi/koulutus_ ja_tutkinnot/perusopetus/ kieli-_ja_kulttuuriryhmat/ maahanmuuttajataustaiset_ oppilaat Kotouttaminen.fi: Lapset ja nuoret https://kotouttaminen.fi/lapset-januoret THL: Maahanmuuttajalasten, -nuorten ja -perheiden terveys https://thl.fi/fi/web/ maahanmuutto-jakulttuurinen-moninaisuus/ maahanmuutto-ja-hyvinvointi/ maahanmuuttajalasten-nuortenja-perheiden-terveys

Opettajat kertovat monikulttuurisesta opetustyöstä

Kysyimme pääkaupunkiseudun kouluissa työskenteleviltä opettajilta, miten monikulttuurisuus näkyy heidän työssään ja millaisiin asioihin pitää kiinnittää erityisesti huomiota puhuttaessa maahanmuuttajataustaisista lapsista ja perheistä koulumaailmassa.

JOHANNA LESTELÄ:

”EI TIUKKOJA ROOLEJA, VAAN LAPSELLE VAPAUS MÄÄRITELLÄ ITSENSÄ”

Pääkaupunkiseudulla koulumme on yksi monikulttuurisista kouluista, ja sikäli olen aitiopaikalla. Koulussamme on kieli- ja kulttuuriryhmien opettajien virkoja useampia ja koulussamme on toimintatapoja, jotka olemme todenneet kokemuksen kautta hyväksi. Toivoisin, että tietotaito ja opettajien ammattitaito leviäisivät vielä. Olen kuullut, että monissa kouluissa, missä monikulttuurisuuden suhteen ollaan vasta alussa, tilanteet koetaan haastaviksi, koska ei ole vielä valmiita toimintamalleja. Olemme käyneetkin joissain kouluissa rehtorin pyynnöstä kertomassa toimintatavoistamme. Parasta olisi, jos kokemuksiemme hyödyntäminen tulisi johonkin tiettyyn tarpeeseen. Meillä on käytössä järjestelmä, jossa on kieli- ja kulttuuriryhmien opettajia ja koulussamme on panostettu kielitietoiseen opettamiseen niin, että

siihen on koulutettu opettajia. Se hyödyttää ihan kaikkia opettajia. Koulussamme työskentelevät opettajat ovat kiinnostuneita työskentelemään monikulttuurisessa yhteisössä.

Olen itse herännyt monikulttuurisuuden merkityksen pohtimiseen omien kokemuksieni kautta, sekä kommenttien, joita on tullut arjessa vastaan. Esimerkiksi joku vanhempien kysymys on herättänyt ajattelemaan, millaisia rooleja lapsilla on, ja jos puhutaan maahanmuuttajataustaisesta, mitä se tarkoittaa ja kuinka pitkään käytetään. Valmiita vastauksia ei ole, mutta on hyvä pohtia tapoja, miten asioista puhutaan. Käsittelimme tätä koulussamme, kun halusimme tuoda esiin kaikkien oppilaiden kulttuuria. Mietimme, miten toteuttaisimme sen oppilaslähtöisesti. ”Kaikki juhlii” -tapahtumassa käsiteltiin perheessä tärkeää juhlaa niin, että oppilaat ja perheet saivat itse määritellä, minkä juhlan valitsevat ja mitä tuovat siitä esille. Myös luokat saivat päättää, miten tapahtuma toteutetaan. Joissain luokissa oli juhlat, joissain taas jotain muuta.

On tosi hyvä, että opettajalla on tietoa eri kulttuureista ja uskonnoista, teoreettista ymmärrystä erilaisuudesta ja suomalaisuudesta sekä siitä, etteivät kulttuurit ole kiveen hakattuja. Oppilaiden ja perheiden kohdalla olisi tärkeää, että heitä ei katsottaisi vain tietyn kulttuurin linssin läpi, vaan yksilöinä ja huomioitaisiin myös se, että tietystä maasta tai kulttuurista kotoisin olevat ihmiset voivat olla keskenään erilaisia. Ja vaikka olisi tietoa tai kokemusta tietystä kulttuurista, ei lukittauduttaisi siihen. On luonnollista tehdä ennakkokäsityksiä ja stereotypioita. Tärkeää on tunnistaa niitä ja tarkastella omaa ajatteluaan, jotta näkisi lapset yksilöinä. Se, mihin joskus helposti sorrutaan, että kun halutaan olla suvaitsevaisia, se saattaa tapahtua stereotypioiden kautta, ja laitetaan lapset kulttuurimannekiineiksi. Olisi tärkeää antaa lasten itse enemmän määritellä, keitä he ovat, ilman että heille annetaan tiettyä roolia.

Johanna Lestelä on kieli- ja kulttuuriryhmien opettaja Kirstin koulussa Espoossa. Johanna on kirjoittanut pro gradu -tutkielman opettajien ja maahanmuuttajaperheiden kohtaamisesta.

HANNA FAGERLUND:

”MITEN OPETTAA JA ROHKAISTA, KUN LAPSI EI VIELÄ OSAA SUOMEA?”

Koulussamme puhutaan äidinkielenä yli 40 kieltä, joten monikulttuurisuus on niin luontevasti läsnä oleva tekijä työssäni, että sitä ei tule edes erikseen ajateltua. Lapsia tulee niin monenlaisista kulttuureista, että erilaisia tapoja, kieliä ja uskontoja ei juurikaan ihmetellä, vaan lapset ovat hyvin suvaitsevaisia toisiaan kohtaan.

Suunnittelen päivittäistä työtäni, esimerkiksi erilaisia oppimisryhmiä ja opetustapoja, yksin ja kollegoiden kanssa, ottaen huomioon monia tekijöitä. Niistä yksi merkittävin on kaksikielisyys. Joskus suomen kielen osaamista ei ole aluksi juuri lainkaan. Pohdin siis, miten kukin saisi omantasoistaan opetusta, miten selitän tärkeät asiat ymmärrettävästi, kuinka rohkaista käyttämään kieltä, vaikka sitä ei juurikaan vielä osaisi ja niin edelleen. Opettajana haastavin asia onkin juuri suomen kielen opettaminen ja miten opetan muita asioita, jos kieltä ei vielä osaa riittävästi.

Koulun ja opettajien tulee osoittaa kiinnostusta oppilasta ja hänen taustaansa kohtaan. Tänä päivänä kouluissa kiinnitetään runsaasti huomiota kodin ja koulun yhteistyöhön, joten yhteisen kielen puuttumisesta tai kulttuurieroista huolimatta maahanmuuttajataustaisiinkin perheisiin pitää pyrkiä luomaan keskusteluyhteys varhaisessa vaiheessa. Joskus vaaditaan molemmilta osapuolilta kärsivällisyyttä ja aikaa, jotta tärkeät asiat tulevat ymmärretyksi ja hoidetuiksi.

Maahanmuuttajataustaisilla oppilailla tulee tietenkin olla myös samanlaiset oikeudet saada oikein kohdennettua tukea opiskeluunsa kuin kantaväestöllä, johtuipa haasteet sitten kielen osaamattomuudesta tai vaikkapa traumaattisista kokemuksista lähtömaassa.

Koulun tärkeimpiä tehtäviä on tarjota kielitaito. Ilman riittävää kielitaitoa jatko-opiskelumahdollisuudet ja yhteiskuntaan sopeutuminen eivät toteudu tasa-arvoisesti muiden kanssa.

Koulu tarjoaa tietenkin myös kulttuurikasvatusta ja sosiaalista kanssakäymistä toisten kanssa jokapäiväisessä koulutyössä. Siinäkin opettajalla on tärkeä tehtävä ohjata lapsia erilaisten kokemusten pariin, opastaa ja rohkaista esimerkiksi suomen kielen käyttämiseen ja kommunikointiin muidenkin kuin toisten maahanmuuttajataustaisten lasten kanssa.

Hanna Fagerlund toimii luokanopettajana Maunulan ala-asteella Helsingissä.