Suomea kielenä ja toisenakin

Suomea kielenä

ja toisenakin

Katri Kuukka Kari Kuukka

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2) on äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen yksi oppimäärä. Kaikkiaan nykyisissä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014) on 12 äidinkielen ja kirjallisuuden eri oppimäärää. S2-oppimäärää opiskelevat ne maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret, joiden suomen kielen taidon kehittäminen vaatii tukea. S2-oppimäärän opiskelun lisäksi he tarvitsevat muuta kielellistä tukea, jotta he voisivat opiskella eri oppianeita ja toimia yhdenvertaisesti kouluyhteisössä sekä saada jatko-opintokelpoisuuden. Myös ulkomailta adoptoidut lapset ja nuoret voivat saada S2-opetusta.

HIEMAN HISTORIAA

Oppimisen ja kielenoppimisen merkitys kouluun ja yhteiskuntaan kiinnittymiselle on tiedostettu maahanmuuttopolitiikassamme siitä saakka, kun Suomi alkoi ottaa pakolaisia vastaan laajemmin. Nykyisen maahanmuuttoja pakolaispolitiikan alkusysäyksenä oli chileläisten pakolaisten vastaanotto vuosina 1973–1977. Seuraava suurempi pakolaisryhmä olivat vietnamilaiset ns. venepakolaiset, joita Suomi alkoi ottaa vastaan vuonna 1979.

Opetushallinto on vastannut pakolais- ja maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten suomen kielen ja muun opetuksen suuntaviivoista 1980-luvun loppupuolelta, kun pakolaisia alettiin sijoittaa kuntiin ja oppivelvollisuusikäiset pakolaiset tulivat peruskoululainsäädännön piiriin. Suomen kieli nähtiin tuolloin yhtäältä vieraana kielenä, koska se toki oli maahan tulleille aivan uusi kieli. Toisaalta ymmärrettiin, että suomen kielestä oli tultava pakolaislapsen tai -nuoren pääasiallinen koulukieli ja väline muuhun oppimiseen. Katri Kuukka

Maahanmuuttajien määrän kasvu 1980-luvun lopussa ja erityisesti 1990-luvun alussa vaikutti myös heille opetettavan suomen kielen opetuksen kehittämiseen. S2-oppimäärä on ollut osa äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärää vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista lähtien.

MITÄ S2-OPETUKSELLA TAVOITELLAAN?

Nykyisissä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014) määritellään S2-oppimäärän erityiseksi tehtäväksi tukea oppilaan monikielisyyden kehittymistä sekä herättää kiinnostus ja tarjota välineitä kielitaidon elinikäiseen kehittämiseen. Sen tavoitteena on myös auttaa maahanmuuttajataustaista oppilasta rakentamaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiään kulttuurisesti monimuotoisessa ja monimediaisessa yhteiskunnassa. Opetuksen järjestäminen riippuu oppilaan oppimistarpeista ja hänen opetuskielen oppimisen vaiheesta. Jotkut oppilaat opiskelevat kaikki oppituntinsa erillisessä S2-ryhmässä, jotkut vain osan, ja toiset taas opiskelevat suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän tunneilla eriytetysti. Oppilas arvioidaan aina kuitenkin suhteessa S2-oppimäärän tavoitteisiin ja kriteereihin.

Oppilaan tarpeen suomi toisena kielenä -oppimäärään määrittävät oppilasta opettavat opettajat yhdessä, mutta oppilaan huoltaja päättää oppimääriä koskevista valinnoista. Koska opetus tulee järjestää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti, oppimäärän valinnassa on keskeistä, että oppilas saa hänelle parhaiten soveltuvan oppimäärän mukaista opetusta. Yhteistyö huoltajien kanssa oppimäärän valinnassa on siis tärkeää.

MONILUKUTAITO JA KIELITIETOISUUS OPETUKSEN YTIMESSÄ Yksilön monikielisyys, olipa hänen äidinkielensä suomi tai jokin muu kieli, nähdään sekä äidinkielen ja kirjallisuuden eri oppimäärien että vieraiden kielten opetuksen lähtökohtana ja sen tukeminen keskeisenä. Monilukutaidon kehittäminen ja kielitietoisuus koulun toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavana periaatteena liittyvät myös S2-oppimäärän opetukseen. Monilukutaito tarkoittaa erilaisten tekstien erilaisten tekstien tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja. Sitä pitää kehittää kaikissa oppiaineissa, edeten oppijoiden arkikielestä kohti eri tiedonalojen kielen hallintaa. Tiedonalojen kielen osaamisella on erityinen merkitys S2-oppimäärää opiskelevien oppilaiden oppimisessa, koska he käyttävät toista kieltä eri oppiaineiden opiskelussa.

Kielitietoisuus on asiana ikiaikainen: ihmisten ja ihmisyhteisöjen toiminta ja toiminnan merkitys perustuvat keskeisesti kielenkäyttöön. Kieli on oppimisen tärkein voimavara. Käsitteenä kielitietoisuus on uusi eri koulutusasteiden ja varhaiskasvatuksen