Yhteiset Lapsemme 3/2019

• Monikulttuuristen lasten asialla jo vuodesta 1988. •

3 • 2019

Ei koulua,

s.4

vaan elämää varten Suomea toisena kielenä Koulussa kotoudutaan

s.9 s.14

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

TÄSSÄ NUMEROSSA • Monikulttuuristen lasten

asialla jo vuodesta 1988.

Taiteiden yössä saatiin esimakua helmikuussa 2020 ensi-iltaan tulevasta Elämä kädessä -näytelmästä.

Näytelmä pohjautuu kahden kulttuurin nuorten ajatuksiin ja kokemuksiin, ja sen käsikirjoittaa ja ohjaa Birgit Tapaninen Baltzar. s. 23

•

3 • 2019

Ei ko ulu a,

vaan elämää varten Suomea toisena kielenä Koulussa kotoudutaan

s.4 s.9 s.14

Yhteiset LAPSEMME |

Nro 3-2019

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ahonen-Coly, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Anja Wikstedt, Helena Korpela, Laura Huuskonen Päätoimittaja: Markus Söderlund Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Marjo Aro / KTMP Group Ab Oy Kansikuva: Kari Kuukka Painatus: KTMP Group, Mustasaari ISSN: 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö.

Missio Yhteiset Lapsemme edistää monikulttuuristen lasten hyvinvointia vaikuttamalla suomalaisessa yhteiskunnassa sekä antaa tuen tarpeessa oleville lapsille mahdollisuuksia hyvään elämään.

Visio Yhteiset Lapsemme on johtava monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin edistäjä Suomessa sekä luotettava ja aktiivinen lasten asioiden puolestapuhuja myös kansainvälisesti.

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Koulu on jokaiselle lapselle keskeinen arjen ympäristö.

Maahanmuuttajalapsille koulu on myös tärkeä kotoutumisen paikka. s. 14

Sisältö

Joonatan Nsukamin koulutie alkoi seitsemänvuotiaana Sipoon Lukkarin alakoulussa.

Syyskuussa nuori mies valmistuu Helsinki Business Collegesta. s. 4

3 • 2019

Ei koulua, vaan elämää varten........................................................................................ 4

PUHEENVUORO: Kaikki kielitaidot käyttöön............................................................... 7 Suomea kielenä ja toisenakin......................................................................................... 9 Adoptioperheiden kokemuksia S2-opetuksesta......................................................... 10 Creting a new multicultural workshop modell ........................................................... 12 Koulussa kotoudutaan..................................................................................................... 14 HENKILÖKUVASSA: Esikoiskirjailija Johanna Lestelä............................................. 17 Turvapaikanhakijanuorten koulutuspolut................................................................... 18 Yksintulleiden nuorten kokemuksia koulusta............................................................. 20 KIRJAESITTELY: Pikku Peikko ja kuu.............................................................................. 21 Kehoni on minun -opas................................................................................................... 22 Taiteiden yö Café Engelissä............................................................................................. 23

•2•

PÄÄKIRJOITUS

Kieli on kaikki Muistikuvieni mukaan tämä toteamus on peräisin kirjailija Erno Paasilinnalta. Kirjailijat eivät ole kuitenkaan ainoita, joille kieli on toimeentulon tai ylipäätään elämisen edellytys. Me kaikki tarvitsemme kielitaitoa, jotta voimme olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, opiskella tai tehdä työtä – elää siis normaalia elämää. Kieli on avain perustarpeidemme tyydyttämiseen ja toimijuuden, kansalaisuuden syntymiseen. Vauvaiässä tulemme ymmärretyiksi sanattomien viestien perusteella, mutta tämän jälkeen asia muuttuu.

Ensisijainen kielemme on nimeltään äidinkieli, mutta saatetaan puhua myös kotikielestä tai kotikielistä.

Monikielisyys on asia, joka yhteiskunnan pitää maahanmuuton myötä huomioida yhä laajemmin ja joka koskettaa yhtä useampaa. Kieliympäristö muuttuu etenkin pääkaupunkiseudulla, ja monikielisyys tulee näkyville yhä enemmän niin varhaiskasvatuksessa, koulussa kuin työpaikoilla – tai harrastuksissa. Vieraskielisten määrä Helsingin seudulla on 20-kertaistunut vuodesta 1990, ja määrän ennustetaan nousevan 25 prosenttiin väestöstä vuoteen 2035 mennessä.

luku- ja kirjoitustaidottomia, mikä on myös haaste kotoutumiselle. Kotouttavassa toiminnassa olennaista on, että Suomeen saapuneet omaksuisivat suomen kielen perusteet mahdollisimman varhain, ja pyrimme omien asiakasryhmiemme kanssa edistämään myös kielen oppimista. Lapset oppivat kielen yleensä nopeasti, aikuisilla kielen oppiminen voi olla suurempi haaste ja kestää pidempään, eikä kielitaidosta koskaan tule ”täydellistä”. Kielen oppiminen voi olla hidasta, jos yhteyksiä suomea puhuviin ei ole tai yhteydet rajautuvat viranomaiskontakteihin.

Osallisuus ja kuulluksi tuleminen ei ole mahdollista ilman yhteistä kieltä eli ymmärretyksi tulemista.

Monikielisen yhteiskunnan pitää varmistua siitä, että perusoikeudet toteutuvat kielitaidosta riippumatta.

Oikeus käyttää omaa kieltään tunnustetaan myös lapsen oikeuksien sopimuksessa. Enemmistön osalta tämä ei yleensä ole ongelma, mutta vähemmistöt eivät ole samassa asemassa. Maahanmuuttajataustaisten perheiden nuoremmat ja tänne syntyvät sukupolvet omaksuvat vähitellen suomen tai ruotsien kielen arkikielekseen – vaikka vanhempien kanssa puhuttava kieli säilyisi. Suomen kielellä opiskellaan, leikitään ja lopulta myös ajatellaan.

Äidinkieltä luonnehditaan usein koulun tärkeimmäksi aineeksi. Tämä lienee lähellä totuutta. Suomessa monikielisyys lisääntyy, mutta suomen kielen säilymisestä valtakielenä ei tarvitse olla huolissaan.

Suomessa tarvitaan suomea, mutta elämässä tarvitaan myös muuta kielitaitoa. Vieraiden kielten aloittamista on kouluissa varhennettu, mikä osaltaan tukee tavoitetta monipuolisen kielitaidon omaksumisesta.

Lisäksi tarvitaan kunnioitusta eri kielten käyttöä kohtaan ja ymmärrystä siihen, että suomi on jollakin ”huono”. Huonomminkin voisi nimittäin olla. Samalla tuetaan jokaisen omaa identiteettiä.

Kieli on myös avain kotoutumiseen. Yhteiset Lapsemme ry tekee töitä monien sellaisen ihmisten kanssa, joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi. Kohtaamme työssämme muun muassa pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, joiden äidinkieli on esimerkiksi arabia, swahili, darin kieli tai viittomakieli. Osa Suomeen tulleista on kokonaan

Markus Söderlund päätoimittaja

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

Ei koulua, vaan elämää varten Irma Marttinen Kotialbumi Jonathan Nsukami

Ilo läikähtää sydämessä, kun nuori mies astuu sisään. Viitisen vuotta sitten Joonatan Nsukami, 20, oli TET-harjoittelussa Yhteiset Lapsemme ry:n toimistolla. Kiva nähdä hänet jälleen ja jutella elämästä, koulusta, työstä ja tulevaisuudesta. ”Joo, olen entinen sipoolainen, nykyisin helsinkiläinen”, Joonatan kertoo. Hän tarkentaa vielä, että on syntynyt Kongossa ja tullut 7-vuotiaana Suomeen syksyllä 2006.

LUKKARIN KOULUSSA OPINTIELLE Joonatanin koulutie alkoi Lukkarin alakoulussa Sipoossa melkein heti Suomeen tulon jälkeen. ”Koulunkäynti oli tosi uutta mulle, ihan erilaista kuin mihin olin tottunut.

Samalla olin tosi innoissani, enkä pelännyt, vaan mietin mitä koulu voi tarjota”, hän kertoo.

Lukkarin alakoulusta Joonatanille on jäänyt erityisesti mieleen Hilkkaope. ”Muistan, että Hilkka opetti, miten pitää puhua ja miten äänen saa kuulumaan ilman että huutaa. En osannut suomea, ja ope kysyi, että haluanko jäädä välitunneilla opettelemaan suomen kieltä ja kirjoittamista. Aluksi en tykännyt ajatuksesta, koska halusin ulos, mutta kun sää kylmeni, halusinkin jäädä sisälle”, Joonatan nauraa.

Hilkan kanssa opeteltiin aakkosia – varsinkin Ä- ja Ö -kirjaimia – sekä pitempiä lauseita ja sanojen taivutusta.

Opettajalle oli tärkeää, että kaikki ovat samalla viivalla, kun luokassa pitää lukea ääneen. ”Se oli kyllä tosi hyvä opettaja.

Harvoin näkee, että joku haluaa todella opettaa. On opettajia, joille riittää, että sä teet kotiläksyt ja ilmaannut paikalle.

Sitten on näitä opettajia, jotka oikeasti haluavat opettaa, saada sen tavoitteen läpi.”

Joonatanin ekoina kouluvuosina Lukkarin koulussa ei ollut muita ulkomaalaistaustaisia oppilaita. Myöhemmin kouluun tuli lapsia Virosta ja muualtakin.

”On opettajia, joille riittää, että teet kotiläksyt ja ilmaannut paikalle. Sitten on opettajia, jotka oikeasti haluavat opettaa.”

”Hilkka jäi eläkkeelle, kun mä olin kolmosella, mutta se oli järjestänyt meille toisen opettajan, joka piti erityistunteja. Meitä oli kolme siinä ryhmässä.

Pelattiin muistipelejä, leikittiin sellaisia leikkejä, missä käytetään suomen kieltä. Se oli kivaa”, Joonatan kertoo.

VALINNAN PAIKAT – URHEILU VAI BUSINESS? Joonatanin koulunkäynti jatkui Sipoon Joen koulussa. Yläaste toi omat haasteensa. ”Mulla oli enemmän ikää ja kiinnostusta erilaisiin asioihin. Yläasteella oli vaikeaa, koska olin huono vain istumaan tunneilla ja kirjoittamaan jotain,

•4•

mistä koin, ettei ole mitään hyötyä. Halusin tehdä sellaisia asioita, jotka mua oikeasti kiinnostavat, eikä yläasteella voinut tehdä valintoja”, Joonatan kertoo.

Omien valintojen aika oli edessä myöhemmin.

Viidennestä luokasta lähtien urheilua SM-tasolle asti harrastanut Joonatan haki peruskoulun jälkeen urheilulukioon. Hän missasi kuitenkin Mäkelänrinteen lukion urheilutestit, koska oli juuri silloin urheiluleirillä Barcelonassa, ja hakemus hylättiin.

Niinpä toiseksi vaihtoehdoksi ruksatusta Helsinki Business Collegesta (ent. Suomen Liikemiesten kauppaoppilaitos) tuli seuraava opinahjo. ”Olin tosi innoissani, että pääsin sinne. Ysin loppuun asti olin tsempannut, että pääsen kouluun.”

Kilpaurheilun jääminen taka-alalle ei häntä harmita. ”Kaikilla ihmisillä ja etenkin opoilla oli käsitys, että musta tulee urheilija. Mä olin lahjakas, mutta kysyin itseltä, onko se sitä mitä oikeasti haluan tehdä.”

Liikemiesvaistoa Joonatanilla oli jo pikku poikana. Hän kertoo värikkäästi, miten alakoululaisena osti viikkorahoilla Samaria-kirpputorilta lippalakkeja muutamalla eurolla ja myi ne sitten koulussa eteenpäin kymmenellä eurolla per lippis. Liiketoiminta jatkui kännykkäkaupoilla myöhemmin.

Joonatan kertoo, että hän tuli kauppaoppilaitoksessa valinneeksi vähän vahingossa finanssitalouden ja rahoituksen pääaineeksi.

”Ekana päivänä salissa jakauduttiin ryhmiin, niin huomasin, että ´oho, mä otin tämän!’ Porukka ja ryhmähenki olivat kuitenkin hyviä. Siellä oli paljon myös omanmaalaisia.”

Kaksi ekaa vuotta koulussa olivat raskaita. Sipoosta oli pitkä matka, ja päivät olivat pitkiä. ”Kasin aamuina herätys oli klo 5.45, matkoihin meni kaksi tuntia ja sitten oli vielä treenit ja piti ehtiä jossakin välissä syödä ja tehdä koulutehtävät. Mä en tiedä, milloin mä olisin ollut niin väsynyt, vaikka mulla oli suuri into siihen kouluun ja treeneihin,” hän muistelee.

Toisena opiskeluvuonna Joonatan muutti Helsinkiin. Se oli iso helpotus, vaikka koulu ei enää vaatinut niin paljon läsnäoloa, vaan oli enemmän itsenäisiä tehtäviä ja työharjoittelua. ”Helsinkiin muutto oli yksi parhaimpia asioita mun elämässä. Täällä on niin paljon enemmän työtarjouksia ja mahdollisuuksia. Se oli ihan jess! Hullun siisti tunne.”

KOTI JA ”SISARUKSET” ILOLASSA Joonatan asui kasvu- ja kouluvuodet Koti Ilolassa, Yhteiset Lapsemme ry:n ylläpitämässä lastenkodissa. ”Mä olin Ilolassa pitkään, ja siellä ehti tapahtua paljon.

Muistan, kun kerran olimme metsäretkellä, kun olin vielä ihan pieni poika ja liukastuin ja putosin Sipoon jokeen.

Yksi tytöistä hyppäsi perään ja nosti mut ylös. Meillä oli molemmilla märät vaatteet, kun pääsimme vihdoin kotiin.

Siitä tytöstä tuli mulle vähän niin kuin isosisko”, Joonatan muistelee.

Jossakin vaiheessa Joonatanista tuli ”isoveli” muille lapsille – itseään vanhemmalle tytöllekin. ”Moni Ilolan nuorista on edelleen mun parhaita kavereitani, ollaan niin kuin sisaruksia. Yksi asuu nytkin ihan lähellä, ja autetaan toinen toista aina tarvittaessa”, hän sanoo.

Vaikka tänä päivänä Joonatan elää itsenäisen, menevän nuoren miehen elämää, Koti Ilolassa saadut opit ovat hyvin muistissa. ”Antti (omaohjaaja) kertoi aina tarinoita suurista ihmisistä, urheilijoista ja muista suuruuksista. Se opetti, että jokaisen on tärkeää luoda oma tarinansa, ja sen eteen on tehtävä kovasti työtä. Ilolan naiset opettivat rahankäyttöä ja säästämistä, ja antoivat siihen hyviä vinkkejä”, hän kertoo.

Joonatan nauraa kertoessaan Antin käynnistä hänen työpaikallaan. ”Se oli ihan innoissaan siitä, että olen niin hienossa työpaikassa, ja oli ylpeä musta. Se on nähnyt mun kasvavan pienestä pojasta.” ”Vaikka mulla on nyt hyvät työkuviot ja menee lujaa, niin tykkään siitä, että tietyt ihmiset tietävät tarkalleen, mistä olen tullut ja muistuttavat mua siitä, minkälainen ihminen haluan olla ja minkälaisia asioita oikeasti haluan tehdä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haluan tehdä aitoja asioita.”

Hyväkin lastenkoti on aina kuitenkin lastenkoti. ”Myöhemmin olen ajatellut, etten voinut elää ihan tavallista elämää, ja se on syönyt pienen osan mun lapsuudestani.

Esimerkiksi sellaiset pienet asiat kuten se, ettei kaveri voinut tulla yökylää tai sä et voinut mennä kaverille yökylään”, Joonatan sanoo.

•5•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

Teini-iässä tiukat säännöt ja kotiintuloajat rassasivat Joonatania, vaikka nyt parikymppisenä hän ymmärtääkin, että sääntöjä pitää olla, kun talossa on monta lasta. ”Oli vaikeaa, kun halusin tehdä asiat omalla tavallani, ja tiesin etten olisi liian pitkään ulkona. Olisin toivonut joustoa silloin.”

EDESSÄ TULEVAISUUS Syyskuussa Joonatan valmistuu Helsinki Business Collegesta. Hän kiittelee koulua siitä, että on saanut tarttua erilaisiin työprojekteihin, ja koulu on kulkenut siinä mukana. ”Olen saanut hyviä työtarjouksia, joista en ole voinut kieltäytyä. Riitta-opettaja ymmärsi, että olen tällainen poika ja haluan tehdä asioita, joista on lopuksi hyötyä ja niin järjestettiin, että koulunkäynnissä joustettiin. Nyt kun

koulu loppuu, haluan kiittää siitä”, Joonatan sanoo.

Joonatanin oma aktiivisuus, kiinnostus erilaisiin asioihin ja intohimo tehdä työtä ovat avanneet monenlaisia ovia ja vieneet eteenpäin. ”Tällä hetkellä olen töissä KELA:n Menevä-projektissa, jossa koulutan kuljettajia, autan sovelluksen käytössä ja teen profiilit sekä käyn puhumassa seminaareissa. Viikonloput menevät tuotanto- ja promoamistöissä tapahtumissa ja festareilla”, hän kertoo. ”Pienenä olin tosi ujo ja aikamoinen sohvaperuna. Piilouduin aina Kadarin (eka omaohjaaja) selän taakse, kun olimme Itäkeskuksessa ja hän tapasi tuttuja, ja enkä uskaltanut viitata koulussa”, Joonatan kertoo.

Nykyisin asiat ovat toisin. ”Olen hyvä puhumaan ja verkostoitumaan, ja olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin ja päässyt oppimaan heiltä.

En koe, että se on työtä, vaan asioita, joita haluan tehdä”, Joonatan kiteyttää ja näyttää kännykästä valokuvaa, jossa hän poseeraa Sauli Niinistön kanssa.

Valokuva on Keskustakirjasto Oodin avajaisista, jossa Joonatan toimi esiintyjien houstina. Samaan hengenvetoon hän kertoo Harry Harkimosta ja Hotelli Clarionissa pidetystä yritysseminaarista, jossa hän huolehti puhujista ja jakoi palkintoja sekä Valtteri Bottaksen kanssa kesäjuhlissa käydyistä keskusteluista. ”Vihaan sellaisia päiviä, että olen vain kotona. Aina pitää olla intoa oppia uusia asioita ja olla valmis ottamaan riskejä. Kaikilla ei ole sellaisia lähtökohtia ja kortteja kuin meillä täällä, jos ajattelen vaikka Kongoa. Sitä haluaa tehdä asioita, kun siihen on mahdollisuus”, Joonatan sanoo.

Kiitos haastattelusta, Joonatan!

Onnea matkaan.

Mona Eid toimittaa podcastsarjaa.

-podcast starttasi syksyllä Ruskeat Tytöt starttasi syksyllä 6-osaisen Kaikkien koulu? -podcast -sarjan, joka haastaa suomalaisen koulun normatiivista valkoista keskiluokkaisuutta. Suomalainen koulu pyrkii yhdenvertaisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja jokaisella oppilaalla tulee olla yhtä hyvät mahdollisuudet oppimiseen omasta taustastaan riippumatta. Samaan aikaan koulu heijastaa yhteiskunnallista todellisuutta, moninaista Suomea ja yhteiskunnan hierarkiaa.

Kaikkien koulu? -sarja käsittelee kasvatusta ja koulutusta rodullistamisen ja maahanmuuttajuuden näkökulmasta.

Sarja sisältää sekä tutkittua tietoa että tavallisten ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä ja siinä käydään keskustelua koulutuksen yhdenvertaisuudesta poc (people of color) -näkökulmasta käsin.

Sarjan keskustelunaiheina ovat koulu toimintaympäristönä vähemmistön silmin, koulun heijastamat valta-asetelmat, erilaisten identiteettien ja sosiaalisen statuksen vaikutus siihen miten koulu koetaan sekä miten koulua voisi kehittää tulevaisuudessa.

Podcast -sarjan on toimittanut opettajataustainen vapaa kirjoittaja Mona Eid ja editoinut Emil Johansson. Visuaalisesta puolesta vastaa Caroline Suinner. Kaikkien koulu? -podcast on kuunneltavissa sound­cloudissa, ja Radio Helsingissä, jonka kanssa yhteistyössä sarja on tuotettu. Sarja on tehty Koneen Säätiön ponnistusrahalla.

Ensimmäisen jakson vieraina ovat räppäri ja kansalaisvaikuttaja Hassan Maikal, Feministisen puolueen varapuheenjohtaja ja aktivisti

•6•

Pazilaiti Simayijiang sekä dj Hamza Al-Razzaq.

Ruskeat Tytöt ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, voittoa tavoittelematon, ruskeilta ihmisiltä ruskeille ihmisille tarkoitettu rekisteröity yhdistys, jonka tavoitteena on laajentaa representaatioita kulttuurin, median, viestinnän ja kirjallisuuden kentällä, normalisoida ruskeista ihmisistä kerrottavia tarinoita sekä toimia alustana ruskeille kulttuuriammattilaisille ja asiantuntijoille sekä toteuttaa erilaisia projekteja.

Lähde: https://www.ruskeattytot.fi

PUHEENVUORO

Kaikki kielitaidot käyttöön!

Heini Lehtonen

”Jokainen yhteisö ja yhteisön jäsen on monikielinen. Eri kielten käyttö rinnakkain koulun arjessa nähdään luontevana ja kieliä arvostetaan. Kielitietoisessa yhteisössä keskustellaan kieliin ja kieliyhteisöihin kohdistuvista asenteista ja ymmärretään kielen keskeinen merkitys oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan sosiaalistumisessa.”

N

äin kirjoitetaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Melko vähissä ovat ne valtiot, joissa yksilöiden ja yhteisöjen monien kielten merkitys on nostettu näin selvästi valtakielten rinnalle kansallisessa opetussuunnitelmassa.

Suomi voi onnitella itseään edistyksellisestä kielinäkemyksestä. Näkemystä tarvitaan, sillä Suomi muuttuu maailman mukana.

KOHTI MONIKIELISTÄ YHTEISKUNTAA Helsingissä ennuste on sellainen, että vuonna 2030 joka neljäs koululainen puhuu kotona muutakin kuin suomea, ruotsia tai saamea. Tällä hetkellä suomen ja ruotsin jälkeen isoimmat kieliryhmät ovat viro, venäjä, arabia ja somali. Yhden koululuokan oppilaat voivat puhua vaikkapa 15:tä eri kieltä – vaikka kävisivät koulua suomeksi. Ei voi lähteä siitä, että kaikilla olisi ollut samanlainen pääsy ja suhde koulun valtakieleen. Vaikka itse kävisi koulua tai opettaisi kielellisesti ja kulttuurisesti homogeenisemmassa koulussa, opetussuunnitelma ohjaa kasvattamaan ja kasvamaan sellaiseen yhteiskuntaan, jossa kaikilla on omanlaisensa kielelliset taidot ja asiat silti osataan hoitaa yhdessä. Moninaistuminen koskettaa tavalla tai toisella kaikkia.

Opetustyössä kielellinen moninaistuminen koskettaa tavalla tai toisella kaikkia.

Koska koululaitos on perinteisesti nojannut yksikielisyyden normiin ja yhtenäiskulttuuriin, tarvitaan harkittua asennonmuutosta ja käytännön toimenpiteitä, jotta moninaisuudesta tulisi lähtökohta. Monikielisyys, kulttuurienvälisyys ja kotikansainvälisyys eivät ole kouluille teemapäivien tai projektiviikkojen aiheita, vaan opetussuunnitelman edellyttämiä, jatkuvasti arjessa huomioitavia asioita. Jotta tämä olisi mahdollista, tarvitaan kielitietoa ja tietoa kielitaidosta, kieleen liittyvien ideologioiden ja asenteiden tunnistamista sekä pedagogisia käytänteitä, jotka auttavat opettajia ottamaan oppilaidensa kielitaidot kokonaisina huomioon.

KANNUSTUSTA KIELTEN KÄYTTÖÖN Vaikka lapset ja nuoret vapaa-ajallaan vaihtaisivat kieltä sujuvasti ja yhdistelisivät kieliä luovasti, koulun ja luokan institutionaalisessa tilassa tämä ei tapahdu automaattisesti. Meillä on sekä

•7•

Heini Lehtonen

implisiittisiä että eksplisiittisiä jaettuja käsityksiä ja normeja koskien sitä, millainen kielenkäyttö on sopivaa missäkin tilassa ja tilanteessa. Esimerkiksi kotona ja vapaa-aikana myös somalia sujuvasti käyttävä oppilas saattaa kokea, että somalin kieli ei kuulu luokkahuoneeseen. Jos toimivaan limittäiskielisyyteen halutaan kannustaa, on opettajan tehtävä luoda tila, jossa kielten sosiaalisten rajojen ylittäminen on turvallisesti mahdollista.

Limittäiskielinen opetus ja oppiminen tarkoittavat, että opettaja ohjaa ja kannustaa oppijaa käyttämään opiskelussa kaikkia kielellisiä taitojaan.

Siis myös suomenkielisessä luokassa kielten sosiaaliset rajat voidaan ylittää esimerkiksi niin, että oppilaat käsittelevät opittavaa asiaa itsekseen tai keskenään myös muilla osaamillaan kielillä. Monella kielellä voidaan käydä keskustelua, prosessoida ja perustella, nimetä käsitteitä. Kieliä voi tuoda myös näkyviin seinille ripustettaviin oppilastöihin. Opettajaa saattaa huolestuttaa, miten valtakielen oppimisen käy, jos sen rinnalle luokkaan tuodaan muita kieliä. Tutkimukset ja kokemukset osoittavat, että käy hyvin: oman kielen huomioiminen edistää kaikkea oppimista. Kun limittäiskielinen pedagogiikka rutinoituu, opettaja saat­ taa huomata, että hänen työnsä helpottuu.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

Tutustu aiheeseen lisää:  Cummins, Jim 2017: Flerspråkiga elever: Effektiv undervisning i en utmanande tid. (Multilingual learners: Effective instruction in challenging times). Stockholm: Natur & Kultur.

Oman kielen huomioiminen lisää lapsen hyvinvointia, kun lapsi nähdään kokonaisuutena.

LIMITTÄISKIELISYYDESTÄ ON HYÖTYÄ KAIKILLE Limittäiskielisyys kannattaa. Asian käsittely monella – ja erityisesti omalla – kielellä tehostaa ja syventää oppimista. Oman kielen huomioiminen lisää hyvinvointia, kun lapsi nähdään kokonaisuutena. Koulussa ollaan monta tuntia päivässä, ja siellä on helpompi olla, jos ei tunnu siitä, että suuri osa itsestä ei ole koulussa ollenkaan olemassa. Yhteiskuntaan, jolle ihmisestä kelpaa vain valtakielinen kaistale, on vaikea sitoutua. Nämä seikat on havaittu useissa tutkimuksissa erilaisista vähemmistökielisistä yhteisöistä ja monikielisistä koululuokista.

Lisäksi eri kielten näkyväksi ja tutum-

maksi tekeminen kasvattaa yhteisön ja sen jäsenten kielitietoa ja -taitoa: kaikki tutustuvat eri kielten äännemaailmaan ja aakkosiin ja oppivat toimimaan yhteisössä, jossa kielitaidot ovat erilaisia ja jossa ei välttämättä ymmärrä kaikkea, mitä kuulee.

Koneen Säätiön rahoittamassa ItäHelsingin uudet Suomen kielet -hankkeessa kielentutkijat, yhteisötaiteilijat ja toimittaja ovat vuosina 2016–2019 yhdessä itähelsinkiläisen Merilahden koulun opettajien ja oppilaiden kanssa järjestäneet opetuksen puitteissa työpajoja, joissa taiteen keinoin on tutustuttu yhteisössä puhuttaviin kieliin ja tehty monikielisyyttä näkyväksi. On huomattu, että kun opettajat ja muut aikuiset luovat limittäiskielisyydelle luontevan tilan, lapset antavat moninaisten taustojensa ja taitojensa tulla näkyviin. He ottavat mieluusti asiantuntijan roolin ja esittelevät muille omaa kieltään, kiinnostuvat kielistä ja keskustelevat niiden variaatiosta ja merkityksestä. Limittäiskielisyys opettaa arvostamaan sekä omaa että muiden kielitaitoa.

•8•

 Itä-Helsingin uudet Suomen kielet -hankkeen kotisivu: https://blogs.helsinki.fi/ uudetsuomet/  Lehtonen, Heini 2016: Kuka on kielitaitoinen? Saatavilla: http://www.koneensaatio.fi/ blogi/kuka-on-kielitaitoinen/.  Lehtonen, H. & Räty, R. (2018). Kielitietoisia käytänteitä monikielisessä koulussa: kokemuksia toimintatutkimuksesta. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9(3). Saatavilla: https:// www.kieliverkosto.fi/fi/ journals/kieli-koulutus-jayhteiskunta-toukokuu-2018/ kielitietoisia-kaytanteitamonikielisessa-koulussakokemuksiatoimintatutkimuksesta  Merilahden koulun kielivideo: https://www.youtube.com/ watch?v=VbEzXcyrzXk  Svensson, Gudrun & Torpsten, Ann-Christin 2017: Transspråkande för förstärkt flerspråkighet. In: Åsa Wedin (Ed.): Språklig mångfald i klassrummet. Stockholm: Lärarförlaget

Suomea kielenä

ja toisenakin Katri Kuukka Kari Kuukka

S

uomi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2) on äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen yksi oppimäärä.

Kaikkiaan nykyisissä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014) on 12 äidinkielen ja kirjallisuuden eri oppimäärää. S2-oppimäärää opiskelevat ne maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret, joiden suomen kielen taidon kehittäminen vaatii tukea. S2-oppimäärän opiskelun lisäksi he tarvitsevat muuta kielellistä tukea, jotta he voisivat opiskella eri oppianeita ja toimia yhdenvertaisesti kouluyhteisössä sekä saada jatko-opintokelpoisuuden. Myös ulkomailta adoptoidut lapset ja nuoret voivat saada S2-opetusta.

HIEMAN HISTORIAA Oppimisen ja kielenoppimisen merkitys kouluun ja yhteiskuntaan kiinnittymiselle on tiedostettu maahanmuuttopolitiikassamme siitä saakka, kun Suomi alkoi ottaa pakolaisia vastaan laajemmin. Nykyisen maahanmuuttoja pakolaispolitiikan alkusysäyksenä oli chileläisten pakolaisten vastaanotto vuosina 1973–1977. Seuraava suurempi pakolaisryhmä olivat vietnamilaiset ns. venepakolaiset, joita Suomi alkoi ottaa vastaan vuonna 1979.

Opetushallinto on vastannut pakolais- ja maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten suomen kielen ja muun opetuksen suuntaviivoista 1980-luvun loppupuolelta, kun pakolaisia alettiin sijoittaa kuntiin ja oppivelvollisuusikäiset pakolaiset tulivat peruskoululainsäädännön piiriin.

Suomen kieli nähtiin tuolloin yhtäältä vieraana kielenä, koska se toki oli maahan tulleille aivan uusi kieli. Toisaalta ymmärrettiin, että suomen kielestä oli tultava pakolaislapsen tai -nuoren pääasiallinen koulukieli ja väline muuhun oppimiseen.

eriytetysti. Oppilas arvioidaan aina kuitenkin suhteessa S2-oppimäärän tavoitteisiin ja kriteereihin.

Oppilaan tarpeen suomi toisena kielenä -oppimäärään määrittävät oppilasta opettavat opettajat yhdessä, mutta oppilaan huoltaja päättää oppimääriä koskevista valinnoista. Koska opetus tulee järjestää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti, oppimäärän valinnassa on keskeistä, että oppilas saa hänelle parhaiten soveltuvan oppimäärän mukaista opetusta. Yhteistyö huoltajien kanssa oppimäärän valinnassa on siis tärkeää.

Katri Kuukka

Maahanmuuttajien määrän kasvu 1980-luvun lopussa ja erityisesti 1990-luvun alussa vaikutti myös heille opetettavan suomen kielen opetuksen kehittämiseen. S2-oppimäärä on ollut osa äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärää vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista lähtien.

MITÄ S2-OPETUKSELLA TAVOITELLAAN? Nykyisissä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014) määritellään S2-oppimäärän erityiseksi tehtäväksi tukea oppilaan monikielisyyden kehittymistä sekä herättää kiinnostus ja tarjota välineitä kielitaidon elinikäiseen kehittämiseen. Sen tavoitteena on myös auttaa maahanmuuttajataustaista oppilasta rakentamaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiään kulttuurisesti monimuotoisessa ja monimediaisessa yhteiskunnassa. Opetuksen järjestäminen riippuu oppilaan oppimistarpeista ja hänen opetuskielen oppimisen vaiheesta. Jotkut oppilaat opiskelevat kaikki oppituntinsa erillisessä S2-ryhmässä, jotkut vain osan, ja toiset taas opiskelevat suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän tunneilla

•9•

MONILUKUTAITO JA KIELITIETOISUUS OPETUKSEN YTIMESSÄ Yksilön monikielisyys, olipa hänen äidinkielensä suomi tai jokin muu kieli, nähdään sekä äidinkielen ja kirjallisuuden eri oppimäärien että vieraiden kielten opetuksen lähtökohtana ja sen tukeminen keskeisenä. Monilukutaidon kehittäminen ja kielitietoisuus koulun toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavana periaatteena liittyvät myös S2-oppimäärän opetukseen. Monilukutaito tarkoittaa erilaisten tekstien erilaisten tekstien tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja. Sitä pitää kehittää kaikissa oppiaineissa, edeten oppijoiden arkikielestä kohti eri tiedonalojen kielen hallintaa. Tiedonalojen kielen osaamisella on erityinen merkitys S2-oppimäärää opiskelevien oppilaiden oppimisessa, koska he käyttävät toista kieltä eri oppiaineiden opiskelussa.

Kielitietoisuus on asiana ikiaikainen: ihmisten ja ihmisyhteisöjen toiminta ja toiminnan merkitys perustuvat keskeisesti kielenkäyttöön. Kieli on oppimisen tärkein voimavara. Käsitteenä kielitietoisuus on uusi eri koulutusasteiden ja varhaiskasvatuksen

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

Lasten lukemisinnon hiipumisesta käydään paljon keskustelua. S2-oppijalle kirjallisuuden opettaminen ja lukemiseen oppiminen on ensiarvoisen tärkeää.

opetussuunnitelmien perusteissa ja aivan keskeinen kehitettäessä koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuuria ja opetusta. Kielitietoisuudessa on kyse yhtäältä jokaisen kielellisistä resursseista: mitä kieliä ja kielimuotoja käytämme ja voimme käyttää, miten ne näkyvät oppimisympäristössä ja toimintakulttuurissa, miten niitä arvostetaan ja arvotetaan. Ja toisaalta kielitietoisuudessa on kyse siitä, että tiedostetaan kielen merkitys oppimisessa, opetuksessa ja arvioinnissa. Jokainen koulun aikuinen on kielellinen malli ja jokainen opettaja myös opettamansa oppiaineen kielen opettaja.

Kielitietoisuus edellyttää entistä kiinteämpää opettajien yhteistyötä opetuksessa ja arvioinnissa ja velvoittaa myös muiden aineiden opettajat tarkastelemaan opetustaan opettamansa tiedonalan kielen kannalta. Kielitietoinen opetus hyödyttää myös äidinkielellä oppivia lapsia ja nuoria.

OPETUKSEN JA OPPIMISEN HAASTEITA Tämän hetken suurimpiin haasteisiin S2-näkökulmasta kuuluvat yhtäältä oppilaan arviointi ja toisaalta opetuksen resurssien oikeudenmukainen ja tarkoituksenmukainen kohdentuminen. Perusopetuksen oppimistulosten arvioinnin (Kuukka & Metsämuuronen 2016) myötä todentui se, että

vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa – joiden mukaan arviointi tehtiin - päättöarvioinnin kriteeriksi määritelty taitotaso oli liian alhainen suhteessa perusopetuksen päättövaiheessa oppilailta vaadittavaan eri tiedonalojen kielitaitoon. Uusien perusteiden myötä arviointi toivottavasti muuttuu realistisemmaksi ja oppilaat saavat S2-opetuksessa oppia entistä ainetietoisempaa suomea.

Toisen haasteen muodostaa resurssien oikea suuntaaminen, mihin liittyy oppimäärän valinta. Reflektointia ja määrittelyä tarvitaan esimerkiksi sen pohtimiseen, kuka on suomi toisena kielenä -oppilas tai kuinka kauan Suomessa syntynyt ulkomaalaistaustainen oppija tarvitsee S2-oppimäärän opetusta.

Haasteena on myös se, miten koulujen toimintakulttuurissa todennetaan kielitietoista opetusta kaikille oppilaille. Tähän kielitietoisen ja kulttuurisesti moninaisen koulun ja oppilaitoksen kehittämiseen toivoisinkin äidinkielen ja S2-opettajien yhteistyötä. Opetuksen kielitietoisuus vaatii myös sille suotuisaa toimintakulttuuria ja ennen muuta johtamista, joka mahdollistaa resursoinnin ja tuen opettajien yhteistyölle opetuksen kehittämiseksi kielitietoisemmaksi.

Lukemisinnon hiipumisesta käydään tällä hetkellä paljon keskustelua.

Toisen kielen oppijan kannalta kirjal-

• 10 •

lisuuden opettaminen ja kirjallisuuden lukemaan oppiminen on ensiarvoisen tärkeää. Kirjallisuus rikastuttaa kielellistä ja kulttuurista pääomaa sekä opettaa ymmärtämään erilaisia tekstejä. Jokaisen S2-oppilaankin täytyy saada riittävästi tietoa kotimaisesta kirjallisuudesta, jotta hän voisi rakentaa identiteettiään laajassa kontekstissa – ja jotta sivistykselliset oikeudet toteutuisivat yhdenvertaisesti.

Lähteet Kuukka, K. ja Metsämuuronen, J. 2016. Perusopetuksen päättövaiheen suomi toisena kielenä (S2) -oppimäärän oppimistulosten arviointi 2015.

Julkaisut 13:2016. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

Opetushallitus 2014.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.

Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy.

Adoptioperheiden kokemuksia suomi toisena kielenä opetuksesta Martha Vuori Kari Kuukka

A

doptiovanhemmista moni kokee S2-kielen tärkeänä oman lapsen kielen kehityksen kannalta. Sen saamisessa on kuitenkin jonkin verran vaihtelua riippuen asuinkunnasta ja koulusta. Moni adoptiovanhempi sanoo, että varhaiskasvatuksessa sekä ala-asteella lapsen saaminen S2-opetukseen on sujunut ongelmitta. Jotkut ovat myös joutuneet aktiivisesti vaatimaan lapselleen S2-kielen opetusta, kun koulun puolesta on ajateltu, ettei adoptiolapsella ole siihen tarvetta.

Lisäksi osa tuo ilmi, että S2-opetusta ei ole järjestetty, koska koulussa ei ole toteutunut vaadittu minimi ryhmäkoko. Päinvastaisiakin kokemuksia on. Esimerkiksi niin, että lapsen koulussa on ollut iso määrä S2-oppilaita. Tällöin ongelma on ollut se, ettei koulu ole pystynyt tarjoamaan S2-opetuksessa riittävän räätälöityä S2-kielen opetusta nimenomaan adoptiolasta ajatellen.

Jotkut adoptiovanhemmat kokevat, ettei S2-opetus ole ollut tarpeeksi vaativaa. Adoptiolapsia saatetaankin verrata maahanmuuttajataustaisiin lapsiin. Tällöin on voinut käydä niin, että opetus on vaatimustasoltaan osalle adoptiolapsista liian matalaa. Adoptiolapsille olisi tärkeää saada laadukasta ja räätälöityä S2-kielen opetusta, jossa huomioidaan adoptiolasten erityiset tarpeet.

Adoptiolapsia ei pitäisi verrata yksiselitteisesti maahanmuuttajataustaisiin lapsiin. Koulun tulisi huomioida myös yläasteelle siirryttäessä adoptiolapsen mahdollinen tarve S2-opetukseen.

Vanhempien kokemukset adoptiolasten S2-kielen opetuksesta vaihtelevat.

S2-kielen opetuksen laatu ja laajuus tuntuukin vaihtelevan sekä kunnittain että kouluittain. Osa adoptio­ lapsista opiskelee niin sanotussa normaalissa äidinkielen opetuksessa mutta räätälöidysti huomioiden muun muassa omat tavoitteet.

• 11 •

Tiedot perustuvat avoimeen kyselyyn, johon vastasi yhteensä 13 adoptiovanhempaa. Osalla vastaajista oli kokemusta S2-opetuksesta useamman adoptoidun lapsen osalta.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

Be Brave and Fair workshops

Creating a new,

multilingual workshop model an interview with theatre pedagogue Nóri Varga

by Helena Korpela

D

and extra-linguistic communicational forms to express myself and to create contact with the world around me.

Of course, it can be challenging, not just for me, but also for the people and the society around me. I wanted to base the workshop on this common experience shared by me and the children and youngsters who are from other countries. In the workshops the intention was to explore how we find a way to communicate and work together without a common language.

uring the past year All Our Children’s Be Brave and Fair activities have focused on developing the activities into ever more open and diverse direction. One practical example of this work is the creation of the new multilingual workshop model.

The idea of the new workshop model is to let every participant to examine the topic of diversity and anti-racism through experiential and art pedagogical elements. The workshop’s main idea is to deconstruct everyday, language-based power structures between the participants, by using an existing language unfamiliar to the participants. The new workshop model is aimed mainly for secondary school students and youngsters but can also be facilitated for primary school students.

The workshop is created by Nóri Varga, a second year MA-student in theatre pedagogy at the Theatre Academy of the University of the Arts Helsinki (TeaK) as part of her practical studies.

The workshop was created through series of pilot workshops facilitated in three different child and youth groups in the capital region. One of them being a multilingual preparatory school class of 10–12-year-olds, another a school class of native Finnish speakers aged 11–12 years and a third being a group of youngsters aged 15–23 years and connected by Chinese language.

The pilot workshops were facilitated in Nóri’s mother tongue Hungarian.

The starting point of this new workshop model is to facilitate and give

Theatre pedagogue Nóri Varga.

the instructions in a language that the participants do not understand. This means that all the participants are in the same boat of trying to figure out what they are asked to do. In the beginning of the workshops the participants are asked to help each other to follow and to figure out the instructions. When somebody understands something, they are asked to share the information to others to proceed forward.

COULD YOU TELL SOMETHING ABOUT HOW WAS IT FOR YOU TO CREATE THE WORKSHOP, NÓRI? As I started to think about the concept of the workshop, I wanted to build in some fundamental experiences I had related to language, and how it feels living in Finland as a foreigner and facing otherness this way. As I moved here, I had the chance to discover a wide range of linguistic

• 12 •

WHAT DO YOU THINK IS THE MEANING OF THE LANGUAGE IN THIS KIND OF WORKSHOP – WHEN THE LANGUAGE IS SOMETHING UNFAMILIAR? The significance of using my native language (Hungarian), which no one spoke, was different for every group.

For example, in a preparatory class, where most of the students already had experienced linguistic challenges in their everyday lives, I think, the workshop could have a liberating potential. In the workshop they didn’t have to understand the language perfectly. The goal was not to learn the language or to memorize it, but to have a pragmatic understanding of it.

They just had to have a grasp to be able to proceed forward together. And I think it helped a lot that the teachers played together with the kids. The teachers had no idea about the instructions either, they were all on the same level in this sense. It was inspiring for the kids to be in the same shoes as

their teachers, and the traditional hierarchies were challenged by the foreign Hungarian language.

HOW ABOUT IN THE GROUP OF THE NATIVE FINNISH SPEAKERS? I think in this kind of class, it has a reflecting importance. It can make the participants to think about their other school mates or city mates, who have no privileges in that sense. And on the other hand, in the workshops I had, I think, it changed something in the class dynamics. The ones who are not usually very active in school, when it comes to verbal skills and performativity, had now a possibility to express themselves in other ways than in the traditional verbal communicational forms. Also, one of the teachers told me that the group dynamic of the class was different during this workshop compared to other courses. I guess it’s because the workshop focuses on social skills, on working together differently and on non-verbal expressions, and other type of cognitive understanding.

I use some methods of experiential education, I interpret the linguistic challenge as a jigsaw situation, where the individual success is the group’s success, and the group cannot succeed without working together, involving everybody.

COULD YOU PLEASE TELL SOMETHING MORE ABOUT THE SKILLS THIS WORKSHOP REQUIRES? Basically, for the workshop there are no specific requirements. Of course, we are encouraging the participants to find their own challenges. The participants have to use their body in multiple ways; to use different expressions, to dance, to move, to communicate with their bodies in other ways than in their everyday school life. In some of the games they have to use their voice not to form words, but to create and change sounds.. They are asked to draw, even to create installations…

A puppet created by the participants together in one of the workshops.

WHAT KIND OF FEEDBACK DID YOU RECEIVE FROM THE PARTICIPANTS ABOUT THE EXPERIENCE? Inviting them to reflect on the experience, I used a so called ‘Map of Feelings’. It’s a big paper with four corners called: challenged; lost; strong and happy. During and after the workshop the participants could situate and draw themselves on the map based on how they feel themselves in that specific moment.

In all the different groups all the different corners were quite evenly used. I encouraged the participants to tell more about them, and in the preparatory class they expressed that they really enjoyed the games.

With the youth group we were able to have some reflective discussions in English and they expressed that it was a well-functioning group challenge for them. They felt that they had to work together not only because of the games but because of the language challenge given to them. It was also nice to notice that after the experience they had a lot to share together about group dynamics and about power structures.

• 13 •

WHAT ARE YOUR HOPES FOR THIS WORKSHOP? In general, I would say that I hope it leads a person towards understanding the fact that working together is necessary to live together. And that if we change competition with co-operation, we can have a more successful life. It also gives an opportunity to rethink your privileges and your social situation. I think the reflection on this situation, on how our world works, is very important, even if it would be a cliché. I hope that in the workshop you can try out different roles; you can be the person who has the otherness, and on the other hand you can be the one who involves others and feels happy about it.

Take part in the Be Brave and Fair facilitator training on the 5th and 6th of October in Helsinki and become a workshop facilitator!

For more info: http://www. yhteisetlapsemme.fi/ en/be-brave-and-fair/

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

Koulussa kotoudutaan Laura Huuskonen

M

aahanmuuttajataustaiset lapset tarvitsevat tuekseen samoja asioita kuin kaikki muutkin lapset voidakseen hyvin arjessa.

Maasta toiseen muutto sekä siihen liittyvät kokemukset aiheuttavat kuitenkin sen, että maahanmuuttajataustaisilla oppilailla saattaa olla enemmän

.Koulu on iso osa lasten arkea. Siksi se on tärkeässä roolissa, kun mietitään maahanmuuttajalasten kotoutumista. tuen tarpeita tai riskejä hyvinvoinnille verrattuna ikätovereihinsa. Koulu on kaikille lapsille iso osa jokapäiväistä toimintaympäristöä ja siksi mitä tärkeimmässä roolissa, kun mietitään

maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista. Uudenlaisessa ympäristössä toimiminen vaatii sekä lapselta että lapsen kanssa toimivilta aikuisilta kykyä ja aikaa sopeutua.

Opetushallitus ohjaa noudattamaan maahanmuuttajataustaisten lasten opetuksessa valtakunnallisia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Koulunkäynnin tavoitteena on antaa Suomeen muuttaville lapsille valmiuksia toimia tasavertaisina jäseninä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Samalla tulee huomioida lasten taustat ja lähtökohdat. Oppilaan tulee saada tukea sekä suomalaisen että oppilaan oman kieli- ja kulttuuriyhteisön aktiiviseksi ja tasapainoiseksi jäseneksi kasvamisessa.

Käytännössä omaan yhteisöön kuulumista voidaan tukea koulussa oman äidinkielen ja uskonnon opiskelulla.

Lisäksi tukiopetusta voidaan tarjota eri oppiaineissa myös oppilaan omalla

• 14 •

Oppilaan pitää saada tukea sekä suomalaisen että oman kieli- ja kulttuuriyhteisön jäseneksi kasvamisessa. äidinkielellä. Maahanmuuttajataustaisille lapsille voidaan tarjota myös valmistavaa opetusta, jonka tavoitteena on tukea oppilaiden tasapainoista kehitystä ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä antaa tarvittavat valmiudet perusopetukseen siirtymistä varten.

Työ- ja elinkeinoministeriö korostaa kotouttaminen.fi -sivustollaan vanhempien ja opetushenkilöstön välisen hyvän yhteistyön tärkeyttä. Turvallinen ja kannustava kasvuympäristö on kotoutumisenkin kannalta lapselle välttämätön.

THL:n toteuttaman kouluterveyskyselyn perusteella ulkomaalaistaustaiset nuoret kasvavat muita nuoria turvattomammassa ympäristössä.

Ulkomaalaistaustaisten nuorten hyvinvointia uhkaavat toistuvat kiusaamiskokemukset, väkivalta ja syrjintä.

Oppilashuollon palvelujen saaminen oli kouluterveyskyselyn mukaan maahanmuuttajanuorille vaikeampaa kuin muille. He kokivat myös useammin yksinäisyyttä, vanhempien asettamia paineita ja epärealistisia käsityksiä omista koulutaidoista. Maahanmuuttajataustaiset nuoret tarvitsevat tukea kotoutumiseen, oppimiseen, koulutuspolkuihin, terveyden ylläpitämiseen ja hyvään sosiaaliseen ja psykososiaaliseen kasvuun.

Koulun henkilökunta on avainasemassa tukemassa lasten ja nuorten kotoutumista Suomeen. Oppilaiden yksilöllinen huomioiminen, tuen tarpeiden tunnistaminen niin oppimisen kuin oppilaan hyvinvoinnin kannalta ja yhteistyön rakentaminen vanhempien kanssa ovat kaikki tärkeitä palasia lasten ja nuorten kotoutumisessa. Jotta kouluissa voitaisiin torjua ja ehkäistä maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten hyvinvointia uhkaavia riskejä, tarvitaan opettajien tueksi kouluihin moniammatillista osaamista ja yhteistyötä hyvän kotoutumisen onnistu­ miseksi.

Lähteet Opetushallitus: Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetus https://www.oph.fi/koulutus_ ja_tutkinnot/perusopetus/ kieli-_ja_kulttuuriryhmat/ maahanmuuttajataustaiset_ oppilaat Kotouttaminen.fi: Lapset ja nuoret https://kotouttaminen.fi/lapset-januoret THL: Maahanmuuttajalasten, -nuorten ja -perheiden terveys https://thl.fi/fi/web/ maahanmuutto-jakulttuurinen-moninaisuus/ maahanmuutto-ja-hyvinvointi/ maahanmuuttajalasten-nuortenja-perheiden-terveys

Opettajat kertovat monikulttuurisesta opetustyöstä Kysyimme pääkaupunkiseudun kouluissa työskenteleviltä opettajilta, miten monikulttuurisuus näkyy heidän työssään ja millaisiin asioihin pitää kiinnittää erityisesti huomiota puhuttaessa maahanmuuttajataustaisista lapsista ja perheistä koulumaailmassa.

JOHANNA LESTELÄ: ”EI TIUKKOJA ROOLEJA, VAAN LAPSELLE VAPAUS MÄÄRITELLÄ ITSENSÄ”

P

ääkaupunkiseudulla koulumme on yksi monikulttuurisista kouluista, ja sikäli olen aitiopaikalla. Koulussamme on kieli- ja kulttuuriryhmien opettajien virkoja useampia ja koulussamme on toimintatapoja, jotka olemme todenneet kokemuksen kautta hyväksi.

Toivoisin, että tietotaito ja opettajien ammattitaito leviäisivät vielä.

Olen kuullut, että monissa kouluissa, missä monikulttuurisuuden suhteen ollaan vasta alussa, tilanteet koetaan haastaviksi, koska ei ole vielä valmiita toimintamalleja. Olemme käyneetkin joissain kouluissa rehto-

• 15 •

rin pyynnöstä kertomassa toimintatavoistamme. Parasta olisi, jos kokemuksiemme hyödyntäminen tulisi johonkin tiettyyn tarpeeseen. Meillä on käytössä järjestelmä, jossa on kieli- ja kulttuuriryhmien opettajia ja koulussamme on panostettu kielitietoiseen opettamiseen niin, että

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

siihen on koulutettu opettajia. Se hyödyttää ihan kaikkia opettajia.

Koulussamme työskentelevät opettajat ovat kiinnostuneita työskentelemään monikulttuurisessa yhteisössä.

Olen itse herännyt monikulttuurisuuden merkityksen pohtimiseen omien kokemuksieni kautta, sekä kommenttien, joita on tullut arjessa vastaan. Esimerkiksi joku vanhempien kysymys on herättänyt ajattelemaan, millaisia rooleja lapsilla on, ja jos puhutaan maahanmuuttajataustaisesta, mitä se tarkoittaa ja kuinka pitkään käytetään. Valmiita vastauksia ei ole, mutta on hyvä pohtia tapoja, miten asioista puhutaan. Käsittelimme tätä koulussamme, kun halusimme tuoda esiin kaikkien oppilaiden kulttuuria.

Mietimme, miten toteuttaisimme sen oppilaslähtöisesti. ”Kaikki juhlii” -tapahtumassa käsiteltiin perheessä tärkeää juhlaa niin, että oppilaat ja perheet saivat itse määritellä, minkä juhlan valitsevat ja mitä tuovat siitä esille. Myös luokat saivat päättää, miten tapahtuma toteutetaan. Joissain luokissa oli juhlat, joissain taas jotain muuta.

On tosi hyvä, että opettajalla on tietoa eri kulttuureista ja uskonnoista, teoreettista ymmärrystä erilaisuudesta ja suomalaisuudesta sekä siitä, etteivät kulttuurit ole kiveen hakattuja. Oppilaiden ja perheiden kohdalla olisi tärkeää, että heitä ei katsottaisi vain tietyn kulttuurin linssin läpi, vaan yksilöinä ja huomioitaisiin myös se, että tietystä maasta tai kulttuurista kotoisin olevat ih-

miset voivat olla keskenään erilaisia.

Ja vaikka olisi tietoa tai kokemusta tietystä kulttuurista, ei lukittauduttaisi siihen. On luonnollista tehdä ennakkokäsityksiä ja stereotypioita.

Tärkeää on tunnistaa niitä ja tarkastella omaa ajatteluaan, jotta näkisi lapset yksilöinä. Se, mihin joskus helposti sorrutaan, että kun halutaan olla suvaitsevaisia, se saattaa tapahtua stereotypioiden kautta, ja laitetaan lapset kulttuurimannekiineiksi. Olisi tärkeää antaa lasten itse enemmän määritellä, keitä he ovat, ilman että heille annetaan tiettyä roolia.

Johanna Lestelä on kieli- ja kulttuuriryhmien opettaja Kirstin koulussa Espoossa. Johanna on kirjoittanut pro gradu -tutkielman opettajien ja maahanmuuttajaperheiden kohtaamisesta.

HANNA FAGERLUND: ”MITEN OPETTAA JA ROHKAISTA, KUN LAPSI EI VIELÄ OSAA SUOMEA?”

K

oulussamme puhutaan äidinkielenä yli 40 kieltä, joten monikulttuurisuus on niin luontevasti läsnä oleva tekijä työssäni, että sitä ei tule edes erikseen ajateltua. Lapsia tulee niin monenlaisista kulttuureista, että erilaisia tapoja, kieliä ja uskontoja ei juurikaan ihmetellä, vaan lapset ovat hyvin suvaitsevaisia toisiaan kohtaan.

Suunnittelen päivittäistä työtäni, esimerkiksi erilaisia oppimisryhmiä ja opetustapoja, yksin ja kollegoiden kanssa, ottaen huomioon monia tekijöitä. Niistä yksi merkittävin on kaksikielisyys. Joskus suomen kielen osaamista ei ole aluksi juuri lainkaan. Pohdin siis, miten kukin saisi omantasoistaan opetusta, miten selitän tärkeät asiat ymmärrettävästi, kuinka rohkaista käyttämään kieltä, vaikka sitä ei juurikaan vielä osaisi ja niin edelleen. Opettajana haastavin asia on-

kin juuri suomen kielen opettaminen ja miten opetan muita asioita, jos kieltä ei vielä osaa riittävästi.

Koulun ja opettajien tulee osoittaa kiinnostusta oppilasta ja hänen taustaansa kohtaan. Tänä päivänä kouluissa kiinnitetään runsaasti huomiota kodin ja koulun yhteistyöhön, joten yhteisen kielen puuttumisesta tai kulttuurieroista huolimatta maahanmuuttajataustaisiinkin perheisiin pitää pyrkiä luomaan keskusteluyhteys varhaisessa vaiheessa. Joskus vaaditaan molemmilta osapuolilta kärsivällisyyttä ja aikaa, jotta tärkeät asiat tulevat ymmärretyksi ja hoidetuiksi.

Maahanmuuttajataustaisilla oppilailla tulee tietenkin olla myös samanlaiset oikeudet saada oikein kohdennettua tukea opiskeluunsa kuin kantaväestöllä, johtuipa haasteet sitten kielen osaamattomuu-

• 16 •

desta tai vaikkapa traumaattisista kokemuksista lähtömaassa.

Koulun tärkeimpiä tehtäviä on tarjota kielitaito. Ilman riittävää kielitaitoa jatko-opiskelumahdollisuudet ja yhteiskuntaan sopeutuminen eivät toteudu tasa-arvoisesti muiden kanssa.

Koulu tarjoaa tietenkin myös kulttuurikasvatusta ja sosiaalista kanssakäymistä toisten kanssa jokapäiväisessä koulutyössä. Siinäkin opettajalla on tärkeä tehtävä ohjata lapsia erilaisten kokemusten pariin, opastaa ja rohkaista esimerkiksi suomen kielen käyttämiseen ja kommunikointiin muidenkin kuin toisten maahanmuuttajataustaisten lasten kanssa.

Hanna Fagerlund toimii luokanopettajana Maunulan ala-asteella Helsingissä.

HENKILÖKUVA

Johanna Lestelän esikoisella on tärkeä tehtävä Laura Huuskonen

Johanna Lestelä on 35-vuotias kieli- ja kulttuuriryhmien opettaja. Johannan esikoiskirja Tuikun tärkeä tehtävä (Otava) ilmestyi keväällä 2019.

Johannalla on kaksi lasta ja hän asuu Espoossa.

Tässä haastattelussa hän kertoo elämästään, työstään ja esikoiskirjansa taustoista.

O

len aina halunnut tehdä jotain yhteiskunnallisesti suuntautunutta. Tykkään opettamisesta tosi paljon, ja olisi haikeaa luopua siitä. Toisaalta olisi paljon muuta, mitä haluaisin tehdä, esimerkiksi kirjoittaminen ja kuvittaminen. Onneksi olen vielä ehtinyt tehdä molempia. Kuvataiteen opinnot kiinnostaisivat, mutta ainakaan vielä en ole valmis luopumaan opettamisesta.

Olen harrastanut kuvataiteita lapsuudesta saakka. Kuvataideharrastus oli tauolla, kun lapset olivat pieniä. Silloin piirsin lapsille ja askartelimme paljon yhdessä. Se oli yhteinen leikki. Lasten ollessa isompia olen pystynyt sanomaan heille, että nyt teen tätä hommaa, esimerkiksi työpäivän jälkeen.

Mieheni on itseoppinut taiteilija ja hän maalaa aktiivisesti ja on opettanut minulle paljon. Se on meidän perheemme yhteinen juttu, josta kaikki tykkää ja tuntuu, että lapset ovat kasvaneet siihen, että maalataan ja piirretään ja telineet ovat esillä ja maalit lattialla. Perheessämme harrastetaan myös paljon omaehtoista musiikinrämpyttelyä.

Luen myös paljon ja lastenkirjallisuus on minulle tärkeää.

Klassikot ovat suosikkejani, esimerkiksi Jason -kirjat, Maikki Harjanteen Minttu -kirjat, Mikko Mallikkaat. Niitä katsellessa löytää aina jotain uutta. On myös paljon uusia taitavia kirjantekijöitä. Lasten kanssa olemme lukeneet hyvin perinteisiä satuja, esimerkiksi Hanhiemon satuaarteita. Meillä on kotona tosi pitkään pidetty yllä iltasatuperinnettä, vaikka lapset ovat osanneet lukea, jopa Starwarsia on luettu iltasaduksi.

On ollut jännä huomata, miten kulttuuri muuttuu, kuten jotkut kirjat, mitkä ovat olleet itselle ihania ja rakkaita, niin nykypäivän lapsille sanastot ja tapahtumat voivat olla vähän vieraita. Lapsille kannattaa mielestäni lukea monesta syystä.

Kielen ja ajattelun kehitys, erilaisten ihmisten tarinoiden ja sitä kautta empatian ja ymmärryksen kehittyminen ovat esimerkiksi niitä. Ajattelen, että vaikka voi katsoa hyviä elokuvia tai kuunnella kuunnelmia, lukeminen on hidasta ja siihen pitää keskittyä eri tavalla ja ehtii ajatella ja luoda omia mielikuvia.

Sen takia haluaisin, että oppilaat ottaisivat lukemisen omakseen, ainakin lukutunneilla. On ihana ja harras hetki, kun kaikki oppilaat lukevat. Panostan siihen, että kaikki löytäisivät mielekästä ja tasoistaan lukemista. On ollut upeaa, kun on löydetty jollekin jotain, mikä kolahtaa, se on tosi hienoa.

Tuikun tärkeä tehtävä -kirjan synty oli pitkä prosessi, mutta käynnistyttyään se eteni nopeasti. Jollain tavalla oli ol-

lut pitkään takaraivossa ajatus, että kun tykkään piirtää, olen kiinnostunut kuvataiteesta, opettaja ja lasten maailma on tuttu, niin olisi luonnollista tehdä lastenkirja. Mutta tämä oli elänyt ehkä sellaisena ”sit joskus” -ajatuksena. Oli monen tekijän summa, että tuli tunne, että nyt olisi aika tällaiselle kirjalle, että se tarvitaan nyt eikä kymmenen vuoden päästä.

Sain kirjan luomisessa tukea esimerkiksi siskoltani, joka on minua nuorempi. Hän ja hänen ystäväpiirinsä ovat rohkeita kokeilemaan uusia asioita, ja ryhdyin ajattelemaan, että miksi itselläni pitäisi olla tietty tutkinto, jotta voin tehdä tiettyjä asioita. Innostusta sain myös mieheni tädiltä, joka etsi tällaista kirjaa lapsenlapselleen, jonka äiti on Keniasta. Oma perhe on ollut tukena myös, olen kysellyt lapsilta palautetta ja heillä on ollut hyviä kommentteja.

Halusin tehdä tarinan, johon kuka tahansa voi samaistua ja joka koskettaa arjessa ketä tahansa. Ajatus oli, että kuvitus tuo esille sen, millainen Tuikku on, mutta tarina voi olla kenen tahansa arjesta. Mietin, millaiset asiat olisivat sellaisia kaikkia koskettavia. Riita ja anteeksipyyntö ovat niin läsnä koulunkin arjessa, että jokainen osaa samaistua siihen, kun on itse tehnyt jotain ikävästi.

Suurin osa lapsista keskittyy varmaan tarinaan. Taka- ajatuksena on näyttää, että Tuikun näköinen lapsi on ihan tavallinen lapsi ja sellaisena lapset yleensä hänet ottavat. Halusin luoda Tuikun näköisen hahmon, mutta parasta on, jos lapset eivät pidä Tuikkua mitenkään erikoisena. Tällaisia hahmoja ei suomenkielisessä lastenkirjallisuudessa juurikaan ole. Heterogeenisemmät lastenkirjat ovat usein aiheiltaan maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyviä. Meiltä puuttuu sellaiset kirjat, missä monimuotoisuus on arkipäiväistä ja henkilö on päähenkilönä. Olen kuullut, että eräs lapsi oli saanut lohtua siitä, että Tuikulla on kiharat hiukset kuten hänellä.

Iloitsen kirjassa kaikesta. Kaikki loksahti jotenkin paikalleen. Kun itse en ollut vielä kirjailija, niin oli uusi kokemus, miten hahmo alkaa elää kuin hän olisi oikea ihminen ja kuulla, miten muutkin ihmiset puhuvat hänestä. Tuikulla on ehdottomasti vielä tarinoita kerrottavana.

• 17 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

Turvapaikanhakijanuorten koulutuspolut

Meeri Lindroos

S

uomalainen koulutusjärjestelmä perustuu yleiseen oppivelvollisuuteen. Koko ikäluokan kattavan peruskoulun lähtökohtana on mahdollistaa kaikille valmiudet toimia osana yhteiskuntaa ja antaa perustiedot jatko-opiskelua varten. Järjestelmä perustuu ajatukseen siitä, että lapsi aloittaa perusopetuksessa 7-vuotiaana. Kuinka koulu taipuu tilanteeseen, jossa suomalaisessa perusopetuksessa aloittaa luku- ja kirjoitustaidoton 16-vuotias nuori? Onko hän auttamattomasti yhteiskunnan ulkopuolella?

Suomessa asuvalla oppivelvollisuusikäisellä turvapaikanhakijalla on oikeus suomalaiseen perusopetukseen jo turvapaikanhakuvaiheessa. Suomeen saapuvien lasten ja nuorten lähtökohdat ja valmiudet koulunkäyntiin vaihtelevat kuitenkin suuresti. Jol­ lei nuorelle ole mahdollisuutta luoda räätälöityä koulutuspolkua, on riski väärille koulutusvalinnoille ja koulutuksen ulkopuolelle jäämiseen suuri.

Suurin riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle on luku- ja kirjoitustaidottomilla nuorilla sekä oppivelvollisuusiän loppuvaiheessa tai sen päättymisen jälkeen tulleilla nuorilla.

• 18 •

HENKILÖKOHTAINEN KOULUTUSPOLKU MAHDOLLISTAA OPPIMISEN Ei ole olemassa sellaista koulutuspolkua, joka sopisi kaikille. Osalle nuorista riittäisi pelkkä suomen kielen koulutus tai tutkinnon täydennys. Osa taas tarvitsee vahvasti räätälöityä ja toiminnallista koulutusta. Jotkut nuoret tarvitsevat kokonaisvaltaista psykososiaalista tukea ja kiinnittymistä johonkin.

Käytännössä koulupolku Suomessa alkaa perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmässä, jossa nuori opis-

Ei ole olemassa sellaista koulutuspolkua, joka sopisi kaikille.

Osa tarvitsee räätälöityä ja toiminnallista koulutusta.

Osalle riittää tutkinnon täydennys ja suomen kielen opetus.

kelee suomen kieltä sekä perusopetukseen tarvittavia opiskeluvalmiuksia. Valmistavaa opetusta järjestetään enintään vuosi ja tämän jälkeen nuori siirtyy suomenkieliseen perusopetukseen. Nuori voi siirtyä suomenkieliseen opetukseen jo ennen vuoden täyttymistä, jos hän pystyy seuraamaan suomenkielistä opetusta.

Monessa koulussa maahanmuuttajat toimivat valmistavan vuoden jälkeenkin lähinnä omassa ryhmässään ja vain osittain integroituna osaksi tavallisia suomenkielisiä luokkia. Tällöin nuori voi kyllä oppia suomen kieltä ja tiedollisia sisältöjä, mutta kuulumisen kokemukset ja kaverisuhteet oman ryhmän ulkopuolella ovat hyvin harvassa.

Ammatilliseen koulutukseen tai lukioon hakeville maahanmuuttajanuorille järjestetään toisen asteen opintoihin valmistavaa opetusta ja 17 vuotta täyttäneillä nuorilla on mahdollisuus opiskella aikuisten perusopetuksessa.

Tämänhetkiset toisen asteen koulutusvaihtoehdot Suomessa perustuvat ensisijaisesti siihen, että opiskelijalla on oppivelvollisuusiässä suoritettu peruskoulun todistus tai muuten vastaavat tiedot ja taidot. Tämän hetkinen koulujärjestelmämme ei tunnista tilannetta, missä 17 -vuotias nuori aloittaa perusopetuksen Suomessa luku- ja kirjoitustaidottomana tai hyvin suppealla opiskelutaustalla. Tähän tarpeeseen on pyritty vastaamaan kehittämällä hankemuotoisesti ja virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella koulutuksia, jotka voisivat vastata tähän tarpeeseen.

Suurissa kaupungeissa näitä erilaisia koulutusvaihtoehtoja on kohtuulli-

sen paljon, mutta niitä voi olla vaikea löytää ja hankemuotoiset koulutukset ovat usein lyhytkestoisia. Usein koulutukset myös tähtäävät ainoastaan nopeaan työelämään siirtymiseen, eikä mahdollisuuksia jatkokouluttautumiseen juuri ole.

YKSINTULLEILLA NUORILLA ON RISKI JÄÄDÄ KOULUTUKSEN ULKOPUOLELLE Ilman huoltajaa turvapaikkaa hakevat lapset ja nuoret saapuvat Suomeen yleensä ollessaan oppivelvollisuusiän loppuvaiheessa tai jo sen ylittäneitä.

Näiden nuorten kotoutumiseen kuuluu erityisesti koulutus, mutta myös laajempi psykososiaalinen tuki ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen.

Ilman huoltajaa tulleita kuormittavat monenlaiset ongelmat kuten oleskelulupien epävarmuus, toimeentulon ja asumisen haasteet sekä ongelmat perhetilanteissa. Niin kauan, kun vaikeudet perheenyhdistämisessä ovat ratkaisematta, ei sopivien koulutusohjelmien kehittäminen riitä kotouttamaan nuorta.

Haastavan elämäntilanteen takia on hyvin todennäköistä, että ilman huoltajaa tullut nuori ei pysty keskittymään koulunkäyntiin vaan suuntautuu ennemmin työmarkkinoille, jossa matalan koulutustason ja riittämättömän kielitaidon vuoksi on tarjolla vain matalasti palkattuja töitä. Erityisesti perheen yhdistämistä tavoittelevat nuoret aikuiset ovat suuntautuneet herkästi työmarkkinoille koulutuksen sijaan täyttääkseen perheenyhdistämiselle

• 19 •

asetetut tulorajat.

Ruotsissa on selvitetty yksin tulleiden turvapaikanhakijoiden koulutuspolkuja ja työelämään siirtymistä.

Tyypillistä näille nuorille on opiskella toisella asteella 19-20-vuotiaaksi ja sen jälkeen jäädä joko koulutuksen ulkopuolelle tai jatkaa aikuisoppilaitoksissa. Yleisesti ottaen ilman huoltajaa tulleiden koulutustaso jää suhteellisen matalaksi ja hieman alle puolet saa suoritettua toisen asteen koulutuksen ja joka neljäs ei saa peruskoulun päättötodistusta.

MONINAISET TARPEET – YKSINKERTAINEN JÄRJESTELMÄ Kansainvälisissä tutkimuksissa on määritetty kaksi suurinta haastetta maahanmuuttajien koulutuspolkuihin liittyen. Ensimmäinen haaste on saada opetuksessa aloittavat integroitua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yleisopetukseen tai muihin valtaväestön opetusryhmiin.

Nuorten osalta haastavimmassa tilanteessa ovat ne nuoret, joilla on heikko luku- ja kirjoitustaito ja jotka ovat oppivelvollisuusiän loppuvaiheessa.

Toinen, ja ehkä vielä suurempi haaste on luoda ehjiä kotoutumispolkuja.

Maahanmuuttajien koulutuskenttä on pirstaleinen ja epäselvä. Toisaalta maahanmuuttajat tulevat hyvin erilaisista taustoista ja heillä on erilaisia tarpeita. Koulutusjärjestelmää tulisi siis kehittää samaan aikaan sekä yksinkertaisemmaksi että vastaamaan moninaisempiin tarpeisiin.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

Heini Aaltonen

Yksintulleet nuoret, koulu ja kotoutuminen Haastattelimme muutamia tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaan osallistuvia alaikäisenä ilman huoltajaa tulleita turvapaikanhakijataustaisia nuoria koulun merkityksestä heidän kotoutumisessaan.

Mitä olet oppinut suomalaisesta kulttuurista?

Ali: Tosi paljon kaikesta suomalaiseen kulttuuriin liittyvästä.

Ibrahim: Liikaakin. Joskus tuntuu, että olen oppinut liian hyvin suomea. Välillä, kun puhun perheeni kanssa, sanon vahingossa asioita suomeksi.

Mikä on tärkein asia, mitä olet oppinut koulussa täällä Suomessa?

Ibrahim: Suomen kieltä.

Ali: Maailman historiaa.

Onko jokin yllättänyt suomalaisessa koulussa?

Ibrahim: Se, että jos menee jonkun viereen istumaan, tämä vaihtaa paikkaa. Se on tosi epäkohteliasta. Silloin tekee mieli kysyä, mikä vika mussa on. Suomalaisten kanssa on vaikea ystävystyä.

Ali: Suomeen tullessa yllätti, että piti opiskella myös ruotsia eikä vain suomea. Sekin yllätti, että koulussa sai ruokaa ja se oli vielä ilmaistakin. Kotimaassani ei tarjottu koulussa ruokaa.

Mistä työstä tai ammatista unelmoit?

Ali: Pääsemisestä firman johtajaksi. Ehkä palvelualalle, vaikka johonkin kauppaan esimieheksi.

Ibrahim: Lääkärinä toimimisesta. Ennen unelmoin presidentiksi pääsemisestä, mutta se ei ole mahdollista, koska en ole syntynyt Suomessa. Enkä sitä paitsi pidä politiikasta.

Haluatteko jakaa hetkiä arjestanne yksintulleen nuoren kanssa?

Yksin ilman huoltajaa alaikäisenä maahan saapuneilla turvapaikanhakijataustaisilla lapsilla ja nuorilla ei ole omaa perhettä Suomessa. Tukiperhetoiminnalla voimme tarjota näille nuorille paremmat mahdollisuudet kotoutua, rakentaa hyvää elämää Suomessa, laajentaa sosiaalisia verkostoja ja poistaa yksinäisyyden kokemuksia.

Nuoren kanssa voi esimerkiksi jutella, harrastaa, tehdä läksyjä, laittaa ruokaa tai ulkoilla. Toimintaan osallistuvia lapsia ja nuoria asuu pääkaupunkiseudulla ja Keski-Uudellamaalla. Useimmat heistä ovat poikia.

Toivomme tukiperheiltä ja tukihenkilöiltä aitoa kiinnostusta uuden ihmisen kohtaamiseen, tasapainoista elämäntilannetta ja mahdollisuutta ottaa lapsi tai nuori osaksi arkea 1-4 kertaa kuukaudessa pidemmän aikaa.

Koulutuksemme antaa valmiuksia yksin tulleen lapsen ja nuoren kohtaamiseen ja tukemiseen.

Tukiperheiden omat lapset voivat tulla mukaan koulutukseen. Lapsille on järjestetty omaa ohjelmaa.

Seuraava koulutus on 2.-3.11.2019 klo 10-16 Yhteiset Lapsemme ry:n toimistolla, osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 00260 Helsinki.

Koulutus on osallistujille maksuton. Tarjoamme lounaan ja kahvit.

Soita ja kysy lisää: Meeri Lindroos, puh. 044 7211 244, meeri.lindroos@yhteisetlapsemme.fi

• 20 •

Pikkupeikko ja Kuu Satumainen rentoutumiskirja Teksti: Ruska Kumpulainen Kuu katsoi lempeästi Pikkupeikkoa. Se oli nähnyt kaikki Pikkupeikon matkat. ”Joskus on hyvä vain olla ilman mitään tarkoitusta. Joskus on merkityksellistä pysähtyä hetkeksi paikoilleen ja rentoutua”, vastasi Kuu. ”Kerro minulle lisää. En ole ihan varma mitä rentoutuminen tarkoittaa”, Pikkupeikko kiinnostui.

(Tuovinen, Turpeinen & Romppainen 2015, 12.)

Pikkupeikko ja Kuu on sadunhohtoinen matka rentoutumiseen, jossa satuhieronnan ja mielikuvamatkojen avulla päästään rauhoittumaan ja kohtaamaan lapsi kiireettömässä ilmapiirissä. Kirja auttaa avaamaan jännitystä niin kehosta kuin mielestäkin ja samalla se vahvistaa lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta.

Rentoutuskirja sisältää myös vinkkejä lapsen purentaperäisten jännitysten hoitoon, jotka voivat ilmetä öisenä narskutteluna. Mielikuvamatkat ja myönteinen kosketus vahvistavat lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja yhteiset kokemukset lisäävät lapsen turvallisuudentunnetta ja vahvistavat hänen minäkuvaansa.

Kirjan ovat kirjoittaneet Satuhieronta-menetelmän kehittäjä Sanna Tuovinen ja kasvohieroja Pirjo Turpeinen ja sen on kuvittanut taiteilija Laurelina Romppainen.

• 21 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

Kehoni on minun -opas Ruska Kumpulainen

suaalisen häirinnän, houkuttelun ja seksuaaliväkivallan käsittelemiseen lapsen kanssa. Kehoni on minun -opas on suunniteltu käytettäväksi samannimisen animaatiosarjan kanssa.

Opasta voivat hyödyntää kaikki lasten kanssa toimivat aikuiset. Lapsella on oikeus saada tietoa seksuaaliväkivallasta ikä- ja kehitystasoonsa sopivalla tavalla, jotta lapsi kykenee tunnistamaan häneen kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja osaa kertoa kokemastaan turvalliselle aikuiselle saadakseen apua.

P

elastakaa Lapset julkaisi elokuun lopussa Kehoni on minun -oppaan aikuisille avuksi lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan käsittelemiseen lasten kanssa. Opas tarjoaa ammattilaisille, huoltajille ja kasvattajille tietoa ja tukea lapseen kohdistuvan sek-

Seksuaaliväkivalta kohdistuu myös pieniin lapsiin ja usein tekijä löytyy lapsen lähipiiristä. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että lapsille tarjotaan tietoa seksuaalisesta häirinnästä, houkuttelusta ja seksuaaliväkivallasta jo pienenä, sillä tieto voi auttaa lasta toimimaan ja sanoittamaan hätäänsä. Lapsella täytyy olla myös mahdollisuus kysyä seksuaaliväkivallasta.

• 22 •

Kehoni on minun -opas sisältää esimerkkejä keskustelunavauksista ja kysymyksistä, joita lapsella voi olla animaatiosarjaa katsottuaan sekä vinkkejä, kuinka vastata esille nouseviin kysymyksiin. Oppaassa on myös ohjeet animaatiosarjaan pohjautuvien, yksinkertaisten opetustuokioiden pitämiseen.

Kehoni on minun -materiaali on alun perin tuotettu Norjassa Pelastakaa Lapset Norjan, Bivrost Filmin, Norjan valtion Lapsi-, nuoriso- ja perheosaston (Bufdir) ja NRK Super -lastenkanavan yhteistyönä ja se on otettu Norjassa osaksi kansallista opetusta päiväkodeissa ja alakouluissa.

Animaatio voitti Cannesin Emmy-kilpailun vuonna 2018.

Materiaalit: Kehoni on minun -opas: www.pelastakaalapset.fi/ kehonionminun Kehoni on minun -animaatiot ovat katsottavissa Ylen verkkosivuilla.

Taiteiden yössä saimme kurkistaa

Elämä kädessä -näytelmään

Ruska Kumpulainen Erik Sahlström

E

lämä Kädessä -näytelmästä nähtiin Taiteiden yönä pieniä katkelmia, jotka sisälsivät musiikkia, tanssia, laulua ja monologia. Café Engelin viihtyisällä pihalla oli runsaasti yleisöä paikalla ja niin esiintyjät kuin katsojatkin näyttivät viihtyvän elokuun lämpimässä illassa.

Elämä Kädessä on näytelmä kahden kulttuurin nuorista, identiteetin etsimisestä ja kasvusta aikuisuuteen. Se on matka, jonka aikana nuorten oma ääni vahvistuu ja uusi parempi maailma rakennetaan.

Näytelmä pohjautuu nuorten omiin teksteihin ja sen käsikirjoittaa ja ohjaa Birgit Tapaninen Baltzar. Näytelmä saa ensi-iltansa 15.2.2020 Avoimet Ovet Teatterissa Helsingissä.

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

"Rohkeasti minä"

– Lapsen oikeudet 30 vuotta

Yhteiset Lapsemme ry järjestää keskiviikkona 20.11.2019 Kulttuurikeskus Caisassa koululaisille suunnatun tapahtuman, jossa juhlitaan 30 vuotta täyttävää Lapsen oikeuksien sopimusta ja jokaisen lapsen ja nuoren oikeutta olla oma itsensä ja tulla kohdatuksi kunnioituksella.

Juhlassa on inspiroivia työpajoja, huikeita esityksiä ja huippuesiintyjät.

Rohkeasti minä -teemaa työstetään kouluissa ennen tapahtumaa taiteellisilla ja luovilla menetelmillä.

Lasten ja nuorten tekemät teokset dokumentoidaan ja ne ovat esillä juhlassa.

Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Interkult Kassandra ry:n kanssa.

Lisätietoja kotisivuiltamme www.yhteisetlapsemme.fi

3 • 2019 YHTEISET LAPSEMME RY:N

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. Tervetuloa käymään! www.yhteisetlapsemme.fi

TAPAHTUMAKALENTERI Vapaaehtoistoiminnan messut 21.9.

Yhteiset Lapsemme ry on mukana Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä järjestettävillä Vapaaehtoistoiminnan messuilla 21.9. klo 13-16. Tervetuloa tutustumaan vapaaehtoistyön mahdollisuuksiin yhdistyksessämme!

Ole rohkea ja reilu -ohjaajien koulutukset syksyllä 2019

Ole rohkea ja reilu -työpajaohjaajien koulutus pidetään 5.-6.10. Helsingissä ja 9.-10.11. Jyväskylässä. Koulutus on maksuton ja sen käyneet voivat toimia vapaaehtoisina ohjaajina päiväkodeissa ja kouluissa pidettävissä moninaisuutta edistävissä taidelähtöisissä työpajoissa.

Yhteiset Lapsemme ry:n syyskokous 21.10. klo 18.00 yhdistyksen toimistolla Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa!

Voimaa luovuudesta -ryhmä adoptio- ja sijaisperheiden vanhemmille alkaa 22.10.

Ryhmä kokoontuu 6 kertaa tiistaisin klo 17-20 yhdistyksen toimistolla.

Ilmoittautumiset: jaana.ovaska@novetos.fi tai puh. 040 570 1346.

Koulutus turvapaikanhakijanuorten tukihenkilöille ja tukiperheille 2.-3.11. klo 10-16

Yhdessä matkalla -hanke kouluttaa tukihenkilöitä ja tukiperheitä yksintulleille turvapaikanhakijataustaisille nuorille. Koulutus on maksuton ja se pidetään yhdistyksen toimistolla Helsingissä.

Adoptiovalmennuskurssit

Yhteiset Lapsemme ry järjestää adoptiovalmennuskursseja adoptionhakijoille.

Lisätietoa kursseista www.yhteisetlapsemme.fi tai adoptiokuraattori Anja Wikstedt, anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.yhteisetlapsemme.fi Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2019

SEURAA MEITÄ!

Facebookissa https://www.facebook.com/ Yhteiset-Lapsemme Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme Instagramissa @yhteiset_lapsemme

Tilaa lehti!

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla. Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat, uutiset ja Yhteiset Lapsemme -verkkolehti: www.yhteisetlapsemme.fi