Kokemuksen ääni
Pikkupirtin Eeva
”
Nykyhetken kokeminen rikastuu siitä, kun tietää ketkä kaikki näitä kyläteitä ovat tallanneet.
Armi Hohko kirjoittaa paikallishistoriaa tarinallisesti ja ihmisläheisesti, ruohonjuuritasolla. Yhdessä kertomukset muodostavat vaikuttavan kokonaiskuvan nykyiseen Sastamalan kaupunkiin kuuluvan Stormin seudun vanhasta elämänmenosta. Kotiseutuliiton Lassi Saressalo arvosteli Hohkon Jaatsin valtiattaren ja totesi: ”Hohkon henkilöesseet ovat nasevia ja tiiviitä. Mutta eivät kuitenkaan biografisen tylsiä vaan kertomuksia ihmisistä, joista kannattaa kertomus laatia.”
ARMI HOHKO PIKKUPIRTIN EEVA JA MUITA STORMIN SEUDUN IHMISIÄ, TARINOITA JA TAPOJA 92.8 ISBN 978-952-387-012-3 Kirjakauppoihin helmikuussa
Näpin Esan elinpäivät täyttyivät 6.3.1894. Tarina kertoo, että Tyrvään seurakunta oli niihin aikoihin hankkinut ruumisvaunut. Toivottiin, että Esa voitaisiin saattaa niillä hautuumaalle, m u t t a seurakunnan taholta asiaa vastustettiin kovasti. Antti Ville Impola, vaikutusvaltainen isäntä, vetosi kirkonmiehiin sanoen: – Eikös ne sitä varten hankittu? Ja eikös niitä ny sitten saa, kum minä paam miähen ja hevoset? Lopulta lupa heltisi ja niillä vaunuilla Esa saatettiin viimeiselle matkalleen. Näpin Esasta on kerrottu monia tosia ja tarinoita. Hän oli syntynyt 11.4.1818 Vinkkilän kylään Näpin talossa ja saanut kasteessa nimen Esaias, joka puhekielessä luontui Esaksi. Vanhemmat olivat Johan ja Valborg. Näpin lapsista Aabraham oli syntynyt 1809, jolloin Suomen sota päättyi, seuraavina syntyivät Kaisa, Esaias ja kuopus Carolina. Esa lähti kotoaan 17-vuotiaana rengiksi ensin Yli-Svännille, oli vähän aikaa Kiikan taloissa, kunnes pääsi Tyrvään pappilan rengiksi 1843. Tyrvään kirkkoherrana vaikutti silloin Herman Hellén, jumaluusopin tohtori, joka oli tullut virkaansa Keuruulta 1836. Ruustinna oli Margareta Sophia, omaa sukua Saklinius. Helléneillä oli kolme poikaa, jotka olivat jo lähteneet opin tielle ja virkoihinsa. Näpin Esa kunnostautui hyvin pappilan rengin virassa, saavutti oikein luottorengin aseman. Hän huolehti aina moitteettomasti hevoset ja tallin sekä järjesti sopivat ajokalut kulloisellekin kelille. Esa kuskasi Helléniä kirkkoon, pitkille saarna- ja kinkerimatkoille ja seuraamaan rakenteilla olevan uuden kirkon edistymistä. Kerran Esa vei pappilan herrasväkeä Vännille, nimismies Gallénin baaleihin, joissa oli kirjaston hyväksi järjestetty teatteriesitys ja kvartettilaulua. Kuskit vartosivat renkipirtissä. Illan mittaan sielläkin tiedettiin, että Wareliuk Wareliuksen odotettua näytelmää Vekkulit ja Kekkulit ei esitetty, vaan joku ruottinkielinen. Eräänä talvena, kun Esa oli käynyt Tampereen torilla myymässä pappilan maataloustuotteita, päivä hupeni varsin myöhäiseksi. Paluumatkalla ajeltiin hiljaista körökyytiä ja pian väsynyt mies torkahti vällyjen alle. Lopulta vauhti hiipui ja rauhallinen hevonen nolkotteli kävelyä Mouhijärven Salmin isoa ahdetta alas. Silloin Esa havahtui ja huomasi, että pääsipäs hyvä huru hukkaan. Siitä paikasta hän käänsi hevosen ympäri ja takaisin ahteen päälle ja sitten sellainen vauhti alle, että saatiin tappiot takaisin. Mitä renki silloin tienasi? Antero Warelius on maininnut Kertomuksessaan Tyrvään pitäjästä 1853 kelpo rengin vuosipalkan olleen 10 ruplaa, 1 tynnyri 20 kappaa rukiita, 2 tai 3 paria saappaita taikka nilkkakenkiä, 1 pari rohtimisia housuja, 2 rohtimista ja 1 liinainen paita, 1 mekko ja 2 naulaa sukkavilloja. Palvelusvuotensa päätettyään renki saattoi saada vielä hyvän miehen lisänä ”pääsinkakkoja”, ohrakakkoa ja muuta syötävää. Esa oli 26-vuotias, kun hän vuonna 1844 vuoden lopussa avioitui Henrika Serafina Ilomäen kanssa. Pariskunta otti sukunimekseen Glad. He asettuivat Kallialan Ilomäen torppaan, vaimon vanhempien Aprahamin ja Ulrikan luokse. Parin vuoden kuluttua syntyi tyttö, joka kastettiin Matilda Serafinaksi. Silloin avioerot olivat harvinaisia, mutta niin vain kävi, että Esa ja Henrika muuttivat eri leipiin. Esa otti 6-vuotiaan Matildan mukaansa ja muutti vapun aattona 1852 Ulvilan pappilaan rengiksi. Miksi Ulvilaan? Hellén oli juuri valittu Ulvilan seurakuntaan kirkkoherraksi. Hän halusi muuttaa Tyrväältä pois, koska tunsi kokeneensa henkilökohtaista harmia uuden kirkon rakennusvaiheen aikoina. Esa taas sai luottorenkinä tehtäväkseen muuttaa pappilan herrasväet uuteen seurakuntaan. Esan Ulvilan ajoilta on kerrottu seuraavanlainen tarina: Esa oli pappilassa rovastin kuskina. Väliaikoina hän hoiteli monenmoista muuta palvelusta ja passinkia. Erään kerran hän sai tehtäväkseen viedä piimää myytäväksi Porin torille. Oli kesäpäivä ja tavattoman kuuma. Piimä oli jo menettänyt normaalikuntonsa eikä niin ollen tehnyt kauppaansa. Pattitilanne ihmetytti: 300 litran tynnyri rattailla, eikä kenellekään kelvannut. Milläs tästä nyt oikein selviäisi? Esa keksi keinon, raotti vähäsen tynnyrin kraanaa ja ajeli torin poikki hiljakseen. Joku oli kuullut hänen sanoneen: – Saitte ennen kortteleittain ja toopeittain, mutta nyt saatte tuuma- ja kyynärämitalla. Pian kuului huuhuu to: – Älä hyvä poika siltavall, kyl osteta, ei hyvä tavara kannat haaskat! Ostajia ilmestyi pian joka taholta, piimä tuli myydyksi ja tynnyri hetkessä tyhjäksi. Kelpasi Esan nyt napauttaa hevosta lautasille ja ajella pappilan tallin eteen. Se ei ollut lainkaan huono reissu. Tasaisessa Ulvilassa ei Tyrvään mies kuitenkaan kauan viihtynyt, vaan kotikulmat kangastelivat mielessä ja jo vuoden kuluttua hän palasi Vinkkilän Kokille rengiksi. Esa oli vielä parhaassa miehuusiässä, kun hän solmi uuden avioliiton Maria (Maija) Riutan kanssa. Maija oli silloin Ruotsilan kartanossa palveluksessa. Perheeseen siunaantui neljä lapsukaista, ensin Carl Mauriz, sitten Paul Vilhelm, jonka tuoni korjasi pienenä, sitten uusi Paul Ville sekä tytär Amanda Maria. Esan ensimmäinen lapsi Matilda lähti isän avioitumisen jälkeen 15-vuotiaana Turkuun. Näpin Esa ja M a i ja elivät aikansa tavoin varsin vaatimatonta elämää, olivat vähään tyytyväisiä, ja onneakin riitti, jos sairaus ei koetellut. Heiltä puutt u i v a t kaikki ne mukavuudet ja vempaimet, joita nykyihminen vaatii. Oli kohtuullista, että Esa saatettiin seurakunnan ruumisvaunuilla viimeiselle matkalleen, olihan hän aikanaan ollut i t s e monta kertaa pappia kyydissä. Näpin vanhassa möki ss ä asutt i i n vielä vakituisesti ainakin vuonna 1976. Viimeinen asukas oli Toivo Suppula, hänen jälkeensä asumus jäi kylmilleen. Kaukolan ikämiehillä oli tapan a turista aikansa kuluksi vanhoja asioita. Kall e Aalto, Väinö Reku, Kasper Saukko, Huugo Asp ja Vilho Hohko olivat hyvämuistis i a tarinankertojia. Monet tarinat kertoivat Petrellist ä . E n tinen sotilas, itsellinen j a muurari Tuomas Tuomaanpoika Petrell o l i syntynyt T y r väällä Paistin torpassa 8.12.1833. Vuotta n u o - rempi vaimo Anna Lisa Antintytär oli kotoisin Ilomäen torpasta. Lapsia p e r heess ä syntyi seitsemän. Edla, Matilda, Johannes, Hilma, kaksoset Karl Oskar j a Alina sekä Edvin. AnnaLiisan rakkaus oli usein lujilla myötä- ja vastamäissä. Petrellillä sanotaan olleen konstikas luonteenlaatu, jota vai-
armi hohko
Pläsin
sotareissu
ja muita tyrvääläisiä elämäntarinoita, tapahtumia ja yhteisiä ponnistuksia
6
Armi Hohko
Herastuomari Armi Hohko kirjoittaa neljännessä kirjassaan kotikylänsä Stormin seudun paikallishistoriaa. Warelia on aiemmin julkaissut Hohkolta teokset Pläsin sotareissu (2012) ja Jaatsin valtiatar (2015). Lisäksi Hohko on toimittanut teoksen Vuoden 1918 tapahtumat Tyrvään seudulla (Warelia 2017).
