Valtti-työpaja - Arjen tarinoita by Valtti Työpaja

Julkaisun toteutuksesta on vastannut Valtti-työpajan VT-Sanomat toimitustiimi. Aineisto on koottu vuoden 2021 aikana.

VT_Sanomat@outlook.com Kankaanpään Aikuiskoulutussäätiö sr. 2

Johdanto Työpaja on täynnä kuhinaa ja elämää - täynnä erilaisia tarinoita. Valtti-työpajan toimintavuosien aikana on kohdattu tuhansia ihmisiä. Jotkut heistä ovat olleet vain lyhyen aikaa pajalla; on myös henkilöitä, joille paja toimintoineen on tarjonnut useamman vuoden ”pysäkin” elämälle. Jokaisella ihmisellä on oma merkityksellinen tarinansa ja jokainen kohtaaminen on antanut eväitä matkan jatkumiseen myös työpajan kannalta. Toiminnanjohtaja Niina Vekon sanoin: ”paljon on naurettu ja välillä itkettykin”. Tässä julkaisussa tutustumme Valtti-työpajan ihmisiin. He kertovat joko haastattelun kautta tai itse kirjoittamalla omasta elämästään ja arjesta, suunnitelmista, toiveistaan ja unelmistaan. Tätä kautta työpajakin saa hyödyllistä tietoa toimintansa suunnitteluun. Tärkeintä ovat ihmiset - paja on olemassa heitä varten. Julkaisu palvelee myös pajalle tulevia. Tarinoiden kautta pääsee ”sisään” pajamaailmaan ja sen ihmisiin. Meillä jokaisella on oma tapamme elää. Katsotaan, millaisia tarinoita saimme kasaan!

Sisällys • Tuotepaja. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 • Puu- ja kokoonpano-osasto - Kankaanpää. . . . . . . . . . . . . . . . 18 • Mediapaja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 • Keittiöpaja. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 • Siivouspaja. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 • Autopaja. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 • Kankaanpään kierrätyskeskus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 • Karvian kierrätyskeskus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 • Puuosasto - Karvia. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72 • Moon Karviasta - ompelimo ja myymälä. . . . . . . . . . . . . . . . . 78 • Opiskelijat Valtissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 • Toiminnanjohtajan terveiset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86 3

Tuotepajalla tehdään alihankintatöitä yrityksille ja Valtti-työpajan omia tuotteita myyntiin. Työssä tekijät pääsevät kehittämään jo olemassa olevia taitoja sekä oppimaan uutta. Valoisat ja viihtyisät työtilat sekä asianmukaiset koneet ja laitteet tarjoavat erinomaiset puitteet työskentelylle.

Laura Pesämaa Laura on 23-vuotias - kotoisin Kankaanpäästä ja asuu täällä. Perheeseen kuuluu aviopuolison lisäksi kaksi tyttöä (6- ja 3-vuotiaat). Kesällä juhannuksen aikoihin syntyi perheeseen kolmas lapsi. Lauralla on kaksi tutkintoa. Kankaanpään Sataedussa hän suoritti vuonna 2019 talonrakentajan ja vuonna 2020 pintakäsittelijän (maalarin) koulutuksen. Talonrakentajan koulutuksen Laura suoritti oppisopimuksella, pintakäsittelijän reilun vuoden opinnot aikuiskoulutuksen puolella. Talonrakennus on laaja alue. Oppisopimuskoulutus sopii alalle hyvin - työ tekijäänsä opettaa parhaiten. Opiskelu on konkreettisempaa kuin koulussa. Laura oli ensimmäisen lapsen kanssa kaksi ja puoli vuotta kotona ja suoritti samalla opintoja. Eli kerrostaloasunto sai täydellisen remontin ja kaikki uusittiin. Siitä sai näyttöjä; myös kirjalliset eli lukuaineet hän suoritti kotona ja toimitti aineiston koululle tarkistettavaksi ja hyväksyttäväksi. Toisen lapsen synnyttyä Laura oli 9 kuukautta kotona; sen jälkeen puoliso jäi koti-isäksi ja Laura jatkoi oppisopimuskoulutusta eli kohteena oli Kankaanpään uimahallin saneeraus. Tämän julkisen urakoinnin toteutti MVR-Yhtymä. Miksi rakennusala kiinnosti Lauraa? Varsinaista erityissyytä hän ei tiedä - isä oli aikoinaan muurari ja ala tuntui vain omimmalta koulutukseen hakeuduttaessa. Opintojen edetessä tunne vahvistui, vaikka kaikesta ei voi aina pitääkään. Ala on hyvin laaja sisällöltään.

Ajatus onkin, että jos ei mitään hyvää työtarjousta tule vastaan, hän on kotona vähintään seuraavat kaksi vuotta. Se on myös lapselle paras ratkaisu, koska pientä ei tarvitsisi laittaa hoitoon.

Tammikuussa 2021 Laura tuli Valttiin tuotepajalle odottelemaan äitiysloman alkua eli pajalla hän jatkoi toukokuun puoliväliin. Pääosin työnkuvaan on kuulunut uistimien ja vapojen kokoaminen. Työaika on ma - to klo 8-14. Valtissa on ollut hyvä olla; työ on antanut sisältöä päiviin ja rytmiä elämään. Ilmapiiri on hyvä ja paikka kokonaisuutena mukava.

Unelmana on oma omakotitalo. Tekeekö hän sen sitten itse, riippuu elämäntilanteesta. Samoin aika näyttää, tuleeko lapsia lisää. Harrastuksena Lauralla on neulominen eli sukkia kudotaan, kun on aikaa ja motivaatiota. Ennen koronaa Laura kävi kuntosalilla. Parhaiten ”nollaa ajatukset” hyvät yöunet - mikään ei ole sen tehokkaampaa. Samoin armollisuus itselle ja asioiden realisointi; kaikkeen ei tarvitse joka päivä kyetä. Omien voimavarojen ymmärtäminen helpottaa.

Lauran arki on hyvää ja hänelle sopii työntäyteinen arki. On parasta, että on sopivasti hommaa. Laura on lapsista kiitollinen. Hän sanookin: ”Kun on terveet lapset ja hyvä avioliitto - raamit kunnossa - pärjää jo pitkälle.” Hän toivoisi parempaa työllistymistilannetta rakennusalalla. Nykyisin tilanne on se, että joutuisi lähtemään reissutöihin pidemmälle.

Suurista asioista Laura ei varsinaisesti haaveile. Hän toivoo, että elämä on tasaista eikä tulisi mullistuksia tai yllätyksiä. On pääasia, että saa olla terve ja työllistyminen onnistuu. Olisi mukava matkustella - sitten kun se on mahdollista.

Elina Hakasalo Elina on 38-vuotias sinkkunainen Kankaanpäästä. Elinalla on yo-osatutkinto. Merkonomiksi hän valmistui vuonna 2004 (Kankaanpään kauppaoppilaitos). Lisäksi on osatutkinnot artesaanikoulutuksesta (2½ vuotta Kankaanpään opisto) ja laitoshuoltajan opinnoista (1½ vuotta Sataedu). Elina oli PoSalla siivoamassa terveyskeskuksen osastoja vuonna 2014 ja kaupungilla puutarhatöissä vuonna 2016, molemmissa puoli vuotta. Tammikuussa 2018 Elina tuli Valttiin ja tehnyt siivousta sekä pajalla että kierrätyskeskuksessa. Tarkoitus oli suorittaa laitoshuoltajan tutkinto loppuun, mutta toisaalta halu oli kokeilla muutakin. Huhtikuussa 2021 hän aloitti Eumerin uistintyöt. Ne ovatkin olleet vaihtelua ja työ sisältää erilaisia tehtäviä. Paikallaan istuminen yllätti - siivouksessa kun liikutaan koko ajan. Uistinhommiin Elina pääsi nopeasti ”sisälle” ja työ sujuu hyvin. Valttipäiviä on kolme päivää viikossa 4 h/pv. Elina on viihtynyt Valtissa - meininki on rento ja saa olla oma itsensä. Työtä tehdään omassa tahdissa. Valtissa on saanut tavata erilaisia ihmisiä, myös muista maista ja kulttuureista. Haaveena olisi matkustaminen ja Australia olisi unelmakohde. Matka on siis pitkä. Elina on entuudestaan matkaillut Skotlannissa ja pari kertaa Kreetalla Kreikassa. Harrastuksena ovat käsityöt eli sukkien ja kaulaliinojen kutominen sekä kanavatyöt. Uistintyö tuntuu käsissä ja ”jumittaa” niska-hartiaseutua, joten käsitöitä tulee harrastettua enimmäkseen viikonloppuna. Terveys on kaiken perusta ja sitä Elina toivoo tulevaisuudessa. Arki on hyvää - kotona kissa ja koira pitävät seuraa.

Työpaja työympäristönä mahdollistaa osaamisen, kokemuksen ja itsetuntemuksen lisääntymisen.

Irina Pakkanen Irina on 56-vuotias ja kotoisin Petroskoista Karjalasta. Hän muutti Suomeen perheen kanssa 30 vuotta sitten; aviomies tuli tänne jo vuotta aiemmin. Tytär on 32-vuotias ja asuu Sveitsissä. Irinan lemmikkinä on kissa, jota hemmotellaan.

Valtissa on saanut tutustua ihmisiin ja uusia tuttavuuksia on syntynyt. Suomen kieltäkin pääsee treenaamaan pajalla. Työ ei ole ”juoksemista” vaan saa istua paikallaan. Suvi-Päivi Niemi neuvoo ja ohjaa sekä muistuttaa taukojumpan tärkeydestä; muutoin niska ja hartiat kipeytyvät. Minna Hautamäki (valmentaja) Irina on käynyt Petroskoissa teknillisen ammattikoulun saa myös kiitosta; hänellä on positiivinen asenne vuosina 1982-1985. Sen jälkeen hän työskenteli logis- ja auttaa asioissa. Työkaveri Elina auttaa kielessä ja tiikka-alalla. Suomeen muutettuaan Irina viimeisteli ja muissakin asioissa. pakkasi kengänpohjia 13½ vuotta (vuosina 1992 -2006 Solepex Oy). Vuonna 2007 hän suoritti suomen kielen Harrastuksista Irina mainitsee läheiseksi puutarhanhoidon. Hän asuu omakotitalossa, joten siihen onkin kurssit, hygieniapassin ja tietokonekurssin. hyvät mahdollisuudet. Kaunista ympäristöä ja luontoa Irina opiskeli ravintolakokiksi aikuiskoulutuskeskukses- on mukava katsella. Irina tykkää myös laittaa ruokaa sa vuosina 2008-2009. Hän tykkää ruuanlaitosta ja sitä ja leipoa kakkuja. Hän valmistaa maittavaa kotiruokaa - puolivalmisteita ei käytetä. Hapankaali, suolakurkut hän pääsi tekemään Herkkupaussilla vuosina 2010ja omenahillot valmistetaan itse. Ruuan kaunis esille 2016. Ruuan valmistuksen ohella työhön kuuluivat laittaminen eli esteettisyys on tärkeää. Silloin ruoka tiskaus ja siivous. Asiakkaita riitti päivän mittaan; työ maistuu vielä paremmalta. oli kiireistä ja kävi erityisesti selän päälle. Muitakin terveysongelmia alkoi olla - mahdollisesti pölyn Terveys on tärkeintä elämässä; samoin ettei tulisi aiheuttamia vaivoja nenäontelossa. Irina aloitti sotaa. Suomessa on hyvä olla ja elää. Työskentely suutariopinnot Sataedussa (vuosina 2017-2018). Valtissa on mieluista ja ”porukka on paras”. Toiveena Opintoihin kuuluivat työharjoittelut. olisi, että oppisi enemmän englannin kieltä ja tietokoneen käyttöä. Kirpputori Jerassa Irina oli työharjoittelijana puoli vuotta ennen koronaa (vuonna 2019). Valttiin hän tuli maaliskuussa 2021. Irina on tuotepajalla koonnut uistimia ja tehnyt käsitöitä, mm. saunatonttuja ja pahvilaatikoita. Työpäiviä on viikossa kolme (4h/pv). Irina on ollut vaativissa leikkauksissa ja terveys määrittää paljon työssä jaksamista.

Jaakko Korhola Jaakko on 36-vuotias sinkkumies, syntyjään Torniosta. Vanhemmat asuvat edelleen Torniossa ja sisaret muualla. Äiti on Porista ja suvun kesäpaikka on Ahlaisissa. Siellä Jaakko onkin viettänyt lapsuuden ja nuoruuden kesät. Satakunnan alue on tullut muutenkin tutuksi. Vuonna 2014 Jaakko muutti Kankaanpäähän. Hän oli aloittanut CNC-koneistajakoulutuksen jo Torniossa ja kävi sen loppuun täällä. Vuonna 2015 hän sitten valmistui Sataedusta. Jaakko on tehnyt alan töitä eli määräaikaisia työsuhteita. Asiat muuttuivat, kun hän loukkasi kätensä kolmisen vuotta sitten. Jaakko aloitti kuntouttavassa työtoiminnassa Valtissa parisen vuotta sitten. Yhden päivän hän on mediapajalla ja kolme päivää tuotepajalla. Mediapajalla hän on opetellut HTML- ja CSS-koodausta. Tuotepajalla on tehty pilkkitöitä, mm. nahkojen ja keinokarvan leikkaamista. Jaakko on hakenut Jyväskylän ammattikorkeakouluun. Tieto- ja viestintätekniikan valintakoekurssi päättyi 6.6. Opiskelu tapahtuu monimuoto-opetuksena eli suurin osa etänä. Jaakko on harrastanut ATK:ta ja tietokoneilla ”värkkäämistä” koko ikänsä. Koulutus kestää neljä vuotta ja siitä valmistuu insinööriksi. Mitä Valtti on antanut? Jaakko sanoo, että se on helpottanut sosiaalista puolta - ei ole eristäytynyt ja pääsee puhumaan ihmisille. Samaten kädelle on tekemistä ja saa treenata lihaksia. Se onkin tärkeä osa kuntoutusta. Jaakko on ollut mukana Valtin luontoryhmässä ja eSport-peliryhmässä. Siellä on ”samanhenkistä” porukkaa ja mukava olla. Kesällä Jaakko on mökillä Ahlaisissa. Mukavaa tekemistä on kalastaminen ja hyvän ruuan valmistaminen. Erityisesti brisketin eli naudanlihan savustaminen on Jaakolle mieleen. Myös kalaa, esimerkiksi ahventa ja siikaa savustetaan. Muista harrastuksista mainittakoon tietokoneet ja pelailu, musiikin kuuntelu (erityisesti metalli ja rock), jääkiekon seuraaminen, elokuvat (scifi) ja lukeminen.

Vesa Korjula Vesa on 48-vuotias, naimaton ja asuu Kankaanpäässä. Kotoisin hän on Espoosta, jossa asui 24 ensimmäistä vuotta. Koulutukseltaan hän on painopinnan valmistaja (graafinen ala) - vuonna 1993 hän valmistui Espoon Matinkylän ammattioppilaitoksesta. Opintojen jälkeen Vesa kävi armeijan. Sen jälkeen hän työskenteli uimavalvojana Espoon uimahallissa. 24-vuotiaana Vesa aloitti myyntityöt eli myi poronlihaa ja savukalaa kolmisen vuotta (myyntialue Keski-Suomesta ylöspäin). Tällöin hän asui Kuopiossa. Sieltä hän muutti Jyväskylään, jossa aloitti graafisen suunnittelijan koulutuksen. Siinä ohessa hän teki siivooja/tiskarin hommia. Koulutus jäi kesken. ”Naisen perässä” Vesa muutti Vaasaan, jossa työskenteli noin vuoden Seppälän Valokuvaamossa. Se on tunnettu erityisesti koulukuvauksistaan. Vesa teki siellä kuvankäsittelijän hommia. Vaasasta Vesa muutti Niinisaloon, jossa oli vain hetken (puolisen vuotta) ja sieltä Töölöön Helsinkiin, jossa asui nelisen vuotta. Helsingissä työpaikka oli seripaino, jossa hän työskenteli painajana (toimenkuvana tarrat). Avopuoliso muutti Saksaan ja Vesa puolestaan Kankaanpäähän, jossa hän aloitti vuonna 2000 liiketalous- ja yritysviestintäkoulutuksen. Opiskelun ohessa Vesa teki kahta työtä: kaupan alalla Ruokavarastossa ja RAY-pelinhoitajana Kantri-hotellissa. Yhtälö oli siis aika haastava; päivät kaupassa, öisin korttijakoa ja koulu siinä sivussa. Opinnot jäivät pakostakin kesken.

Valtti-työpajalle Vesa tuli luontoryhmän kautta. Vesalla oli päivärytmi sekaisin - yöt hän pelasi nettipokeria. Valtissa rytmiin tuli parannusta. Alkuun hän oli 2 x viikossa puuosastolla, 1 x viikossa tuotepajalla ja lisäksi luontoryhmän kokoontumiset. Sen jälkeen 2 x viikossa tuotepajalla (+ luontoryhmä). Nyt hän on ollut 2 x viikossa tuotepajalla työkokeilussa (6 h/pv). Valtti on parantanut arkirytmiä, siellä on tekemistä ja sen kautta saanut ystäviä. Pelaaminen on vähentynyt ja samaten alkoholin käyttö. Vesa on pelannut 15 vuotta ja oli aikoinaan ”koukussa” hedelmäpeleihin. Nykyään hän pelaa nettipokeria ja pyrkii lopettamaan pelaamisen puolen yön tienoilla. Parisen vuotta hän on pelannut voitollista pokeria; toisaalta Veikkauksen peleihin menee rahaa. Muita harrastuksia on frisbeegolf ja ystävien tapaaminen.

Vesa jatkoi hommia ja oli osan aikaa työttömänä. Varamiespalvelun kautta hän pääsi Finlaysonille töihin, jossa teki varastomiehen hommia. Sen jälkeen parisen vuotta samoissa tehtävissä Jämijärven Univisiossa. Sieltä uudelleen Finlaysonille vakitöihin pariksi vuodeksi. Varamiespalvelun kautta hän meni Huhtahyville, jossa työskenteli lihankäsittelijänä. Painajan tehtäviä Vesa teki Ikaalisissa Suominen Oy:llä (Minigrip-tehtaalla) parisen vuotta. Sen jälkeen oli työttömyysjakso, jonka jälkeen Vesa aloitti rakennuspuolella opinnot aikuiskoulutuskeskuksessa. Opintoja kesti vuoden verran, jonka jälkeen Vesa opiskeli mattoasentajaksi (Casatino Oy). Kun kroppa sanoi ”poks”, Vesa jäi sairaspäivärahalle. Casatino lopetettiin sinä aikana.

Vesa on kiitollinen elämästä yleensä - että on hengissä. Hän on meinannut kuolla kahdeksan kertaa elämässä, joten hänellä on ollut suojelusta matkassa. Terveys on tärkeä asia ja sitä hän toivookin. Tärkeää on myös luonto ympärillä ja sen tuoma rauha. Haaveena on mummonmökki ja perunamaa, samaten asuntoauto. Myös pari koiraa olisi toiveena. JatkoSen jälkeen alkoikin uudenlaiset kuviot. Vesa työsken- suunnitelmana olisi mahdollisesti metsurin hommat tai sitten jatko Valtissa. Elämänsä aikana Vesa teli metsurina yhteensä kahdeksan vuotta - neljä vuotta ”renkinä” ja neljä vuotta yrittäjänä (oma firma). on nähnyt ja tutustunut eri firmoihin, työnantajiin, työtehtäviin ja - kavereihin, samoin yrittäminen ja sen Työ oli metsänhoitajan tehtäviä, taimien istuttamista haasteet ovat tuttuja. Kokemukset ovat olleet rikja käpyjen keräämistä. Yrityksen aikana henkinen kauksia. Ne ovat tuoneet myös kunnioitusta kaikkea elämä muuttui huonompaan suuntaan. Yrityksen työtä kohtaan. Hyvä asenne on tärkein ja se vie eteenjälkeen Vesa oli työkokeilussa metsähommissa puoli päin. vuotta, jonka jälkeen työttömänä.

Pirita Helkamäki Pirita on 31-vuotias - kotoisin Kankaanpäästä ja asuu täällä. Äidin puoleinen suku on Joensuusta, isän suku Kankaanpäästä. Piritalla on 4-vuotias tytär ja kotona tepastelee myös 9-vuotias, puolipitkäkarvainen kissa. Pirita on ”moniammatillinen moniosaaja”. Jos kämpästä jotain hajoaa, hän osaa korjata. Samoin auton korjaukset ja pintakäsittelyt hoituvat. Pirita on entinen voimanostaja - teki sitä omaksi iloksi. Kädentaitoja löytyy - silloin tällöin hän ompelee ja on mm. itseoppinut kynsien tekijä eli tekee kynnet itselle ja ystäville. Ruuan tekemisessä voisi olla petrattavaa. Erilaisia koulutuksia löytyy Piritan taustalta. Hän on käynyt nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan, talonrakentajan ja pintakäsittelijän sekä turvallisuusalan koulutusta. Hänellä on monta unelma-ammattia ja hän haluaa toteuttaa ne kaikki. Aikomus oli automaalariksi, mutta polvi petti - ehkä sitten aikanaan. Jo 14-vuotiaana Pirita aloitti työt kasvitarhoilla Honkajoella. 16-vuotiaana hänellä oli koulutusvaihtoehtoina vaatesuunnittelijan tai nuorisotyön opinnot. Kankaanpään opistossa hän sitten opiskeli nuorisotyötä; vaatesuunnittelua hän tekee harrastuksena. Hän on tehnyt nuorisotyötä 10-11 vuotta eri paikkakunnilla eli työ on ollut pääasiassa kerhojen vetämistä ja nuorisotilalla työskentelyä. Pirita on vetänyt nuorisoteatteria Isojoella, Ruovedellä, Kankaanpäässä, Honkajoella ja Teuvalla. Nuoriso-ohjauksen lisäksi 18-vuotiaasta 26-vuotiaaseen Pirita on työskennellyt myös turvallisuusalalla. Työ on ollut turvallisuushenkilönä, järjestysmiehenä ja portsarina toimimista. Uran kohokohta on ollut Maltan pääministerin turvaaminen.

Valtti on Piritalle merkinnyt tekemistä - hän tykkää olla töissä ja että on tekemässä jotakin. Hän nauttii hommasta. Uistimien parissa hän saa toteuttaa itseänsä - Pirita on tarkka ja laskennallinen. Suunnitelmana on kuntoutus. Hän aloittaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön kuntoutusryhmän Kankaanpään kuntoutuskeskuksessa. Samaten on edessä ammattistartti eli siinä selvitetään ammattia tältä seudulta. Tulevaisuuden suunnitelmissa on muutto Joensuuhun - kunhan tytär kasvaa. Sieltä äidin suku on kotoisin. Pirita käy Joensuussa vähintään kaksi kertaa vuodessa; siellä on myös mökki ja paras ystävä. Toisaalta lähiverkko on kokonaan Kankaanpäässä.

Lopuksi mainittakoon, että kissaihmisenä Pirita on kissojen käytös- ja koulutusneuvoja ja tekee eläinPirita on siis asunut monella paikkakunnalla ja mennyt suojelutyötä, varsinkin aikaisemmin. Samoin hän on ”fiftari” eli hän tykkää 50-luvun tyylistä. Se tulee töiden perässä. Turusta hän muutti Kankaanpäähän näkyviin pukeutumisessa, hiuksissa, elokuva- ja 26-vuotiaana, kun tytär syntyi. Sen jälkeen hän ei ole ollut palkkatöissä vaan työkokeilussa. Tyttären ollessa musiikkimieltymyksissä. Tanssileffat ovat mieluisia. Pirita on aina tykännyt tanssia ja paras ystäväkin on 10 kuukauden ikäinen Pirita meni Tokmannille työkilpatanssija. Isältäkin on tullut inspiraatiota kokeiluun. Kuntouttavassa työtoiminnassa hän on ollut pätkiä. Marraskuussa 2019 hän tuli ensimmäisen 50-lukuun; hän on ollut innostunut rockabillystä ja jenkkiautoista. Isän kanssa Pirita on tanssinut twistiä. kerran Valttiin eli autopajalle. Työ oli enimmäkseen pintakäsittelyhommia, mutta myös muutakin (auton Pirita on opettanut lavatanssikursseja Honkajoella. pesuja, renkaiden vaihtoa ym.). Sitten iski korona. Omaksi iloksi hän tanssii mm. latinotansseja, hiphopKesäkuussa 2020 Pirita tuli tuotepajalle uistimien pariin. Syksyllä 2020 hän oli kuukauden verran jälleen pia ja twerkkaa. Porin burleskiryhmässä hän harrasti parisen vuotta. Haave olisi olla Pin Up-malli. Kuitenkin autopajalla, jonka jälkeen hän jäi sairaslomalle. hieman rohkeutta puuttuu. Pirita on oiva esimerkki Joulukuussa 2020 hän oli myös kuukauden tuotepajalla, jonka jälkeen oli sairasloma. Kesäkuussa 2021 siitä, että haaveita pitää olla ja tehdä monenlaisia juttuja elämässä. hän tuli takaisin tuotepajalle, ja sopimus on syyskuuhun saakka.

Tuotepajalla ”kaikki tekevät kaikkea”. Yhtä ja samaa työtä ei tehdä jatkuvasti vaan työtehtäviä vaihdellaan. Alexandra on ihastunut makramee-solmeiluun. Kissaihmisenä hän on tehnyt mm. kissanpää- ja kissankoritöitä.

Makramee tai makramee-solmeilu on käsityötekniikka, jossa solmuja käyttämällä saadaan aikaan koristeellisia nyörejä tai pintoja. Solmeilulla tehty tekstiili eroaa valmistustekniikaltaan kahdesta kankaiden päätyypistä, kudoksesta ja neuloksesta. Makramee-solmeilua tehdään erilaisilla nauhamaisilla materiaaleilla, kuten puuvillalangalla, helmilangalla, narulla ja nahka- tai muovisuikaleilla. Tekniikassa käytetään monenlaisia solmuja, joita vaihtelemalla työn ulkonäöstä saadaan koristeellinen. Yleisiä solmuja ovat tasosolmu, kaksoistasosolmu, silmusolmu, kohosolmu, vetosolmu ja munkinnyöri. Makramee-työhön voidaan yhdistää helmiä, riipuksia tai muita koristeita. Makramee-tekniikan avulla voidaan tehdä muun muassa koruja, avaimenperiä, vöitä ja koristetekstiilejä. Useat ystävännauhat on myös tehty makrameeta käyttäen.

Sami Särkijärvi Sami on 51-vuotias, syntynyt Kankaanpäässä ja muuttanut nuoruudessa Pomarkkuun. Perheeseen kuuluu äiti, nuorempi sisar ja tämän avopuoliso. Sami asuu yhdessä äidin kanssa omakotitalossa Pomarkun keskustan tuntumassa. Äiti on 74-vuotias ja Sami auttelee kaikissa kodin tehtävissä, kuten siivouksessa, kiinteistöhommissa, nurmikonleikkuussa ja puutarhatöissä. Koulutukseltaan Sami on merkantti (1986-1988 Pohjois-Satakunnan kauppaoppilaitos). Sen jälkeen hän oli pari vuotta Pomarfin-kenkätehtaalla. Työtehtäviin kuului mm. kenkien kiillottamista ja laatikoiden tekemistä. Elokuussa 1990 Sami meni armeijaan Niinisaloon tykistörykmenttiin. Armeijan jälkeen hän oli jonkin aikaa työttömänä, kunnes aloitti kouluavustajan työt Pomarkun yläasteella. Työtehtäviin kuului myös sokean opettajan avustaminen. Sami työskenteli myös kirkkoherranvirastossa 1990-luvun alkupuolella ja teki siellä pääasiassa arkistointihommia. Sami kävi ATK-kursseja sekä muita kursseja 90-luvun puolivälin tienoilla. Sami on myös tehnyt monenlaisia työtehtäviä Pomarkun kirjastossa, mm. kahvinkeittämistä, hoitanut kauppa- ja postiasioita, kiinnittänyt ilmoituksia ja tehnyt arkistointihommia. Kirjastossa työasioista vastaava antoi Samille vinkin Valtti-pajasta. Kesällä 2015 Sami aloittikin Valtin Knuuttilan toimipisteessä. Sami oli keittiöllä ruuanvalmistuksessa ja muissa keittiötehtävissä. Hän myös siivosi eli imuroi ja puhdisti matot sekä hoiti ”ulkohommat” (nurmikonleikkuu, haravointi, lumityöt ym.). Taitopajan puolella hän teki kaikenlaisia kädentaitoja Tarjan ohjauksessa. Samin tehtäviin kuului myös ruokahaku kaupasta. Vuonna 2016 Knuuttilan väki siirtyi Asemakadulle. Sami on työskennellyt tuotepajan puolella ja tehnyt kaikenlaista uistinhommista kädentaitoihin. Työtoiminnan päiviä on 3 x viikossa (klo 9-14). Valtti on antanut päivittäisen rytmin ja kontakteja muihin ihmisiin. ”Elämä ei ole pyörinyt pienessä piirissä ja on päässyt ihmisten ilmoille”. Vapaa-ajalla hän harrastaa lukemista, urheiluvisoja ja liikkumista. Erityisesti salibandy on mieluinen ja hän on käynyt Pomarkun monitoimihallissa pelaamassa äijäsählyä viikoittain. Syksyllä toivon mukaan pääsee sitä taas pelaamaan. Kesällä mökkeillään Isojärven rannalla. Siellä kalastetaan, saunotaan, uidaan ja grillataan eli tehdään kaikkea kesään kuuluvaa. Samin toiveena on hyvä terveys ja että jaksaisi eteenpäin.

”Valtti on antanut päivittäisen rytmin ja kontakteja muihin ihmisiin. Elämä ei ole pyörinyt pienessä piirissä ja on päässyt ihmisten ilmoille.”

Joakim Kettunen Joakim on 39-vuotias ja asuu Kankaanpäässä omillaan. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kaksi isosiskoa ja kaksi pikkuveljeä. Joakim on valmistunut merkonomiksi kauppaoppilaitoksesta vuonna 2002. Sen jälkeen hän on tehnyt lyhyitä työpätkiä kaupan alalla. Työ on ollut mm. varastotyötä ja hyllyttämistä. Valtti-työpaja aloitti toimintansa vuonna 2005. Joakim on ollut mukana lähes alusta alkaen. Työtä oli helapöydässä ja jonkin aikaa puupuolella. Pääosin kuitenkin kangaspuolella. Valtin Knuuttilan puolelle Joakim meni noin vuonna 2013. Tehtävinä oli ruuanvalmistus ja keittiötyöt, pihahommat ja mm. matonpesu kesällä. Samoin taitopajan monenlaiset kädentaidot Tarjan ohjauksessa. Vuonna 2016 siirryttiin Knuuttilasta Asemakadulle, ja Joakim siirtyi tuotepajan moninaisiin tehtäviin. Hän on myös tehnyt keittiöhommia. Mitä Valtti on antanut vuosien varrella? Joakim on asiassa samaa mieltä kuin Sami. Valtissa on saanut päivärytmiä ja sosiaalisia kontakteja. Työssä käyminen on myös tärkeä asia. Toiveena onkin jatkaa Valtissa. Kesäloma on tulossa ja suunnitelma on mennä veljen mökille nauttimaan kesänvietosta. Muutoin Joakim harrastaa musiikin kuuntelua, elokuvien katselua ja lautapelejä, myös Playstationilla pelaamista.

Lumipukujen tarkastusta ja korjausta Valtti-työpajalla käynnistyi tammikuussa 2019 yhteistyö Puolustusvoimien vaatetuskorjaamon kanssa eli pajalla tarkastetaan ja korjataan puolustusvoimien lumipukuja. Tehtävä etenee tarkastuspisteeltä ompelimon puolelle, sieltä uudelleen tarkastettavaksi ja edelleen häkeissä lähetettäväksi takaisin Säkylään.

Korjauksen jälkeen vaate palautuu takaisin tarkistukseen eli tarkastetaan, että korjaustarpeet on korjattu sovitulla tavalla. Näin varmistetaan, että laatu on korkeaa ja tasaista. Kyseessä on asevelvollisten palveluspukuna käyttämä lumipuku.

Tarkastuspisteellä jokainen vaatekappale tarkastetaan ja punaisella hakaneulanauhalla merkitään jokaiset korjauskohdat. Korjattavaa voi olla vain yksi tai sitten esimerkiksi kymmenen. Jos on liikaa korjattavaa tai materiaali kulunutta, poistetaan vaatekappale käytöstä ja laitetaan sivuun. Nämä ”blogatut” vaatteet ja jätemateriaali palautuvat takaisin puolustusvoimille.

Tarkistetut vaatekappaleet siirtyvät ompelimon puolelle, jossa ompelija korjaa punaisella nauhalla merkityt kohteet (voivat olla reikiä, repeämiä, vetoketjut rikki, kuminauhat huonoja, neppareita tai nappeja puuttuu).

Lumipukujen tarkistus vaatii tarkkuutta, huolellisuutta sekä hyvää näkökykyä. Nuppineulan päätä suuremmat reiät merkataan ja korjataan. Housuissa ja takeissa on omat heikot kohtansa, jotka käydään huolella läpi, korjataan tai uusitaan. Valtissa tehdään hyvää työtä! 14

Anna-Liisa oli tämän vuoden toukokuussa kuntoutuksessa (Härmän kuntoutuskeskuksessa). Sieltä sai puhtia ja uutta elämänsuuntaa; samaten hyviä eväitä kiputilojen hallintaan. Toinen kuntoutusjakso on lokakuulla. Kuntoutus on tärkeä osa työkyvyn ylläpitämistä; sieltä saa myös uutta virtaa elämään. Arjen kohokohtia on yhteinen aika lapsenlapsen kanssa. Yhteisissä touhuissa itsekin nuortuu. Anna-Liisa on arjessa kiitollinen myös ystävistä, terveydestä ja työstä. Suomi on hyvä paikka elää. Haaveena on, että saisi elää pitkän loppuelämän ilman kipuja. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten maailma ja Suomi siinä mukana ovat muuttuneet vaikkapa vuosikymmenen kuluttua.

Anna-Liisa Lehtiniemi

Kadri Loopere

Anna-Liisa on 62-vuotias. Perheeseen kuuluu avomies ja aikuinen tytär, joka asuu jo muualla. ”Elämäntyönsä” hän on tehnyt Reimalla eli 24 vuotta. Siellä suurimman osan leikkaamossa. Anna-Liisa on valmistunut laitoshuoltajaksi vuonna 2005 aikuiskoulutuskeskuksesta. Koulutukseen sisältyi myös ateria- ja hoivapalvelut. Hän työskenteli terveyskeskuksessa useamman vuoden eli hoiti siivoustyötä ja ateriapalveluita. Pohjanlinnan koulussa Anna-Liisa oli vuoden ja huolehti siivouksesta; samoin on tehnyt pätkiä monessa muussa paikassa. Vuonna 2014 Anna-Liisa tuli Valtin Knuuttilan taitopajalle. Vaikka hänellä on ”Reima-tausta”, ei entuudestaan ollut kokemusta ompelutyöstä. Siellä ohjaaja Tarja opetti ompelutöihin ja Knuuttilassa kokeiltiin kaikkea uutta. Muistoihin ovat jääneet mielenkiintoiset projektit. Vuonna 2016 Knuuttilasta siirryttiin Asemakadulle. Siellä on ollut tehtävänä monenlaisia kädentaidon töitä. Ohjaaja Anja on perehdyttänyt lumipukujen korjaustöihin, jotka ovat nykyään pääasiallinen työ. Myös ekokankaita, hedelmäpusseja ja tyynyliinoja on aiemmin ommeltu. Valtti on antanut rutiinia viikko-ohjelmaan ja sisältöä päiviin. Työ on monipuolista ja päivät kuluvat nopeasti; toki työ on välillä raskasta. Tämän vuoden alusta Anna-Liisa aloitti palkkatuella. Aiemmin kuntouttavassa työtoiminnassa (4 h/pv ma-to) pärjättiin hyvin ja työtehtävät ovat samoja - joten miksikäs ei. Kuukaudessa saa nyt enemmän tuloja kuin aiemmin. Viikkotyöaika on 25 h.

Kadri on 44-vuotias ja Virosta lähtöisin. Hän muutti Suomeen vuonna 2009 ja asuu Honkajoella. Hänen kolme aikuista lastaan asuvat myös Suomessa, ja heistä nuorin poika on vielä kotona. Kadri tuli kuntouttavaan työtoimintaan Valttiin vuonna 2014. Työvalmentaja Maria Kekki kannusti ja ohjasi Kadrin Porin Winnovaan ammattikoulutukseen. Vaiheompelijan koulutus kesti kolme vuotta ja valmistuminen oli vuonna 2017. Koulutuksen jälkeen Kadri oli jonkin aikaa työttömänä. Honkajoen kirpputorilla hän oli myyjänä ja ompelijana. Sen jälkeen työttömänä. Valtti-työpajalle hän tuli syyskuussa 2020 ja on korjausommellut lumipukuja ja tehnyt muita ompelutöitä. Työpäiviä on neljä viikossa, työaika 6 h/pv. Palkkatuki työpajalla alkoi syksyllä 2021. Kadri tykkää ompelusta ja sitä hän tekee myös kotona. Samaten harrastuksena on lukeminen, musiikin kuuntelu, pihanhoito, koiran kanssa lenkkeily - löytyy kotoa myös kissa. Elämä on joskus liian kiireistä ja Kadri toivookin sopivan hektistä elämää. Suomi tuntuu kotimaalta ja Honkajoki ”omalta paikalta”. Kadri ei toivo mitään erityistä, koska hänellä on jo kaikki, mitä hän haluaa. ”Lapset ovat kaikkeni”. Perhekeskeisyys - läheisten tukeminen ja suojeleminen - ovat elämän keskeisiä elementtejä.

Kirsi-Merja Salo Kirsi on 62-vuotias, syntyään Luvialta. Lapsuus ja nuoruus kuluivat Raumalla; suurimman osan elämää Kirsi on asunut Porissa. Käsityöt ovat aina kuuluneet harrastuksiin. Mielenkiinnon kohteet vaihtelevat ajankohdan mukaan, mutta monenmoista tulee tehtyä. Esimerkkeinä ompelu, neulominen, virkkaus, pitsien nypläys ja muut kädentaidot. Useamman vuoden on Kirsiä kiinnostanut ”minimaailma” eli nukkekotiharrastus. Se on vienyt mennessään ja vallannut myös keittiön pöydän. Kirsillä on takanaan vaiheompelijan koulutus - niiltä ajoilta on koneet tuttuja. 1990-luvun alussa Kirsi suoritti laitoshuoltajan (ent. laitossiivoojan) koulutuksen. Hän teki palkkatuettua työtä Porin SPR:n konttikierrätyksessä eli siivoustehtäviä. 14 kilometrin työmatka taittui pyörällä, joten liikuntaakin tuli siinä sivussa. Kirsi muutti vuonna 2012 Kankaanpäähän ja vuotta myöhemmin hän joutui selkäleikkaukseen välilevyongelmien takia. Leikkauksen myötä Kirsistä tuli työrajoitteinen. Valttiin eli Knuuttilan toimipisteeseen Kirsi tuli vuonna 2014 - alkuun kokeiluluontoisesti 2 pv viikossa. Jo silloin tehtiin nyt muodissa olevia makramee-töitä. Seuraavana vuonna Kirsi aloitti Valtin Asemakadulla Maria Kekin ohjauksessa tuotepajalla. Kuntouttavan työtoiminnan päiviä pidennettiin neljään. Tehtäviä oli monenlaisia, askartelujen ohella Kirsi huolehti siivouksesta, ruuan hakemisesta, ruokakassien jakelusta ja ompelusta. Työt olivat Valtissa kuntouttavaa ja palkkatuettua. Terveyskeskuksen kahvilassa Kirsi oli työkokeilussa ja siivousfirmassa palkkatuella tutustumassa siivouskohteisiin. Nyt on Valtissa palkkatukijaksolla. Kirsi on yksin asuva leski ja Valtti on antanut tunteen siitä, että on tarpeellinen. Korjatessaan lumipukuja saa mielihyvää - rikkinäisestä saa ehjän. Siihen kätkeytyy symboliikkaa. Vaikka Kirsi elää yksin, hän ei tunne itseään yksinäiseksi. Ihmisiä ja hyörinää on Valtissa ihan riittämiin. Valtissa on saanut tukea ja kannustusta. Kirsin sanoin: ”Sellaista ongelmaa ei olekaan, mitä ei pystyttäisi Valtissa ratkaisemaan. He neuvovat asioissa eteenpäin. On oltava vain rohkeutta kysyä”. Kirsi on ikuinen optimisti, jota ei helposti lannisteta. Tulevaisuudessa tärkeintä olisi, että terveys olisi kohdillaan.

”Sellaista ongelmaa ei olekaan, mitä ei pystyttäisi Valtissa ratkaisemaan. He neuvovat asioissa eteenpäin. On oltava vain rohkeutta kysyä.” 16

Timna Pallari Timna on 22-vuotias ja aito kankaanpääläinen eli syntynyt ja asuu täällä. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi isoveli ja pikkusisko. Siskolla on koira, joka on kaikkien lemmikki. Timnan harrastuksiin kuuluvat kirjat, elokuvat, tv-sarjat ja käsityöt (kutominen ja virkkaaminen). Timna on käynyt lukion ja valmistunut ylioppilaaksi vuonna 2018. Opiskelu oli mukavaa aikaa ja kirjoitukset menivät hyvin. Sen jälkeen Timna oli pätkätöissä eli teki keittiöapulaisen tehtäviä lukion keittiössä Paimiossa. Työ menetteli, vaikka keittiöhommat eivät ole ominta alaa. Valttiin Timna tuli elokuussa 2021. Tuotepajalla hän on leikannut kankaita (pussilakanoita), jotka ompelun jälkeen on silitetty, käännetty ja pakattu. Sitä tehdään, kun on isompi tilaus. Muutoin hän kokoaa kalastusvälineitä. Tällä hetkellä on menossa kuhapilkkien rengastaminen. Kuntouttavaa työtoimintaa on neljä kertaa viikossa 6 h/pv. Timna on tiistait Caritan mielenvoimaryhmässä. Työpajalla tullaan miettimään yhdessä alaa, joka olisi ”oma juttu”. Ohjausta ja apua työtehtävissä saa aina, kun siltä tuntuu. Työyhteisössä on leppoisa ilmapiiri ja kaikki toimii. Timnalle korona-aika ei ole tuottanut ongelmia. Yhteydenpito kavereiden kanssa on toiminut muilla tavoin. On mukavaa, että tilanteen helpottaessa saa nähdä kavereita vapaammin.

Valtin puuosastolla valmistetaan erilaisia puutöitä. Käytössä on monipuoliset puuntyöstökoneet ja laitteet. Työt pajalla perustuvat tekemisen kautta oppimiseen. Varsinaista ammattiosaamista ei edellytetä, vaikkakin kokemus- ja koulutuspohjasta saattaa olla hyötyä monissa eri työtehtävissä. Jokaiselle pyritään järjestämään sopivaa ja riittävän haasteellista työtä. Työt ovat harjoitustöitä, tuotteita pajamyymälään sekä tilaustöitä yksityisille ja yrityksille.

Jesse Laurila Ensisijainen toive on, että vuoden palkkatukijakso menee hyvin. Ominta alaa Jesselle on käsillä tekeminen. Siinä näkee työnsä jäljen konkreettisesti. Tietokoneisiin liittyvät hommat ovat toki haaveena, mutta enemmän harrastuksena.

Jesse on 29-vuotias nuorimies Kankaanpäästä. Hän asuu omillaan lapinkoira seuranaan. Harrastuksena on pelailu (mm. lautapelit). Hän myös maalailee figuureita omaan lautapelikäyttöön. Ystävien kanssa pelaillaan pelejä, sulkapalloa, frisbee-golfia ja muita ryhmäpelejä, kun saadaan soviteltua ajat yhteen.

Jesse on tyytyväinen elämäänsä. Kun perusasiat elämässä on kunnossa, kaikki on hyvin. Arki sisältää pelailua, koiran kanssa lenkkeilyä, pihatöitä ja muuta hyötyliikuntaa. Kuntoilla voisi enemmän ja joskus hyvät aloitukset lopahtavat. Tulevaisuudessa työllistyminen ja oma talo sekä siihen liittyvät asiat ovat tavoitteena - eli elämän peruspilarit olisi kunnossa.

Jesse on valmistunut levyseppä-hitsaajaksi Sataedun ammattikoulusta vuonna 2012. Metalliala ei ole ollut Jessen ominta alaa - se tuli kuitenkin käytyä ja tutkinto suoritettua. Koulun jälkeen oli vuorossa armeija Niinisalossa. Valttiin Jesse tuli vuonna 2013 työttömyyden jälkeen. Mediapajalla hän teki asiakastöitä ja opiskeli tietokoneen käyttöä. Välillä oli pieniä työkeikkoja (mm. sähkömiehen avustajana kasvihuoneella ja apumiehenä rakennushommissa), joiden jälkeen tuli takaisin mediapajalle. Parisen vuotta sitten Jesse siirtyi puuosastolle. Siellä hän on tehnyt erilaisia tehtäviä - ei ole ollut yhtä ja samaa hommaa koko ajan. Kuntouttava työtoiminta on sisältänyt peruskasaamista, tarkastusta, rasvahommia ym. Jesse aloitti palkkatuella - ensiksi 6 kuukauden sopimuksella (työaika 25 h/viikko) ja tällä hetkellä on vuoden sopimuksella (työaika 30 h/viikko). Työt ovat samat, mutta nyt on enemmän vastuuta. Työt menevät asiakaskäyttöön eli töissä on oltava erityisen tarkka. Nykyisin on myös muiden avustamista - on huomioitava, että kaikki menee hyvin.

”Ensisijainen toive on, että vuoden palkkatukijakso menee hyvin. Ominta alaa Jesselle on käsillä tekeminen.”

Pekka Piipponen Pekka on tänä syksynä täyttänyt 58 vuotta. Syntyisin hän on Nurmijärjeltä ja lapsuus kului Upinniemellä. Turussa hän suoritti 2-vuotisen keittäjälinjan ammattikoulussa. Keittiötöitä hän teki laivastossa, josta vaihtoi ilmatorjuntaan vastaaviin töihin. Ilmatorjunta lakkautettiin Turussa, jonka jälkeen Pekka siirtyi Niinisaloon keittiöhommiin vuonna 1999. Asiat muuttuivat vuonna 2009, jolloin Pekka ajoi kolarin. Käsi vammautui rysäyksessä. Työpaikalla tehtiin päivään kevennyksiä ja nostoapua tehtäviin. Sairaslomiakin kertyi. Vuonna 2017 Pekka lopetti keittiöllä, jonka jälkeen hän oli vähän aikaa työttömänä. Kunnan hommissa Pekka teki erilaisia töitä (maalarina, metsä- ja raivaustöissä, nurmikonajossa). Vuoden 2018 tienoilla hän kävi uravalmennuskurssin, jonka jälkeen oli Tokmannilla töissä. Siellä hän teki varastotehtäviä, hoiti juomapuolen täydennystä, hyllytystä sekä puutarhapuolella kesäkukkien kastelua. Työ Tokmannilla kesti noin vuoden. Valttiin Pekka tuli reilu kaksi vuotta sitten kuntouttavaan työtoimintaan. Hän on puupuolella etupäässä kasannut heloja. Työ on ollut mieluista ja valmentajienkin kanssa on ”synkannut”. Valtissa ei ole jatkuvaa nostelua kuten keittiöllä, joten se sopii Pekalle. Käsi vaivaa edelleen - se on leikattu jo kolme kertaa. Pekka on yksin elävä, eronnut vuonna 2016. Heinäkuussa 2021 hän muutti Kankaanpäähän Niinisalosta. Vapaa-aikana hän käy lenkillä ja tuleehan sitä sohvallakin maattua ja katseltua televisiota. Kotihommat sujuvat sutjakkaasti eli Pekka tekee ruokaa, siivoaa ja pesee pyykkiä. Karjalanpaisti ja poronkäristys maistuvat; tavallinen makaronilaatikko saa väriä vihanneksista. Reseptit löytyvät ”omasta päästä” - niinhän ne parhaat ateriat syntyvätkin. Pekka uskoo rakkauteen ja toive olisikin, että löytyisi ”parempi puolisko” rinnalle. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin - elämä on mukavampaa, kun sen saa jakaa toisen kanssa.

”Työ on ollut mieluista ja valmentajienkin kanssa on synkannut.”

Kaija Niskanen

Heiki Pern

Kaija on 57-vuotias, syntyään Hausjärveltä. Lapsuus ja nuoruus kuluivat Laviassa. Aikuisiällä Kaija on asunut Lahdessa, Turussa, Raumalla, Honkajoella, Laviassa, Lempäälässä, Parkanossa ja Niinisalossa. Kesällä 2021 hän muutti Kankaanpäähän.

Heiki on 60-vuotias ja kotoisin Virosta. Vuonna 2002 hän muutti Suomeen Vatajankoskelle. Hän työskenteli sikalanhoitajana Jussilan sikalassa 8½ vuotta. Työ oli raskasta pitkine päivineen. Sen jälkeen hän muutti Honkajoelle, jossa teki kuusi vuotta erilaisia hommia.

Kaija asustelee yksin 12-vuotiaan koiran kanssa ja lenkkeilyä tulee harrastettua. Aika paljon tulee oltua kämpässä - ja se on viisainta näin korona-aikana.

Heiki on kirvesmies ja valmistunut Sataedusta (vuosina 2011-2012). Kirvesmiehen työt ovat tuttuja jo Viron ajalta. Joka paikassa, missä osaavaa miestä tarvittiin, tehtiin hommia. Hän on tehnyt puuhommia, muuttoja ja erilaisia töitä.

Kaija on käynyt vuodesta 1981 lähtien erilaisia kursseja Kankaanpään aikuiskoulutuskeskuksessa (ent. kurssikeskus). Näistä mainittakoon pienkonekorjauskurssi, levyseppä (1 ja 2), atk-kurssi moneen kertaan, maatalouslomittajan kurssi, puutarha-alan kurssi sekä monia työelämävalmennuskursseja. Kaijan sanoin: ”aina niissä jotakin uutta oppii”.

Heiki muutti Honkajoelta Kankaanpäähän vuonna 2016. Pyöräilyonnettomuuden myötä hän joutui sairaslomalle. Valttiin hän tuli vuonna 2018 puupuolelle. Hän on tykännyt olla pajalla; varsinkin pihatyöt ja nurmikonhoito ovat mieluisia. Kuntouttavaa työtoimintaa on neljänä päivänä viikossa (6 h/pv).

Puutarhakurssin jälkeen Kaija suoritti harjoittelujakson Honkajoen hautausmaalla, jonka jälkeen oli siellä myös nelisen vuotta töissä. Sen jälkeen oli olkapääleikkaus ja käsi ei toimi kunnolla. Kaija oli kuntoutettavana Parkanossa vuoteen 2016 asti. Kaija on kokenut myös rintasyövän ja leikattu vuonna 2016. Nykyään on selkävaivaa lannerangassa eli kulumaa. Magneettikuvausten jälkeen mietitään sitten toimenpiteitä.

Luonnollisesti eläke on suunnitteilla. Heiki suhtautuu elämään positiivisesti ”kaikki on mukavaa”. Vastoinkäymiset eivät lannista, vaikka naisista on joskus ollut harmia. Kuitenkin naiset ovat ”ihan jees”.

Kaija on ollut Valtissa sen alkuajoista lähtien - siis yli 15 vuotta. Välillä hän oli kierrätyksessä viitisen vuotta. Kaija on aina ollut helapöydässä - paikka vaan on vaihtunut ylhäältä alakertaan. Kaija sanookin tykkäävänsä heloista kuin ”hullu perunamuusista”. Eli se on hänen ominta alaa. Kun uusi työntekijä tulee pöytään, Kaija opastaa tehtävään ja neuvoo aina tarpeen tullen. Samaten kuormien purkamiset oikeisiin paikkoihin. Työaika on neljänä päivänä viikossa (6 h). Kaija tulee työpaikalle jo ennen klo 7 ja joskus ollaan niin kauan kuin ”pulju” on auki. Valtti on tavallaan jo toinen koti. Pajalla on hieno porukka ja vuosien varrella vetäjät ovat tulleet tutuksi. Valtissa saa tukea ja apua aina, kun sitä tarvitsee. Kaija toivookin, että saa olla täällä niin kauan kuin mahdollista.

”Aina jotain uutta oppii.”

Daniel Pesämaa Daniel on syntyisin Pohjois-Pohjanmaalta Ylivieskasta Vähäkankaan kylästä. Danielin ollessa 1-vuotias perhe muutti Helsinkiin, jossa isä työskenteli turvallisuusalan tehtävissä. Muutto takaisin Pohjanmaalle tapahtui muutaman vuoden päästä ja Daniel kävi loppuun 1. luokan Sievissä ja 2. luokan Ylivieskassa. Siellä hän olikin ammattikouluun asti. Daniel aloitti opinnot syksyllä 2007 nuoriso- ja vapaaajan ohjaajan perustutkintoa varten Haapaveden opistossa. Opiskeluajan hän asui koulun asuntolassa. Valmistuminen oli vuonna 2010. Sovittu työpaikka ”meni alta” ja kesän hän teki portsarihommia. Syksyllä 2010 hän suoritti vartijakortin Limingassa asuen vaarin luona. Kurssi kesti 2½ viikkoa ja vartijakortti oli suoritettu. Lokakuussa 2010 Daniel muutti Kankaanpäähän. Hän aloitti vartijatehtävät osana tiimiä Kankaanpään Citymarketissa. Sivuhommina hän teki portsarin hommia paikallisessa ravintolassa. Tammikuussa 2011 oli vuorossa armeija Niinisalossa, josta kotiutui vuoden päästä sotilaspoliisi alikersanttina. Armeijan jälkeen oli paluu takaisin vartiointihommiin Citymarketiin. Myös Porissa oli vartiointitehtäviä; pääasiassa paikallisvartiointitehtäviä ja henkilösuojausta. Kevääseen 2013 asti oli vartiointi- ja portsaritehtäviä. Kuitenkin työtuntimäärät vähenevät, joten oli keksittävä muuta hommaa.

Daniel aloitti paikallisessa nuohousyrityksessä apupoikana, tarkoituksena nuohoojan ammattitutkinnon suorittaminen työn ohella. Sivutoimena hän teki turvallisuusalan tehtäviä eli viikonloppukeikkoja. Nuohoojan työ oli mielekästä, mutta se on sesonkiluontoista ja urakkapalkkaduunia. Daniel palasi takaisin vartiointihommiin. Vuonna 2015 saapui Suomeen suuri määrä turvapaikkahakijoita ja Daniel aloitti vastaanottokeskusvartioinnin parissa. Tehtäviä oli ympäri Pirkanmaata ja Turussa. Samalla hän teki muita ”sekalaisia” turvallisuusalan tehtäviä. Pestiä kesti parisen vuotta, jonka jälkeen vastaanottokeskuksia meni kiinni. Tämän jälkeen Daniel teki turvallisuus- ja nuohoushommaa siinä määrin, miten oli töitä. Portsarin hommaa oli hyvin, koska Daniel tunnettiin jämäkkänä ja joustamattomana persoonana. Keväällä 2017 hän aloitti ensimmäistä kertaa palovartijan tehtävät Porissa turvallisuusalan yrityksessä. Maalitehdas oli palanut ja työmaalle tarvittiin palovartija. Tehtaan toiminta siirtyi Amerikkaan, joten jälleen oli keksittävä uutta. Keväällä 2018 Daniel aloitti nokialaisessa vartiointifirmassa ja teki paikallisvartointitehtäviä kesän ajan Nokialla.

Elokuussa 2018 Daniel jäi kotiin lasten kanssa kotihoidontuella eli oli vuoteen 2020 asti. Saman vuoden syksynä oli arvioitava elämäntilanne ja työkunto uudestaan masennuksen ja loppuunpalamisen takia. Kuntouttava työtoiminta Valtissa alkoi marraskuussa 2020. Palkkatuella Daniel on ollut elokuusta 2021 alkaen puolen vuoden sopimuksella (25 h/viikko). Valtissa Daniel on ollut puuosastolla ja tehnyt muutakin. Koulutustaustasta löytyvää nuoriso- ja vapaa-ajan ohjausopintoja pyritään hyödyntämään työssä mahdollisuuksien mukaan. Kuntouttavan työtoiminnan aikana Daniel veti pajalla pöytäroolipelejä. Toinen ryhmä oli aikuisiässä olleille, toisessa ryhmässä oli ammattikouluikäisiä poikia. Ohjaaminen oli onnistunut kokemus ja se sai innostumaan uudelleen ohjaustyöhön. TUKEA-hankkeen porukka - Harri, Jani ja Minna - ovat hyvällä palautteella kannustaneet. TUKEA-luontoryhmässä on mukavan aktiviteetin ohessa saanut palauttaa sosiaalista kanssakäymistä samalle tasolle kuin ennen. ”Olin syrjäänvetääntynyt kaikista suhteista, mutta luontoryhmässä oli helppo olla mukana”. Daniel antoi luontoryhmän vetäjälle, Harri Hiedalle, tekemänsä puuveistoksen - kiitokseksi ja palautteeksi hyvin tehdystä työstä. Perhearvot ovat Danielille tärkeitä. Daniel tapasi Lauran joulukuussa 2015 ja pääsi heti isän rooliin Lauran tyttärelle. Yhteiset lapset ovat syntyneet syksyllä 2017 ja kesällä 2021. Perhe on myös vaikuttanut työsuunnitelmiin. Turvallisuusalan tehtävissä on omat riskitekijänsä. Illat ja viikonloput Daniel haluaa viettää perheen parissa - perhe onkin tärkein asia ja ”kivijalka” hyvälle elämälle. Elämä ei saa pyöriä pelkästään työn ympärillä. Danielin harrastuksena ovat pöytäroolipelit ja ennen koronaa kokoontui pieni porukka pöydän ääressä. Nyt harrastus jatkuu digitaalisessa muodossa. Tulevaisuudessa Daniel toivoo löytävänsä duunia, jolla pystyy perheen elättämään. Hän on avoin kaikkien mahdollisuuksien suhteen. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaus ovat lähellä sydäntä. Valtti on kuulunut kärkikolmikkoon työpaikkana. Siellä kaikki kohtaamiset ovat tasa-arvoisia, ei ole jäykkää hierarkiaa. Vaikka lähtökohdat ovat ihmisillä hyvinkin erilaisia, kaikki ovat samanarvoisia. Kallen aloitteesta lähti pääkallo-projekti - mittari sille, mihin kaikkea omaa päättelykykyä voi käyttää. Reilu kymmenkunta pääkalloa tehtiin myyntiin. Ne on tarkoitettu koristekäyttöön, ja jokainen saa tuunata pääkallon mieleisekseen. Työ oli opettelua ja erehdystä siinä sai kokeilla rajojaan

Mediapajalla pääsee kehittämään omia tietotekniikkataitojaan.

Valtin omien julkaisujen suunnittelu ja toteutus tehdään pajalla. Täällä valmistuu myös VT-Sanomat - neljä kertaa vuodessa ilmestyvä julkaisu.

Pajalle tullessa riittää, että on mielenkiintoa oppia asioita tietotekniikasta; aikaisempaa kokemusta ei tarvita.

Pajalla voi tutustua erilaisiin työtehtäviin. Näitä ovat mm. esitteiden ja käyntikorttien suunnittelu, canvastaulut ja valokuvatulosteet, nettisivujen rakentaminen, valokuvaus, kuvankäsittely sekä tietokoneiden ja oheislaitteiden huolto, ylläpito ja korjaus.

Mediapajalla tehdään tilaustöitä yksityishenkilöille, yrityksille, yhdistyksille ja oppilaitoksille.

Sari Hautamäki Sari on 51-vuotias eronnut, alkujaan Porista lähtöisin. Kankaanpäässä hän on asunut noin vuoden. Sarilla on neljä aikuista lasta, jotka elävät jo omillaan. Koulutustausta on laaja. Sari on radio- ja TV-asentaja, hän on suorittanut puualan peruskurssin sekä CAD ja CNC-kurssin, jonka jälkeen hän toimi pitkään sähköpiirtäjänä. Datanomin tutkinnosta (Seinäjoella) hän suoritti puolet. Opiskelu oli kiinnostavaa, mutta haasteellista, koska hän kävi töissä Virroilla, asui Alavudella ja koulutus oli Seinäjoella. Sarilla on myös rakennusalan tutkinto Kankaanpään aikuiskoulutuksen puolelta (viitisen vuotta sitten). Myös työelämässä Sari on tehnyt monenlaisia hommia: puu-, sähkö-, metalli- ja rakennusalalla. Viitisen vuotta hän työskenteli Nakkilan kuitukangastehtaassa; samaten viitisen vuotta metallialan varastotyöntekijänä eli ajoi trukkia ja hoiti varastokirjanpitoa. Ikaalisten työpajalla hän antoi ATK-opetusta (tietokoneen ja kännykän käytön opastusta) eläkeläisille viime vuoden kevääseen. Kesällä 2020 Sari muuttikin sitten Kankaanpäähän. Syksyllä 2020 Sari tuli Valttiin Mediapajalle suorittamaan ECDL-tutkintoa. Työpäivät ovat ma-ke klo 9-13. Opiskelu on haasteellista; toisaalta Sari nauttii tiedonhalusta ja motivaatiota löytyy - muutoin ei jaksaisi. Sari on suorittanut word ja powerpoint perustason sekä jatkotason. Samoin hän on suorittanut excel perustason; tällä hetkellä on jatkotaso meneillään. Perustaso olikin suhteellisen helppo, mutta jatkotaso on haastava. Onneksi ohjaaja Timo auttaa ja ohjeita on saanut tulostettuna. Sari sanoo: ”Oli aika kerrata asiat läpi, kun ei ole 15 vuoteen niitä käyttänyt”.

Koronan myötä on luonnossa liikkuminen tullut suosituksi. Niin myös Sarille - kalassa ja sienessä käydään. Kesällä pyöräily on mukavaa ja Kankaanpäässä onkin hyvät pyörätiet. Asioinnit voi tehdä pyörällä, koska etäisyydet esim. eri kauppoihin ovat sopivat. Autolla ei tarvitse mennä joka paikkaan. Sari harrasti uimista ennen koronaa eli kävi esim. Ikaalisten kylpylässä. Uinti onkin erityisen suositeltavaa, jos on nivelvaivoja kuten Sarilla. Sen takia Sari joutui luopumaan rakkaasta harrastuksestaan, taekwondosta. Siinä hän pääsi keltaiselle vyölle asti. Korona vaikeuttaa karaoke-harrastusta. Onneksi sitä voi kotonakin tehdä. Samoin pelailla tietovisoja ja -kilpailuja, lautapelejä, pleikkarin Trivial Pursuit-peliä ym. kavereiden kanssa.

Toiveena on löytää työpaikka, jossa viihtyisi. Mielellään ATK-työskentelyä, kirjanpitoa jne. Sari on viihSarin arjen kohokohtiin kuuluu ruuanlaitto. Bravuutynyt Kankaanpäässä - se on sopivan kokoinen kaureina on kana ja kala, mutta kaikki onnistuu. Reseptejä punki, jossa on kaikki tarvittavat palvelut. Sukulaiset sovelletaan oman mielen mukaan ja mausteita - kuten asuvat Porissa, joten sinnekin on kohtuullinen matka. valkosipulia, chiliä, inkivääriä - käytetään runsaasti. Sokeria käytetään minimaalisesti; Sari on päässyt siitä eroon, vaikka aikoinaan olikin erityisesti suklaan ystävä. Pajalla voi suorittaa ECDL-tutkintoja ECDL eli European Computer Driving Licence on kansainvälinen IT-perusosaamisen tutkinto, joka on tarkoitettu kaikille. Se perustuu suomalaiseen Tietokoneen ajokortti -tutkintoon, joka otettiin käyttöön vuonna 1994. Ensimmäiset ECDL-tutkinnot suoritettiin Ruotsissa 1996. Suomessa ECDL-tutkintojärjestelmä otettiin käyttöön syksyllä 2001. ECDL-tutkintotodistus on kansainvälisesti tunnustettu todistus tietoteknisestä osaamisesta. Suoritetun tutkinnon avulla voi kiistatta osoittaa tietokoneen käyttötaidon pitävästi ja pätevästi kaikkialla maailmassa. Tutkinto sopii ikään katsomatta kaikilla eri aloilla työskenteleville ihmisille, sekä opiskelijoille ja työnhakijoille.

Janita Ahola Olen Janita - 23-vuotias. Perheeseeni kuuluu äitini ja 8-vuotias shetlanninlammaskoira Baco. Koulutukseltani olen graafinen suunnittelija. Työnkuvaan kuuluu mm. mainosten/julisteiden suunnittelua, taittoa, valokuvausta ja photoshopin käyttöä, mutta päivääkään en ole alan töitä tehnyt. Harrastan lenkkeilyä koirani kanssa ja haluaisin vielä joskus aloittaa kuntosalin, kun olen sitä ennenkin harrastanut. Se on jäänyt asuessani täällä Kankaanpäässä. Valtissa olen mediapajalla ja tehnyt kaikenlaisia hommia. Esitteiden/korttien suunnittelua, tilaustöitä, taittamista, leikkaamista, valokuvausta, kuvien käsittelyä ja vaikka mitä muuta. Olen ollut Valtissa nyt aika lailla puoli vuotta. Ensin tehtiin lokakuussa 3 kuukauden sopimus ja tammikuussa sitä jatkettiin vielä noin puolella vuodella. Valtti on tuonut arkeen rytmitystä ja selkeyttänyt tulevaisuuden suunnitelmia. Löysin täällä myös yhden uuden mielenkiintoisen alan, matkailualan, joka minua alkoi kiinnostaa. En tiedä, olisinko ilman Valttia hoksannut sitä. Teen arjessani monia eri asioita, joista nautin. Vietän aikaa koirani kanssa mm. lenkkeillen, kuuntelen musiikkia, shoppailen, kuvailen jne. Ylläpidän hyvinvointiani juurikin lenkkeilemällä, kesällä tavoitteenani on aloittaa myös satunnainen juokseminen. Olen kiitollinen kaikesta, pienistäkin asioista. Jos ja kun saisin vielä tälle vuodelle koulupaikan, kaikki olisi mallillaan.

”Valtti on tuonut arkeen rytmitystä ja selkeyttänyt tulevaisuuden suunnitelmia.”

Valtin jälkeen jatkan toivon mukaan uudella koulupolulla. Unelmoin valmistumisesta haaveammattiini eli ensisijaisesti kosmetologiksi. Heti perässä tulee toinen hyvä vaihtoehto, joka on siis matkailuala. Unelmoin myös siitä, että tämä pandemia helpottaisi (joka on varmasti jokaisen unelma) ja pääsisin vielä matkustelemaan monessa eri maassa. Matkailu on asia, jota kaipaan eniten. Vielä monta kiinnostavaa rantalomakohdetta Euroopassa on käymättä, ja kaukomaillekin haaveilen pääseväni vielä jonain päivänä. Rantakohteet ovat tällä hetkellä juttuni, mutta voi olla, että kiinnostus kaupunkikohteisiinkin herää, kun koluaa tarpeeksi eri paikkoja. Haluaisin myös vielä shetlanninlammaskoirapennun kaveriksi Bacolle, kun se täyttää ”seniori-iän”. Sen tiedän, että tulen omistamaan elämässäni aina koiria, koska ilman niitä en enää osaisi elää. Pennusta olisi sekä itselle iloa että kaveri Bacolle vanhuuspäivilleen. Ennestään tärkeää elämässäni ovat mm. terveenä pysyminen, koirasta huolehtiminen ja itseä kiinnostavien asioiden toteuttaminen, jotka ovatkin välttämättömiä asioita haaveitani tukemaan.

Markus Huhtala Markus on 38-vuotias omillaan asuva sinkkumies Kankaanpäästä. Markuksen perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kaksi isoveljeä. Markus on suorittanut aikoinaan merkonomitutkinnon kauppaoppilaitoksessa (tietohallintopuoli). Sen jälkeen hän on tehnyt erinäisiä pätkätöitä - mm. toimistojuttuja, varastohommia, kaupoissa jne. Ensikosketus Valttiin oli kymmenisen vuotta sitten. Aluksi Markus oli puupuolella helahommissa. Sieltä hän siirtyi mediapajakoulutukseen, joka muistikuvan mukaan kesti puolisen vuotta. Markus oli jo aiemmin suorittanut ATK-ajokortteja. Mediapajakoulutuksessa oli mm. kuvankäsittelyä ja InDesign-opettelua. Koulutuksen jälkeen Markuksella vaihtelivat työttömyys- ja pätkätyöjaksot. Kaupungin varastolla hän oli kuntouttavassa työtoiminnassa ja sen jälkeen palkkatuella. Työt olivat varastokirjanpitoa, myyntiä, ostamista, tavaroiden hyllyttämistä, toimistohommia ym. Työttömyysjakson jälkeen Markus tuli marraskuussa 2020 Valttiin työharjoitteluun. Työ sisälsi tietokoneiden korjaamista, uudelleen asennuksia, kovalevyjen tyhjennystä ym. Maaliskuussa 2021 hän siirtyi palkkatuelle. Markus ehti olla vain viikon mediapajalla, kun hän siirtyi Onnikoti Kerttu-yksikköön. Työvalmentaja Harri Hieta järjesti tämän mahdollisuuden tutustua hoitotyöhön. Onnikoti tarjoaa kehitysvammaisille asumis-, hoiva- ja kuntoutuspalveluja. Asiakaspaikkoja on 14. Idean hoitotyöstä Markus sai jo kauan sitten. Kun hän itse aikoinaan sairauden takia tarvitsi apua, hän ymmärsi hoitotyön tärkeyden ja merkityksen.

Markus haki jo vuonna 2020 lähihoitajakoulutukseen Sataeduun, mutta silloin ei vielä tärpännyt. Kesäkuussa 2021 hän oli soveltuvuuskokeessa (sisälsi testejä) ja tällä kertaa hänet valittiin 4.8. alkavaan koulutukseen. Aina siis kannattaa yrittää uudelleen! Valtti on ollut mukana tukemassa ja edistämässä suunnitelmien toteuttamista. Markus opiskelee lähihoitajaksi työvoimakoulutuksessa. Opinnot sisältävät teoriaopintoja ja työssä oppimista. Oppiminen todennetaan näytöillä. Koulutus kestää parisen vuotta - ainakin hoitoalalla töitä riittää. Harrastuksista Markus mainitsee läheisiksi tietokonepelit (videopelit). Mieluisia ovat strategiapelit. Pelaaminen onkin ollut tuttu juttu jo lapsuudesta Nintendoajoista lähtien. Pyöräily on liikuntalajeista läheisin myös talvella kelien salliessa. Lukeminen ja elokuvat kiinnostavat laidasta laitaan. Kirjoista kaikki käy Stephen Kingistä Dostojevskiin. Markus myös valokuvaa ”järkkärillä” - mm. keskiaikaiset linnamme Olavinlinna, Hämeen linna ja Turun linna on kuvattu, samoin Panssarimuseo. Toki myös luontokuvaus kuuluu mieluisiin juttuihin.

Marja Askola Olen Marja Askola, 61-vuotias, naimisissa ja kahden aikuisen, Thomaksen ja Suvi-Marjan äiti. Lapsenlapsiakin on siunaantunut kaksi somaa tyttöä. Lapsuuden olen asunut Virroilla, nuoruuden Parkanossa sekä aikuisiällä Nokialla ja Viialassa. Miehelläni oli Viialassa tekstiilitukkuliike ja lopetettuamme yritystoiminnan muutimme vuonna 2006 Kankaanpäähän. Koulutukseltani olen kasvatustieteiden maisteri (valmistunut Tampereen yliopistosta vuonna 1986). Varsinaista työhistoriaa minulla ei ole; olen ollut tukena ja välillä apunakin mieheni yrityksessä. Harrastuksena on ollut pitkään - noin 25 vuotta - kiinanpalatsikoirien kasvatus ja näyttelytoiminta. Menestyksellisestä kasvatustyöstä olen saanut Vuolasvirtapalkinnon. Pelkästään Suomen muotovalioita on 40 kpl. Pentueita on harvakseen, keskimäärin kerran vuodessa. Viime heinäkuussa syntyi viimeisin pentue (neljä narttupentua). Vaikka harrastus on ajoittain raskasta ja siivoamista riittää koiramäärän kanssa, on se palkitsevaakin omalla tavallaan. Aloitin Valtissa vuonna 2013 kuntouttavassa työtoiminnassa Knuuttilan toimipisteessä. Tietotekniset taitoni olivat aika olemattomat ja niitä ”treenailtiin” Jyrkin kanssa. Sainkin tietokoneen ajokortin suoritettua. Loppuvuonna 2016 Knuuttilan ”porukka” siirtyi Valttiin Asemakadulle. Aloitimme Jyrkin kanssa VT-Sanomien väsäämisen. Jyrki hoiti taittopuolen ja minä puolestaan aineiston käsittelyn. Kokoonpano on vaihdellut tiimillä vuosien mittaan, haasteitakin on ollut - lehti on kuitenkin aina saatu ajallaan julkaistua (neljä numeroa vuodessa). Lopputuloskin on ollut kehumisen arvoinen.

Haaveita ja unelmia on ihmisellä varmasti elon loppuun asti. Terveys on perusta hyvälle elämälle ja vanhemmiten onkin erityisen tärkeää pitää kunnostaan huoli, jotta voisi toteuttaa haaveitaan. Joskus tämä unohtuu - itse kultakin. Suunnitelmissani onkin liikunnan lisääminen eli kävelylenkkien lisäksi kuntosalia, jumppaa ja joogaa. Kunhan ”koronapeikko” poistuu tai hälvenee keskuudestamme, myös matkailu Tämän vuoden maaliskuun alusta olen tehnyt toimitlöytyy toivomuslistalta. Aurinkorannikot on aikoinaan tajan hommia palkkatuella. Sopimus kestää joulukuun koluttu ympäri maailmaa, nyt olisi kaupunkilomien loppuun. Jatkosuunnitelmia en ole sen kummemmin aika. On paljon antoisampaa nähdä ja kokea kulttuuripohtinut - ehkäpä voisin löytää itseni freelance-toimit- historialliset nähtävyydet paikan päällä kuin katsella tajana. Kirjoittaminen on aina ollut mieluista. Valtissa niitä televisiosta. olen päässyt harjoittelemaan sosiaalisia taitojani haastatteluja ja erilaisten ihmisten kohtaamisia onkin Suuria myllerryksiä en elämääni kaipaa; niitä on ollut kertynyt viiden vuoden ”toimittajauran” aikana melaika tavalla matkan varrella. On helpottavaa toisaalta koisesti. Kaikkeen oppii; joskus pitää vain mennä pois nähdä, että kaikesta voi selvitä. Toisaalta saattaa joumukavuusalueeltaan ja heittäytyä uusiin juttuihin. tua kasaamaan elämänsä sirpaleita kasaan pitkänkin aikaa. Kukaan ei selviä elämästä kolhuitta. Pääasia on, että säilyttää mielenrauhansa ja uskon tulevaisuuteen.

Olen kiitollinen Valtin vuosistani - kokemusreppuun on kertynyt paljon muistoja ja ennen kaikkea ihanien ihmisten kohtaamisia.

Sari Ahola Nimeni on Sari Päivikki Ahola. Olen 49-vuotias nuori ja kotoisin aivan Savon sydämestä, Kuopion kupeesta. Pieneen perheeseeni kuuluu aikuinen tyttäreni, joka asuu tietenkin jo omillaan naapurinani ja shetlanninlammaskoira Baco alias Paappe, johon meillä on tyttäreni kanssa yhteishuoltajuus. Koulutukseltani olen yo-matkailumerkonomi. Valmistuin Sodankylästä vuonna 1995. Työhistoria minulla on ollut kohtalaisen kirjava. Ensimmäiset kesätyömuistoni ovat mansikkamaalta ja kukkakaupasta. Pidempään olen myöhemmin työskennellyt esim. vuodeosastoapulaisena, köysi-, lanka- ja narutehtaalla, henkilökohtaisena avustajana, puhelinmyyjänä, keittiökaluste-esittelijänä, lomaosakkeiden myyjänä, grillillä, kierrätyskeskus Kontissa jne. Arvostan itse kuitenkin ulkomailla vietettyä aikaani jopa enemmän. Kielitaidon sain 20 -vuotiaana asuessani Jenkeissä, Ohion Cincinnatissa - ensin vuoden au-pairina ja sen jälkeen vielä toisen vuoden downtownissa poikaystäväni kanssa. Toisen vuoden aikana tuli tehtyä jos jonkinlaista hanttihommaa, jotta pystyin elättämään itseni. Vapaa-aika kului au-pair -ystävieni ja paikallisten kavereideni kanssa, joihin tutustuin milloin mitäkin kautta. Vuoden jälkeen alkoi kuitenkin tuntua, että Suomi on turvallisempi ja rauhallisempi paikka elää. Ikävä Suomeen tuli niin kovaksi, että minun täytyi tulla kotimaahan takaisin. Siitä suunnilleen kuukauden päästä lähdinkin sitten Pohjois-Lapin ammatti-instituuttiin opiskelemaan. Koulun loputtua tyttäreni ilmoitteli tulostaan. Silloin asuinkin jo periaatteessa tyttäreni isän kanssa Porissa, josta muutimme Ulvilaan tytön ollessa 4 kuukauden ikäinen. Elämä tuli ja tapahtui ja tytön ollessa noin 5-vuotias, muutin hänen kanssaan kahdestaan asumaan pienen matkan päähän. Hän oli naapurissa perhepäivähoidossa ja itse kävin Porissa töissä. Jossain vaiheessa muutimme tänne Kankaanpäähän. Täällä olin henkilökohtaisena avustajana ja tyttö kävi vielä toisen luokan täällä. Sen jälkeen muutimme työni perässä Pirkkalaan ja lopulta Tampereelle. Siellä tytär opiskeli painotuotantoassistentiksi (2,5 vuotta). Kun tytär tuli täysi-ikäiseksi, meidän tiet erosivat napanuora oli katkaistava. Tytön matka jatkui Helsinkiin ja itse halusin kovasti muuttaa maaseudulle, omaan synnyinkuntaani. Kumpikin asuimme tahoillamme vuoden. Sen jälkeen tyttö halusi tulla tänne Kankaanpäähän ja itse halusin toteuttaa haaveeni: myin kaiken omaisuuteni - minulle jäi vain kaksi matkalaukkua vaatteita ja henk.koht. tarvikkeitani - ja muutin Espanjan Fuengirolaan.

Olin jo niin pitkään halunnut asumaan etelään! Minulla oli siellä työ ja asunto, kunnes erään sattuman johdosta halusin vain ”turvaan” tyttäreni luokse, joten tulin tänne Kankaanpäähän. Ja sillä tiellä tässä nyt ollaan. Olen ollut Valtissa nyt noin 1,5 vuotta kuntouttavassa työtoiminnassa, 4 h 3 pv/viikko (ti-to). Olen avustavana toimittajana VT-Sanomissa. Tykkään kyllä olla täällä - olenkin saanut hurjasti täältä apuja erilaisiin elämäntilanteisiin ja haastaviin ongelmiin, josta olen todella kiitollinen. Myös sosiaalisuus on asia, joka on ollut isoa plussaa täällä ollessa. Olisi kuitenkin mielenkiintoista jatkaa vielä tätä matkaa jonnekin päin ja luulenpa, että seuraava määränpää on Tampere. Tykkään siitä kaupungista tosi paljon, mutta milloin sinne, sitä en osaa vielä sanoa. Harrastuksina mulla on ”kirppistely”, sisustus, koiranhoito ja kävely. Tykkään olla kovasti ihmisten seurassa, mutta vastapainona sille minun täytyy saada olla myös yksin. Tasapaino nääs. Arkeni on omannäköistäni. Olen kiitollinen tyttärestäni ja koirastamme ja ylipäänsä elämästä. Ehkä vielä joku päivä lähden johonkin etelän maahan vähäksi aikaa - muutamaksi kuukaudeksi - esim. Portugaliin. Miksipä ei? Haaveet on tehty toteutettavaksi, eikö?

Alli Kapanen Olen Alli. Tällä hetkellä opiskelen oppisopimuksella valokuvaajaksi. Aikaisemmalta koulutukseltani olen lähihoitaja. No, miksi en ole hoitajan hommissa, eiköhän lähihoitajalle töitä riittäisi varsinkin tällaisena aikana? Lähihoitajan työ ei sopinut minulle, en kokenut sitä missään vaiheessa omaksi alaksi. Hain alalle mielessäni hyvin romantisoitu kuva siitä, mitä se tulisi olemaan. Sitten totuuden valjettua päätin vain käydä koulun loppuun. Mieleeni ei jostain syystä juolahtanut, että olisin voinut vaihtaa alaa. Jotkut sanoivat, että koulutusta ei pysty suorittamaan loppuun, jos se ei ole kutsumusala - halusin vähän todistaa senkin väittämän vääräksi. No onneksi sitten muutaman mutkan kautta päädyin tänne Valttiin. Tulin tänne ensin työkokeiluun ja sitten helmikuussa 2021 sain aloittaa oppisopimuksen ja nyt olen mukavassa tilanteessa - saan opiskella sellaista, mikä ihan oikeasti kiinnostaa. Koulutus sisältää minulla yhden koulupäivän viikossa. Tähän mennessä koulupäivinä ollaan käyty läpi eri valokuvaajien kuvia ja keskusteltu niistä. Myös markkinointia on käyty läpi valokuvauksen näkökulmasta ja eri tyyppisiä valokuvia, mitkä tuovat esiin eri asioita. Kevään aikana tein kolme ensimmäistä näyttöä. Opiskelen itsenäisesti vapaa-ajallani esimerkiksi ottamalla valokuvia. Valtissa otan kuvia mm. VT-Sanomiin, someen tai muuhun tarkoitukseen. Tällä hetkellä tavoitteeni on tulla hyväksi valokuvaajaksi. Tämän julkaisun yhtenä teemana on haaveet ja unelmointi - onhan niitä minullakin. Ne vaan vaihtuvat niin usein ja niitä on niin paljon, että ehkä en ala niistä tässä sen enempää kertoilemaan. Voin suositella oppisopimuksella opiskelua, varsinkin jos opiskeltava ala oikeasti kiinnostaa ja työpaikka on kiva. Silloin opiskelu on mielekästä ja tuo vaihtelua arkeen. Omalla kohdallani sanoisin, että oppisopimus on paremmin toimiva opiskeluvaihtoehto kuin pelkkä koulussa opiskelu. Työn lomassa oppii kivasti omassa tahdissa.

”Voin suositella oppisopimuksella opiskelua, varsinkin jos opiskeltava ala oikeasti kiinnostaa ja työpaikka on kiva.” 30

Mikko Koivusilta Olen Mikko, 29v. Olen Jämijärveltä alun perin kotoisin, mutta muutin asumaan Kankaanpäähän syksyllä 2020. Maalta muuttaneena kaupunkielämään on vielä totuttelemista. Vieras paikka Kankaanpää ei kuitenkaan ole, sillä olen suorittanut peruskoulun ja autokoulun Kankaanpäässä. Vuonna 2010 opiskelin puutarha-alan tutkintoa Kiipulan Ammattiopistossa ja valmistuin vuonna 2013. Vuonna 2017 opiskelin graafista suunnittelua ja valmistuin vuonna 2020. Opiskeluiden jälkeen ajatuksena oli lähteä opiskelemaan Turkuun animaatiotutkintoa, mutta päätin jättää sen myöhempään ajankohtaan. Päätös oli oikea, sillä juuri silloin koronavirus rantautui Suomeen ja poikkeustila tuli voimaan, jolloin opiskelua ei olisi voitu järjestää normaalilla opetuksella. Asiat, jotka erityisesti ovat sydäntä lähelläni, ovat eläimet, luonto, taide ja vanhanajan perinteet. Olen enemmänkin kaikkien eläinten ystävä, sillä pidän kaikkia eläimiä tasa-arvoisina. Eläinten hoito, suojeleminen ja tarkkailu ovat minulle tärkeitä - yhtä paljon kuin luonnon suojeleminen. Seuraan luontoa ja eläimiä aina kun liikun luonnossa. Kannatan kierrätystä ja kierrätän myös itsekin säästääkseni luontoa. Pyrin aina pitämään luonnon ja ympäristön siistinä. Kiertelen välillä kirpputoreilla, sillä sieltä löytyy välillä jotain kiinnostavaa. Itse kerään kaikenlaisia vanhanajan tavaroita, joko hyötykäyttöön tai sitten pelkästään koristeeksi. Luonteeltani olen taiteellinen ihminen ja piirtämisen taitoa löytyy. Vuonna 2012 ryhdyin kevytyrittäjäksi taidealalle ja tuotin enimmäkseen taidetta, jota kutsutaan ”Antropomorfismi” taidetyyliksi. Tuotin taidettani piirtämällä piirtonäytöllä ja tietokoneella. Piirtämiseen käytän erilaisia piirto- ja kuvankäsittelyohjelmia. Myin omia töitäni DeviantArt-taidesivustolla ja siellä asiakkaat pääsivät tekemään tilauksia. Asiakkaiden ja tilausten määrä kasvoi aina vuosien mittaan. Kun olin toiminut kevytyrittäjänä kolme vuotta, päätin alkaa laajentaa yritystoimintaani. Aloin tarjoamaan digivalokuvauksen- ja videokuvaamiseen palveluja. Kuvasin mm. erilaisia tapahtumia, esittelyvideoita, haastatteluja yms. Käsittelin itse kuvat ja videot niihin kuuluvilla ohjelmilla. Jos asiakas halusi valokuvat valmiiksi teetettyinä, vein kuvat teetettäväksi Kankaanpään valokuvausliikkeeseen. Tällä tavoin sain sovittua pienen yhteistyökumppanuuden heidän kanssa. Valmiit valokuvat toimitin asiakkaalle postissa ja jos asiakas asui lähellä, niin silloin toimitin valokuvat henkilökohtaisesti perille.

Kun koronavirus levisi Suomessa keväällä 2020, alkoi asiakkaiden määrä laskea ja tilauksia ei enää tullut. Kesäkuun vaihteessa 2020 jouduin jättämään kevytyrittäjyyden, jolloin ilmoittauduin TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Vaikka kevytyrittäjyys päättyi, olen silti tuottanut omaa taidettani ja ylläpitänyt omia taitojani. Syksyllä 2020 aloitin puolen vuoden mittaisen työkokeilujakson Kankaanpään Valtti-työpajalla. Maaliskuusta 2021 alkaen jatkoin kuntouttavalla työtoiminnalla. Olen päässyt taittamaan Valtin omaa lehteä (VT-Sanomia) ja tehnyt samalla muitakin töitä, jotka vastaavat omia taitojani ja koulutustani. Olen ollut Valtilla jo vuoden ja positiivisesti sanottuna olen viihtynyt todella hyvin. Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi tarkoitus jatkaa taas kevytyrittäjänä, mutta vasta sitten, kun taidemarkkinoilla tulee kysyntää. Kyllä sitä voisi hakea johonkin muualle töihin, mutta kevytyrittäjyys on se, mikä itseäni kiinnostaa ja mitä tykkäisin tehdä.

Pakkauksen suunnitteluun liittyviä näyttö- ja harjoitustöitä vuodelta 2019. ”Hail the hair” -hiusväri pakkaus (yläkuva) on näyttötyö ja ”Uhrilähde vesi” -juomapurkki (alakuva) on harjoitustyö. Nämä pakkaukset ovat kuvitteellisia tuotteita.

Antropomorfisminen työ peura eläimestä. Työn nimi: ”A worst date night” (2021).

”Kevytyrittäjyys on kannattavaa, kun on ensin perusasiat tiedossa ja tietää mitä aikoo lähteä yrittämään.”

Jaakko Koivuluoma Jaakko on 64-vuotias, syntyjään kankaanpääläinen. Jaakko asui 42 vuotta Vihteljärvellä kotitilalla. Koulut tuli käytyä kyläkoulussa ja keskustassa kansalaiskoulussa. Vuonna 1973 eli 16-vuotiaana Jaakko meni Sajara Oy:lle töihin (nykyään Worker Steel). Kolmisen vuotta tuli tehtyä metallitöitä (enimmäkseen metallin hiomista). Sajara lopetti toimintansa ja lomautti väkensä. Sen jälkeen Jaakko olikin kotitilalla. Vuonna 1978 Jaakko meni työkeskukseen ja oli siellä töissä 40 vuotta. Työtehtävänä oli valmistaa Reimalle vetoketjuja ja Rainer Viitalan peräkärryihin johtoja, samoin oli puuhommaa Lohikon tiilitehtaalle. Ekosaton puutarhalla Jaakko teki puutarha- ja varastotöitä. Pari vuotta Jaakko oli myös K-kaupassa Kankaanpäässä lähinnä pullopuolella. Hän on ollut aina kiinnostunut lukemisesta. Aikoinaan hän luki kaikenlaista kirjallisuutta, nykyään enimmäkseen tietokirjoja. Piirtäminen on ollut myös harrastuksena. Jaakko on käynyt kansalaisopiston kursseja (mm. Iltamaalarit-kurssin). Tex Willerin avulla hän harjoitteli sarjakuvahahmojen piirtämistä. Jaakko on kirjoittanut lukuisia kirjoja, tähän mennessä kirjoja on syntynyt 21. Jaakon tuotanto on käsittänyt historiallisia, sota- ja seikkailukirjoja. Tarinat ovat usein fiktiivisiä sijoittuen kuitenkin todelliseen taustaan. Suomen historia, Kustaa III:n aika, sodat, Villi länsi ja intiaanit sekä avaruus ovat toimineet teosten näyttämönä. Valikoimaa on siis riittänyt.

”Koronatauti on sekoittanut koko maailman. Kuitenkin maailman tilanne on yhtä sekava kuin ennen koronaa, mikään ei ole muuttunut. Sama tappelu jatkuu. Aina tulee jotakin. Maailman tilanne saisi rauhoittua ja yritän saada itseäni kuntoon, että jaksaisi kirjoittaa. Tällä hetkellä kiinnostaa keskiaikainen historiamme.”

Ensimmäinen teos ”Honkajoen sissit” julkaistiin vuonna 1993. Se on 1700-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen kertomus isovihan ajalta. Viimeisin teos on nimeltään ”Tykkiratsuri sodassa”. Aineisto perustuu Jaakon mummun veljen sotapäiväkirjoihin. Myös kansalaisarkiston tietoja käytettiin. Suvulle on tehty sukutarina eli ”Välimäki - Setälä” -historiikki. Jaakko tuli Valttiin vuonna 2017. Hän on vuosien varrella tehnyt erikoisartikkeleita VT-Sanomiin. Juttuja on riittänyt tässäkin laidasta laitaan; mm. suomalaisen sotilaan tie, Kankaanpään asutushistoria, ensimmäinen kuukävely, ilmastonmuutos, keskiaikaiset linnamme ja kulkutaudit. Marsiin on myös matkattu. Työ on ollut antoisaa ja mielenkiintoista. Seuraavaksi on luvassa Turun renessanssihovin aikaa.

”Honkajoen sissit” on Jaakon ensimmäinen teos vuodelta 1993. Tapahtumapaikkana on Honkajoella sijainnut kartano ja -aika 1715-1721. Torpparipariskunta joutui silloin isovihan aikana kokemaan venäläisten sortoa. Torppari Pauli Törmä liittyi suomalaisiin sisseihin, jotka hyökkäsivät venäläisten joukkoja vastaan. Miten tarina päättyy - ota selvää!

Timo Kirjavainen Olen 58-vuotias ja kotoisin Keuruulta. Asun Kankaanpäässä. Ammattikoulutukseltani olen koneenkorjaaja (2-vuotinen koulutus). Työpaikkoina ovat olleet Posti, VR, Kankaanpään kaupunki, TVL, seurakunta ja Rauma Repola. Aloitin aikoinaan Valtissa autopajalla kolmena päivänä viikossa. Sieltä siirryin Valtin Knuuttilan toimipisteeseen opettelemaan ATK:n käyttöä. Vuoden 2016 lopulla siirryimme Valtin Asemakadulle. Siitä lähtien olen tehnyt toimittajan tehtäviä Valtin omassa julkaisussa (VT-Sanomat). Valtissa olen oppinut tekniset taidot tietokoneen käyttämiseen. Harrastan pyöräilyä ja shakkia.

Aloitin aktiiviliikkumisen vasta aikuisiällä. Juoksin pitkiä matkoja ja tein jopa parin tunnin lenkkejä. Nykyisen Crescent-kilpa/maantiepyörän ostin noin kahdeksan vuotta sitten. Pyöräilyssäkin harrastan pitkiä matkoja; pisin matka on ollut 150 km. Pari vuotta sitten tapahtui minulle pyöräilyonnettomuus. Lensin tangon yli suoraan asfaltille oikealle kyljelleni. ”Tekevälle sattuu”. Oikean puolen solisluu ja sen puolen kylkiluut murtuivat. Samoin keuhkoon tuli reikä. Loukkaantuminen on vaikeuttanut pyöräilyharrastusta - käsi puutuu helposti. Ajaminen kuitenkin jatkuu, ja varsinaista pelkoa ei onnettomuudesta jäänyt. Huollan ja kunnostan polkupyöräni itse.

Pyörällä pääsee pitkälle! Pyörän valinnassa kaikki lähtee rungosta. Sen pitää olla oikeankokoinen ja hyvälaatuinen. Oikeankokoinen pyörä on perusta hyvälle ajoasennolle. Seuraavaksi tärkeintä on satulan säätäminen oikealle korkeudelle. Jos vain mahdollista, niin pyörä kannattaa koeajaa ennen ostopäätöstä. Hankinnan jälkeen pyörää on huollettava säännöllisin väliajoin. Muista myös laadukas kypärä. Lähde: www.suomenlatu.fi/pyoraily.html

eSport-ryhmä Miro Heinonen Miro on 19-vuotias omillaan asuva nuorimies. Hän on opiskellut metallialaa Kankaanpäässä kolme ja puoli vuotta ja tarkoitus on saattaa opinnot loppuun, että saa ”paperit taskuun”. Tulevaisuuden haaveet eivät ole vielä selvillä. Valtin eSport-kerhossa on saanut tutustua uusiin tyyppeihin ja kokeilla eri juttuja. On käyty kuvailemassa luonnossa, tutustuttu Escape-roomeihin ja pelattu erilaisia pelejä. Mieluisia ovat ammunta- eli ”räiskintäpelit”. Pelaaminen on intohimo muutenkin arjessa ja helposti päivässä siihen kuluu 10-12 tuntia. Pelaaminen itsessään on mukavaa, se auttaa irrottautumaan arjesta ja rentoutumaan. Siinä voi myös kavereiden kanssa tehdä kaikkea maan ja taivaan välillä. Janne Marjamäki Janne on 31-vuotias ja asuu Kankaanpäässä. Valtti on tuttu paikka entuudestaan eli hän on ollut Mediapajalla. Jannella on yo-tutkinto ja sähköasentajan tutkinto. Hän on tehnyt kojeistoasentajan töitä, ollut postinkantajana ja kaupungilla puutarha- ja puistohommissa. Työpaikka olisi se tärkein asia tulevaisuudessa. Sen myötä selkiäisi moni asia. Pelaamista tulee harrastettua silloin tällöin. Peliryhmä on rento paikka viettää aikaa ja porukka on tullut tutuksi.

Velipekka Manninen

Markus Kellokumpu

Velipekka on 26-vuotias ja asuu Kankaanpäässä omillaan. Perheeseen kuuluu isä, äiti sekä kolme sisarta ja veli. VP on sisarussarjan nuorin.

Markus on 26-vuotias ja asuu Kankaanpäässä veljensä kanssa Myllymäessä. Ideoita opiskeluun on eli konetekniikka ja hitsaajan työt kiinnostavat. Ajatuksena on hakea koulutukseen ja aikanaan työllistyä. Alalla ainakin riittää töitä.

Koulutukseltaan Velipekka on merkonomi. Työharjoittelu kuului opintoihin ja ”raksalla” on ollut kesätöissä. Valtissa hän on ollut Mediapajalla viitisen vuotta myös puuosastolla, kun apua on tarvittu. Mediapajalla VP on tehnyt ”leikkelyhommia” (mm. käyntikortteja) ja tulostelua. Samoin ollut mukana ruokahaussa. Peliryhmässä ovat mieluisia ”räiskintä”- ja urheilupelit. Niitä pelataan myös kotona päivästä riippuen. Muut harrastukset ovat ensisijaisia. VP seuraa televisiosta futista ja jääkiekkoa. Samaten hän itse harrastaa urheilua, erityisesti kuntosalia ja salibandyä. VP pelaa Kankaanpään sählyjoukkueessa. Urheilu on elämässä tärkein juttu - jo nuoresta pitäen. Jatkuvaa pelaamista ei kestäisi - muuten ”pää räjähtää”.

Markus tykkää pelaamisesta: aikaa saattaa kulua päivästä riippuen 4-10 tuntia. Silloin voi jäädä siivoamiset ja tiskaamiset väliin. Pelit vievät ”uuteen maailmaan” ja ovat muutenkin mielenkiintoisia. Pelien ulkonäkö on ratkaiseva - että se näyttää kivalta. Myös musiikki on tärkeä tekijä pelimaailmassa. Musiikin kuuntelussa kaikki käy klassisesta heviin - mielialasta riippuen. Lähinnä sydäntä ovat toiminnalliset pelit eli räiskintä ja ammunta, samoin ”pähkäilypelit”. Peliryhmässä on kokeiltu myös vanhempia pelejä. Suosikki on Apex Legends ja sitä pelataan kotonakin. Ohjaaja Katriina saa kehuja ja on tuttu jo Amiksen ajoilta.

Valtti on tuonut rytmiä elämään - ”homma ei ole lähtenyt kokonaan lapasesta”. Samoin uusia kavereita. Valttiin on ollut mukava tulla joka päivä. Peliryhmässä on pelattu erilaisia pelejä; myös sellaisia, mitä ei muutoin tulisi pelattua. Kaiken kaikkiaan on ollut hauskoja hetkiä.

Kankaanpää on hyvä paikka asua. Lahti on myös mahdollisuus, kun äiti asuu siellä.

Urheilu ja harrastukset ovat arjen kohokohtia. Tavoite on löytää työ, jota tykkäisi tehdä. Näin pystyisi ansaitsemaan enemmän ja toteuttaa asioita. Kesällä 2021 on tarkoitus mennä työharjoitteluun eli postihommiin. Erityisesti yöjakelu kiinnostaa - valvominen on Velipekalle tuttua, kun yöllä tulee seurattua NHL:n pelejä Jenkeistä.

Pelaaminen on mukavaa ajanvietettä - se vie mennessään! 37

Valtin pajakeittiöllä valmistetaan maittava ja terveellinen lounas. Samoin aamukahvi ja iltapäiväkahvi lisukkeineen kuuluvat ohjelmaan.

Pajakeittiölle tultaessa ei tarvita aiempaa kokemusta tai koulutusta alalta. Keittiöllä on mahdollista suorittaa opiskelijoiden työssäoppimisjakoja, työkokeilua sekä kuntouttavaa työtoimintaa.

Keittiöllä opetellaan mm. ruuanvalmistusta ja leivontaa, ruokalistojen laadintaa, työhygieniaa ja siistimistä, kattausta, työelämän pelisääntöjä ja ryhmässä toimimista.

Jokaiselle räätälöidään yksilöllinen omien tavoitteiden ja vahvuuksien mukainen suunnitelma.

Luonnollisesti käydään myös kaupassa.

Iida Yli-Teevanainen Iida on 21-vuotias, syntyään Kauhajoelta. Siellä asuu perhe, johon kuuluvat isä, äiti ja neljä veljeä. Iida on toiseksi vanhin sisarussarjasta ja oppinut pitämään puolensa. Perheessä on kissoja ja koiria. Iida muutti viitisen vuotta sitten Kankaanpäähän, jossa hän asuu tätinsä luona. Hän aloitti opinnot Sataedussa lähihoitajapuolella. Se ei kuitenkaan tuntunut omalta alalta ja Iida siirtyi kokkipuolelle eli catering-alalle. Opinnot kestivät kolme vuotta ja valmistuminen oli vuonna 2020. Työttömyysjakson jälkeen Iida tuli Valttiin huhtikuun lopulla 2021 TE-toimiston kautta. Keittiöpajan työt ovat tulleet tutuiksi - siellä hän on tiskannut, tehnyt perussiivousta, leiponut ja avustanut ruuanlaitossa. Kokkihommat ja leipominen onnistuvat myös kotona ja välttämättä reseptejä ei tarvita, vaan hommat hoituvat kuin ammattilaiselta. Kuntouttavaa työtoimintaa on tiistaina, kesiviikkona ja torstaina; työpäivä on 4-5 tuntia. Työ on ollut vaihtelua ja tekemistä, samaten tapaa muita ihmisiä - on menossa mukana. Tukea ja apua saa ohjaajalta ja työkavereilta. Tulevaisuus on vielä avoin ja suunnitelmat eivät ole hahmottuneet. Sen aika näyttää. Vapaa-ajalla hän kutoo villasukkia, lapasia ja virkkaa pehmoleluja. Viimeksi hän on kutonut villapaidan. Kädentaitoihin kuuluvat myös piirtäminen ja maalaaminen. Iida on arkeensa tyytyväinen.

”Työ on ollut vaihtelua ja tekemistä, samaten tapaa muita ihmisiä - on menossa mukana. Tukea ja apua saa ohjaajalta ja työkavereilta.”

Janika Wahlman Janika on 20-vuotias ja asuu avopuolison kanssa Kankaanpäässä. Koulutukseltaan hän on ylioppilas. Työkokemusta on Honkajoen puutarhalta kasvihuoneelta. Työ oli kivaa - sitä ei ole aiemmin tehnytkään. Syksyllä 2021 Janika aloitti Raumalla elintarvikealan peruskoulutuksen. Kesto on kaksi vuotta, koska on lukio pohjalla. Tarkoitus on erikoistua leipuri kondiittoriksi. Janikan harrastuksena on leipominen; kaikki sujuu ja onnistuu. ”Erityisbravuuri” on gluteeniton omenapiirakka. Piirtäminen on ollut myös harrastuksena, mutta ”taidetouhu” on nyt jäänyt vähemmälle. Valtissa keittiöpuolella Janika on ollut syyskuusta marraskuuhun 2020 ja tänä vuonna maaliskuusta alkaen. Kaikkia keittiötöitä tehdään eli työ on monipuolista, mutta erityisesti jälkiruokien tekeminen on ollut Janikan hommia. Janika muutti Raumalle kevään 2021 aikana; sieltä löytyi sopiva asunto. Avopuoliso hakee koulutukseen Pori/Rauma -suunnalle ja töitä on ainakin luvassa. Valtti-aika on antanut paljon itsevarmuutta tekemiseen - erityisesti keittiöjutuissa. Samoin on kirkastunut, mitä haluaa tehdä jatkossa eli elintarvikeala on se oma juttu. Janikan arki on omannäköinen. Hän viihtyy kotona - siellä on hyvä olla. Elämässä on tapahtunut paljon hyvää, josta voi olla kiitollinen. Kaikki haluavat toki lottovoiton, mutta Janika on tyytyväinen perusasioihin. Tulevaisuuden toiveena on omakotitalo, pari kissaa ja että saa olla yhdessä saman kumppanin kanssa. Tärkeintä on, että pystyisi rakentamaan omanlaisen ja -näköisen tulevaisuuden.

”Valtti-aika on antanut paljon itsevarmuutta tekemiseen - erityisesti keittiöjutuissa. Samoin on kirkastunut, mitä haluaa tehdä jatkossa eli elintarvikeala on se oma juttu.”

Janina Reponen Janina on 20-vuotias ylioppilas - käynyt samaa lukiota Honkajoella kuin Janika Wahlman. Janina asuu Kankaanpäässä yhdessä avopuolison ja koiran (venäjäntoy) kanssa. Koulun työharjoittelun kautta tulivat talli-, keittiö- ja siivoushommat tutuiksi. Kahtena kesänä Janina on ollut Siikaisten kirjastossa työssä. Harrastuksina mainittakoon piirtäminen ja tietokoneella pelaaminen. Janina piirtää hahmoja digitaalisesti. Janina on hakenut Turun ammattikorkeakouluun kaikkiin mahdollisiin taidealoihin valokuvauksesta lähtien. Erityistoiveena on päästä opiskelemaan digitaalista animaatioalaa. Hakijoita on paljon, joten onneakin tarvitaan. Hakuun vaadittavat portfoliot on tehty. Janina tuli Valttiin keittiöpuolelle TE-toimiston kautta maaliskuussa 2021 ja on toukokuun alkuun. Keittiöpaja kiinnosti Valtissa ja ystävä Janika aloitti myös samalla puolella. Keittiöhommia on ollut laidasta laitaan, ja myös siivouspuolella on käyty auttelemassa. Janinan työpäivät ovat olleet keskiviikko ja torstai. Vastaanotto Valtissa oli hyvä ja porukka on mukavaa, ohjaaja Terhi ansaitsee erityiskiitokset. Pajalla on saanut uusia kokemuksia, vaikka keittiötyöt eivät varsinainen intohimo olekaan. Janina kertoo arjestaan: ”Elän yhdessä avopuolisoni kanssa ja yhdessä tehdään asioita”. Avopuoliso pääsi Intistä ja on hakenut kouluun yhteishaun kautta. Tärkeitä elämässä ovat myös ystävät ja oma pieni koira. Jos Janina ei pääse syksyllä alkavaan koulutukseen Turun ammattikorkeakouluun, hän ottaa sitten yhteyttä perusammattikouluun elokuussa, jos sieltä löytyisi paikka. Ja jos ei paikkaa ole vapaana, täytyy hakea uudestaan Turun ammattikorkeakouluun. Aina on hyvä olla varasuunnitelma asioille. Lähivuosien toiveisiin kuuluu saattaa koulu loppuun ja aikanaan töihin. Haave on olla yrittäjä ja artisti eli digitaalisen taiteen tuottajana. Mahdollisesti myös jatkokouluttautuminen pelialalle. Näin voisi yhdistää piirtämisen ja pelaamisen, jotka ovat mieluisia. Tulevaisuudessa unelmana on naimisiinmeno ja oma talo - elämän perusasiat. Janina on maailmaa nähnyt eli Eurooppa on koluttu äidin koiraharrastuksen kautta (mm. koiranäyttelyissä). Toiveissa on käydä Japanissa ja Pariisissa - pelaamisen ja taiteen suurkaupungeissa.

Eija Snellman Eija on 49-vuotias - syntynyt Nokialla ja asunut ympäri Suomea useissa eri paikoissa, pisimpään YlöjärviViljakkalassa. Eija on muuttanut Kankaanpäähän vuonna 2020. Eija on eronnut ja hänellä on neljä lasta, joista 13-vuotias tytär asuu kotona. Kokkailu on hänelle mieluista ja kaikki kotiruuat onnistuvat. Harrastuksiin on kuulunut aiemmin koiraharrastus eli saksanpaimenkoiran ja whippetin kasvatusta. Whippet-harrastus on tavoitteena aloittaa uudelleen. Hevoset ovat kuuluneet myös tiiviisti elämään ja parhaimmillaan Eijalla on ollut viisi omaa hevosta. Hän on myös kasvattanut muutamat varsat. Luonto on muutenkin Eijalle tärkeä - luonnossa käveleminen, eräily ja luontovalokuvaus ovat lähellä sydäntä. Koulutustaustaltaan Eija on maatalouslomittaja ja hevostenhoitaja - valmentaja. Häneltä löytyy myös myynnin ammattitutkinto. Jo 15-vuotiaana Eija lähti töihin hevostalleille ja siitä lähtien on ollut erilaisia töitä laidasta laitaan; esimerkiksi hän on ollut hevostenhoitajana, lomittajana, lastenhoitoalalla, kokkina ja kiinteistövälittäjänä. Eijalla on ollut myös oma yritys eli kahvila Hämeenkyrössä yhdessä sisarensa kanssa. Kahvila- ja kioskityöskentely, samoin työ pizzapaikoissa ovat tuttuja. Kaupan alalla on myös laaja työkenttä - pienistä liikkeistä isoihin marketeihin. Eija aloitti Valtissa keittiöpajalla marraskuussa 2020. Kuntouttavaa työtoimintaa on ollut 3 pv viikossa 4 h/pv. Maaliskuusta elokuuhun on ollut meneillään toiminnallinen työkyvyn kartoitus eli sen pohjalta katsotaan, mitä töitä pystyisi tekemään. Osatyökyvyttömyyseläke on myös mahdollisuus. Valtti-aika on antanut Eijalle ystäviä ja kavereita. Psyykkinen puoli on tärkeä - näkee ihmisiä ja pääsee ”kotoa pois”. Liikuntaa saa työn puolesta riittämiin. Koronan takia ei ole päässyt uimaan eikä kuntosalille; ne olisivat kuitenkin tärkeitä kiputilojen hoitoon ja hallintaan. Onneksi kuitenkin koronatilanne on helpottamassa. Tulevaisuus on vielä avoin kysymysmerkki. Eija haluaa työllistyä - kartoituksessa selviää, mitä töitä pystyy tekemään.

”Luonnossa käveleminen, eräily ja luontovalokuvaus ovat lähellä sydäntä.” 42

Sari Vuorivirta Sari on 51-vuotias ja asuu Kankaanpäässä. Hänellä on kolme aikuista lasta ja lapsenlapsi. Koulutustaustasta löytyy kauppaoppilaitos ja Ikaalisten käsi- ja taideteollisuuslaitos (metallipuolella). Siellä tuli tehtyä makkaratikkuja, puukkoja ja onpa Sari suunnitellut sängynkin. Erilaiset asiakaspalvelutehtävät ja myyntityö ovat olleet Sarin ”heiniä” eli työskentely baareissa, grillillä ja erilaisissa liikkeissä (mm. Tiimari, solarium, Reima, Hamsteri, Marivarumo). Sari aloitti aikoinaan Valtin Knuuttilan keittiöpuolella. Sieltä jäi hyvät muistot. Asemakadun Valtissa keittiötyöt jatkuivat. Keittiöremontin myötä päästiin nauttimaan valoisista ja toimivista tiloista. Valtti merkitsee Sarille henkireikää - siellä tapaa ihmisiä. Muutoin hän on koti-ihminen eli viihtyy kotona kissan kanssa. Pienet arjen asiat saavat hyvälle tuulelle, esimerkiksi uudet verhot tai matot. Harrastuksiin kuuluu keramiikkatyöt. Sari on aikoinaan ollut keramiikkaopettaja kansalaisopistossa, joten taitoa löytyy. Kesän myötä on mukava aloittaa pyöräily. Samaten uinti olisi mitä sopivin liikuntamuoto.

Joonas Elo Joonas on 20-vuotias ja perheeseen kuuluu äiti, isä ja kolme isoveljeä. Koulutukseltaan hän on kiinteistönhoitaja (2019, Sataedu, Kankaanpää). Kiinteistönhoitaja hoitaa piha-alueita ja tekee pieniä huolto- ja korjaustöitä kiinteistöissä. Työhön kuuluu myös rakennusten teknisten järjestelmien toiminnasta huolehtiminen. Työkokemusta Joonakselle ei ole vielä kertynyt. Valttiin hän tuli huhtikuun lopulla 2021 ja tutuiksi ovat tulleet keittiöapulaisen tehtävät; mm. perunoiden ja porkkanoiden kuorimiset, tiskaamiset ja siivoamiset. Kuntouttavan työtoiminnan päivät ovat Joonaksella maanantaista keskiviikkoon klo 9-13. Suunnitelmana on jatkossa keittiöalan opiskelu eli catering-ala. Ykköstoive onkin opiskelu ja sen suorittaminen. Ruuanlaitto onnistuu myös kotona. Harrastuksiin kuuluu pyöräily ja kävely sekä pelaaminen (konsolipelit).

Alexandra (Sanda) Badea Sanda on 63-vuotias ja kotoisin Bukarestista Romaniasta. Hän on muuttanut nuoremman poikansa kanssa Suomeen vuonna 2009. Aviomies oli saapunut tänne jo 6 kuukautta aiemmin Hollming Oy:n palvelukseen. Perheessä on kaksi poikaa (36- ja 33-vuotiaat) - vanhempi asuu perheineen edelleen Romaniassa ja nuorempi siis Suomessa. Sanda on käynyt 5-vuotisen ammattilukion (metalliala) ja hän oli 15 vuotta työssä armeijan lentokonetehtaassa. Siellä hän tutustui mieheensä. Sanda on myös työskennellyt kiinteistönvälittäjänä entisessä kotimaassaan. Romaniassa talous on huono - se oli osasyy muuttamiseen. Suku on myös levittäytynyt ympäri Eurooppaa (mm. Iso-Britanniaan, Espanjaan ja Italiaan), joten varsinaista kiinnekohtaa entiseen kotimaahan ei ole. Viimeksi Sanda on käynyt Romaniassa viisi vuotta sitten. Sanda ihastui heti Suomeen. Täällä on vihreää ja rauhallista, hyvää hoitoa saa tarvittaessa, koulutus on ensiluokkaista ja töitäkin on. Suomen kielen hän on vähitellen oppinut ja pärjää sillä hyvin. Sanda on työskennellyt lounasravintola Pilkkumissa (nyk. Tiilikaari) viitisen vuotta - aluksi harjoittelijana ja pari vuotta palkalla. Korona vaikutti ravintola-alaan ja sulki paikkoja. Työntekijöitä ei tarvittu. TE-toimiston kautta Sanda tuli kuntouttavaan työtoimintaan Valttiin. Työpäiviä on neljä (ma-to) 5 h/pv. Sanda sanoo: ”Tarvitsen tekemistä, en voi istua kotona”. Omalla ajalla Sanda valmistaa ruokaa tilauksesta, mm. hapankaalikääryleitä, makkaraa, piirakoita ja muita romanialaisia perinneruokia. Hän kuuluu REKO-lähiruokarenkaaseen. Siinä tuottaja myy tuotteitaan paikallisesti suoraan kuluttajalle. REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta. Tuottajat ilmoittavat tuotteistaan Facebook-julkaisuna ja kuluttajat tekevät tilaukset kommenttikenttään. Haaveena on perustaa oma pieni ravintola - se vaatii rahaa ja Kankaanpää on pieni kaupunki. Aika sen näyttää ja REKO-renkaan kautta voi kokeilla asioita. Sanda tykkää myös suomalaisesta ruuasta, erityisesti keitoista ja kalaruuista. Romanialainen ruoka on erilaista - siitä varmaankin saamme Valtissa nauttia joku päivä.

Anette Airasmaa Anette on 35-vuotias, aito pomarkkulainen eli syntynyt ja edelleen asuu Pomarkussa. Hän on naimisissa ja perheessä on neljä lasta (5-15-vuotiaat). Tyttöjä on kolme ja yksi poika. Koulutukseltaan Anette on suurtalouskokki ja valmistunut noin 15 vuotta sitten Porin palveluopistosta. Sen jälkeen ovatkin syntyneet lapset - elämä on luonnollisesti pyörinyt kodin ja lasten ympärillä. Työkokemusta on saanut kesätöistä eli hän on ollut Porin kaupunginsairaalan ja Pomarkun vanhainkodin keittiöllä. Anette tuli Valttiin tammikuussa 2021. Ennen Valttiin tuloa hän oli syksyn Toimituvalla, jossa hän teki kaikenlaisia kädentöitä (mm. paperikukkia ja villasukat), keitti kahvia sekä leipoi. Valtin pajakeittiössä työtehtävät ovat olleet monipuolisia - laidasta laitaan. Anette kokeili myös siivouspajan hommia; kuitenkin keittiötyöt ovat sydäntä lähellä. Valtti on merkinnyt vaihtelua arkeen ja siellä on saanut aikuiskontakteja lapsiarjen vastapainoksi. Perheen kanssa on monenlaisia harrastuksia: pelataan lautapelejä, ulkoillaan, tehdään reissuja, katsellaan elokuvia, piirrellään, kuunnellaan musiikkia ja lauletaan. Yhteisenä harrastuksena puolison kanssa on karaoke. Anette on taiteellinen, nuorempana hän kävi harrastamassa kansalaisopistossa kädentaitoja. Nyt mieluisia ovat kanavatyöt ja ristipistotyöt. Hän haluaa opettaa myös lapsensa kädentaitoihin ja esimerkiksi kortteja tehdään yhteisvoimin. Kotona leivotaan kakkuja ja harjoitellaan eri kuorrutustekniikoita. Ruokaa tehdään laidasta laitaan ja lasten toiveita kuunnellaan. Puolison gluteeniton ruokavalio on otettava myös huomioon. Haaveena on työpaikka - erityisesti pieni kahvila, jossa saisi tehdä kakkuja ja muuta tarjottavaa. Matkustaminen kuuluu myös haaveisiin. Häämatkasta Kreikkaan onkin jo tovi.

”Valtti on merkinnyt vaihtelua arkeen ja siellä on saanut aikuiskontakteja lapsiarjen vastapainoksi.”

Valtin siivouspaja vastaa työpajan puhtaanapidosta, pyykkihuollosta sekä huonekasvien hoidosta ja tarjoaa mahdollisuuden hankkia siivousalalla tarvittavaa työkokemusta sekä tuntemusta eri siivousaineista, -välineistä ja -tekniikoista.

Keväällä 2018 alkoi Valtissa Valo-valmennus, joka on ohjattua oppimista työtä tekemällä. Uusi työntekijä perehdytetään taloon ja sen toimintaan, samoin työturvallisuuteen ja ergonomiaan. Apua ja ohjausta saa aina, kun siltä tuntuu.

Iida Perkiömäki Iida on 26-vuotias, kihloissa ja kahden pienen lapsen äiti. Lapsista tytär on kuusi vuotta täyttänyt ”eskarilainen”, poika on kolmevuotias. Perheeseen kuuluu myös 9-vuotias pitkäkarvainen chihuahua poika. Iidan harrastukset ovat liikunnallisia: juoksu, maastopyöräily, kuntosali ja kotona jumppailut ovat lähinnä sydäntä. Syntyään Iida on kankaanpääläinen. Vanhempien erotessa Iida oli 10-vuotias ja hän muutti äitinsä kanssa Kuortaneelle Etelä-Pohjanmaalle. Iida on asunut myös Seinäjoella ja Ilmajoella nuoruutensa aikana. Tänä kesänä hän muutti Kuortaneelle takaisin - siellä oli jo tontti odottamassa talon rakentamista. Kuortaneella asuu edelleen äiti ja myös miehen vanhemmat.

Valtista on saanut paljon uutta tietoa - on perehdytetty aineista alkaen ja neuvottu ”kädestä pitäen”. Yksin ei ole jätetty ja aina on voinut kysyä - oli asia mikä tahansa. Ohjaajat Aila ja Katariina ovat olleet kannustavia ja se on tuonut itseluottamusta lisää.

Iidalla ei ole ammatillista koulutusta. Peruskoulun jälkeen hän meni ravintola- ja catering-alan koulutukseen Törnävälle (Seinäjoen Sedu). Se ei ollut Iidan juttu ja hän lähti töihin. Monenlaisia töitä hän onkin ehtinyt tehdä - kokemusta on kertynyt mm. pizzeriasta, myyntineuvottelijana, puutarhahommista, päiväkodista ja kaksi vuotta hän oli 4H-kerhon ohjaajana. Siivousalan yrityksessä Iida teki töitä kahden vuoden ajan (työkokeilun kautta vakituisena työntekijänä). ”Lempparijuttu” olivat kotisiivoukset.

Marraskuussa 2020 Iida aloitti työkokeilun Valtissa. Iidan työaika Valtissa oli ma-to klo 9-15. Maanantait ja keskiviikot hän oli siivoamassa pajalla, tiistait ja torstait kierrätyskeskuksessa. Vaikka paikat ovat erilaiset, itse työ ei juuri poikennut. Työn ohella Iida suorittaa puhtaus- ja kiinteistöalan ammattitutkintoa. Korona-aika hankaloitti opiskelua. Ennen koronaa Iida kerkesi suorittamaan työturvallisuuskortin; lisäksi hän suoritti tänä kesänä kahden päivän ensiapukurssin (EA1).

Yrittäjänä Iida toimi kaksi vuotta (2016-2018) eli hän oli viihde-elektroniikka-alan vähittäismyyjä. Hän piti kotona verkkokauppaa. Lapset olivat pieniä ja tuli vastaan valinta - jo oman jaksamisenkin kannalta. Esimerkiksi isojen pakettien postiin vieminen oli hankalaa pienen vauvan kanssa. Päätös oli, että yritys sai jäädä. Perhe oli tärkein.

Tämän vuoden kesäkuussa lähtivät näytöt vauhdilla käyntiin. Ensiksi oli vuorossa ylläpitosiivouspalvelut ja asiakaslähtöinen puhtaus- ja kiinteistöpalvelujen tuottaminen. Seuraavalla viikolla olikin jo vuorossa perussiivouksen näyttö. Näytöt arvoi ja hyväksyi Sataedun Johanna Kienokoski-Saarela - urakasta selvittiin kunnialla, vaikka samaan aikaan perhe teki muuttoa Kuortaneelle. Tutkinnon suorittaminen tulee Yrityksen jälkeen Iida muutti takaisin Kankaanpäähän - jatkumaan samalla tavoin siivousalan yrityksessä vanha kotitalo odotti tyhjillään Vatajankoskella. Päivät Seinäjoella kuin Valtin aikana. kuluivat lasten kanssa kotona ja vähitellen alkoivat seinät kaatua päälle. Tuli mieleen ajatus, että olisi Arjen kohokohtia on tavallinen lapsiarki. Liikunta tuo mukava tehdä jotakin. ”Työkkärin” kautta Iida löysikin myös iloa ja sen avulla saa omaan aikaa ja nollattua Valtin. Tutustumiskäynnillä Minna Hautamäki näytti ajatukset. Haaveena on normaalielämä, uusi talo, paikkoja ja toimintaa. Valtti tuntui heti mahtavalta työtä, terveyttä… Korona-aika on oppinut arvospaikalta - ”tänne minä tulen”. Minnan kanssa täytettamaan pieniä, tavallisia arjen asioita ja tapahtumia. tiin lastenhoitohakemukset, ja homma lähti ”rullaamaan”.

Valtti tuntui heti mahtavalta paikalta - ”tänne minä tulen”.

Ylläpitosiivouspalvelut ja asiakaslähtöinen puhtaus- ja kiinteistöpalvelujen tuottaminen

Ylläpitosiivouksen ja asiakaslähtöinen puhtaus -ja kiinteistöpalvelujen tuottamisen näytöt hyväksytty 10.6.2021. Perussiivouksen näyttö hyväksytty 22.6.2021. Keskellä työvalmentaja Aila Vikki ja oikealla näytön vastaanottaja Johanna Kienokoski-Saarela (Sataedu)

Perussiivous

Jenna Snellman Jenna on 23-vuotias ja hän asuu Kankaanpäässä. Sisaruksia on kaksi - isosisar ja -veli. Harrastuksena on virkkaus ja palapelit. Vapaa-aika kuluu myös kissan ja poikaystävän kanssa. Jennalla ei ole ammatillista koulutusta. Hän aloitti Kankaanpään Sataedussa ravintola- ja catering-alalla, mutta opinnot jäivät kesken. Työelämä kutsui ja reilu kolmisen vuotta hän työskenteli WM-Plast Oy:llä. WM-Plast on teknisten muoviosien suunnitteluun ja tuotantoon erikoistunut ruiskuvaluyritys. Tehtäväkenttä on laaja. ”Työkkärin” kautta Jenna meni Niinisalon museoon työkokeiluun eli pesti kesti puoli vuotta. Samoin hän oli jonkun aikaa Niinisalon sotilaskodissa töissä. Jenna tuli Valttiin kolmisen vuotta sitten - myös TE-toimiston kautta. Keittiöhommat tulivat pajallakin tutuksi. Keittiötyöt olivat moninaiset, aamupalasta iltapäiväkahviin tarjoilut, tiskaukset, siivoukset ym. Tammikuussa 2021 Jenna aloitti siivouspajalla ja alkuun keskittyy ylläpitosiivoukseen. Tarkoitus on ammattitutkinnon suorittaminen. Siivousala kiinnostaa ja alalla töitä riittää. Jenna on viihtynyt Valtissa, ohjausta on riittävästi ja aina voi kysyä, jos ei tiedä. Arjessa mukavia asioita ovat kissa ja poikaystävä. Tavoite elämässä on saada tutkinto suoritettua, päästä töihin ja omaa elämää rakentamaan. Haaveena on muutto yhteen poikaystävän kanssa ja lapset aikanaan. Ylläpitosiivouksella varmistetaan tilojen puhtaus. Riittävän usein ja hyvin tehdyllä siivouksella vaikutetaan tilojen viihtyvyyteen, käyttömukavuuteen ja sisäilman laatuun. Ylläpitosiivouksen tueksi on hyvä valita säännöllisin väliajoin perussiivous, jossa kohteen siivoaminen suoritetaan erittäin tarkasti. Perussiivouksen jälkeen ylläpitosiivous on vastavuoroisesti taas helpompi tehdä, ja tilat pysyvät helposti siisteinä ja puhtaina.

Anna Seppälä Anna on 26-vuotias ja kotoisin Honkajoelta. Hän on asunut kolmisen vuotta Kankaanpäässä. Perheeseen kuuluu äiti, isä ja kaksi siskoa. Anna on opiskellut aikoinaan kokiksi (tutkinto Sataedusta Kokemäeltä). Ala ei ollut se oikea. Anna oli Harjavallan työpajalla ja sen kautta myös työkokeilussa eli kuukauden museosiivoojana ja yhden lukukauden iltapäiväkerhon ohjaajana. Tehtäviin kuului koululaisten läksyjen ohjaamista, leikkimistä, ulkoilua, juttelua ja välipalan valmistusta. Valtissa Anna on ollut kolmisen vuotta siivouspuolella. Siivous kiinnosti ja onhan siivoojista pulaa eli työtä ainakin riittää. Opinnot ovat hyvällä mallilla. Teoriaosuus suoritettiin siten, että tietokoneella tehtiin alaan liittyviä tehtäviä. Ainoastaan kodin ruokapalvelut vielä puuttuu. Näytöt sujuivat kaiken kaikkiaan hyvin. Paineita ei tarvinnut ottaa, koska näytön sai uusittua, jos ei olisi mennyt läpi. Toki jännitystä on aina tilanteessa ilmassa; tekemistä seurataan ja sitä miettii, jos tulee tehtyä jotain virheitä. Haaveena Annalla on ollut pidemmän aikaa lähihoitajan tai hoiva-avustajan ammatti. Kunhan saa nyt siivousalan tutkinnon suoritettua ja töitäkin tehtyä, ehkä on hoitoalan vuoro. Aika näyttää.

Annan opinnot ovat hyvällä mallilla. Siivousalalla töitä riittää. Kouluttautunut siivooja omaa laajan tietopohjan siivouskemikaaleista, työvälineistä, hygieniasta sekä tehokkaista ja työntekijää säästävistä työtavoista.

Valtissa parasta on tasa-arvoisuus ja apua saa, jos sitä tarvitsee. Valtissa Anna on ollut mukana Minna Rassin vetämissä hyvinvointiryhmissä ja Maria Kekin ohjaamassa kädentaidon ryhmässä. Ryhmistä sai paljon vinkkejä elämään - kädentaidotkin kiinnostavat nyt entistä enemmän ryhmän innostamana. Anna nauttii arjestaan ja tekee sellaisia asioita, joista tykkää. Harrastuksiin kuuluu kävely ja pyöräily. Tulevaisuuden haaveena on päästä töihin, pudottaa painoa ja perustaa perhe.

”Valtissa parasta on tasa-arvoisuus ja apua saa, jos sitä tarvitsee.” Huonekasvien hoito kuuluu siivouspajan tehtäviin. Säännöllinen mullanvaihto takaa, että kasvin juuret säilyvät elinvoimaisina.

Tiina Lindvall Tiina on 55-vuotias, kahden aikuisen (24 v. ja 28 v.) tyttären äiti. Kankaanpäähän Tiina on muuttanut Virosta vuonna 1994. Toinen tytär syntyi Suomessa vuonna 1996. Kielitaitoakin löytyy - viron, suomen ja venäjän kielet sujuvat hyvin. Ensimmäisinä vuosina Suomessa hän kävi erilaisia kursseja, mm. maahanmuuttajan urapolut-kurssin ja tietokonekurssin. Kursseihin sisältyi työharjoittelua eri Kankaanpään kaupoissa, mm. Tokmannilla. Työnä oli tuotteiden hyllyttämistä ja siivousta. Tiina on työskennellyt Vihteljärven koulun iltapäiväkerhon vetäjänä (puolisen vuotta). Samoin ollut välillä Valtissa ja kierrätyskeskuksessa sekä kotitaloustöissä Reumayhdistyksellä. Vuosina 2012-2013 hän suoritti kotitalousammattitutkinnon aikuiskoulutuskeskuksessa. Tutkintoon sisältyi kolmen kuukauden työharjoittelu Koivurinteen vanhainkodissa eli tutuksi tulivat keittiöhommat, siivoustyöt, vanhusten saunottamiset ja pesut, myös varpaankynnet hoidettiin kuntoon. Mieluista oli myös pesukintaiden ompelu. Valtissa Tiina on tehnyt keittiötöitä vanhan keittiön aikaan (yläkerrassa). Bravuurina olivat virolaiset ja venäläiset ruuat, etenkin Borsch -keitto oli erityisesti kaikkien mieleen. Tiina suunnitteli ruokalistan ja valmisti ruuan. Syksyllä 2020 Tiina aloitti Valtissa siivouspajalla; myös puupuoli ja autopaja kuuluvat siivouskohteisiin. Välillä Tiina oli kokonaan autopajalla, mutta elokuussa 2021 siivouskohteena oli myös Valtin puoli.

Suurimman osan aikaa Tiina on työskennellyt entisessä kierrätyskeskuksessa. Siellä hommiin kuului mm. kodinkoneiden pesu. Hän puhdisti likaiset jääkaapit, hellat, pyykkikoneet ja otti ”ennen ja jälkeen” -kuvat. Puhdasta jälkeä syntyi. Myös myymäläpuolella oli tehtäviä. Ainoastaan kassatyöskentelyä Tiina ei tehnyt. Aiemmin Tiinalla oli toive muuttaa Helsinkiin, jossa tyttäret asuivat. Nyt nuorempi tytär asuu ja opiskelee Turussa; vanhempi tytär on aikeissa muuttaa Turkuun. Myös Tiinalla on toiveena muutto Turkuun ja paikka työelämässä. Vanhaan kotimaahansa hän ei tunne ikävää. Palkkataso ja sosiaalietuudet ovat Suomessa parempia kuin Virossa, jossa myös hinnat ovat nousseet viime vuosina. Tiinalla on paljon harrastuksia; mieluisia ovat valokuvaus, kalastus, sienestys, mökkeily ja puutarhanhoito. Suurimman osan ajasta vie lukuisat ystävät Suomessa, Virossa ja Venäjällä. Heiltä hän saa energiaa ja välillä henkistä tukeakin. Haaveena olisi lottovoitto - pieniä voittoja on tullutkin. Mutta jättipotilla saisi elämänsä järjestykseen ja toiveet toteutettua.

Autopajan palveluihin kuuluvat henkilö- ja pakettiautojen huollot sekä korjaukset kaikkiin merkkeihin. Myös autojen sisätilojen puhdistukset, auton pesut päältä sekä vahaus hoituvat.

• Katsastustarkastukset ja - käynnit • Määräaikaishuollot • Moottori-, kytkin-, jarru-, pakoputki- ym. korjaukset

Samoin ruohonleikkurit, mopot ja polkupyörät on mahdollista huollattaa autopajalla.

• Pakokaasun mittaukset bensa-autoille

• Vetokoukkujen, lämmittimien ym. asennustyöt

Palvelua kilpailukykyiseen hintaan!

Knuuttilankatu 9, 38700 KANKAANPÄÄ, puh. 044 577 2126 56

Rami Rajala Rami on 20-vuotias nuorimies, kotoisin Vihteljärveltä. Siellä hän asuu edelleen isänsä kanssa kahdestaan. Äiti sekä pikkusisko ja -veli asuvat Kankaanpään keskustassa. Vihteljärvellä on maapaikka, ei eläimiä. Rami harrastaa kaikkea, mistä löytyy moottori. Omaa autoa laitetaan kuntoon - huollot ja pikkukorjaukset onnistuvat. Ramin kotona on aina hoidettu itse autohommat sekä remontti- ja rakennustyöt. Rami on ollut mukana, kun on tehty jotain ja isän jälkiä kuljetaan edelleen. Ramin veli on ”tietokonenörtti” - Rami ei harrasta edes tietokonepelaamista. Kiinnostuksen kohteet ovat siis erilaiset. Viikonloput Rami viettää kavereiden kanssa ja silloin tehdään kaikkea mukavaa nuorten miesten tapaan. Koulutus on vielä Ramilla edessä. Hän lopetti metsäkonepuolen koulutuksen kesken ja aikeissa on aloittaa maanrakennuskoulutus Kullaalla eli kaivinkonetöitä on luvassa. Rami on ollut työharjoittelussa monessa paikassa, mm. Nesteellä renkaanvaihtajana ja kierrätyskeskuksessa. Valtin autopajalla hän oli useita jaksoja jo ennen armeijaa ja samaten sen jälkeen. Kuntouttavaa työtoimintaa on ma-to 6h/pv. Autopajalla saa tehdä monenlaista hommaa. Muun muassa autonpesu ja -vahaus, sisäosien imurointi ja siivous, renkaiden vaihdot, huollot ja korjaukset kuuluvat tehtäviin.

”Ramin kotona on aina hoidettu itse autohommat sekä remontti- ja rakennustyöt.”

Ramin tavoitteena on hakea koulutuksesta ”paperit”. Hän kokeilee kaikkea ja sitä kautta löytyy se oma ala. Mahdollisuuksia on monia, koska Rami tykkää tehdä kaikkea ja kiinnostusta löytyy moniin juttuihin.

Aleksi Heino Aleksi on 32-vuotias, syntyään Salosta. Sieltä hän muutti tänä vuonna Kankaanpäähän. Avopuoliso on Noormarkusta lähtöisin ja myös työskentelee paikkakunnalla. Lähistöltä etsittiin paikkaa ja koti löytyi Niinisalosta. Aleksi mainitsee, että harrastukset ovat on/off-sorttisia. Tietokone-/konsolipelaaminen on mukavaa ajanvietettä ja varsinkin ensimmäisen persoonan pelit, mm. sotapelit. Valokuvaus on Aleksilla kehittynyt paremman kaluston ansiosta - toki opittavaa on vielä paljon ja taitoja kehitettävä. Erityisesti maisema-, eläin- ja henkilökuvaus ovat lähellä sydäntä. Makrokuvaustakin Aleksi on kokeillut, mutta se vaatii erilaista tekniikkaa ja paljon kärsivällisyyttä. Makrokuvaus on pienten yksityiskohtien, kuten kasvien, esineiden tai hyönteisten kuvaamista. Koulutustaustasta löytyy kuorma-autonkuljettajan tutkinto. Se on osa yhdistelmäajoneuvon kuljettajatutkintoa. Aleksi suoritti sen vuonna 2017 Salon ammattioppilaitoksessa. Yläasteen jälkeen hän opiskeli vuoden rakennussuunnittelua ja jonkin aikaa sähköpuolen opintoja. Sieltä hän siirtyi hommiin isän maatilalle eli teki lähinnä peltohommia. Aleksilla oli lyhyt visiitti myös autonkorjauspuolelle (noin 23-24-vuoden iässä). Aleksi on ollut puolitoista vuotta palkkatuella työpajatoiminnassa Salossa. Hän oli tällöin 22-vuotias. Hän teki hommia puupuolella ja erilaisissa kaupungin kohteissa. Myöhemmin eli vuonna 2019 hän oli siellä myös kuntouttavassa työtoiminnassa - hetken aikaa puupuolella, mutta terveydellisistä syistä se vaihdettiin Luonto tutuksi-ryhmään.

Valtissa Aleksilla alkoi kuntouttava työtoiminta syyskuun puolivälissä tänä vuonna. Hän on mediapajalla tiistaisin neljä tuntia ja autopajalla keskiviikkoisin kuusi tuntia. Tätä haastattelua tehdessä kaikki on vielä alussa. Mediapajalla hän on perehdyttämisen jälkeen tehnyt VHS-kasetin digitoimista. Autopajan työt tulevat myös tutuiksi. Omiin autoihin onnistuvat perushuollot. Toiveena on päästä töihin jossakin vaiheessa. Ensin on kartoitettava, mitä pystyy tekemään. Aleksi on viihtynyt Kankaanpäässä; kaverit jäivät kylläkin Saloon, mutta uusia tulee matkan varrella. Myös Valtin hän on kokenut mukavaksi paikaksi. Aleksi toivoisi saavansa terveystilanteensa paremmaksi ja painoa pudotettua. ”Syö vähemmän kuin kulutat” on hyvä ohje, mutta vaikea noudattaa oikeassa elämässä. Aleksi toivoisi saavansa täältä lenkkikaverin, jonka kanssa voisi käydä säännöllisesti lenkillä. Pyöräilyä Aleksi harrastaa, mutta epäsäännöllisesti. Liikunta on hyvä keino painonhallintaan. Se auttaisi myös masennukseen - silloin ei saa oikein mitään aikaiseksi, vaikka tehtävää olisikin.

Santeri Pyysalo Santeri on 27-vuotias omillaan Kankaanpäässä asuva nuorimies. Hän on syntyään myös kankaanpääläinen ja perheeseen kuuluu äidin lisäksi kaksi siskoa. Santeri on aktiivinen kuntosalin käyttäjä ja treenailtua tulee 4-5 kertaa viikossa. Muuhun ei sitten jääkään aikaa. Koulutustaustasta löytyy rakennusalan perustutkinto eli Santeri on valmistunut talonrakentajaksi kesällä 2013 Sataedusta. Työ on vastuullista ja työssä tarvitaan huolellisuutta sekä hyvää fyysistä kuntoa. Lapsena Santeri oli kiinnostunut kuvataiteista ja siitä löytyy tutkintokin. Taiteellisuus lienee verenperintöä - mummu oli savitaitelija. Santeri on tehnyt jonkin verran ”raksahommia”: mm. kirvesmiehen ja raudoittajan töitä sekä betonielementtihommia. Ala tuntuu omalta. Pari vuotta sitten Santeri teki puoli vuotta kaupungilla töitä, enimmäkseen metsurihommia (mm. raivauksia). Valtin autopajalle Santeri tuli ensimmäistä kertaa vuonna 2017. Silloin hän oli pajalla 4 kk. Tämän vuoden keväällä alkoi kuntouttava työtoiminta uudelleen; työtä on 4 pv/viikko 6h/pv. Työtehtäviä on ollut laidasta laitaan ja autoista on oppinut paljon uutta. Kuitenkaan alaa ei voi kuvitella loppuelämäksi. Joka tapauksessa Santeri on tykännyt kaikista hommista ja ilmapiiri on pajalla ollut hyvä. Tulevaisuudessa haaveena on kuitenkin urheiluhierojan koulutus ja ammatti. Inspiraatio alaa kohtaan on tullut omasta harrastuksesta eli kuntosaliharjoittelusta. Urheiluhieronta on tärkeää paljon treenaaville eli se rentouttaa jännittynyttä lihasta ja palauttaa kovasta harjoittelusta. Haaveena on aikanaan myös perheen perustaminen ja oma talo. Mahdollisesti Santeri asuu jatkossakin Kankaanpäässä - mikäs täällä ollessa.

”Santeri on tykännyt kaikista hommista ja ilmapiiri on pajalla ollut hyvä.”

Otamme vastaan käyttökelpoista tavaraa:

Meiltä löytyy myös:

• Astioita, koriste-esineitä ym. kodin käyttötavaraa

• SER-jätteen keräys (myös rikkinäiset)

• Vaatteita

• Metalliromun keräys

• Kodin tekstiileitä • Leluja

Luontoa ja kukkaroa säästävä tapa löytää aarteita kotiin.

• Huonekaluja, mattoja ym. sisustustavaraa • Urheiluvälineitä

Tule tutustumaan! Valtin Puoti löytyy täältä!

Rautatienkatu 3, 38700 KANKAANPÄÄ, puh. 044 577 2116 60

Tiia Elo Tiia on 33 -vuotias ja asuu Kankaanpäässä. Alun perin hän on kotoisin Virroilta, mutta vuonna 2013 muuttanut Kankaanpäähän opiskelun ja miehen perässä. Kotona 3- ja 5-vuotiaat lapset pitävät Tiian kiireisenä. Jos vapaa-aikaa jää, silloin harrastuksena on lukeminen, samoin erilaisten pelien pelaaminen (Nintendo, lautapelit ym.). Hänellä on myynnin ammattitutkinto vuodelta 2013 Sataedusta. Yhtenä päivänä viikossa oli teoriaopintoja koulussa, muutoin oli työssäoppimista Tokmannilla. Koulutus kesti helmikuusta joulukuuhun (2013). Tiia oli ennen opiskelua jo kokeilemassa alaa Tokmannilla, ja sai siellä varmuuden, että myyntityö on oma juttu. Tiia on aina tykännyt olla ihmisten kanssa tekemisissä, joten myyntityössä sitä saa toteuttaa. Opiskelun jälkeen Tiia oli työttömänä. Muutaman kuukauden hän oli työharjoittelussa rakennusalalla. Koko ajan hän etsi töitä. Lasten syntymän jälkeen hän oli kotona. Tiia aloitti 2.11.2020 Kierrätyskeskuksessa - päivää ennen virallisia avajaisia. Siellä hän pääsikin ”oman alan hommiin”. Aluksi hän oli työkokeilussa ja maaliskuusta 2021 lähtien palkkatuella.

Myyntityön ammattitutkinto on antanut varmuutta omaan työskentelyyn - teoriapohja on hallussa. Kierrätyskeskuksesta Tiialla on pelkästään positiivisia kokemuksia. Asiakkaat ovat mukavia ja iloisia. Siellä hän on myös oppinut uusia asioita kierrätyksestä; vaikkapa että juomalasit kuuluvat sekajätteeseen, ei lasinkeräykseen. Työvalmentaja Minna Hautamäki on innostanut Pinterestin ihmeelliseen maailmaan. Se on kuin ideapankki, miten esimerkiksi hyödyntää vaikkapa vanhat farkut aivan uuteen tarkoitukseen, vanhoista astioista uutta käyttötavaraa, vanhoista lusikoista kaapin vetimiä ym. Edelleen sijoituksen kautta Tiia aloitti työt HalpaHallissa. Arki sujuu hyvin, kun on päässyt töihin; ”jaksaakin kotona paremmin”. Elämässä on muutakin sisältöä kuin kotona oleminen. Toki Tiia on kiitollinen omasta perheestä. Kesää odotetaan kovasti, että pääsisi pyöräilemään. Unelmana Tiialla on omakotitalo, jossa voisi pitää paria hevosta. Tiia aloitti jo lapsuudessa hevosharrastuksen ratsastustalleilla Virroilla - harrastusta kesti aikuisikään ja jäi siinä vaiheessa, kun muutto tuli Kankaanpäähän.

Työkuvaan kuuluu hyllytys, kassatyöskentely ja asiakaspalvelu eli myymäläpuolen tehtävät. Tuotteiden esillepano kuuluu myös tehtäviin; mm. vaihdellaan tavaroiden, huonekalujen ym. järjestystä, esittelypöydät vaihdetaan ajankohtaisen teeman mukaan. Parasta työssä on ihmisten kanssa työskentely ja mukavasti on asiakkaita riittänyt.

Arki sujuu hyvin, kun on päässyt töihin; ”jaksaakin kotona paremmin”.

Päivi Suvanto Päivi on 46-vuotias, kotoisin Vihteljärveltä ja asuu Kankaanpäässä. Lapset ovat aikuisia - 19-vuotias poika ja 24-vuotias tytär. Kolmas lapsenlapsi syntyi tänä kesänä. Koulutustaustaltaan Päivi on matkailupalvelujen tuottaja (valmistunut vuonna 2005). Matkailupalvelujen tuottaja markkinoi, myy ja toteuttaa ohjelma- ja oheispalveluja, jotka voivat liittyä esimerkiksi kulttuuri-, kaupunki-, hyvinvointi- ja luontomatkailuun. Päivi on suorittanut myös erilaisia kursseja (mm. ATK). Koulutuksista mainittakoon lisäksi kauppaoppilaitos (1½ vuotta), catering-ala (½ vuotta) ja Tammelan käsija taideteollisuusoppilaitos savenvalaja, nyk. artesaani (1 vuotta). Näistä sai hyödynnettyä opintoviikkoja matkailualan koulutukseen. Päivi oli koulutuksen aikana harjoittelemassa ja tuuraamassa Matkahuollossa vuosina 2004-2008. Kierrätyskeskuksessa hän oli töissä vuonna 2006. Sieltä hän meni terveyskeskukseen töihin eli teki osastosihteerin töitä eri pisteissä (vuosina 2007-2020). Keväällä 2020 hän suoritti terveydenhuollon sihteerikoulutuksen, joka on kaupallisen tutkinnon osa (Winnova). Kankaanpään uusittu kierrätyskeskus avattiin marraskuussa 2020. Päivin työt alkoivat siellä kuukautta ennen avajaisia. Tehtävää riittää myymäläpuolella järjestelystä ja siistimisestä asiakaspalveluun. Työ on ollut antoisaa ja asiakkaita riittää. Samoin työkaverit ovat mukavia. ”Huonoa päivää ei ole ollutkaan.” Työpäivät ovat keskellä viikkoa, kaksi päivää viikossa. Syksyllä päivien määrä kasvaa. Kotosalla olo on enemmän television katselua ja löhöilyä. Aiemmin harrastuksia oli paljon - musiikki, liikunta, shakki, biljardin peluu ym. Kuorossa laulaminen on vaihtunut karaokeen. Syksyisin Päivi käy sienessä. Kierrätys kuuluu myös Päivin ajatusmaailmaan; jätteet lajitellaan oikeisiin paikkoihin ja kierrätyksestä löytyy myös kotiin ja käyttöön tavaraa. Haaveena on palkallinen työ ja että läheisillä on hyvä olla eikä tulisi sairauksia. ”Lippu salkoon!” on Päivin elämänohje. Pohjimmiltaan hän on perusoptimisti.

”Työ on ollut antoisaa ja asiakkaita riittää.”

Jenna Halmela Jenna on 19-vuotias, syntynyt ja asuu Kankaanpäässä. Jenna asuu jo omillaan. Perheeseen kuuluu äiti, isä ja 16-vuotias sisar, joka on muuttamassa kesällä Kajaaniin. Siellä häntä odottavat lukio-opinnot. Koulutukseltaan Jenna on merkonomi. Hän valmistui keväällä 2020 ja suoritti tutkinnon Turengissa Kiipulan ammattiopistossa. Innostus opiskelemaan liiketoimintaa tuli taatalta, joka on yrittäjä. Samaten TET (työelämään tutustuminen) -harjoittelut kaupoissa vahvistivat ajatuksia. Jenna tuli Valttiin marraskuussa 2020 tuotepajalle uistimien pariin. Kaksi kuukautta myöhemmin eli tammikuussa 2021 hän aloitti kierrätyskeskuksessa. Täällä hän pääsi toteuttamaan koulutustaan eli tekemään asiakaspalvelua, myyntityötä ja kaikkea siihen liittyvää. Tuotteiden hinnoittelu kuuluu myös tehtäviin. Kokemukset ovat olleet pelkästään myönteiset. Parasta on asiakkaiden ja työkavereiden kanssa toimiminen. Työaika on kesällä klo 9-13, muulloin klo 9-14. Tulevaisuus voi kuitenkin olla Tampereen suunnalla eli asumaan ja työskentelemään sinne. Työllistymismahdollisuudet ovat paremmat kuin täällä. Tampereelle vetää myös seikka, että siellä on paljon sukulaisia ja ystäviä. Haaveena on myös koiran hankkiminen, ja tietenkin perheen perustaminen, oma tupa ja perunamaa. Siellä sitten kirmaisi kaksi lasta - ja mieluiten tyttöjä. Haaveet on tehty toteutettaviksi!

”Kokemukset ovat olleet pelkästään myönteiset.”

Veli-Pekka Timonen Veli-Pekka on 49-vuotias, avoliitossa ja hänellä on 5-vuotias tytär. Kotoisin hän on Kauhajoelta ja asuu Kankaanpäässä. Veli-Pekalla on lihavalmistetyöntekijän koulutus (Seinäjoen ammattioppilaitos). Alun perin hänestä piti tulla leipuri, mutta työharjoittelussa selvisi, että leipomo ei ole oma juttu. Hän vaihtoi alaa eli siirtyi lihapuolelle. Veli-Pekka oli lihavalmistetyöntekijänä Huhtahyvillä 12 vuotta, sen jälkeen hän teki samoja hommia Maalahdessa puolitoistavuotta. Vantaalla hän oli kuusi vuotta HK:n osaston esimiehenä, ja Mikkelissä samoissa tehtävissä HK:n palveluksessa kahdeksan kuukautta. Vatajalla Veli-Pekka oli kuusi vuotta esimiestehtävissä ja teki ohessa lihavalmistetyöntekijän hommia sekä myyntityötä myymälässä. Kun Vatajalla työt loppuivat, ei oman alan töitä löytynyt. Veli-Pekka aloitti työkokeilussa kierrätyskeskuksessa vuonna 2021. Työkokeilu sisälsi huonekalujen purkua osiin (energiajätteeksi, metalliksi ym.), sähkötarkistuksia (myymälään menevät ym.) ja kuljetuksia siinä ohessa. Työhön syttyi kiinnostus heti alusta lähtien. Työ on vaihtelevaa ja jokainen päivä on erilainen. Työsuhde (palkkatuki) alkoi 1.6. lähtien ja työkuvaan kuuluu kuljetukset, noudot ja samalla tavaran vastaanottoa. Työ ei ole rutiininomaista ja siksi siinä pysyy mielenkiinto.

Veli-Pekka harrastaa metsästystä, kalastusta ja luonnossa liikkumista. Hän kuuluu Kauhajoen metsästysseuraan, joten siellä metsästetään Suomen pystykorvan kanssa. Tärkeintä elämässä on perhe - se menee kaiken edelle. Toivomus on, että töitä riittäisi myös vastaisuudessa.

Sirpa

Tuo itsellesi turhat tavarat kierrätykseen

Sirpa on syntyisin Laviasta, asunut Honkajoella ja Vantaan Korsossa. Sieltä hän muutti Kankaanpäähän. Sirpalla on neljä lasta, joista tytär asuu vielä toistaiseksi kotona. Poika asuu Norjassa ja toimii siellä rakennusalalla; yksi tytär on töissä Lavian terveyskeskuksessa.

Tavaran vastaanotto tapahtuu takapihan oven kautta asiakaspalvelutiskille. Maksutta vastaanotetaan käyttökelpoista kodin irtainta tavaraa. Lajittelupuolella ne käydään läpi ja sieltä ne siirtyvät myymäläpuolelle. Sähkö- ja elektroniikkalaitteet otetaan vastaan - sekä ehjät että rikkinäiset. Toimivat sähkölaitteet tarkistetaan ja pestään, jonka jälkeen ne siirtyvät myymälään. Rikkinäiset sähkölaitteet menevät suoraan kontteihin. Erikseen on ovi huonekaluille, jotka siistitään pesurilla myyntikuntoon. Käyttökelvottomat huonekalut otetaan vastaan pienellä kierrätysmaksulla. Ne puretaan ja eri osat hyödynnetään puu-, metalli-, seka- ja energiajätteenä.

Sirpa on toiminut monella alalla, joista löytyy myös ammatillista koulutusta. Töitä on tehty mm. kassamyyjänä, maataloudessa, jalkinealalla, ompelualalla ja keittiön puolella. Alun perin hän oli Valtissakin keittiöllä, josta siirtyi sitten keskustan koulun keittiölle. Sen jälkeen hän oli kolme kuukautta Toimituvalla ja sitten takaisin Valtin keittiöpajalle. Työt ovat olleet laidasta laitaan eli keittiöapulaisen tehtäviä. Helmikuussa 2021 Sirpa siirtyi kierrätyskeskukseen eli on tehnyt siellä tavaroiden lajittelua ja käsittelyä. Tekemistä on paljon, ja siitä hän tykkää. Kuntouttavan työtoiminnan päivät ovat ma-to (4h/pv). Parasta sekä Valtissa että kierrätyksessä on henkilökunta (ohjaajat). Vaikka työssä saa paljon ”näprätä käsillään”, riittää Sirpalla intoa käsitöihin. Niitä tehdään laidasta laitaan (ryijy, ristipistotyöt, villasukkiakin valmistui viime talvella noin 30). Ruuanlaittokin onnistuu hyvin - sitä tehdään, mitä päähän pälkähtää. Koiran kanssa saa liikuntaa ja ulkoilua. Sirpa on matkustellut paljon. Hän on käynyt Ruotsissa, Tallinnassa ja Gran Canarialla useita kertoja. Viipurissa hän on käynyt kymmeniä kertoja; sieltä on voinut ostaa edullisesti käsityötarvikkeita ja vaatteita. Kaikki ovat olleet omalla tavallaan upeita paikkoja. Terveys on tärkein asia Sirpalle. Töitä hän haluaa tehdä jatkossakin. Ikä ja välilevyrappeuma asettavat rajoitteet työllistymiselle. Työ kierrätyskeskuksessa on antoisaa ja hommaa riittää. Toive on, että lapsilla menee elämä hyvin ja töitä riittää.

Juha Kortetmäki Juha on 53-vuotias ja asuu Kankaanpäässä. Perheeseen kuuluu avovaimo ja kolme lasta (kaksi poikaa ja tyttö). Lapset ovat 8-, 10- ja 14-vuotiaat. Vapaa-aika kuluukin lasten ehdoilla ja kanssa. Jos aikaa jää, voi lähteä vaikka pyöräilemään. Juha on käynyt ammattikoulua autoasentajapuolella noin vuoden. Sieltä hän siirtyi suoraan työelämään eli oli vuoden verran elementtitehtaalla (Makrotalo). Sen jälkeen koitti armeijan aika, jonka jälkeen hän työllistyi puoleksi vuodeksi varuskuntaan ja puoleksi vuodeksi kipsilevytehtaalle. Työttömyyttä oli sen jälkeen hetken. Juha oli vuodesta 1994 yhteensä 17 vuotta ISS-Palvelut Oy.ssä. Siellä hän toimi siivousalalla eli oli painepesijänä Maalaistuotteella. Työ oli aina iltavuoroa. ”Kun makkarantekijät lähti, työ alkoi. Tarkkaa ja puhdasta piti olla”. Sen jälkeen Juhalla ei ole ollut vakituista työtä. Hän aloitti Casatino-koulutuksessa, johon valittiin 20 (yhteensä 100 hakijasta). Casatino Oy oli erikoistunut palvelurakentamiseen. Kurssin aikana Casatino meni konkurssiin ja Juha jäi työttömäksi.

TE-toimiston ohjaamana Juha aloitti kuntouttavassa työtoiminnassa Valtissa. Hän oli puupuolella vuoden, jonka jälkeen aloitti työnhakuvalmennuskurssin (nelisen vuotta sitten). Työttömyysjakson jälkeen hän oli kuntouttavassa työtoiminnassa Tekevien kierrätyskeskuksessa (parisen vuotta), kunnes ”korona ajoi pois”. Samaan paikkaan hän tuli vuoden 2020 lopulla - silloin kierrätyskeskusta pyöritti Valtti-työpaja. Työaika on 4 pv/viikko 4 h/pv. Palkkatuki alkaa elokuussa 2021. Kierrätyskeskuksessa Juha on tavaran vastaanotossa. Siellä tapaa ihmisiä - se onkin työn paras puoli, että saa jutella ihmisten kanssa. Kokemukset ovat olleet kaikin puolin positiivisia. Toiveena on, että saisi pysyä terveenä eikä tulisi sairauksia - sama asia koskee luonnollisesti koko perhettä. Pitkiä suunnitelmia ei elämässä kannata tehdä, vaan mennä eteenpäin ”päivä kerrallaan”.

Marko Nurmela

Mika Kivistö

Marko on 47-vuotias ja kotoisin Kankaanpäästä, jossa asuu edelleen omakotitalossa yhdessä vanhempiensa kanssa. Markolla on viisi vuotta nuorempi veli.

Mika on 36-vuotias - kotoisin Jämijärveltä, jossa asuu edelleen vanhempiensa kanssa. Siskon perhe asuu naapurikunnassa eli Ikaalisissa. Mika harrastaa salibandyä ja kalastusta.

Marko oli 20 vuotta töissä Tyke Oy:ssä. Yritys valmisti mm. puutarhakalusteita ja teki alihankintatöitä. Vuonna 2010 yritys meni konkurssiin ja Tammiston Puu Oy osti Tyke Oy:n. Markon työt jatkuivat samoissa tiloissa kolmisen vuotta. Sen jälkeen olikin työttömyyttä. Syksyllä 2014 Marko aloitti työkokeilussa Valtin autopajalla. Siellä hän teki autojen pesuja ja siivouksia sekä ”perusjuttuja” kuten öljynvaihtoa. Valtissa Marko suoritti uravalmennuskurssin, jonka aikana hän oppi mm. tietokoneen käyttöä. Marko oli Kankaanpään Tekevät ry:n pyörittämässä kierrätyskeskuksessa pari vuotta, kunnes korona sulki paikan. Kesällä 2020 Marko olikin kotosalla ja teki nurmikonleikkuuta ja muita kotihommia. Kierrätyskeskus siirtyi Valtti-työpajan hoidettavaksi vuonna 2020. Päivää ennen avajaisia (marraskuussa 2020) Marko aloitti siellä kuntouttavassa työtoiminnassa. Juhannuksen jälkeen 2021 Marko aloitti palkkatuella työt. Marko työskentelee tavaran vastaanotossa ja tarpeen mukaan tehdään toki muutakin. ”Jokainen päivä on erilainen.” Työssä on rento meininki ja töihin on mukava tulla hyvillä mielin. Tällä hetkellä Marko on edelleen sijoituksessa yrityksessä, josta tavoitteena on saada työpaikka.

Koulutukseltaan Mika on metalli/levyseppä. Työpaikkoina ovat olleet Kankaanpää Works Oy, Jämin Kone Oy ja Jämi Areena. Mika aloitti kierrätyskeskuksessa kuntouttavassa työtoiminnassa 1.2.2021. Työtä on 4 pv/viikossa 4 h/pv. Mika tarkastaa sähkölaitteita ja on myös tavaran vastaanotossa. Kierrätyskeskuksessa on saanut uusia kokemuksia ja työkavereita. Lisäksi työ on mielenkiintoista. Omassa arjessaan Mika korjailee pienkoneita. Hän on tyytyväinen elämäänsä ja kiitollinen, kun parani syövästä. Suunnitelmista on vaikea sanoa - sen näkee aikanaan. Unelma olisi oma perhe ja lapsia aikanaan.

Kierrätykseen voi tuoda ehjiä ja puhtaita:

Samaten otetaan maksutta vastaan:

• Kodin käyttöesineitä

• Ehjät ja myös rikkinäiset sähkö- ja elektroniikkalaitteet (SER)

• Vaatteita • Huonekaluja • Urheiluvälineitä

• Metalliromu

Tervetuloa ostoksille!

Tehtaantie 3, 39930 KARVIA, puh. 044 577 2115 68

Anu Korpinen Anu on 43-vuotias - syntyään Honkajoelta ja siellä hän asuu edelleen. Hän on vähän aikaa asunut myös Kuortaneella. Perheeseen kuuluu aviomies ja 6-vuotias eskari-ikäinen poika. Lemmikkejäkin löytyy eli neljä kissaa sekä erityisesti miehen harrastuksena kaksi käärmettä, hämähäkki ja kääpiöparta-agama. Vapaa-ajalla lukeminen ja kirjoittaminen ovat Anulle mieluisia. Nyt vähään aikaan hän ei ole ehtinyt kirjoittelemaan, mutta aikoinaan syntyi novelleja eli lähinnä fiktiota ja fantasiaa. Pääosin vapaa-aika kuluu lapsen kanssa touhutessa. Anu on ”kirppis-friikki”. Ilmastonmuutos on tosiasia ja se ahdistaa Anuakin. Kirppiksillä käydään ahkerasti ja ”bongaillaan”, mitä kaikkea tarpeellista löytyy. On hyvä asettaa itselle välillä haaste ”en osta mitään uutta”. Kierrätyskeskus konkretisoi selvästi, mistä tavara tulee. Vaatteet tehdään halpatyövoimana Kiinassa ja se todellakin näkyy kierrätyksessä. Anua ei miellytä kulutusyhteiskunta ja kulutus elämäntapana. Anu on tehnyt jopa muutoksia lihansyönnin suhteen - ruokatuotteista eniten ilmastoon vaikuttaa liha- ja maitotuotteiden tuotanto. Liikkuminen hoituu sähköpyörällä; esimerkiksi viime kesänä Anu liikkui pyörällä työmatkat Honkajoelta Karviaan. Matkaan kului yhteensä kolme tuntia, mutta samalla tuli kuntoilu hoidettua. Pyöräretket yhdessä miehen kanssa ovat mukavia - haave on kiertää kotimaata pyöräillen.

Kierrätyskeskukseen Anu tuli sattumalta. Työvalmentaja Heidi Teelmäki huomasi hänet kierrätyksessä ja kysyi, tulisitko töihin - työntekijälle oli tarve. Anu oli silloin Karvian kirjastossa tuuraajana. Joulukuussa 2019 hän aloitti puolen vuoden työsopimuksella Koulutukseltaan Anu on ylioppilas Honkajoen lukiosta. (palkkatuki). Korona sotki kuvioita ja Anu lomautettiin. Merkonomiopinnot Seinäjoella jäivät kesken. Venäjän Palkkatukisopimus alkoi uudelleen elokuussa 2020. kieltä (kielikylpy) Anu opiskeli Pietarissa vuonna 2001. Uusi sopimus on lokakuusta 2021 maaliskuuhun 2022. Venäjää saakin treenata ja käyttää kierrätyskeskukSilloin nykyiseen työaikaan (25 tuntia) tulee viisi sessa. Anu on suorittanut jalkinealan perustutkinnon tuntia lisää. Kankaanpäässä vuoden 2008-2009 tienoilla. Suutarin töitä hän ei ole tehnyt. Anulla on ollut masennusta ja diagnoosina epävakaa persoonallisuus. Äidin kuolema muutti elämän, kun Anun työhistoriaan kuuluu kiireapulaisen tehtävät Anu oli 13-vuotias eli juuri murrosiän kynnyksellä. kasvihuoneella Honkajoella. Hän on ollut palkkatuella Äiti oli Anulle läheisin ja turvallisin ihminen. Hän toimi Honkajoen kirjastossa ja tehnyt lomatuurauksia kirjastonhoitajana Honkajoen kirjastossa ja toi kirjasKarvian ja Honkajoen kirjastoissa. Valtin ”leivissä” tosta mm. kasettikirjoja Anulle. Sieltä Anun innostus hän on ollut aiemminkin eli palkkatuella Aarreaittalukemiseen ja kirjoittamiseen on virinnyt. Äidin kuomyymälässä ja kuntouttavassa työtoiminnassa lema veisti Anun elämästä 20 vuotta. Psykoterapia Kankaanpään Valtissa. Tuotepajan puolella hän oli auttoi - Anu kävi kolme vuotta terapeutilla Porissa. useaan otteeseen hommissa ja teki mm. mosaiikkitöitä. Valtista on ollut myös apua paranemiseen. Ilmapiiri on mukava ja avoin. Kierrätyskeskuksen työ on Anulle myös ideologisesti mielekästä. Anu antaa hyvän neuvon murehtijoille. ”Asioita ei kannata liikaa miettiä ja pohtia - ainakaan yöllä. Kaikki järjestyy kyllä”. Hän tuntee olevansa nyt onnellinen; tasapaino on löytynyt. Aiemmat kokemukset ovat muuttuneet voimavaraksi nykyisyyteen. ”Kaikesta selviää.”

Terhi Nortula Terhi on 49-vuotias. Erikoinen sukunimi on isän peruja - eli isä on Koskuelta, Jalasjärveltä. Terhi on syntyisin Karviasta ja asuu siellä edelleen. Lapsia on kolme eli 16-, 17- ja 20-vuotiaat. Terhi harrastaa kädentaitoja ja kierrätystä. Kutominen, virkkaus ja ompelu ovat lähellä sydäntä. Terhin käsistä syntyy mm. sukkia, paitoja, isoäidin neliöitä, vanhoista farkuista päiväpeite, leggingsejä, syystakki kierrätyksen kankaista ym. Terhi on jo 14-vuotiaasta lähtien tehnyt hommia, esimerkiksi suursiivouksia Kankaanpäässä kesäisin. Yläasteen jälkeen Terhi opiskeli laitoshuoltajaksi Kauhajoella (valmistui vuonna 1992). Terhi on valmistunut myös lähihoitajaksi (Pori), mutta ei ole tehnyt hoitoalan töitä. Hän innostui opiskelemaan lähihoitajaksi, kun suoritti laitoshuoltajaharjoittelun työsopimuksella vanhainkodilla. Terhi on myös ”viittä vaille” parturi-kampaaja eli opiskeli Kauhajoella aikuiskoulutuskeskuksessa vuonna 2019. Hiusala on ollut haave jo lapsuudesta. Työhistoriasta mainittakoon työt puhtaanapitoalalla; Terhi työskenteli mm. vanhainkodilla osastoapulaisena ja Karviassa yksityisellä sekä teki välillä satunnaisia keikkoja. Terhi oli kuntouttavassa työtoiminnassa Karvian ala-asteella (yhteensä kuusi vuotta) ja sen jälkeen hän tuli ensimmäistä kertaa kierrätykseen hommiin. Siellä hän onkin ollut useampia jaksoja. Kuntouttavaa työtoimintaa on 4 h/pv 4 pv/viikko.

Työtehtäviin kuuluu erityisesti puhtaanapito. Lattioiden siivous, hyllyjen pyyhintä ja kahvojen siistiminen kuuluvat tehtäviin. Samoin hän korjaa vaatteita, pesee pyykkiä, tiskaa ”kippoja ja kuppeja” myyntipuolelle, puhdistaa kenkiä - monenlaista tehtävää kertyy päivän mittaan. Kuntouttava työ on nimensä veroinen; Terhi kaatui ja loukkasi polvensa ja kätensä. Työssä on mentävä omien rajojen mukaan - oman jaksamisen ja kunnon mukaan. Työ kierrätyskeskuksessa antaa rytmiä päivään ja toki se tuntuu tilipussissakin. Työtä arvostetaan ja se tuntuu hyvältä. Kierrätyksessä on hyvä henki ja mukava ilmapiiri; apua, tukea ja neuvoja saa aina tarvittaessa. Toisesta ihmisestä huolehditaan eikä jätetä yksin. Asiakaspalvelu on myös osa työtä. Toisista ihmisistä saa energiaa ja on mukava olla ihmisten kanssa tekemisissä. Sekin onnistuu, jos joskus haluaa olla omissa oloissa. Kierrätys kuuluu myös Terhin ja hänen miesystävänsä elämään. Uutta ei aina tarvitse ostaa ja vanhasta voi tehdä esimerkiksi tuunaamalla käyttökelpoista. Ompelu ja kädentaidot ovat siirtyneet Terhille ”verenperintönä” eli ne ovat äidiltä ja mummulta peräisin.

Jami Ylilammi Jami on 24-vuotias paljasjalkainen karvialainen. Hän asuu toistaiseksi vanhemmillaan. Isän ja äidin lisäksi perheeseen kuuluu kolme isoveljeä. Jamin koti on maatila. Eläimiä ei ole, mutta viljaa viljellään ja metsätöitä tehdään. Vapaa-ajalla Jami käy säännöllisesti kuntosalilla ja välillä pyöräilee. On mukava olla ”timmissä kunnossa”. Koulutukseltaan Jami on kokki eli hän opiskeli catering-alaa Sataedussa. Opiskelu on kolmevuotinen. Valmistuminen oli keväällä 2018. Töissä hän on ollut vuokratyöpaikoilla, mm. lihapakkaamotehtävissä. Jami tuli kierrätyskeskukseen kaksi vuotta sitten. Puoleen päivään on ”kokkaushommaa” eli väki syö klo 11 lounaan. Jami valmistaa maittavaa arkiruokaa; joskus erikoisruuat tuovat vaihtelua menuuseen. Keittopäivinä tarjotaan aamulla leivottuja sämpylöitä. Hernekeiton kanssa toki pannaria. Keittiötöiden lisäksi Jami siivoaa ja imuroi sekä esim. vastaanottaa SERjätettä. Jami on kierrätyskeskuksessa työtoiminnassa ma-to 5 h/pv. Hän on hyvin viihtynyt ja pärjännyt hommassa. Parasta on työympäristö - aina voi pyytää apua, jos siltä tuntuu. Tulevaisuudessa toiveena on työpaikka.

Teemu Ylinen Teemu täytti lokakuussa 31 vuotta. Hän on syntynyt ja asuu Karviassa. Perheeseen kuuluu isä, äiti ja sisko. Harrastuksena on tietokonepelit ja Pokemon Gopeli. Teemu harrastaa frisbee-golfia vapaa-ajalla. Sitä heitellään myös pajan liikuntatunnilla. Joskus käydään kaloja narraamassa ja mustikassa. Koulutukseltaan Teemu on kokki eli hän on käynyt catering-alan koulutuksen Sataedussa ja valmistui vuonna 2014. Kierrätyskeskuksen keittiöllä hän on ollut vuodesta 2016. Työtehtäviin on kuulunut salaatin teko ja muut perushommat, samoin siistiminen ja imurointi. Jamin kanssa hommat sujuvat joutuisasti ja kaikki tekeminen on mukavaa. Teemu on työtoiminnassa 4 pv/viikko klo 9-14.

Karvian puuosastolla voi tutustua puuntyöstön eri vaiheisiin.

Esimerkkeinä töistä voidaan mainita sauna ja mobiilisauna, vene, roskakatokset, aidat, grillikota, koristekaivot ja suihkulähde, Puu Cee, linnunpöntöt, siilinpesät, hyönteishotellit ym.

Luova työskentely ja suunnittelu ovat mahdollisia erilaisten töiden yhteydessä. Tekemisen kautta voi löytää aivan uusia osaamisen alueita itsestään. Osastolla tehdään harjoitus- ja tilaustöitä.

Huonekalujen kunnostamista tehdään paljon.

Jarno Kinnari Jarno on 47-vuotias, syntyään Vaasasta ja asunut siellä 38 vuotta. Jarno on eronnut ja hänellä on kaksi lasta - 11-vuotias poika ja kohta 10-vuotias tytär. Lapset asuvat äitinsä luona Karviassa ja lasten perässä Jarno tulikin Karviaan kuutisen vuotta sitten. Jackrusselinterrieri on karvaisena kaverina. Jarno kunnosti ja laittoi kuntoon amerikanrautoja yhdessä isänsä kanssa Vaasassa. Edelleen autot ovat harrastuksena ja korjaukset ym. onnistuvat - ainakin ne, mitä itse pystyy tekemään. Frisbee-golf on harrastuksena ja sitä pelaillaan etenkin työporukan kanssa viikoittain. Jarno on koulutukseltaan laitos- ja koneasentaja. Hän on tehnyt hitsarin hommia ja lähinnä pätkätöitä koko ajan. Ennen Karvian muuttoa hän oli kolme vuotta Jalasjärvellä vastaavanlaisessa pajassa kuin Valtti ja teki siellä erilaisia työtehtäviä, mm. pajahommiin kuului vanhusten ruokakuljetus. Jarno on tykännyt olla Karviassa eikä aio muuttaa muualle. Puuosastolla hän on ollut viisi vuotta ja tehnyt siellä kaikenlaisia puutöitä. Erityisesti kiinnostavat isommat projektit, kuten rakenteilla oleva sauna. Muista mieluisista töistä mainittakoon grillikatos ja roskakatokset. Aamuisin on mukava tulla työhön; kesätauollakin jo kaipasi tulla hommiin. Ympärillä on mukava työporukka. Jarno on kuntouttavassa työtoiminnassa ma - to 5 h/pv. Jarno kertoo, että hänellä on kaikki, mitä tarvitsee koira ja lapset. Toiveena on työpaikka, että pärjää elämässä. Erityisesti puutyöt ja metallialan työt kiinnostavat, samoin autohommat. Terveys on tärkein asia ja että lapsilla menee elämässä hyvin.

”Aamuisin on mukava tulla työhön; kesätauollakin jo kaipasi tulla hommiin. Ympärillä on mukava työporukka.”

Roni Davidsson Roni on 28-vuotias, syntyään Porista. Perhe muutti Karviaan, kun Roni oli 3-luokkalainen. Perheeseen kuuluu isä ja äiti sekä vanhempi veli ja nuorempi sisko. Roni elää yksin omillaan, omaa perhettä ei vielä ole. Vapaa-ajalla tehdään milloin mitäkin ja kavereita piisaa. Ronilla on rakennusalan peruskoulutus ja tutkinto yhdeksän vuotta sitten (Kankaanpään Sataedu). Jonkun verran on tullut myös tehtyä rakennusalan töitä. Nuohouksesta on tutkinto tekeillä - vain kaksi tutkinnonosaa puuttuu. Nuohous kulkee ”verenperintönä”. Isä oli nuohooja ja isän veli on nuohooja. Roni on tehnyt nuohoushommia ja ollut työharjoittelussa isällään. Roni uskoo, että töitäkin alalla on, kun työn tekee hyvin. Puuosastolle Roni tuli tammikuussa 2021. Työ on mieluista; ”homma kuin homma - kaikki käy”. Työilmapiiri on samoin mukava. Kuntouttavaa työtoimintaa on 4 pv/viikko 5 h/pv. Toive on saada nuohoojan tutkinto valmiiksi; tulevaisuuteen kuuluu myös perhe ja oma talo - elämän perusasiat siis. Karviassa ja hyvä elää ja asustaa. Ari Nivus Ari on 28-vuotias, syntynyt ja asuu edelleen Karviassa. Perheeseen kuuluu isä, äiti ja veli. Ari asuu omillaan. Harrastuksiin kuuluu frisbee-golf sekä metsästys ja kalastus. Ajokoira on mukana jänismetsällä. Jänispata ja kaikenlainen ruuanlaitto onnistuu. Riistaruokia ei saa pilata mausteilla. Arilla on myös muitakin kuin metsästyskavereita ja kaikenlaista tehdään yhdessä. Koulutustausta on levyseppä - hitsaaja (Ammattiinstituutti Iisakki, Hämeenkyrö). Hitsaushommat eivät Aria kiinnosta. Se oli ainoa ala, mihin pääsi. Toiveala on puupuoli; siinä hän on itseoppinut. Työ tekijäänsä opettaa - peukalo ei ole keskellä kämmentä. Karvian puupajalla Ari on ollut helmikuusta 2021 asti. Kuntouttavaa työtoimintaa on 3 pv/viikko 4 h/pv. Työkaveri Roni on luokkakaveri - entuudestaan tuttu. Tällä hetkellä pojat rakentavat saunaa - projektissa on sama porukka. Puuosastolla kaikki ovat mukavia ja toimeen tullaan hyvin. Tulevaisuus on avoin. Rakennushomma on suunnitelmissa ja muut elämän perusasiat - ”ne tulee jos on tullakseen”.

Jukka Saari Jukka on 63-vuotias, syntyään Karviasta ja asunut siellä koko ikänsä. Kotina on edelleen syntymäpaikka - sieltä ei malta lähteä pois. Pellot ja metsät on myyty pois; jäljellä on hehtaarin tontti, jossa on metsää ja muutama rakennus. Jukka asustaa siellä yksinään kissa kaverinaan. Kissa onkin hiirivahtina ja tuo saaliinsa portaille näytille. Vapaa-aikana Jukka leikkaa kesäisin nurmikkoa. Kotitontilla on korjaamohalli, jossa tehdään korjauksia kyläläisille ja omiksi tarpeiksi. Autohommat ja hitsaustyöt onnistuvat. Hallilta löytyy mm. sorvi. Puutöitä tehdään pajalla - rautahommia sitten kotona. Jukka on käynyt 9 kk:n levyseppähitsauskurssin. Parhaimmat oppinsa hän on saanut isältä ja itse tekemällä. Isä oli sotiemme veteraani ja osasi tehdä kaikkea. Se opeteltiin, mitä ei osannut. Jukalla on sama periaate. Kuten myös: ”kun tehdään, tehdään kunnollista”. Puuosastolla Jukka on ollut kolmessa eri osassa. Ensimmäistä kertaa hän tuli pajalle vuonna 2019. Korona on välillä sotkenut työjaksoja. Työvalmentaja Heikki tuo mallikuvan; siitä Jukka miettii ja järkeilee, millaisen tuotteen voisi tehdä. Lintulaudat ja ”erikoislinnunpöntöt” ovat Jukan käsialaa. Puuosastolla on mukava porukka - siellä saa puhua leikkiä ja kukaan ei ”vedä hernettä nenään”. Yksin elävänä Jukka arvostaa pajan sosiaalista kanssakäymistä. Samoin työtehtävät ovat mieluisia. Jukka on työtoiminnassa 4 pv/viikko 6 h/pv. Jukka on saanut innostuksen frisbee-golfiin pajan liikuntatunnilta - sitä käydään välillä heittelemässä myös naapurin kanssa. Toive on pysyä terveenä ja että vihdoinkin pääsisi maskista eroon. Eläkeikä lähestyy ja Jukka aikoo hakea eläkettä ensitilassa.

Arto Vaho Arto on 31-vuotias, syntynyt ja asuu edelleen Karviassa syntymäkodissaan. Perheeseen kuuluu isä, äiti ei ole elossa. Arto on ainut lapsi. Arton koti on maatila eli 14 ha on viljalla. Metsääkin on ja välillä saa olla isän apuna metsurihommissa. Moneen vuoteen tilalla ei ole enää ollut karjaa; aiemmin oli lihakarjaa. Lihan tuottajahinnat ovat kovin alhaiset, joten karjanpito ei kannata. Maatilan työt ovat tuttuja: Arto on kyntänyt, jyrännyt ja äestänyt. Mukavaa hommaa kaiken kaikkiaan - mutta tomuista. Arto harrastaa frisbee-golfia ja käy viikkokisoissa sunnuntaisin. Aika paljon on osallistujia, joten laji on Karviassakin suosittu. Reilu 11 vuotta sitten Arto suoritti puualan tutkinnon (Kurikan ammattikoulussa). Puuhommia saa tehdä pajalla ja kotona esimerkiksi remonttihommat onnistuvat. Arto on ollut puuosastolla pitkään ja tällä hetkellä hän hioo puutarhatuoleja. Mieluisin työ on roskakatosten teko. Työtoimintaa on 4 pv/viikko, ma klo 9-15 ja muut päivät klo 8-15. Arto on tyytyväinen elämäänsä. Maatilan töitä tehdään tulevaisuudessakin. Pajalla porukka on mukava ja sinne on mieluista tulla.

Marko Luomanmäki Marko on 42-vuotias, kotoisin Honkajoelta. Hän on asunut seitsemän vuotta Karviassa. Sitä ennen hän oli viisi vuotta Kihniössä hoitopaikassa. Nyt hän asuu Perhekoti Kaisalassa, jossa on tykännyt olla. Talvisin hän kolaa lumet pois ja kulkuväylät puhtaiksi. Puuosastolla Marko on ollut kuusi vuotta. Tällä hetkellä hän hioo Arton kanssa puutarhakalusteita. Marko tekee myös linnunpönttöjä ja muitakin hommia. Pajalla olo on mukavaa ja sinne on aina hauska tulla. Työtoimintaa on 3 pv/viikko klo 8-15. Vapaa-ajalla Marko kävelee ja pyöräilee. Terveenä ja kunnossa pysyminen ovat tärkeitä asioita.

”Rentoa meininkiä, mukava työilmapiiri ja porukka.”

”Harjoitus- ja tilaustöitä.”

”Luovaa työskentelyä ja suunnittelua.” 77

• Myynnissä erilaisia käsitöitä ja tuotteita, matkamuistoja, kortteja ja tuliaisia. • Ompelua ja korjauksia. Torimyymälässä eri yritykset, yhdistykset ja käsityöläiset saavat tuotteitaan myyntiin pöytävuokralla. Tule tutustumaan myymälän valikoimaan ja kysy rohkeasti vapaata myyntipaikkaa!

Tervetuloa!

Kylä-Karviantie 10, 39930 KARVIA, puh. 044 577 2105 78

Severi Heikkilä Severi on 25-vuotias, kotoisin Honkajoelta. Keväällä 2020 hän muutti äidin kanssa Karviaan. Veli on edelleen Honkajoella. Harrastuksista Severille mieluisimmat ovat formula- ja rallikisat; niitä hän seuraa aktiivisesti. Kuviksen hän aloitti jo lapsena ja piirtäminen on edelleen harrastuksena. Severiltä sujuvat myös kotityöt. Hän siivoaa, kokkaa ja mankeloi. Pyyhkeet, pöytäliinat, lakanat ja tyynyliinat tulevat mankeloinnilla sileiksi ja mukavan tuntuisiksi. Severi on valmistunut artesaaniksi Alavuden ammattiopistosta Luovista alkukesällä 2017. Koulutus kesti kolme vuotta. Opinnot olivat kädentaitoja - virkkausta, mattojen kutomista, ompelua ym. Severi oli työharjoittelussa Moon Karviasta -liikkeessä kaksi jaksoa: loka-marraskuussa 2016 sekä tammi-helmikuussa 2017. Elokuun alussa 2017 Severi aloitti sitten työtoiminnan 6 h/pv ma-to. Moon Karviasta-ompelimossa on saanut tehdä kaikenlaisia kädentaitoja: kutoa mattoa, virkkausta ym. Tänä syksynä Severi on valmistanut essuja, patalappuja, pesulappuja, kännykkäpusseja sekä ommellut sukkia kankaasta. Kotona Severi on tehnyt äidin kanssa makramee-koristeita käyttäen paperilankaa ja narua. Tulevaisuudessa Severi haluaa löytää seurustelukumppanin. Normaali arki on hyvää ja työ on mieluista ja vaihtelevaa. Oma bisnes kiinnostaa - Severillä on oma yritys ”Severin sakset ja sormustin”. Oma pöytä on sesonkiaikana Moon Karviasta-myymälässä.

Työpaja toimii myös oppimisympäristönä eli siellä voi suorittaa opintoihin kuuluvaa harjoittelua ja tutkintoja. Tutustuimme jo aiemmin tässä lehdessä oppisopimuksella valokuvaajaksi opiskelevaan Alliin sekä siivouspajalla ammattitutkintoa suorittaviin Jennaan, Annaan ja Iidaan. Pajalla ovat opintoihin sisältyvää harjoittelua suorittaneet Katriina Tornikoski, Tuulia Koskela ja Mia Viitanen sekä Jenna Jönkkäri. Harjoittelu on antanut syvyyttä opiskeltavaan alaan - mitä käytännön työ oikeasti on. Työpajalla on voinut tutustua eri pajojen arkeen ja ihmisiin. Kokemuksesta on saanut eväitä ja uudenlaisia näkemyksiä opintoihin. Katriina Tornikoski Katriina on 26-vuotias ja asuu Kankaanpäässä. Alun perin hän on kotoisin Merikarvialta. Koulutustaustaan kuuluu catering-ala, josta on tarjoilijan ammattitutkinto (opinnot vuosina 2010-2013 Sataedussa). Peruskoulun jälkeen hän meni ”kaverin vanavedessä” catering-alalle; se ei kuitenkaan ollut oma paikka. Halu oli olla enemmän ihmisten parissa. Kuitenkin Katriina halusi suorittaa opinnot loppuun ja saada ”paperit taskuun”. Lähihoitajan tutkintoa varten Katriina opiskeli vuosina 2013-2016. Opiskelun jälkeen Katriina työskenteli henkilökohtaisena avustajana - asiakkaat olivat erilaisia. Lähihoitajan työ ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, vaan opiskelu veti puoleensa. Katriina etsi sopivaa alaa netistä ja sieltä löytyi yhteisöpedagogin ala. Siihen hän haki; kirjallinen testi oli netin välityksellä. Varsinainen hakukoe oli kampuksella Turussa; hakuprosessi oli valtava ja hakijoita paljon. Katriina tuli valituksi eli hän aloitti syksyllä 2019 Turun humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak).

Opinnot kestävät 3½ vuotta, valmistuminen on Katriinalla aiemmin. Katriinan ohella opinnot aloitti noin 60 - poisjääntien jälkeen luokkakoko vakiintui 40 opiskelijaan. Opiskelijoiden ikähaarukka oli noin 20-vuotiaasta 60-vuotiaaseen. Yhteisöpedagogit ovat kuin sosionomeja, mutta työtehtävät ovat erilaisia. Katriinan opinnot ovat olleet tähän asti teoriaopintoja. Aikaisemmalla työkokemuksella hän sai ensimmäisen harjoittelun suoritettua. Korona muutti viime vuoden hankkeita eli ne suoritettiin etänä. Tähän toiseen harjoitteluun kuului nuorisoryhmien ohjaus eli elämäntaitojen hallintaa ja työhön/opiskeluun valmennusta. Kolmas harjoittelu - yhteisöpedagogi ammatillisena osaajana - oli Valtissa ja kesti helmikuun alusta maaliskuun loppuun tänä vuonna (2021). Neljäs harjoittelu tulee olemaan kehittävää harjoittelua; tänä aikana tehdään opinnäytetyö. Opiskelun jälkeen on tarkoitus työllistyä nuorisopuolelle eli Katriina haluaa työskennellä nuorten parissa.

Katriinan harjoittelukertomus Olin Valtti -työpajalla harjoittelussa noin kaksi kuukautta. Tämän ajan sisällä ehdin tutustua Valtin toimintaan monipuolisesti. Tuntui kuin olisin joka päivä oppinut jotain uutta. Ensimmäiset viikot kuluivat tutustumisella Valttiin ja siellä oleviin ihmisiin. Pääsin myös tutustumaan Valtin eri pajojen toimintaan. En mielestäni jäänyt millekään tietylle pajalle tekemään suurinta osaa harjoittelustani; iso osa ajastani kului ohjaajani ja eSport -ryhmän kanssa. Ohjaajani Minna Rassi oli rento ja mukava - häneltä oli helppo kysyä aina, kun tuli jotain kysyttävää. Minnan mukana työpajalla kulkeminen avarsi omaa ajatusmaailmaani hänen työstään ja toi ymmärrystä lisää sen tärkeydestä. Taukohuoneessa oli hauskaa jutella muiden ohjaajien kanssa ja kuunnella heidän kertomuksiaan. Ohjaajien hyvin erilaiset ja värikkäät luonteet tuovat mielestäni Valtille oman kipinänsä. Valtilla ilmapiiri onkin hyvin vastaanottava, lämmin ja avoin. Iso osa tästä tulee ohjaajien ansiosta, mutta Valtin yhteisiä pelisääntöjä noudattamalla myös asiakkaat luovat tätä ilmapiiriä. Asiakkaiden suuri ikäjakauma luultavasti myös osaltansa vaikuttaa tähän. Samoissa ryhmissä on nuoria sekä vanhempia asiakkaita ja nuoremmat saattavat ottaa mallia vanhemmista tiedostamattaankin. Harjoitteluni ajan olin joka tiistai ja keskiviikko eSport -ryhmässä ”kakkosvetäjänä”. Pääsin mielestäni ryhmään hyvin sisään ja ryhmänjäsenet ottivat minut avoimin mielin vastaan. Alku oli hieman kankeaa, kun en ollut varma omasta roolistani ryhmässä, mutta se selkeytyi nopeasti Esa Viitasen kanssa keskustellessa. Esa antoi minulle juuri sopivasti vastuuta ryhmän vetämisestä. Sain keksiä, suunnitella sekä toteuttaa erilaisia asioita ryhmässä. Välillä jos tuntui, että en osannut jotain asiaa, niin Esalta uskalsi heti mennä kysymään ja pyytämään apua.

Mitä eSport -ryhmässä tehtiin? Ryhmässä pelattiin pääasiassa PC:llä erilaisia pelejä, jonka ohjaaja oli kulloinkin valinnut päivän peliksi. Käytössä oli myös PS4 +VR -laitteet, ajopenkki sekä Nintendo Switch. Näiden lisäksi toin omasta lautapelikokoelmastani aina silloin tällöin eri pelejä ryhmään pelattavaksi. Lautapelit olivatkin melko pidettyjä ryhmässä ja suosittelisin, että niitä hankittaisiin Valtille laajemmin. Huojuva torni -peli oli ehdottomasti tykätyin ja sitä pelattiinkin monena kertana. Koronan takia jouduimme jakamaan eSport -ryhmän kahteen osaan väliaikaisesti. Toinen osa oli Valtilla ja toinen oli etänä Discordin kautta yhteyksissä. Oli harmi, että jouduimme jakamaan ryhmän - itse pidin siitä, että koko ryhmä oli kasassa. Toisaalta sain hyvää kokemusta ja harjoittelua etänä ohjaamisesta. Meillä oli myös erilaisia päiviä. Esimerkiksi menimme kokkaamaan keittiölle hampurilaisia, selvitimme Valtin mysteerihuoneita (Mummola ja Teekutsut), pidimme leikkimielisen kisan, jossa täytyi yrittää saada erilaisiin peleihin mahdollisimman hyvät pisteet ja kolme parasta voitti huippupalkintoja, pitsapäivänä haettiin koko porukalle Egestä oman mielen mukaan herkkuja sekä viimeisenä päivänä olimme Jani Leppäniemen maatilalla viettämässä rentoa lopetuspäivää tälle ryhmälle. Kaiken kaikkiaan Valtilla kolmannen harjoitteluni suorittaminen oli hyvin miellyttävää. Opin paljon uutta, tutustuin ihaniin persooniin ja sain paljon kokemusta sekä itsevarmuutta ohjaamiseen. Ainut harmittamaan jäänyt asia oli se, että harjoitteluni loppui aivan liian nopeasti. Olisin mielelläni ollut pidemmänkin aikaa Valtilla. - Katriina Tornikoski

Tuulia Koskela ja Mia Viitanen Olemme Tuulia (21 v.) ja Mia (20 v.), ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijat Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Olemme molemmat alun perin kotoisin Kankaanpäästä, mutta nyt asustelemme opiskelun vuoksi Seinäjoella. Taustalla molemmilla on ylioppilastutkinto Kankaanpään Yhteislyseosta. Lukiosta pääsyn jälkeen olemme toimineet asiakaspalvelutyössä kaupan alalla. Tuulia on lisäksi työskennellyt Kankaanpään kuntoutuskeskuksella. Töiden ohessa pohdimme tulevaisuutta ja molemmilla heräsi kiinnostus sosiaalialalle. Haimme koulutukseen ja syksyllä 2020 ovet avautuivat Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosionomikoulutukseen. Opinnot kestävät 3½ vuotta ja valmistumme näillä näkymin syksyllä 2023. Tutkinto antaa taidot edistää ihmisten hyvinvointia, sosiaalista toimintakykyä ja osallisuutta psykososiaalisia ja toiminnallisia menetelmiä, valtaistavia menetelmiä ja johtamisen menetelmiä käyttäen. Sosionomi kohtaa työssään eri-ikäisiä ihmisiä ja kulkee heidän rinnallaan kasvua, kehitystä ja sosiaalista toimintakykyä tukien. Sosionomin työhön sisältyy paitsi palveluiden tuottamista, myös yhteiskunnallista vaikuttamista, palveluihin ohjausta sekä työn kehittämistä yhdessä asiakkaiden kanssa. Valmistumisen jälkeen Tuuliaa kiinnostaa nuorten kanssa työskentely, kun taas Mia lukee vapaavalintaiset varhaiskasvatuksen opinnot. Valmistuessaan hänestä tulee varhaiskasvatuksen sosionomi, joka työskentelee esimerkiksi päiväkodeissa. Miaa kiinnostavat kyllä myös muut kohde- ja ikäryhmät.

SeAMK:ssa sosionomikoulutukseen kuuluu ensimmäisenä opiskeluvuotena kolme viikkoa kestävä harjoittelujakso. Harjoittelun tarkoituksena on tutustua sosionomin työkenttään ja oppia työstä kentällä. Suoritimme tämän harjoittelun Valtissa huhti-toukokuussa 2021 viikkoina 16-18. Ihanina ohjaajinamme toimivat sosionomit Minna Hautamäki ja Minna Rassi. He tutustuttivat meidät talon tapoihin ja henkilökuntaan sekä asiakkaisiin. He varmistivat meille mahdollisimman antoisan harjoittelujakson ja heitä seuraten opimme, mitä on työskennellä sosionomina työpajalla. Olemme jakson aikana saaneet tutustua jokaiseen työpajaan ja päässeet kohtaamaan monipuolisesti eri pajojen asiakkaita. Myös sosionomin työtehtävät ovat tulleet tutuiksi. Ensimmäisen opiskeluvuoden toteutuessa pääasiassa etäyhteyksin koronan vuoksi, olimme aivan uudenlaisen haasteen edessä ja ensimmäiseen harjoitteluun tullessa olo oli hieman epävarma. Valtissa on kuitenkin ymmärretty se, että olemme opiskelijoita ja tulleet vasta oppimaan työstä. Olemme saaneet sopivasti seurata sivusta ja myös sopivasti osallistua tekemiseen. Vastaanotto Valtissa on ollut mahtava. Ilmapiiri on avoin ja sopivan rento sekä ihmiset ystävällisiä ja ammattitaitoisia. Käsityksemme työpajatoiminnasta muuttui harjoittelun aikana ja yllätyimme toiminnan laajuudesta ja monipuolisuudesta. Kiitos Valtille harjoittelun mahdollistamisesta! Saimme kokemuksesta paljon eväitä opintoihin ja tulevaan työelämään.

Jenna Jönkkäri Jenna on 34-vuotias paljasjalkainen ”soikkalainen” eli kotoisin Kankaanpään Veneskoskelta. Lapsuuden maisemiin rakennettiin vuonna 2017 omakotitalo - tuttuun ja turvalliseen kylään oli mukava palata takaisin. Jennan perheeseen kuuluu miehen lisäksi 5-vuotias tytär. Maaseudun rauhassa on myös lauma Siperianhuskeja, kissa sekä parvi ankkoja ja kanoja. Huskien kanssa harrastetaan koiravaljakkourheilua. Jennalla oli aiemmin hevosia ja niitä hän kaipaa, mutta huskien kanssa löytyy sama ”pakokeino arjesta”. Mikä sen mukavampaa kuin ajaa reellä hiljaisen lumisen metsän halki. Jennan ensimmäinen tutkinto oli liiketalouden perustutkinto (taloushallinnon osaamisala). Eli hän on valmistunut merkonomiksi vuonna 2009. Jenna mainitsee olevansa yrittäjähenkinen ja kokemusta on kertynyt monipuolisesti erilaisten asiakkaiden kanssa toimimisesta. Hän on myös työskennellyt aikoinaan vaatemyyjänä Dressmann -miesten vaateliikkeessä 4 vuotta. Jenna on suorittanut kuvallisen ilmaisun perustutkinnon (valokuvauksen osaamisala) ja suorittanut lisäksi valokuvaajan ammattitutkinnon vuonna 2017. ”Leipätyönsä ” Jenna on tehnyt ammattivalokuvaajana. Yrittäjänä Jenna toimi vuosina 2012-2019 eli hänellä oli valokuvausstudio ja koiravaljakkovarusteiden maahantuontia sekä lisäksi lahja- ja lemmikkitarvikkeiden kivijalkamyymälä sekä -verkkokauppa. Valokuvaus on edelleen aktiivista - se on erinomainen keino ilmaista itseään ja ikuistaa hetkiä. Jenna oli mm. lokakuussa valokuvaamassa Länsi-Suomen Valjakkourheilijat ry:lle koiravaljakkoajon SM-kisoja Jämillä. Jenna kertoo olevansa hullaantunut Suomen villiyrteistä ja niiden rohtokäytöstä ja -vaikutuksista. Hän on valmistunut yrttineuvojaksi Frantsilasta ja opiskelee parhaillaan koko tutkintoa. Tämä diplomifytoterapeutti/ luontaishoitajakoulutus kestää 2½ vuotta. Jennaa kiinnostaa erityisesti ruuansulatusjärjestelmän ongelmat ja koiran kasvilääkintä; niinpä hän tekee seminaarityötä tällä hetkellä koiran kasvilääkinnästä. Asiakascasena on mm. koiran silmätulehdusta hoidettu kamomillalla. Vuonna 2020 Jenna aloitti opiskelun kuntoutuksen ohjaajaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. AMK-tutkinto kestää 3½ vuotta ja tämä monimuotoopiskelu on nyt puolivälissä. Jennalla alkaa myös 4. kurssi JAMK:ssa Green Care-menetelmiä, joihin hän on syventynyt opinnoissaan. Green Care pohjautuu tutkittuun tietoon luonnon hyvää tekevistä vaikutuksista ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.

Jenna aloitti Valtissa koulutukseen liittyvän harjoittelun elokuussa ja se kestää marras-joulukuun vaihteeseen. Jenna löysi TUKEA-ryhmän luontoryhmän ja innostui, koska se on juuri Green Care-tyyppistä toimintaa. Hän on päässyt hyödyntämään GC-osaamistaan ja harjoittelemaan ryhmän ohjaamista. Ryhmät ovat olleet erilaisia; mainitun luontoryhmän lisäksi Jenna on ollut mukana ohjaamassa peliryhmää, sosiaalisen kuntoutuksen ryhmää Honkajoella, SoVuLi-ryhmää sekä toiminnallista työkyvyn kartoitusryhmää. Jenna on oppinut jokaiselta ohjaajalta ja jokaiselta ryhmältä jotakin. Tulevaisuudessa Jenna haluaa työssään hyödyntää ja kehittää luonto- ja eläinavusteisia menetelmiä; lisäksi myös osaamistaan yrteistä ja valokuvauksesta. Hänen oma luontosuhde on rakentunut vahvaksi jo lapsena. Nykyajan ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta ja se osaltaan selittää, miksi ihmiset voivat pahoin. Jennan elämä on tällä hetkellä hektistä opintoineen ja harjoitteluineen. Luonto ja eläimet ovat hänelle keino palautua - lisätä omaa hyvinvointia ja jaksamista.

Toiminnanjohtajan terveiset Jokainen tarina on oma kokonaisuutensa ja jokainen ihminen tarinan takana on vielä paljon enemmän kuin mitä saamme tästä lukea. Lehden tarinat ”pakottavat” meidät pysähtymään ja nostattavat ansaittua ihastusta kaikkia Valtin ihmisten tarinoita kohtaan ja arvostusta heidän rohkeudestaan kertoa omasta elämästään meille kaikille. Olemme etuoikeutettuja. Valtti-työpaja viettää helmikuussa 2022 17-vuotis syntymäpäiviään. Kohta saavutamme täysi-ikäisyyden rajapyykin. Takana on yli 6000 yhdessä jaettua päivää. Jokaiseen päivään mahtuu kymmeniä kohtaamisia. Itse olen saanut olla mukana Valtin alusta alkaen ja olen kiitollinen näistä kaikista kohtaamisista, mitä matkan varrelle on kertynyt. Katsotaan ja kuunnellaan toisiamme arvostaen, kunnioittaen ja tasavertaisesti - ilman ulkoisia tekijöitä, sukupuolta, ikää, rotua, uskontoa... Mitä näet, kun kohtaat uuden ihmisen? Näetkö silmät, suun, nenän, juonteet kasvoilla. Ne kertovat sinulle sanatonta kieltään, jota sinä tulkitset omalla tavallasi, omasta kokemusmaailmastasi käsin. Näetkö ilon silmissä, hymyn huulilla, elämänkokemuksen, viisauden, elämän valon tai surun. Näetkö kasan elämän tarinoita vaiko vain pelkän ulkokuoren? Me - jokainen ihminen - olemme täynnä elämän ja arjen tarinoita. Vain kuuntelemalla toisiamme voimme kuulla, mitä kerrottavaa muilla voi meille olla. Usein vasta kuultuamme tarinan, silmämme avautuvat ja näemme edessämme jotain ihan muuta kuin mitä ensikohtaaminen meille viestitti. Nämä arjen tarinat ovat osa huikeaa matkaa, jossa Valtti-työpaja on saanut olla mukana. Tästä on ihana jatkaa. Kiitos jokaiselle tarinan kertojalle ja toimitustiimille upeasta julkaisusta. Kiitos myös jokaiselle lukijalle mielenkiinnostasi arjen sankareitamme kohtaan. - Niina Veko Valtti-työpajan toiminnanjohtaja

Työpaja on täynnä kuhinaa ja elämää - täynnä erilaisia tarinoita.

Valtti-työpaja - Arjen tarinoita

Articles inside

Kankaanpään kierrätyskeskus

Puuosasto - Karvia

Siivouspaja

Opiskelijat Valtissa

Puu- ja kokoonpano-osasto - Kankaanpää

Keittiöpaja

Mediapaja

Toiminnanjohtajan terveiset