Puu- ja kokoonpano-osasto - Kankaanpää

Jesse on 29-vuotias nuorimies Kankaanpäästä. Hän asuu omillaan lapinkoira seuranaan. Harrastuksena on pelailu (mm. lautapelit). Hän myös maalailee figuureita omaan lautapelikäyttöön. Ystävien kanssa pelaillaan pelejä, sulkapalloa, frisbee-golfia ja muita ryhmäpelejä, kun saadaan soviteltua ajat yhteen.

Jesse on valmistunut levyseppä-hitsaajaksi Sataedun ammattikoulusta vuonna 2012. Metalliala ei ole ollut Jessen ominta alaa - se tuli kuitenkin käytyä ja tutkinto suoritettua. Koulun jälkeen oli vuorossa armeija Niinisalossa. Valttiin Jesse tuli vuonna 2013 työttömyyden jälkeen. Mediapajalla hän teki asiakastöitä ja opiskeli tietokoneen käyttöä. Välillä oli pieniä työkeikkoja (mm. sähkömiehen avustajana kasvihuoneella ja apumiehenä rakennushommissa), joiden jälkeen tuli takaisin mediapajalle.

Parisen vuotta sitten Jesse siirtyi puuosastolle. Siellä hän on tehnyt erilaisia tehtäviä - ei ole ollut yhtä ja samaa hommaa koko ajan. Kuntouttava työtoiminta on sisältänyt peruskasaamista, tarkastusta, rasvahommia ym. Jesse aloitti palkkatuella - ensiksi 6 kuukauden sopimuksella (työaika 25 h/viikko) ja tällä hetkellä on vuoden sopimuksella (työaika 30 h/viikko). Työt ovat samat, mutta nyt on enemmän vastuuta. Työt menevät asiakaskäyttöön eli töissä on oltava erityisen tarkka. Nykyisin on myös muiden avustamista - on huomioitava, että kaikki menee hyvin. Ensisijainen toive on, että vuoden palkkatukijakso menee hyvin. Ominta alaa Jesselle on käsillä tekeminen. Siinä näkee työnsä jäljen konkreettisesti. Tietokoneisiin liittyvät hommat ovat toki haaveena, mutta enemmän harrastuksena.

Jesse on tyytyväinen elämäänsä. Kun perusasiat elämässä on kunnossa, kaikki on hyvin. Arki sisältää pelailua, koiran kanssa lenkkeilyä, pihatöitä ja muuta hyötyliikuntaa. Kuntoilla voisi enemmän ja joskus hyvät aloitukset lopahtavat. Tulevaisuudessa työllistyminen ja oma talo sekä siihen liittyvät asiat ovat tavoitteena - eli elämän peruspilarit olisi kunnossa.

Pekka on tänä syksynä täyttänyt 58 vuotta. Syntyisin hän on Nurmijärjeltä ja lapsuus kului Upinniemellä. Turussa hän suoritti 2-vuotisen keittäjälinjan ammattikoulussa. Keittiötöitä hän teki laivastossa, josta vaihtoi ilmatorjuntaan vastaaviin töihin. Ilmatorjunta lakkautettiin Turussa, jonka jälkeen Pekka siirtyi Niinisaloon keittiöhommiin vuonna 1999.

Asiat muuttuivat vuonna 2009, jolloin Pekka ajoi kolarin. Käsi vammautui rysäyksessä. Työpaikalla tehtiin päivään kevennyksiä ja nostoapua tehtäviin. Sairaslomiakin kertyi. Vuonna 2017 Pekka lopetti keittiöllä, jonka jälkeen hän oli vähän aikaa työttömänä. Kunnan hommissa Pekka teki erilaisia töitä (maalarina, metsä- ja raivaustöissä, nurmikonajossa). Vuoden 2018 tienoilla hän kävi uravalmennuskurssin, jonka jälkeen oli Tokmannilla töissä. Siellä hän teki varastotehtäviä, hoiti juomapuolen täydennystä, hyllytystä sekä puutarhapuolella kesäkukkien kastelua. Työ Tokmannilla kesti noin vuoden.

Valttiin Pekka tuli reilu kaksi vuotta sitten kuntouttavaan työtoimintaan. Hän on puupuolella etupäässä kasannut heloja. Työ on ollut mieluista ja valmentajienkin kanssa on ”synkannut”. Valtissa ei ole jatkuvaa nostelua kuten keittiöllä, joten se sopii Pekalle. Käsi vaivaa edelleen - se on leikattu jo kolme kertaa.

Pekka on yksin elävä, eronnut vuonna 2016. Heinäkuussa 2021 hän muutti Kankaanpäähän Niinisalosta. Vapaa-aikana hän käy lenkillä ja tuleehan sitä sohvallakin maattua ja katseltua televisiota. Kotihommat sujuvat sutjakkaasti eli Pekka tekee ruokaa, siivoaa ja pesee pyykkiä. Karjalanpaisti ja poronkäristys maistuvat; tavallinen makaronilaatikko saa väriä vihanneksista. Reseptit löytyvät ”omasta päästä” - niinhän ne parhaat ateriat syntyvätkin.

Pekka uskoo rakkauteen ja toive olisikin, että löytyisi ”parempi puolisko” rinnalle. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin - elämä on mukavampaa, kun sen saa jakaa toisen kanssa.

Kaija on 57-vuotias, syntyään Hausjärveltä. Lapsuus ja nuoruus kuluivat Laviassa. Aikuisiällä Kaija on asunut Lahdessa, Turussa, Raumalla, Honkajoella, Laviassa, Lempäälässä, Parkanossa ja Niinisalossa. Kesällä 2021 hän muutti Kankaanpäähän.

Kaija asustelee yksin 12-vuotiaan koiran kanssa ja lenkkeilyä tulee harrastettua. Aika paljon tulee oltua kämpässä - ja se on viisainta näin korona-aikana.

Kaija on käynyt vuodesta 1981 lähtien erilaisia kursseja Kankaanpään aikuiskoulutuskeskuksessa (ent. kurssikeskus). Näistä mainittakoon pienkonekorjauskurssi, levyseppä (1 ja 2), atk-kurssi moneen kertaan, maatalouslomittajan kurssi, puutarha-alan kurssi sekä monia työelämävalmennuskursseja. Kaijan sanoin: ”aina niissä jotakin uutta oppii”.

Puutarhakurssin jälkeen Kaija suoritti harjoittelujakson Honkajoen hautausmaalla, jonka jälkeen oli siellä myös nelisen vuotta töissä. Sen jälkeen oli olkapääleikkaus ja käsi ei toimi kunnolla. Kaija oli kuntoutettavana Parkanossa vuoteen 2016 asti. Kaija on kokenut myös rintasyövän ja leikattu vuonna 2016. Nykyään on selkävaivaa lannerangassa eli kulumaa. Magneettikuvausten jälkeen mietitään sitten toimenpiteitä.

Kaija on ollut Valtissa sen alkuajoista lähtien - siis yli 15 vuotta. Välillä hän oli kierrätyksessä viitisen vuotta. Kaija on aina ollut helapöydässä - paikka vaan on vaihtunut ylhäältä alakertaan. Kaija sanookin tykkäävänsä heloista kuin ”hullu perunamuusista”. Eli se on hänen ominta alaa. Kun uusi työntekijä tulee pöytään, Kaija opastaa tehtävään ja neuvoo aina tarpeen tullen. Samaten kuormien purkamiset oikeisiin paikkoihin.

Työaika on neljänä päivänä viikossa (6 h). Kaija tulee työpaikalle jo ennen klo 7 ja joskus ollaan niin kauan kuin ”pulju” on auki. Valtti on tavallaan jo toinen koti. Pajalla on hieno porukka ja vuosien varrella vetäjät ovat tulleet tutuksi. Valtissa saa tukea ja apua aina, kun sitä tarvitsee. Kaija toivookin, että saa olla täällä niin kauan kuin mahdollista. Heiki on 60-vuotias ja kotoisin Virosta. Vuonna 2002 hän muutti Suomeen Vatajankoskelle. Hän työskenteli sikalanhoitajana Jussilan sikalassa 8½ vuotta. Työ oli raskasta pitkine päivineen. Sen jälkeen hän muutti Honkajoelle, jossa teki kuusi vuotta erilaisia hommia.

Heiki on kirvesmies ja valmistunut Sataedusta (vuosina 2011-2012). Kirvesmiehen työt ovat tuttuja jo Viron ajalta. Joka paikassa, missä osaavaa miestä tarvittiin, tehtiin hommia. Hän on tehnyt puuhommia, muuttoja ja erilaisia töitä.

Heiki muutti Honkajoelta Kankaanpäähän vuonna 2016. Pyöräilyonnettomuuden myötä hän joutui sairaslomalle. Valttiin hän tuli vuonna 2018 puupuolelle. Hän on tykännyt olla pajalla; varsinkin pihatyöt ja nurmikonhoito ovat mieluisia. Kuntouttavaa työtoimintaa on neljänä päivänä viikossa (6 h/pv).

Luonnollisesti eläke on suunnitteilla. Heiki suhtautuu elämään positiivisesti ”kaikki on mukavaa”. Vastoinkäymiset eivät lannista, vaikka naisista on joskus ollut harmia. Kuitenkin naiset ovat ”ihan jees”.

Daniel on syntyisin Pohjois-Pohjanmaalta Ylivieskasta Vähäkankaan kylästä. Danielin ollessa 1-vuotias perhe muutti Helsinkiin, jossa isä työskenteli turvallisuusalan tehtävissä. Muutto takaisin Pohjanmaalle tapahtui muutaman vuoden päästä ja Daniel kävi loppuun 1. luokan Sievissä ja 2. luokan Ylivieskassa. Siellä hän olikin ammattikouluun asti.

Daniel aloitti opinnot syksyllä 2007 nuoriso- ja vapaaajan ohjaajan perustutkintoa varten Haapaveden opistossa. Opiskeluajan hän asui koulun asuntolassa. Valmistuminen oli vuonna 2010. Sovittu työpaikka ”meni alta” ja kesän hän teki portsarihommia. Syksyllä 2010 hän suoritti vartijakortin Limingassa asuen vaarin luona. Kurssi kesti 2½ viikkoa ja vartijakortti oli suoritettu.

Lokakuussa 2010 Daniel muutti Kankaanpäähän. Hän aloitti vartijatehtävät osana tiimiä Kankaanpään Citymarketissa. Sivuhommina hän teki portsarin hommia paikallisessa ravintolassa. Tammikuussa 2011 oli vuorossa armeija Niinisalossa, josta kotiutui vuoden päästä sotilaspoliisi alikersanttina.

Armeijan jälkeen oli paluu takaisin vartiointihommiin Citymarketiin. Myös Porissa oli vartiointitehtäviä; pääasiassa paikallisvartiointitehtäviä ja henkilösuojausta. Kevääseen 2013 asti oli vartiointi- ja portsaritehtäviä. Kuitenkin työtuntimäärät vähenevät, joten oli keksittävä muuta hommaa. Daniel aloitti paikallisessa nuohousyrityksessä apupoikana, tarkoituksena nuohoojan ammattitutkinnon suorittaminen työn ohella. Sivutoimena hän teki turvallisuusalan tehtäviä eli viikonloppukeikkoja. Nuohoojan työ oli mielekästä, mutta se on sesonkiluontoista ja urakkapalkkaduunia. Daniel palasi takaisin vartiointihommiin. Vuonna 2015 saapui Suomeen suuri määrä turvapaikkahakijoita ja Daniel aloitti vastaanottokeskusvartioinnin parissa. Tehtäviä oli ympäri Pirkanmaata ja Turussa. Samalla hän teki muita ”sekalaisia” turvallisuusalan tehtäviä. Pestiä kesti parisen vuotta, jonka jälkeen vastaanottokeskuksia meni kiinni.

Tämän jälkeen Daniel teki turvallisuus- ja nuohoushommaa siinä määrin, miten oli töitä. Portsarin hommaa oli hyvin, koska Daniel tunnettiin jämäkkänä ja joustamattomana persoonana. Keväällä 2017 hän aloitti ensimmäistä kertaa palovartijan tehtävät Porissa turvallisuusalan yrityksessä. Maalitehdas oli palanut ja työmaalle tarvittiin palovartija. Tehtaan toiminta siirtyi Amerikkaan, joten jälleen oli keksittävä uutta. Keväällä 2018 Daniel aloitti nokialaisessa vartiointifirmassa ja teki paikallisvartointitehtäviä kesän ajan Nokialla.

Elokuussa 2018 Daniel jäi kotiin lasten kanssa kotihoidontuella eli oli vuoteen 2020 asti. Saman vuoden syksynä oli arvioitava elämäntilanne ja työkunto uudestaan masennuksen ja loppuunpalamisen takia. Kuntouttava työtoiminta Valtissa alkoi marraskuussa 2020. Palkkatuella Daniel on ollut elokuusta 2021 alkaen puolen vuoden sopimuksella (25 h/viikko).

Valtissa Daniel on ollut puuosastolla ja tehnyt muutakin. Koulutustaustasta löytyvää nuoriso- ja vapaa-ajan ohjausopintoja pyritään hyödyntämään työssä mahdollisuuksien mukaan. Kuntouttavan työtoiminnan aikana Daniel veti pajalla pöytäroolipelejä. Toinen ryhmä oli aikuisiässä olleille, toisessa ryhmässä oli ammattikouluikäisiä poikia. Ohjaaminen oli onnistunut kokemus ja se sai innostumaan uudelleen ohjaustyöhön. TUKEA-hankkeen porukka - Harri, Jani ja Minna - ovat hyvällä palautteella kannustaneet. TUKEA-luontoryhmässä on mukavan aktiviteetin ohessa saanut palauttaa sosiaalista kanssakäymistä samalle tasolle kuin ennen. ”Olin syrjäänvetääntynyt kaikista suhteista, mutta luontoryhmässä oli helppo olla mukana”. Daniel antoi luontoryhmän vetäjälle, Harri Hiedalle, tekemänsä puuveistoksen - kiitokseksi ja palautteeksi hyvin tehdystä työstä.

Perhearvot ovat Danielille tärkeitä. Daniel tapasi Lauran joulukuussa 2015 ja pääsi heti isän rooliin Lauran tyttärelle. Yhteiset lapset ovat syntyneet syksyllä 2017 ja kesällä 2021. Perhe on myös vaikuttanut työsuunnitelmiin. Turvallisuusalan tehtävissä on omat riskitekijänsä. Illat ja viikonloput Daniel haluaa viettää perheen parissa - perhe onkin tärkein asia ja ”kivijalka” hyvälle elämälle. Elämä ei saa pyöriä pelkästään työn ympärillä. Danielin harrastuksena ovat pöytäroolipelit ja ennen koronaa kokoontui pieni porukka pöydän ääressä. Nyt harrastus jatkuu digitaalisessa muodossa.

Tulevaisuudessa Daniel toivoo löytävänsä duunia, jolla pystyy perheen elättämään. Hän on avoin kaikkien mahdollisuuksien suhteen. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaus ovat lähellä sydäntä. Valtti on kuulunut kärkikolmikkoon työpaikkana. Siellä kaikki kohtaamiset ovat tasa-arvoisia, ei ole jäykkää hierarkiaa. Vaikka lähtökohdat ovat ihmisillä hyvinkin erilaisia, kaikki ovat samanarvoisia.

Kallen aloitteesta lähti pääkallo-projekti - mittari sille, mihin kaikkea omaa päättelykykyä voi käyttää. Reilu kymmenkunta pääkalloa tehtiin myyntiin. Ne on tarkoitettu koristekäyttöön, ja jokainen saa tuunata pääkallon mieleisekseen. Työ oli opettelua ja erehdystä - siinä sai kokeilla rajojaan