Mediapaja

Sari on 51-vuotias eronnut, alkujaan Porista lähtöisin. Kankaanpäässä hän on asunut noin vuoden. Sarilla on neljä aikuista lasta, jotka elävät jo omillaan. Koulutustausta on laaja. Sari on radio- ja TV-asentaja, hän on suorittanut puualan peruskurssin sekä CAD ja CNC-kurssin, jonka jälkeen hän toimi pitkään sähköpiirtäjänä. Datanomin tutkinnosta (Seinäjoella) hän suoritti puolet. Opiskelu oli kiinnostavaa, mutta haasteellista, koska hän kävi töissä Virroilla, asui Alavudella ja koulutus oli Seinäjoella. Sarilla on myös rakennusalan tutkinto Kankaanpään aikuiskoulutuksen puolelta (viitisen vuotta sitten).

Myös työelämässä Sari on tehnyt monenlaisia hommia: puu-, sähkö-, metalli- ja rakennusalalla. Viitisen vuotta hän työskenteli Nakkilan kuitukangastehtaassa; samaten viitisen vuotta metallialan varastotyöntekijänä eli ajoi trukkia ja hoiti varastokirjanpitoa. Ikaalisten työpajalla hän antoi ATK-opetusta (tietokoneen ja kännykän käytön opastusta) eläkeläisille viime vuoden kevääseen. Kesällä 2020 Sari muuttikin sitten Kankaanpäähän.

Syksyllä 2020 Sari tuli Valttiin Mediapajalle suorittamaan ECDL-tutkintoa. Työpäivät ovat ma-ke klo 9-13. Opiskelu on haasteellista; toisaalta Sari nauttii tiedonhalusta ja motivaatiota löytyy - muutoin ei jaksaisi. Sari on suorittanut word ja powerpoint perustason sekä jatkotason. Samoin hän on suorittanut excel perustason; tällä hetkellä on jatkotaso meneillään. Perustaso olikin suhteellisen helppo, mutta jatkotaso on haastava. Onneksi ohjaaja Timo auttaa ja ohjeita on saanut tulostettuna. Sari sanoo: ”Oli aika kerrata asiat läpi, kun ei ole 15 vuoteen niitä käyttänyt”.

Sarin arjen kohokohtiin kuuluu ruuanlaitto. Bravuureina on kana ja kala, mutta kaikki onnistuu. Reseptejä sovelletaan oman mielen mukaan ja mausteita - kuten valkosipulia, chiliä, inkivääriä - käytetään runsaasti. Sokeria käytetään minimaalisesti; Sari on päässyt siitä eroon, vaikka aikoinaan olikin erityisesti suklaan ystävä. Koronan myötä on luonnossa liikkuminen tullut suosituksi. Niin myös Sarille - kalassa ja sienessä käydään. Kesällä pyöräily on mukavaa ja Kankaanpäässä onkin hyvät pyörätiet. Asioinnit voi tehdä pyörällä, koska etäisyydet esim. eri kauppoihin ovat sopivat. Autolla ei tarvitse mennä joka paikkaan.

Sari harrasti uimista ennen koronaa eli kävi esim. Ikaalisten kylpylässä. Uinti onkin erityisen suositeltavaa, jos on nivelvaivoja kuten Sarilla. Sen takia Sari joutui luopumaan rakkaasta harrastuksestaan, taekwondosta. Siinä hän pääsi keltaiselle vyölle asti. Korona vaikeuttaa karaoke-harrastusta. Onneksi sitä voi kotonakin tehdä. Samoin pelailla tietovisoja ja -kilpailuja, lautapelejä, pleikkarin Trivial Pursuit-peliä ym. kavereiden kanssa.

Toiveena on löytää työpaikka, jossa viihtyisi. Mielellään ATK-työskentelyä, kirjanpitoa jne. Sari on viihtynyt Kankaanpäässä - se on sopivan kokoinen kaupunki, jossa on kaikki tarvittavat palvelut. Sukulaiset asuvat Porissa, joten sinnekin on kohtuullinen matka.

ECDL eli European Computer Driving Licence on kansainvälinen IT-perusosaamisen tutkinto, joka on tarkoitettu kaikille. Se perustuu suomalaiseen Tietokoneen ajokortti -tutkintoon, joka otettiin käyttöön vuonna 1994. Ensimmäiset ECDL-tutkinnot suoritettiin Ruotsissa 1996. Suomessa ECDL-tutkintojärjestelmä otettiin käyttöön syksyllä 2001.

ECDL-tutkintotodistus on kansainvälisesti tunnustettu todistus tietoteknisestä osaamisesta. Suoritetun tutkinnon avulla voi kiistatta osoittaa tietokoneen käyttötaidon pitävästi ja pätevästi kaikkialla maailmassa. Tutkinto sopii ikään katsomatta kaikilla eri aloilla työskenteleville ihmisille, sekä opiskelijoille ja työnhakijoille.

Olen Janita - 23-vuotias. Perheeseeni kuuluu äitini ja 8-vuotias shetlanninlammaskoira Baco. Koulutukseltani olen graafinen suunnittelija. Työnkuvaan kuuluu mm. mainosten/julisteiden suunnittelua, taittoa, valokuvausta ja photoshopin käyttöä, mutta päivääkään en ole alan töitä tehnyt. Harrastan lenkkeilyä koirani kanssa ja haluaisin vielä joskus aloittaa kuntosalin, kun olen sitä ennenkin harrastanut. Se on jäänyt asuessani täällä Kankaanpäässä.

Valtissa olen mediapajalla ja tehnyt kaikenlaisia hommia. Esitteiden/korttien suunnittelua, tilaustöitä, taittamista, leikkaamista, valokuvausta, kuvien käsittelyä ja vaikka mitä muuta. Olen ollut Valtissa nyt aika lailla puoli vuotta. Ensin tehtiin lokakuussa 3 kuukauden sopimus ja tammikuussa sitä jatkettiin vielä noin puolella vuodella.

Valtti on tuonut arkeen rytmitystä ja selkeyttänyt tulevaisuuden suunnitelmia. Löysin täällä myös yhden uuden mielenkiintoisen alan, matkailualan, joka minua alkoi kiinnostaa. En tiedä, olisinko ilman Valttia hoksannut sitä.

Teen arjessani monia eri asioita, joista nautin. Vietän aikaa koirani kanssa mm. lenkkeillen, kuuntelen musiikkia, shoppailen, kuvailen jne. Ylläpidän hyvinvointiani juurikin lenkkeilemällä, kesällä tavoitteenani on aloittaa myös satunnainen juokseminen. Olen kiitollinen kaikesta, pienistäkin asioista. Jos ja kun saisin vielä tälle vuodelle koulupaikan, kaikki olisi mallillaan. Valtin jälkeen jatkan toivon mukaan uudella koulupolulla. Unelmoin valmistumisesta haaveammattiini eli ensisijaisesti kosmetologiksi. Heti perässä tulee toinen hyvä vaihtoehto, joka on siis matkailuala. Unelmoin myös siitä, että tämä pandemia helpottaisi (joka on varmasti jokaisen unelma) ja pääsisin vielä matkustelemaan monessa eri maassa. Matkailu on asia, jota kaipaan eniten. Vielä monta kiinnostavaa rantalomakohdetta Euroopassa on käymättä, ja kaukomaillekin haaveilen pääseväni vielä jonain päivänä. Rantakohteet ovat tällä hetkellä juttuni, mutta voi olla, että kiinnostus kaupunkikohteisiinkin herää, kun koluaa tarpeeksi eri paikkoja. Haluaisin myös vielä shetlanninlammaskoirapennun kaveriksi Bacolle, kun se täyttää ”seniori-iän”. Sen tiedän, että tulen omistamaan elämässäni aina koiria, koska ilman niitä en enää osaisi elää. Pennusta olisi sekä itselle iloa että kaveri Bacolle vanhuuspäivilleen. Ennestään tärkeää elämässäni ovat mm. terveenä pysyminen, koirasta huolehtiminen ja itseä kiinnostavien asioiden toteuttaminen, jotka ovatkin välttämättömiä asioita haaveitani tukemaan.

Markus on 38-vuotias omillaan asuva sinkkumies Kankaanpäästä. Markuksen perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kaksi isoveljeä.

Markus on suorittanut aikoinaan merkonomitutkinnon kauppaoppilaitoksessa (tietohallintopuoli). Sen jälkeen hän on tehnyt erinäisiä pätkätöitä - mm. toimistojuttuja, varastohommia, kaupoissa jne.

Ensikosketus Valttiin oli kymmenisen vuotta sitten. Aluksi Markus oli puupuolella helahommissa. Sieltä hän siirtyi mediapajakoulutukseen, joka muistikuvan mukaan kesti puolisen vuotta. Markus oli jo aiemmin suorittanut ATK-ajokortteja. Mediapajakoulutuksessa oli mm. kuvankäsittelyä ja InDesign-opettelua.

Koulutuksen jälkeen Markuksella vaihtelivat työttömyys- ja pätkätyöjaksot. Kaupungin varastolla hän oli kuntouttavassa työtoiminnassa ja sen jälkeen palkkatuella. Työt olivat varastokirjanpitoa, myyntiä, ostamista, tavaroiden hyllyttämistä, toimistohommia ym.

Työttömyysjakson jälkeen Markus tuli marraskuussa 2020 Valttiin työharjoitteluun. Työ sisälsi tietokoneiden korjaamista, uudelleen asennuksia, kovalevyjen tyhjennystä ym. Maaliskuussa 2021 hän siirtyi palkkatuelle. Markus ehti olla vain viikon mediapajalla, kun hän siirtyi Onnikoti Kerttu-yksikköön. Työvalmentaja Harri Hieta järjesti tämän mahdollisuuden tutustua hoitotyöhön. Onnikoti tarjoaa kehitysvammaisille asumis-, hoiva- ja kuntoutuspalveluja. Asiakaspaikkoja on 14. Idean hoitotyöstä Markus sai jo kauan sitten. Kun hän itse aikoinaan sairauden takia tarvitsi apua, hän ymmärsi hoitotyön tärkeyden ja merkityksen. Markus haki jo vuonna 2020 lähihoitajakoulutukseen Sataeduun, mutta silloin ei vielä tärpännyt. Kesäkuussa 2021 hän oli soveltuvuuskokeessa (sisälsi testejä) ja tällä kertaa hänet valittiin 4.8. alkavaan koulutukseen. Aina siis kannattaa yrittää uudelleen! Valtti on ollut mukana tukemassa ja edistämässä suunnitelmien toteuttamista. Markus opiskelee lähihoitajaksi työvoimakoulutuksessa. Opinnot sisältävät teoriaopintoja ja työssä oppimista. Oppiminen todennetaan näytöillä. Koulutus kestää parisen vuotta - ainakin hoitoalalla töitä riittää.

Harrastuksista Markus mainitsee läheisiksi tietokonepelit (videopelit). Mieluisia ovat strategiapelit. Pelaaminen onkin ollut tuttu juttu jo lapsuudesta Nintendoajoista lähtien. Pyöräily on liikuntalajeista läheisin - myös talvella kelien salliessa. Lukeminen ja elokuvat kiinnostavat laidasta laitaan. Kirjoista kaikki käy Stephen Kingistä Dostojevskiin. Markus myös valokuvaa ”järkkärillä” - mm. keskiaikaiset linnamme Olavinlinna, Hämeen linna ja Turun linna on kuvattu, samoin Panssarimuseo. Toki myös luontokuvaus kuuluu mieluisiin juttuihin.

Olen Marja Askola, 61-vuotias, naimisissa ja kahden aikuisen, Thomaksen ja Suvi-Marjan äiti. Lapsenlapsiakin on siunaantunut kaksi somaa tyttöä. Lapsuuden olen asunut Virroilla, nuoruuden Parkanossa sekä aikuisiällä Nokialla ja Viialassa. Miehelläni oli Viialassa tekstiilitukkuliike ja lopetettuamme yritystoiminnan muutimme vuonna 2006 Kankaanpäähän.

Koulutukseltani olen kasvatustieteiden maisteri (valmistunut Tampereen yliopistosta vuonna 1986). Varsinaista työhistoriaa minulla ei ole; olen ollut tukena ja välillä apunakin mieheni yrityksessä. Harrastuksena on ollut pitkään - noin 25 vuotta - kiinanpalatsikoirien kasvatus ja näyttelytoiminta. Menestyksellisestä kasvatustyöstä olen saanut Vuolasvirtapalkinnon. Pelkästään Suomen muotovalioita on 40 kpl. Pentueita on harvakseen, keskimäärin kerran vuodessa. Viime heinäkuussa syntyi viimeisin pentue (neljä narttupentua). Vaikka harrastus on ajoittain raskasta ja siivoamista riittää koiramäärän kanssa, on se palkitsevaakin omalla tavallaan.

Aloitin Valtissa vuonna 2013 kuntouttavassa työtoiminnassa Knuuttilan toimipisteessä. Tietotekniset taitoni olivat aika olemattomat ja niitä ”treenailtiin” Jyrkin kanssa. Sainkin tietokoneen ajokortin suoritettua. Loppuvuonna 2016 Knuuttilan ”porukka” siirtyi Valttiin Asemakadulle. Aloitimme Jyrkin kanssa VT-Sanomien väsäämisen. Jyrki hoiti taittopuolen ja minä puolestaan aineiston käsittelyn. Kokoonpano on vaihdellut tiimillä vuosien mittaan, haasteitakin on ollut - lehti on kuitenkin aina saatu ajallaan julkaistua (neljä numeroa vuodessa). Lopputuloskin on ollut kehumisen arvoinen.

Tämän vuoden maaliskuun alusta olen tehnyt toimittajan hommia palkkatuella. Sopimus kestää joulukuun loppuun. Jatkosuunnitelmia en ole sen kummemmin pohtinut - ehkäpä voisin löytää itseni freelance-toimittajana. Kirjoittaminen on aina ollut mieluista. Valtissa olen päässyt harjoittelemaan sosiaalisia taitojani - haastatteluja ja erilaisten ihmisten kohtaamisia onkin kertynyt viiden vuoden ”toimittajauran” aikana melkoisesti. Kaikkeen oppii; joskus pitää vain mennä pois mukavuusalueeltaan ja heittäytyä uusiin juttuihin. Haaveita ja unelmia on ihmisellä varmasti elon loppuun asti. Terveys on perusta hyvälle elämälle ja vanhemmiten onkin erityisen tärkeää pitää kunnostaan huoli, jotta voisi toteuttaa haaveitaan. Joskus tämä unohtuu - itse kultakin. Suunnitelmissani onkin liikunnan lisääminen eli kävelylenkkien lisäksi kuntosalia, jumppaa ja joogaa. Kunhan ”koronapeikko” poistuu tai hälvenee keskuudestamme, myös matkailu löytyy toivomuslistalta. Aurinkorannikot on aikoinaan koluttu ympäri maailmaa, nyt olisi kaupunkilomien aika. On paljon antoisampaa nähdä ja kokea kulttuurihistorialliset nähtävyydet paikan päällä kuin katsella niitä televisiosta.

Suuria myllerryksiä en elämääni kaipaa; niitä on ollut aika tavalla matkan varrella. On helpottavaa toisaalta nähdä, että kaikesta voi selvitä. Toisaalta saattaa joutua kasaamaan elämänsä sirpaleita kasaan pitkänkin aikaa. Kukaan ei selviä elämästä kolhuitta. Pääasia on, että säilyttää mielenrauhansa ja uskon tulevaisuuteen.

Nimeni on Sari Päivikki Ahola. Olen 49-vuotias nuori ja kotoisin aivan Savon sydämestä, Kuopion kupeesta. Pieneen perheeseeni kuuluu aikuinen tyttäreni, joka asuu tietenkin jo omillaan naapurinani ja shetlanninlammaskoira Baco alias Paappe, johon meillä on tyttäreni kanssa yhteishuoltajuus. Koulutukseltani olen yo-matkailumerkonomi. Valmistuin Sodankylästä vuonna 1995.

Työhistoria minulla on ollut kohtalaisen kirjava. Ensimmäiset kesätyömuistoni ovat mansikkamaalta ja kukkakaupasta. Pidempään olen myöhemmin työskennellyt esim. vuodeosastoapulaisena, köysi-, lanka- ja narutehtaalla, henkilökohtaisena avustajana, puhelinmyyjänä, keittiökaluste-esittelijänä, lomaosakkeiden myyjänä, grillillä, kierrätyskeskus Kontissa jne.

Arvostan itse kuitenkin ulkomailla vietettyä aikaani jopa enemmän. Kielitaidon sain 20 -vuotiaana asuessani Jenkeissä, Ohion Cincinnatissa - ensin vuoden au-pairina ja sen jälkeen vielä toisen vuoden downtownissa poikaystäväni kanssa. Toisen vuoden aikana tuli tehtyä jos jonkinlaista hanttihommaa, jotta pystyin elättämään itseni. Vapaa-aika kului au-pair -ystävieni ja paikallisten kavereideni kanssa, joihin tutustuin milloin mitäkin kautta. Vuoden jälkeen alkoi kuitenkin tuntua, että Suomi on turvallisempi ja rauhallisempi paikka elää. Ikävä Suomeen tuli niin kovaksi, että minun täytyi tulla kotimaahan takaisin. Siitä suunnilleen kuukauden päästä lähdinkin sitten Pohjois-Lapin ammatti-instituuttiin opiskelemaan.

Koulun loputtua tyttäreni ilmoitteli tulostaan. Silloin asuinkin jo periaatteessa tyttäreni isän kanssa Porissa, josta muutimme Ulvilaan tytön ollessa 4 kuukauden ikäinen. Elämä tuli ja tapahtui ja tytön ollessa noin 5-vuotias, muutin hänen kanssaan kahdestaan asumaan pienen matkan päähän. Hän oli naapurissa perhepäivähoidossa ja itse kävin Porissa töissä. Jossain vaiheessa muutimme tänne Kankaanpäähän. Täällä olin henkilökohtaisena avustajana ja tyttö kävi vielä toisen luokan täällä. Sen jälkeen muutimme työni perässä Pirkkalaan ja lopulta Tampereelle. Siellä tytär opiskeli painotuotantoassistentiksi (2,5 vuotta).

Kun tytär tuli täysi-ikäiseksi, meidän tiet erosivat napanuora oli katkaistava. Tytön matka jatkui Helsinkiin ja itse halusin kovasti muuttaa maaseudulle, omaan synnyinkuntaani. Kumpikin asuimme tahoillamme vuoden. Sen jälkeen tyttö halusi tulla tänne Kankaanpäähän ja itse halusin toteuttaa haaveeni: myin kaiken omaisuuteni - minulle jäi vain kaksi matkalaukkua vaatteita ja henk.koht. tarvikkeitani - ja muutin Espanjan Fuengirolaan. Olin jo niin pitkään halunnut asumaan etelään! Minulla oli siellä työ ja asunto, kunnes erään sattuman johdosta halusin vain ”turvaan” tyttäreni luokse, joten tulin tänne Kankaanpäähän. Ja sillä tiellä tässä nyt ollaan.

Olen ollut Valtissa nyt noin 1,5 vuotta kuntouttavassa työtoiminnassa, 4 h 3 pv/viikko (ti-to). Olen avustavana toimittajana VT-Sanomissa. Tykkään kyllä olla täällä - olenkin saanut hurjasti täältä apuja erilaisiin elämäntilanteisiin ja haastaviin ongelmiin, josta olen todella kiitollinen. Myös sosiaalisuus on asia, joka on ollut isoa plussaa täällä ollessa. Olisi kuitenkin mielenkiintoista jatkaa vielä tätä matkaa jonnekin päin ja luulenpa, että seuraava määränpää on Tampere. Tykkään siitä kaupungista tosi paljon, mutta milloin sinne, sitä en osaa vielä sanoa.

Harrastuksina mulla on ”kirppistely”, sisustus, koiranhoito ja kävely. Tykkään olla kovasti ihmisten seurassa, mutta vastapainona sille minun täytyy saada olla myös yksin. Tasapaino nääs. Arkeni on omannäköistäni. Olen kiitollinen tyttärestäni ja koirastamme ja ylipäänsä elämästä. Ehkä vielä joku päivä lähden johonkin etelän maahan vähäksi aikaa - muutamaksi kuukaudeksi - esim. Portugaliin. Miksipä ei? Haaveet on tehty toteutettavaksi, eikö?

Olen Alli. Tällä hetkellä opiskelen oppisopimuksella valokuvaajaksi. Aikaisemmalta koulutukseltani olen lähihoitaja. No, miksi en ole hoitajan hommissa, eiköhän lähihoitajalle töitä riittäisi varsinkin tällaisena aikana? Lähihoitajan työ ei sopinut minulle, en kokenut sitä missään vaiheessa omaksi alaksi. Hain alalle mielessäni hyvin romantisoitu kuva siitä, mitä se tulisi olemaan. Sitten totuuden valjettua päätin vain käydä koulun loppuun. Mieleeni ei jostain syystä juolahtanut, että olisin voinut vaihtaa alaa. Jotkut sanoivat, että koulutusta ei pysty suorittamaan loppuun, jos se ei ole kutsumusala - halusin vähän todistaa senkin väittämän vääräksi.

No onneksi sitten muutaman mutkan kautta päädyin tänne Valttiin. Tulin tänne ensin työkokeiluun ja sitten helmikuussa 2021 sain aloittaa oppisopimuksen ja nyt olen mukavassa tilanteessa - saan opiskella sellaista, mikä ihan oikeasti kiinnostaa.

Koulutus sisältää minulla yhden koulupäivän viikossa. Tähän mennessä koulupäivinä ollaan käyty läpi eri valokuvaajien kuvia ja keskusteltu niistä. Myös markkinointia on käyty läpi valokuvauksen näkökulmasta ja eri tyyppisiä valokuvia, mitkä tuovat esiin eri asioita. Kevään aikana tein kolme ensimmäistä näyttöä.

Opiskelen itsenäisesti vapaa-ajallani esimerkiksi ottamalla valokuvia. Valtissa otan kuvia mm. VT-Sanomiin, someen tai muuhun tarkoitukseen.

Tällä hetkellä tavoitteeni on tulla hyväksi valokuvaajaksi. Tämän julkaisun yhtenä teemana on haaveet ja unelmointi - onhan niitä minullakin. Ne vaan vaihtuvat niin usein ja niitä on niin paljon, että ehkä en ala niistä tässä sen enempää kertoilemaan.

Voin suositella oppisopimuksella opiskelua, varsinkin jos opiskeltava ala oikeasti kiinnostaa ja työpaikka on kiva. Silloin opiskelu on mielekästä ja tuo vaihtelua arkeen. Omalla kohdallani sanoisin, että oppisopimus on paremmin toimiva opiskeluvaihtoehto kuin pelkkä koulussa opiskelu. Työn lomassa oppii kivasti omassa tahdissa.

Olen Mikko, 29v. Olen Jämijärveltä alun perin kotoisin, mutta muutin asumaan Kankaanpäähän syksyllä 2020. Maalta muuttaneena kaupunkielämään on vielä totuttelemista. Vieras paikka Kankaanpää ei kuitenkaan ole, sillä olen suorittanut peruskoulun ja autokoulun Kankaanpäässä.

Vuonna 2010 opiskelin puutarha-alan tutkintoa Kiipulan Ammattiopistossa ja valmistuin vuonna 2013. Vuonna 2017 opiskelin graafista suunnittelua ja valmistuin vuonna 2020. Opiskeluiden jälkeen ajatuksena oli lähteä opiskelemaan Turkuun animaatiotutkintoa, mutta päätin jättää sen myöhempään ajankohtaan. Päätös oli oikea, sillä juuri silloin koronavirus rantautui Suomeen ja poikkeustila tuli voimaan, jolloin opiskelua ei olisi voitu järjestää normaalilla opetuksella.

Asiat, jotka erityisesti ovat sydäntä lähelläni, ovat eläimet, luonto, taide ja vanhanajan perinteet. Olen enemmänkin kaikkien eläinten ystävä, sillä pidän kaikkia eläimiä tasa-arvoisina. Eläinten hoito, suojeleminen ja tarkkailu ovat minulle tärkeitä - yhtä paljon kuin luonnon suojeleminen. Seuraan luontoa ja eläimiä aina kun liikun luonnossa. Kannatan kierrätystä ja kierrätän myös itsekin säästääkseni luontoa. Pyrin aina pitämään luonnon ja ympäristön siistinä. Kiertelen välillä kirpputoreilla, sillä sieltä löytyy välillä jotain kiinnostavaa. Itse kerään kaikenlaisia vanhanajan tavaroita, joko hyötykäyttöön tai sitten pelkästään koristeeksi.

Luonteeltani olen taiteellinen ihminen ja piirtämisen taitoa löytyy. Vuonna 2012 ryhdyin kevytyrittäjäksi taidealalle ja tuotin enimmäkseen taidetta, jota kutsutaan ”Antropomorfismi” taidetyyliksi. Tuotin taidettani piirtämällä piirtonäytöllä ja tietokoneella. Piirtämiseen käytän erilaisia piirto- ja kuvankäsittelyohjelmia. Myin omia töitäni DeviantArt-taidesivustolla ja siellä asiakkaat pääsivät tekemään tilauksia. Asiakkaiden ja tilausten määrä kasvoi aina vuosien mittaan.

Kun olin toiminut kevytyrittäjänä kolme vuotta, päätin alkaa laajentaa yritystoimintaani. Aloin tarjoamaan digivalokuvauksen- ja videokuvaamiseen palveluja. Kuvasin mm. erilaisia tapahtumia, esittelyvideoita, haastatteluja yms. Käsittelin itse kuvat ja videot niihin kuuluvilla ohjelmilla. Jos asiakas halusi valokuvat valmiiksi teetettyinä, vein kuvat teetettäväksi Kankaanpään valokuvausliikkeeseen. Tällä tavoin sain sovittua pienen yhteistyökumppanuuden heidän kanssa. Valmiit valokuvat toimitin asiakkaalle postissa ja jos asiakas asui lähellä, niin silloin toimitin valokuvat henkilökohtaisesti perille. Kun koronavirus levisi Suomessa keväällä 2020, alkoi asiakkaiden määrä laskea ja tilauksia ei enää tullut. Kesäkuun vaihteessa 2020 jouduin jättämään kevytyrittäjyyden, jolloin ilmoittauduin TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Vaikka kevytyrittäjyys päättyi, olen silti tuottanut omaa taidettani ja ylläpitänyt omia taitojani.

Syksyllä 2020 aloitin puolen vuoden mittaisen työkokeilujakson Kankaanpään Valtti-työpajalla. Maaliskuusta 2021 alkaen jatkoin kuntouttavalla työtoiminnalla. Olen päässyt taittamaan Valtin omaa lehteä (VT-Sanomia) ja tehnyt samalla muitakin töitä, jotka vastaavat omia taitojani ja koulutustani. Olen ollut Valtilla jo vuoden ja positiivisesti sanottuna olen viihtynyt todella hyvin.

Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi tarkoitus jatkaa taas kevytyrittäjänä, mutta vasta sitten, kun taidemarkkinoilla tulee kysyntää. Kyllä sitä voisi hakea johonkin muualle töihin, mutta kevytyrittäjyys on se, mikä itseäni kiinnostaa ja mitä tykkäisin tehdä.

Antropomorfisminen työ peura eläimestä. Työn nimi: ”A worst date night” (2021). Pakkauksen suunnitteluun liittyviä näyttö- ja harjoitustöitä vuodelta 2019. ”Hail the hair” -hiusväri pakkaus (yläkuva) on näyttötyö ja ”Uhrilähde vesi” -juomapurkki (alakuva) on harjoitustyö. Nämä pakkaukset ovat kuvitteellisia tuotteita.

Jaakko on 64-vuotias, syntyjään kankaanpääläinen. Jaakko asui 42 vuotta Vihteljärvellä kotitilalla. Koulut tuli käytyä kyläkoulussa ja keskustassa kansalaiskoulussa. Vuonna 1973 eli 16-vuotiaana Jaakko meni Sajara Oy:lle töihin (nykyään Worker Steel). Kolmisen vuotta tuli tehtyä metallitöitä (enimmäkseen metallin hiomista). Sajara lopetti toimintansa ja lomautti väkensä. Sen jälkeen Jaakko olikin kotitilalla. Vuonna 1978 Jaakko meni työkeskukseen ja oli siellä töissä 40 vuotta. Työtehtävänä oli valmistaa Reimalle vetoketjuja ja Rainer Viitalan peräkärryihin johtoja, samoin oli puuhommaa Lohikon tiilitehtaalle. Ekosaton puutarhalla Jaakko teki puutarha- ja varastotöitä. Pari vuotta Jaakko oli myös K-kaupassa Kankaanpäässä lähinnä pullopuolella.

Hän on ollut aina kiinnostunut lukemisesta. Aikoinaan hän luki kaikenlaista kirjallisuutta, nykyään enimmäkseen tietokirjoja. Piirtäminen on ollut myös harrastuksena. Jaakko on käynyt kansalaisopiston kursseja (mm. Iltamaalarit-kurssin). Tex Willerin avulla hän harjoitteli sarjakuvahahmojen piirtämistä.

Jaakko on kirjoittanut lukuisia kirjoja, tähän mennessä kirjoja on syntynyt 21. Jaakon tuotanto on käsittänyt historiallisia, sota- ja seikkailukirjoja. Tarinat ovat usein fiktiivisiä sijoittuen kuitenkin todelliseen taustaan. Suomen historia, Kustaa III:n aika, sodat, Villi länsi ja intiaanit sekä avaruus ovat toimineet teosten näyttämönä. Valikoimaa on siis riittänyt.

Ensimmäinen teos ”Honkajoen sissit” julkaistiin vuonna 1993. Se on 1700-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen kertomus isovihan ajalta. Viimeisin teos on nimeltään ”Tykkiratsuri sodassa”. Aineisto perustuu Jaakon mummun veljen sotapäiväkirjoihin. Myös kansalaisarkiston tietoja käytettiin. Suvulle on tehty sukutarina eli ”Välimäki - Setälä” -historiikki.

Jaakko tuli Valttiin vuonna 2017. Hän on vuosien varrella tehnyt erikoisartikkeleita VT-Sanomiin. Juttuja on riittänyt tässäkin laidasta laitaan; mm. suomalaisen sotilaan tie, Kankaanpään asutushistoria, ensimmäinen kuukävely, ilmastonmuutos, keskiaikaiset linnamme ja kulkutaudit. Marsiin on myös matkattu. Työ on ollut antoisaa ja mielenkiintoista. Seuraavaksi on luvassa Turun renessanssihovin aikaa. ”Koronatauti on sekoittanut koko maailman. Kuitenkin maailman tilanne on yhtä sekava kuin ennen koronaa, mikään ei ole muuttunut. Sama tappelu jatkuu. Aina tulee jotakin. Maailman tilanne saisi rauhoittua ja yritän saada itseäni kuntoon, että jaksaisi kirjoittaa. Tällä hetkellä kiinnostaa keskiaikainen historiamme.”

”Honkajoen sissit” on Jaakon ensimmäinen teos vuodelta 1993. Tapahtumapaikkana on Honkajoella sijainnut kartano ja -aika 1715-1721. Torpparipariskunta joutui silloin isovihan aikana kokemaan venäläisten sortoa. Torppari Pauli Törmä liittyi suomalaisiin sisseihin, jotka hyökkäsivät venäläisten joukkoja vastaan. Miten tarina päättyy - ota selvää!

Olen 58-vuotias ja kotoisin Keuruulta. Asun Kankaanpäässä. Ammattikoulutukseltani olen koneenkorjaaja (2-vuotinen koulutus). Työpaikkoina ovat olleet Posti, VR, Kankaanpään kaupunki, TVL, seurakunta ja Rauma Repola.

Aloitin aikoinaan Valtissa autopajalla kolmena päivänä viikossa. Sieltä siirryin Valtin Knuuttilan toimipisteeseen opettelemaan ATK:n käyttöä. Vuoden 2016 lopulla siirryimme Valtin Asemakadulle. Siitä lähtien olen tehnyt toimittajan tehtäviä Valtin omassa julkaisussa (VT-Sanomat). Valtissa olen oppinut tekniset taidot tietokoneen käyttämiseen.

Harrastan pyöräilyä ja shakkia.

Aloitin aktiiviliikkumisen vasta aikuisiällä. Juoksin pitkiä matkoja ja tein jopa parin tunnin lenkkejä. Nykyisen Crescent-kilpa/maantiepyörän ostin noin kahdeksan vuotta sitten. Pyöräilyssäkin harrastan pitkiä matkoja; pisin matka on ollut 150 km.

Pari vuotta sitten tapahtui minulle pyöräilyonnettomuus. Lensin tangon yli suoraan asfaltille oikealle kyljelleni. ”Tekevälle sattuu”. Oikean puolen solisluu ja sen puolen kylkiluut murtuivat. Samoin keuhkoon tuli reikä. Loukkaantuminen on vaikeuttanut pyöräilyharrastusta - käsi puutuu helposti. Ajaminen kuitenkin jatkuu, ja varsinaista pelkoa ei onnettomuudesta jäänyt. Huollan ja kunnostan polkupyöräni itse.

Pyörän valinnassa kaikki lähtee rungosta. Sen pitää olla oikeankokoinen ja hyvälaatuinen. Oikeankokoinen pyörä on perusta hyvälle ajoasennolle. Seuraavaksi tärkeintä on satulan säätäminen oikealle korkeudelle. Jos vain mahdollista, niin pyörä kannattaa koeajaa ennen ostopäätöstä. Hankinnan jälkeen pyörää on huollettava säännöllisin väliajoin. Muista myös laadukas kypärä.

Miro on 19-vuotias omillaan asuva nuorimies. Hän on opiskellut metallialaa Kankaanpäässä kolme ja puoli vuotta ja tarkoitus on saattaa opinnot loppuun, että saa ”paperit taskuun”. Tulevaisuuden haaveet eivät ole vielä selvillä.

Valtin eSport-kerhossa on saanut tutustua uusiin tyyppeihin ja kokeilla eri juttuja. On käyty kuvailemassa luonnossa, tutustuttu Escape-roomeihin ja pelattu erilaisia pelejä. Mieluisia ovat ammunta- eli ”räiskintäpelit”. Pelaaminen on intohimo muutenkin arjessa ja helposti päivässä siihen kuluu 10-12 tuntia.

Pelaaminen itsessään on mukavaa, se auttaa irrottautumaan arjesta ja rentoutumaan. Siinä voi myös kavereiden kanssa tehdä kaikkea maan ja taivaan välillä.

Janne on 31-vuotias ja asuu Kankaanpäässä. Valtti on tuttu paikka entuudestaan eli hän on ollut Mediapajalla.

Jannella on yo-tutkinto ja sähköasentajan tutkinto. Hän on tehnyt kojeistoasentajan töitä, ollut postinkantajana ja kaupungilla puutarha- ja puistohommissa. Työpaikka olisi se tärkein asia tulevaisuudessa. Sen myötä selkiäisi moni asia.

Pelaamista tulee harrastettua silloin tällöin. Peliryhmä on rento paikka viettää aikaa ja porukka on tullut tutuksi.

Velipekka on 26-vuotias ja asuu Kankaanpäässä omillaan. Perheeseen kuuluu isä, äiti sekä kolme sisarta ja veli. VP on sisarussarjan nuorin.

Koulutukseltaan Velipekka on merkonomi. Työharjoittelu kuului opintoihin ja ”raksalla” on ollut kesätöissä. Valtissa hän on ollut Mediapajalla viitisen vuotta - myös puuosastolla, kun apua on tarvittu. Mediapajalla VP on tehnyt ”leikkelyhommia” (mm. käyntikortteja) ja tulostelua. Samoin ollut mukana ruokahaussa.

Peliryhmässä ovat mieluisia ”räiskintä”- ja urheilupelit. Niitä pelataan myös kotona päivästä riippuen. Muut harrastukset ovat ensisijaisia. VP seuraa televisiosta futista ja jääkiekkoa. Samaten hän itse harrastaa urheilua, erityisesti kuntosalia ja salibandyä. VP pelaa Kankaanpään sählyjoukkueessa. Urheilu on elämässä tärkein juttu - jo nuoresta pitäen. Jatkuvaa pelaamista ei kestäisi - muuten ”pää räjähtää”.

Valtti on tuonut rytmiä elämään - ”homma ei ole lähtenyt kokonaan lapasesta”. Samoin uusia kavereita. Valttiin on ollut mukava tulla joka päivä. Peliryhmässä on pelattu erilaisia pelejä; myös sellaisia, mitä ei muutoin tulisi pelattua. Kaiken kaikkiaan on ollut hauskoja hetkiä.

Urheilu ja harrastukset ovat arjen kohokohtia. Tavoite on löytää työ, jota tykkäisi tehdä. Näin pystyisi ansaitsemaan enemmän ja toteuttaa asioita. Kesällä 2021 on tarkoitus mennä työharjoitteluun eli postihommiin. Erityisesti yöjakelu kiinnostaa - valvominen on Velipekalle tuttua, kun yöllä tulee seurattua NHL:n pelejä Jenkeistä. Markus on 26-vuotias ja asuu Kankaanpäässä veljensä kanssa Myllymäessä. Ideoita opiskeluun on eli konetekniikka ja hitsaajan työt kiinnostavat. Ajatuksena on hakea koulutukseen ja aikanaan työllistyä. Alalla ainakin riittää töitä.

Markus tykkää pelaamisesta: aikaa saattaa kulua päivästä riippuen 4-10 tuntia. Silloin voi jäädä siivoamiset ja tiskaamiset väliin. Pelit vievät ”uuteen maailmaan” ja ovat muutenkin mielenkiintoisia. Pelien ulkonäkö on ratkaiseva - että se näyttää kivalta. Myös musiikki on tärkeä tekijä pelimaailmassa. Musiikin kuuntelussa kaikki käy klassisesta heviin - mielialasta riippuen.

Lähinnä sydäntä ovat toiminnalliset pelit eli räiskintä ja ammunta, samoin ”pähkäilypelit”. Peliryhmässä on kokeiltu myös vanhempia pelejä. Suosikki on Apex Legends ja sitä pelataan kotonakin. Ohjaaja Katriina saa kehuja ja on tuttu jo Amiksen ajoilta.

Kankaanpää on hyvä paikka asua. Lahti on myös mahdollisuus, kun äiti asuu siellä.