Paratiisi maan päällä Teksti: Manu Paavilainen – Kuvitus: Viivi Halonen
P
ysähdy hetkeksi ja yritä kuvitella maisema paratiisistasi. Miltä se näyttää? On mahdollista, että mieleesi piirtyy hyvin nopeasti kuva, joka muistuttaa juutalais-kristillisen perinteen Eedeniä, runsauden puutarhaa, jossa pedot eivät jahtaa, eikä kesä lopu koskaan. Saatat turhautua huomatessasi, ettei paratiisisi olekaan kovin omaperäinen. Älä huoli – ei kenenkään muunkaan. Halki historian eri maailmankolkkien kulttuurit ovat olleet sidoksissa uskonnolliseen ajatteluun. Lähes kaikilla tunnetuilla kansoilla, olivat ne sitten moderneja tai miltei unohdukseen painuneita, on ollut oma käsityksensä paratiisista. Se on tila, joka saavutetaan joko kuoleman jälkeen tai aikojen lopussa. Toisille se on synnyinkoti, josta olemme harhautuneet. Asteekkien paratiisin nimi on Tlalocan. Se on jokien ja järvien maa, ja kaikkialla kasvaa puita ja kukkia. Maissi, pavut, hedelmät tai kaakao eivät lopu koskaan. Australian aboriginaaleja odotti kuoleman jälkeen he-
20
delmällinen maa, jonka virtaavien vesien rannalla asui loputtomasti riistaa. Paratiisikuvaelmat näyttäisivät kuvastavan niitä sepittäneiden metsästäjä- keräilijöiden ja paimentolaisten elämää vailla minkäänlaisia haasteita. Kognitiivisen uskontotieteen tutkija Jani Närhi on tutkinut eri kansojen paratiisikäsityksiä ja koonnut kirjassaan Paratiisien synty (2009) niissä yleisimmin esiintyviä elementtejä. Paratiisimme ovat tyypillisesti vehreitä ja hedelmällisiä maita, jossa on runsaasti vettä. Ihminen elää vaihtelevassa sopusoinnussa eläinten kanssa riippuen siitä, kuinka paljon kyseinen kulttuuri on riippuvainen metsästyksestä. Vaikka täällä ihmisen ei koskaan tarvitse pelätä joutuvansa saaliiksi, paratiisiemme maisemissa näemme kauas ja meillä on runsaasti koloja ja pöheikköjä, jonne piiloutua. Aina kannattaa pitää varansa, haaveillessaankin. Paratiisimme näyttävät heijastelevan elämän perustarpeita: ravintoa ja turvaa. Turvallisuuden tunne rakentuu pohjimmiltaan sille, että eliöt ovat sopeutuneet
Symbiontti 3/ 2020
