Kuinka suuri maanjäristys

Kuinka suuri maanjäristys tarvitaan smoothien tekoon? ja muita kysymyksiä

Koonnut: Roope Nykänen, Valeria Valanne & Pasi Okkonen - Kuvitus: Onni Pörhölä & Valeria Valanne

Onko sinuakin aina vaivannut se, mikä on Uzbekistanin korkein vuorenhuippu, tai mikä kiviä kiinnostaa? No ainakin joitain Symbioosin jäseniä nämä ovat kiinnostaneet, joten kysyimme niitä maantieteenopiskelijoilta. Maantieteen opiskelijoilla on ollut myös meille joitakin kysymyksiä, jotka löytyvät jutun lopusta!

Mikä on Kazakstanin rautatieverkoston pituus ja miten tärkeä osa maan kaivosteollisuuden infrastruktuuria se on?

Tällainen nippelitieto on ehdottomasti meidän mantsalaisten erikoisalaa, ja hetken mietiskelyn jälkeen muistuikin mieleemme että Kazakstanissahan on noin 16 614 kilometriä rautatieverkostoa, jota ylläpitää kansallinen rautatieyhtiö Kazakhstan Temir Zholy, jonka myös CIA:n tietokanta vahvisti.

Tämän merkitys maan kaivosteollisuudelle täytyy olla melko suuri, sillä Kazakstanin kaivosteollisuus ei ole sieltä pienimmästä päästä, yhteenlasketun arvon hipoessa lähes 30 miljardia. Lisäksi maan tieverkosto on harvaa ja monilta osin huonokuntoista.

Jos etsii kovaa kiveä kiipeilyä varten, niin mihin päin Suomea kannattaisi suunnata sopivan kiven toivossa?

Suomen kallioperä on maapallon vanhinta laatua ja sen verran monta myllerrystä läpi käynyt, ettei täältä muuta löydykkään kuin ”kovaa kiveä”. Kallion kiipeiltävyyteenhän vaikuttaa jyrkkyys, murrokset, kiven kestävyys sekä irto- ja orgaanisen aineksen määrä pinnassa. Yleisesti ottaen graniitti sopii kiipeämiseen, ja sitähän meillä kuulkaa on! Ota siis maastokartta kauniiseen käteen ja etsi karttamerkkejä ”jyrkänne” ja ”kalliopaljastuma”. Mikäli erityisesti boulderoimaan mielit, on maamme täynnä aktiviteettiin soveltuvia siirtolohkareita! Tässä tapauksessa palaa kartan äärelle etsien karttamerkkiä ”iso kivi”.

Ps. Muistakaahan sitten, että sammaleiden ja irtoaineksen poistamiseen kalliosta tarvitaan maanomistajan lupa, joten ei mennä omin päin suunnittelemaan kiipeilyreittejä mökkinaapurin takametsään. :)

Mikä on Uzbekistanin korkein vuorenhuippu ja mistä sen nimi tulee?

Uzbekistanin korkein vuorenhuippu on nimeltään Khazret Sultan (uzbekin kielellä Hazrati Sulton cho’qqisi), joka kohoaa 4643:n metrin korkeuteen. Tietoa vuorenhuipun etymologiasta ei ollut helppo löytää mutta Google Translaten avustuksella saimme selville nimen kääntyvän suomeksi “Hyvän herra sulttaanin huipuksi”.

Emme valitettavasti osaa sanoa nimen alkuperästä tämän enempää, mutta hauskana lisätietona huippua kutsuttiin kommunismin ollessa vielä voimissaan “kommunistisen puolueen 22:n kongressin huipuksi”.

Minkälainen olisi maailma, jossa ei olisi lainkaan pinnanmuotoja maalla eikä merenpohjalla (tehden kuitenkin linjauksen, että olisi erikseen maa- ja vesialueita)?

Näin ison muutoksen vaikutusten listaaminen veisi todennäköisesti enemmän tilaa kuin lehtenne sallii, mutta päällimmäisenä tulee mieleen ainakin muutokset paikallisilmastoihin ja ekosysteemeihin. Muun muassa Atacaman ja Gobin aavikot katoaisivat, kun kosteita merituulia blokkaavia vuoristoja ei olisi. Samalla katoaisi myös vuoriston kasvi- ja eläinkannat, sekä vuoristojen rajaamat ekolokerot.

Veden virtaus ei myöskään toimisi kovin hyvin. Huokoiset ja lajittuneet maaperät todennäköisesti soistuisivat helposti sadeveden levittäytyessä tasaisesti maaperään ja veden virratessa näihin karkeammista maalajeista. Maapallo ei kuitenkaan pysyisi tasaisena kovinkaan pitkään, sillä vesi- ja tuulieroosio muokkaisivat maaperään pinnanmuotoja suhteellisen nopeasti.

Ultimaattisia ekologisia käytäviä

Kuinka suuri maanjäristys tarvittaisiin, jotta smoothien teko onnistuisi ilman sähköä?

Tätä kysymystä varten jouduimme ottamaan käyttöön kotitaloustuntien opit, luonnonmantsan tietämyksemme, sekä täysin koulutukseemme kuulumattomia fysiikan taitoja. Pitkän pohdinnan jälkeen saimme kasaan alla olevan kaavan, josta Syksy Räsänenkin voisi olla ylpeä: • Blenderin teho: 600W • Blenderissä 70% hyötysuhde • Smoothien tekoon kuluu noin 30s • Vaadittu energiamäärä yhteen smoothieeseen: 600W*0,7*30s=12 600 J • Oletus: hedelmät sijoitettu suoraan maanjäristyksen hyposentrumiin • Energiamäärän ja Richterin asteikon välinen kaava: va: log E=1.5*R+4.8 (E=energia, R=magnitudi) --> R=log((12 600)-4.8)/1.5 = -0.466 magnitudia

Mikä on pisin suora linja maapallon pinnalla, joka ei leikkaa minkään tien kanssa, jos vesialueita eikä etelämannerta oteta huomioon? Ja missä tämä ”ultimaattinen ekologinen käytävä” sijaitsee?

Lähestyimme ongelmaa aluksi geoinformatiikan työkaluin ja yritimme tehdä analyysiä, joka ottaisi huomioon vain suuret tiet. Valitsimme aineistoksi Venäjän, sillä oletimme suurimman ekologisen käytävän ilman muuta sijaitsevan Siperiassa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin vapaasti käytössä olevan aineiston saatavuus. Lopulta Venäjän tiestön sisältävä aineisto löytyi NASA:lta, mutta kyseessä olikin niin valtava luokittelematon viiva-aineisto, että tämän tutkimuksen tekeminen vaatisi rahoitusta.

Niinpä lopullinen tulos saatiin vahvan mutu-tutkimuksen keinoin, silmämääräisesti, Google Earthin mittanauha-työkalulla. Tällä metodilla pisin suora linja löytyi Saharasta, jonka pituudeksi mittanauha ilmoitti huikeat 3000 kilometriä. Toinen äärimmäinen suora linja löytyi Grönlannista, mutta sen pituus jäi vain 2600 kilometriin (ks. kuva).

Miksi mantsanopeja ei bilsa kiinnosta?

Erään mantsa-bilsa opeopiskelijan vastaus: “Mun mielestä mantsan opeja kiinnostaa kyllä bilsa, mutta ei välttämättä kaikki sen osa-alueet ja ei aina niin syvällisesti kuin mitä yliopistossa opetetaan. Tämä on kuitenkin normaalia, koska se pätee omaan pääaineeseen myöskin. Yksi asia on myös se, että biologiaa korostetaan maantiedettä enemmän esimerkiksi tulevassa opsissa ja mantsalaiset haluavat tuoda omaa pääainettaan esiin ja pyrkiä säilyttämään sen tärkeyttä opetuksessa”.

Mikä kiviä kiinnostaa? Vai kiinnostaako se kiviäkään?

Vanhimmat kivikaverit ovat hengailleet täällä maapallolla jo yli 4 miljardia vuotta, joten he ovat nähneet aivan tarpeeksi kaikkea. Oli kyse sitten kivenkovasta luonnontieteestä tai energiakivien parantavasta värähtelystä, kiviä ei todellakaan voisi enää vähempää kiinnostaa. Rock on!

Mistä voi tietää, mitä maankuoren ytimessä oikein on? Kuka siellä on käynyt?

Vaikka Jules Vernen kuvaus matkasta maan keskipisteeseen onkin kovin houkutteleva, ei sieltä valitettavasti löydy taistelevia dinosauruksia tai kaunista merta. Lämpötila- ja paineolot tekevät maapallosta sen verta epämieluisan matkakohteen, ettei ihminen pääse muutamaa kilometriä syvemmälle maankuoreen.

Maapallon rakenne ja ulko- sekä sisäytimien olemassa olo on voitu selvittää seuraavasti: 1) Ymmärtämällä fysiikan lakeja. 2) Seuraamalla ja mittaamalla maanjäristyksien eri aaltojen kulkemaa matkaa ympäri palloa. 3) Laskemalla mittaustuloksista kovin monimutkaisia laskuja.

Kovin yksinkertaistettu esimerkki: S-aallot eivät pysty kulkeutumaan sulan aineksen läpi - maapallolla on siis oltava sula ydinkerros. P-aallot taas kulkeutuvat kiinteässä aineksessa paljon nopeammin, ja kun otetaan huomioon eri P-aaltojen saapuminen kohteeseen eri aikoihin on sulan kerroksen keskellä oltava pienempi kiinteä alue. Tadaa!

Mitä sitten tulee ytimen rauta- ja nikkelikoostumukseen, tämä on kyetty selittämään aika yksinkertaisesti magneettikehän olemassaololla. Mikäli konseptin käsittäminen tuntuu hankalalta, suosittelen muistelemaan yläasteelta tuttua fysiikan tunnin koetta, jossa rautahippuja siroteltiin magneettipuikon päälle.

Onko maapallo pyöreä?

Maapallon muodossa voidaan kiistämättä havaita jonkinasteista pyöreyttä. Virallisen määritelmänhän mukaan maapallo on muodoltaan geoidi, joka tarkoittaa globaalia merenpinnan korkeutta, mikäli vain painovoima ja maapallon pyöriminen otettaisiin huomioon. Koska maapallon massa on jakautunut epätasaisesti, vaikuttaa painovoima erisuuruisesti merenpintaan eri puolilla maapalloa.

Maapallon pintaa voisikin kuvailla jonkinlaiseksi ruhjotuksi ellipsoidiksi. Ei täysin pallomaisen pyöreä, mutta ei sitä litteäksikään oikein voi argumentoida, vaikka tähänkin omistautuneita ihmisiä geoidimme pinnalta löytyy.

Bilsalaisten vastauksen matsalaisten kysymyksiin:

Kuinka monta lintua pitää bongata vuodessa, että on bongaripiireissä cool?

Lajimäärä nyt on se ja sama. Kuka tahansa voi nähdä vaikka 300 lajia vuodessa jos juoksee vaan muiden löytämien lintujen perässä. Coolia on uusien asioiden oppiminen, lajintuntemuksen kehittäminen tai uusien lintujen etsiminen ilman mitään ennakkotietoja.

Kumpi tuli ensin, muna vai kana?

Muna.

Miksi hirvi pudottaa sarvensa?

Hirviurokset kasvattavat joka kevät näyttävät sarvet, joiden tarkoituksena on mainostaa omaa kelpoisuuttaan naaraille. Toisinaan urokset puskevat sarvilla toisiaan, mutta aseiksi niitä ei ole kuitenkaan tarkoitettu. Jopa 25 kiloa painavat sarvet kannattaa siis tiputtaa pariutumisen jälkeen, jotta energiaa säästyy talvesta selviytymiseen. Keväällä ravinnon ja lämpötilan lisääntyessä urokset voivat jälleen suunnata enemmän resursseja lisääntymiskumppanin houkutteluun.

”Rock on!

Haluatko lukea lisää bilsalaisten vastauksia?

Loput kysymykset, joihin vastasimme löytyvät maantieteilijöiden lehdestä! Mantsalaisten lehti Mantu löytyy osoitteesta: https://issuu.com/mantulehti

Ovatko madot hyönteisiä?

Lajien polveutumishistorian, eli fylogenian, kannalta madot eivät ole eläiminä kovin yhtenäinen ryhmä, vaan matoja esiintyy monissa eri eläinten pääjaksoissa. Näitä ovat esimerkiksi sukkulamadot, lapamadot sekä nivelmadot, johon esimerkiksi tuttu kasteliero kuuluu. Mato määritelmänä nojaakin ennemmin eläimen morfologisiin piirteisiin. Madon Wikipedia-sivuilla mato selitetään raajattomaksi ja lankamaiseksi eläimeksi, joka liikkuu matelemalla.

Hyönteiset taas ovat taksonomisesti yhtenäisempi ryhmä. Hyönteiset ovat yksi niveljalkaisten luokka, jonka ominaispiirteisiin kuuluvat muun muassa kolmiosainen ruumis (pää keskiruumis, takaruumis), tuntosarvet sekä kolme jalkaparia. Näiden kuuden liikkumista helpottavan ulkoneman takia voidaankin todeta, etteivät raajattomat madot ole hyönteisiä.

Etymologisesti tarkasteltuna asia ei kuitenkaan ole aina näin yksinkertainen. Kansankielessä hyönteisten toukkia voidaan yleensä kutsua madoiksi. Lisäksi hyönteisiin kuuluu mato-nimisiä elukoita, kuten kiiltomato. Kiiltomato on kuitenkin madon sijaan kovakuoriainen. Eläinten nimet eivät siis ole läheskään aina täsmällisiä ja todenmukaisia.

Toisaalta Wikipedian määritelmääkään ei voida pitää täysin absoluuttisena, sillä tällöin myös käärme laskettaisiin madoksi. Yksinkertaisesta preesensistään huolimatta mato onkin otuksena varsin monitulkintainen.

Miten on mahdollista, että kameleontit vaihtavat väriä?

Kameleontit muuttavat ihonsa kykyä heijastaa valoa. Niiden ihossa on kaksi erillistä iridoforisolukerrosta päällekkäin, jotka sisältävät guaniinista koostuvia nanokristalleja kerroksissa (Niillä on myös usein punaista, ruskeaa ja keltaista pigmenttiä ihossa muissa soluissa). Supistamalla ja laajentamalla solua näiden kristallien välinen etäisyys muuttuu ja niin myös solun valonheijastavuus. Näin ollen väri muuttuu myös ja ne ovat todennäköisesti sekä hermoston että umpieritysjärjestelmän hallinnassa kuten muutkin kromatoforisolut. Kuten muutkin edes jotenkin mielenkiintoiset asiat selkärankaisissa, nämäkin ovat hermostopienajohdannaista kudosta.

Oletan, ettei valon heijastumisen ja värien yhteyttä tarvitse selittää.