Illuusio
3/2024
60. vuosikerta
Päätoimittaja
Suvi Leskinen suvi.leskinen@helsinki.fi
Toimitussihteeri
Oona Kurola oona.kurola@helsinki.fi
Muut tekijät
Silja Kiljunen, Essi Kumpumäki, Suvi Leskinen, Emilia Luomanmäki, Kiisla Porvari, Mikko Salo, Henriikka Rossi, Vilma Rönty
Ulkoasu ja taitto
Silja Kiljunen, Essi Kumpumäki, Oona Kurola, Suvi Leskinen, Kiisla Porvari, Henriikka Rossi, Kristel Ruokonen, Vilma Rönty
Kansi
Oona Kurola
Logo
Anni Virolainen
Paino
Helsinki Bofori Oy, Helsinki Painos 50 kpl
ISSN-L 1458-4115
Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea.
Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto
Pääkirjoitus
Menneet ja tulevat tapahtumat
Pj-palsta
Eliömaailman huijarit
Salainen viesti
Kilpisjärven kenttäkurssi
Loimun terveiset
Kulinaristin palsta
AI-horoskooppi
Testipalsta
Minä suojelen sinua melkein kaikelta
Teksti: Suvi Leskinen – Kuva: Henriikka Rossi
Loppukesän uutiset Hukkajoen tapahtumista ovat varmasti tavoittaneet biologit ja luonnonsuojelijat. Stora Enso teki avohakkuutta suojellun raakkujoen vieressä, minkä aikana joki ylitettiin raskaalla metsäkoneella satoja kertoja. Alle jääneet raakut murskaantuivat, ja alavirtaan tonneittain valunut savi ja hiesu koitui jäljelle jääneiden kohtaloksi. Sen lisäksi että asiasta jäätiin verekseltään kiinni, metsäkoneen kuskin pysäyttänyttä biologia suunnilleen käskettiin vilauttamaan rintojaan (juuri kun valistin sukupuolten välisestä tasa-arvosta edellisessä pääkirjoituksessani).
Median kohun myötä valkeni, että tämä oli vain jäävuoren huippu. Sama joki on ennenkin ylitetty metsäkoneella, sama firma on ajanut muuallakin raakkujen yli, hakkuissa ei noudatettu suosituksia joen viereen jätettävästä turvavyöhykkeestä. Geneeristen lausuntojen myötä välteltiin vastuunottamista ja syytettiin prosessin monimutkaisuutta ja usean tekijän osallisuutta. Viimeisenä pisarana kuskia nimenomaan käskettiin ylittämään joki, vaikka toinen reitti oli täysin mahdollinen. Luonnonvarojen käyttöä seuraavia luonnonsuojelijoita tämä ei yllätä. Ilmiselvästi suomalaiselle teollisuudelle luontoarvot tarkoittavat palkkapussia, eikä elämän monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja. Jotenkin teollisuus on aina päässyt kaikesta kuin koira veräjästä. Onhan helpompi jälkeenpäin olla hattu kourassa syvästi pahoillaan, kun vahinko on jo tapahtunut. Sitten laverrellaan kauniita lupauksia ja poliitikot silittelevät päätä. Asia unohtuu, kunnes sama toistuu seuraavan laiminlyönnin paljastuttua.
LUONNONSUOJELULAKI ON huteralla pohjalla. On käsittämätöntä, että kaksinkertaisesti suojelulle Viiankiaavan suolle on täysin mahdollista perustaa kaivos. Taisteluista huolimatta ainutlaatuisella aapasuolla on tehty koekairauksia. Myöskään Orpon hallituksen suunnitelmat satumetsien suojelemisesta eivät hirveästi lohduta. Suojeltavien metsien vaatimukset ovat pitkälti mahdottomat, mutta sellaisia metsiä on kuitenkin ihan olemassa. Yksi esimerkki on Sallan Värriön aarniometsä, jossa hakkuut ovat keskeytyneet Suomen luonnonsuojeluliiton valituksen käsittelyn ajaksi.
Suomen luonto ja metsät nähdään vihreänä kultana, jota voidaan loputtomasti riistää. Lisäksi moni luonnonsuojelun kannalta tärkeä asia on jäänyt suosituksen tasolle, joten laki ei velvoita noudattamaan esimerkiksi hakkuiden turvavyöhykkeitä. Eihän siis teollisuuden kannata noudattaa mitättömiä suosituksia, jos se tarkoittaisi vain tappiota tuotoissa. Se taas mitä lakiin on kirjattu, pystytään usein poikkeuksilla kiertämään.
Entä jos vastaava tilanne sattuisi terveydenhuollossa? Kuten joku päivä kirurgi päättäisikin, että hoidetaan murtunut jalka amputaatiolla? Se olisi nopeampi tapa päästä murtumasta eroon kuin vaivalloinen kipsaus useaksi viikoksi. Anestesialääkäri ei tiedä kuka ja miksi nukutetaan, ja hoitaja ojentaa sahan koska käsketään. Johto pesee kätensä sanomalla, että heillä ei ole tietoa mitä siellä leikkurissa tapahtuu ja murtuman hoito on kovin monitasoinen juttu. Tällainen ei tietenkään tulisi kuuloonkaan, mutta miksi luonnonvarojen käyttö on aivan holtitonta?
KAIKEN TÄMÄN RISTIRIITAISUUDEN ja kiertelyn seuraaminen on turhauttavaa. Puhdas ahneus ajaa tilaisuuden tullen heittämään pelisäännöt roskiin korvaamattoman luonnon kustannuksella. Maallikoita viilataan linssiin merkityksettömillä sertifikaateilla ja imagoa parannellaan koskettavalla viherpesukampanjalla. Samaan aikaan uutisissa jälleen pahoitellaan suojelunarvoisen metsän kaatamista, ja kuvassa kuukkeli seisoo tukkikasan päällä katsoen kaadettua kotimetsäänsä.
Luonnonsuojelulain porsaanreiät pitää tukkia ja luonnontuhoajat täytyy saada vastuuseen. Painetta on jo EU:n puolelta, kun kotimaamme vastustama asetus luontokadon pysäyttämisestä astui voimaan. Tekosyyt toimien vitkutteluun saavat jo riittää, sillä loppujen lopuksi elämme yhteisellä planeetalla. Olemme itse kaiken tämän aiheuttaneet, joten meidän velvollisuutemme on myös korjata vahingot.
Menneet ja tulevat tapahtumat
Koonnut: Toimitus
Menneet
24.8. Preorientoiva päivä Suomenlinnassa Fuksit ja tuutorit tutustuivat piknikin merkeissä.
26.–30.8. Orientaatioviikko
Tervetuloa Bio- ja ympäristötieteelliseen tiedekuntaan uudet opiskelijat!
30.8 Retki Korkeasaareen
Fuksien ja tuutorien yhteinen retki Korkeasaaren eläintarhaan.
12.9. Kertsibileet
Kertsikauden avajaisia juhlittiin pyjamabile-teemalla ja hauskoilla joukkuepeleillä.
13–15.9. Kolmen kunnan ralli
Linturalli Humppilan, Urjalan ja Punkalaitumen alueella. Voittajajoukkue Lintuinfluensserit sai kokonaiset 74 havista!
16.9. Saunakauden avajaiset
Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan saunasta päästiin taas nauttimaan!
24.9. Lukupiiri Keskustelua Long Litt Woonin teoksesta Minun sienipolkuni.
27.9. BD-pelit Tiedekunnan fuksit toivotettiin jälleen tervetulleiksi Biodiversiteettipeleissä perinteisin menoin hauskojen tehtävien parissa.
30.9. Sauna Puukiuas lämpeni jälleen Kaisaniemessä.
Tulevat
12.10. Halias-excu 22.11. Kaamossitsit 29.11.–1.12. Rissesimulaattori
Puheenjohtajan syysterveiset
Teksti ja kuva: Kiisla Porvari
Heippa hei symbiontit!
Syksy on viimein ihan oikeasti täällä ja niin ovat myös uudet fuksit! Ja tietty kaikki muutkin opiskelijat. Tervetuloa takaisin! Viikkiin on ollut jälleen ihana palata, täällä sielu lepää. <3
Toivottavasti kesä oli kaikille hyvä ja palauttava. Pelottavan pitkälle venähtäneet helteet pitivät pitkään ainakin itseni kesätunnelmissa, ja orientoituminen opintoihin on vaatinut hieman aikaa ja ajatustyötä. Rutiineihin asettuminen vaatii joka kerta aikaa ja salakavalasti hommaa kertyy odotettua enemmän. Silloin kun seinät meinaavat kaatua päälle, täytyy hengähtää hetki ja miettiä, mikä on juuri nyt tärkeintä. Joskus se voi olla tärkeän kurssitehtävän teko, toisinaan se taas on akkujen lataaminen viltin alla. Itselleen tulee kuitenkin olla rehellinen ja oppia tunnistamaan, milloin oikeasti tarvitsee lepoa ja milloin itsestä riittää vielä annettavaksi. Kaikista vaikeinta ainakin itselleni on myöntää, kun ei oikeasti jaksa, vaikka kuinka haluaisi. Mutta niin se joskus menee, koska emmehän kukaan ole sille immuuneja robotteja.
Syksy on kaikessa kiireisyydessään kuitenkin tunnelmallista aikaa ja pimeydestä löytää myös inspiraatiota ja voimaa. Syksyfiilistely best! Itselleni etenkin hetket omassa lähiluonnossa, sienimetsässä ja teekupin äärellä ovat auttaneet palautumisessa. Ja onneksi myös opintoja tasapainottavat mukavasti kaikenlainen järjestötoiminta ja sen myötä ihanat tyypit. Toivottavasti mahdollisimman moni päätyy vielä tuleviin syksyn tapahtumiin ja uskaltautuu kenties myös liittyä itse mukaan toimintaan. On erittäin antoisaa päästä tutustumaan uusiin (ja vanhoihin) tyyppeihin!
Näkemisiin, lempeää syksyä kaikille! pj-Kiisla
Pj-palsta
Eliömaailman huijarit
Teksti: Vilma Rönty – Kuvitus: Kristel Ruokonen & Vilma Rönty
Olipa kyse saalistajilta piiloutumiselta tai omien lisääntymismahdollisuuksien parantamisesta, huijaamisesta näyttäisi olevan hyötyä! Tässä eliömaailman ovelimpia huijareita Suomesta Australiaan.
Amorphophallus titanum
Ruumiskukkanakin tunnettu jättipökkövehka on kotoisin Sumatran sademetsistä. Makaaberi liikanimi juontuu kasvin jopa kolmemetrisen kukinnon hajusta, joka muistuttaa mädäntyvää lihaa. Hirvittäväksi kuvailtu löyhkä ei kuitenkaan ole kehittynyt kiusaamaan ihmisen hajuaistia: haju houkuttelee kovakuoriaisia ja kärpäsiä, jotka etsivät raatoa munintapaikaksi. Jättipökkövehka pölyttyy hyönteisten lentäessä kasvista toiseen!
Fusarium xyrophilum
Tämä sieni loisii Xyris-suvun kukkakasveissa Guyanan savanneilla Etelä-Amerikassa. Sieni saa aikaan kasvin kukinnan loppumisen ja jo olemassa olevien kukkien terälehtien korvaamisen sienen itiöemillä. Pölyttäjät siis erehtyvät luulemaan kirkkaankeltaista sientä kukaksi ja päätyvät levittämään sienen itiöitä! Samaan Fusariumsukuun kuuluu myös ihmisravintona käytetty Fusarium venenatum, joka tunnetaan paremmin tuotemerkillä Quorn.
Chlamydera nuchalis
Kuten isohelmilavastajan nimikin enteilee, tämä Australian pohjoisosien metsissä hiippaileva lintulaji on illuusion mestari. Koiras rakentaa naaraiden hurmaamiseksi risuista tunnelin, jonka molempiin päihin se asettelee pikkuesineitä, kuten kiviä. Esineet ovat toisessa päässä tunnelia suurempia ja toisessa pienempiä. Tämä saa aikaan sen, että naaraan ihaillessa koiraan soidintanssia tunnelin läpi, näyttää koiras todellista suuremmalta! Optisen illuusion luo kuvistunniltakin tuttu pakotettu perspektiivi.
Mastophora
Mastophora on ristihämähäkkien heimoon kuuluva suku, jonka edustajat elelevät Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Saalistustavaltaan nämä hämähäkit ovat erikoisia, sillä verkon kutomisen sijaan ne “kalastavat” saalista roikottamalla seittipalloa pitkän seitin päässä. Eikä siinä vielä kaikki: ne houkuttelevat saalista erittämällä samoja feromoneja kuin yöperhosnaaraat! Lempeä etsivät yöperhoskoiraat takertuvat siis roikkuvaan pyydykseen ja päätyvät hämähäkin suihin.
Ophrys insectifera
Kimalaisorho on Euroopassa ja Välimeren ympäristössä tavattava kämmekkälaji, joka esiintyy Suomessakin. Kimalaisorhon kukat muistuttavat pistevelhohukan (Argogorytes mystaceus) ja silovelhohukan (Argogorytes fargeii) naaraita. Lemmenkipeät pistiäiskoiraat yrittävät paritella kasvin kanssa, mutta päätyvät jatkamaan vain kasvin sukua pölyttämällä sitä!
Eliöpalsta
Eliöpalsta
Passiflora
Passiot eli kärsimyskukat on passiokasvien suku, jonka lajeja esiintyy Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, KaakkoisAasiassa ja Oseaniassa. Monet perhosentoukat, etenkin aurinkoperhoset (Heliconiinae), käyttävät Passiflorasuvun kasvien lehtiä ravintonaan. Välttääkseen syödyksi joutumisen kärsimyskukille on kehittynyt lukuisia eri puolustusmekanismeja. Lehtien pinnalla on esimerkiksi perhosen munia muistuttavia rakenteita. Munimisaikeissa oleva perhonen erehtyy siis luulemaan, että lehdelle on jo munittu ja päätyy etsimään toisen lehden.
Phylliidae
Tämän hyönteisheimon edustajia esiintyy Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Australiassa. Nämä hyönteiset piiloutuvat pedoilta näyttämällä hämmästyttävän paljon lehdiltä, ja jotkut lajit saattavat jopa jäljitellä sairaita tai vahingoittuneita lehtiä. Naamioituminen ei rajoitu vain ulkonäköön, vaan nuoret yksilöt myös huojuvat liikkuessaan ja näin muistuttavat tuulessa heiluvia lehtiä.
Sepia apama
Tämä maailman suurin seepialaji asustaa eteläisen Australian vesissä. Lajin koirailla ei ole helppoa – lisääntymisaikaan koiraita voi olla jopa 11 naarasta kohti! Kilpailu on siis kiivasta, minkä johdosta isoimmat koiraat tappelevat keskenään naaraista. Pienet koiraat turvautuvat taistelun sijasta valepukuun: ne vaihtavat värinsä naaraan kaltaiseksi ja piilottavat parittelulonkeronsa. Valepuvun turvin ne livahtavat naaraiden luokse parittelemaan ja välttävät taistelut.
Salainen viesti
Teksti: Suvi Leskinen
Muistatko lapsuudesta kirjat, joiden sivuilla oli villin säkkyräisiä ja värikkäitä kuvioita? Kun sotkua hetken tuijotti silmät ristissä, sieltä ilmestyikin jokin kolmiulotteinen kuva!
Stereogrammeja on harrastettu vuosikymmeniä valokuvaamalla kaksilinssisellä kameralla. Stereogrammien kultakausi oli 1990-luvulla, kun tietokoneiden kehittely vei illuusiot uusiin sfääreihin. Tietokoneella saatiin aikaan yksikuvainen stereogrammi, jossa kolmiulotteinen kuva on piilotettu kuvion sekaan.
Stereogrammit perustuvat optiseen harhaan, kun aivot saavat ristiriitaisia viestejä. Silmän mukautuminen tarkentaa kohteen verkkokalvolle, ja silmien kiertyminen auttaa näkemään kohteen yhtenä kappaleena. Ne toimivat binokulaarisessa näössä, jossa kahden silmän kuvat yhdistyvät yhdeksi. Aivot olettavat, että silmien kiertyminen ja tarkennus stemmaavat. Stereogrammia katsoessa tarkennus ja kiertyminen ei kuitenkaan tapahdu samaan kohtaan. Silmien asento katsoo kauas, kun taas tarkennus katsoo lähelle. Sama ilmiö tapahtuu myös 3d-elokuvissa ja virtuaalitodellisuudessa. Ristiriitaisuus aiheuttaa helposti päänsärkyä ja pahoinvointia, mikä on ollut haaste 3d-teknologian kehittämisessä. Piilotettujen kuvien ystäviä edelleen löytyy netistä. Valmiita piilokuvia löytyy paljon, jopa itse tulostetta-
via ja väritettäviä versioita. Piilokuvia voi myös tehdä ihan itse erilaisilla ohjelmilla. Oheiseen kuvaan onkin jemmattu salainen viesti! Tsekkaa lyhyt kertaus piilokuvan paljastamiseen ja surffaile netissä lisää osoitteessa www.hidden-3d.com.
Piilokuvien katsominen
Tapa 1. Nenäkäs tyyppi
1. Vie nenä kiinni kuvaan (tai näyttöön)
2. Siirrä kuvaa hitaasti poispäin (tai siirry itse taaksepäin). Silmäsi yrittävät tarkentaa kuvaan, mutta älä anna sen tapahtua. Jatka, vaikka näkö on sumuinen.
3. Pysähdy, kun kuva on noin ’kirjan luku’ etäisyydellä. Jatka tuijottamista, tarkentumiseen menee hetki.
4. Jos kuvassa tuntuu näkyvän tai tapahtuvan jotain, olet lähellä. Kun kuva napsahtaa selkeäksi, onnistuit!
Tapa 2. Tenttikirja
1. Aseta kuva ’kirjan luku’ etäisyydelle.
2. Teeskentele, että luet kirjaa väsyneenä ja katseesi ei enää jaksa tarkentua tekstiin. Anna katseen harhailla kuvan taakse.
3. Kun piilokuva alkaa hahmottua sumuisena, jatka tuijottamista, kunnes kuva muuttuu selkeäksi!
Kilpisjärven kenttäkurssi –pohjoisen kasvit ja linnut tutuksi
Teksti: Henriikka Rossi – Kuvat: Suvi Leskinen & Henriikka Rossi
Kilpisjärven legendaarinen kenttäkurssi palasi iloksemme jälleen viime kesänä. Minkälainen kenttis on vuonna 2024? Joukko urheita ympäristö- ja kasvibiologeja seuranaan Saksan Göttingenistä teleportanneita opiskelijoita lähti Kilpisjärven mahtaville tuntureille sitä selvittämään.
Kilpparin kenttäkurssi koostui kahdesta viikosta, joista ensimmäisenä ihmeteltiin kasveja ja toisena lintuja. Lisäksi kasviosuudelle joukkoomme liittyi Saksasta Göttingenin yliopiston ryhmä, joka oli matkannut paikalle pakettiautoilla halki Ruotsin tutkien samalla kasvillisuuden muutosta. Kasviviikon meille luonnollisesti veti professori Jouko Rikkinen ja lintuviikon Aleksi Lehikoinen.
Kasviviikko
Kasviviikon ensimmäinen päivä lähti käyntiin klassiseen biologien tyyliin, eli edettiin eteenpäin kuin Hemuli heinäpellossa: huikeat viisi metriä parkkipaikalta. Syykin oli ilmeinen, sillä jo ensi askelilla tuli eteen uusia ja vähän tutumpiakin kasvilajeja. Norjaan suuntaava autoliikenne sai ihastella kykkiviä biologeja luonnollisessa ympäristössään useita tunteja ennen kuin saavutimme ensimmäisen tunturin juuren, nimittäin KorkeaJehkaksen. Matka ylös hajotti porukan palasiksi hyvin nopeasti: Jouko hävisi joukomaiseen tapaansa omille reiteilleen muutama onnekas opiskelija kainalossaan, ja loput putkahtelivat tunturin laelle ja sen yli miten sattui. Kokoustimme viimaisella huipulla ja suuntasimme
takaisin asemalle ja allekirjoittanut oppi hyvin nopeasti, että alas kiipeäminen on huomattavasti hirveämpää kuin ylös kapuaminen.
Toinen päivä esiteltiin meille lyhyempänä ja mukavampana matkana ensimmäisen päivän polvikuoleman jälkeen. Kukaan ei tosin muistanut mainita, että Saanan etelärinteen suojelualueen nousukulma vaati lähestulkoon kaikilla neljällä raajalla kapuamista. Alas vieriminen olisi kieltämättä ollut vaarallinen reissu. Nähtiinhän siellä sitten kaikkea kivaa maisemien lisäksi. Erityisesti mainittakoon tunturivalkokämmekkä, joka sai kaikki professoreita myöten tunkemaan nenänsä varvikkoon, sillä kasvi tuoksui ihanasti vaniljalta.
Kolmannen päivän Pikku-Malla oli lajillisesti jännimpiä kohteita. Huipun läheisiltä jyrkiltä kallionrinteiltä löysimme vaikka mitä mahtavaa, ainakin jos onnistuimme pysymään joukon etunenässä. Matkalla oli useampia mainitsemisen arvoisia ihmeellisyyksiä, kuten kukkiva lapinalppiruusu, Suomen ainoat tunturikeulankärjet ja opiskelijoita kovasti kiinnostanut tunturikatkero (ja tietysti kirjoittajan oma suosikki: varputädyke). Tunturikatkero otti ja sulki kukkansa juuri sopivasti saapumisemme aikaan, joten totta kai sitkeä sekalainen ryhmä yritti herätellä sitä henkiin valkoisilla papereilla
Näkymät Korkea-Jehkakselta Norjan puolelle.
Luntakin oli vielä juhannuksen jälkeen.
Kokous tunturivalkokämmekän kohdalla
Saana-tunturin etelärinteellä.
ja kännykän taskulampulla. Lopulta pelastuksen tarjosi Göttingenin professori Alexander Schmidt järeällä kamerasalamalla. (Myöhemmin sitten totesimme, että Kilpisjärven kylätien reuna on kasvia täynnä. Huomattavasti Mallan yksilöä näyttävämpänä vieläpä.)
Pikku-Mallan huiputtamisen, posahtaneiden natsibunkkereiden ja muutaman muun harvinaisuuden jälkeen osa porukasta päätti tehdä pienen lenkin kohti IsoMallan Kitsiputouksia. Loistava ja aivan hirveä päätös. Putous oli ehdottomasti näkemisen (ja maistamisen, hyvin raikasta!) arvoinen, mutta ylimääräiset kilometrit auringossa tuntuivat jälkikäteen.
Neljäntenä päivänä seikkailimme kohti Norjan rannikoita ja Skibotnin kylää. Merenrannalla tutustuimme muutamaan suolaa sietävään kasviin (toimittaja oli huomattavasti kiinnostuneempi merirokoista) ennen hirveää urakkaa eli vuorelle kiipeämistä. Toimittaja ei ollut varma selviääkö ylös saatikka vielä alaskin, sillä aurinko paistoi ja polku tuntui vähintäänkin loputtomalta eikä uusia jänniä kasvejakaan tullut eteen (punaisia granaattihippuja kimaltavissa lohkareissa kylläkin!). Ylhäältä avautui kuitenkin upeat maisemat sisältäen läheisen jäätikön, ja näissä maisemissa kuulostelimme Joukon rentouttavaa tarinointia jäkälien mahtavasta maailmasta.
Tuskaisen alastulon jälkeen muutama urhea (tai hulluuteen vajonnut, päättäkää itse) uskaltautui pulikoimaan Jäämereen.
Viimeinen kasvipäivä avautui hyvin väsyneenä Saana tunturin valloitus tähtäimessä. Osa opiskelijoista, nuo virkeät ja vahvajalkaiset sankarit, olivat kiivenneet huipulle keskiyönauringossa göttingeniläisten kanssa, joten joukkomme oli hieman kaventunut. Mystisillä yliluonnollisilla vuorikauriin voimillaan Jouko saapasteli niin voimakasta tahtia kohti tunturia, että kirjoittaja ja päätoimittaja jäivät auttamattomasti jälkeen väsymyksen vuoksi. Tämän pienen vetoryhmän seikkailuista emme siis tiedä juuri mitään, mutta jossain vaiheessa tapahtui ihme ja olimmekin etanatahdillamme ensimmäisenä huipulla. Hämmennyksen hälvettyä kävi ilmi, että etujoukko olikin poikennut polulta pienelle mutkalle, joten pystyimme liittymään jälleen yhteen paluumatkalle. Kyseisellä matkalla ihmettelimme jääleinikkejä, kirsisammalta ja poronpapanasammalia (mikä maaginen kasvi!). Saanan puolivälissä matkamme jälleen erkanivat Joukon ryhmän kiitäessä kohti Saanajärveä, kun taas toimittajakaksikko taapersi auringonpistos päässään tunturin toista puolta poropolkuja kuin porot konsanaan.
↑ Pikku-Mallan jyrkänteellä kukkii paljon harvinaisia kasveja.
← Ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle: tunturivalkokämmekkä, lapinalppiruusu, tunturikeulankärki, tunturikatkero, varputädyke, jääleinikki.
Kenttäkurssi
Kenttäkurssi
Viikonloppu!
Viikonloppuna göttingeniläiset jättivät tunturit taakseen ja helsinkiläiset biologit hipsivät kukin minnekin palautumaan kiipeilystä. Kirjoittaja ja muutama muu lähtivät lauantaina laivaretkelle kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä. Matka oli turhan tyyris (60 euroa edestakaisin!), mutta rikkinäisillä jaloilla ja sisäiset patterit nollassa 15 kilometrin kävelymatka Mallan halki tuntui viikon tunturiseikkailujen jälkeen aivan mahdottomalta. Kävelimme siis kolmisen kilometriä Ruotsissa löytääksemme tämän mystisen keltaisen betonimöhkäleen keskeltä jorpakkoa. Perillä oli tietysti suoritettava pakollinen rajapyykin ympäri pyöriminen kolmessa eri valtiossa (minkä muun takia sinne muka lähdettäisiin?).
Sitten pieni joukkomme halkesi niihin urheisiin, jotka lähtivät sateen läpi kävellen takaisin, ja meihin puolikuolleisiin laivamatkaajiin.
Puolikuollut toimittaja lähti vielä sunnuntaina Mallan Korpinkalliolle etsiskelemään havaitsematta jäänyttä kukkasta, kallionsirkunjyvää. Kukkanen löytyi kiipeämisen jälkeen, mutta sitäkin jännempää oli paluumatkan hämmästyttävä löytö eli kalja. Tarkemmin ottaen
kolme avaamatonta pulloa tien laidalla. Hetken asiaa hämmästeltyämme pullot lähtivät mukaan ja menivät epäilemättä parempiin suihin. Siinä oli Norjan matkaajilla autenttisia biologian opiskelijoita ihmeteltäväksi: saappaat jalassa, reput selässä, luupit kaulalla ja kaljakoppa vasemmassa kädessä!
Lintuviikko
Viikonlopun lusimisen jälkeen vuorossa oli kello neljän herätykset ja suunta kohti lintujen maagista maailmaa. Opet tekivät läpystä vaihdon, ja seuraamme liittyivät Aksu ja Aki Aintila. Ensimmäisenä päivänä päästiin kokeilemaan rengastusta. Tirppa parat verkotettiin aseman pihalla ja ne joutuivat innokkaiden opiskelijoiden näppeihin harjoituskaluiksi. Lisäksi lähdimme tutkailemaan lähialueen pönttöjen poikastilastoja. Asukkaita oli vähän, mutta ne olivat sitäkin söpömpiä!
Päivä kaksi alkoi linjalaskenta harjoituksella. Lintutietäjät tunnistivat tipuset äänestä yliluonnollisella tarkkuudella samalla kun opiskelijat pyörittelivät päitään hämmentyneinä. Ehdimme oppia muutaman äänen, kunnes vastaan tuli jotain mikä sai jopa lintumiehet kes-
Kolmenvaltakunnan rajapyykki seisoo Koltajärvessä, taustalla Norjan Paras-vuori.
Aksu demonstroi sulkien kulumisen arviointia, mallina rengastettava sinirinta.
Aki taas demonstroi linnunpönttöjen tarkistamisen akrobatiaa.
Toimittajan putkessa näkyy monenmoista norjalaista siivekästä. Taustalla toinen aamupala.
Kenttäkurssi
Ilmasta kauhaistu vesipääsky-isukki. Varvikosta kauhaistu tunturisopulin poikanen.
Kenttäkurssi
↑ Lintumiehet juksasivat vesipääskyn verkkoon soittamalla poikasten pitämää kutsuääntä.
→ Matka Sumuvuorille käy.
keyttämään harjoituksen ja juoksemaan tunturia ylös, nimittäin sopulinpoikaset! Varmasti kenttiksen toivotuimpia nähtävyyksiä ja välittömiä julkkiksia.
Söpöydestä toipuen ja kapustarinnan surullisten ‘phiyyp’ vihellysten saattelemana suuntasimme jälleen kohti Korkea-Jehkasta. Toimittaja oli jalkakuolemasta huolimatta aivan täpinöissään, sillä tunturi oli pilvien peitossa. Päädyimme siis suoraan hyvin sakeaan sumuun, joka oli kuin aivan oma maailmansa. Aavemaisesta hiljaisuudesta meille huhuili jokunen kiiruna ja kivitasku, ja opiskelijat ilmestyivät ja katosivat ympärillä kuin mitkäkin kummitukset. Jollain ilveellä, eli GPS:n voimalla, löysimme huipulle. Alas kiivetessä lounastimme kohdassa, jossa pilvi luisui ylitsemme kuin höyryinen lumivyöry, kerrassaan maagista!
Kolmantena päivänä lähdettiin taas Norjaan etsimään merilintuja ja niitähän tuli vastaan aina lapintiiroja, merikotkia ja lunneja myöten! Majesteettista lentävää ladonovea saimme ihailla muutamaankin otteeseen. Onneksemme tämä retki oli suurelta osin autolla huristelua, sillä tässä vaiheessa lähes kaikki meistä olivat jo aika puhki kaikesta kävelemisestä, kiipeämisestä, ihmettelystä ja varsinkin aikaisista herätyksistä!
Seuraava päivä harjoiteltiin pistelaskentoja Saanan toisella puolella Marjajärvien suunnalla ja seikkailtiin GPS:n avulla tunturikoivikossa. Pääsimme myös todistamaan lentävän vesipääskyn verkotusta suoraan sen omasta rapakosta. Muutama yritys siihen meni, mutta ilmasta se kauhaistiin ammattimaisin ottein opiskelijoille esiteltäväksi. Näimme myös meille vihaisesti huutavan punajalkaviklon ja liron sekä aina kivisiä taskujaan kalistelevan kivitaskun. Ja tietysti päätoimittajan melankolisen kaverin, kapustarinnan. Ja hyttysiä, niin paljon hyttysiä.
Viimeinen päivä oli lyhyt, mutta silti melkein liikaa. Opiskelijat olivat fyysisesti loppu. Lintuja havaittiin jokunen (mm. kuikka), kun pyörähdimme Ruotsin puolella, ja jostain syystä päädyimme kuolevalle palsasuolle. Päivittelimme sen päällä ilmastonmuutosta ja raakoja lakkoja. Loppua kohden ehdimme vielä löytää kaarlenvaltikan, tuon komean kasvin, jota toimittaja oli yrittänyt kaksi viikkoa metsästää. Upea reissumme pohjoiseen oli täten päättynyt ja tunnelma olisi voinut olla haikeampi, mikäli emme olisi olleet niin rättiväsyneitä. Kaikille Kilpparille havitteleville neuvoksi: hyvät vedenpitävät kengät, hyttysverkko ja runsaasti porrastreeniä!
TERVETULOA LUONNON-, YMPÄRISTÖ- JA METSÄTIETEI LIJÖIDEN ASIANTUNTIJAYHTEISÖÖN!
Onnittelut opiskelupaikastasi ja tervetuloa opiskelijajäseneksi Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimuun! Me olemme luonnon-, ympäristö- ja metsätieteellisten alojen korkeimmin koulutettujen asiantuntijoiden ammattiliitto Teemme joka päivä töitä sen eteen, että nykyinen ja tuleva työelämä tarjoaa Sinulle palkitsevia mahdollisuuksia.
Ajamme asiaasi sekä isoja työntekijäryhmiä koskevissa työmarkkinaneuvotteluissa että työpaikalla eteesi tulevissa yksittäisissä tilanteissa. Tuotamme Sinulle korkealaatuisia palveluita ja tutkittua tietoa oman osaamisesi sekä ura- ja työllistymismahdollisuuksiesi kehittämiseen. Vaikutamme yhteiskunnallisesti loimulaisten alojen elinvoimaisuuden edistämiseen. Tarjoamme Sinulle rahanarvoisia jäsenetuja hyödyllisistä tuotteista ja palveluista. Tuemme ja autamme Sinua läpi koko opiskelu- ja työelämäsi.
Tee rohkeita valintoja, löydä omat juttusi ja porukkasi
Opintojesi aikana Sinulla on mahdollisuus löytää omat mielenkiinnon kohteesi Kokeile rohkeasti erilaisia kursseja ja sivuaineita, järjestötoimintaa, yritysvierailuja, konferensseja, tapahtumia. Heittäydy täysillä mukaan kaikkeen opiskeluusi liittyvään. Nauti, koe ja opi niin onnistumisista kuin virheistäkin. Kasvamisesi korkeasti koulutettuna asiantuntijana ja ammattilaisena on juuri alkanut ja jatkuu läpi koko elämän
Nykyiset opiskelukaverisi ovat tulevia kollegoitasi, asiakkaitasi, yhteistyökumppaneitasi. Te työllistytte asiantuntijatehtäviin ihmiskunnan hyvinvoinnin ja maapallomme tulevaisuuden kannalta avainaloill e Loimun opiskelijatoiminta tarjoaa Sinulle erinomaisen mahdollisuuden tutustua uusiin, samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa voit saada yhdessä aikaan isoja asioita sekä nyt opiskeluaikana että tulevaisuudessa työelämässä.
Loimu on Sinua varten – liity oman alasi monitieteelliseen yhteisöön!
Loimussa on noin 17 000 jäsentä, joista lähes 5500 opiskelijajäseniä. Kuulumme korkeasti koulutettujen keskusjärjestö Akavaan, ja olemme yhdessä muiden akavalaisten järjestöjen kanssa saavuttaneet suomalaisille korkeasti koulutetuille työntekijöille kollektiiviset työ- ja virkaehtosopimukset, vuosilomajärjestelmän , perhevapaajärjestelmän sekä monia muita asiantuntijoiden työelämää parantaneita yhteiskunnallisia uudistuksia .
Liity siis mukaan joukkoomme ja tutustu yhteisöömme Kenties saamme Sinusta myös aktiivisen vaikuttajan Loimun toiminnassa. Ensimmäisen vuoden kandidaatti- tai AMK-opiskelijana tarjoamme Sinulle maksuttoman Fuksi-jäsenyyden vuoden 2025 loppuun saakka ! Lisätietoa Fuksi-jäsenyydestä saat osoitteesta www.loimu.fi/fuksille
Loimuavin terveisin alan asiantuntijoiden puolesta,
Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu ry
Mikko Salo Toiminnanjohtaja
Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu ry on 17 000-jäseninen akavalainen edunvalvonta - ja palvelujärjestö. Edustamiamme pääaineita ovat esimerkiksi akvaattiset tieteet, aluetiede, biokemia, biologia, biolääketiede, datatiede, ekologia, fysiikka, geofysiikka, geologia, kemia, kestävä kehitys, maantiede, matematiikka, meteorologia, metsätieteet, mikrobiologia, solu - ja molekyylibiologia, tietojenkäsittelytiede, tilastotiede, ympäristötieteet ja lukuisat muut luonnon -, ympäristö- ja metsätieteelliset pääaineet.
Opiskelijaelämään!
Tervetuloa opiskelijamaailmaan, jossa lähes kaikki on uutta. Ihan uudenlaista arkea, uusia kavereita ympärillä, rahat vähän tiukemmassa ja kalenteri täynnä itsenäistä opiskelua.
Loimussa et ole yksin. Tapaat upeita tyyppejä ja saat rahanarvoisia etuja ensimmäisestä jäsenyyspäivästäsi alkaen.
Loimun fuksijäsenenä nautit muun muassa:
• Valtavasta määrästä jäsenetuja, saat mm. maksuttoman vapaa-ajan matkustajavakuutuksen, Loimu-lehden kotiisi sekä alennuksia monista arkipäivän ja lomailun palveluista
• Urapalveluiden tuesta kesätöiden haussa, kuten koulutuksista ja palkkasuosituksista
• Lakiluurin neuvonnasta, kun työelämä yllättää sinut monimutkaisuudellaan
• Loimulaisten hyvästä ja avuliaasta meiningistä
Fuksi-jäsenyys on maksuton opintojen aloitusta seuraavan vuoden loppuun saakka, jonka jälkeen se päivittyy automaattisesti Opiskelija-tasolle. Voit valita jäsenyyden, jos olet kuluvana lukuvuotena aloittanut kandidaatin tai AMK-tutkintosi opiskelun.
Tukea ja etuja uuteen elämänvaiheeseen – Loimu kannattaa
Liity nyt, veloituksetta: loimu.fi/liity
loimunopiskelijat loimunpromot Loimulaiset-ryhmä www.loimu.fi/fuksille
Sushivoileivät eli onigirazut
Teksti ja kuvat: Essi Kumpumäki
Heipsun! Tällä kertaa ajattelin tarjota teille reseptin onigirazuihin, joita olen nähnyt kutsuttavan myös ’sushivoileiviksi’. Tämä resepti vaatii vähän näpertelyä, mutta minusta se on ollut joka kerta vaivan arvoista. Omia onigirazujani varten pikapikkelöin porkkanan, mutta sen voi laittaa myös sellaisenaan. Tofun voi ostaa valmiiksi marinoituna. Lisäksi resepti on kiva siitä, että täytteitä voi vaihdella mielensä mukaan. Täytteeksi voisi laittaa vaikka kevätsipulia, punakaalia, salaatinlehtiä, ituja…
Ainekset
Onigirazut (4–5 kpl)
• 2 dl sushiriisiä
• 2 porkkanaa
• kurkku
• avokado
• nori-arkkeja
• 250 g tofua
• maissitärkkelystä
• 1 dl teriyaki-kastiketta
• vegemajoneesi
• 2 rkl sokeria
• ½ tl suolaa
• 3 rkl (riisiviini)etikkaa
• soijakastiketta dippaamiseen
Pikkelöintiliemi
• 3 dl vettä
• 2 dl sokeria
• 1 dl väkiviinaetikkaa
Vinkki!
Jos aineksista jää jämiä tai muuten vain laiskottaa, pilko ainekset kulhoon. Voilà, sinulla on trendikäs bowl-ateria!
Tee näin
1. Jos haluat pikkelöidä porkkanat, aloita kuorimalla ne ja höylää niistä ohuita lastuja pitkittäin. Tähän käy esim. juustohöylä, mutta minun henkilökohtainen lempparini on y-mallin kuorija. Kiehauta kattilassa 3 dl vettä, 2 dl sokeria ja 1 dl väkiviinaetikkaa. Anna jäähtyä hetken ja lisää porkkanat, sekoita pari kertaa riisin tekeytyessä.
2. Keitä riisi pakkauksen ohjeiden mukaan, anna jäähtyä. Mausta riisi riisiviinietikalla, suolalla ja sokerilla. Tofu kannattaa myös ottaa tässä vaiheessa kuivumaan.
3. Riisin kiehuessa leikkaa kurkusta noin 5 cm pätkä ja siivuta se ohuiksi siivuiksi pitkittäin. Jos et pikkelöinyt porkkanaa, tee sille samoin. Kuori avokado ja siivuta se ohuiksi siivuiksi.
4. Leikkaa tofusta puolen sentin siivuja, pyöräytä ne kevyesti maissitärkkelyksessä ja paista öljyssä kullanruskeiksi. Paiston loppuvaiheessa laske lämpöä, kaada tofujen päälle teriyaki-kastiketta ja pyörittele tofut siinä. Teriyaki-kastike palaa helposti, joten ole tarkkana.
5. Ota esiin nori-arkki, kokoa sen keskelle noin 5 cm x 5 cm neliö riisistä. Älä aseta riisineliötä samansuuntaisesti kuin nori-arkkia (kts. kuva). Riisin voi muotoilla kädessä, jos se helpottaa tehtävää. Kokoa riisin päälle porkkanasiivuja, kurkkusiivuja, avokadosiivuja ja purista halutessasi majoneesia. Muotoile päälle toinen riisineliö ja paketoi riisi noriin taittamalla nori-arkin kulmat keskelle. Taittelussa kannattaa käyttää vettä apuna.
6. Leikkaa onigirazu halki ja dippaile halutessasi soijakastikkeeseen.
Kulinaristin palsta
Horoskooppi
AI-horoskooppi
Teksti: Suvi Leskinen – Kuvitus: DALL-E
Mitä yhteistä on tekoälyllä ja astrologilla? Kumpikin ennustaa! Entä jos tähtien tuiketta pohtiikin teknologian avulla? Tämän palstan ennustukset on tehty ChatGPT tekoälyllä, kielioppia ja ilmaisuja sopivammaksi viilaten.
Oinas (21.3.–19.4.)
Kampuksella kuhisee, ja tänä syksynä alat tuntea voimakasta vetoa kohti sienten syvintä olemusta. Symbioosi ei ole vain luonnon käsitys yhteistyöstä – se on myös ihmissuhteidesi ydin. Muista kuitenkin, että liika mutualismi voi johtaa kilpailuun sienimetsässä. Älä kaveeraa liikaa mykorritsan kanssa, tai käy köpelösti.
Härkä (20.4.–20.5.)
Laboratoriomerkinnöistäsi löytyy pian mystinen rivi muistiinpanoja, jotka muistuttavat enemmän runoutta kuin tieteellistä analyysiä. Marsin liikkeet viittaavat siihen, että alat kehittää voimakkaita tunteita kasvimateriaalin näytteenottoa kohtaan, mikä saattaa johtaa kiusallisiin tilanteisiin luentojen aikana.
Kaksoset (21.5.–20.6.)
Vielä ehtii suunnitella talveksi laajaa biodiversiteettikartoitusta – kotonasi. Huomaat nimittäin pian, että siellä piileksii yllättävän monimuotoinen joukko organismeja. Älä ihmettele, jos löydät sängyn alta fossiileja tai jääkaapista villin ekosysteemin. Kotisi on luonnontieteilijän paratiisi, vaikket sitä vielä tiedäkään.
Rapu (21.6.–22.7.)
Tähtikuvioiden mukaan juuri sinä löydät pian laboratorion laatikosta jotain, jonka olemassaoloa et ole uskonut mahdolliseksi – ehkä kimeerin, ehkä unohtuneen eväsleivän. Kuun vetovoima vetää sinua kuitenkin kohti mikroskoopin äärettömiä maailmoja, missä saatat keksiä syksyn aikana aivan uuden alalajin bakteerille, joka onkin pelkkä kahvitahra. Tämä on luovuutesi huipentuma.
Leijona (23.7.–22.8.)
Laboratoriohyönteiset alkavat käyttäytyä oudosti, ehkä siksi, että planeetat tanssivat juuri sinun merkkisi tahdissa. On mahdollista, että tulkintasi eliöiden käyttäytymisestä saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun yhdistät ne popkulttuuriviittauksiin ja satunnaisiin eläinten ääniin. Älä unohda merkittävää biologista löytöäsi: sienten vaikutusta sosiaalisiin suhteisiin on aliarvioitu tähän asti.
Neitsyt (23.8.–22.9.)
Loppuvuodesta sinusta tulee systematiikan mestari. Hahmotat järjestelmällisesti kaiken elämän hienot yksityiskohdat, mutta tämä saa sinut myös pohtimaan, mikä oikeastaan erottaa sinut levästä. Ehkä se on soluseinä? Tai kenties se on kyky hylätä fotosynteesi kerta kaikkiaan? Joulukuun lopulla saattaa kuitenkin käydä niin, että löydät itsesi syvältä mikrobiekologian aineistosta ja kadotat samalla oman lajinmäärityksesi.
Vaaka (23.9.–22.10.)
Loppuvuosi tuo sinulle tasapainon eläinkunnan ja kasvimaailman väliltä. Bioinformatiikan kurssilla löydät itsesi kehittämässä fotosynteesin ja feromoniviestinnän yhdistävää innovaatioita. Mutta varo, loppuvuodesta alat erittää erikoisia tuoksuja, jotka vetävät puoleensa kampuksen kaikista omituisimpia lajeja. Saatat päätyä viettämään joulua kolibriystäviesi kanssa – tai kenties evoluutio tekee sinusta yhden heistä.
Skorpioni (23.10.–21.11.)
Myrkyllinen lepakko lentää taivaalla juuri ennen marraskuun täysikuuta – tämä on merkki siitä, että tutkimusprojektisi saattaa ottaa dramaattisen käänteen. Merkuriuksen perääntyminen sekoittaa solukokeidesi tulokset niin, että ne alkavat näyttää pikemminkin modernilta taiteelta. Ota tämä universumin lahjana; ehkä urasi seuraava askel onkin tieteellisen estetiikan syövereissä.
Jousimies (22.11.–21.12.)
Mars asettuu linjaan mikrobiologian peruskurssin kanssa, mikä herättää sinussa oudon halun analysoida kaikkea mikrotason ilmiöiden kautta. Saatat huomata tuntevasi enemmän yhteyttä planktoniin kuin ihmisiin – tämä on täysin hyväksyttävää, ja jopa suositeltavaa. Pidä silmällä suolistobakteerejasi, ne saattavat yrittää lähettää sinulle merkkejä.
Kauris (22.12.–19.1.)
Luonnonvalinta ei ole koskaan suosinut sinua näin hyvin. Loppuvuodesta havaitset, että luonnossa selviämisen taidot eivät rajoitu teoriaan: alat rakentaa itsellesi linnunpesää biologian laitoksen takapihalle. Auringon laskiessa huomaat, että olet saavuttanut täydellisen symbioosin kaupungin varpusten kanssa. Muista kuitenkin, että siivet eivät ole paras väline pipetoimiseen.
Vesimies (20.1.–18.2.)
Tulevaisuus näyttää hämmentävän selkeältä: alat nähdä mikroskoopin läpi enemmän kuin biologiset totuudet. Solut alkavat muodostaa kuvioita, jotka muistuttavat sinua menneistä elämistäsi, ehkä kenties siitä ajasta, kun olit yksisoluisen organismin edustaja. Varo, ettet puhu tästä liian avoimesti professorillesi. Universumi suosittelee meditaatiota pipettien äärellä.
Kalat (19.2.–20.3.)
Loppuvuodesta vajoat yhä syvemmälle omien ajatustesi syvyyksiin, ja huomaat, että alat kommunikoida vedenalaisten eliöiden kanssa. Meribiologian sivuaine on siis hyvä ajatus! Tenttiviikkojen lähestyessä huomaat, että et oikeastaan ole ihminen ollenkaan, vaan eräänlainen ihmisen ja meritähden hybridi. Regeneroit kaikki menetetyt tenttipisteet ennen vuoden vaihdetta – ainakin teoriassa.
Horoskooppi
Mikä luonnollinen (tai luonnoton) illuusio olet?
Teksti ja kuvitus: Silja Kiljunen
Tämän hupaisan testin avulla saat selville oman illuusio-minäsi. Löytyykö vastineesi luonnonilmiöistä vai oletko sepitettä?
1. Mikä kursseista on lähimpänä sydäntäsi?
a) mikrobien monimuotoisuus
b) eläinfysiologia
c) eliökunnan evoluutio
d) kenttis
e) eliöiden monimuotoisuus
2. Mitä kokoat lautasesi kukkuroilleen Unarissa?
a) rapeita kalapaloja ei ole voittanutta
b) otan paniinin
c) vebabia, falafeleitä tai jotain muuta hyvää vegeä
d) jotain uutta ja erikoista mitä en ole vielä testannut
e) jotain tuttua ja turvallista
3. Minne suuntaat luennon jälkeen?
a) kotiin
b) kirjastolle opiskelemaan
c) luontoon tekemään havaintoja
d) kertsille höpöttelemään
e) lenkille
4. Missä olet torstai-iltana?
a) kotona rentoutumassa
b) keikalla kuuntelemassa hyvää musiikkia
c) samoilemassa metsässä
d) opiskelijabileissä
e) saunomassa
5. Mihin näistä eläimistä samaistut eniten?
a) liito-orava
b) kyy
c) kastemato
d) törmäpääsky
e) karhu (olut)
6. Suosikkibiomisi on?
a) aavikko
b) trooppinen sademetsä
c) lauhkea lehtimetsä
d) savanni
e) taiga
7. Mikä näistä on suosikkisi?
a) Saharan hiekka ilmassa
b) revontulet
c) trombi
d) ukkonen
e) rakeet
8. Mille näistä retkistä lähtisit mieluiten?
a) linturetki
b) kirpparikierros
c) sieniretki
d) approt
e) ihan mikä tahansa luontoretki!
9. Mikä on mielestäsi parasta syyspuuhaa?
a) leipominen
b) halloween-huvit
c) metsän antimien keräily
d) lintujen muuton seuraaminen
e) ruskasta nauttiminen
10. Mitä tarvitset nähdäksesi illuusiosi?
a) sopivan säätilan
b) hyvät silmäfysiologiat
c) hyvää mielikuvitusta ja ehkä jotain hallusinogeenejä
d) muutaman eläinkokeen
e) ihan saunakalja riittää
Tulokset
Eniten A vastauksia: Olet kangastus, ilmiö, jossa valonsäteet taittuvat ilman erilämpöisistä kerroksista ja kaukaisista kohteista muodostuu vääristynyt kuva. Olet harvinainen mutta odotettu tuttavuus, jota odotetaan tapahtumiin kuin kuuta nousevaa.
Eniten B vastauksia: Olet stereogrammi, kaksiulotteinen kuva, jonka tietyllä tavalla katsoessa näkee kolmiulotteisena. Ihmiset eivät aina ymmärrä sinua, mutta sinä ymmärrät heitä. Muodostat moniulotteisen käsityksen kaikesta, ja olet kiinnostunut maailman menosta.
Eniten C vastauksia: Olet maisemaan muodostunut hahmo. Luonto on hyvin lähellä sydäntäsi, ja välillä tuntuu että sulaudut täysin yhteen tarkastelemiisi sammaliin ja hyönteisiin. Pari kertaa olet humpsahtanut suohon. Luonto luo elämääsi raamit, ja vaikka luotat läheisiisi, tuntuu joskus, että muut elämänmuodot ymmärtävät sinua paremmin.
Eniten D vastauksia: Olet monijalkainen norsu. Pidät uusien ihmisten tapaamisesta ja uuden kokemisesta. Monien jalkojesi takia elämäsi on tukevalla pohjalla ja uskallat heittäytyä uusiin tilanteisiin.
Eniten E vastauksia: Olet suomalaisten erityinen luontosuhde. Mielesi lepää kauniissa maisemissa ja rentoudut luontoretken jälkeen saunomalla. Olet ainutlaatuinen ja jotkut ovat sanoneet sinun muistuttavan taruolentoa, ehkä jotakin tonttua tai maahista.
Saman verran kahta vaihtoehtoa: Olet tämä soma eliö, mutta oletko jänis vaiko ankka? Olet monimuotoinen moniosaaja ja sulaudut jos jonkinlaiseen tilanteeseen.
Testipalsta
Tieteelle uusi lehtikuoriaissuku
Uudesta-Kaledoniasta
Teksti ja kuvitus: Silja Kiljunen
Pseudotieteen palsta tekee paluun Symbionttiin! Palstalla esitellään enemmän tai vähemmän uskottavia tieteellisen tutkimuksen tuloksia. Tällä kertaa kerrotaan juuri löydetystä kovakuoriaissuvusta, joka nimettiin maineikkaan professorin mukaan.
Uudesta-Kaledoniasta hiljattain löydetty lehtikuoriaisiin kuuluva kovakuoriaissuku on saanut nimen Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Jouko Rikkisen mukaan. Rikkisformis-suvun ja suvun eniten tutkitun edustajan Rikkisformis joukoi -kuoriaisen nimet ovat ilahduttaneet suomalaisessa tiedemaailmassa. Nimien taustalla on Jaakko Sarvinen, joka on osa kansainvälistä kovakuoriaisten monimuotoisuutta seuraavaa Oregonin osavaltion yliopiston tutkimusryhmää nimeltään Cool-eoptera. Professori Rikkisen kasvikursseille opiskeluaikoinaan osallistunut Sarvinen huomasi heti ensisilmäyksellä jotain tuttua kuoriaisen ulkomuodossa. Tutkimusten jatkuttua Sarvinen varmistui siitä, ketä hyönteinen muistutti: ”Ihan ilmetty Rikkisen Joukohan se oli,” Sarvinen kertoo. Koska yhdennäköisyys kasvitieteen professoriin oli niin huomattava, ehdotti Sarvinen Rikkisformis joukoi -nimeä annettavaksi kuoriaiselle. Muut ryhmän keskustelemat nimivaihtoehdot kariutuivat heidän nähtyään, kuinka ”joukomainen” kuoriainen oli. Suomessa Rikkisformis joukoi on saanut nimen joukoiskuoriainen.
käyttämällä erilaisia maastoansoja. Muita joukoiskuoriaisen piilopaikkoja ovat orkidean lehtien alapinnat sekä maksasammalkasvustot. Dracophyllum ramosum, jonka kukilta joukoiskuoriainen ensi kertaa huomattiin, on aikuisen kuoriaisen ravintoa. Joukoiskuoriainen hyödyntää Uuden-Kaledonian kotoperäisestä kanervakasvista vain kukkia. Toukkamuodossa ne puolestaan syövät monia saarilla esiintyviä orkidealajeja, joista ne hyödyntävät sekä kukintoja että lehtiä. Naaras munii orkidean lehtien alapinnoille, jolloin kuoriutuvalla toukalla on heti edessään herkullinen buffetti.
Sarvinen on viimeisen vuoden aikana syventynyt tutkimuksissaan joukoiskuoriaisen ekologiaan. Hän huomauttaa tutkimuksen ollut hieman haastavaa, sillä joukoiskuoriaisia on ollut vaikeaa havaita niiden piiloutuvan luonteen takia. Ensimmäisen kerran ne havaittiinkin zoomatuista Dracophyllum ramosum -kasvin kuvista, joskin sittemmin niitä on saatu kerättyä tutkimuksiin
Mutta saatammeko me täällä Suomessa törmätä joukoiskuoriaiseen tai sen lähisukulaisiin vai onko lähin vastine näille trooppisille eliöille itse professori Rikkinen? Tähän mennessä Rikkisformis -lajeja on havaittu pääasiassa UudessaKaledoniassa ja sen lähialueilla kuten Australian itäosissa ja Uudessa Seelannissa, mutta havaintoja on tehty myös Kenian Taitavuorilla ja yllättäen Helsingin Kalasatamassa (listan viimeinen saattaa tosin olla hämmentyneen entomologin havainto itse professori Rikkisestä). Kuitenkaan Rikkisformis-lajien esiintyminen Suomen alueella ei Sarvisen mukaan ole mahdottomuus, sillä suvun ravintokasvien on havaittu varioivan jonkin verran. ”Ainakaan ravintokasvien saanti ei esiintymistä estä, nämähän näyttävän syövän vaikka jos jonkinlaista villivihannesta, ellei vaikka vanamoita,” Sarvinen pohtii. Suomessakin siis saattaa jossain lehtien tai maksasammalten kätköissä elellä piilotteleva Rikkisformis-laji.
Repäisyt
Koonnut: Toimitus
”Onks tääl joku kokous?”
Suoranainen kertsiklassikko!
”Sieniä sienestetään ja sammalia sammalletaan.”
Suvi L. pohtii biologisia verbejä
”Mä meen mun solun sisään ja alan raivoamaan mun geeneille.”
Ilya A.
”Mä löydän varmasti pallon ja donitsin joilla on sama pinta-ala.”
Pyry P. ja akuutti matemaattinen ongelma
”Sananlaskut on vaan vanhanajan meemejä.”
Ellen S. meemien historian jäljillä
”Jos et ole vielä huomannut, vastuu lisää vastuuta.”
Lauri P. ja virkailijan velvollisuudet
”Olin kännissä, mut kyl se oli rantakäärme.”
Sara V. ja Tvärminnen tapahtumat
”Jos kimalaiset muutettais ihmiseks, niin se ois salee mun type.”
Esimerkki shokkelomestarin sekoamisesta
”Tää oli oikeesti hauskaa, kunnes piti alkaa tekemään asioita.”
Fuksi orientaatioviikon jälkeen
”Now we are looking at great tits.”
Ekologian luennoitsija kertoo talitiaisista
Lähetä toimitukselle terkut ja repäisyt e-lomakkeella
Repäisyt