Koti/Pesä
2/2025
2/2025
61. vuosikerta
Päätoimittaja
Silja Kiljunen silja.kiljunen@helsinki.fi
Päätoimittaja
Essi Kumpumäki essi.kumpumaki@helsinki.fi
Toimitussihteeri Vilma Rönty vilma.ronty@helsinki.fi
Muut tekijät
Ilya Afroskin, Silja Kiljunen, Camilla Kontto, Essi Kumpumäki, Kalle Kröger, Suvi Leskinen, Tonje Lindeman, Kristel Ruokonen, Vilma Rönty, Anni Tiensuu
Ulkoasu ja taitto
Silja Kiljunen, Essi Kumpumäki, Camilla Kontto, Suvi Leskinen, Elina Poutiainen, Kristel Ruokonen, Vilma Rönty
Kansi
Noora Rouvinen
Logo
Anni Virolainen
Paino
Helsinki Bofori Oy, Helsinki Painos 50 kpl
Kummalliset kotikolot
Sammalpalsta
Keinopesät helpottavat pesäpulaa
Vieraskynä
Martti seikkailee
ISSN-L 1458-4115
Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea.
Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto
Idästä itään
Jos on sattunut juttelemaan kanssani, on saattanut tulla jollain tapaa esille, että olen kotoisin Savon sydämestä Kuopiosta. Saatuani opiskelupaikan Helsingistä, tuli tietenkin ajankohtaiseksi etsiä täältä etelästä jotain asuinpaikkaa. Käännyin Hoasin puoleen, ja sainkin asuntotarjouksen Kontulasta. Mietin hieman skeptisesti harmautta, betonia, epäsiisteyttä ja alueen huonoa mainetta, mutta muutin Kontulaan avoimin mielin. Löysin jonkin verran betonia ja asfalttia, mutta myös puita, metsää ja keskikaupunkiin verrattuna leppoisampaa menoa. Ikkunastani näkyy metsää, jossa kuusitiaiset ja hippiäiset lentelevät puiden oksistoissa. Kevyen kävelymatkan päästä löydän bussipysäkit, metroaseman ja Kontulan ostarin palvelut. Ja ostarillakin saa kulkea suhteellisen rauhassa: ainoat ihmiset, jotka siellä minua ovat lähestyneet, ovat olleet vaalimainosten jakelijat.
Olen monesti törmännyt etenkin netissä ihmisiin, jotka eivät omien sanojensa mukaan pystyisi ikinä käymään Itä-Helsingissä, ja varsinkin Kontula näyttäytyy usein esimerkkinä no-go-zonesta. Ihmettelen millaisessa ympäristössä nämä ihmiset ovat varttuneet – jossain Westendissäkö? Näin lähiömäisen asuinalueen kasvattina Kontulan meno ei vaikuta mitenkään erityisen hengenvaaralliselta – varsinkaan sivullisia kohtaan. ItäHelsingin imagoa tuntuvat mediassa ylläpitävän ihmiset, jotka eivät ole elämässään astuneet Kulosaarta idemmäs. Nyt ennakkoluuloisesti voisin olettaa että samat ihmiset eivät myöskään ole käyneet Itä-Suomessakaan, koska ”eihän muusta maasta tarvitse tietää mitään, koska Helsinki nyt vaan on paras paikka”.
Teksti: Silja Kiljunen – Kuva: Jussi Kiljunen Pääkirjoitus
kesämökkijärvet. Itä-Helsingistä löytyy metsiä, rantoja ja luonnonsuojelualueita. Näin reippaasti kehä III:n ulkopuolelta tulleelle ihmiselle oli yllättävää huomata, miten paljon luontoa Helsingissä on. Näen enemmän vihreää ikkunastani Helsingissä verrattuna Kuopiossa ihailemiini maisemiin. Itä-Helsingin lähiöt on pääosin kaavoitettu aikana, jolloin talojen väliin on jopa jätetty ihan oikeita puita, ruohoa ja jopa metsää. Lisäksi Viikin ja Vanhankaupunginlahden ympäristö, jotka eivät ItäHelsinkiä kylläkään ole, mutta joihon Viikissä opiskelun siivittelemänä olen päässyt tutustumaan aika syvällisesti, on ihanan vihreä ja vehreä – oikea keidas keskellä kaupunkia. Mahdollinen täydennysrakentaminen, joka toki saattaa hyvinkin olla tarpeellista, voi poistaa nämä pienet vihreät läntit maisemasta.
Itä-Suomessa ja Itä-Helsingissä yksi yhtenevyys on se, että alueita usein ylenkatsotaan, ja asioista päätettäessä alueita ei aina kuunnella. Myös alueiden hyvinvointi ja sosioekonomiset asemat vertautuvat: on työttömyyttä, huonovointisuutta ja yhteiskunnallisia ongelmia. Kuitenkin kummallekin alueelle mahtuu myös hyvätuloista ja hyvinvoivaa porukkaa, mutta verrattaessa niitä niiden läntisiin vastineisiin, alueiden kokonaishyvinvointi on huonompi. Itä-Suomen ja -Helsingin tilanteet tosin myös poikkeavat toisistaan: Itä-Helsingissä riittää asukkaita (noin neljännes helsinkiläisistä asuu idässä), kun taas Itä-Suomen pikkukunnat tyhjentyvät asukkaista.
TOINEN ALUEITA YHDISTÄVÄ ASIA on luonto. Itä-Suomesta löytyvät Kolin kansallismaisemat ja monen suomalaisen
Jos pääkaupunkiamme tarkastelee satelliittikuvasta, on havaittavissa puolenkymmentä yhtenevää vihreää vyöhykettä, jotka kurottelevat Itämeren rannoilta sisämaahan päin. Nämä vihersormet muodostavat keskeisen osan helsinkiläisten lähiluonnosta ja luovat yhteneviä elinalueita eliöstölle. On erittäin kunnioitettavaa, että maamme pääkaupungissa, josta jotkut haluaisivat varmastikin jonkin Yhdyvaltojen autometropolin, on niinkin luonnollista luontoa läsnä.
Itä-Suomessakin on metsää: maanteitä kaupunkien välillä kulkiessa tien vierillä vilistää joko metsä tai järvi, joskus harvemmin pelto. Vilistävät kylläkin myös avohakkuut ja riveissä seisovat talous”metsät”. Pyöräillessäni Viikkiin saan mennä suurimman osan matkastani yhden vihersormen metsäpyöräteiden siimeksessä, sitten pellon reunassa. Sääli, että Viikin peltojakin jää kaavoitettujen talojen alle. No mutta pitäähän Viikinkin alueesta saada oikea pöhinäkeskittymä, kun pikaratikan reitille pitää saada porukkaa. Ehkä tämä on se suomalaisten erityinen luontosuhde: Itä-Suomen metsät ovat suorissa riveissä kasvavia puupeltoja ja Helsinkiin luonto ei mahdu, sillä eihän sellainen sovi suurkaupunki-imagoon ja kasvuun.
Menneet ja tulevat tapahtumat
Koonnut:Toimitus
Menneet
5.3. Kevätkokous Kevätkokouksessa päätettiin luonnonsuojeluapurahan jakamisesta sekä vapautettiin edellinen hallitus vastuusta.
6.3. Vuodariskaban purku
Purussa käytiin läpi vuodarilintuskaba, nisäkässkaba sekä Inaturalist-skaba, ja palkittiin kisojen voittajat. Skabat ovat käynnissä myös tänäkin vuonna!
7.3. Symbioosin saunavuoro Kasvitieteellisen puutarhan sauna oli jälleen kerran ahkerien saunamajurien toimesta lämmitettynä.
14.–16.3. Virkailijaviikonloppu
Ainejärjestön virkailijat kokoontuivat tuttuun tapaan Tvärminnen biologiselle asemalle virkistäytymään muun muassa linturetken parissa.
19.3. Suuri lintuääni-ilta
Kerhohuoneella pelattiin bingoa lintujen äänillä ja litteroitiin lintujen laulua. Titityy!
20.3. Symbioosin saunavuoro
Symbionteista löytyy erittäin ahkeria saunojia!
21.3. Happobileet
Symbioosin perinteiset reivibileet reivattiin Depths unknown -teeman parissa.
25.3. Symbiontin toimituskokous
Kerhohuoneella pöhistiin innokkaan toimituskunnan kesken uutta numeroa.
28.–30.3. Ahvenanmaan linturalli
Perinteinen, Suomen suurin linturalli järjestettiin taas Ahvenanmaalla – innokkaat kiikaroijat havaitsivat yhteensä 137 lajia.
1.4. Symbioosin saunavuoro
Saunakausi on käynyt edelleen kuumana Kaisaniemen puutarhalla.
3.4. Yhteislähtö Viikki-speksiin
Symbiontit kävivät katsomassa Viikki-speksin huikean keskiaika- ja fantasiateemaa yhteen niputtavan Tarinoiden tavernan.
10.4. Yhteislähtö Helsinginkadun approille
Helsinginkadun approt sujuivat kosteissa merkeissä.
12.4. Hallitusapprot
Hallitusapproilla kierrettiin hallituslaisten kotipesiä ja maisteltiin erinomaisia juomia.
23.4. GangLion ja Symbioosi yhteistapahtuma Pupulla Rentoa hengailua ja bingoa Pupulla kesämökkitunnelmissa.
30.4. Hirven lakitus
Luomuksen hirvi sai taas vappulakkinsa shokkelomestareiden toimesta.
1.5. Vappushokkelo
Reippaat shokkelomestarit ja fuksit järjestivät taas lasten vapputapahtuman onnistuneesti.
3.5. Tornien taisto
Aikaisin heränneet symbiontit kisasivat BirdLife Suomen kisassa havaiten Fastholman lintutornista 77 lajia.
Tulevat
7.5. Symbioosin lukupiiri
16.5. Kevätsitsit
Kotijuttuja
Teksti ja kuva: Camilla Kontto
Heippa kaikki rakkaat symbiontit! Haluisin toivottaa teille hyvää ja aurinkoista kevättä, mutta näin kirjotushetken näkökulmasta lähipäivät on ollut täynnä vaan viimaa ja räntäsateita. Tulee silti kumman kesäinen olo, kun lähtee juomaan aamukahvit ulos ja päätyy jäätelölle samalla, kun aurinko on jopa melkein vähän liian kirkas ja saa posket punottamaan. Samana iltana toki rämmin lumimyräkässä kotiin ja teki mieli luovuttaa koko kesän suhteen. Ehkä se vielä tästä, kyllä ne rantakelit sieltä vielä tulee. Rakastan tämän lehden teemaa, koska en viettäisi aikaani missään muualla niin mielelläni kuin kotona. Oon maailman huonoin jatkoilemaan, koska haluan vain livahtaa kotiin peiton alle pieneksi kääröksi. Kunnolliseksi kertsihengariksikaan mua ei oikein voi kutsua. Kertsi on kuitenkin yksi mun lempiasioista bilsalla. Välillä mua hämmästyttää kuinka paljon viisautta ja lempeyttä siihen pieneen ja tupaten täyteen ahdettuun tilaan voi mahtua. Olen kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet rakentamassa sitä tilaa ennen mua ja kaikille, jotka tekevät siitä nykyään meille jokaiselle hyvän paikan olla. Koska mitä olisi bilsa ja Symbioosi ilman kertsiä <3
Meillä oli eilen Symbioosin hallituksen kämppäapprot. Aloitettiin päivä yhdeltä keskustasta ja koti kodilta suunnattiin kohti Viikkiä ja kertsijatkoja. Päivässä parasta ihmisten lisäksi oli nähdä, kuinka jokaisen kodista pystyi huomata niitä pieniä luonteenpiirteitä, joita on oppinut erottamaan ihmisissä. Kaikkien kodit näyttivät niin ihanasti omanlaisiltaan ja jokaisessa oli tosi lämmin tunnelma. Oli myös ihanaa oppia niin paljon uutta kaikista ihan vaan sen perusteella, mitä kaikkea kenenkin kodista löytyi. Kämppäapprot on parasta!!!
Melkein hävettää nostaa esille niin ikoninen ja sitäkin juustoisempi lause “koti on siellä missä sydän on”, mutta symbionttien kanssa on vaan aina niin hyvä olla.
pj Camilla
Pj-palsta
Ahvis 2025
Teksti: Anni Tiensuu – Kuvat: Elina Poutiainen & Silja Kiljunen
Perinteinen Ahvenanmaan linturalli vuosimallia 2025 kisattiin viime vuodesta poiketen aurinkoisen keväisessä säässä aikaisesta ajankohdastaan huolimatta.
AIJJAI AHVIS... Mikä reissu!!!
Vaikka ajankohta oli aikainen, sää suosi ja linnut lauloivat. Liikkeellä oli rutkasti myös muita elikoita, kuten Lintuinfluensserien näkemät autotiellä parveilleet rupikonnat. Bufo bufo -lajin yksilöt kuitenkin pelastettiin autojen alta ja siirrettiin joukkueen toimesta tienpientareelle. Tai näin he itse kertoivat... Onko totuus kuitenkin toinen? Huhut kertovat, tai pikemminkin joukkue Punssitiaiset väitti purkutilaisuudessa osuneensa murhapaikalle, ja havainneensa, että osa konnista ei ehkä selvinnytkään. Pelikikat eivät tienneet kehen luottaa, joten molemmat joukkueista voittivat pseudohavaintopalkinnot. Rallin SISU-palkinnon sai puolestaan eksynyt pyöräjoukkue, Koko kansan pikkutallut. Kilpailu oli tiukkaa kuin jatkojen boolissa ollut Tapio-viina. Kolmannesta sijasta käytiin kova kamppailu, kun sekä Parkkialleilla, aka “P. Alleilla”, ja Puppuhavaintogeneraattorilla lajimäärä oli kisan päätyttyä 92. Pronssisijan ratkaisi kuitenkin Puppuhavaintogeneraattorin helmipöllöässä. Hopeaa sai Jyväskylästä asti matkanneet Jyväsjemmarit lajimäärällä 93. Pääpalkinto-Alli ei joutunut tänä vuonna vaihtamaan omistajaansa, kun ensimmäiselle sijalle ylsi toista vuotta putkeen Vanhat
siat huikealla lajimäärällä 99. Toivotamme syvät onnittelut kaikille voittajajoukkueille!
Loppuun vielä Pelikikkojen top 3 ikävät asiat & parhaat asiat:
Ikävät asiat
1. Nöyryytimme tahattomasti joukkueita purussa. Mielessä ei etukäteen käynyt, että joukkueet eivät välttämättä halua viitata ja huutaa nimeään silloin, kun peruslajeja ei ollut havaittu
2. Pelikikka unohti Idrottin salin avaimen taskuunsa ja huomasi sen Maarianhaminassa. Naama valahti siihen malliin, että toinen pelikikka luuli vetelän hulahtaneen housuun.
3. Laivalippujen haku humalan ja krapulan ristitulessa.
Parhaat asiat
1. Nöyryytimme tahattomasti joukkueita purussa. Mielessä ei etukäteen käynyt, että joukkueet eivät välttämättä halua viitata ja huutaa nimeään silloin, kun peruslajeja ei ollut havaittu.
2. Lämmin ilma – ei takatalvea
3. Pseudohavaintoja: Sami Kuronen, sekä Mies, Bisse ja Haulikko
Voittajajoukkue Vanhat siat juhlistamassa voittoaan allipokaalin kanssa. Vasemmalta oikealle Markus Lauha, Patrik Lauha, Antti Jokelainen ja Volter Lukander
Ässät
Joumatamou!!!!(pahvi-uskolla): Jalohaikara, härkälintu
Jyväsjemmarit: Kaakkuri, vuorihemppo
Horse with a T-shirt: Mustakurkku-uikku
Rantakanat: Pikku-uikku
Puutiaiset: Sääksi
Häräkät: Kalatiira
Tzirbulat: Pajulintu
Great tits only: Punakuiri
Punssitiaiset: Metsäviklo
Häröpetteri ja kuoleman varpusparvi: Kuikka
Vanhat siat: Pikkujoutsen
Parkkiallit: Helmipöllö
Lukan kaappaajat: Kurmitsa sp.
1. Vanhat siat 99
2. Jyväsjemmarit 93
3. Puppuhavaintogeneraattori 92
4. Parkkiallit 92
5. Jyväskertut 89
6. Lintuinfluensserit 89
7. Joumatamou!!!!(pahvi-uskolla) 88
8. Rosvorobinin sisäloiset 87
9. Häröpetteri ja kuoleman varpusparvi 82
10. Oon kuullu huhuu 82
11. Pyöräjoukkue united ja käniseva kääpä 80
12. Punssitiaiset 79
13. Koko kansan pikkutallut 78
14. Lukan kaappaajat 76
15. Pikkumieliset 74
16. Kasuaalit kaakattajat KA-KAA 74
17. Joensuun lunnit 73
18. Harakanvarpaat 71
19. Hönötiaiset 69
20. Great tits only 69
21. Riskit heitot varmat kopit 69
22. Puutiaiset 69
23. Ei ristin sorsaa 68
24. Pulmanen 67
25. Peukaloinen keskellä kämmentä 64
26. Bulbyl bul buli 64
27. Ari & TTT 63
28. Häräkät 63
29. Leipää linnuille = 30 kg hanhi 61
30. Ruiskääkät 59
31. kvaak 58
32. Merihorokat 57
33. Kolmen kilon hanet 57
34. Rantakanat 55
35. Lehtopyllyt 55
36. Kokkelivekkuli 55
37. Oolannin ornit 2025 53
38. Homotiaiset 52
39. Kalat ja alma 51
40. Horse with a T-shirt 50
41. Tzirbulat 42
Kummalliset kotikolot
Teksti ja kuvat: Vilma Rönty
Puunkolo, risukasa, merenpohja, vuorenhuippu, jonkun toisen eläimen suolisto... Oman pesän voi löytää ties mistä! Tässä muutamia erikoisia asumisratkaisuja eliökunnan eri nurkista.
Pesänrakennuksen huonoin?
Kesykyyhky, eli tuttavallisemmin pulu, on tunnettu huonoista pesänrakennustaidoistaan. Netissä pyörii kuvia, joissa pesäksi on kelvannut pari ristiin aseteltua tikkua maassa, kukkaruukku tai miksei jonkun hylätyt kuulokkeetkin. Ihmistä huvittavalle toiminnalle on kuitenkin looginen selitys: kalliokyyhkyt, joista kesykyyhkyt polveutuvat, pesivät nimensä mukaisesti kallionkoloissa. Kun pesäpaikka on jo valmiiksi suojaisa, ei aikaa ja resursseja kannata käyttää tukevan pesän rakentamiseen. Riittää, että munat eivät vieri ulos pesästä. Pulut usein myös palaavat samalle pesälle, jolloin ajan kuluessa pesään kertyvä ja kovettuva uloste sekä kuolleiden poikasten jäänteet tekevät siitä kuppimaisen ja tukevarakenteisen.
Yhteistyössä on voimaa
Eläinkunnasta löytyy monenmoisia arkkitehteja, joista kekoja rakentavat termiitit ovat taitavimpien joukossa. Parhaimmillaan yhdeksänmetriset keot ovat termiittien mittakaavassa valtavia pilvenpiirtäjiä. Keoissa säilyy otollinen kosteus, lämpötila ja happipitoisuus ilmastointitunnelien ansiosta. Jotkut lajit, kuten australialainen Amitermes meridionalis, rakentavat kekonsa pohjois-etelä-suuntaisesti välttääkseen ylikuumenemisen. Keot ovat parhaimmillaan oma maailmansa: jotkut lajit kasvattavat keoissaan symbionttista sientä, jota ne käyttävät ravinnokseen.
Lämmöstä nauttivat
Valtamerien pohjista vulkaanisesti aktiivisilta alueilta löytyy hydrotermisia lähteitä, joista pulppuaa jopa yli 400-asteista vettä. Hydrotermisten lähteiden ympärille muodostuu verrattain monimuotoisia ekosysteemejä, joita asuttavat erilaiset madot, simpukat, kotilot, katkaravut ja perustuotannosta vastaavat kemosynteettiset mikrobit. Nämä hypertermofiiliset mikrobit vaativat tarpeeksi kuuman ympäristön selvitäkseen ja siksi asuttavatkin hydrotermisten lähteiden piippuja. Tämänhetkisen lämmönsietoennätys on Methanopyrus kandleri -arkeonilla, joka kykenee lisääntymään 122 celsiusasteessa.
Et ole koskaan yksin
Demodex folliculorum ja Demodex brevis ovat karvatuppipunkkeja, jotka asuttavat ihmiskasvoja. Näitä mikroskooppisen pieniä punkkeja löytyy etenkin kulmakarvoista, nenän alueelta ja silmäripisistä, missä ne syövät talia ja kuolleita ihosoluja. Normaalisti karvatuppipunkit eivät aiheuta ongelmia eikä niitä siksi lasketa loisiksi, mutta ihon oireillessa ne saattavat lisääntyä räjähdysmäisesti ja pahentaa oireita. Karvatuppipunkit eivät seuraa meitä syntymästä saakka, vaan suurin osa väestöstä saa tartunnan ennemmin tai myöhemmin ihokosketuksen kautta.
Kämppäkaverit
Yli sadan tokkolajin (Gobiidae) on havaittu elävän mutualismissa pistoolirapujen (Alpheus) kanssa. Kaverukset elävät merenpohjassa yhteisessä kolossa, jota pistoolirapu siivoaa ja ylläpitää. Vastapalveluksena tokko varoittaa saapuvasta vaarasta. Pistoolirapu nimittäin poistuu pesäkolosta vain silloin, kun tokko on sen suuaukolla. Pitäessään tuntosarvellaan kiinni tokosta pistoolirapu huomaa, kun tokko havaitsee vaaran ja vetäytyy itsekin pesäkolon suojiin.
Eliöpalsta
Sammalpalsta
Sammalten salainen sakki
Teksti ja kuvat: Suvi Leskinen
Kulkiessasi luonnossa oletko koskaan miettinyt, millainen meno on siellä saappaan alla sammalen seassa? Sammalet ovat monen mikroskooppisen eliön koti ja pienessäkin mättäässä voi olla lukuisat määrät asukkaita. Pienet ja isommat asukit muodostavat oman kiehtovan verkostonsa, joka on tieteelle edelleen mysteeri.
Sammalet ilmestyivät maankamaralle noin 450 miljoonaa vuotta sitten, ja ne ovat ajan kuluessa sopeutuneet kaikenlaisiin oloihin. Niitä tavataan joka maailman kolkasta ja kasvualustaksi käyvät kivet, puut, vesistöt, metsänpohja tai vaikka vanha sandaali. Tämä monimuotoinen porukka ei ole jäänyt muilta eliöiltä huomaamatta. Sammalet ovat suosittu materiaali erilaisten pesien rakentamisessa, ja monet linnut ja jyrsijät pehmustavat sillä kotikolonsa. Sammal on hyvä eriste, siitä on helppo punoa pesä ja ilmanvaihto toimii. Pienemmät eliöt asuvat itse mättäiden muodostamissa miniatyyrimetsissä.
Sammalten hidas kasvu ja monivuotisuus takaavat vakaan kodin. Versojen suojassa munat ehtivät kehittyä ja lapset kasvaa riittävästi, kunnes tila käy liian ahtaaksi ja on muuton aika. Ainavihanta mätäs on erinomainen paikka talvehtimiselle, kun versot eivät lakastu kesän jälkeen. Sammalten merkityksen arvioiminen on kuitenkin hankalaa pieniä eliöitä tutkittaessa, kun osa lajeista saattaa viettää siellä koko ikänsä, käyttää sitä pelkästään munimiseen ja talvehtimisen, tai sitten ne ovat ihan vain ohikulkumatkalla.
VESI ON ELINTÄRKEÄ neste, joten sammalten hyvä vedenpidätys on tärkeä ominaisuus niin itse sammalille kuin niissä eläville otuksille. Sammalet ovat ektohydrisiä, eli ne ottavat veden ja ravinteet koko verson pinta-alalla. Niillä ei ole aitoja juuria veden kuljetukseen, rispaiset juurtumahapset ovat alustaan kiinnittymistä varten. Tämän vuoksi sammalet ovat pienikokoisia, ja yhden solukerroksen paksuisen lehden läpi aineet vaihtuvat helposti.
Olennaista sammalten asukkaille on kuivumisen vauhti, joka riippuu sammalen kasvutavasta. Pystyyn kasvavat sammalet kuivuvat hitaammin kuin matalat ja suikertavat. Esimerkiksi kalliopalmikkosammal (Hypnum cupressiforme) vetää vettä yli kymmenkertaisen määrän kuivapainostaan ja hopeahiirensammal (Bryum argenteum) noin kolminkertaisen määrän. Tästä huolimatta suikertava kalliopalmikkosammal kuivuu nopeammin kuin mätästävä hopeahiirensammal, jolla myös esiintyy enemmän eliöitä.
Soiden valtiaat rahkasammalet (Sphagnum spp.) ovat kuitenkin aivan oma lukunsa, ne pidättävät vettä jopa 22 kertaisen määrän kuivapainosta. Rahkasamma-
Lähdesammal (Philonotis sp.) ja vesipisarat, jotka ovat merkittäviä niin sammalille kuin muillekin eliöille. Onkohan kuvan öttiäinen yksi mättään asukkaista?
lilla on erityiset huokoiset rahkasolut, jotka täyttyvät hyvin vedellä.
SAMMALMÄTTÄIDEN VESIKALVO ja -pisarat muodostavat kostean saarekkeen kuivan ympäristön keskellä. Sammalten selkärangattomat esiintyvät tyypillisesti myös vedessä ja moni selviää kuivempien aikojen ylitse lepotilassa. Selkärangattomista tavanomaisimpia ryhmiä ovat alkueläimet (Protozoa), rataseläimet (Rotifera), karhukaiset (Tardigrada), sukkulamadot (Nematoda), punkit (Acari) ja hyppyhäntäiset (Collembola). Tutkimuksissa nämä ryhmät korostuvat paikasta ja sammallajista huolimatta, joskin niiden suhteelliset määrät vaihtelevat. Jopa paahteisella aavikolla ja preerialla kuivilla sammalilla ja jäkälillä sinnittelevät kaikki edellä mainitut ryhmät, lukuun ottamatta alkueläimiä ja rataseläimiä. Vilpoisella Antarktiksella selkärangattomia esiintyy kaikista eniten juuri sammalilla.
Veden merkityksen vuoksi soiden rahkasammalilla on runsaimmin asukkaita. Grammasta rahkasammalta löytyy helposti satojatuhansia alkueläimiä. Matikan perusteella neliömetrillä siis möyrii 16 miljoonaa alkueläintä, puhumattakaan koko suosta! Eliöstö vaihtelee myös suon pinnanmuodon mukaan. Korkeilla kohdilla on yhteyttäviä leviä, hämärissä nurkissa nieluleviä ja ripsieläimiä, ja edelleen syvemmällä siimaeliöitä. Rahkasammalten lehtien pinnalla on mikrobeja, jotka alkueläinten kanssa kierrättävät ravinteita. Levistä suvut Chlamydomonas, Euglena ja Phacus asuvat kuolleiden rahkasolujen sisällä ja mutustavat edellisen asukkaan jätteitä. Rahkasammalilla on myös ikioma asukkinsa, alkueliö Cyclidium sphagnetorum
Karhukaiset elävät maalla vesikalvoilla, joten sammalet ovat niille täydellinen koti. Sateen jälkeen vettä voi olla turhankin paljon, jolloin kevyet karhukaiset saattavat ajautua sinne tänne. Kun vettä on sopivasti, se kerääntyy sammalten pinnalle esimerkiksi lehtituppiin. Silloin karhukaisten on mukavampi käppäillä ja etsiä hyviä piilopaikkoja pedoilta. Syötäväksi löytyy leviä, alkueläimiä, sukkulamatoja ja pienempiä karhukaisia, jos sattuukin olemaan itse se saalistaja. Sammalen kuivuessa hitaasti karhukainenkin ehtii siirtyä lepotilaan, joka on niille ilmeisesti välillä jopa tarpeellista. Kun sammalesta irtoaa paloja tuulen mukaan, karhukaiset saavat niistä kyydin uusille alueille.
OSA ELIÖISTÄ SYÖ sammalta, selkärangattomista esimerkiksi hyppyhäntäiset, karhukaiset ja sammalpunkit (Oribatida). Karhukaisilla on stiletti ja sammalpunkeilla leukakoukut, joiden avulla lehti lävistetään ja imaistaan solun sisällöt. Suuremmat niveljalkaiset, kuten hämä-
Karvakarhunsammalen (Polytrichum piliferum) itiöpesäkkeitä, jotka saattavat päätyä metsäkanalinnun nokkaan.
häkkieläimet (Arachnida) ovat näiden pienten selkärangattomien perässä, mutta saattavat syödä sammaltakin. Vielä suuremmista elukoista erityisesti sopulit ovat mieltyneet sammaliin. Tunturisopuli (Lemmus lemmus) asettuu talveksi paksun lumipatjan alle, jossa riittää sammalta syötäväksi kevääseen asti. Metsäsopuli (Myopus schisticolor) suosii on kynsisammalia (Dicranum spp.), ja laikut sammalmatossa saattavat viitata sopulin läsnäoloon. Linnuille sammalten lehdelliset gametofyytit ovat tyypillisesti viimeinen vaihtoehto, mutta sen sijaan karhunsammalen (Polytrichum spp.) itiöpesäkkeet kelpaavat hyvin esimerkiksi riekolle (Lagopus lagopus).
Mutta entä voisiko sammal syödä sillä käveleviä eliöitä? Pleurozia purpurea on maksasammal, jolla on erikoiset päärynänmuotoiset ja pussimaiset lehdet veden varastointiin. Vastaavia rakenteita on myös esimerkiksi karvesammalilla (Frullania spp.), mutta P. purpurea on poikkeava tapaus. Sen lehdessä on kansi, joka sulkeutuu pussin ollessa täynnä vettä ja aukeaa kuivana. Kansi aukeaa vain sisään päin, joten lehti vaikuttaisi toimivan ansana. Pussista on löytynyt ripsieläimiä, ja tutkimuksessa Blepharisma suvun lajit vaikuttivat jopa innokkailta menemään sisään. Sammalella ei ole havaittu sulattavia entsyymejä, mutta se todennäköisesti saa ravinteita mikrobien hajottaessa loukkuun jääneitä kuolleita eliöitä.
Jutun lähteenä on käytetty Janice Glimen teosta Bryophyte Ecology, joka on luettavissa netissä. Lämmin suositus kaikille sammalten ystäville!
Luonnonsuojelupalsta
Keinopesät helpottavat pesäpulaa
Teksti ja kuvat: Essi Kumpumäki
Ihmiset ovat monin eri tavoin turmelleet luontoa ja täten aiheuttaneet monenlaisia ongelmia eläinten pesäpuuhille. Vanhojen puiden puuttuminen tuo ongelmia kolopesijöille ja ilmaston lämpeneminen vähentää lumisia talvia, vaikeuttaen saimaannorpan pesintää. Mutta ihmiset ovat yrittäneet ratkaista luomaansa ongelmaa rakentamalla erilaisia keinopesiä.
Tavalliset linnunpöntöt ovat varmasti kaikille tuttu tapa auttaa siivekkäitämme. Niitäkin on kuitenkin hyvin monenlaisia, sillä linnuilla on erilaisia vaatimuksia pesälleen. Esimerkiksi puukiipijän pöntöstä puuttuu takaseinä, jolloin puun oma pinta toimii pesän takaseinänä. Lisäksi lepakoille voidaan myös rakentaa päiväpiiloja, sillä niistä on usein pulaa. Internetin ihmemaailmasta löytyy useita erilaisia ohjeita lintujen ja lepakoiden pönttöjen rakentamiseen, jos haluat itse nikkaroida sellaisen. Helpommallakin pääsee, koska näitä voi myös tilata valmiina. Erittäin uhanalaiset törmäpääskyt ovat myös saaneet hotellin Tornioon, jossa niille on rakennettu betonin päälle laudoista ja savimaasta sopivia pesintäpaikkoja. Törmäpääsky kärsii pesintään sopivien hiekkatörmien puutteesta. Alemman kerroksen linnut asuttavat betoniin tehdyissä rei’issä ja ylemmän kerroksen linnut maaperään tehdyissä onkaloissa. Toisaalla törmäpääskyille
lemmat keinopesätyypit ovat saaneet asukkaikseen törmäpääskyjä sekä onnistuneita pesintöjä. Myös räystäs- ja haarapääskyille on tarjolla puubetonista valmistettuja pesiä, joita kannattaa asennuttaa yhteen paikkaan useampi, sillä linnut ovat yhteiskuntaeläjiä.
Vesilinnuistamme sinisorsien on havaittu suosivan niin kutsuttua sorsatuubia pesintäpaikkoinaan. Se on verkosta kasattu putki, joka on vuorattu heinillä. Rakennelma asetetaan tikun nokkaan noin metrin korkeuteen ja asetetaan tarpeeksi rauhaisaan paikkaan, joko veden päälle tai sen välittömään läheisyyteen.
Petolinnuille rakennetaan pesiä pyöränvanteista ja risuista, niitä asennetaan jopa 10 metrin korkeuteen puihin. Tällaisia keinopesiä rakennetaan alueille, joissa esimerkiksi hakkuut ovat aiheuttaneet menetyksen. Myös myrskyt voivat heittää pesiä alas puista. Tällaisista pesistä hyötyvät esimerkiksi hiirihaukat ja lapinpöllö. Vannepesät ovat käytettyjä, sillä asennusta muutamassa vuodessa jopa puolet niistä ovat käytössä. Erittäin uhanalaisen tunturihaukankin pesintään on liittynyt vuonna 2024 ensimmäistä kertaa ihmisen rakentama keinopesä, jonne kuoriutui kolme poikasta. Tunturihaukat
Yksi kahdesta törmäpääskyn keinopesätyypistä: vanerikehikko, jossa on sopivia pesäonkaloita pääskyperheille.
eivät rakenna omaa pesäänsä, vaan ne käyttävät muiden lintujen tekemiä pesiä – tai nykyään myös keinopesää.
PIIKIKKÄÄT YSTÄVÄMME SIILIT kärsivät myös siitä, että niiden elinalueet ovat kaventuneet ja niille sopivat lehtikasat siivotaan pois pihoilta. Siilejäkin voi auttaa rakentamalla niille sopivia talvipesäkoppeja, jotka ovat maapohjaisia ja ne voidaan rakentaa laudasta. Maapohja koostuu sora-multasekoituksesta ja eristeeksi voidaan laittaa puunlehtiä tai heinää. Tällaiset rakennelmat voivat keväällä kelvata myös siilipoikueen kodiksi, mutta ne tulee puhdistaa talven jäljiltä ajoissa viimeisen horrostajan lähdettyä.
Saimaannorppa tekee pesänsä lumikinokseen, mutta vähälumiset tai lumettomat talvet haittaavat norpan elämää. Helpoimmillaan saimaannorpalle on voitu rakentaa keinopesä kolaamalla jäälle kinoksia lumesta, mutta talviset vesisateet sulattavat ne nopeasti. Ratkaisuksi on tullut kelluvat keinopesät, jotka rakennetaan ponttoneista ja niiden päälle rakennetaan suojaava kupu. Ne rakennetaan jäälle, mutta kevään tullen ne jäävät kellumaan jään sulaessa. Kuuttejakin on näihin pesiin syntynyt, joten norpat ovat jollain tasolla nämä pesät hyväksyneet. Myös itämerennorpille on rakennettu keinopesiä, joissa on syntynyt kuutteja.
Myös hyönteisiä voi auttaa rakentamalla hyönteishotelleja, joita on voinut löytää myös kaupoista myynnissä. Tällaiseen rakennelmaan muuttaa mielellään esimerkiksi rusomuurarimehiläinen, jossa se muuraa sopivan onkalon savella. Pölyttäjiä voi houkutella luonnonkorsilla, kuten järviruo’olla, tai poraamalla reikiä
Puuhun ripustettavan lepakonpöntön voi nikkaroida itse helposti vanerista.
lehtipuun, kuten koivun, palaan.
Ihminen on onnistunut pilaamaan muilta lajeilta monenlaisia elinympäristöjä, mutta onneksi meillä on mahdollisuuksia myös auttaa. Ideaalihan olisi toki se, että kaikille löytyisi lajinomaisia pesäpaikkoja ilman apuamme, mutta tässä tilanteessa keinopesät ovat hyvä ja selvästi toimiva ratkaisu. Kaiken lisäksi monia näistä pesistä voi tosiaan nikkaroida itse, joten jos löytyy tarvittavat välineet ja intoa, niin ei kun pesänrakennuspuuhiin! Huomioon on otettava kuitenkin se, että osa rakennelmista vaatii maanomistajan luvan, eikä niitä voi pykätä ihan kaikkialle.
Norppien keinopesä pysyy ponttoonien ansiosta pinnalla myös, jos lämmin sää sulattaa pesän alla olevan jään.
Vieraskynä
Tiedon juuret kasvavat kirjastossa
Teksti: Tonje Lindeman – Kuvat: Pixabay
Teksti kumpuaa rakkaudesta vankkarunkoisiin kaupunkikasveihin ja asianosaisen toiseen kotiin Viikin kampuksella, liittyen löyhästi pohdintaan omasta graduprosessista. Kirjoittaja on Viikki-speksin ja Svunkenin senioriosastoa edustava, lehden julkaisuhet kellä toivon mukaan valmistunut kasvibiologi, jolle ironia ja kirjoittaminen ovat tapoja purkaa lempiaiheiden synnyttämää turhautumista.
Perjantai-ilta hiljeni kampuskirjaston kellarissa, mutta kahlasin vielä reisiä myöten kaupunkipuiden lajirunsautta käsittelevän graduni raakileessa. Päivät olivat vierineet ekologiassa ja nyt viikonlopun lähtökuopissa löysinkin itseni yhteiskunnallisilta urilta. Tilanne oli vannoutuneelle saapasjalalle vieras, tosin väistämätön ja ennalta-arvattava, sillä kaupunkipuu on ihmiselle ikuisen köydenvedon kohde. Puut ovat kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle ja resilienssille kiistaton edellytys, ja tutut yksilöt monelle kaupunkilaiselle rakkaita. Puita on niin ikään milloin mikäkin taho kaatamassa, usein päätähuimaavan pöljin perusteluin – kuten “koska me voidaan”¹.
Pengoin EU:n biodoversiteetti- ja metsästrategiaa vm. 2021 tutustuakseni siihen, mitä isojen pöytien ääressä halutaan. Strategiat kattavat Euroopan kaupunkiympäristöineen, sekä suositellut toimenpiteet viheralueiden kehittämiseksi. Anti on luokkaa we must increase tree species richness, mutta planting non-native trees in urban areas should be a last resort, perustuen yhteen (1) lähteeseen, joka ei edes koske kaupunkiluontoa. Maailmanpelastuspöksyissään päättivät vielä, että ”let’s plant 3 billion trees” (happee). En viitsi edes ctrl+f sanotaanko läpysköissä mitään puiden kaatamisesta ja luonnon tuhoamisesta*, tai siitä miten jalkakäytävälle kylvetyt kahden vuoden sisään kuivahtavat tammenrangat aikovat korvata tuhossa menetetyt luontoarvot. En toki vastusta puiden lisäämistä - tuskin Somparaaressa kieltäydytään mahdollisuudesta nautiskella edes yhden vaahteran alla sen aavikon sijaan, jonka Helsingin kaupunki on alueelle luonut rakentaessaan “kestävää, maailman toimivinta kaupunkia”, mutta määrä ei korvaa laatua.
Nuo nostot EU:n strategioista ovat erilläänkin toteutettaviksi haastavia ja epätarkoituksenmukaisia. Etelä-Suomen kaupungit ovat jo suhteellisen lajirun-
mummot kaivavat etelänmatkoilta tuotuja siemeniä pihanpieleen. Oma lajikirjomme huomioiden, puulajien määrää nostetaan kaupungeissa auttamatta ei-kotoperäisillä lajeilla. Nämä päätelmät voi tehdä vaikkapa vaan mun gradutulosten perusteella** - aiheesta on toki julkaistua tutkimustakin. Lisäksi, EU:n tavoitteiden yhteinen lähtökohta sijaitsee kontekstissa, johon liittyy kaupungin mikroilmasto, ilmastonmuutos ja kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen, jotka kyllä arvon päätäntävalta teoksessaan tiedostaa tapahtuvan, mutta joita he eivät jostain syystä kuitenkaan näytä ottavan huomioon. Kiitos ja käsipäivää jos suuntaat Viikistä byrokratian syövereihin auttamaan.
JÄÄTÄVÄSSÄ KAUPUNKIPUU-IMUSSANI (edelleen kirjastossa) halusin vielä viikonlopun kyytipojaksi selvittää, miten suomalainen strategia vastaa unionin visiota ja jos meillä on vastaavia ristiriitoja painettu paperille. Viisarit juoksivat, mutta olin laatinut pelisuunnitelman, jota ei mitenkään voinut jättää maanantaille. Kotimaan toimintamallit selostaa lähes myyttinen*** puistonhoitajien aapinen aka Viherympäristöliitto ry:n väsäämä Suomen viheralueiden hoitoluokitukset (entinen ABC, nykyinen RAMS). Tavalliseen tapaan, järjestökujeiden setvimisen nettilähderumba oli vertaisarvioidun tieteellisen tekstin kylmänkeltaisessa valossa kasvaneelle opiskelijalle tulikoe sekä kärsivällisyydessä että laatuvaatimuksissa. Olin jo antaa periksi vesiperälle ja nostin kukistetun katseeni ruudusta. Jo välähti! Vannon uskollisuutta Web of sciencelle, niin saatan läppärin kanssa painiessa unohtaa, että meillä tosiaan on myös tämä asuttamani kirjasto.
Luokitusnivaska löytyi nopeasti ensimmäisen kerroksen lyhytlainoista. Käännyin suunnatakseni suorinta tietä takaisin kotiin (alas), mutta vastakkaisella hyllyllä oli muita kaupunkiekologian teoksia, joita ahnaana lukutoukkana jäin silmäilemään. Aivotkin heltyivät hieman rentoutumaan kestävyysjuoksuni (maaninen tuijotus, läppärin kirkkaus, selkä mutkalla, vatvominen) loppukaarteessa. Kurssikirjojen viimemetreillä komeili asiaankuuluvasti urban ecology, urban forestry, utareen sairaudet, hetkinen. Hiipuva hullunkiilto silmäkulmassa, tukka puoliputkella ja RAMS kourassa ihmettelin hetken, miten utareet liittyy mun gradun aiheeseen.
Joskus fuksina huvitti erään hyllyvälin perunatutkimukselle pyhitetty osasto. Vierailin siellä välillä kun tilastotieteen tai matematiikan ja fysiikan loputtomuus lannistutti ja pohdin, olisiko sittenkin pitänyt vaan hakea TeaKiin (sitten löysin speksin). Kirjaston remontin myötä monet tutut nurkat laitettiin uuteen uskoon ja perunahyllynkin päivät päättyivät, mutta talo tarjoaa uteliaalle edelleen parastaan. Aikojen saatossa ilo oman kotikampuksen sekä sen opintosuuntien, ainejärjestöjen ja harrastusmahdollisuuksien laajasta kirjosta on myös säilynyt, aina opintojenkin ääkkösiin saakka. Suurkiitos yhteisistä vuosista Viikki, ja pitkää, monitieteistä ikää!
¹Ympäristö | Kiista Stansvikinkallion metsistä kuumentumassa jälleen. (2025). https://www.hs.fi/helsinki/ art-2000011049104.html
*Who has the audacity to yap, skip the fact check & print? Toisin kuin EU, en tekisi niin. Biodiversiteettistrategian liitteen Guidelines on Biodiversity-Friendly Afforestation, Reforestation and Tree Planting sivulta 30 & 31 löytyy aiheesta kädenlämmintä höpinää. Perää pitää jopa vaikuttavan ympäripyöreä lause “Tree planting and land-use change should not necessarily always happen at the expense of old trees”, jonka lukemisen jälkeen tekee mieli laittaa silmät pesukoneeseen koska what is this filth
**Mummo-osuus ei varsinaisesti kuulu graduun eikä tuloksiin eikä suositeltaviin toimenpiteisiin.
***Verkossa tiivistettynä muutamaan Powerpointpdf:ään. Vapaata riistaa, jos tietää mitä etsiä.
Vieraskynä
Martti etsii pesää
Teksti: Kalle Kröger & Silja Kiljunen – Kuvat: Silja Kiljunen
Martti-kissa on seikkaillut jo vaikka missä: hän on huiputtanut Saanan ja sukellellut Itämeressä kilkkien kanssa. Tällä kertaa Martti pääsi seikkailemaan Ahvenanmaalle bongailemaan lintuja Ahvikselle eli Ahvenanmaan linturallille. Lintubongauksen ohella Martti muisti myös pitää hauskaa.
Martin matka kohti Ahvenanmaata ja sen pesiä alkoi Turun ei-tunnin-junasta. Innokkaana ornina Martti tietenkin kokeili bongailla lintuja jo junan ikkunasta. Martti tunnisti variksen ja joutsenen – hän oli siis valmis Ahvikseen!
Martti kerkesi hyvin tutustua Turkuun ja Turun yöelämään, sillä hän oli Ahviksella pyöräjoukkueessa, eikä aamujunaan mahtunut pyöriä. Ainoa vaihtoehto oli siis tulla tähän erikoiseen kaupunkiin jo torstaina. Martti kävi harjoittelemassa lintuja Biologisessa museossa, kokeilemassa turkulaisia juomia ja koeajoi Turun hienoimman ajopelin: funikulaarin. Martin olo oli kuin Linnanmäellä, kun funikulaari lähti köröttämään alas Kakolanmäkeä. Kun alas oli menty, totta kai Martti halusi ajella funikulaarilla takaisin ylös – ja niin hän tekikin. Matka takaisin ylös oli vähintään yhtä hauska kuin alaspäin kulkeminen!
Seuraavana aamuna herätys oli aikaisin, muttei niin varhain kuin samana aamuna Helsingistä lähteneillä joukkueilla. Hieraistuaan unihiekat silmistään Martti jaksoi kokeilla pyöräilyä Turun satamassa ennen laivalippujen saantia. Martin käpälät tärisivät hieman jännityksestä, kun hän asetteli ne ensimmäistä kertaa polkimille. Tästä oli tulossa rankka reissu.
Laivan herkullisesta aamiaisbuffetista nautittuaan Martti tiiraili merelle kohti horisonttia ja suunnitteli kisasuunnitelmaansa masu täynnä. ”Mistähän löytäisin parhaiten lintuja?” Martti mietiskeli. Tiukka mietintä vaati hyvää nesteytystä, jota laivan baarissa onneksi oli tarjolla.
Kello viideltä kisa alkoi, ja Martti alkoi bongailemaan lintuja ahkerasti. Martti näki vaikka mitä: pitkähäntäisen tissin, Ahvenanmaan rikkaimman ihmisen talon, varpusia ja aika monia muitakin lintuja. Aurinko ja pieni saaristotuuli hellivät Martin turkkia, eikä pyöräillessä tullut liian kuuma. Pyöräily oli yllättävän mukavaa, vaikka Martin käpäliä alkoikin poltella monien kymmenien kilometrien jälkeen.
Kisan purussa Idrottscenterillä Marttia jännitti: häntä pörhistyi ja pieni sydän pamppaili. Martti ei halunnut olla kisan viimeinen. No, ei Martti kisan viimeinen ollut, mutta ei hän kärkikahinoihinkaan päässyt. Sydämesssään hänellä oli kuitenkin voittajafiilis – kilpailu oli sujunut odotettua paremmin! Martti kävi vielä onnittelemassa kisan voittajia – ja ottamassa kuvan palkintopokaalin kanssa.
Kisan jälkeen oli hyvin aikaa testata paikallisia erikoisuuksia. Stanin paras snägäri ravitsi uupunutta kissaa. Ahvenanmaan pannukakkukin maistui Martille hyvin. Vaikka kissat eivät muka maista makeaa, oli pannari Martista suussasulavaa.
Maarianhaminan keskustassa Martti tutustui S-marketissa asioivaan kissaan. Martti heitti haikeat jäähyväiset kissakaverille, kun paluulaivan lähtöaika alkoi lähestymään. Laivamatkalla takaisin kohti Turkua Martti pääsi kokeilemaan onneaan bingossa ja maistelemaan Ville sunrise-mocktailia. Bingossa ei tullut voittoa, mutta makea juoma auttoi pitämään viiksikarvat iloisesti väpättämässä. Ennen saapumista takaisin mannermaalle Martti kävi vielä shoppailemassa tuliaisia tax-freessä ja rentoutui rankan pyöräilyntäyteisen reissun jälkeen hytissä. Ennen kuin Martti saattoi painaa päänsä vasten omaa tyynyään Helsingissä, piti hänen kolkutella vielä junalla kotiin Turusta. Junamatka meni rattoisati turisten reissulla sattuneista seikkailuista ja korttia pelaten. Omaan sänkyyn päästyään lintujen kuvat lennättivät aikaisten herätysten ja rankan pyöräilyn uuvuttaman Martin unten maille.
VKL-ekolinturalli 2025
Teksti ja kuva: SIlja Kiljunen
Ahvis-krapulan hoitamiseksi Symbioosi ja Myy järjestivät lauantaina 12.4. kahdentoista tunnin mittaisen Ekolinturallin Vanhankaupunginlahden ympäristössä. Seitsemän joukkuetta suuntasi jalan ja pyörin Viikkiin ja lähialueille havistelemaan lintuja.
Linturalli alkoi ennen aamun sarastusta kello viideltä ja kesti kello viiteen iltapäivällä, jonka jälkeen uupuneet joukkueet suuntasivat Biokeskus 3:n kerhohuoneelle rallin purkuun. Kilpailualueena toimi Vanhankaupunginlahden ympäristö Arabianrannasta Herttoniemeen, rajautuen pitkälti suuriin teihin. Suomalainen kevätsää helli kilpailijoita: kisan aikana satoi räntää, rakeita ja vettä, mutta loppukisasta kilpailijat melkein kuolivat lämpöhalvaukseen.
Kisan voittoon nousi luontoasiantuntijoista koostuva Together as swan 83:lla haviksellaan. Kilpailun perää pitivät ylpeästi Tunnin bongarit, jotka havainnoivat 31 lintulajia lyhyessä puolentoista tunnin ajassa. Viikin
Villet keräsivät eniten ässiä (3 kappaletta), joiden joukossa oli muun muassa Suomen toinen tämän vuoden rantasipihavainto. Joukkueen suurlähettiläs ei kommentoi tämän havainnon varmuutta. Kuitenkaan havainto ei ole päätynyt vuodariskabataulukkoon… Joukkueen En ole lintuharrastaja, mutta se oli munkkikorp-
Haapana
Harakka
Harmaahaikara
Harmaalokki
Harmaasorsa
Haukka sp
Hemppo
Hippiäinen
Isokoskelo
Isokäpylintu
Jalohaikara
Jouhisorsa
Järripeippo
Kalalokki
Kanadanhanhi
Kanahaukka
Keltasirkku
Kiuru
Kivitasku
Korppi
Kottarainen
Kuovi
Kurki
Kuusitiainen
Kyhmyjoutsen
Käpytikka
Laulujoutsen
Laulurastas
Lehtokurppa
Lehtopöllö
Liejukana
Loxia sp
Luhtakana
Merihanhi
Meriharakka
Merikotka
Merilokki
1. Together as swan
pikotka havaitsema pyy oli varsin yllättävä havainto. Joukkueen veteraanijäsenet eivät kuulemma olleet koko elämänsä aikana havainneet metsäkanalintuja kehä 1:n sisäpuolella ennen pyyn tupsahtamista heidän eteensä Hallainvuorella. Valitettavasti mikään joukkueista ei havainnut Vanhankaupunginlahden alueella elelevää villisikaa, joka olisi kisassa ollut kymmenen pisteen arvoinen. Kuitenkin yksi joukkueista havaitsi linnunpönttöön kisan järjestäjien säilömän Tapio-pullon.
Merimetso
Metsähanhi
Metsäviklo
Mustapyrstökuiri
Mustarastas
Mustavaris
Naakka
Naurulokki
Niittykirvinen
Nokikana
Nokkavarpunen
Närhi
Pajusirkku
Peippo
Peukaloinen
Pikkutikka
Pikkuvarpunen
Pulu
Punajalkaviklo
Punakylkirastas
Punarinta
Punatulkku
Puukiipijä
Pyrstötiainen
Pyy
Rantasipi
Ruskosuohaukka
Räkättirastas
Selkälokki
Sepelkyyhky
Silkkiuikku
Sinisorsa
Sinitiainen
Taivaanvuohi
Talitiainen
Tavi
Telkkä
Tikli
Tringa sp
Tukkasotka
Tundrahanhi
Tuulihaukka
Tylli
Töyhtöhyyppä
Töyhtötiainen
Uivelo
Uuttukyyhky
Valkoposkihanhi
Varis
Varpunen
Varpushaukka
Viherpeippo
Vihervarpunen
Viiksitimali
Västäräkki
Tähtiin kirjoitettu
Teksti: Suvi Leskinen
Tähtimerkkeihin liitetään erilaisia luonteenpiirteitä ja universumin sanelemia tehtäviä.
Miten nämä punoutuvat maallisessa maailmassa luonnontieteilijöiden elämässä? Tässä jutussa otetaan katsaus tunnettujen henkilöiden tähtikarttoihin ja tieteellisiin uriin. Oman merkkisi kohdalla voit pohtia, resonoiko kyseisen henkilön elämäntarina!
Oinas
Jane Goodall (3.4.1934)
Oinaaseen liitetään toiminta, aloitteellisuus ja seikkailut. Oinas on rohkea edelläkävijä ja luonnollinen johtaja. Energinen ja kipinöivä luonne, joka ei pelkää haasteita ja haluaa olla ykkönen. Huonoina päivinä temperamenttinen oinas saattaa jyrätä toiset ajaessaan omaa etuaan. Parhaimmillaan tulinen oinas on uudistaja, joka johtaa joukot kohti parempaa. Kilpailunhaluisuudesta huolimatta puolustaa heikompia ja auttaa muita löytämään oman potentiaalinsa.
Englantilainen Jane Goodall on kädellisten tutkimuksen uranuurtaja ja aikoinaan avasi miesvaltaisen alan naisille. Eläinrakkaana nuorena Goodall lähti Keniaan työskentelemään ystävänsä maatilalle. Keniassa oli myös paleoantropologi Louis Leaky, johon Goodall otti yhteyttä ihan vain keskustellakseen eläimistä. Leaky tarvitsi avustajaa tarkkailemaan simpansseja ja päätti palkata Goodallin kenttähommiin. Rohkea Goodall lähti Tansanian sademetsään ja seurasi simpansseja omalla tyylillään. Hän pääsi hyvin lähelle simpansseja ja hänet jopa hyväksyttiin laumaan. Hänen havaintonsa mullistivat käsitykset simpanssien ruokavaliosta ja käyttäytymisestä, esimerkiksi työkalujen käyttö ja persoonallisuuden piirteet olivat täysin uusia havaintoja. Ahkeran työskentelyn ansiosta Goodall hyväksyttiin Cambridgen yliopiston tohtoriohjelmaan, vaikka hänellä ei ollut kanditutkintoa. Hänen perustama hyväntekeväisyysjärjestö Jane Goodall Institute ajaa kädellisten suojelua ja tarjoaa innokkaille nuorille harjoittelupaikkoja.
Härkä
David Attenborough (8.5.1926)
Härkään liitetään luonto, harmonia ja rakkaus eläviä olentoja kohtaan. Kärsivällinen ja rauhallinen eikä hätiköi turhia, kesti asia miten pitkään tahansa. Jähmeä toiminta voi olla joillekin turhauttavaa, mutta liikkeelle päästyään härkää ei pysäytä mikään. Vahvaa päättäväisyyttä voi mielipiteestä riippuen pitää sitkeytenä tai jääräpäisyytenä. Härällä jalat ovat tukevasti maassa, ja hän rakastaa kaikkea kaunista ja arvostaa toisten lahjakkuutta.
Brittiläinen luonnontieteilijä ja juontaja David Attenborough on tullut tutuksi jokaiselle biologin alulle Avara luonto dokumenttien parissa. Attenborough on käsikirjoittanut ja ohjannut luontodokumentteja jo kahdeksan vuosikymmenen ajan ja kahminut lukuisia palkintoja. Sarjojen ohelle on usein julkaistu myös kirja. Attenboroughin tavaramerkki on rauhallinen mutta innostunut kerronta, ja ihastus luontoa kohtaan tarttuu väkisinkin katsojaan. Attenborough on todellinen luonnonystävä, joka haluaa tutustua jokaiseen eliöön ja ilmiöön. Hän onkin kattanut dokumenteissaan kaikki mahdolliset aiheet merten syvyyksien ja äärettömän avaruuden väliltä. Attenborough on ollut myös WWF:n toiminnassa mukana jo aivan alusta alkaen, kun järjestö perustettiin 1960-luvulla. Kaikkien vuosien jälkeen melkein satavuotias Attenborough porskuttaa täysillä ja jaksaa edelleen hämmästyä luonnon ihmeellisyydestä.
Kaksoset
Rachel Carson (27.5.1907 – 14.4.1964)
Kaksoseen liitetään kommunikointi, nopeus ja oppiminen. Uteliaan kaksosen ajatus on kirkas ja tiedonjano ehtymätön. Innostuu helposti uusista asioista, minkä kääntöpuolena voi olla kyllästyminen yhtä nopeasti ja tempoilu sinne tänne. Nokkelana sopeutuu solahtaen mihin tahansa tilanteeseen. Viihtyy hyvin seurassa ja puhe soljuu elohopean lailla. Kaksosen haavoittuvainen puoli saattaa jäädä itsevarman kuoren alle, mutta tämän puolen kohtaaminen tekee hänestä kokonaisen. Kontaktin luominen toisiin sanojen, ajatusten ja filosofoinnin kautta merkitsevät kaksoselle paljon.
Yhdysvaltalaisen meribiologi ja luonnonsuojelija Rachel Carsonin teokset vaikuttivat ympäristöliikkeen syntyyn. Carson oli lahjakas kirjoittaja ja voitti jo lapsena kirjoituskilpailuja. Lukion jälkeen hän aikoi ryhtyä kirjailijaksi ja lähti opiskelemaan englantia. Lopulta pääaine vaihtuikin biologiaan ja Carson valmistui eläintieteen maisteriksi. Laman aikana heikko rahatilanne vaati Carsonin huolehtimaan sukulaisistaan, joten tohtoriopinnot meribiologian alalla jäivät kesken. Vaikeuksista huolimatta Carson pääsi soveltamaan asiantuntemustaan popularisoimalla tiedettä suurelle yleisölle. Hän käsikirjoitti merielämästä kertovaa radio-ohjelmaa sekä kirjoitti useita esitteitä ja artikkeleita. Aikakauslehdessä julkaistu essee laajentui kirjaksi Meren ihmeet (The Sea Around Us). Kirja oli menestys ja Carson ryhtyi kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Neljäs ja viimeiseksi jäänyt kirja Äänetön kevät (Silent Spring) on yksi tärkeimmistä luonnonsuojelun teoksista. Tieteellisyys kiedottuna taitavaan runoiluun hurmasi lukijat ja samalla toi ympäristömyrkkyjen haitat suuren yleisön tietoisuuteen, ja teos tunnetusti edisti DDT:n käyttökieltoa.
Rapu
Gregor Mendel (20.7.1822 – 4.1.1884)
Rapuun liitetään koti, tunteet ja historia. Johtaja, joka ennemmin ohjaa kädestä pitäen kuin kylmästi käskyttäen. Huolehtivainen rapu auttaa ilomielin toisia rakentaen ympärilleen turvallisen ilmapiirin, jossa kaikki tulevat nähdyksi ja kuulluksi. Tunteellisena elää toisten fiilisten mukana, ja saattaa joskus ajautua murehtimaan asioista liikaa. Ravun mieliala vaihtelee laidasta laitaan, toisinaan elämä on ruusuista ja joskus ottaa muuten vain päähän. Ravulla on myös erinomainen muisti. Koti ja sukujuuret ovat tärkeitä asioita ja tyypillisesti rapu viihtyy kotona omassa rauhassaan.
Itävaltalaisen munkki Gregor Mendelin hernekokeet ovat varmasti jokaiselle luonnontieteilijälle tuttu juttu. Mendel varttui maatilalla, jonka hänen sukunsa oli omistanut ainakin viimeiset 130 vuotta. Nuorena Mendel piti puutarhan ja mehiläisten hoitamisesta. Aikansa mukaisesti luonnontieteistä kiinnostunut nuorukainen opiskeli papiksi, sillä luonnon tutkiminen oli Jumalan luomakunnan arvostamista. Lapsuudessa arki maatilalla oli haastavaa, ja Mendelin omien sanojen mukaan luostarielämä ’säästi ainaiselta toimeentulon murehtimiselta’. Luostarissa Mendel viihtyi omissa oloissaan ja teki kasveilla tutkimuksia. Hän kasvatti ja risteytti 28 000 kasvia ja tutki pitkäjänteisesti herneiden sukupolvien välisiä muutoksia. Piispa nauroi herneiden tutkimukselle, eikä Mendelin tuloksia arvostettu hänen omana aikanaan. Myöhemmin Mendel ylennettiin luostarinsa apotiksi, jolloin byrokraattisten velvollisuuksien vuoksi tutkimukselle ei riittänyt enää aikaa.
Leijona
Rosalind Franklin (25.7.1920 – 16.4.1958)
Leijonaan liitetään luovuus, hauskanpito ja itseilmaisu. Aurinkoinen luonne, joka ei turhia murehdi. Karismaattinen ja luontainen esiintyjä, joka nauttii parrasvaloista. Leijonan autenttisuus inspiroi ja rohkaisee muita seuraamaan omia polkujaan. Leijona haluaa aina olla huipulla ja on ylpeä omista saavutuksistaan. Itsevarman ja säteilevän kuoren alla leijona saattaa epäröidä ja aliarvioida itseään turhan ankarasti. Lämminsydäminen leijona on luonteeltaan jalo ja läheisilleen lojaali.
Rosalind Franklin oli englantilainen kemisti, jonka röntgendiffraktiokuvat avasivat DNA-molekyylin rakenteen mysteeriä. Franklin syntyi juutalaiseen perheeseen, mutta oli lapsesta saakka skeptinen ja kulki omia teitään agnostikkona uskonnollisessa suvussa. Franklin osoitti akateemisia lahjakkuuksia jo nuorena. Hänen käymässään tyttökoulussa opetettiin kemiaa ja fysiikkaa, mikä oli aikanaan harvinaista. Hän oli luokkansa menestyneimpiä opiskelijoita ja sai erilaisia palkintoja.
Franklinin suorasukaisuus ja intensiivinen olemus hermostuttivat joitain tutkijakollegoita, toisaalta osa taas piti hänen terävästä huumoristaan ja kuvailivat häntä aurinkoiseksi. Kun Franklin totesi olevansa itse väärässä
A-DNA:n rakenteesta, hän kirjoitti kieli poskessa teoriansa kuolinilmoituksen. Franklin ilmoitti lapussa muistotilaisuuden pidettävän ’ensi maanantaina tai tiistaina’ ja toivoi paikalle oikeassa olleen kollegansa, Maurice Wilkinsin, pitämään muistopuheen.
Neitsyt
Alexander von Humboldt (14.9.1769 – 6.5.1859)
Neitsyeen liitetään järjestelmällisyys, terveys ja looginen ajattelu. Älykäs ja mentaalisesti lahjakas. Järkeensä luottava neitsyt on tähtimerkeistä skeptisin, mutta on valmis avartamaan näkökulmiaan. Rakastaa arkipäiväisiä rutiineja, jotka tietysti ovat olennaisia hyvinvoinnin kannalta. Välillä tarkka ja kovasti töitä tekevä neitsyt voi olla turhan kriittinen itselleen ja muille. Palvelualtis neitsyt haluaa huolehtia toisista, ja hänen tehtävänään on edistää sekä omaa että muiden henkistä ja fyysistä terveyttä.
Saksalainen yleisnero Alexander von Humboldt teki tutkimusmatkoja Etelä-Amerikkaan, ja häntä pidetään maantieteen ja ekologian isänä. Hänen julkaisunsa loivat perustan eliömaantieteelle. Lapsena von Humboldt keräsi ja järjesteli innokkaasti kasveja, simpukan kuoria ja hyönteisiä. Poliittisen perheen jälkeläisenä von Humboldt lähti opiskelemaan kauppatieteitä, mutta vaihtoi suuntansa kasvitieteeseen. Ekskursiot meriteitse ympäri Eurooppaa sytyttivät kipinän matkustamiseen. Hän valmistautui Etelä-Amerikan tutkimusmatkailuun opiskelemalla kieliä, geologiaa ja astronomiaa. EteläAmerikassa von Humboldt tutustui sekä luontoon että paikallisiin ihmisiin. Matkalla von Humboldt tutki kaikkea mahdollista, kuten tulivuoria, vuoristoja ja tähtitaivasta. Hän havainnoi hyvin tarkasti kasveja ja eläimiä, ja lahjakkaana piirtäjänä hänen piirroksensa olivat yksityiskohtaisia. Määrätietoinen von Humboldt mielellään auttoi ja tuki opiskelijoita. Hän kannusti ja inspiroi myös itse Charles Darwinia.
Vaaka
Neil deGrasse Tyson (5.10.1958)
Vaakaan liitetään tasapaino, politiikka ja ihmissuhteet. Oikeudenmukainen johtaja, joka ajattelee muiden parasta. Hyväntuulisen ja myötätuntoisen vaa’an kanssa on helppo tulla toimeen. Vaaka pyrkii kaiken toimivan sutjakasti sujuvassa yhteistyössä muiden kanssa. Yhteisö on tärkeä asia vaa’alle, ja ennen päätöksien tekemistä hän punnitsee niiden vaikutusta ennemmin ympäristöönsä kuin itseensä. Vaaka on rauhansanan tuoja, mutta kupin kellahtaessa liiaksi voi seuraukset olla tuhoisat. Vaaka omaa vahvat vakaumukset ja selkeät mielipiteet. Yhdysvaltalainen Neil deGrasse Tyson on astrofyysikko ja tieteen popularisoija. Hän innostui yhdeksänvuotiaana astronomiasta vierailtuaan planetaariossa. Tähtitaivas teki häneen niin suuren vaikutuksen, että astronomian opiskelu tuntui olevan ainoa vaihtoehto. Nuorena Tyson kävi samaisessa planetaariossa kursseilla, opiskeli paljon astronomiaa omin päin ja luennoi 15-vuotiaana. Tyson opiskeli astronomiaa ja fysiikkaa Ivy League yliopistoissa. Hän toimi tutkijana ja johtajana planetaariossa, koska halusi mahdollistaa nuorille saman innostuksen minkä itsekin löysi lapsena. Tyson on kirjoittanut useita astrofysiikkaa popularisoivia teoksia ja juontanut avaruudesta kertovia sarjoja. Hän esiintyy säännöllisesti erilaisissa medioissa, kuten radiossa ja tvohjelmissa. Tyson kokee tärkeäksi oman näkyvyytensä tieteen saralla, toivoen sen purkavan yhteiskunnassa piileviä voimia ja stereotypioita vähemmistöjä vastaan.
Skorpioni
Marie Curie (7.11.1867 – 4.7.1934)
Skorpioniin liitetään muutos, uudistuminen ja salaisuudet. Skorpionia kiinnostaa kaikki mystiset ja kätketyt asiat. Haluaa ymmärtää ja tutkia vaikeina pidettyjä asioita, joita muut mieluummin karttavat. Skorpioni käy jatkuvasti muutoksia elämässään, joten hän on sopeutuvainen eivätkä vaikeudet kovasti hetkauta. Salamyhkäinen skorpioni pitää omat asiansa visusti itsellään ja päästää vain harvat ja valitut lähelleen. Samaan aikaan maaginen skorpioni taas lukee muita ihmisiä kuin avointa kirjaa. Vaikka skorpioni vaikuttaa kovikselta, kaipaa hänkin hellyyttä ja turvaa.
Puolalainen Marie Curie oli kemisti ja radioaktiivisuuden tutkimuksen uranuurtaja, joka palkittiin kahdesti Nobelilla. Curie keksi termin radioaktiivinen, joka oli aikanaan täysin uusi ilmiö. Venäjän vallan alaisessa Puolassa peruskoulun jälkeen tytöt tyypillisesti menivät naimisiin, sillä korkeakoulututkinto oli kielletty naisilta. Tämä ei ollut kuitenkaan akateemisesti lahjakkaan nuoren Curien suunnitelma, vaan hän kävi iltaisin salaisilla luennoilla, jotka järjestettiin aina eri paikassa. Kärsivällisesti työskennellen Curie lopulta pääsi Pariisiin opiskelemaan fysiikkaa, kemiaa ja matikkaa. Hän uppoutui opintoihinsa täysin ja joskus pänttäämisen välissä unohti syödä. Uransa alussa hän tapasi tulevan aviomiehensä Pierre Curien. Hän oli Curien elämän rakkaus ja työtoveri, johon pystyi luottamaan täysin. Häissä Curie puki valkoisen häämekon sijaan tummansinisen puvun, jota hän sittemmin käytti labrassaan työasuna.
Jousimies
Ada Lovelace (10.12.1815 – 27.11.1852)
Jousimieheen liitetään optimismi, matkustaminen ja opiskelu. Vapaa ja levoton sielu, jolla on vilkas mielikuvitus. Hän on jatkuvasti liikkeellä kohti seuraavaa seikkailua. Jousimies on ikuinen oppija ja syvällinen filosofi, jolla kysymyksiä riittää. Hän ei pelkää poiketa valtavirran ajatusmaailmoista ja epäröimättä tutkii asioiden jokaisen kantin. Kärsimättömänä joskus hyppää tarkemmin miettimättä seuraavaan juttuun. Suorasukainen jousimies näyttää koko tunteidensa kirjon ja kertoo mielipiteensä turhia mutkittelematta. Positiivinen jousimies uskoo aina parasta ja hänen innostuksensa on tarttuvaa.
Englantilaista matemaatikko Ada Lovelacea pidetään ensimmäisenä ohjelmoijana ja tietokoneen konseptin keksijänä. Lovelacen isä Lordi Byron oli boheemi taiteilija ja runoilija, joka vietti rietasta elämää. Äiti Lady Byron kyllästyi sekoiluun, joten hän jätti miehensä ja lähti tyttärensä kanssa. Katkera äiti halusi varmistaa, ettei hänen tyttärestään kasva vapaamielistä taiteilijaa, joten äiti kannusti loogisen matematiikan pariin. Siniverisenä Lovelace sai hyvän koulutuksen ja tapasi arvohenkilöitä ja tieteilijöitä. Lovelace tutustui matemaatikko Charles Babbageen, joka kehitteli mekaanista laskukonetta. Lovelace käänsi koneesta kertovan ranskankielisen paperin englanniksi ja lisäsi siihen omia huomioitaan yli sata sivua. Lovelace pohti automaattisen koneen taipuvan laskemisen lisäksi tallentamiseen, muokkaamiseen ja käsittelemään symboleihin perustuvaa järjestelmää. Lovelace kirjoitti Bernoullin lukuja laskevan ohjelman ja kuinka koodit tulisi syöttää koneeseen. Lovelace myös pohti, pystyisikö kone ajattelemaan. Artikkeli herätti kiinnostusta, mutta aikalaisten tyylin mukaisesti naisen kirjoituksiin ei suhtauduttu vakavasti.
Kauris
Louis Pasteur (27.12.1822 – 28.9.1895)
Kauriiseen liitetään käytännöllisyys, sitkeys ja auktoriteetti. Kauris on tähtimerkkien väsymätön työmyyrä. Tekee päätöksensä harkiten, asettaa kunnianhimoisia tavoitteita ja pääsee aina huipulle. Ahkeralla kauriilla on melkoinen itsekuri ja korkea moraali, joten status ja ura ovat tärkeitä asioita. Tiukkapipoisuudesta huolimatta kauris on hyvin lojaali ja uskollinen, ja on valmis tekemään kaikkensa itselleen tärkeiden asioiden eteen. Kauriin olisi välillä hyvä uskaltaa höllätä ja pitää myös hauskaa. Kauris on parhaimmillaan edistäessään toiminnallaan yhteistä hyvää.
Ranskalainen kemisti ja mikrobiologi Louis Pasteur osoitti mikrobien merkityksen taudinaiheuttajina. Hänen tutkimuksensa antoi perusteet modernille hygienialle ja lääketieteelle. Rokotteet vesikauhua ja pernaruttoa vastaan ovat pelastaneet miljoonia, ja hänen mukaansa nimetty pastörointi menetelmä lisää elintarvikkeiden turvallisuutta. Nuorena lukihäiriöinen Pasteur kompasteli opintopolullaan, mutta ahkera opiskelu lopulta palkittiin opiskelupaikalla yliopistosta hyvällä menestyksellä pääsykokeissa. Pasteur omistautui täysin työlleen, hän esimerkiksi keräsi itse sylkeä vesikauhuisen koiran leuoista. Pariisissa hän johti korkeakoulun tutkimusta ja ryhmien työskentelystä tuli tehokkaampaa ja tuottavampaa. Virassaan Pasteur kuitenkin asetti ristiriitaisia säädöksiä. Maanantaisin tarjottaisiin opiskelijoiden inhoamaa lammaspataa ja tupakoinnista kiinnijääneet opiskelijat erotettaisiin, joten tästä tietysti nousi mekkala. Pasteur pyysi läheisiään pitämään hänen labravihkonsa salassa kuolemansa jälkeen, ilmeisesti ristiriitaisten merkintöjen ja menetelmien vuoksi.
Vesimies
Charles Darwin (12.2.1809 – 19.4.1882)
Vesimieheen liitetään tieteellisyys, omaperäisyys ja ryhmät. Vesimies on tähtimerkkien kummajainen. Älykäs vesimies on eksentrinen, ja hänellä on yllättäviä ja epätavallisia ideoita. Hän on kiinnostunut kaikenlaisista teknisistä laitteista ja koneista. Oman omituisuuden tiedostava vesimies voi olla kovin epävarma itsestään, mutta on avomielinen ja huomaavainen toisia kohtaan. Uskoo vahvasti humaaneihin uudistuksiin, ja kyky tarkastella asioita laatikon ulkopuolelta murtaa jämähtäneitä ajatusmalleja. Puhuu tasa-arvon puolesta ja kohtelee kaikkia yhtä arvokkaina. Vesimiehellä on tarve olla itsenäinen ja vapaa, mutta hän on hyvin sosiaalinen ja lojaali.
Englantilaisen luonnontieteilijä Charles Darwinin teoria eliölajien vaiheittaisesta kehittymisestä ja luonnonvalinnasta on modernin biologian perusta. Nuori lääkärin poika kammoksui verta ja tutki mieluummin kovakuoriaisia kuin opiskelisi isänsä jalanjäljissä lääketiedettä. Darwin opiskeli papiksi, mikä oli aikanaan luonnontieteilijöillä tapana. Tutkimusmatkoillaan geologiasta kiinnostunut Darwin ihmetteli fossiileja, mistä alkoi tunnetun teorian kehittely. Reissun päällä Darwin tutustui myös alkuperäisasukkaisiin ja länsimaisiin uudisasukkaisiin. Darwin totesi ihmisten olevan pohjimmiltaan samanlaisia ja erot ovat kulttuurin tulosta. Hän vastusti orjuutta ja kauhisteli länsimaalaisten tekojen vaikutusta alkuperäisasukkaiden elämään. Darwin keräsi valtavasti materiaalia eliölajien historian tutkimukseen ja pyöritteli teoriaansa luonnonvalinnasta perusteellisesti. Darwin vitkutteli julkaisemista 20 vuotta ja tunnetusti vauhtia tuli vasta, kun Alfred Russel Wallace oli samoilla jäljillä. Luomisopin aikana Darwinin teoria lajien vaiheittaisesta kehittymisestä oli mullistava, ja ihmiset olivat kiivaasti joko puolesta tai vastaan.
Kalat
Steve Irwin (22.2.1962 – 4.9.2006)
Kalaan liitetään sympatia, taide ja illuusio. Herkkä unelmoija, joka tarkastelee maailmaa ruusunpunaisten lasien takaa. Kala joko ottaa elämän haasteet vastaan ja puskee täysillä vastavirtaan, tai kääntää selkänsä todellisuudelle ja uppoutuu omiin haavemaailmoihinsa. Intuitiivinen kala on kiinnostunut kaikenlaisesta hengellisestä ja yliluonnollisesta. Empaattinen kala auttaa pyyteettömästi muita ja kohtaa toiset myötätunnolla. Elää tunteiden kuohuissa ja mieliala voi vaihdella myrskyn aaltojen lailla. Harmonian löytäminen taiteen kautta tasapainottaa ja auttaa polskimaan oikeaan suuntaan. Kalan on tärkeää kokea tekemisensä ja paikkansa maailmassa merkittäväksi.
Australialainen luonnonsuojelija Steve Irwin tuli tunnetuksi televisiossa Krokotiilimiehenä. Hänen isänsä oli herpetologi ja äiti luonnonsuojelija. Vanhemmat perustivat matelija- ja eläintarhan, joten Irwin vietti lapsuuden herppien ympäröimänä. Asiaankuuluvasti Irwin sai kuusivuotispäivänään neljämetrisen pytonkäärmeen ja yhdeksänvuotiaana kamppaili krokotiilien kanssa. Irwin ja hänen tuore vaimonsa Terri Irwin viettivät häämatkallaan romanttista yhteistä aikaa pyydystämällä krokotiilejä, mistä tuli sarjan ensimmäinen jakso. Aussiaksentti ja khakisortsit tulivat nopeasti tunnetuksi maailmanlaajuisesti ja yleisö rakastui Irwinin vilkkaaseen luonteeseen. Veikeä Irwin esiintyi mediassa laajalti, hän teki useita sarjoja, cameoita ja mainoskampanjoita. Näin Irwin sai luonnonsuojelulle näkyvyyttä ja rahoitusta. Irwin auttoi ihmisiä ymmärtämään vaarallisina ja pelottavina pidettäviä eläimiä, ja kohtasi kaikki eläimet riemulla ja lämmöllä. Crikey!
Biologien kotibiledrinkit
Teksti: Ilya Afroskin – Ideat: Ilya Afroskin, Stiina-Laura Heikkilä & Lassi Karakoski – Kuvitus: Silja Kiljunen
Hupi hupi!
Kevät on tullut, talvesta on selviydytty, ja nyt on aika bilettää entistäkin enemmän. Kaikkihan sen tietää, että bileet eivät ole bileet ilman rakkaita ja maukkaita juomia, ovatko ne sitten holittomia vai holillisia. Tällä kertaa tirehtööripalstalla esittelemme teille biologia-aiheisia drinkkejä jokaiselle opintosuunnalle.
Fysiologeille: Imuneste shotti viinaa/vodkaa (jos holillinen) loraus (holittomaan enempi, pitäähän sen tuntua) sitruunamehua
Monain Dew
Jäät
Genetiikoille: Siemenneste (shotti)
Loraus vaniljakastiketta
Loput minttuviinaa/väritöntä minttusiirappia
(Alkuperäinen resepti: Lauri Partasen Vaniljamiina)
Ekologeille: Alkuliemi (booli)
Nocco, mielellään trooppisen makuinen (siellähän niitä aminohappoja kuulemma on)
Trooppista mehua
Viinaa (omatunnon mukaisesti/jos on holillinen)
Malibu/Mango siirappi (oman budjetin mukaan)
Kuplatee-helmet (alkusolut jee jee)
Mikrobiologeille: Nestekasvatus (booli)
Valkoista rommia
Chia-siemenet
Jääteetä
Persikkamehua
Kasvitieteilijöille: Kasvisolun solulima (drinkki)
Pisang Ambon/Limemehu (fiiliksen mukaan)
Kuutioiksi paloteiltu lime (viherhiukkaset)
Minttulehdet (lisää vihreää)
Omena-päärynä-vanilja smoothie
Mikä kertsin pehmoleluista olet?
Teksti ja kuvat: Silja Kiljunen
Tällä kertaa testipalstalla pääset selvittämään mikä Biokeskus 3:n kerhohuoneesta tutuista pehmoleluista kuvastaa sinua!
Uskallatko tulla kertsille ovensuuta pidemmälle?
Oletko ainejärjestön hallituksessa?
Yksisarvinen
Miekkavalas
ei ei ei ei joo joo joo
Juotko kertsillä kahvia vai teetä? Tykkäätkö olla vesillä?
ei joo joo joo
Myyn valas
Oletko nikotiiniaddikti?
Oletko kinky?
Ville Viikinki Hylje
Tunturipöllö ei
Vatsa-aukollinen delfiini
Tykkäätkö laulaa?
teetä kahvia juttelen opiskelen menetän järkeni
Mitä teet kertsillä?
Lutka
Suklaamyyrä Lutka jr.
Repäisyt
Repäisyt
Koonnut: Toimitus – Kuvitus: Silja Kiljunen
”Niin kuinks iso se on?”
”Tarpeeks iso.”
Sampsalainen yrittää iskeä biologia leveilemällä maatilan koosta
”Väitäksä, että klitoris ei oo tieteellinen sana?”
Keskustelua Kertsillä lintujen vaihtoehtoisista tieteellisistä nimistä
”Mä en tiennyt, että västäräkki räjähtää.”
Lintuääni-illassa opittiin uutta
”Harmi että tänä vuonna ei saa pesää”
Tuutoria harmittaa (käärmeen-) pesän puute fuksiaisissa
”Jopa 3% kertsin sohvien tilavuudesta koostuu spermasta ja virtsasta”
Kilpailevaan ainejärjestölehteen feikkifaktan istuttaneen referenssi
”Aina kun mä nään uuden kahlaajan mä saan energiaa.”
Tringat ovat Otso N.:n energianlähde
”Se ei oo se luotien määrä vaan laatu joka ratkasee.”
Kertsin tiskitaistelun retoriikka kovenee
”Hittaa piss-kinkkii real good”
Anonyymin maistelijan kommentti Kiljusen kiljusta
”Siis oisin mieluummin Villen tapaan purkissa ku vastuussa shokkelosta, siis voitteko säilöö mut etaxiin.”
Ahdistunut shokkelomestari viikko ennen shokkeloa
”Oho! Onpa sillä iso.”
Kalle K. ihailee lintubongarin kameran pitkää putkea
”Ammu mua jalkaan!” Fuksi rankan linturallin jälkeen kertsillä
”Siis käyks tääl näin paljon jengii viikonloppusinkin?”
Eräs väsynyt juhlija torstaiaamuna kertsin sohvalla
”Ja tolleen mä löydän kavereita kaikkialta!”
Juhlapukeinen Kalle K. säestettyään bussissa vanhan miehen huuliharpun soittoa koiran vinkulelulla
”Turussa sun perse ei lästäis sekuntiakaan”
Onni P. Lauri P:n roikkuvista haalarimerkeistä
”Kertsille tarviis konekiväärin.”
Toinen päätoimittajista puhuessaan Nerf-aseista
”Pahimmat kakan olomuodot on sublimoituminen ja härmistyminen.”
Pelikakat
Lähetä toimitukselle terkut ja repäisyt e-lomakkeella
alli etelänkiisla fasaani haahka haapana harakka harmaahaikara harmaalokki harmaasorsa helmipöllö hemppo hiirihaukka hippiäinen huuhkaja härkälintu hömötiainen isokoskelo isokäpylintu isolepinkäinen jalohaikara jouhisorsa järripeippo kaakkuri kalalokki kalatiira kanadanhanhi kanahaukka kangaskiuru kaulushaikara keltasirkku kesykyyhky kiuru kivitasku korppi kottarainen kuikka kulorastas kuovi kurki kurmitsa sp. kuusitiainen kyhmyjoutsen käpytikka lapasorsa lapasotka
laulujoutsen laulurastas lehtokurppa lehtopöllö luhtakana luotokirvinen lyhytnokkahanhi maakotka merihanhi meriharakka merikotka merilokki merimetso merisirri metsähanhi
metsäkirvinen metsäviklo mustakurkku-uikku mustalintu mustarastas mustavaris naakka naurulokki niittykirvinen nokikana nokkavarpunen närhi pajulintu pajusirkku palokärki peippo peukaloinen piekana pikkujoutsen
pikkukäpylintu pikkutikka pikku-uikku pikkuvarpunen pilkkasiipi punajalkaviklo punakuiri punakylkirastas punarinta punasotka punatulkku puukiipijä pyrstötiainen
pyy pähkinänakkeli rantasipi rautiainen riskilä ristisorsa ruokki ruskosuohaukka räkättirastas sarvipöllö selkälokki sepelkyyhky silkkiuikku sinisorsa sinitiainen sääksi taivaanvuohi talitiainen tavi teeri telkkä tikli tilhi tiltaltti tukkakoskelo tukkasotka tundrahanhi turkinkyyhky tuulihaukka tylli töyhtöhyyppä töyhtötiainen uivelo urpiainen uuttukyyhky valkoposkihanhi varis varpunen varpushaukka varpuspöllö viherpeippo vihervarpunen viiksitimali vuorihemppo västäräkki
Kiitos vappushokkelon sponsoreille!
