Ekologista tuli yliopistoviestijä

Teksti: Laura Hiisivuori - Kuvitus: Ella Ahvenainen & Harri Hiisivuori

Kaksikymmentä vuotta sitten Symbiontin kannessa komeili nostalginen kuva kahden vuosikymmenen takaa: pieni tyttö poseerasi pienien patsaiden kanssa. Kahden vuosikymmenen jälkeen kansikuvahenkilö teki paluun. Mitä neljässä vuosikymmenessä on ehtinyt tapahtua? Missä Symbiontin vuoden 2000 päätoimittaja on nyt? Toimitus tapasi Laura Hiisivuoren isoksi kasvaneen patsaan juurella.

Kun olin ihan pieni, päätin ryhtyä kasvattamaan lampaita. Ymmärsin kuitenkin jo tuolloin, että maatalouden rinnalle olisi Suomessa kehitettävä lisätienestin lähteitä, joten lampaiden lisäksi olisin jouluna joulupukki ja myisin vappuna ilmapalloja.

Vappupallot väistyivät varsin pian tajutessani, että haluan isona olla töissä Eläinmuseolla tai Korkeasaaressa. Molemmissa raahasin vanhempiani vähintään kerran vuodessa, monesti useamminkin. Äitini tapaa edelleen kertoa, miten hänellä oli kirja mukana ja Laura-lapsi seikkaili pitkin museota.

Melko sattumalta tehtyjen hyvien valintojen ja onnenkantamoisten kautta pääsin kuin pääsinkin töihin ”eläinmuseoon” eli Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Siellä nimittäin aukesi biologiksi valmistumiseni aikoihin tiedottajan sijaisuus, jota opiskeluystävät kannustivat hakemaan.

Ennen biologiaa vietin vuoden Laajasalon kansanopistossa tiedotusopin parissa, joka jälkikäteen ajatellen oli loistava päätös. Tuon vuoden takia päädyin fuksina melko kylmiltäni Symbiontin päätoimittajaksi, jossa vierähtikin sitten kolme vuotta. Laajasalon vuosi on osasyyllinen myös siihen, että pääsin tiedottajan sijaiseksi lapsuuden unelmieni työpaikkaan. Toki valintaan vaikutti opiskelemani ala, aktiivisuus ainejärjestössä ja yliopistohallinnossa sekä muiden opintojen ohessa tehty biologian ja maantiedon aineenopettajan pätevyys.

Tiedottajan sijaisuuteni vaihtui vakipaikaksi aiemman tiedottajan siirryttyä toisiin tehtäviin, vastuukenttäni laajeni Luonnontieteellisestä museosta ja eläintieteen yksiköstä kasvitieteellisiin puutarhoihin ja kasvitieteen yksikköön. Parin vuoden jälkeen sain kollegan, ja laajensimme työsarkaamme muun muassa keskusmuseon nimen ja visuaalisen ilmeen kehittämiseen. Lopputuloksena on nykyinen Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus.

Luomuksesta jouduin lähtemään vuonna 2016 maamme hallituksen leikkausten ansiosta. Tuolloin yt-neuvotteluiden lisäksi yliopisto uudisti hallintonsa tiedekuntiin ja erillislaitoksiin hajautetusta organisaatiosta keskitetyksi yliopistopalveluiden kokonaisuudeksi. Vuodesta 2016 olin ensin keskustakampuksen viestintätiimin vetäjä, sieltä siirryin Viikin kampukselle vastaavaan tehtävään ja nyttemmin olen palannut keskustaan kehittämään yliopistotason työyhteisöviestintää ja suunnittelemaan uuteen strategiaan liittyvää arvoviestintää. Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan! Toistaiseksi en ole yliopistolta päässyt pois, mutta eipä ole lähtöhalujakaan ollut.

Vieressä ja yllä: Laura Hiisivuori Hakaniemen maailmanrauha-patsaalla syyskuussa 2020.

Alla: Symbiontin 1/2000 kansikuvanakin toiminut Lauran lapsuudenkuva ajalta, jolloin patsaatkin olivat pienempiä.