Lumoudu luonnosta

Teksti ja kuvat: Roope Nykänen

Usein suomalaisten silmissä kotimaan luonto ei näyttäydy kovin hohdokkaana verrattuna sademetsien monikerroksisiin lehvästöihin tai miljoonissa väreissä loistaviin koralliriuttoihin. Vaikka haastavampaan elinympäristöömme ei ole kehittynyt yhtä yltäkylläistä lajistoa, tarjoaa kotimainen luontomme mullistavia kokonaisuuksia ja lumoavia vivahteita! Koska kestävä kotimaan matkailu on aina tyylikästä ja ulkomaihin tutustuminen rajoitettua vyöryneestä viruksesta johtuen, haluamme esitellä Suomen luonnon helmiä, jotka ovat jokaiselle elonkirjoja ihainnoivalle ihmiselle niin sanottuja ”must see” -kohteita.

Merenkurkun saaristo, Vaasa & Mustasaari

Tiesitkö, että Suomesta löytyy yksi luontokohde, joka sisältyy Unescon maailmanperintölistalle? Tämä paikka on Merenkurkun saaristo ja se ei ole päässyt syyttä kyseiseen listaukseen. Merenkurkun saaristo on ainutlaatuinen siellä tapahtuvan maankohoamisen ansiosta Jääkauden aikana alas painunut maa nousee joka vuosi noin kahdeksan millimetriä!

Maankohoaminen saa aikaan alueen omaperäisen maiseman, jossa useat kapeat ja samansuuntaiset maaharjanteet luovat pyykkilautamaisen kuvion rantavyöhykkeeseen (katso kuva alla). Veden alta paljastuva maa tarjoaa uutta elintilaa rantalajeille, joten luonnon ystävä pääsee Merenkurkulla todistamaan pioneerilajien valtausoperaatioita reaaliajassa. Merenkurkun dynaamista luontoa pääsee ihailemaan hyvin Saltkaretin näköalatornista!

Ainutlaatuinen ympäristö mahdollistaa myös uniikin elonkirjon muodostumisen. Vedenpinnan halkovat maaharjanteet luovat alueelle useita erillisiä vesialueita, joiden veden suolapitoisuus vaihtelee toistensa välillä. Syntyy valtava suolagradientti, jota edistää myös se, että Merenkurkku on Pohjanlahden kapein ja matalin kohta. Alue onkin useiden mereisten lajien pohjoisin esiintymisalue Itämerellä. Tällaisia lajeja muun muassa haahka, sinisimpukka ja merirokko. Lisäksi Merenkurkku on ainoa Suomen merialue, josta löytyy Itämeren endeemistä kapearakkolevää!

Vesialueiden ollessa myös varsin matalia, toimii alue mainiona ympäristönä monille vesilinnuille. Esimerkiksi alueella on pesivinä lajeina pikkulokki ja riskilä. Lisäksi usean lintulajin muuttoreitti kulkee länsirannikkoa pitkin, joten Merenkurkun saaristo toimii erinomaisena paikkana muun muassa piekanojen (töntöntön) ja metsähanhien seuraamiseen!

Alueella elää myös noin 40-50 kalalajia, joista har-

vinaisin on Pohjanlahdella endeeminen meriharjus. Lisäksi matalat ja suojaiset vesialueet houkuttelevat useita kalalajeja kutupuuhiin juuri Merenkurkun saaristossa. Tämän voi nähdä aikaisin keväällä, kun kapeat vesireitit eri vesialueiden välillä ovat tupaten täynnä eväkkäitä!

Nisäkkäistä eniten maininnan arvoisia ovat hylkeet, joita löytyy kaksi lajia Merenkurkun alueelta (harmaahylje ja itämerennorppa). Lisäksi alue on mainio paikka kohdata esimerkiksi mäyriä tai saukkoja. Luonnoneläinten lisäksi maisemaa täyttävät myös lampaat, jotka mutustellen auttavat ylläpitämään kulttuuriympäristöjä.

Vantaanjoen ympäristö, Helsinki & Vantaa

Merta edemmäs ei tarvitse lähteä kalaan ja myöskään pääkaupungin rajojen ulkopuolelle ei tarvitse suunnata päästäkseen nauttimaan luonnon avokätisistä lahjoista. Helsinki sisältää monia hätkähdyttäviä luontokohteita, kuten esimerkiksi Vanhankaupunginlahden ympäristö, Vallisaari ja Mustavuoren kansallispuisto. Tässä jutussa kuitenkin käsittelemme Vantaanjoen aluetta.

Vantaanjoki ei kaljakelluntojensa myötä varmastikaan assosioidu suurenmoiseksi luontokohteeksi, mutta ensivaikutelma hämää tässä tapauksessa! Etenkin joen sivu-uomien kunnostamisella ollaan saatu palautettua paljon joen arvoa luontokohteena. Myös pääuomaan on tehty mittavia kunnostustöitä, mutta työn sarkaa riittänee vielä roimasti. Kunnostustyöt ovat kuitenkin saaneet aikaiseksi sen, että Vantaanjoen kalakannat ovat elpyneet ja joesta on tullut merkittävä muun muassa taimenille. Näitä jaloja kaloja voikin päästä tarkkailemaan mitättömän tuntuisissa puroissa kutuaikaan!

Kalojen lisäksi joen kunnostamiseen löytyy motiivi myös joen pohjamudista. Vantaanjoessa elää nimittäin EU-alueella erittäin uhanalaiseksi luokiteltua vuollejokisimpukkaa. Joen kolme miljoonaa vuollejokisimpukkaa muodostavat lajin koko EU-alueen isoimman populaation! Vantaanjoen alueella asustelee myös saukkoja, joiden kannat ovat olleet nousussa viime vuosien aikana.

Vantaanjoen jokilaakso pitää sisällään paljon ravinteikkaita savimaita, minkä ansiosta alueelta löytyy rehevää lehtometsää. Lehtometsän siimes toimii kasvupaikkana useille kasvilajeille, ja esimerkiksi metsäruusua

Haisukurjenpolven voi kohdata Vantaanjoen yhteydessä olevista lehdoista.

ja mustaherukkaa voi löytyä. Lehto tarjoaa asuinpaikan myös muille eliöille, kuten monille lahoavaa puuainesta vaativille kuoriaisille. Myös linnuille löytyy tilaa temmeltää, ja esimerkiksi Pitkäkosken lehtoalueella on arvioitu olevan noin 1200 lintuparia neliökilometrillä. Konserton voitanee sanoa olevan siis taattu alkukesän kynnyksellä!

Kaupunki tuo oman vivahteensa alueen luontoon, kun ihmisten mukana uusille alueille kulkeutuu lajeja. Tämä ei tietenkään ole aina hyvä asia, mikä näkyy selkeästi esimerkiksi vieraslajien vallatessa alaa. Vantaanjoen alueella jättipalsamit ja pajuasterit todistavatkin läsnäolollaan luonnon ja elinympäristöjen herkkyyttä. Lisäksi alueelta löytyy esimerkiksi minkkejä ja supikoiria. Näin Vantaanjoki osoittaa samanaikaisesti, miten kunnostustöillä voidaan saada hurmaavia asioita aikaan mutta miten omien virheiden korjaamattomuus voi jättää surullisen jälkensä luontoon.

Ihmiset eivät ole ainoita kaupunkeihin uutta elämää tuovia eliöitä, vaan myös muuttolinnut pystyvät tehokkaasti levittämään kasvien siemeniä alueelta toiselle. Vantaanjoen läheisyydessä sijaitsevasta Arabianrannasta on esimerkiksi löydetty 2010-luvulla uusina lajeina nappikotula ja sinivihvilä, joiden leviämisen epäillään olevan valkoposkihanhien aikaansaannosta. Näin hanhet rikastuttavat pääkaupunkimme luontoa niin suoraan kuin välillisesti!

Kuusamo & Salla

Mitä olisikaan tämä listaus ilman Suomen ikonisinta vaellusreittiä. Vuonna 1954 viitoitettu reitti tarjoaa vuosittain kymmenilletuhansille retkeilijöille ikimuistoisia kokemuksia ainutlaatuisessa Oulangan kansallispuistossa. Vaihtelevat pinnanmuodot ovat mahdollistaneet useiden eri elinympäristöjen kehittymisen alueelle ja kierros tarjoaa valtavan määrän eri luontokohteita. Mukana on niin valtoimenaan pauhaavia koskia, lehtoisia jokivarsia, tulvaniittyjä ja aavoja soita. Jutun kirjoittajaa säväyttivät etenkin vanhat metsät, joissa naavat peittivät alleen kokonaisia puita ja joiden kuolleen aineksen määrä oli suuruusluokassaan säväyttävä!

Monipuolinen ympäristö tarjoaa ekolokeroita usealle lajille, joten Karhunkierroksen lajiston monipuolisuus ei tule yllätyksenä! Oulangan kansallispuisto sisältää useita lajeja, joita ei tavata missään muualla päin Suomea. Näitä ovat esimerkiksi oulangonvellamojäkälä sekä oulanganmustuainen. Alueelta löytyy myös kämmekkäkasvien aatelinen neidonkenkä, joka koristaa Oulangan kansallispuiston logoa. Tätä kaunotarta kannattaa mennä ihastelemaan alkukesästä, jolloin kaunis kukka on nähtävillä.

Kasvien lisäksi myös eläinhavainnoista pääsee nauttimaan. Monien lintulajien esiintyminen on keskittynyt vahvasti juuri Kuusamon alueelle, ja nämä linnut tuovat suurta iloa jokaiselle ornitologimieliselle. Pikkusirkkuparvia lentelee ympärillä, koskikara taistelee kosken kuohua vastaan ja onnekas retkeilijä voi kohdata sinipyrstön. Lintuporukan kruunaa veijarimainen kuukkeli, jonka voi saada houkuteltua hakemaan kädestä ruokaa.

Lintujen lisäksi myös muita selkärangallisia voi tavata. Allekirjoittanut pääsi reissulla kohtaamaan muun muassa puuroa syöviä kaloja (tarkempi lajintunnistus epäonnistui), vaelluspoluilla valtoimenaan pomppivia rupikonnia sekä talviversioita metsäpeuroista. Karhunkierroksen nimi tulee siitä, että aikoinaan ihmisten kulkiessa kyseisen alueen ympäri, oli tapana sanoa kiertäneensä ainakin yhden mesikämmenen. Tällä kertaa ainakaan todisteita Ursuksen ohittamisesta ei kuitenkaan ilmennyt.

Karhunkierroksesta tekee luonnon ihmettelijälle

Karhunkierros on tunnettu jylhistä koskistaan.

mielenkiintoisen myös alueen historia. Ennen Oulangan kansallispuiston muodostamista Oulankajoki ja Kitkajoki haluttiin valjastaa sähköntuotantoon. Tämä aiheutti suuren luonnonsuojelullisen vastarinnan, jossa merkittävänä toimijana oli etenkin kirjailija Reino Rinne, mutta myös Pentti Linkola. Vastarinta kannatti, minkä vuoksi saamme yhä nauttia Oulangan uniikista luonnosta. Historiaan peilatessa tuntuvatkin Oulangan luontokokemukset syvemmiltä ja merkityksellisemmiltä!

Patvinsuo, Lieksa & Ilomantsi

Soiden ojittamisen luvattuna maana Suomi on onnistunut pienentämään suoalueidensa pinta-alan puolella, EteläSuomessa jopa 80 prosenttia soista on ojitettu. Suoalueet kuitenkin sisältävät ainutlaatuisia ekosysteemejä, joten löytäessäsi tiesi suon äärelle, nauti siitä täysillä! Paikka kokonaisvaltaiseen suon ihailuun tarjoutuu esimerkiksi idästä Patvinsuon kansallispuistossa. Alueen ainutlaatuisuudesta kertoo, että se on valittu yhdeksi Unescon biosfäärialueista.

Patvinsuo tarjoaa monenlaista suoympäristöä, kun aapa- ja keidassoiden lisäksi alueelta löytyy korpea ja rämettä. Lakka, karpalo ja vaivaiskoivu luovat alueelle karun pohjoisen tunnelmaa. Soiden lisäksi Patvinsuon alueelta löytyy jylhää aarnimetsää sekä palanutta metsää Euroopan ensimmäisten ennallistamispolttojen myötä. Molemmat näistä alueista toimivat tärkeinä koteina useille harvinaisille hyönteislajeille. Näihin kuuluvat muun muassa korpikolva ja palolatikka.

Patvinsuon metsien ikonisia eliöitä ovat käävät, joiden lajiston muutoksia metsäpalojen seurauksena on tutkittu laajasti Patvinsuolla. Tutkimuksissa metsäpalot johtivat aluksi kääpäkantojen pienenemiseen, mutta jo reilun kymmenen vuoden jälkeen kääpälajisto oli kasvanut kaksinkertaiseksi metsäpolttoja edeltäneeseen tilaan. Yksittäiseltä hehtaarilta Patvinsuolla (Lahnasuo) onkin löydetty kaiken kaikkiaan 96 kääpälajia, mikä on Suomen ennätys! Kääpäfanaatikoille alue tarjoaa siis hurmosta, esimerkiksi uhanalaisten koivunkynsikäävän ja lohkokäävän myötä!

Patvinsuon ehkä tunnetuimpia asukkeja ovat karhut, jotka koristavat maiseman lisäksi myös Patvinsuon logoa. Aava suo antaa myös hyvän mahdollisuuden mesikämmenen havaitsemiseen, etenkin jos jaksaa olla hiljaa paikallaan. Karhu ei kuitenkaan ole ainoa alueella tavattava suurpeto, päinvastoin! Jokainen Suomen neljästä suurpetolajista nimittäin esiintyy ainakin ajoittain jylhässä suomaisemassa. Petojen lisäksi Patvinsuolta voi saada nisäkäshavainnoksi esimerkiksi ahkeran majavan.

Suot ovat monille lintulajeille tärkeitä pesimis- ja levähdyspaikkoja, eikä Patvinsuo ole poikkeus. Alue toimii yhtenä eteläisimmistä paikoista, joissa esimerkiksi riekko ja pikkukuovi pesivät. Suoalueilla voi nähdä suoalueelle tyypillistä lajistoa, kuten keltavästäräkkejä, kaakkureita ja metsähanhia. Alueen aarnimetsissä taas pesii esimerkiksi pikkusieppo ja pohjantikka.

Viiankiaapa, Sodankylä

Lappi tunnetaan useista tajunnanräjäyttävistä paikoista, joista tutuinpana lienee Kilpisjärven ympäristö. Korkeiden tuntureiden sijasta parrasvaloihin pääsee tällä kertaa Sodankylässä sijaitseva Viiankiaapa, silmänkantamattomiin jatkuva aapasuoalue. Natura-alueisiin kuuluva alue sisältää monia hienoja elinympäristöjä, niin puustoisista soista lettoihin ja luonnonmetsästä huurresammallähteisiin. Alueelta myös löytyy rimpiä, jotka eivät kesäkauden aikana kuivu kasaan.

Laaja suoalue toimii kotina monille kasvilajeille, joista monet ovat historian saatossa muuttuneet maassamme uhanalaisiksi. Viiankiaapalta löytyviin uhanalaisiin kasveihin kuuluvat muun muassa letoissa ja lähteiköissä viihtyvä lettorikko sekä kalkkisessa ympäristössä viihtyvät verikämmekkä ja pohjanhuurresammal.

Kasvien lisäksi alue on tunnettu kattavasta linnustostaan. Kyseisellä suolla on havaittu 90 lintulajia ja etenkin suolla pesivien lajien osalta Viiankiaapa näyttäytyy oikeana lintuparatiisina. Alueelta voikin löytää eri asuissa pelehtivät suokukot sekä kauniin ja siron vesipääskyn. Metsäalueilla voi taas harjoitella lapintiaisen äänen tunnistamista hömötiaisen vastaavasta tai etsiä ylväitä ukkometsoja.

Jos Oulangan kansallispuisto on taannoisten luonnonsuojelutaistelujen menestystarina, kamppaillaan Viiankiaapan luonnon säilyttämisestä nykyhetkessä. Viiankiaavan suon alta löytyy nimittäin mittavat metallipitoisuudet, joista monikansallinen yritys Anglo American Ltd on kiinnostunut. Natura-titteli ei ole tarjonnut alueen luonnolle rauhaa, vaan kyseinen kaivosyhtiö ajaa voimakkaasti Natura-alueen osittaista purkua. Samalla yhtiö on suostunut kompensoimaan Viiankiaapalle syntyvät luontoarvojen menetykset ennallistamalla suoalueita ympäri Suomea. Kuitenkin esimerkiksi Juha Kauppisen kirjassa Monimuotoisuus todetaan, ettei soiden ennallistamisella onnistuta palauttamaan aiemmin menetetyn lajistoa ja luontoarvoa kovinkaan tehokkaasti.

Viiankiaapa toimiikin muistutuksena siitä, miten mitä ihmeellisimpiäkään luontokohteita ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä, kun jatkuva taloukasvu hakee uusia pääomiaan. Nauti siis tästä biodiversiteettihelmestä vielä kun voit!