H A A S TAT
T E LU
KANSAINVÄLISYYS
Grand Tour Grand tour on vanha eurooppalainen termi tutkimusmatkalle, joka sivistää ja avaa uusia horisontteja. Se sopii paremmin kuin hyvin nimeksi runokirjalle, johon on kerätty eurooppalaisia runoja lähes 50 kielellä. Runoteos innoitti myös kirjailija Satu Taskista hänen omalla grand tourillaan loppuvuodesta 2019.
TEKSTI SATU TASKINEN KUVAT EWALD POLLHEIMER, VEIKKO SOMERPURO JA SATU TASKINEN
O
lisitko tullut ajatelleeksi, että Euroopassa kirjoitetaan runoja lähes 50 eri äidinkielellä? Joitakin vuosia sitten kaksi eurooppalaista runoilijaa, saksalainen Jan Wagner ja Wienissä asuva italialainen Federico Italiano saivat idean kerätä yksiin kansiin kattavan otoksen Euroopan nykyrunoudesta. He olivat tulleet siihen tulokseen, että eurooppalainen runo voi hyvin ja kertoo paljon Euroopasta: tämänhetkisistä myllerryksistä mutta myös siitä, mikä jää kriisiuutisten ja rajojen uudelleenpystyttämisen ulkopuolelle. Wagnerin ja Italianon toimittamana syntyi 584 sivua kattava teos Grand Tour (Hanser Verlag, 2019). Alkukieliset runot on painettu sivujen marginaaleihiin, ja saksankielinen käännös on sivun keskellä. Hakemistoja on kolme: runoilijan maan, kielen ja nimen mukaan. Teosta tuki Deutsche Akademie für Sprache und Dichtung, jonka verkkosivuilla on julkaistu tekijöiden haastattelu (https://www.deutscheakademie.de/de/aktivitaeten/projekte/europa-im-gedicht/grand-tour). Kirjaprojektiin liittyy runoilijoiden vierailumatkoja eri kaupunkeihin Euroopassa. Päättävä luentatilaisuus järjestetään näillä näkymin Kööpenhaminan lähistöllä syyskuussa 2020. Muutoin teos on tarkoitettu pääasiassa
26
3/2020
saksantaitoiselle lukijakunnalle. Siitä huolimatta sen kautta välittyy kuva Euroopasta leimallisesti lukuisien maiden ja kielten elävänä, vuorovaikutuksellisena ja verkostoituvana yhteisönä. Kuten Jan Wagner haastattelussaan lainaa Umberto Ecoa: ”Käännös on Euroopan kieli.” Grand Tour sopii teoksen nimeksi paremmin kuin hyvin. Renessanssista lähtien grand tour on merkinnyt sivistävää ja horisonttia avaavaa tutustumismatkaa aikuiseen elämään valmistautuville nuorille ihmisille, alussa varsinkin yläluokkien miehille. Oli tarkoitus ymmärtää maanosaa, luoda hyödyllisiä kontakteja tulevaisuutta varten sekä oppia kieliä.
Che succede – miten menee?
Marraskuussa 2019 lähdin omalle grand tourilleni junalla kotikaupungistani Wienistä Italiaan. Ensimmäinen matkustusväli oli Wien–Bozen, Brennerin solan yli jo aikoinaan suosittua grand tour -reittiä. Matkalukemistooni kuului pari kiloa painava Grand Tour -runoteos kevyenä PDF-rinkkaversiona. Horisonttia avaava reissu alkoi sopivasti upean, Rilkeltä peräisin olevan lainauksen siivittämänä: ”Oikeassa oleminen ei kiinnosta minua.” Siinäpä hyvä tiivistys runon tavasta kommunikoida ja sen avaamista mahdollisuuksista. Runolta voi kysyä: Mitä Euroopassa tapahtuu? Runo vas-
Grand Tour -teoksessa on myös suomalaisia runoja. Yksi mukana ollut suomalaisrunoilija on Riina Katajavuori, jota haastattelin, kun hän vieraili kotikaupungissani Wienissä Grand Tour -runoilijoiden vierailuillassa. Miten työhösi vaikuttaa kielialueelta toiselle siirtyminen? Olen saanut matkustaa paljon Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella runon merkeissä. Uusien kielien kuuleminen ja niihin asettuminen on iso osa niin kutsuttua sivistystäni. Tunnen vahvasti, että jokainen uusi kohtaaminen avartaa minua laajemmin ja perusteellisemmin kuin pelkkä lukeminen saati tv:n ääressä istuminen. Parasta on, jos on ennen matkaa lukenut kyseisen maan kaunokirjallisuutta. Näin koetankin tehdä. Minulla on erityinen rakkaus itävaltalaiseen kirjallisuuteen, esimerkiksi Thomas Bernhardin, Elfriede Jelinekin, Hermann Brochin ja Franz Kafkan teoksiin, joten vierailu Wieniin tuntui tärkeältä. Kirjoitan paraikaa proosaa, jonka tärkeänä pontimena ovat kohtaamiset erimaalaisten runoilijoiden kanssa. Millä kielillä luet kirjallisuutta? Olen opiskellut äidinkieleni suomen lisäksi englantia, ruotsia, saksaa, ranskaa ja venäjää. Muut näistä kirjoitin yo-kokeessa, ja venäjää olen opiskellut aikuisena yliopistolla ja muualla, myös Pietarissa. Luen suomea, englantia ja ruotsia. Auttavasti voin lukea ranskaa ja saksaa. Olen lukenut yhden runokirjan saksaksi. Se oli yksinkertaista, kaunista kieltä. Koin ymmärtäväni ehkä 70 % sisällöstä. Venäjän lukeminen on kyrillisten kirjainten takia minulle vaikeaa, vaikka venäjänkieliset arkifraasit tulevat suustani luontevammin kuin ranskantai saksankieliset. Grand Tour -antologiassa on hienoa saada seurata samaa runoa kahdella kielellä. Yhdistelmä auttaa minua ymmärtämään tekstiä. Olen osallistunut kahteen runokäännöstyöpajaan, jossa toimimme juuri näin. Monet runon erikieliset käännökset olivat saatavilla, ja niiden sekä tekijän kanssa käytyjen keskustelujen avulla pystyi kääntämään runon, vaikkei olisi originaalikieltä osannutkaan.
