Rikospoliisi Ajaa 2023 Printmix Suomen Myyntimediat Mika Trogen

ONNEA KALLE & JONNE

. Legendsit – koostaan huolimatta Suomen suurimmat. Legends-autojen tarina alkoi Yhdysvalloissa 90-luvun alkupuolella. Usean eri autourheiluluokan osallistujamäärät alkoivat vajota huolestuttavasti maan taloudellisen taantuman vuoksi, joten oli keksittävä edullisempi tapa harrastaa.

AUTOURHEILU. Uskomaton tarina - tavoit teet saavutettu vain 22-vuotiaana. Kalle Ro vanperän nopea nousu rallin kuninkaaksi on häkellyttänyt rallikansan ikiajoiksi. Tarina on huikea, vain 22-vuotiaana uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden napannut Rovanperä on vakuuttanut taidoillaan kaikki rallia seuraavat fanit ja alan ammattiset.

HISTORIAA. Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa siitä kun minä ajokortin sain. Paljon on myös tapahtunut muutoksia autoissa ja liikenneympäristössä. Yritän tässä kaivella muistini lokeroista asioita, joista nuoriso ei tietysti tiedä mitään, mutta jotka meille vanhuksille ovat elävää historiaa.

NUORTEN LIIKENNEKUOLEMAT

Nuorten liikennekuolemien määrä Suomessa on huolestuttavan suuri. 15–24-vuotiaat ovat yliedustettuja liikenneonnettomuustilastossa. Suomen tieliikenteessä vahingoittuneista peräti kolmannes on nuoria. Määrä on suuri, koska nuorten osuus väestöstä vain 11 prosenttia.

Suomessa liikenteessä kuolee paljon enemmän nuoria kuin esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa.

Onnettomuuksiin liittyy valitettavan usein suuri ylinopeus ja melko usein rattijuopumus.

JULKAISIJA

HELSINGIN RIKOSTUTKIJAIN AUTOKERHO RY

Y-TUNNUS: 0221200-7

PÄÄTOIMITTAJA

ARTO KOPONEN

ARTSI.KOPONEN@GMAIL.COM

KIRJOITTAJAT

MIKA-MATTI TROGEN

TONI LÖNNROOS

ARTO KOPONEN

KUSTANNUS JA PAINOPAIKKA

PRINTMIX OY

PUH. 010 319 6380

(VAIHDE, AVOINNA ARKISIN 10.00-14.00)

ILMOITUSMYYNTI

SUOMEN MYYNTIMEDIAT

Rikospoliisien autokerhon lehteä on julkaistu yhdistyksen perustamisesta lähtien vuodesta 1967.

Lehti on ilmestynyt parhaimmillaan neljä kertaa vuodessa.

Lehden teema on ajankohtainen ja tällä kertaa lehdestä löytyy nuorille tarkoitettua poliisin tekemää

valistavaa materiaalia liikennekäyttäytymiseen liittyen. Jakelua laajennettin samalla peruskouluihin ja myös ala-asteille.

Kiitämme julkaisun ilmoittajia tärkeästä tuesta toimintaamme.

Päätoimittajan palsta

On taas kulunut kokonainen vuosi edellisen Rikospoliisi Ajaa-lehden julkaisemisesta ja melkoinen vuosi se on ollutkin. Koronan kanssa on vähitellen opittu elämään vaikka sitä ei olekaan saatu kokonaan nujerrettua. Kerhonkin toimintaa on saatu vähitellen käynnistettyä ja viime keväänä alkoi jo ns. valoa näkyä tunnelin päässä. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja valo himmeni huomattavasti.

Kriisit tuntuvat nyt seuraavan toisiaan ja niitä on useita samaankin aikaan meitä kiusaamassa. Pelkän ilmastokriisinkin kanssa meillä olisi yllin kyllin tekemistä, mutta Putinia ei ilmastoasiat taida paljoa kiinnostaa. Minähän en paljon politiikasta piittaa, mutta se on varmaa, että tulevaisuudessa historioitsijat tulevat kutsumaan nyt kuluvaa ajanjaksoa historiallisesti merkittäväksi, jopa ehkä erittäin merkittäväksi.

Meidänkin pienen kerhomme toimintaa Korona koetteli kovalla kädellä eikä sota Euroopassa ainakaan paranna tilannetta. Me kuitenkin edelleen sinnittelemme toisin kuin esim. Suomen Poliisien Autourheilukerho eli SPAUK, joka tietääkseni on joutunut lopettamaan toimintansa kokonaan. Syytä siihen en tarkemmin tiedä, mutta varmaankin sekin on joutunut kärsimään maailman kriiseistä.

Maailman politiikalle tai ilmastokriisille emme juuri mitään mahda, mutta Au-

tokerho pyrkii jatkamaan toimintaansa mahdollisuuksien mukaan. Syyskokous valitsi kerholle uudeksi puheenjohtajaksi Tuija Kivisen, jonka johdolla kerho katsoo tulevaisuuteen luottavaisesti. Allekirjoittanut siis luopui puheenjohtajan tehtävistä ns. henkilökohtaisista syistä.

Omasta mielestäni olin työni tehnyt, kun saimme kerhon toiminnan elvytettyä ilmoitushankkijan konkurssin ja Koronan jäljiltä. Siitä tietysti kuuluu kiitos koko johtokunnalle ja erityisesti kiitän rahastonhoitajana toiminutta Arto Karalahtea, joka toimi ansiokkaasti kerhon elvyttämiseksi.

Kerhon uusi johtokunta on nykyaikaisesti varsin naisvaltainen, kun siihen valittiin Tuijan lisäksi Kaisu Kuoppala, Kati Aaltonen, Maarit Purolinnan ja Arto

Karalahden, joka siis jatkaa johtokunnassa, mutta luopuu rahastonhoitajan tehtävistä, johon tehtävään siirtyy Kaisu. Uusi johtokunta on aloittanut toimintansa vuoden alusta. Toivotan sille onnea ja menestystä.

Minä jatkan vielä ainakin tämän vuoden ajan lehden päätoimittajana, joten en suinkaan ole jättämässä Autokerhoa.

Syyskokouksessa oli jäseniä ilahduttavan runsaasti läsnä ja keskustelua kerhon toiminnasta ja tulevaisuudesta käytiin vilkkaasti. Mitään lukkoon lyötyä toimintasuunnitelmaan kokous ei halunnut tehdä ja siten sitoa uuden johtokunnan käsiä. Elämme nyt niin epävarmoja aikoja, että onkin viisasta antaa johtokunnalle tilaa toimia tilanteen mukaan. Toiminnan laajuus riippuu paljon tämän meidän lehtemme ilmestymisestä. Tämä lehti tietysti ilmestyy nyt, mutta saammeko julkaistua tänä vuonna vielä toisenkin lehden. Se antaisi merkittävästi lisää toimintatilaa. Nämä julkaisut kun ovat kuitenkin kerhon talouden perusta.

Vaikka tämän lehden ilmestyessä vuosi onkin jo vaihtunut, niin toivotan kaikille kerholaisille ja kaikille kerhomme tukijoille ja tämän lehden lukijoille.

HYVÄÄ, TURVALLISTA JA

RAUHALLISTA VUOTTA 2023

TEKSTI: Arto Koponen

Esittelyssä Helsingin liikenneturvallisuusyhdistys ry

TEKSTI: Mika Raatikainen Helsingin rikostutkijain autokerhon (HRAK ry.) jäsen Helsingin liikenneturvallisuusyhdistyksen puheenjohtaja

Helsingin liikenneturvallisuusyhdistyksen toiminnanjohtaja Kaija Stenmark, Helsingin liikenneturvallisuusyhdistys ry eli Hely tekee tärkeää liikenneturvallisuustyötä Helsingin alueella. Mikä on yhdistyksen historia ja toiminta-ajatus?

Hely on perustettu vuonna 1989 tekemään paikallista liikenneturvallisuustyötä ja sen tehtävänä on edistää kaikkien tienkäyttäjien turvallista liikkumista. Fokuksessa on erityisesti suojattomimpien liikkujien turvallisuus; jalankulkijat, pyöräilijät, lapset ja nuoret, ikäihmiset, maahanmuuttajat ja vammaiset henkilöt.

Toiminnassaan yhdistys tuo esille erityisesti muiden liikkujien huomioimista ja kunnioittamista. Konkreettisia keinoja

liikenneturvallisuustyön toteutuksessa ovat muun muassa erilaiset kampanjat, tapahtumat, someviestintä, vierailut, turvaistuinten vuokraus ja käyttöopastus sekä jäsenjärjestöyhteistyö.

Yhdistyksen hallitus koostuu jäsenyhdistysten, kaupungin eri toimialojen sekä Helsingin poliisilaitoksen edustajista.

Jäsenjärjestöiksi voidaan hyväksyä Helsingissä toimivat liikenneturvallisuustoimintaa harjoittavat rekisteröidyt yhdistykset tai valtakunnallisten liitto-

HELY HALUAA OLLA MUKANA TEKEMÄSSÄ

HELSINGISTÄ MAAILMAN PARASTA KAUPUNKIA”

jen tai järjestöjen Helsingissä toimivat rekisteröidyt yhdistykset. Tällä hetkellä yhdistyksellä on 23 jäsenjärjestöä.

Yhdistyksen toiminta rahoitetaan pääasiassa Helsingin kaupungin myöntämällä vuosiavustuksella. Omatoimista varainhankintaa ovat turvalaitteiden vuokraustoiminta ja pienimuotoinen kampanjakohtainen turvalaitteiden myynti (esim. liukuesteet palvelutalovierailuilla). Liikenneturvallisuushankkeisiin tai -projekteihin voidaan hakea erikseen avustuksia. Yhdistyksellä on toimisto Orioninkatu 8:ssa Helsingissä.

Hely haluaa olla mukana tekemässä Helsingistä maailman parasta kaupunkia. Yhdistys seuraa aktiivisesti Helsingin liikenteen kehitystä ja pyrkii reagoimaan nopeasti liikenneturvallisuutta edistäviin ja sitä heikentäviin ilmiöihin.

Yhdistys ajaa sidosryhmilleen tärkeitä asioita ja toimii vuorovaikutuksessa jäsenjärjestöjensä kanssa vastakkainasettelua välttäen. Arvoina ovat turvallisuus, tasapuolisuus, empaattisuus ja pyyteettömyys.

Mikä on oma polkusi Helyn toiminnanjohtajaksi ja milloin aloitit tehtävissäsi?

Alkuperäinen koulutukseni on DI ja vuosien varrella työtehtäväni ovat vaihdelleet laatujärjestelmien laatimisesta ja kehittämisestä kansainvälisten tietotekniikkahankkeiden johtamisen kautta viestinnän ja markkinoinnin tehtäviin.

Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että pienemmät ja konkreettisemmat kuviot yhteiskunnan ja sen jäsenten terveyteen ja hyvinvointiin liittyen kiinnostaisivat ja

sitä kautta hain toiminnanjohtajan pestiä Helsingin liikenneturvallisuusyhdistyksestä loppuvuonna 2018 ja tulin valituksi. Miten näet liikenneturvallisuuden Helsingissä kehittyneen ja mitkä asiat ovat erityisesti kehittämisen tarpeessa liikenneturvallisuuden suhteen Helsingissä nyt?

Tilastojen mukaan liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden määrä on vähentynyt Helsingissä 35 % viiden vuoden aikana. Vuoden 2022 ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana loukkaantuneita oli 184, kun niitä vuonna 2021 samalla ajanjaksolla oli 209. Mikäli kehitys jatkuu loppuvuoden, puolittuu liikenteessä loukkaantuneiden määrä vuoteen 2017 verrattuna. Valitettavasti liikennekuolemien määrässä ei vähentymistä ole tapahtunut.

Uutena suuntauksena Helsingin liikennejärjestelyissä on raitioliikenteen kasvaminen ja sen myötä uudenlaisten ylityspaikkojen käyttöönotto. Helsingissä 68 raitiotien ylittävää ja 7 koko kadun ylittävää suojatietä tullaan korvaamaan

UUSI TIELIIKENNELAKI KOROSTAA KULJETTAJIEN

VASTUUTA OMISTA VALINNOISTAAN”

ylityspaikoilla. Ylityspaikkojen kohdalle ei tule suojatiemerkkejä eikä -raidoitusta, eikä raitiovaunun tai auton tarvitse antaa tietä.

Helyssä nämä uudet järjestelyt ovat aiheuttaneet huolta erityisesti niiden henkilöiden puolesta, joilla on erilaisia toimintakyvyn rajoitteita (muun muassa näkö- ja kuulovammaiset, liikuntarajoitteiset, ikäihmiset, lapset ja lasten kanssa liikkujat).

Tästä syystä tulemme alkuvuodesta järjestämään jäsenjärjestöillemme tilaisuu-

den, jossa voimme yhdessä keskustella asiasta ja mikäli tarvetta, tehdä asian tiimoilta yhteisen kannanoton tuleviin suunnitelmiin.

Miten uudet trendit (esim. sähköpotkulaudat, erilaiset ruoka- ym. lähettipalvelut pysäköintiongelmineen, huumekuljettajien määrän kasvu, väestön ikääntyminen) vaikuttavat liikenneturvallisuuteen Helsingissä ja mitä pitäisi tehdä liikenneturvallisuuden näkökulmasta?

Yhteiskunta muuttuu ja muutoksilla on vaikutusta myös liikenneturvallisuuteen. Helsingin liikenneturvallisuuden kehittämisohjelmassa 2022-2026 nämä muutokset on otettu mielestäni kattavasti huomioon ja Helyn vuoden 2023 toimintasuunnitelmaan valitut teemat liittyvät keskeisesti juuri näiden trendien huomioimiseen.

Meistä on kuitenkin tärkeää välttää turhaa vastakkainasettelua ja etsiä hyviä ratkaisuja uusien ilmiöiden tullessa vastaan. Uusi tieliikennelaki korostaa kuljettajien vastuuta omista valinnoistaan sekä vallitsevan tilanteen huomioimista. Tätä ajattelua myös Hely haluaa edistää ja korostaa.

Millaista toimintaa Helyllä on suunniteltuna vuodelle 2023?

Yhdistys on valinnut vuodelle 2023 seitsemän teemaa, joihin vuoden aikana tehtävät konkreettiset toimenpiteet liittyvät. Teemoina on kadunvarsipysäköiminen molemmin puolin tietä (turvaetäisyyden huomioiminen), jalkakäytäville ja pyöräteille pysähtyminen (esteettömyyden edistäminen), nuorten kuljettajien liikennekäyttäytyminen (asenteet), koulureitin turvallisuus (suojateiden turvallinen ylittäminen), turvallinen talviliikkuminen (liukuesteiden ja heijastimien saatavuus mm. ikäihmisille) sekä turvavuoteiden ja -kaukaloiden vuokraaminen (liikenneturvallinen lasten kuljettaminen).

Hely on myös hankkinut mittavan määrän heijastimia, joita se jakaa erilaisissa tapahtumissa ja tempauksissa.

Mitä tahansa muuta, mitä haluaisit tuoda esille Helyyn ja liikenneturvallisuuteen liittyen?

Pienenä toimijana (kaksi palkattua henkilöä, joista toinen on osa-aikainen) resurssit ovat tiukassa eikä valitettavasti kovin isoihin hankkeisiin ole mahdollisuuksia. Liikenneturvallisuustyössä kuitenkin jokainen pienikin teko turvallisuuden parantamiseksi voi olla vaikutuksiltaan mittaamaton – ihmishengen pelastuminen.

Toiminnanjohtaja Kaija Stenmark, Helsingin rikostutkijain autokerho kiittää haastattelusta ja toivottaa Helsingin liikenneturvallisuusyhdistykselle turvallista ja menestyksestä jatkoa!

Kaija Stenmark on Helsingin liikenneturvallisuusyhdistyksen toiminnanjohtaja

LEHDEN TEKEMINEN VOI OLLA SUJUVAA!

Järjestölehdet kasaa yhteen ammattitaitoinen tiimimme jo 15 vuoden kokemuksella.

printmix.fi

ME TEEMME LEHDEN.

LEGENDSIT

TEKSTI: Tony Lönnroos KUVAT: Tenho.Photography

Legends-autojen tarina alkoi Yhdysvalloissa 90-luvun alkupuolella. Usean eri autourheiluluokan osallistujamäärät alkoivat vajota huolestuttavasti maan taloudellisen taantuman vuoksi, joten oli keksittävä edullisempi tapa harrastaa. Howard Augustine "Humpy" Wheeler ja roadracing-mestari Elliot Forbes-Robinson suunnittelivat auton, jotka olivat 5/8-mittakaavan jäljitelmiä suosituista 30- ja 40-luvun amerikkalai-

sista autoista varustettuna moottoripyörän moottorilla. Luokka nousi nopeasti suuren suosioon kotimaassaan Yhdysvalloissa, autolla ajettiin ovaaliradoilla sekä soralla, että asfaltilla.

Suomessa Legendsien esiinmarssi tapahtui Vaasan huippunopealla raviradalla Wasa Raceway -kilpailun yhteydessä syksyllä 1998. Näytösajona alkanut radan kiertäminen muuttui jo ensimmäisellä kierroksella totisemmaksi kilvanajoksi, soraa oli ilmassa ja yleisö haltioissaan.

Näytöksen voittajaksi ajoi tuttu mies rallipoluilta, nelinkertainen maailmamestari Juha Kankkunen. Vaasalaisen Hot Cars

Oy:n Mats Asplund näki pienet mutta nopeat autot, piti näkemästään ja laivasi maahan 2000-luvun alussa kontillisen autoja, Legends-luokka otti Suomessa ensiaskeliaan. Alussa asfaltille, jäälle ja soralle kaavailtu luokka profiloitui nopeasti asfalttipintaisille moottoriradoille, ja jo muutaman vuoden kuluessa Legendseistä oli kasvanut Suomen suurin rata-autoluokka.

Ensimmäinen kilpailu ajettiin vuonna

1999 Alahärmän Kalmookankaalla SMrallicrossin yhteydessä, samana vuonna kierrettiin myös Joensuun ravirataa. Sarjapisteistä aloitettiin taistelemaan vuosituhannen vaihteessa, ensimmäisenä nimensä kiertopalkintoon kirjautti Jukka Eerola vuonna 2000.

VIIME KESÄNÄ LANSEERATTU SORASARJA ON HERÄTTÄNYT SUURTA KIINNOSTUSTA”

Nykyään Legendsit ovat ylivoimaisesti Suomen suosituin rata-autoluokka. Tulevalla kaudella ajetaan lähes kaksikymmentä kilpailua, ja yhdessä lähdössä autoja voi olla radalla jopa kuusikymmentä. Kilpailutarjonta on kattava, Mestaruusja Harrastesarja ajetaan Finnish Racing Championship -sarjan yhteydessä, lisäksi järjestetään rennompia harjoitteluiltoja, joissa on mahdollisuus tutustua autoon ja luokkaan, ja lopuksi otetaan yhteislähtöjä. Viime kesänä lanseerattu Sorasarja on herättänyt suurta kiinnostusta sekä kilpailijoiden, että yleisön keskuudessa, Sorasarjalle ennustetaankin jyrkkää kasvua tulevien kausien aikana. Soran ja asfaltin lisäksi kilpaillaan jäällä, Legendsit ovat yksi jääradan SM-sarjan vakioluokista.

Tuorein mestari on Henri Tuomaala, hyvinkääläinen on voiton myötä kaikkien aikojen menestynein Legends-kuljettaja. Tuomaalan mitaliputki alkoi kaudella 2013 hopealla, seuraavana vuonna väri oli jälleen hopeinen, kunnes kausi 2015 toi Tuomaalalle ensimmäisen mestaruuden. Hattutemppu täydentyi seuraavan kahden kauden voitoilla, vuonna 2018 tuloksena oli pronssia. Seitsemän menestyskauden jälkeen Tuomaala jätti Legendsit taustalle, ja siirtyi ajamaan Euro

Nascar-sarjaan. Kaudella 2022 Tuomaala urakoi, Nascarien lisäksi ohjelmassa oli koko Legends Mestaruussarja, ja tuloksena uran neljäs mestaruus.

- Viime kausi oli hektinen, kun ajoin kaksi täyttä sarjaa ja vielä sorasarjaakin, joka viikonloppu olin menossa. Vaimolle suuri kiitos että oli tukena ja jaksoi olla viiden lapsen kanssa, oli hänelläkin aika rallia. Legends-aika on ollut kaiken kaikkiaan hyvä ajanjakso, olen tykännyt koska se kilvanajo on siinä keskiössä. Siihen on jäänyt koukkuun, koska on paljon porukkaa, ja kokoa ajan saa ajaa kilpaa. Välillä olen ajellut muitakin kisoja, mutta aina Legendsit ovat pysyneet mukana, siinä on ollut kuskin näkökulmasta hienoimmat kisat. Jatka ensi kaudellakin Legendsillä, ja jotain spesiaaliakin saattaa olla tulossa, Tuomaala paljastaa.

Legends on maailmanlaajuinen yhteisö. Kaikkien jäsenmaiden säännöt perustuvat Yhdysvalloissa luotuihin INEX-sääntöihin, pienin maakohtaisin poikkeuksin. Tämä mahdollistaa sen, että kaikki kilpailijat keräävät INEX-pisteitä, joiden perusteella voi lunastaa paikan World Finals -kilpailuun. Maailman parhaiden Legends-kuljettajien kokoontuminen tapahtuu yleensä Yhdysvalloissa, mutta

kerran piskuinen Suomi on saanut kilpailun järjestettäväkseen. Suomalaiset ovat myös keränneet menestystä World Finals -kilpailuissa, Rory Penttinen voitti Pro-luokan mestaruuden vuonna 2007, Jussi Rasku, Marko Mankonen ja Pekka Lehtola ovat ajaneet Masters luokan mestaruuteen, ja Mathias Herten sekä Philip Miemois ovat voittaneet Semiproluokan. Suomi onkin yksi menestyneimmistä maista heti emämaa Yhdysvaltojen jälkeen. Johan Ahokkaan pyörittämä APR Competition Oy toimi pitkään Legendsien maahantuojana, ja oli kumppaneineen suuressa roolissa, kun Legendsien kerma kokoontui Jurvan Botniaringille elokuussa 2018.

Luokka on aikojen alusta saakka ollut monenlaisten kuljettajien näyttämö. Mukana on ollut niin muista sarjoista tulleita jäähdyttelijöitä, menestysnälkäisiä kovanluokan kilpailijoita kuin uransa alkutaipaleella olevia kartingin taakseen jättäneitä nuoria lupauksia. Voittajien listalta löytyvät ensimmäisen Suomen mestaruuden voittanut, nykyisin NLS (Nürburgring Langstrecken Series) sarjassa Porschella ajava Philip Miemois, rallin SMsarjassa kartanlukijana nykyisin oleva Veli-Pekka Karttunen, Ferrarilla maailman ratoja kiertävä Luka Nurmi, kuin Nascarilla kilpaillut Henri Tuomaala. Menneen kauden yksi kuumimpia nimiä oli ammattilaiseksi maailman radoille määrätietoisesti tähtäävä Arto Ojaranta, joka kahden osakilpailuvoiton siivittämänä ajoi yleiskilpailussa seitsemänneksi ja voitti tulokkaiden sarjan.

Legendsien suosion peruskiviä ovat sarjan tiivis yhteisöllisyys, tasaväkisyys, lajin suhteellinen edullisuus, aloittamisen matala kynnys ja tietenkin kilpailemisen jännitys. Radalla et ole koskaan yksin, aina löytyy omantasoinen kaveri, jonka kanssa taitojaan voi mitellä. Legendsien slogan kuuluukin: "Stop dreaming, start racing"!

- Legendsit ovat kustannuksiltaan edullinen luokka, mukaan on helppo tulla ja kuljettajien taidot loppupelissä ratkaisevat mestarin. Legendsin suorituskyky nostaa suupieliä ylöspäin, autoissa on moottoripyörän moottori, joko tonnikolmesatanen ilmakone, tai uudemmissa vesijäähdytteinen 850 kuutioinen, auto kiihtyy sataan noin neljässä sekunnissa ja huiput välityksistä riippuen jopa 200km/h. Ja onhan nuo autot pirun hienoja ja kisailu kovaa. Tulevaisuudessa ajetaan edelleen asfaltilla, soralla ja jäällä, luokasta pyritään tekemään entistäkin edullisempi, tavoitteena on saada yhteensä sata aktivistista kuljettajaa. Punaisena lankana meillä on, että harrastaja ja yleisö edellä mennään, Legends Cars Finland ry:n puheenjohtaja Juha Nisula kertoo.

Tavoitteet saavutettu vain 22-vuotiaana!

TEKSTI: Mika-Matti Trogen

Kalle Rovanperän nopea nousu rallin kuninkaaksi on häkellyttänyt rallikansan ikiajoiksi. Tarina on huikea, vain 22-vuotiaana uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden napannut Rovanperä on vakuuttanut taidoillaan kaikki rallia seuraavat fanit ja alan ammattiset.

Rallin eräs takavuosien talentti Marcus Grönholm lausahti mestaruuden selvittyä – ”voi jessus” Kalle varmisti mestaruutensa Uuden-Seelannin rallissa ja hän on kaikkien aikojen nuorin maailmanmestari rallin MM-sarjassa. Suomalaiset ovat odottaneet mestaruutta jo 20 vuotta, edellinen suomalainen maailmanmestari oli juuri Marcus Grönholm vuonna 2002.

Kalle on kasvanut moottoriurheiluun hyvin nuoresta alkaen. Hän on syntynyt syksyllä vuonna 2000. Isänsä Harri Rovanperä ajoi MM-sarjassa ammattilaisen tuona aikana.

On selvää, että isän merkitys pojan uralla on ollut suuri ja isä on tuonut Kallelle paljon ajotekniikkaa, lajin osaamista ja suhteita.

Kalle aloitti ajamisen isän hankkimilla autoilla todella nuorena. Sosiaalisessa mediassa alkoi pyörimään videoita Toyota Starletista, jonka ohjaimissa ajoi vasta 8-vuotias poika hurjalla 150 km/h vauhdilla. Autolla ajaminen ja intohimo siihen on ollut Rovanperälle luontaista pikkupojasta alkaen.

On ollut myös vaihe, jolloin Rovanperää ei autot kiinnostaneet. Autot seisoivat tallissa pitkään pölyttymässä ja Kalle teki muita juttuja. Myöhemmin liekki syttyi uudelleen ja ajaminen jatkui.

Kuvat: Toyota Gazoo Racing

AUTOURHEILU

ROVANPERÄ ON SELVÄSTI POIKKEUKSELLINEN TALENTTI JA SEN LISÄKSI HÄN ON HENKISESTI ERITTÄIN VAHVA PERSOONA”

Hypetys Kallen ympärillä on ollut suurta jo vuosia. Kalle valloitti ensin Latvian mestaruuden kaksivetoisissa ja heti perään seuraavana vuonna 2016 hän saavutti nelivetoisten mestaruuden samassa sarjassa. Myöhemmin hän saavutti MMsarjan WRC2 pro- luokan mestaruuden ja sen jälkeen hän siirtyi suoraan Toyotan palvelukseen.

Rovanperä on selvästi poikkeuksellinen talentti ja sen lisäksi hän on henkisesti erittäin vahva persoona. Kallen tarina maailmanmestariksi on omien kykyjen lisäksi edennyt monien asioiden summana.

Moottoriurheilussa on aina kyse resursseista ja annetuista mahdollisuuksista. Kaikilla autourheilijoilla ei näitä kaikkia mahdollisuuksia ole ollut. Myös Rovanperän perheen kokemus lajista MMtasolta ovat olleet yksi syy siihen, että saatiin kaivettua tämänkaltainen huippu kuljettaja esiin.

Kallen tarina on varmasti aiheuttanut monissa suomalaisissa moottoriurheilu perheissä myös harmaita hiuksia. Monilla uran etenemisvauhti voi olla kasvanut ja monet yrittävät tavoitella samantapaista vauhdikasta tuhkimo tarinaa hinnalla millä hyvänsä, mutta on todella vaikea ylittää 22- vuotiaan Kallen tapausta.

Erilaisella tavalla, ehkä pidemmän kaavan harjoittelulla voimme kyllä saada suomeen vieläkin kovempia kuljettajia, uskon niin. Kaikki eivät voi edetä samaan tapaan tuolla nopeudella, vaan kaikilla on oma tapansa tehdä asiat ja sitä kautta lopputulos voi olla jopa parempi.

Onnea Kallelle ja Jonnelle maailmanmestaruudesta, menestystä ensikauteen.

Kuvat: Toyota Gazoo Racing

Sami Pajari matkalla maailman rallieliittiin

– alussa ralli oli vain harrastus

Kuva: Hannu Rainamo. Kuvassa Antti Haapala (vas.) ja Sami Pajari (oik.), mestaruus SM3 luokassa.

TEKSTI: Tony Lönnroos

Lahtelainen Sami Pajari on yksi Suomen lupaavimpia rallikuljettajia. Autourheilun pyörteisiin Samin vei isä Pertti Pajari, joka päästeli takavetoisella Volvo 242:lla kotimaan kansallisia kilpailuja. Pajari oli jo pikkupoikana mukana isän ralliretkillä ja tallilla autoja laittelemassa. Ensimmäinen ajopeli oli Toyota Corolla, jonka kuusivuotias Sami sai yhteiseen käyttöön vuotta vanhemman veljensä Niko kanssa.

- Isällä oli aina joku kilpuri, ja haaveena oli että joskus saisin itsekin kokeilla. Kartingia tai muuta sellaista ei päässyt koskaan ajamaan, Corollalla huristeltiin hallin pihassa. Nuorten luokkaan oli matala kynnys ja sinne pääsi pienellä budjetilla, sieltä se kaikki sai alkunsa, Pajari kertoo.

Sami Pajarin ensimmäinen kilpailu oli rallisprint kotiseudulla Lahdessa vuonna 2016. Ikää oli 14-vuotta, autona Opel Astra ja sijoitus nuorten luokassa oli viides, eli toiseksi viimeinen. Saman vuoden syksyllä Pajari starttasi ensimmäiseen ralliinsa, auto oli sama jo tutuksi tullut Opel, kartanlukijaksi istahti isä Pertti.

- Eka sprintti jännitti enemmän, mutta molemmista olin tosi innoissani, tajusin että oikeasti pääsen nyt ajamaan kilpaa. Se oli ensimmäinen unelmien täyttymys. Yritin vain ajaa sen mikä itsestä tuntui hyvältä ja kovalta vauhdilta, mutta huomasin sitten että muut ajoivat paljon kovempaa. Tulos ei ollut ykkösasia, vaan mukana oleminen oli kaikista hienointa.

Seuraavalla kaudella viisitoista vuotta täyttänyt Pajari osallistui täysipainoisesti Junioreiden SM-sarjan yhteydessä ajettuun nuorten luokkaan, ensimmäisenä oli vuorossa Revontuliralli Hankasalmella. Alku oli hyvä, ensimmäisellä erikoiskokeella aika oli neljänneksi paras, seuraavat pätkät menivät tahmeammin, mutta viimeisellä tuli jälleen onnistuminen. Lopputuloksissa Pajari oli seitsemäs. Ensimmäinen voitto tuli kevään ensimmäisestä kilpailusta, Kaasujalka Rallista. Kauden aikana Pajari ajoi kolme osakilpailua viidestä, voitti kaksi ja oli lopputuloksissa neljäs. Tässä vaiheessa ralli oli vain kiva harrastus, määrätietoinen uran kehittäminen ei ollut ajatuksissa.

- Ensimmäinen voitto, se tuntui tosi makealta, mutta olihan se kovan työn takana, kuten jokainen voitto sen jälkeenkin. Kyllä siitä itseluottamusbuustin sai, kun tiesin sen jälkeen mitä voittaminen vaatii. Sekin oli yksi askel uralla eteenpäin.

Seuraavalla kaudella, vuonna 2018, alkoi toden teolla Pajarin nousu parrasvaloihin. Nuorten luokka sai ensimmäistä kertaa SM-arvon ja silmissä kiilsi Suomen mestaruus. Se tulikin vakuuttavalla tavalla,

Pajari otti voitot kolmesta osakilpailusta ja kruunattiin mestariksi ennätyssuurella piste-erolla, toiseksi tullut, sittemmin rallicrossissa menestystä kahminut Tommi Hallman hävisi Pajarille kahdellakymmenelläkahdeksalla pisteellä.

- Kauteen lähdettäessä kävi mielessä, että nyt ajetaan voitosta ja ennen kaikkea ajetaan koko sarja. Tietynlaiset paineet siinä oli, kisa kerrallaan siitä kuitenkin edettiin. Pidin koko ajan kirkkaana mielessä, että ajetaan sarjaa, välillä oli järkevää tyytyä toiseen sijaan. Kisa oli koko kauden ajan pirun kovaa, voitto ei todellakaan tullut helpolla, vaikka lopputulos siltä näyttääkin.

Nuorten luokan jälkeen, vuonna 2019 oli aika siirtyä yleiseen luokkaan. Kartturiksi vaihtui Antti Haapala, autona oli edelleen Fiesta R2T ja tuloksena oli jälleen Suomen mestaruus. AKK:n tulevaisuuden kuljettajille tarkoitetun Flying Finn Future Star -palkinnon voittanut Pajari pääsi osallistumaan Suomen MM-rallin JWRC-luokkaan M-Sportin Ford Fiestalla. Vaikka Pajaria pidetään erittäin varmana kuljettajana, tällä kertaa tapahtui se, mikä jokaiselle rallikuljettajalle joskus tapahtuu, paha ulosajo.

- Oli tosi siisti juttu päästä mukaan. Neste Ralliin lähettiin Haapalan Antin kanssa Rally4-luokan Fiestalla, kisa sujui kivasti,

Kuva: Hanna Valonen. Ensimmäinen suomenmestaruus.

Kuva: Marko Kyöstilä. Sami Pajari hyvässä vauhdissa nuorten luokan Opel Astralla.

SUOMIPOPIA JA SIELLÄ OLI PUHETTA RALLISTA.

JUONTAJAT MIETTIVÄT, ETTEI SE KARTTUROINTI

saatiin pari pohja-aikaakin, vaikka oli pientä teknistä ongelmaa jonka takia vähän hävittiin. Se oli tunteiden vuoristorataa, kun tuli pohjia ja oli ongelmia. Sitten tuli ulosajo. Tunsin että ohjaukseen tuli jotain, sitten oltiin matkustajia. Kovasta vauhdista parin voltin kautta metsään, ja seuraava yö meni sairaalassa. Nähtiin että vauhti riittää silläkin tasolla, mutta ristiriitaisen fiilikset koska ajattelin että tein virheen, mutta toisaalta kyseessä voi olla myös tekninen vika, ja siitä johtuva ulosajo.

Seuraavaksi avautui maailma. Pajari teki autourheilun historiaa voittamalla junioreiden maailmanmestaruuden kaikkien aikojen nuorimpana, ja ensimmäisenä

suomalaisena. Autona Pajarilla ja Mark Salmisella Ford Fiesta Rally4.

- Mestaruuskausi ei alkanut kovin vahvasti, ajoin oman virheen vuoksi Kroatiassa ulos, se harmitti tosi kovaa. Virossa sitten onnistuttiin ja tuli voitto, Portugalissa oltiin toisia ja Espanjasta saatiin vielä värikkäiden vaiheiden jälkeen voitto. Espanjasta sai tuplapisteet, eli siellä oli paljon pelissä. Taisteltiin Iso-Britannian Jon Armstrongin kanssa, riskitaso oli sitä luokkaa, että toinen tulisi ajamaan ulos, ja näin kävi. Armstrongin ajettua ulos lauantaina johdin kisaa, mutta vieläkin oli luvassa draamaan, meiltä hajosi rengas. Selvittiin siitäkin, ja vielä sunnuntaisesta vesisateesta, se

oli kyllä kova testi, sellaista oman pään kasassa pitämistä koko kisa alusta loppuun. Mestaruus oli tosi iso juttu, saatiin palkinto mikä helpotti paljon viime kaudella ajamista. Kaiken kruunasi maalissa halaus isän kanssa, se hetki pysyy ikuisesti muistoissa.

Kun rallikansan tietoisuus oli saavutettu, oli aika valloittaa muu Suomi. Pajarin nimi pomppasi koko kansan huulille yhdellä puhelinsoitolla, langan toisessa päässä oli Radio Suomipopin Janni Hussi kumppaneineen.

- Kuuntelin Suomipopia ja siellä oli puhetta rallista. Juontajat miettivät, ettei se kartturointi voi olla niin kovaa tai vaikeaa

Kuva: Marko Kyöstilä. Ensimmäinen SM-rallin voitto ja autona oli Ford Fiesta R2T.

Kuva: Taneli Niinimäki. Sami Pajari voitti tulevaisuuden kuljettajille tarkoitetun Flying Finn Future Star -palkinnon.

Kuva: Maailmanmestaruus Marko Salmisen kanssa.

”KUUNTELIN

hommaa. Ajattelin sitten soittaa sinne ja haastaa, että lähtisikö joku kokeilemaan. Janni otti innoissaan haasteen vastaan, ja sitten aloitettiin treenaamaan. Hussi on taustaltaan kilpaurheilija, joten hän oppi nopeasti, ja löysi samalla uuden lajin missä voi haastaa itsensä. Harjoittelu tuotti tulosta, voitettiin Jannin kanssa

Lahden Historic rallissa luokka ja oltiin koko kisan kolmas legendaarisella BDA Escortilla kovia nelivetoisia vastaan.

Kaudella 2022 Pajari ajoi sekä Fordilla että Skoda Fabialla, ja myös kartanlukija vaihtui. Aiempina kausina nuotteja lukenut Marko Salminen otti vastaan Toyotan

pestin nuorten japanilaisten rallikuljettajien valmennuksessa ja kartturoinnissa, ja uudeksi nuottimestariksi valikoitui jo aiemminkin muutamia ralleja Pajarin vierellä istunut Enni Mälkönen.

Menneellä kaudella Pajari starttasi Suomen MM-ralliin kovin odotuksin, vauhti oli kohdallaan ja Pajari taisteli WRC3-luokan mitaleista kovassa seurassa, vastassa olivat Teemu Suninen, Emil Lindholm ja Teemu Asunmaa. Pajari oli kolmantena, kunnes joutui pettymään. Skoda Fabia R5 osui kiveen, tukivarsi vääntyi ja edessä oli keskeytys. Vaikka Pajari ja kartanlukijana toimiva Enni Mälkönen saivatkin jatkaa rallia sunnuntaina, ei lopputulos voitonnälkäistä nuorukaista tyydyttänyt, vaikka ralli muuten olikin sujunut hyvin.

- Keskellä tietä oli irtokivi mihin osuin, korjattiin autoa pätkällä mutta jouduttiin keskeyttämään lauantai. Se oli iso pettymys, etenkin kun se tuli tuollaisesta tilanteessa. En olisi voinut tehdä mitään toisin, normaalisti en usko huonoon tuuriin, mutta kun edellinen auto oli sen kiven nostanut nyppylän takan, ei voinut varautua mitenkään. Harmitti, mutta seuraavana päivänä ajettiin hyvin ja Power Stagelle WRC2:sen pohjat, joten se jätti kokonaisuutena hyvän maun.

Tulevalla kaudella Pajari nähdään rallin MM-sarjassa.

- Pääasiassa ajetaan WRC2 -luokassa, sarjaan voi valita 7 osakilpailua, joista kerätä MM-pisteitä, pyritään se ajamaan. Jotain muutakin on vielä tulossa, mutta vielä ei ole aivan tarkasti tiedossa.

Harkitseva, rauhallinen ja analyyttinen Sami Pajari tavoittelee maailmanmestaruutta ja autourheilun ammattilaisuutta. Tie huipulle on avoinna, nyt pitää osata laittaa oikeaan aikaan oikea vaihde silmään. Sen tämä valovoimainen ja kohtelias nuori tullee tekemään.

- Suurin tavoite ja unelma on olla ammattikuljettaja, ja rallin maailmanmestaruus on isoin yksittäinen haave. Vaikka se voi kuulostaa kaukaiselta, olen jo nyt päässyt pidemmälle kuin alussa ajattelin. Tavoite vaatii paljon työtä, unelmaan on uskottava, jos sinne aikoo päästä, Pajari päättää.

Kuva: Janni Hussi ja Pajari, kuvaaja Mäki.

Kuva: Toksport WRC

Mieletön kokemus ”vihreässä helvetissä”

TEKSTI: Mika-Matti Trogen

Kuluvan vuoden ehdoton kohokohta oli Saksan Nürburgringillä toukokuun lopussa ajettu 24 tunnin kilpailu. Olin paikalla ensimmäistä kertaa ja tapahtuma oli minulle unohtumaton kokemus ja en usko koskaan törmääväni samankaltaiseen kokemukseen missään muualla.

Tapahtuman mielekkyyttä ei toki vähentänyt se, että oma poikani oli mukana kul-

ADAC TotalEnergies 24h Nürburgring

jettajana kilpailun pääluokassa noin 600 hevosvoimaisella BMW M4 GT3 autolla.

Matka saksaan

Matkaan meitä lähti suomesta kymmenen henkilön porukka. Osa saapui saksaan lentokoneella ja muut henkilöautolla Finnlinesin kyydissä. Itse matkustin laivalla. Laiva saapui Saksaan neljä tuntia myöhässä ja olimme satamassa klo 2.00 aikoihin yöllä. Satamasta suuntasimme kohti Melle ni-

mistä maalaiskylää, johon matkaa oli noin 300 kilometriä. Noin 20km ajomatkan jälkeen automme alkoi nykiä ja huippunopeus putosi 60 km/h, joka oli saksalaiselle moottoritielle kohtuullisen vähäinen vauhti. Pysäytimme tien laitaan ja käynnistimme auton uudelleen ja vika korjaantuikin taas hetkeksi. Noin kymmenen kilometrin välein jouduimme toistamaan toimenpiteen. Saavuimme jännitys näytelmän jälkeen pieneen Mellen kylään noin 7.00 aikoihin aamulla. Muutaman tunnin unien jälkeen jatkoim-

KILPAILUN STARTISSA 600 HEVOSVOIMAISTEN AUTOJEN JYLINÄ OLI MIELEENPAINUVA JA HÄKELLYTTÄVÄ KOKEMUS”

VUODEN 2022 24 TUNNIN KILPAILUSSA

NÜRBURGRINGILLÄ OLI NOIN 300000 KATSOJAA

PAIKANPÄÄLLÄ”

me kilpailupaikalle, johon saavuimme perjantaina juuri sopivasti aika-ajoihin.

Paikan päällä meitä odotti noin 300000 katsojaa ja suuri kilpailuorganisaatio. Tunnelma oli katossa ja ihmismäärä loksautti suumme auki. Kilpailupaikalla oli edustettuna lähes kaikki automerkit. Esimerkiksi mersun järjestämä alue oli vaikuttava. Paikalla oli tanssitytöt ja mersun vanhoja kilpa-autoja koko heidän pitkän historiansa ajalta. F1 autokin löytyi valikoimasta.

24h kilpailut 50-vuotta

Fanien saapuminen paikanpäälle oli alkanut jo kilpailuviikon maanantaina. 25km pitkän radan ympärille leiryityi telttojen, asunto-autojen, matkailuvaunujen komp-

pania, joka otti kilpailusta kaiken irti.

Metsissä oli leirejä ja nuotiot räiskyivät. Jotkut olivat jopa ottaneet mukaansa uima-altaita, joissa loiskuteltiin metsän siimeksessä iloisesti.

Meitä pyydetiin metsässä osallistumaan leireillä oleviin kilpailuihin ja osallistuimmekin mm. naulan lyöntikisoihin.

Kilpailuun starttasi lauantaina yhteensä noin 200 autoa ja voin kertoa, että kilpailun startissa 600 hevosvoimaisten autojen jylinä oli mieleenpainuva ja häkellyttävä kokemus.

50-vuotis juhlakilpailussa pääluokassa mukana oli Audin, BWM:n, MercedesAMG ja Porschen autokunnat.

Kuvassa: Entinen F1 kuljettaja Andy Soucek, norjalainen Christian Krognes ja nuorimpana 19-vuotias suomalainen S-M Trogen.

• Kuva: Varikolla oli kovasti ruuhkaa, oli vaikeuksia päästä liikkumaan.

25 kilometrin pituinen rata on ehkä maailman vaikein ja vaarallisin kilpa-auto rata. Penkalla seuratessamme kilpailua koimme hätkähdyttäviä tilanteita, kun auton tulivat 250 km/h vauhdilla ja lensivät välillä ilmassa ja kipinät sinkoilivat. Hitaimpien luokkien autoja ohiteltiin kapealla radalla jarrua painamatta. Tämä aiheutti minulle toisinaan hengityskatkoja ja tilanteet näyttivät todella huimilta.

Pääsimme kilpailun tuoksinan yhteydessä tutustumaan BMW:n vip tiloihin. Varikolla heillä oli 12 rekkaa. Yhdessä rekoista oli hierontapöytiä, jossa kuljettajia hierottiin ennen omaan starttia. Myös vip-tilojen ruokatarjoilut

ja muu toiminta tekivät meihin vaikutuksen. Kilpailuun oli panostettu isosti BMW:n osalta.

Kilpailu päättyi päin seinään

Poikani Sami-Matin autokuntaan kuuluivat entinen F1 kuljettaja Andy Soucek, norjalainen Christian Krognes ja nuorimpana 19-vuotias poikani Sami-Matti Trogen.

Kilpailu heidän osaltansa päättyi auton ohjausongelmien takia. Uudenkarheita BMW M4 GT3-luokan autoja osallistui kisaan peräti viisi, joista vain yksi pääsi maaliin.

- Noin neljäntoista tuntia oli vielä jäljellä, kun kisa keskeytyi. Ajoin yöllä noin klo 23-02 ja sen jälkeen menin nukkumaan. Aamulla kaikki oli ohi, sanoo Sami-Matti Trogen pettyneenä.

Tallikaveri Andy Soucek ajoi ohjausvian vuoksi seinään, mutta onneksi vakavilta vammoilta vältyttiin.

- Kestävyyskisan luonne on sellainen, että vain osa pääsee maaliin. Nürburgringin Nordschleifessä kisan aloitti parisataa autoa, mutta vain noin 110 autoa pääsi maaliin. Varsinkin Nordschleife on tunnettu maaliin päätyvien autojen vähyydestä, sillä rata on erittäin vaativa. Sitä kutsutaan myös vihreäksi helvetiksi, jota se toden teolla on.

Ennen keskeytystä Trogenin tiimi oli ehtinyt päästä jo viiden kärkeen.

Kilpailut tekivät minuun niin ison vaikutuksen, että jatkossa olen paikalla joka vuosi. Sami-Matin autokunnan keskeytyskään pilannut reissua, nautimme täysillä iloiten kisan loppuun asti.

Kuva: Sami-Matin tiimin auton sisäkuva hetkeä ennen starttia.

Kuva: Voittaja auto tulee maaliin. Audi Sport Team Phoenix

AAMULLA KAIKKI OLI OHI, SANOO SAMI-MATTI TROGEN PETTYNEENÄ”

EURAN MUSTA LAUANTAI

Myöhään lauantai iltana heinäkuun

9.päivänä 2022 mopoauton kuljettaja oli ajanut Harjavallantietä

Euran suunnasta kohti Harjavaltaa.

Mopoauton kuljettajana toimi 16-vuotias poika ja kyydissä istui 13-vuotias tyttö. Poika oli aikaisemmin hakenut tytön kyytiinsä, he olivat matkalla pojan kotiin.

He ajoivat kohti Harjavaltaa klo 22.30 omalla kaistallaan täysin normaalisti, kun odottamatta takaa tuleva auto ajoi rajusti heidän peräänsä. Törmäys oli niin raju, että sitä voisi kuvailla räjähdykseksi. Mopoauto pirstoutui täysin tunnistamattomaksi.

Mopoauton kuljettaja ja matkustaja lensivät autosta ulos. 13-vuotias tyttö menehtyi kolari paikalle ja kuljettajana toiminut 16-vuotias poika loukkaantui vakavasti, mutta jäi henkiin. Törmäyksen aiheuttanut Audin kuljettaja selvisi tapahtumasta ilman loukkaantumista.

Ryyppäämistä ympäri Euraa

Päivän aikan kuljettaja on juonut alkoholia koko päivän.

Kuljettaja päättää lähteä kotiinsa nuk-

”En kyl tykkää et ajat itte autoo kännissä”

Jessen vastaus on tyly:

”Jos ei kuulu ni oon sairaalas tai rhuoneel”

Kumppani lähettää viimeisen viestin:

”Voitko pliis olla nätisti ja et tee mitään tyhmää ni ei tarvi ettii sua sairaalasta tai rhuoneelta.”

kumaan. Ennen lähtöä hän viestittelee vielä tyttöystävänsä kanssa.

”En kyl tykkää et ajat itte autoo kännissä”, naisystävä kirjoittaa huolestuneena. Jessen vastaus on tyly.

”Jos ei kuulu ni oon sairaalas tai rhuoneel (ruumishuoneella).”

Kumppani lähettää viimeisen viestin.

”Voitko pliis olla nätisti ja et tee mitään tyhmää ni ei tarvi ettii sua sairaalasta tai rhuoneelta.”

Jesse kurvailee Harjavallantiellä kohti kotiaan. Auto heittelehtii levottomasti matkan teon aikana.

Tien päältä Jesse lähettää tyttöystävälleen kuvaviestin ja siinä on kuva hänen ajamansa Audin mittaristosta. Vauhtia on 180 kilometriä tunnissa.

Audin edellä tien reunassa kulkee mopoauto.

Mopoauton matkanteko päättyy yllättäen kovalla vauhdilla rinnalle hyökänneeseen harmaaseen Audiin.

Audin kuljettaja on päättänyt lähteä ohittamaan heitä pientareen puolelta.

TEKSTI: Mika-Matti Trogen

AUTO OSUU HIRVITTÄVÄLLÄ

VOIMALLA HEIVERÖISEEN MOPOAUTOON”

Kuva: Poliisi. Kuljettajan kännykällä otettu kuva hetkeä ennen onnettomuutta. Mittaristossa näkyy 180 km/h vauhti ja taustalla vastaan tuleva mopoauto.

Humalainen päähänpisto on tuomittu epäonnistumaan. Auto osuu hirvittävällä voimalla heiveröiseen mopoautoon kamalin seurauksin.

Taustalla lukuisia rikostuomioita

Pian tapahtuman jälkeen selvisi, että Audia ajanut kuljettaja oli humalassa. Poliisille aikaisemmista rötöksistä tuttu kuljettaja oli aikaisemmin tuomittu useista rattijuopumuksista, ajokortitta ajoista ja törkeästä liikenteenvaarantamisesta.

Kuljettajan rikoshistoria oli melko pitkä, hänet oli tuomittu myös varkauksista ja vahingonteosta.

Kuljettajaa voisi kuvailla taparikolliseksi. Hänen vaarallisin harrastus, oli humalassa kaahailu, joka maksoi nyt 13-vuotiaan tytön hengen.

Tapaus sai mediassa paljon näkyvyyttä ja ei se ole mikään ihme, kun ottaa huomioon tapahtuman järkyttävyyden. Erilaisilla foorumeilla ihmeteltiin tapahtunutta ja epäiltiin jopa kuljettajan tahallisuutta.

Kuva: Poliisi

TOSITARINA

Moni kirjoitti, että kuljettajan tarkoitus oli "kouluttaa" ja pelotella mopoautokuskia. Yleisesti kritisoitiin tämän tapaisista rattijuopon aiheuttamien onnettomuuksien tuomioiden mitättömyyttä ja vaadittiin kuljettajalle elinkäistä ajokieltoa.

Myös pitkää vankeustuomiota toivottiin. Kritiikkiä sai myös poliisi, kirjoittajien mielestä Euran alue oli jo vuosia ollut oman onnensa nojalla, koska määrärahojen leikkaamisen vuoksi poliiseja on liian harvoin näkyvillä, no tämä koskee kylläkin koko suomea.

Poliisitutkinta

Lounais-Suomen poliisi alkoi tutkimaan tapahtumaa. Poliisi selvitti tapahtumien

kulkua ja esitti epäiltyä vangittavaksi.

Lopulta miestä epäiltiin viidestä eri rikoksesta. Satakunnan käräjäoikeus vangitsi 25-vuotiaan miehen.

Miestä epäiltiin törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä vammantuottamuksesta sekä kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta.

Mies oli aikaisemmin saanut saanut 7–80 päivän mittaisia päiväsakkoja, muutaman ehdollisen vankeustuomion sekä pari ehdotonta vankeustuomiota, jotka muutettiin 45 ja 60 tunnin yhdyskuntapalveluiksi. Mies on ajanut toistuvasti

ilman voimassa olevaa ajokorttia ja käyttänyt sekä kasvattanut lukuisia kertoja kannabista.

Tuomio

Marraskuun 1. päivänä oikeudessa kuljettajalle määrättiin poikkeuksellisen ankara tuomio. 26-vuotias Jesse Juhani Miikkael Nieminen määrättiin 11 vuoden vankeusrangaistukseen taposta ja tapon yrityksestä.

Lisäksi Nieminen tuomittiin törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja lievästä vahingonteosta.

Kuva: Poliisi. Onnettomuuspaikka.

Nuorten liikennekuolemat huolettavat

Nuorten liikennekuolemien määrä Suomessa on huolestuttavan suuri.

15–24-vuotiaat ovat yliedustettuja liikenneonnettomuustilastossa. Suomen tieliikenteessä vahingoittuneista peräti kolmannes on nuoria. Määrä on suuri, koska nuorten osuus väestöstä vain 11 prosenttia.

Suomessa liikenteessä kuolee paljon enemmän nuoria kuin esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Onnetto-

OTI-nuorisoraportti 2021

VIIME VUONNA KOKOONTUMISAJOJA JÄRJESTETTIIN PÄÄKAUPUNKISEUDULLA

JOKA VIIKONLOPPU”

OTI-nuorisoraportti 2021. Vahingon aiheuttanut nuori kuljettaja oli tyypillisimmin liikkeellä henkilö- tai pakettiautolla: omaisuusvahinkojen aiheuttajista 90 % ja henkilövahinkojen aiheuttajista 81 %. Henkilövahinkojen aiheuttajissa korostuivat enemmän moottoripyörät ja mopot, joiden osuus oli yhteensä 12 %.

muuksiin liittyy valitettavan usein suuri ylinopeus ja melko usein rattijuopumus.

Rattijuopumustapauksissa kuolleista joka neljäs oli nuori. Suuri osa rattijuopumuksista liittyy nykyisin huumeiden käyttöön.

Yleisin ajankohta on perjantain ja lauantain välinen yö. Lähes yhtä paljon kuolonkolareita sattuu lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Yksi viime vuosien puhuttaneimmista kuolonkolareista sattui Kalajoella. Neljästä autossa olleesta nuoresta vain yksi jäi henkiin. Yhteenvetona voi sanoa, että rumaa jälkeä syntyy, kun nuori kuljettaja kaahaille kännissä viikonloppuna yöaikaan.

Mopojen kokoontumisajot

Mopoilijoille tapahtuu suhteellisen paljon loukkaantumiseen tai jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia.

Osa nuorten liikenneonnettomuuksista tapahtuu kokoontumisajoissa. Viime vuonna kokoontumisajoja järjestettiin pääkaupunkiseudulla joka viikonloppu.

Kokoontumiseen voi tulla satoja ajoneuvoja. Virallista järjestäjää ei välttämättä ole.

Nuoret kuljettajat näyttävät kokoontumisajoissa ajotaitojaan vaarallisesti.

Poliisin suunnitelmissa on luoda keskusteluyhteys tapahtumien järjestäjiin. Turussa mopomiitteja on järjestetty luvallisesti yhteistyössä poliisin kanssa.

17-vuotiaiden poikkeusluvat

Vuodesta 2018 lähtien 17-vuotiaat ovat Suomessa voineet saada ajokortin poikkeusluvalla. Ajokorttilakiin valmistellun uudistuksen myötä kaikki 17-vuotiaat voisivat suorittaa B-luokan ajokortin huoltajansa suostumuksella.

Valitettavasti poikkeusluvalla kortin saaneet kuljettajat ovat olleet törkeissä liikenneturvallisuuden vaarantamisissa yliedustettuina.

Poliisi voi jopa takavarikoida kulkuvälineen nuorelta, joka syyllistyy törkeään ja toistuvaan liikennerikkomukseen. Takavarikko perustuu syyttäjän päätökseen ja tavoite on estää toistuvia vakavia liikennerikoksia.

Nuoret liikenteessä

uorten liikkumisvalikoimaan kuuluvat jo miltei kaikki kulkumuodot. Mopot, mopoautot, kevytmoottoripyörät ja muut moottorikäyttöiset ajoneuvot tuovat tullessaan omat riskinsä. 15–24-vuotiaat nuoret ovat yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa. Nuoria on väestöstä vain noin 11 prosenttia, mutta lähes joka kolmas tieliikenteessä vahingoittunut on nuori. Nuorten liikenneonnettomuudet liittyvät usein vapaa-ajan liikkumiseen.

Tähän ikään saakka muiden tiellä liikkujien nopeus on tuonut ongelmia ja loukkaantumisia, nyt ongelmia tuo nuoren oma nopeus.

Nuoren aikuisen (18–24-vuotiaat) mahdollisuudet selvitä turvallisesti liikentees-

sä ovat niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisen kehityksen puolesta melko hyvät. Nuoret aikuiset voivat hyödyntää kaikkia liikennemuotoja, mutta mahdollisuus itsenäiseen autolla ajoon on näkyvin ja merkittävin muutos ikäryhmässä. Itsenäistymiseen liittyvä auktoriteettien kyseenalaistaminen jatkuu kuitenkin ja erityisesti nuorilla miehillä voi toiminta olla impulsiivista ja riskialtista.

Nuorten kuljettajien onnettomuusriski pienenee ajokokemuksen ja iän karttuessa. Kokematon kuljettaja ei aina osaa kiinnittää huomiota sellaisiin seikkoihin, joista saattaa aiheutua vaaratilanteita. Ensimmäistä vuottaan ajavien liikennevahinkomäärä suhteutettuna ajokorttien määrään on vakuutustilastojen mukaan kolminkertainen verrattuna kolme vuotta ajaneisiin.

Ajokokemuksen ohella riskejä lisää nuoreen ikään kuuluva puuttuva elämänkokemus.

Nuorten suhtautuminen liikenteeseen

Liikenneturvan tutkimuksen mukaan nuoret pitävät liikenteeseen liittyviä lakeja erittäin tarpeellisina.

Nuoret pitävät liikenneturvallisuudelle suurimpina riskeinä:

humalassa ajamista ylinopeutta ja näyttämisen tarvetta.

Pienimpinä riskeinä pidetään turvavöiden käyttämättömyyttä ja kavereiden yllytystä.

LÄHDE: Liikenneturva

Kuvituskuva. shutterstock.com

Vaikka nuoret suhtautuvat erittäin kielteisesti etenkin humalassa ajamiseen, 13 prosenttia nuorista on sitä mieltä, että on hyvä ajaja myös humalassa.

Nuorilla miehillä suurin riski

Nuorten miesten riski kuolla liikenteessä henkilöauton kuljettajana on muita ikäryhmiä suurempi. Valtaosa nuorista ei kuitenkaan kuulu riskiryhmään, vaan pyrkii käyttäytymään liikenteessä turvallisesti ja välttämään turhaa riskinottoa. Nuoria riskikuljettajia on eri tutkimusten mukaan arvioitu olevan 10–17 % kaikista nuorista.

Erityisesti nuorten mieskuljettajien riskialttiille ajotavalle ovat ominaista suuret ajonopeudet, lyhyet turvamarginaalit, liikennesäännöistä piittaamattomuus, ajaminen humalassa ja ajo turvavöittä.

Nuoren kuljettajan onnettomuusriski kasvaa usein silloin, kun kuljettajalla on kyydissä kavereita. Tällöin myös näyttämisen halu ja tarve kilpailla lisäävät riskejä. Riskinottajat tuntevat olevansa muita parempia kuljettajia ja heidän keskuudessaan esiintyi myös humalassa ajamista enemmän kuin muiden nuorten. Nuorten miesten riski kuolla rattiin on moninkertainen nuoriin naisiin verrattuna.

Nuorten liikenneonnettomuudet

Tieliikenteessä menehtyneistä 15–24-vuotiaita on lähes viidennes ja loukkaantuneista lähes kolmannes. Nuorten kuljettajien kuolemanriski on kaksinkertainen koko väestöön verrattuna. Eniten nuoria kuolee henkilöauton kuljettajina ja matkustajina.

NUOREN KULJETTAJAN ONNETTOMUUSRISKI

KASVAA USEIN SILLOIN, KUN KULJETTAJALLA ON KYYDISSÄ KAVEREITA”

Tieliikenteen rattijuopumustapauksissa kuolleista ja loukkaantuneista neljä kymmenestä on nuoria.

Nuorten vakaville liikenneonnettomuuksille on tyypillistä:

kova vauhti, ylinopeus tieltä suistuminen

turvavyöt kiinnittämättä

kuljettaja alkoholin vaikutuksen alaisena

kuljettajana nuori mies

ajankohtana kesäviikonloppu

15–17-vuotiaiden riski menehtyä liikenteessä on Suomessa suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tämän ikäryhmän miehille sattuu eniten henkilövahinkoja mopo-onnettomuuksissa. Saman ikäisille nuorille naisille puolestaan sattuu eniten henkilövahinkoja henkilöauton matkustajina.

Nuorille aikuisille eniten ongelmia liikenteessä aiheuttavat alkoholi ja muut huumeet, suuret ajonopeudet ja turvavyön käyttämättömyys.

Kuvituskuva. shutterstock.com

LÄHDE: Liikenneturva

Turvallisesti harrastuksiin

OTA VASTUU

LASTEN JA NUORTEN

HARRASTUKSIIN

LIITTYVIEN MATKOJEN TURVALLISUUDESTA.

OHJAAJANA TAI

VALMENTAJANA OLET OHEISKASVATTAJA, JOKA TUKEE KODIN JA KOULUN LIIKENNEKASVATUSTA.

Nuorille sattuu paljon onnettomuuksia liikenteessä. 10–14-vuotiailla on kaksin-kertainen riski loukkaantua pyöräillessä verrattuna muuhun väestöön. 15–17-vuotiaiden riski menehtyä liikenteessä on Suomessa suurempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Suurin osa lasten ja nuorten tapaturmaisista kuolemista sattuu liikenteessä, ja liikenneonnettomuudet ovat toiseksi yleisin syy joutua hoidettavaksi sairaalan vuodeosastolle. Koulunkäynnin alettua lisääntyvät polkupyöräonnettomuudet, myöhemmin yleistyvät mopo-onnettomuudet. 18-vuotiaana henkilövahinkoja sattuu eniten auton kuljettajille ja matkustajille. Nuorten liikenneonnettomuudet liittyvät usein vapaa-ajan liikkumiseen.

Ohjaaja esimerkkinä

Lasten ja nuorten ryhmän ohjaajana sinulla on arvostettu asema. Asenteesi ja käyttäytymismallisi välittyvät helposti ohjattaville esimerkiksi turvavyön, kypärän ja heijastimien käyttämisessä. Nämä asenteet kantavat myös teini-ikään.

Positiivisen palautteen antaminen turvallisesta toiminnasta ja yhdessä sovittujen sääntöjen noudattamisesta on tärkeää.

Liikenneturvallisuus osaksi yhteisiä pelisääntöjä

Kirjaa turvallisen liikkumisen keskeiset asiat osaksi yhteisiä pelisääntöjä.

Pelisäännöt vaihtelevat muun muassa harrastuspaikan ja ryhmän jäsenten iän mukaan. Yhteiset käytännöt helpottavat matkoja ja ryhmässä liikkumista. Keskustele niistä myös vanhempien kanssa.

Matkat osaksi harjoittelua

Kannusta lapsia ja nuoria kävelemään tai pyöräilemään harrastuspaikalle; se toimii samalla myös alkuverryttelynä. Reitillä tulisi olla mahdollisimman vähän risteyksiä ja tien ylityksiä. Turvallisin reitti ei välttämättä ole lyhyin. Muistuta kypärän ja heijastimien käytöstä.

Jalan tai pyörällä kulkeva treenibussi on ryhmä lapsia tai nuoria, joka kulkee treeneihin yhden tai useamman aikuisen kanssa jalan tai pyörällä. Se on kimppakyyti, jolla on sovittu reitti aikatauluineen ja pysäkkeineen. Reitti ja pelisäännöt sovitaan yhdessä muiden aikuisten kanssa.

Mieti näitä yhdessä ryhmän kanssa

1. Yhteisten pelisääntöjen laatiminen, noudattaminen ja valvominen

2. Lähimatkojen kulkeminen

- kulkutavat

- reitit ja aikataulut

- varusteiden kuljetus

- turvavarusteiden käyttö (kypärät, heijastimet, turvavyöt…)

3.Kuljetusten järjestäminen

4. Tieto sovituista pelisäännöistä myös vanhemmille

5. Oman käytöksen pohtiminen liikenteessä

Takavalo puuttuu pyörästä useammin kuin etuvalo

Syksyn pimetessä näkeminen ja muille näkyminen korostuvat liikenteessä. Pyöräilijöistä harvempi käyttää takavaloa kuin etuvaloa, selviää Liikenneturvan seurantatutkimuksesta. Pyörän valot ovat tarpeen sekä pimeillä poluilla että valaistuilla kaduilla.

Liikenneturvan vuosittaisen seurannan mukaan pyörän valoja käytettiin edessä ahkerammin kuin takana. Yli 5500 tarkkailuun osuneesta pyöräilijästä 68 % käytti etuvaloa ja 59 % takavaloa.

Takavalon käyttö olosuhteiden vaatiessa tuli pakolliseksi, kun tieliikennelaki uudistui vuonna 2020. Lakimuutoksen jälkeen takavalon käyttö on yleistynyt.

”Muutamassa vuodessa takavalo on otettu kohtalaisen hyvin käyttöön, mutta pimeitäkin polkijoita kohtaa vielä tien päällä”, Liikenneturvan yhteyspäällikkö Leena Piippa kommentoi tuloksia.

Lähes jokainen Liikenneturvan kyselyyn vastanneista tiesi, että pyörässä on pimeän ja hämärän aikaan oltava etuvalo. Takavalon pakollisuudesta tiesi hieman harvempi, liki yhdeksän kymmenestä vastaajasta.

LÄHDE: Liikenneturva

”Suomalaiset siis tietävät, että valoja on käytettävä, mutta siitäkin huolimatta kaikki eivät syystä tai toisesta ole ottaneet niitä käyttöön”, Piippa avaa.

Pyöränvaloja tarvitaan myös valaistuilla alueilla

Valoa tarvitaan pimeän metsäpolun lisäksi yhtä lailla myös kaupungissa, vaikka kadut olisivatkin valaistut.

”Vaikka polkija itse näkee hyvin eteensä, se ei vielä tarkoita, että muut näkevät hänet. Valoja käyttävä pyöräilijä on helpompi havaita kauempaa, jolloin muiden tiellä liikkujien ennakointi helpottuu ja liikenne sujuvoituu. Valoja tarvitaan myös taajamissa, joissa katuvalojen ja varjon vaihtelu hankaloittaa havainnointia”, Piippa muistuttaa.

Tieliikennelain mukaan pyörässä on oltava vaalea etuvalo ja punainen takavalo pimeällä, hämärässä tai näkyvyyden ollessa muuten heikentynyt. Lamput voivat olla kiinnitettyinä myös pyöräilijään tai pyöräilykypärään. Lisäksi pyörästä on löydyttävä heijastimet kaikkiin suuntiin.

”Huolehdi pyörän lisäksi myös omasta näkyvyy destäsi. Pimeällä pyöräilijä näkyy muulle liiken teelle paremmin, jos hän käyttää heijastimia tai heijastinliiviä”, Piippa kannustaa.

*Liikenneturva tarkkailee pyöräilevien valojen käyttöä pimeällä vuosittain valtakunnallisesti. Loka-marraskuussa 2021 etuvaloa käytti 68 % pyöräilevistä (N=5632). Takavaloa käytti 59 % pyöräilevistä (N=5551). Tulokset julkaistaan ainoastaan koko maan tasolla. Alueellisia tulok sia ei eritellä, koska yksittäisten paikkakuntien tarkkailussa ajankohta ja sää vaikuttavat sekä pyöräilyintoon että tulokseen.

** Liikenneturva selvitti suomalaisten suhtautu mista pyörän valoihin joulukuussa 2021. Kyselyn toteutti Kantar TNS Oy ja siihen vastasi yhteensä 1064 henkilöä, joista autoilevia oli 881

Pyräillessä pimellä ja hämärässä on käytettävä etuvaloa

Totta Tarua E OS

Pyräillessä pimellä ja hämärässä on käytettävä takavaloa

Totta Tarua E OS

Pyöräily on helppoa ja hauskaa

Polkupyöräily on terveellinen, ympäristölle ystävällinen ja edullinen tapa liikkua liikenteessä.

Pyöräilijän tulee hallita oma polkupyörä ja osata pyöräilyä koskevat liikennesäännöt. Ennakoiva ajotapa ja myönteinen suhtautuminen muihin tiellä liikkujiin lisää pyöräilyn turvallisuutta ja parantaa liikenteen ilmapiiriä. Ennakointia on myös varustautua hyvällä kypärällä, sillä kypärä suojaa pyöräilijän päätä mahdollisen onnettomuuden seurauksilta.

Pyörän kuljettaja

Pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja, jota koskevat liikenteessä lähes kaikki samat säännöt kuin muitakin ajoneuvon kuljettajia. Polkupyörä on tavallisimmin kaksipyöräinen ja sillä ajaminen vaatii myös hyvää tasapainon hallintaa. Esimerkiksi suuntamerkin näyttäminen vaatii taitoa ohjata polkupyörää yhdellä kädellä. Pyöräilijän pitää tietää, missä pyörällä saa ajaa ja mikä on pyöräilijän paikka eri

väylillä. Väistämissääntöjen tunteminen on tärkeää, jotta risteyksissä ajaminen on turvallista. Turvallinen pyöräily edellyttää ajotaidon lisäksi kykyä huomioida muita liikenteessä liikkujia sekä kykyä tunnistaa eteen tulevia vaaratekijöitä.

Ennakointi tarkoittaa toisten tiellä liikkujien toiminnan havainnointia ja oman toiminnan sovittamista sellaiseksi, että turvallinen liikkuminen on mahdollista.

Tarkkaavaisuus ja pyöräilyyn keskittyminen ovat tärkeitä. Kännykkää ei pyöräillessä saa käyttää, jos se haittaa pyöräilyä ja muuhun liikenteeseen keskittymistä. Hyvä tapa on pysähtyä kännykän käytön ajaksi paikkaan, jossa ei häiritse muuta liikennettä.

Tieliikennelaissa on säädetty kaikille tiellä liikkujille varovaisuus- ja ennakointivelvollisuus. Liikenneympäristössä on paljon yhdistettyjä pyöräteitä ja jalkakäytäviä. Polkupyörällä ajettaessa

on erityisesti huomioitava jalankulkijat ja annettava heille turvallinen tila kulkea. Kun pyöräilijä ohittaa jalankulkijaa tai toista pyöräilijää, hänen pitää jättää turvallinen väli ohitettavaan. Samoin autoilijan pitää jättää turvallinen väli pyöräilijään, kun hän ohittaa ajoradan reunassa ajavaa pyöräilijää.

Pyöräilijä on vastuussa siitä, että oma ajokyky ja ajokunto riittävät pyörän turvalliseen kuljettamisen. Sairaudet, lääkkeet, väsymys tai päihtymys voivat vaikuttaa pyöräilijän ajokykyyn. Alkoholin tai huumaavien aineiden käyttö lisää pyöräilijän riskiä joutua onnettomuuteen.

Tankojuoppous tarkoittaa liikennejuopumusta moottorittomalla ajoneuvolla. Tankojuoppous on rikos, jos pyöräilijä aiheuttaa vaaraa toisille tiellä liikkujille. Tankojuopumuksesta pyöräilijä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi. Suomessa ei ole säädetty promillerajoja polkupyö-

LÄHDE: Liikenneturva

rän kuljettajalle. Muutamissa Euroopan maissa tällainen tankojuopumusraja on olemassa.

Pidä pyörä ja sen varusteet kunnossa

Kunnossa olevaa polkupyörää on tur vallista ja mukavaa ajaa. Pyörässä on oltava hyvin toimivat jarrut ja renkaissa suositusten mukaisesti ilmaa. Suositus löytyy renkaan kyljestä. Valitse polku pyörä liikkumistarpeen ja olosuhteiden mukaan. Jos ajat paljon huonokuntoisilla teillä tai talvikeleillä, harkitse leveären kaisemman pyörän hankkimista. Talvella nastarenkaat lisäävät sekä turvallisuutta että ajomukavuutta. Nastarenkaat kan nattaa vaihtaa alle, kun yölämpötila pai nuu pakkasen puolelle ja nurmikko on aamulla kuurassa. Ainakin eturenkaan olisi hyvä olla nastoitettu, sillä tällöin pyörän ohjaus on vakaampaa. Takana nastarengas lisää pitoa jarrutukseen.

Myös karkeakuvioinen tai syväurainen rengas sopii talviajoon, mutta pitoa se antaa lähinnä lumisella tiellä ajettaessa.

Näkyvyydestä on etenkin hämärän ja pimeän aikaan huolehdittava ja varmis tettava polkupyörän heijastimien kunto ja valojen toimivuus. Pyörässä on oltava valot pimeällä ajettaessa sekä etu-, takaja sivuheijastimet. Etuvalon on oltava valkoinen tai vaaleankeltainen ja takavalon punainen. Polkupyörään kiinnitetyn kiinteän valaisimen sijasta voi käyttää myös ominaisuuksiltaan vastaavia pyöräilijään kiinnitettyjä valaisimia, kuten otsalamppua.

Säännölliset huollot pitävät pyörän kunnossa. Talvella paras säilytyspaikka pyörälle on kuiva ja kylmä varasto. Kun pyörä viedään pakkasella lämpimään talliin, ilmankosteus tiivistyy pyörään. Jos kosteus pääsee tiivistymään jarruvaijereihin, ne saattavat liikkeelle lähtiessä jäätyä, muodostaen turvallisuusriskin. Etenkin vesisadetta seuraavilla pakkaskeleillä kannattaa ketjuvaihteisissa pyörissä ennen ajoon lähtöä pyörittää polkimia käsin, jotta vaihteet eivät menisi rikki. Myös ketjujen säännöllinen öljyäminen kannattaa ottaa tavaksi.

”KUNNOSSA OLEVAA POLKUPYÖRÄÄ

ON TURVALLISTA JA MUKAVAA AJAA”

Pidä pyöräilijän varusteet kunnossa

Kypärä on pyöräilijän tärkeä suojavaruste. Se suojaa pyöräilijän päätä onnettomuuden sattuessa. Kypärän kunnosta ja oikeasta kiinnityksestä kannattaa pitää huolta. Pyöräilykypärän käyttö talvella on erittäin tärkeää liukkaudesta johtuvan suuremman kaatumisriskin takia. Kypärähuppu pitää pään ja otsan lämpimänä kypärän alla.

Omaa näkyvyyttään pyöräilijä voi parantaa ajoasuun ja kypärään kiinnitetyillä heijastimilla tai huomioliivillä. Kirkasvärinen ajoasu tai värikäs kypärä helpottavat pyöräilijän näkymistä muille liikenteessä liikkujille.

Kelin mukainen vaatetus tekee pyöräilystä mukavampaa ja turvallisempaa. Kylmillä ajokeleillä lämmin ja tuulensekä sateenpitävä vaatetus ehkäisee märkyydestä ja viimasta johtuvaa ajoepämukavuutta. Myös ajohanskojen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, jotta sormet pysyvät lämpiminä, eivätkä kohmetu kesken matkan. Kunnon kengät pitävät talvipyöräilijän jalat lämpiminä.

Opettele pyöräilyn liikennesäännöt

Polkupyörä on ajoneuvo ja pyöräilijän on ajoneuvon kuljettaja. Pyöräilijän on tärkeä tuntea pyöräilyä koskevat liikennesäännöt ja hänellä on myös velvollisuus noudattaa niitä.

Pyöräile ennakoiden

Pyöräilyn turvallisuutta ja mukavuutta voi lisätä valitsemalla mahdollisimman turvallisia reittejä. Erityisesti kannattaa huomioida teiden ylityskohdat, sillä risteyksissä tapahtuu valtaosa pyöräilijöiden ja autojen välisistä onnettomuuksista. Talvella tiemerkinnät voivat peittyä lumen ja jään alle, joten talvipyöräily edellyttää tarkempaa liikennemerkkien luentaa. Pyörätietä tai yhdistettyä pyörätietä ja jalkakäytävää tulee käyttää, mikäli mahdollista. Jos pyörätiellä ei ole talvikunnossapitoa, voi käyttää ajoradan reunaa.

Pyöräilynopeus ja turvavälit muihin liikkujiin pitää sovittaa liikennetilanteen ja

ympäristön mukaisiksi. Pyöräilijän tyypillisin onnettomuus on yksittäinen pyöräilijän kaatuminen esimerkiksi ajoradan liukkauden tai epätasaisuuden vuoksi.

Omaa vauhtia hidastamalla saa lisää aikaa äkillisesti eteen tulevien tilanteiden havainnointiin sekä niihin reagointiin.

Liukkaiden kelien kausi jatkuu Suomessa lokakuusta huhtikuuhun ja se voi yllättää myös pyöräilijän. Tavallisin talvipyöräilyonnettomuus onkin väylän liukkaudesta johtuva kaatuminen. Etenkin nollan tuntumassa sahaava lämpötila ja lumen alla oleva jää voivat lisätä reitin liukkautta. Liukkaalla tulisi välttää äkkinäisiä ajoliikkeitä, jotka voivat viedä pyörän helposti luisuun. On myös hyvä huomi-

oida, että risteyksissä ja teiden ylityksissä ovat autojen jarrutukset voineet tehdä tien pinnasta entistäkin liukkaamman. Liukasta voi olla myös syksyllä, jos pyöräteille on kasautunut märkiä lehtiä.

Keväällä lumien sulettua pyöräteillä oleva hiekoitussepeli voi saada pyörän luisuun. Liikenteen tarkkailu vaatii keskittymistä. Musiikin kuuntelu tai kännykän käyttö voivat viedä pyöräilijän tarkkaavaisuutta pois liikennetilanteesta. Pyöräillessä ei saa käyttää teknistä laitetta, jos sen käyttäminen haittaa tai vaarantaa ajamista.

Ennakoiva pyöräilijä huomioi muut tiellä liikkujat ja kertoo omista aikeistaan. Suuntamerkin näyttäminen käännyttäessä ja muiden varoittaminen äänimerkillä (esim. soittokellolla) tarvittaessa kuuluu pyöräilijän velvollisuuksiin ja lisää pyöräilyn turvallisuutta.

”PYÖRÄILIJÄN TYYPILLISIN ONNETTOMUUS ON YKSITTÄINEN PYÖRÄILIJÄN KAATUMINEN”

Äänimerkinantolaite pitää olla kunnossa, jotta voi tarvittaessa varoittaa muita liikenteessä liikkujia. Pyöräväylillä kulkee hyvin monen ikäisiä ja myös erilaisilla tiedoilla ja taidoilla varustettuja liikkujia. Päiväkotien ja koulujen lähistöllä pitää pyöräillä ennakoiden, sillä pienet lapset vasta opettelevat liikkumaan liikenteessä.

Polkupyörän varusteet

Hyvä pyörä on käyttäjälleen sopivan kokoinen. Oikean kokoista polkupyörää on mukava polkea ja sen ohjaaminen on helppoa. Kokeilemalla, koeajamalla ja säätämällä saa itselleen parhaiten sopivan polkupyörän, mikä mahdollistaa mukavan ajoasennon ja kunnollisen pyörän hallinnan.

Polkupyörän pakolliset varusteet

Ainakin yksi tehokas jarrulaite. Kaksi erillistä jarrulaitetta pitää olla polkupyörissä, jotka on tarkoitettu tavaroiden tai matkustajien kuljettamiseen. Kaksi jarrulaitetta vaaditaan myös perävaunua vetävissä polkupyörissä sekä pyörissä, joissa on enemmän kuin kaksi vaihdetta.

Valkoinen etuheijastin, punainen takaheijastin sekä valkoiset tai ruskeankeltaiset sivuheijastimet (tai heijastavat renkaat tai heijastavat tarrat)

Valot pimeän tai hämärän aikaan ajettaessa: valkoinen tai vaaleankeltainen etuvalo ja punainen takavalo. Valot voivat olla myös pyöräilijään tai kypärään kiinnitettyjä. Äänimerkinantolaite, esimerkiksi soittokello.

Lähde: Traficomin määräys 2021, Ajoneuvolaki 2021

Pimeällä pyöräilijä näkyy muulle liikenteelle paremmin, jos hän käyttää heijastimia tai heijastinliiviä tai muita heijastavia vaatteita.

Tavaroiden tai ostosten kuljettamista varten pyörään voi kiinnittää tukevan tavarakorin tai hyvät pyörälaukut. Kun polkupyörällä kuljettaa tavaraa, on tasapainosta tärkeä huolehtia. Kun kuorma on tasaisesti polkupyörän kummallakin puolella, kulku on vakaampaa ja turvallisempaa.

Matkustajien

kuljettaminen pyörällä

Polkupyörällä voi kuljettaa matkustajia, jos se on rakennettu matkustajien kuljettamiseen. Polkupyörän matkustajalle pitää olla sopiva istuin. Matkustajia voi kuljettaa myös pyörään kiinnitetyssä perävaunussa. Lasta voi kuljettaa pyörällä, jos polkupyörässä on lasta varten sopiva istuin. Polkupyörässä on myös oltava kaksi erillistä jarrulaitetta, jos sillä kuljettaa matkustajaa.

”POLKUPYÖRÄLLÄ VOI KULJETTAA MATKUSTAJIA, JOS SE ON RAKENNETTU MATKUSTAJIEN KULJETTAMISEEN”

Automuistoja

Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa siitä kun minä ajokortin sain. Paljon on myös tapahtunut muutoksia autoissa ja liikenneympäristössä. Yritän tässä kaivella muistini lokeroista asioita, joista nuoriso ei tietysti tiedä mitään, mutta jotka meille vanhuksille ovat elävää historiaa. En tässä väitä kirjoittavani faktatietoa vaan ajan hämärtämiä muistikuvia, joten älkää takertuko yksityiskohtiin.

Oli vuosi 1967 kun vanhempani kustansivat minulle autokoulun täyttäessäni 18 vuotta. Se oli hieno ja arvokaskin lahja, josta edelleen olen heille kiitollinen.

Autokoulu oli Hämeentiellä Helsingissä (Hakaniemen Autokoulu tms.) ja kouluautona oli Opel Record. Se oli hieno, hyvä ja suhteellisen iso auto sen ajan mittapuun mukaan. Millainen se siis oli ajaa. No hyvähän se oli ajaa, mutta pitää huomioida, että turvavöitä ei ollut, ohjaustehostinta ei ollut, jarrutehostinta ei ollut ja renkaat olivat ns. ristikudosrenkaat. Vaihteet sentään taisivat olla

synkronoidut eli vaihtamisessa ei enää silloin tarvinnut välikaasua. Nuoriso etsiköön googlesta tietoa välikaasusta.

Tehostimien puute teki ajamisesta luonnollisesti aika raskasta. Jarrua sai polkea tosissaan eivätkä jarrut tietenkään olleet lukkiutumattomat. Liukkaalla kelillä jarruttelu olikin taidetta huonoilla renkailla (ei tainnut olla vielä nastarenkaitakaan) ja takavetoisella autolla. Ei ihme, että peltiä meni tuohon aikaan ruttuun usein. Ei tosin minulla.

PS. Talvirengaspakko määrättiin vasta 1978 ja turvavyöt määrättiin pakollisiksi etupenkeille uusiin autoihin vuonna 1971 ja 1975 kaikkiin henkilöautoihin. Vasta 1987 käyttöpakko laajennettiin myös takaistuimille.

Turvavyöt ja turvatyynyt muodostavat yhdessä hyvän turvan varsinkin kaupunkinopeuksissa.

Ohjaus oli raskas ilman tehostinta. Jos halusi saada asfaltilla pyörät kääntymään ,niin auton piti ehdottomasti olla edes pienessä liikkeessä. Taskupysäköinti vaati taitoa ja voimaa ja ahtaista paikoista pois pääsy oli voimalaji. Ehkä osin siksikin naisia nähtiin aika vähän ratissa.

Autot tosiaan silloin ennen olivat oikeastaan kaikki takavetoisia ja sehän sitten vaati liukkaalla kelillä omaa osaamista. Minä kuitenkin sain ajokortin ja siis luvan opetella ajamisen jaloa taitoa.

Perheessämme oli Skoda Octavia, jolla sitten aloitin kuljettajaurani. Skoda oli aikansa tuote, jonka erikoisuutena oli rattivaihde tai oikeastaan vain vaihdekeppi ohjauspylväässä. Metka laite ja ihan toimiva. Tosin se kerran jäi käteen, kun katkesi kesken kaiken. Hitsaamallahan se tuli taas kuntoon. Ajan tavan mukaan Skodassa oli tietenkin vakiovarusteena veivi eli käynnistinkampi. Nuorisolle

TEKSTI: Arto Koponen

Rekord oli oikeastaan aika hienon näköinen auto

”TALVIRENGASPAKKO MÄÄRÄTTIIN VASTA 1978”

taas tiedoksi, että veivillä ihan oikeasti veivattiin auto käyntiin jos se ei muuten suostunut käynnistymään. Pitää nimittäin muistaa, että vielä 60-luvulla öljyt olivat aika huonosti pakkasta kestäviä eikä starttimoottori aina jaksanut moottoria pyörittää. Silloin tarvittiin veiviä ja vahvaa miestä. Googlettakaapa taas tarkempia tietoja keksinnöstä nimeltä veivi tai käynnistinkampi. Kaikesta huolimatta Skoda oli ihan hyvä auto ja ajettiin niillä ralleissakin. Minä kävin velipojan kanssa jääradalla opettelemassa liukkaan kelin niksejä. Octavia oli siihen mainio peli. Siihen aikaan sai vielä merenkin jäälle aurata radan. Toisin on nyt. Muistan käyneeni ajamassa ainakin Mustikkamaan sillan kupeessa jäällä ja kokeilemassa vähän penkkojakin. Siellä oli hyvä opetella.

Myöhemmin minulla oli vielä tilaisuus osallistua Autokerhon järjestämälle liukkaan kelin kurssille Nummelan lentokentällä ja myös Helsingin poliisilaitoksen järjestämälle kurssille samassa paikassa.

Olen ehkäpä ollut etuoikeutettu päästessäni oikeasti opettelemaan liukkaan

kelin ajoa. Laitoksen kurssilla jouduin ihmettelemään joidenkin täydellistä osaamattomuutta. Hyvä kun opettelivat. Kyllä jääratoja ja kursseja tarvittaisiin tänäkin päivänä, mutta eihän oikeita jääratoja ole enää juuri missään. Ne kun saastuttavat. Oma ajokokemukseni karttui Skodan jälkeen isäni hankkimalla Ladalla, joita sitten tuli Rikospoliisinkin käyttöön kupla Volkkareiden rinnalle. Lujaa laatua oli siis alla. Turvallisuuden suhteen ei autoissa vielä 70-luvun alkupuolella kovin suurta kehitystä tapahtunut. Kuitenkin turvavyöt alkoivat yleistyä ja ristikudosrenkaiden tilalle alkoi löytyä vyörenkaita.

Ladat säilyivätkin sitten rikospoliisin ajokkeina pitkälle 80-luvulle saakka ja taisivat poistua käytöstä vasta Neuvostoliiton kaaduttua. Jos ihan totta puhutaan ja mikseipä puhuttaisi, niin eivät Ladat niin huonoja autoja olleet. Kun isäni hankki toisen Ladansa, niin onnistuimme velipojan kanssa ylipuhumaan isän vaihdattamaan siihen penkit ja renkaat. Ajotuntuma muuttui merkittävästi paremmaksi. Okei, tänä päivänä Lada tuntuisi traktorilta, mutta kaikkihan on suhteellista.

HIDASTA 70 JA 80

LUVUILLA”

Isän autojen jälkeen ostin tietysti aikanaan ihan omankin auton. Ensimmäinen oma oli Isuzu Bellet, jonka työkaverit nimesivät ”juustohöyläksi”. Oikeastaan nimi oli aika osuva syystä, joka jääköön nyt omaan arvoonsa. Minä ostin Isuzun liiankin paljon käytettynä, mutta alkujaan sillä oli ihan hyvä maine.

Isuzun jälkeen 70- ja 80-luvulla tuli vielä joitakin ns. vanhan liiton autoja eli autoja, joissa ei mitään merkittävää uutta ainakaan turvallisuuspuolella ollut. Oikeastaan autojen turvalaitteiden kehitys oli aika hidasta 70 ja 80 luvuilla. Turvavyöt kyllä tietysti tulivat pakollisiksi kovan riitelyn jälkeen. Jotkut tahot kun pitivät niitä vaarallisina ja turvallisuutta heikentävinä. Jotain muutosvastarinnan tapaista kai se oli. Typerää ainakin.

Jarru- ja ohjaustehostimet yleistyivät nopeasti ja meille alettiin opettaa pumppausjarrutusta. Se oli siis lukkiutumattomien jarrujen esiaste. Kyllä me pojat sitten pumpattiinkin. Tehostimet kuitenkin tekivät ajamisesta kevyempää ja siten myös helpompaa.

Lada lähti aina käyntiin, jos ei muuten niin veivillä

Rikospoliisin autokalustoa 70-luvulla Rikospoliisin pihalla Aleksilla.

”Juustohöylä” mökkimaisemissa ja näyttelykunnossa.

”OIKEASTAAN AUTOJEN TURVALAITTEIDEN KEHITYS OLI AIKA

Joskus 80-luvun puolessa välissä minulla oli hetken aikaa rahatilanne niin hyvä, että ostin Volvo 244:n. Siinä oli kuusisylinterinen dieselmoottori ja automaattivaihteet. Se oli erinomainen ajettava kesäkelillä, mutta liukkaalla aika toivoton Takavetoisena ja kevytperäisenä se luisteli herkästi ja ylämäet olivat myrkkyä. Kun laittoi tavaratilaan ison hiekkasäkin, niin tilanne hieman parani. Volvo kuitenkin opetti minulle sen, että automaattivaihteet pitää autossa olla. Sillä tiellä olen edelleen. Kaikesta edistyksellisyydestään huolimatta Volvokin oli vielä ns. perinteinen auto, jonka konepellin alta löytyi aika perinteinen moottori apulaitteineen.

Automaattivaihteita kohtaan oli 80-luvulla paljon ennakkoluuloja. Niiden kestävyyttä epäiltiin ja korjauskustannuksia pelättiin. Turhaan. Nykyiset automaatit ja robottivaihteet yms.ovat jo niin hyviä, että manuaalivaihteilla ajamisen puolustaminen on aika vaikeaa. Toki automaattivaihteinen auto on hieman manuaalia kalliimpi, mutta hintaero ei ole merkittävä. Varmasti manuaalivaihteet tulevat pysymään osana autojen voimansiirtoa. Niillä on kannattajansa ja onhan nykyaikainen manuaalilaatikko todella hyvä ja helppo käyttää. Automaatti on kuitenkin parempi. MOT.

Mielestäni automaattivaihteistokin on eräänlainen turvalaite. Varsinkin vähän ajavat ja muutenkin ns. huonommat kuljettajat hyötyvät automaatista kun se vapauttaa kädet ja toisen jalankin. Tarvitsee vain keskittyä ohjaamiseen ja nopeuden säätelyyn.

90-luvulla autot alkoivat muuttua vähitellen tietokoneiksi. Ensin uusinta tekniikkaa tuli tietysti kalleimpiin autoihin eli me tavalliset tallaajat saimme vain lukea mitä kaikkea autoissa jo on. Yksi kerrallaan ajotietokoneet ym. alkoivat ilmestyä myös tavallisiin autoihin. Vakiovarusteisin tulivat esim. ABS-jarrut, turvatyynyt, vakionopeudensäädin, peruutustutkat ym. ym. Osa nykyisistä varusteista ovat vain mukavia eivätkä varsinaisesti liity auton turvallisuuteen. Mutta aivan viime aikoina yleistyneet automaattiset jarrujärjestelmät, kaistavahdit ja esim. kuljettajan hereillä pysymistä seuraava järjestelmä ovat aika mullistavia turvan antajia. Navigaattoriakin voi pitää turvalaitteena kun oikean osoitteen etsimiseen ei tarvitse käyttää karttoja ja huomion voi kiinnittää olennaiseen eli ajamiseen.

Navigaattorihan löytyy nyt älypuhelimista, jos sitä ei autoon ole integroitu, joten kyllä se lähes kaikilla on matkassa muodossa tai toisessa. Paperikartat ovat historiaa kuten puhelinluettelotkin.

Yhä useammasta autosta löytyy nykyisin myös peruutuskamera ja varoitusvaloja ja -ääniä on jos jonkinlaisia. Ohjekirjaa tarvitaan, että tietäisi mikä mitäkin tarkoittaa.

Paljon on turvallisuuteen tehty parannuksia myös autojen rakenteiden ja materiaalien suhteen. Myös renkaat ovat jatkuvasti parantuneet. Kun vielä mainitaan ajovalojen kehittyneen jonkin verran 60-luvun hehkulampuista, niin eiköhän tärkeimmät ole käsitelty ainakin jotenkin.

Kauas on siis päästy vuoden 67 Opel Recordista ja hyvä niin. Kuitenkin voi kysyä ollaanko autoista tekemässä jo liiankin hyviä ja turvallisia. Tuleeko nykyaikaisessa autossa kuljettajalle jo liian turvallinen olo. Saattaako kuljettaja unohtaa fysiikan lait, jotka kuitenkin toimivat kuten ennenkin. Inhimilliset virheet voivat johtaa ja johtavatkin edelleen onnettomuuksiin, pahoihinkin. Niitä tapahtuu niin kauan kuin ihminen on vastuussa ajamisesta. Tulevaisuudessa tilanne saattaa muuttua, mutta siihen asti tarvitaan ajotaitoa ja osaamista liikenteessä.

Meitä, jotka ovat ajaneet Rekordin, Skodan ja Ladan kaltaisilla pelkistetyillä autoilla, on vielä jäljellä fossiiliosastolla aika montakin. Osa meistä tietenkin kuoli liikenneonnettomuuksissa turvattomissa autoissa turvattomassa liikenneympäristössä, mutta me muut selvisimme tuurilla/taidolla ja voimme nyt muistella menneitä hyviä aikoja. T-Fordia en minäkään ole koskaan ajanut.

PS. Nykyisin ajan Honda Civin farkulla vm. 2016. Se on luonnollisesti automaattivaihteinen ja varustettu lähes kaikilla herkuilla. Ajaminen on nautittavan helppoa enkä kaipaa sen paremmin Rekordia kuin Ladaakaan.

”KAUAS ON SIIS PÄÄSTY VUODEN 67 OPEL RECORDISTA JA HYVÄ NIIN”