LOPUKSI
Säilyykö Lex-henki pandemiaoloissa? TEKSTI | ESSI PITKÄKANGAS
A
jattelin kirjoittamaan lupautuessani, etten todella-
varautunut negatiivisen palautteen vyöryyn. Ainejärjestömme koke-
kaan kirjoittaisi koronapandemiaan liittyvistä tee-
neet toimijat neuvoivat pitämään Jodelin kiinni ja jättämään nega-
moista, sillä pidin aihetta jollakin tapaa kuluneena,
tiiviset kommentit omaan arvoonsa. Pääsin kuitenkin yllättymään
kliseisenä ja uuvuttavana. Mielessäni ei kuitenkaan
positiivisesti, sillä korviini ei kantautunut ainuttakaan ikävää kom-
tällä hetkellä juuri pyöri muuta, sillä opiskelijaelämä
menttia, vaikkei kyseinen silliaamiainen kaikilta osin mennytkään
tuntuu tätä kirjoittaessani vaan etäiseltä muistolta.
ihan suunnitelmien mukaisesti, ja esimerkiksi sillit jäivät kokonaan
Tiedän olevani onnekas, kun oppimiseni ei ole kärsinyt etäope-
hankkimatta. Hyvä yhteishenki todellistui myös sen kautta, että
tuksesta, ja olen työelämän puolella saanut jatkaa työskentelyä toi-
muilta aktiivitoimijoilta löytyi tukea, apua ja venymistä tiukoissa
mistolla. Arkeni on kuitenkin nyt tammikuussa tahtomattani ”kes-
paikoissa.
ki-ikäistynyt” värikkäästä ja sosiaalisesta opiskelijaelämästä. En tällä
Jos tästä rajoituksiin palaamisesta pitää löytää jotakin positii-
hetkellä käy edes Calonialla juuri koskaan. Ero opiskelijaelämän ja
vista: ehkä pitkän ”kuivan kauden” jälkeen osaamme katsoa opis-
kontaktien välttämisen välillä korostuu, ja tuntuu erityisen pahalta,
kelijaelämää uusien lasien läpi ja olla uudella lailla kiitollisia siitä,
kun pääsimme syksyllä palaamaan lähes normaaliin toimintaan.
miten kattavaa ja aktiivista toimintamme normaalioloissa on. Toi-
Kontaktien puute on viime vuosina näkynyt yhteishengessämme. Kun emme näe toisiamme, lisääntyy erilaiset lieveilmiöt kuten
vottavasti vielä tänä keväänä pääsemme vielä lexiläisyydestä nauttimaan, ja yhteishenkemme kukoistaa taas seuraavilla vuosijuhlilla.
kärjistynyt Jodel-kirjoittelu ja muitten opiskelijoitten pitäminen kasvottomina kilpailijoina sekä harhakuvat ”sisäpiiristä”, johon tietenkään emme itse koe kuuluvamme. Toisaalta vuosijuhlilla, kun pääsimme sankoin joukoin samaan tilaan, huomasin, ettei Lex-hen-
Kirjoittaja on kolmannen vuosikurssin Lex-aktiivi, joka miettii kuumei-
ki ole kuitenkaan kadonnut mihinkään.
sesti, mihin pestiin hakisi seuraavaksi sekä odottaa toiveikkaasti vieläkin
Sillisvastaavana toimiessani olin pessimistinä tietysti henkisesti
ensimmäistä Lex-vappuaan.
LEXPRESS
|
39
