OIKEUSTIEDE EUROOPASSA

TEKSTI | HELMI HUOVIALA KUVAT | HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMIT

Oikeustiede ei ole tieteen aloista kaikkein kansainvälisin, jokaisella valtiolla kun on oma oikeusjärjestelmänsä lakeineen. Myös oikeustieteen opiskeleminen on erilaista maasta riippuen. Kolmannen vuoden oikeustieteen opiskelijat Zinedin Sparr Saksasta, Alban Hupont Ranskasta ja Rebecca Pasquali Italiasta kertovat, millaiset heidän lakiopintonsa ovat kotimaissaan verrattuna suomalaiseen oikeustieteelliseen.

Opintojen rakenteesta ja sisäänpääsystä

Oikeustieteellisen tutkinnon rakenne muualla Euroopassa eroaa perustavanlaatuisesti siitä, mitä se on Suomessa. Kolmesta maasta vain Ranskan malli vastaa Suomen kolmen vuoden notaari- ja kahden vuoden maisteriopintoja. Myös Italiassa opinnot kestävät viisi vuotta yhteensä, mutta niitä ei ole jaettu kahteen eri tutkintoon. Saksassa iso rooli on ”staatsexamenilla”, loppukokeella, joka pitää läpäistä suorittaakseen oikeustieteellisen tutkinnon. Ensimmäinen loppukoe on yleensä viiden vuoden kuluttua opintojen päätteeksi. Sitä seuraa kahden vuoden mittainen harjoittelujakso lakialan työpaikassa, jonka jälkeen suoritetaan toinen loppukoe. Saksassa tutkinnon suorittamiseen menee yleensä noin seitsemän vuotta. Kerron vaihtareille, minkälainen suoritus oikeustieteelliseen tiedekuntaan opiskelijaksi pääseminen Suomessa on. Muualla Euroopassa sisäänpääsy ei kuitenkaan vaadi yhtä kovaa työtä niin lukiossa kuin pääsykokeissakaan. Ranskassa lukiotutkinto täytyy suorittaa hyväksytysti, mutta sen jälkeen ovet aukeavat melkeinpä mihin tahansa yliopistoon. Hupont kertoo opiskelevansa erityistä ranskalaisen ja englantilaisen lain yhdistävää ohjelmaa, jota varten piti kuitenkin suorittaa koe lukion perusasioista ja kielitaidosta. Italiassa vain harvalla yksityisellä yliopistolla on pääsykoe, selittää Pasquali. Saksassakaan pääsykokeita ei järjestetä, mutta muutamat parhaimmat yliopistot, kuten Berliini ja München vaativat sisään otettavilta hyviä lukioarvosanoja. Pääsykoeurakan läpi kärvisteltyäni muiden maiden systeemit kuulostavat varsin mainioilta. Pohdin kuitenkin, miten opiskelijamäärän rajoittamattomuus vaikuttaa alalta työllistymiseen. Hupont ja Pasquali kertovat, että Ranskassa ja Italiassa töiden saaminen lakialalla valmistumisen jälkeen on kuin onkin melko hankalaa, sillä opiskelijoita on niin paljon. Ranskassa oikeustieteen opiskelijoiden määrää rajoitetaan kuitenkin maisterivaiheeseen siirryttäessä, jolloin haluamaansa maisteriohjelmaan paikkansa varmistavat ensisijaisesti ne, jotka ovat menestyneet notaariopinnoissaan. Pasqualia ei työllistymistilanne juurikaan huoleta: ”Oikeustieteellisen koulutuksen

saaneena mahdollisuuksia on paljon. Ei tarvitse onneksi työskennellä lakimiehenä”, hän toteaa. Molemmat, Hupont ja Pasquali kuitenkin pohtivat, että ehkä tiukempi pääsykoe notaarin alussa olisi fiksumpi systeemi. Sparrin mukaan Saksassa töitä on tarjolla kaikille halukkaille, mutta mieleiseensä työpaikkaan pääseminen saattaa vaatia hyvää menestystä loppukokeesta. Ranskassa ja Italiassa opinnot koostuvat samalla tavalla opintopisteistä kuin Suomessakin. Kurssien sisältö määräytyy kuitenkin jokseenkin eri tavalla kuin täällä. Hupontin mukaan Ranskassa ei voi oikeastaan valita vapaasti kursseja, vaan kaikki suorittavat samat. Jokaisena opiskeluvuotena on kolme pääkurssia, esimerkiksi ensimmäisenä vuotena oikeushistoriaa, perheoikeutta ja valtiosääntöoikeutta. Vasta kolmantena vuotena voi vaikuttaa siihen, mitä kursseja opiskelee. Pasquali kertoo, että myös Italiassa opintojensa sisältöön voi vaikuttaa vasta neljännestä vuodesta eteenpäin. Suomen, Ranskan ja Italian opintopistejärjestelmästä täysin poikkeava on Saksan järjestelmä, jossa opintopisteitä ei kerätä. Kaikki opiskelevat samat kurssit, sillä kaikilta testataan samat tiedot loppukokeissa. Koska opintopisteitä ei kerätä, myöskään vaihtoa ei voi sisällyttää osaksi opintoja. Sparr kertookin olevansa vaihdossa lähinnä omaksi huvikseen ja tavatakseen uusia ihmisiä. ”Opiskelen täällä kursseja, jotka käsittelevät kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia, jotka ehkä auttavat minua opinnoissani, mutta niitä ei saa hyväksiluettua”, hän sanoo. Vaihtoon lähteminen Saksasta edellyttää, että on nopea opintojensa kanssa kotimaassa ja tästä syystä vain harva saksalainen oikeustieteen opiskelija lähtee vaihtoon. Ranskassa ja Italiassa vaihtoon lähteminen tuntuu olevan helpompaa. Pasquali kertoo, että hänen yliopistonsa suosittelee vahvasti vaihtoon lähtemistä ja että kohdevaihtoehtoja on paljon. Suomessa tehdyt tentit lasketaan suoritetuiksi myös Italiassa, mutta kurssien täytyy olla sen sisältöisiä, joita on tarjolla kotiyliopistossa. Pasquali aikookin Sparrin tavoin opiskella Suomessa ainakin kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia. Hupontin erityisohjelmassa vaihtoon lähteminen on puolestaan pakollista. ”Tunnen itseni onnekkaaksi, sillä ranskalaisilla yliopistoilla on paljon yhteystyökouluja, mikä mahdollistaa vaihdon ympäri maailmaa”, hän sanoo. Kaikki kolme ovat yhtä mieltä siitä, että vaihtoon lähteminen kannattaa, sillä on hyvä saada oikeustieteen opiskeluun toisenlaista näkökulmaa.

Ei aikaa töille

Kun juttelen vaihto-opiskelijoiden kanssa tammikuun keskivaiheilla, on kesätyöhaku täällä Suomessa jo kuumimmillaan. Tuntuu, että suomalaiset oikeustieteen opiskelijat stressaavat oman alan työpaikan saamisesta ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Onko ilmiö tuttu myös vaihtareille? ”Ranskassa opiskelijoilla on niin paljon tekemistä, että työn tekemiselle ei ole oikein aikaa”, kertoo Hupont. Sparr ja Pasquali yhtyvät tähän molemmat. Kaikkien kolmen mukaan heidän kotimaissaan opiskelijat työskentelevät yleisimmin oman alan ulkopuolisessa työpaikassa lähinnä rahan takia. Sparr kertoo työskentelevänsä yliopistossa opettajalle, mikä on yleistä Saksassa, ja Pasquali sanoo tekevänsä viikonloppuisin vuoroja ruokakaupassa. Ranskassa ja Italiassa on myös hankalaa saada opiskelijana oman alan työpaikkaa, etenkin jos ei tunne henkilökohtaisesti työnantajaa. Italiassa ja Saksassa opintoihin kuuluu kuitenkin pakolliset työharjoittelujaksot.

Erilainen opiskelijaelämä

Kerron vaihtareille suomalaisesta vilkkaasta opiskelijakulttuurista ja ainejärjestöjen avainroolista erilaisten tapahtumien järjestäjinä. Löytyykö vastaavanlaista ainejärjestötoimintaa muualta Euroopasta? ”Ranskassa opiskelijoiden ainejärjestöt ovat vähemmän aktiivisia

Alban Hupont (Université de Bordeaux, Ranska) opiskelee erityistä oikeustieteen tutkintoa, jossa vaihtoon lähteminen on pakollista.

Zinedin Sparr (Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg, Saksa) on vaihdossa omaksi ilokseen, sillä kotiyliopistossa ei kerätä opintopisteitä.

Rebecca Pasquali (Università degli studi di Urbino Carlo Bo, Italia) lähti Suomeen tutustumaan kulttuuriin, joka eroaa täysin hänen omastaan.

Pasqualin yliopisto Urbinossa, Italiassa.

kuin Suomessa. Yleensä me hengailemme enemmän kavereiden kesken”, kertoo Hupont. Myös Italiassa on tavallisempaa, että opiskelijat järjestävät kaveriporukoiden kesken ohjelmaa itselleen: ”Urbino on pieni kaupunki, joten nuoret viettävät aikaa paljon samoissa paikoissa. Tällä tavoin on helppo tutustua uusiin ihmisiin”, selittää Pasquali. ”Erlangen on tyypillinen saksalainen opiskelijakaupunki, vähän pienempi kuin Turku. Meillä on paljon baareja ja klubeja, joissa opiskelijat järjestävät bileitä. Vietämme aikaa myös puistoissa”, kertoo puolestaan Sparr saksalaisesta opiskelijakulttuurista. Kaikki kolme kertovat, että heidän ainejärjestönsä eivät järjestä aktiivisesti ohjelmaa opiskelijoille, mutta vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille on vaihtoehtoja. Hupont kertoo, että hänen yliopistossaan Ranskassa on LexPressin tapainen lehti, jota opiskelijat tekevät. Kampuksella on myös radio, jossa opiskelijat pitävät ohjelmaa luentojen välissä. Pasquali kertoo, että hänen yliopistollaan vaihto-opiskelijoiden järjestö on aktiivinen. Saksassa lakiopiskelijat pääsevät puolestaan hyödyntämään halutessaan kursseilla oppimaansa: ”Melkein jokaisella yliopistolla on lakiklinikka pakolaisille, jossa opiskelijat pääsevät auttamaan pakolaisia helpoissa oikeudellisissa asioissa. On kivaa oppia harjoittamaan oikeutta käytännön tilanteissa. Mielestäni on myös tärkeää, että pakolaiset voivat saada ensihätäänsä ilmaista oikeusapua”, Sparr kertoo.

Miksi Suomi?

Hupontilla on takana Suomessa jo kokonainen syyslukukausi, kun taas Pasquali ja Sparr ovat saapuneet tänne vasta tammikuun alussa. Sparr punnitsi vaihtokohteenaan kahta maata ja päätyi lopulta Suomeen. ”Aluksi halusin mennä Espanjaan, mutta sitten tajusin, että tykkään kylmistä talvista enemmän kuin kuumista kesistä”, hän nauraa. Sparr perustelee päätöstään myös sillä, että ei ole ennen käynyt Pohjoismaissa, kun taas Espanjassa on tullut lomailtua muutenkin. Myös Pasqualia kiehtoo kylmyys ja lumi. Lisäksi hän on kiinnostunut näkemään, miten päivittäinen elämä ja arki eroavat italialaisesta kulttuurista. ”Olen ollut Suomessa kymmenen päivää ja huomaan jo nyt merkittäviä eroja suomalaisten ja italialaisten elämäntapojen välillä”, Pasquali sanoo. Hupont niin ikään halusi tutustua paremmin kulttuuriin, joka eroaa täysin hänen omastaan. ”Valitsin Suomen myös siksi, että se on lähellä esimerkiksi Ruotsia ja Viroa, joten täältä on helppo vierailla myös muissa maissa”, hän perustelee. ”En kadu tänne lähtemistä lainkaan”, vetää Hupont yhteen tähänastista vaihtokokemustaan Suomessa. Hänen mukaansa parhaita asioita Suomessa ovat olleet ainakin ulkona juhliminen alkusyksystä, Kirkkotie-bileet ja ystävällisiin suomalaisiin opiskelijoihin tutustuminen. Hupontin mieleen ovat jääneet myös Lapin matkat ja Turussa nähdyt revontulet. Sparrille ja Pasqualille kokemuksia ei ole vielä ehtinyt kertyä yhtä paljon, mutta he odottavat mielenkiinnolla aikaansa Suomessa. Sparr osaa nimetä jo nyt joitakin parhaita puolia vaihtokohteessaan: ”On hienoa, miten Pohjoismaat välittävät luonnosta ja miten tärkeä se on ihmisille täällä. Haluaisin itsekin viettää paljon aikaa luonnossa ja käydä Lapissa.” Sparr pitää Turun sijainnista, sillä on kivaa asua meren vieressä. ”On hullua, miten meri ja koko joki olivat jäässä, kun saavuimme tänne. Se on jotakin sellaista, mitä ei pysty kuvittelemaan etukäteen, jos tulee etelästä”, hän kuvailee. Sparr kehuu Turkua kivaksi opiskelijakaupungiksi ja toivoo tapaavansa paljon uusia ihmisiä, vaihtareiden lisäksi myös paikallisia. Pasquali lähtee vaihtokokemukseensa hyvin avoimin

Paikkoja Hupontin kotikaupungissa Bordeauxissa: Place de la Comédie (vas.) ja Opéra de Bordeaux.

Maisemia Sparrin kotikaupungista Erlangenista ja sen ympäristöstä. Oikealla puisto, johon opiskelijat kerääntyvät usein opiskelemaan ja viettämään vapaa-aikaa, ja sen takana yliopistorakennus.

mielin: ”En halua suunnitella vielä liikaa mitään, vaan elää päivä kerrallaan.” Pasquali haluaa nähdä niin paljon uusia paikkoja kuin mahdollista. Hän on lähdössä pian Lappiin, mistä on innoissaan.

Pimeys ja huonot hedelmät

Päätämme haastattelun iloisesti juttelemalla vielä Suomen huonoista puolista. Sparria mietitytti ennen lähtöä pimeys ja kylmyys, mutta hän on tottunut niihin nopeasti. Liukkaat kadut tuottavat myöskin haastetta: ”En ymmärrä, miten suomalaiset pystyvät juoksemaan näillä keleillä”, hän ihmettelee. ”Suomalaiset ovat melko etäisiä ensinäkemältä verrattuna eteläeurooppalaisiin. Kuitenkin jos näkee hieman vaivaa tehdäkseen aloitteen, ovat he hyvin ystävällisiä ja kohteliaita”, kertoo puolestaan Hupont. Muita huonoja puolia ovat hänen mukaansa pimeys, huonot hedelmät kaupoissa ja alkoholin hinta. ”Täytyy aina välillä käydä Tallinnassa täyttämässä varastoja”, hän nauraa. Hupont on siis oppinut paikallisten tavoille!