OIKEUSTIETEEN YLIOPPILAIDEN YHDISTYS LEX RY:N JÄSENLEHTI 1/25
Työnhaku
TEKSTI | SOFIA YLI-KIVISTÖ KUVAT | HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMIT
Vuoden vaihteen jälkeen suurin osa opiskelijoista on saman kysymyksen äärellä: mihin ensi kesäksi harjoitteluun? Oman alan työkokemus on luonnollisesti valtava etu oikeudellisen alan harjoittelupaikkoihin pyrkiessä. Moniosaisten työhakemusten täyttäminen sekä haastatteluihin valmistautuminen vievät kuitenkin yllättävän paljon aikaa, eikä tilannetta helpota esimerkiksi päälle painavat tentit. Lisäksi moni yrityksistä on aikaistanut rekrytointiprosessejaan siten, että kesän korkeakouluharjoittelijat valitaan jo edellisen vuoden syksyllä. Vertaistuen jakamiseksi kysyimme Calonian opiskelijoilta heidän tilanteestaan liittyen työnhakuun.
1. 2. 3. Oletko aloittanut työnhaun ensi kesäksi?
Miltä hakuprosessi on tähän mennessä tuntunut?
Onko sinulla antaa jotain vinkkejä muille lexiläisille työnhakuun?
Iines Ollitervo, 1. vuosikurssi
Joo, aloitin kunnolla hakemisen vuoden alussa, muutaman hakemuksen taisin lähettää jo joulukuussa.
Hakuprosessi on tuntunut ihan hyvältä, välillä kuitenkin melko stressaavalta, kun paikkoja on todella vähän hakijamääriin nähden. Luotan kuitenkin, että hyvä kesätyö vielä löytyy.
Kannattaa olla aktiivinen ja hakea mahdollisimman monipuolisesti erilaisia tehtäviä. Mikäli ei pääse haluamaansa paikkaan, täytyy muistaa, että taso on kova ja paikkoja vähän. Tsemppiä kaikille! :)
Aino Aro, 4. vuosikurssi
Olen hakenut töitä pitkin vuotta ja täten myös aloittanut työnhaun tulevaksi kesäksi.
Työnhakuprosessi tuntuu omanlaiselta vuoristoradaltaan. Töitä hakiessa innostuu erilaisista mahdollisuuksista, mutta hakuprosessissa on myös pettymyksiä, mikäli työtä ei saa. Ja toisaalta iloa, kun työpaikan saa.
Vinkkini työnhakuun on kirjoittaa hakemuspohja, jota voi muokata kuhunkin haettavaan paikkaan sopivaksi sekä uskaltaa hakea huolimatta siitä täyttääkö jokaisen vaatimuksen. Ei myöskään kannata lannistua, vaikka sähköpostiin kilahtaisi useita torjuvia vastauksia. Se ei kerro henkilökohtaisesta epäonnistumisesta.
Sara Paasilinna, 2. vuosikurssi
Olen aloittanut työnhaun ensi kesäksi.
Hakuprosessi on tuntunut hieman uuvuttavalta, sillä siihen menee paljon aikaa. Olen kuitenkin optimistinen ja toivon saavani töitä ensi kesäksi.
Työnhaku voi tuntua välillä jopa raskaalta, mutta kannattaa olla sinnikäs. Monet paikat aukeavat vasta tammi-helmikuussa, jolloin ei ole liian myöhäistä aloittaa työnhakua. Kannattaa myös koittaa olla vertaamatta itseään muihin, jotka ovat mahdollisesti jo saaneet töitä, sillä jokaisen polku on erilainen.
Ryhmä Lexin vuoden 2025 työ alkaa pian. Lue edarin mietteitä tulevasta vuodes ta sivulta 10 alkaen.
Tämän vuoden päätoimittajan aivotyön tuotos, Lex Factor, keskittyy lexiläisten puuhiin Lexin ulkopuolella. Pääset lukemaan juttua sivulta 28.
Senilex täyttää vuonna 2025 25-vuotta. Lue alumnijärjestön historiasta sivulta 12 alkaen.
Skimbalex teki alkuvuodesta matkan Ranskan alpeille, Val Thorensiin. Lue reissureportaasi sivulta 30.
Seuraa somessa:
Päätoimittaja: Iina Marttila lexpress@lex.fi
Toimitusavustaja: Hellis Ohtonen
Toimituskunta:
Aino Aro
Matilda Hoviniemi
Nelli Leppänen
Iines Ollitervo
Sara Paasilinna
Janniina Pellonpää
Sofia Yli-Kivistö
ISSN 1235-371X
Copyright © 2020 Lex ry
Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.
Taitto ja ulkoasu: Iina Marttila
Kansikuva: Erica Rajalin
Galleriakuvat: Janniina Pellonpää
Sähköinen versio: www.issuu.com/lexry
@LexTurku
@lexturku
@LexTurku
Ilmoitusmyynti: Toni Heikkilä talous@lex.fi
Julkaisija: Lex ry
Painopaikka: Painosalama Oy
Painos: 100 kpl
06 PÄÄKIRJOITUS
"Eikä! Taasko se puhuu työnhausta?"
08 PUHEENJOHTAJALTA
Omasta jaksamisesta huolehtiminenJokaisen opiskelijan tärkein tehtävä
10 EDARISSA TAPAHTUU
Ryhmä Lexiä tarvitaan!
12 SENILEXIN KUULUMISIA
Senilex 25 vuotta - Katsaus alumniyhdistyksen historiaan
22 CALONIA CONFIDENTAL
Täällä ollaan kiireisiä
28 LEX FACTOR
30 VAL THORENS - Tuo laskijoiden mekka
34 OPINTOPALSTA
Osaava ja hyvinvoiva juristi joka työllistyy
36 IUS NATURALE
"We don't need your pity. But if you willing to help, you're welcome."
39 KUVAGALLERIA
43 LOPUKSI
Ne on vaiheita vaan
"Eikä! Taasko se puhuu työnhausta?"
Niin on taas sen aika, kun koko Lex jännittää, mitä kaikkea uusi päätoimittaja vuoden ensimmäiseen lehteen laittaakaan. Vuoden 2024 päätoimittaja, iki-ihana Verna Niskanen , jätti jälkeensä suuret saappaat, jotka toivon voivani tulevan vuoden aikana täyttää. Tässä se siis on, vuoden 2025 ensimmäinen LexPress, oma (ja korvaamattoman toimituskuntani) tuotos. Toivottavasti te lukijoina nautitte ja löydätte lehden sivuilta jotain, mikä resonoi erityisesti teidän kanssanne!
Taittaessani tätä lehteä tajusin, että sen selkeäksi teemaksi muodostui työnhaku, siitä johtuva riittämättömyyden tunne sekä sisäiset paineet. Uskaltaisin jopa lyödä vetoa, että Lexistä on vaikea löytää kaveriporukkaa, jonka keskusteluissa työnhaku ei jossain muodossa olisi noussut esiin. Aihe on tärkeä ja siksi se ansaitsee paikkansa. Alalla, jossa työelämään siirtyminen jo opintojen alkuvaiheessa on normaalia, on erityisen tärkeää puhua myös tämän vaatimuksen aiheuttamista lieveilmiöistä. Tässä LexPress toimii alustana erinomaisesti. Otankin sen riskin ja käsittelen samaa mitä muut tulevat tämän lehden sivuilla myöhemmin käsittelemään.
Lexiläisinä olemme onnekkaita työnhaun suhteen. Moni voisi väittää, että olemme siinä altavastaajina kollegoihimme verrattuna, mikä joissain määrin pitääkin paikkansa. Fyysinen etäisyys tuo haasteita esimerkiksi opintojen ohella tehtävien osa-aikaisten harjoittelujaksojen kannalta. Meillä on kuitenkin yksi suuri etu. Lexiläisyys. Alalla, jossa kilpailu harjoittelupaikoista on kovaa ja jokainen hakija lähtökohtaisesti erinomainen, voisi helposti syntyä kylmä ja kilpailuhenkinen ilmapiiri. Oma kokemukseni on
kuitenkin päinvastainen. Vaikka kilpailemme samoista paikoista, lexiläiset osaavat iloita toistensa menestyksestä, kannustavat epäonnistumisten hetkellä ja auttavat toinen toisiaan pyyteettömästi.
Olemme onnekkaita, koska Lex on yhteisönä vahva. Olemme kuitenkin vahvoja vain, jos kilpailuasetelmasta huolimatta pidämme huolta toisistamme ja vilpittömästi tarjoamme tukeamme sekä apuamme. Tämä tarkoittaa paitsi onnistumisten juhlimista yhdessä myös sitä, että vaikeina hetkinä muistamme kuunnella ja olla läsnä. Kenenkään ei tule jäädä kokemustensa kanssa yksin, oli kyse sitten työpaikan saamisesta tai taas yhdestä geneerisestä rejektisähköpostista. Koska jokainen meistä kohtaa sekä onnistumisen että epäonnistumisen tunteita, on yhteisömme rooli kantaa nämä tunteet yhdessä.
Lexiläisyys ei pääty valmistumiseen, vaan se on voimavara, joka yhdistää meitä pitkään Calonian vuosien jälkeen ja kantaa meitä mukanaan aina työelämään asti, jonne jokainen meistä varmasti vielä löytää tiensä. Muistakaamme siis edelleen tukea toisiamme, niin iloissa kuin suruissa. Vaalikaamme lexiläisyyttämme! Se varmasti palkitaan.
Iina Marttila Päätoimittaja lexpress@lex.fi
OP Gold on oikisopiskelijan luottokortti
Saat turvaa maksamiseen, maksuttomia käyntejä lentokenttäloungeen, matkavakuutuksen, vakuutuksen tapahtumalipuille ja paljon muuta.
Tutustu ja hae: op.fi/opiskelijan-luottokortti
Kortin myöntää OP Vähittäisasiakkaat Oyj. Omistaja-asiakkuuden tarjoaa osuuspankki. Todellinen vuosikorko laskettuna 2 000 euron luotolle on 19,44 % (07/24). Laskelmassa ei ole otettu huomioon omistaja-asiakkaan saamia tai muita alennuksia. Laskelma on tehty olettaen, että kortin kuukausimaksu on 2,95 euroa, tilinhoitomaksu on 3,50 euroa kuukaudessa, käytössä on maksuton e-lasku ja luoton korko sekä maksut ja palkkiot pysyvät samana koko luottoajan ja luotto maksetaan takaisin 12 samansuuruisessa erässä kuukauden välein. Arvioitu luoton kokonaiskustannus on 2 190,88 euroa. Lipputurvan myöntää AXA.
Omasta jaksamisesta
K huolehtiminen
Jokaisen opiskelijan tärkein tehtävä
ello on jälleen paljon ja istut vielä Calonialla. To do -lista on täyttynyt juuri jatkuneiden opintojen koulutehtävillä, lukemattomien työhakemusten tekemisellä, ja molemmissa deadlinet alkavat painaa päälle. Mietit, miten saat kaiken mahdutettua kalenteriin ja miten jaksat kaiken tämän keskellä?
Tunnistan ainakin itseni tuosta tilanteesta. Alkuvuosi on oikeustieteen opiskelijalle kiireistä aikaa. Lyhyen talviloman jälkeen pitäisi jaksaa lähteä opintojen kimppuun kahta kovemmin. Kuitenkin ulkona oleva pimeys jostain kummallisesta syystä vie paljon energiaa ja jaksamista. Asiaa ei helpota se, että viettää sen muutaman valoisan tunnin sisällä lyhentäen omaa to do -listaansa. Tässä tilanteessa helposti sortuu ajattelemaan, että nyt pitää vain painaa läpi. Tällä tavalla omasta jaksamisesta huolehtiminen jää helposti taka-alalle.
Helposti sortuu ajattelemaan, että nyt pitää vain painaa läpi.
Meidänkin alalla ihannoidaan niin sanottua suorituskulttuuria, tai sitä että, jokaisella pitäisi olla "24/7 grindset".
Olen huomannut, että välillä meidänkin alalla ihannoidaan niin sanottua suorituskulttuuria, tai sitä, että jokaisella pitäisi olla “24/7 grindset”. Tämä tarkoittaa, että jokaisen pitäisi antaa itsestään koko ajan 110 % ja, että jokaisena päivänä pitäisi lähes kirjaimellisesti hyökätä kohti omia tavoitteitaan. Tosiasiahan on se, ettei jokainen päivä ole yhtä produktiivinen ja hyvä. Päivän onnistumiseen vaikuttaa moni asia, kuten saitko nukuttua hyvin, onko mielen päällä jotain vai satuitko yksinkertaisesti vain nousemaan aamulla väärällä jalalla. Oman jaksamistason ylläpitämiseksi vaaditaan tasapainoa kiireelle. Menestyksen reseptinä koen olevan riittävä aika omiin kiinnostuksen kohteisiin, säännöllinen liikunta, kavereiden kanssa oleminen ja riittävä uni.
Tiedän, että monella meistä on paljon lautasellaan ja nämä asiat helposti jäävät, kun deadlinet paukkuvat. Mutta niin hassulta kuin se kuulostaakin, juuri kiireen keskellä on tärkeintä varata aikaa itselleen. Ilman palautumista helposti ajautuu oman jaksamisen äärirajoille. Tämän takia oman ajan suunnittelu etukäteen on äärimmäisen tärkeää.
Samalla tavalla kuin liikunta, uni ja vapaa-aika toimivat tasapainona kiireelle, toimii Lex tasapainona opinnoille ja työlle. Lexin tehtävänä on tarjota kiireen keskelle hengähdystaukoja ja mielekästä toimintaa. Oli jälleen ihanaa nähdä Kirkkotien kevätkauden avajaisissa täynnä oleva tanssilattia ja siitä muodostuva bolognanpunainen haalarimeri. Tämä näky lämmittää aina sydäntä ja osoittaa, että lexiläiset ovat onnistuneet löytämään toisistaan tasapainoa arjen keskellä.
Hyväkin riittää, eikä kaiken tarvitse aina olla täydellistä.
Kiireen keskellä on myös tärkeää pitää mielessään omat unelmat ja tavoitteet, sillä ne motivoivat jatkamaan eteenpäin. Kun lautasella on paljon, on asioiden priorisointi välillä pakollista. Kaikkea mitä haluaisi, ei aina ehdi tekemään. Tämä takia mieluummin panostaa kullakin hetkellä itselleen tärkeimpään asiaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi unelmien työpaikan hakemukseen panostamistamista mieluummin kuin sitä, että viilaa loputtomiin hyväksytty/hylätty kurssin lyhyttä kirjotelmaa. Grindsetin sijasta keskittyisin enemmän siihen, että panostaa itselleen mielekkäisiin asioihin kuin että viilaisi kaikessa pilkkua. Vanha sananlaskukin sanoo: “Täydellinen on hyvän pahin vihollinen”. Välillä on tärkeämpää keskittyä olennaiseen. Hyväkin riittää, eikä kaiken tarvitse aina olla täydellistä.
Frans Salminen Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi
Ryhmä Lexiä tarvitaan!
TEKSTI JIMI MAHONEN,
Ylioppilaskunta, tuo opiskelijayhteisön eduskunta. TYYn vuosi alkaa Ryhmä Lexin kannalta loistavista
lähtökohdista, sillä Ryhmä Lex sai yli puolen vuosikymmenen jälkeen TYYn puheenjohtajan nuijan takaisin, kun Ryhmä Lexin pitkäaikainen aktiivi Elisa Hyvärinen nousi edustajiston puheenjohtajaksi! Elisan panos
Ryhmä Lexissä ja ylioppilaskunnassa on ollut korvaamaton, joten edustajisto on tänä vuonna hyvissä käsissä!
Puheenjohtajan ja neljän edustajistopaikan lisäksi lexiläisiä löytää lähes kaikista TYYn toimielimistä: peräti kaksi hallituksen jäsentä
Anton Pohjola sekä Emil Jacobsson , avustustoimikunnan jäsenet
Venla Tuovinen sekä Lauri Pesonen , valintatoimikunnan jäse -
net Kia Tarvainen ja Erica Rajalin sekä taloustoimikunnan jäsen
Kaapo Havuluoto !
Ryhmämme on tällä vaalikaudella onnistunut jo toteuttamaan useita vaalitavoitteita: Tylkkärin budjettia saatiin tehostettua 20 000€ arvoisesti, Lexin ylläpitämän TYYn oikeusaputoimikunnan budjettiin lisättiin vuosille 2025-2027 yhteensä 2 500€ vuodessa sekä yliop -
pilaskunnan jäsenmaksua saatiin laskettua! Lisäksi Ryhmä Lex sai tehtyä TYYn poliittiseen linjapaperiin runsaasti muutoksia.
Nämä eivät suinkaan ole ainoita asioita, joita tällä edustajistokaudella on käsitelty. Olihan Ryhmä Lex puolustamassa lain ja ylioppilaskunnan sääntöjen toteutumista syksyllä, kun edustajiston puheenjohtajistolla oli ilmeisiä vaikeuksia lähettää kokouskutsut ajallaan, jonka seurauksena edustajisto mm. kuskattiin Poriin käytännössä turhaan.
Petteri Orpon , entisen TYYn hallituslaisen sekä pääsihteerin, johtama Suomen hallitus on tällä hallituskaudella tuottanut selvityksen pakkojäsenyyden poistamisen vaikutuksista ylioppilaskuntien lakisääteisiin tehtäviin. Opiskelijan oikeuksien puolustajana Ryhmä Lexin pitkäaikainen tavoite on pakkojäsenyydestä luopuminen, joten odotamme, onko kysymys Orpon hallituksen pöydällä kevään puoliväliriihessä!
Vuosi 2025 on ennen kaikkea edustajistovaalivuosi, mikä tarkoittaa, että syksyllä edustajistoryhmät palaavat jälleen kampanjakojuineen
Poliittisen
aktivismin nostaessa päätään ylioppilaskunnassa edus -
tajisto tarvitsee ryhmän, joka suojelee ja valvoo oikkareiden etua jatkossakin.
kampukselle! Kannustamme mukaan jokaista lexiläistä, jota kiinnostaa politiikka, opiskelijoiden elämä tai yliopiston kehittäminen!
Aiempaa kokemusta tai osaamista ei tarvitse olla - kiinnostus riittää!
Poliittisen aktivismin nostaessa päätään ylioppilaskunnassa edustajisto tarvitsee ryhmän, joka suojelee ja valvoo oikkareiden etua jatkossakin. Ryhmä Lex pitää kiinni tehokkaasta, lakisääteisiin tehtäviin keskittyvästä ja taloudellisesti vastuullisesta ylioppilaskunnasta, sekä tietysti valvoo sääntöjen ja lain toteutumista!
Olisitko sinä kiinnostunut puolustamaan oikeustieteen opiskelijoiden etuja TYYssä?
Senilex 25 vuotta –Katsaus alumniyhdistyksen historiaan
TEKSTI| INARI PAILA JA ANTTI VAAJA
Suomen ensimmäisen oikeustieteellisen alumniyhdistyksen, Senilex ry:n, perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi jo 25 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi kokosimme tähän kirjoitukseen yhdistyksemme lyhyen historiikin merkittävine merkkipaaluineen. Artikkelin kirjoittamiseen osallistui useita Senilex-aktiiveja vuosien varrelta: suurkiitokset panoksestanne, Ole Salvén, Eeva Perho, Salla Suominen ja Mikko Heinonen!
Kohti alumniyhdistyksen perustamista
Vuonna 1966 perustettiin Senilexin varhainen esiaste, Lex Senior -niminen yhdistys, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Hannu Tapani Klami . Yhdistyksen perustamisvaiheessa tiedekunnasta oli valmistunut vasta viitisentoista henkilöä. Yhdistyksen toiminta kuitenkin hiipui perustamisen jälkeisinä vuosina. Mainittakoon, että jo Lex Senior -yhdistyksessä aktiivisesti vaikuttanut ja sen puheenjohtajana vuosina 1968–1969 toiminut Markku Tunturi osallistuu edelleen hyvin aktiivisesti Senilexin toimintaan!
Varsinainen senioritoiminta vilkastui jälleen vasta 1980-luvun lopulla. Senioritoiminta organisoitiin osaksi Lexin toimintaa, ja 1990-luvulla senioritapahtumia järjestettiin joka toinen vuosi. Alumnijärjestön perustaminen vuosituhannen vaihteessa lähti pitkälti alumneista itsestään: Lex-henki oli erinomainen ja liian arvokas päättymään valmistumiseen. Turusta valmistuneita alumneja oli jo joitakin tuhansia, eivätkä harvakseltaan järjestetyt senioritapahtumat olleet riittäviä alumnien tarpeisiin. Positiivinen energia ja yhteys opiskeluaikoihin oli tarkoituksenmukaista saada kanavoitua yhteiseen, järjestelmälliseen tekemiseen.
KUVAT| INARI PAILA
Kuvassa: Senilexin perustamisasiakirja, 20.5.2000
Senilexin perustamiskokous vuonna 2000
Senilex ry:n perustamisen aikana ajateltiin viisaasti, että ainutlaatuinen yhteishenkemme ja tiedekunnastamme valmistuneen juristikunnan yhteydenpidon tärkeys myös ylisukupolvisesti olivat liian tärkeitä hukattaviksi. Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta oli tuottanut päteviä juristeja eri tehtäviin jo lähes neljänkymmenen vuoden ajan, kun keskustelu alumniyhdistyksen perustamisesta virisi vuonna 1999. Lex ry:n senioritoimikunta ryhtyi valmistelemaan asiaa. Entisille lexiläisille lähetetyssä senioritapahtumaa ja senioriyhdistyksen perustamista koskevassa kutsussa todettiin seuraavaa: ”Senioriyhdistys kokoaisi yhteen vanhoja opiskelukavereita ja nykyisiä työtovereita. Se toimisi yhdyslinkkinä työ- ja yliopistomaailman, Turusta valmistuneiden ja siellä opiskelevien välillä. Senioriyhdistys olisi vaikutuskanavamme ja äänitorvemme mediassa. Uusi yhdistys on mitä tahansa siitä teemme.”
Senilexin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Juhani Salonen, ja hallituksen jäseniksi Sakari Laiho, Mikko Heinonen , Eeva Perho , Martti Kairinen , Seppo Koskinen , Matti Manner ja Marjo Valtonen .
Yhdistyksen nimi - kuuma peruna
Alumni-termi on 2000-luvun kuluessa syrjäyttänyt aiemmin käytetyn seniori-nimityksen, johon perustuva yhdistyksemme Senilex ry:n nimi on herättänyt keskustelua vuosien varrella. Nimi on näet saattanut luoda mielikuvia Asterixin vanhushahmon lisäksi myös seniiliydestä. Yhdistyksen alkuvuosina myös koettiin, että nimi voi olla eräänlainen taakka varainhankintaa ja yritysyhteistyötä ajatellen.
"Uusi yhdistys on mitä tahansa siitä teemme."
Toukokuun 20. päivänä vuonna 2000 noin neljäkymmentä entistä lexiläistä kokoontui Calonialle senioritapahtumaan, jonka jälkeen lähdettiin saaristoristeilylle. Alumniyhdistyksen perustava kokous järjestettiin illalla Ravintola Svenska Klubbenilla. Sakari Laihon toimiessa kokouksen puheenjohtajana tehtiin yksimielinen päätös Lex ry:n senioriyhdistyksen perustamisesta, ja äänestyksen jälkeen yhdistyksen nimeksi päätettiin Senilex ry. Yhdistykselle hyväksyttiin säännöt, jotka yhdistyksen tarkoituksen osalta ovat edelleen samansisältöiset: ”Yhdistyksen tarkoituksena on olla yhdyssiteenä Turun yliopistossa oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneiden henkilöiden välillä sekä edesauttaa yhteistyötä ammatissa toimivien juristien ja oikeustieteen opiskelijoiden kesken. Lisäksi tarkoituksena on tukea oikeustieteellistä opiskelua, opetusta ja tutkimusta Turun yliopistossa. Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä jokainen, joka on suorittanut Turun yliopistossa oikeustieteellisen tutkinnon ja hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja säännöt.”
Senilexin hallitus esitti vuonna 2007, että yhdistyksen nimi muutettaisiin muotoon Alumniyhdistys Seniorlex ry . Nimenmuutostarvetta perusteltiin sillä, että yhdistyksen toiminnan tavoitteisiin nähden yhdistyksen nimi voisi olla asiallisempi. Vuosikokouksessa, jossa oli paikalla peräti neljäkymmentä jäsentä, esitys herätti varsin kiivasta keskustelua, ja useita puheenvuoroja käytettiin yhdistyksen alkuperäisen nimen säilyttämisen puolesta. Toisaalta kokousväen keskuudessa oli myös kannatusta ajatukselle, että yhdistyksen nimeen yhdistettäisiin jokin lisämääre, jonka perusteella kävisi ilmi, että kyse on juuri Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan alumniyhdistyksestä. Näin yhdistys saisi ulkoista toimintaa varten virallisemman nimen, ja jäsenet voisivat jatkaa tutuksi tulleen Senilex-nimen käyttämistä. Päätöstä nimenmuutoksesta ei kuitenkaan tehty, vaan asia päätettiin jättää pöydälle seuraavaan vuosikokoukseen asti.
Asiaan ei kuitenkaan tiettävästi myöhemmin palattu, ja yhdistyksen nimi on säilynyt Senilexinä. Varsin pian nimenmuutoskeskustelun jälkeen, vuonna 2009, Senilex sai suunnittelukilpailun tuloksena oman logon, jonka suunnitteli Juha-Matti Toikka .
Tiedekunnan päivä ja vuosikurssitapaamiset
Senilexin toiminnan kulmakiveksi ja vuosittaiseksi päätapahtumaksi on vakiintunut Tiedekunnan päivä, jossa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla asiaohjelma, kohtaamiset vanhojen ja uusien alumnituttujen kanssa sekä hauskanpito. Tiedekunnan päivän järjestäminen on aina yhtä antoisaa, sillä se tehdään yhteistyössä Senilexin tärkeimpien kumppaneiden, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ja Lex ry:n kanssa. Korvaamaton yhteistyökumppanimme tapahtuman järjestämisessä kaikkien näiden vuosien ajan on ollut tiedekunnan toimistoassistentti Tarja Linden – valtavat kiitokset asiantuntevasta avustasi, Tarja!
Tiedekunnan päivän perustamisen keskeisenä primus motorina toimi silloinen dekaani, professori Ari Saarnilehto . Tapahtuman asiaosuudessa, Calonialla pidetyssä seminaarissa, eri juristiammateissa toimivat alumnit puhuvat ajankohtaisista juridisista teemoista, ja myös tiedekunnan tutkimusta on seminaareissa tuotu esiin. Seminaarin teemoja ovat olleet muun muassa terrorismi (2003), politiikka ja juridiikka (2007), urheilu ja oikeus (2008) elinkeinotoiminta ja ympäristö (2013), kriisi, katastrofi ja juristi (2015) ja työmarkkinoiden murros (2016). Vuoden 2007 seminaarissa piti esityksen
silloinen eduskunnan puhemies, Lex-alumni Sauli Niinistö . Tiedekunnan päivän osaksi kehitettiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana vuosikurssitapaamiset, joita oli ideoimassa dekaani Saarnilehdon lisäksi Senilexin puheenjohtajana toiminut Ole Salvén . Vuosikurssitapaamiset ovat olleet tehokas tapa houkutella tiettyjen vuosikurssien alumnit paikalle, ja Senilex on auttanut tiedekuntaa niiden organisoinnissa. Kymmenen vuoden syklein toistuvat kurssitapaamiset ovatkin taanneet iltajuhlaan reippaan yhteisöllisen, Lex-henkisen meiningin puheineen ja lauluineen. Tiedekunnan päivään on joka vuosi osallistunut kymmenittäin muitakin alumneja: tuttavia ja seuraa on aina löytynyt, vaikka omat kurssikaverit eivät tapahtumassa mukana olisikaan.
Tiedekunnan päivään kuuluu olennaisena osana illallinen ja iltajuhla, jonka järjestämisvastuussa on Senilex. Viimeisen 15 vuoden aikana juhlapaikaksi on vakiintunut Ravintola Koulun Bellman-sali monestakin syystä: juhlava ympäristö, keskeinen sijainti ja erittäin hyvin toimiva yhteistyö ovat vaikuttaneet siihen, ettei juhlapaikan vaihtoa ole nähty tarpeelliseksi. Kuitenkin nyt Senilexin juhlavuonna juhlapaikaksi valikoitui Radisson Blu Marina Palace, jonne mah -
Kuvassa: Tiedekunnan päivän illallinen Ravintola Koulussa vuonna 2024
Kuvassa: Vuosikurssin 1997 kurssitapaaminen Tiedekunnan päivän yhteydessä vuonna 2017 Kirkkotiellä – mukana Bo Grönholm
Senilex-stipendit, alumnivetoiset kurssit ja tiedekuntayhteistyö
Stipendien jakaminen opiskelijoille on hyvin linjassa yhdistyksen toiminnan tarkoituksen kanssa. Ensimmäinen stipendi myönnettiin kesäkuun 2008 publiikissa OTK Kalle Tervolle . Stipendejä jaetaan yleensä 2–3 kappaletta vuosittain publiikkien yhteydessä. Stipendin myöntämisperusteena on opintomenestyksen lisäksi toiminta opiskelijayhteisön hyväksi esimerkiksi ainejärjestö Lex ry:ssä tai tiedekunnan toimielimissä.
Ajatuksena ei ole ollut kerätä tuotoilla elävää rahastoa, vaan pyrkiä vuosittain keräämään jäsenistöltä rahaa stipendeihin tarvittava määrä. Vuodesta 2012 lähtien stipendirahastoa on kartutettu myymällä jäsenistölle Senilex-haalarimerkkejä Tiedekunnan päivän iltajuhlassa. Usein illan aikana on onnistuttukin myymään budjetoidut viisikymmentä merkkiä. Eräs alumni on ostanut merkin ommeltavaksi metsästyshaalariinsa, ja toinen kaksi merkkiä lahjaksi vastasyntyneille lapsenlapsilleen. Nyttemmin myös uusia stipendirahaston kartuttamiskeinoja on vireillä.
Kirkkotiellähän on alumnien sydämessä erityinen paikka, joten sinne pääseminen on aina yhtä mukavaa!
tuu Koulun 150 hengen sijaan jopa 200 osallistujaa. Yhdistyksen toiminnan alkuaikoina illallisosuus on järjestetty myös Caribiassa ja Kårenilla.
Ensimmäinen Tiedekunnan päivä pidettiin vuonna 2002, jolloin illallinen nautittiin Suomalaisella Pohjalla ja jatkoja tanssittiin Kirkkotiellä. Muutamina vuosina jatkoja ei ole aikataulukonfliktien vuoksi voinut Kirkkotiellä pitää, mikä on aiheuttanut alumneissa valtavia pettymyksen tunteita – Kirkkotiellähän on alumnien sydämessä erityinen paikka, joten sinne pääseminen on aina yhtä mukavaa!
Pandemian vuoksi Tiedekunnan päivää ei järjestetty vuosina 2020 ja 2021. Vuonna 2025 järjestettävän, XXII Tiedekunnan päivän seminaarin teemana on Tekoäly ja oikeus, ja illallinen pidetään juhlistamalla Senilexin 25 vuoden ikää. Juhlapuhujaksi on lupautunut legendaarinen ruotsinopettajamme Bo Grönholm
Tiedekunnan alumnit ovat luonnollisesti osallistuneet tiedekunnan opetukseen aktiivisesti jo ennen alumniyhdistyksen perustamista. Senilex on kuitenkin toiminut fasilitoivassa roolissa tiedekunnan ja alumnien välillä, ja esimerkiksi Oikeusriidan voittaminen- ja Yritysjärjestelyt-kurssien perustamista ja valmistelua on käsitelty Senilexin hallituksessa yhdistyksen alkuaikoina.
Vuonna 2016 Senilex osallistui Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan varainhankintaprojektin koordinointiin ja suunnitteluun. Varainhankintakampanjaan saatiin mukaan myös joukko Senilexin entisiä puheenjohtajia ja muita jäseniä. Työelämäprofessorin tehtävän perustamiseen tähdänneessä varainkeruussa lahjoituksia oikeustieteelliselle koulutusalalle kertyi 182 500 euroa. Työelämäprofessoreja on sittemmin toiminut tiedekunnassa lukuisia. Yhdistyksen edustajat ovat myös olleet mukana Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan neuvottelukunnassa sen perustamisesta vuonna 2017 lähtien.
Kuluvalla vuosikymmenellä Senilexin ja tiedekunnan yhteistyö on tiivistynyt opetuksen osalta, ja yhdistys on jatkuvassa dialogissa tiedekunnan kanssa kehittänyt alumnien osallistumismuotoja tiedekunnan opetukseen. Esimerkkinä tästä voidaan mainita vuonna 2024 käynnistetty neuvottelu- ja sovittelutaidon kurssi, jossa opiskelijat pääsivät syventymään aihepiiriin mm. valtakunnansovittelijan johdolla.
Yhdistyksen alkuvuosien jälkeen Senilexin hallituksen kokouksiin on osallistunut neuvottelevina jäseninä Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani sekä kaksi Lex ry:n edustajaa – aikaisemmin Lex ry:n puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, mutta nyttemmin jatkuvuuden takaamiseksi Lex ry:n hallituksen istuva sekä edellinen puheenjohtaja. Neuvottelevien jäsenten aktiivinen läsnäolo hallituksen kokouksissa sekä muussa toiminnassa on taannut ns. kolmiyhteyden vahvistumisen tiedekunnan, alumnien ja opiskelijoiden välillä. Hallituksen toiminnassa yhteys Turkuun on näkynyt muutenkin, mistä kertoo esimerkiksi pöytäkirjamerkintä keväältä 2010: ”Merkittiin hallitukselle tiedoksi, että Turun Palloseura on voittanut jääkiekon miesten Suomen mestaruuden. Senilex ry onSenilex-aktiiveista, jäsenistöstä ja Lexyhteistyöstä
nittelee Turun Palloseuraa mestaruudesta.”
Senilexillä on sen perustamisesta lähtien ollut ns. nimivahva hallitus, ja osittain sen ansiosta Senilex on saanut ovia auki moneen suuntaan. Alkuvaiheessa puheenjohtajan tehtävää hoiti Matti Vuoria , joka toimi työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtajana ja monen suuryrityksen hallituksen jäsenenä. Lisäksi Ole Salvén sekä Hannu Lundén ja myös lyhyen kauden hallituksessa tehnyt Timo Ritakallio olivat keskeisiä toimijoita 2000-luvun alussa. Vuonna 2020 yhdistys sai ensimmäisen naispuolisen puheenjohtajansa pitkään hallituksessa jo toimineesta asianajaja Salla Suomisesta
Vuonna 2009 Senilexiin kuului jo 500 jäsentä, ja tällä hetkellä jäseniä on lähes 900. Jäsenhankintaa on tehty esimerkiksi vuonna 2009 alkaneen vuosikurssien yhdyshenkilöprojektin avulla sekä markkinoimalla yhdistystä opiskelijoille. Alumnien tavoittamismahdollisuus yhdistyksen kautta on ollut hyödyllistä Lexille niin valmennuskurssiluennoitsijoiden rekrytoinnissa kuin varainhankinnassakin: viimeksi vuonna 2023 rahankeräys Kirkkotien kunnostamiseen poiki lukuisia lahjoituksia entisiltä lexiläisiltä hyvään tarkoitukseen.
Lex ry:n täyttäessä 50 vuotta vuonna 2011 alumnit lähtivät poikkeuksellisen sankoin joukoin liikkeelle. Lex päättikin erinomaisen yhteistyön hengessä mahdollistaa omat senioripöydät Turun Messukeskukseen siirtyneissä massiivissa vuosijuhlissa. Paikalla oli lopulta noin 300 alumnia ja avecia osoittamassa nykyopiskelijoille, että Lex elää ja hengittää myös Calonian jo vuosia aiemmin taakseen jättäneissä. Alumnien pirskeet huipentuivat seuraavana aamuna lääkiksen Tivolissa järjestetyllä SeniSilliksellä, jossa soitettiin vain niitä oikeita kappaleita ja elettiin vielä kerran kuin silloin ennen.
Kuten järjestöaktiivit tietävät, järjestötyötä tehdään nimenomaan jäsenistön hyväksi. Senilexin toiminnassa on ollut erityisen ilahdut -
Kuvassa: Ari Saarnilehto Tiedekunnan päivässä vuonna 2012
tavaa havaita Lex-alumnien muodostavan erityisen myötämielisen verkoston – käytännön toimintaa toki pyörittävät hallituksen jäsenet, mutta vuosien varrella kymmenet ns. rivijäsenet ovat toivottaneet meidät tervetulleiksi vierailemaan organisaatiossaan tai tulleet innokkaina paneelikeskustelijoiksi urapaneeliin. Jäsenistön aktiivisuuteen nojaa myös vuodesta 2002 lähtien järjestetty Lexin ja Senilexin välinen jalkapallo-ottelu. Ilman jäsenistöä yhdistyksellä ei ole tarkoitusta, mutta tässä yhdistyksessä jäsenistön panoksella on ollut erityinen merkitys. Kiitos siitä kaikille senilexiläisille!
Erityismaininta on osoitettava myös Ari Saarnilehdolle, jonka merkitys alumnitoiminnalle, Senilexille ja ylipäätään koko tiedekuntayhteisöllemme on ollut täysin korvaamaton. Ari osallistui aktiivisesti eri rooleissa yliopiston, tiedekunnan, Lexin ja Senilexin toimintaan noin viidenkymmenen vuoden ajan, ja hänen kädenjälkensä näkyy lukuisissa eri asioissa ja ennen kaikkea siinä yhteisöllisyydessä, josta opiskelija- ja alumnitoimintamme tunnetaan. Mitä suurin kiitos Arille kaikesta siitä työstä, jota hän on alumniyhteisömme hyväksi tehnyt!
Yhdistyksen sääntöjen hallituksen jäsenen toimikausien määrää rajoittava sääntökohta poistettiin vuonna 2011, sillä järjestelyä ei pidetty käytännössä toimivana. Hallituksen kokoonpanossa on ollut sopivasti vaihtuvuutta, ja myös hallituksen diversiteetistä on pyritty pitämään kiinni: ideaalitilanteessa hallituksessa toimii eri-ikäisiä ja eri aloilla toimivia Turusta valmistuneita juristeja ( toim. huom. joskin hallituksessa oli kymmenisen vuotta sitten samanaikaisesti kolme Mikkoa ).
Yritys- ja viranomaisvierailut
Tiedekunnan päivän lisäksi yhdistys ryhtyi jo varhain järjestämään vuosittain syystapaamisen pääkaupunkiseudulla, jossa suurin osa Lex-alumneista asuu ja työskentelee. 2000-luvulla syystapaamisia järjestettiin muun muassa Henki-Sammossa, Eduskunnassa ja Ilmarisella. 2010-luvun loppupuolella toiminta aktivoitui siinä määrin, että Senilexin hallitus otti tavoitteekseen järjestää useampia vierailuja kunkin kalenterivuoden aikana. Tämä onkin toteutunut hyvin, sillä ovia mielenkiintoisiin vierailukohteisiin ovat avanneet entiset lexiläiset, jotka toimivat tilaisuuksien isäntinä ja emäntinä.
Yritys- ja viranomaisvierailuilla jäsenistömme on päässyt tutustumaan eri organisaatioiden juristiyksikköjen toimintaan ja toimitiloihin. Lisäksi vierailujen ideana on ollut edesauttaa kaikenikäisten entisten lexiläisten tutustumista toisiinsa sekä ylläpitää opiskeluaikaisia ystävyyksiä. Jo lähes kymmenen vuoden ajan yhdistys on tarjonnut excuillaan myös 5–10 osallistujapaikkaa opiskelijoille; vierailukohteet ovat erityisen mielenkiintoisia opintojen loppuvaiheessa oleville, ja yhdistyksen toimintaa on hyvä tuoda tutuksi jo ennen opiskelijastatuksen muuttumista alumnistatukseen.
Erityisen mieleenpainuva yritysvierailu oli vuoden 2015 syystapaaminen Supercellin pääkonttorissa, johon osallistui noin seitsemänkymmentä alumnia. Senilexiläiset ottivat kenkänsä nätisti eteisessä pois talon tapojen mukaisesti. Kuulimme, että sama sääntö oli koskenut myös tiloissa vieraillutta Ruotsin kuningasta, jolla tosin oli ollut mukanaan kuninkaalliset sisätossut – me alumnit hipsimme tiloissa sukkasillamme. Vierailu vastaremontoituun eduskuntataloon vuonna 2018 oli myös erityisen suosittu. Eduskunnassa emän -
Kuvassa: Isäntämme, Lex-alumni
Janne Snellman
Supercell-vierailulla vuonna 2015
tänämme toimi entinen lexiläinen, eduskunnan silloinen pääsihteeri Marja-Leena Paavola Edellä jo mainittujen kohteiden lisäksi Senilex on 2010-luvulta lähtien vieraillut muun muassa seuraavissa yrityksissä: UPM, Alma Media, Kesko, Nordea, Amer Sports, Microsoft, KONE Oyj, Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Varma, Huhtamäki ja Futurice. Julkisen sektorin vierailukohteitamme ovat olleet HUS, ulkoministeriö, Energiavirasto, korkein oikeus, valtakunnansovittelijan toimisto, puolustusministeriö, KRP:n rikosmuseo ja viimeisimpänä helmikuussa 2025 korkein hallinto-oikeus.
Uraseminaari opiskelijoille
Vuonna 2004 Senilex oli mukana myötävaikuttamassa klubi-iltojen perustamiseen – näissä tilaisuuksissa eri aloilla toimivat juristit kertoivat työtehtävistään, ja klubi-iltoja järjestetään edelleen. Kymmenen vuotta myöhemmin järjestettiin Lexin kanssa yhteistyössä ensimmäinen uraseminaari, sillä alumnit tunnistivat tarpeen tuoda opiskelijoiden tietoisuuteen juristien moninaisia uravaihtoehtoja ja kertoa kiinnostavista urapoluista. Seminaarin painopiste on ollut julkisen sektorin juristiammateissa, pääseväthän opiskelijat kuulemaan asianajotoimistojen ja Big4:n markkinointia muutenkin. Uraseminaari on vakiintunut Senilexin vuosikelloon, ja se järjestettiin syksyllä 2024 jo kymmenennen kerran.
Panelistit ovat tyypillisesti korostaneet opintojen lisäksi muutakin aktiivisuutta, kuten työntekoa (myös muutakin kuin alaan liittyvää) ja järjestötoimintaa.
Eri aloilla työskentelevät alumnit osallistuvat uraseminaariin mielellään antaen omaa aikaansa ja kertoen kokemuksistaan uuden opiskelijasukupolven hyödyksi. Vuosien varrella paneelikeskustelijoina on kuultu entisiä lexiläisiä, jotka työskentelevät muun muassa tuomioistuimissa, verottajalla, eri virastoissa, ministeriöissä, kunnissa, järjestöissä ja yrityksissä. Suuren suosion saavuttaneissa urapaneeleissa keskustellaan muun muassa työnhausta, rekrytointikäytännöistä ja urasta, mutta myös hyvän juristin ominaisuuksista, työelämätaidoista sekä siitä, mitä hyötyä Calonialla suoritetuista opinnoista on käytännössä ollut. Panelistit ovat tyypillisesti korostaneet opintojen lisäksi muutakin aktiivisuutta, kuten työntekoa (myös muuta kuin alaan liittyvää) ja järjestötoimintaa. Uraseminaarin päätteeksi on usein kokoonnuttu Kirkkotielle sitseille tai Proffan Kellariin lasilliselle.
Kuvassa: Uraseminaarin panelistit vuonna 2022
Senilex seuraavat 25-vuotta
Yhdistys jatkaa eteenpäin vankalta pohjalta: toiminnassamme on hyväksi todettuja ja vakiintuneita elementtejä, ja myös yhdistyksen taloudellinen tilanne on kunnossa. Senilexille on tärkeää tavoittaa jäsenistönsä tehokkaasti ja samalla auttaa nykyisiä opiskelijoita löytämään Senilex yhteydenpidon mahdollistajana vanhoihin tuttuihin sekä uusien kontaktien luomiseen. Alumnitoiminnalla on erityistä arvoa vastavalmistuneille, joilla kontaktit työelämässä toimiviin juristeihin ovat vielä vähäisempiä.
Senilexin tapahtumatoiminnassa oli muutaman vuoden tauko koronapandemian aikana. Keväällä 2022 meno jatkui kuitenkin siitä mihin se oli jäänyt, ja vuoden 2023 Tiedekunnan päivän iltatilaisuutta juhlittiin jo samaan malliin kuin ennen vanhaan. Pandemiavuosina yhdistys käynnisti juristikaveritoiminnan tukemaan vaikeana aikana opiskelevia lexiläisiä. Yhdistyksen toimintaa kehitettiin myös hyväksymällä vuonna 2024 sääntömuutos, jonka tarkoituksena oli sääntöjen ajantasaistaminen ja yhdistyksen hallinnon sujuvoittaminen. Selvää on, ettei paikalleen voi jäädä ja yhdistyksen pitää elää ajas -
Lähteitä:
"Senilexin toiminta on saavuttamassa määrätyn toistuvuuden ja oman profiilinsa, joka sinänsä on hyvä asia - mutta emme saa jäädä laakereillemme.""lepäämään
sa – perinteistä kiinni pitäen, mutta samalla uutta kehittäen. Viisitoista vuotta sitten yhdistyksen kymmenvuotisjuhlassa Senilexin silloinen hallituksen puheenjohtaja Ole Salvén totesi puheessaan osuvasti seuraavaa: ”Senilexin toiminta on saavuttamassa määrätyn toistuvuuden ja oman profiilinsa, joka sinänsä on hyvä asia – mutta emme saa jäädä lepäämään laakereillemme.” Eikä Senilex nyt neljännesvuosisadan jälkeenkään aio jämähtää paikalleen, vaan katseemme on tiukasti tulevassa: haluammehan tarjota teille nykyisille opiskelijoille houkuttelevan alumniyhteisön, johon kannattaa liittyä heti valmistumisen jälkeen!
•Tapani Kunttu: Lex – Sui Generis. Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry 1961–2011. Lakimiesliiton kustannus 2011.
•LexPress-artikkelit vuosien varrelta – kiitos avusta LexPressin päätoimittaja Iina Marttilalle!
•Senilex ry:n hallituksen ja yhdistyksen kokouksen pöytäkirjat
Senilexin puheenjohtajat 2000–2025
Juhani Salonen 2000–2003
Matti Vuoria 2003–2006
Hannu Lundén 2006–2008
Ole Salvén 2008–2012
Mikko Heinonen 2012–2016
Mikko Korttila 2016–2020
Salla Suominen 2020–2024
Antti Vaaja 2024–
Täällä ollaan kiireisiä
TEKSTI | VENLA KALAJAINEN KUVAT | KOTIALBUMI
Calonia Confidential -palstalla 2. vuoden lexiläinen Venla Kalajainen pureutuu ajankohtaisiin ilmiöihin Caloniassa ja sen liepeillä. Tällä kertaa puhutaan alkukevään kiireestä ja siitä, miten tärkeää on muistaa vain olla.
Juuri tänään minun kuuluu olla Kirkkotiellä.
Vuoden alku on usein oikkarille haastavaa aikaa. Opintoja on paljon, työnhakupaineet kovimmillaan, ja ympäristö tuntuu tarjoilevan loputtomia vaatimuksia. En ole koskaan ollut vahvimmillani epävarmuuden keskellä, ja tuntuu, että opiskelijaelämään muutoksia liittyy enemmän kuin koskaan ennen.
Täyden hallinnan mahdottomuus johtaa minulla usein siihen, että on pakko aloittaa edes jostain – tehdä edes jotakin. Pari viikkoa sitten havahduin siihen, ettei minulla ollut ollut vapaata päivää tai edes iltaa niin pitkään aikaan, että kuljin silmät ristissä paikasta toiseen, suorittaen to-do -listan tehtäviä täysin autopilotilla. Yleensä osaan priorisoida palautumisen matalalla kynnyksellä, mutta nyt tehtäviä oli yksinkertaisesti liikaa – eikä yksikään niistä voinut odottaa.
Podin huonoa omatuntoa venähtäneestä ruokatauostani, kun ystäväni pöydässäni totesi, että juuri sinä päivänä hänen kuului olla Kirkkotiellä. Oli kevätkauden avajaispäivä, ja olimme juuri puhuneet kiireestä, loppumattomasta työmäärästä ja siitä, miten vaikeaa niiden välissä tasapainottelu on. Tärkeää kun olisi priorisoida asioita sen(kin) perusteella, mikä on itselle merkityksellistä. Tärkein keskustelusta poimimani oivallus oli lopulta yksinkertainen: milloin olen viimeksi miettinyt, missä minun kuuluisi olla juuri sillä hetkellä? Tajusin, etten kaiken suorittamisen keskellä ollut pysähtynyt miettimään sitä viikkoihin.
Seuraavana päivänä minulta kysyttiin, miten toimin paineen alla. Mieleni teki vastata, etten toimi lainkaan – olinhan juuri valitellut elämänhallintataitojani pitkin viikkoa. Oli kuitenkin hyvä, että ennen
vastaamista hengähdin, sillä sen pienen hetken aikana ymmärsin jotain olennaista: kaikesta huolimatta olin selvinnyt jokaisesta päivästä. Kalenterini oli täynnä, olin joustanut suuntaan ja toiseen, mutta ongelma ei ollut siinä, että olisin epäonnistunut. Olin vain alun perinkin vaatinut itseltäni mahdottomia.
Hieman ironisesti tämä syvällinen oivallukseni ei oikein soveltunut vastaukseksi kysyttyyn, joten tyydyin jakamaan parhaat käytännön vinkkini listoista, kalentereista ja huumorista. En valehdellut, sillä juuri niiden voimalla olin rämpinyt läpi tämänkin kiireen. Ymmärsin kuitenkin, kuinka paljon tehokas suorittaminen oli imenyt väriä arjestani. Ja että en ollut yksin tämän ongelman kanssa.
Lopuksi haluan jakaa muutaman parhaista ajatuksista, jotka helpottavat omaa oloani kiireen keskellä:
• Usein 80% riittää.
• Olet tähän mennessä selvinnyt jokaisesta vaikeasta hetkestäsi – ja se on upea saavutus.
• Et ole heikko, jos jaksaminen loppuu kaiken keskellä. Olet ihminen.
• Ihmiset, jotka sinulta vaativat, ovat myös ihmisiä. He ymmärtävät.
• Minun ei tarvitse korjata kaikkea tänään. Voin muuttaa yhden asian ja katsoa, mihin se vie.
Kaikesta huolimatta, olin selvinnyt jokaisesta päivästä.
Kaikki järjestyy mutta ei pelkällä suorittamisella
Alkukevät on suorituskeskeistä aikaa. Tentin, hakemukset ja jatkuva vertailu muihin tekevät paineista entistä suurempia. Kun suoritukset lähetetään arvioitavaksi ja kommentoitavaksi, on helppo unohtaa asioiden mittakaava – ja se, ettei edes rypäs epäonnistumisia määrittele meitä tai kykyjämme. Se on toki helpommin sanottu kuin tehty.
Jos tunnet olevasti paineen alla, että sinulta vaaditaan paljon (oli vaatijana sinä itse tai joku muu) ja että lautasellasi on ainakin kolmen ihmisen edestä, haluan haastaa sinut tekemään jotain, missä tiedät olevasi hyvä. Soita kappale, jonka osaat ulkoa. Kerro kaverillesi hauska juttu ja nauti hänen naurustaan. Kokkaa lempiruokasi ja kiitä itseäsi siitä, että teit sen. Ja mikä tärkeintä: muista juhlia itseäsi. :)
Venla Kajalainen 2. vuoden lexiläinen Nauttii auringonlaskuista ja hyvästä musiikista, ja uskoo vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa.
Lex Factor
TEKSTI | IINA MARTTILA
KUVAT | HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMI, PIXABAY
Vuoden 2025 LexPresseissä päästään tutustumaan lexiläisten puuhiin työelämässä ja vapaa-ajan toiminnassa opintojen ohella. Mikä oikein on Lex Factor? Mitä kaikkea lexiläiset voivatkaan tutkinnollaan tehdä? Palstalla pureudutaan tutkintomme hyödyntämiseen yhteiskunnan jokaisella osa-alueella.
Vuoden ensimmäisessä numerossa Matilda Hoviniemi kertoo työstään Vantaa-Keravan hyvinvointialueen aluekoordinaattorina.
Mikä on tämänhetkinen työsi ja miten päädyit siihen?
Työskentelen Uudenmaan Kokoomuksella aluekoordinaattorina. Käytännössä työskentelen kokoomuksen valtuustoryhmän sihteerinä hyvinvointialueella: työ on monipuolista ja työtehtävät vaihtelevat päivittäin, mutta työssäni esimerkiksi kirjoitan esityslistoja ja sihteeröin kokouksia, järjestän tapaamisia ja tapahtumia, teen viestintää ja päätoimitan ryhmän omaa lehteä sekä tarvittaessa avustan luottamushenkilöitä muissa tehtävissä. Minulla on aikaisempaa kokemusta eri järjestökentän tehtävistä sekä hyvinvointialueen rajapinnoista, mikä sai minut kiinnostumaan työnkuvasta.
Mikä osa työstäsi vaatii eniten oikeudellista osaamista?
Oikeudellinen osaaminen helpottaa päätöksenteon valmistelutyön ymmärtämistä merkittävästi, sillä hyvinvointialueen päätöksenteko on vahvasti kytkeytynyt lainsäädäntöön. Myös kyvystä lukea ja käsitellä juridistia tekstiä on paljon hyötyä.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Tyypillinen työtehtäväni vaihtelee paljon eikä yksikään työpäivä ole samanlainen. Aamupäivästä saatan vastata sähköposteihin, lähettää kokouskutsuja tai suunnitella somepostauksia. Myöhemmin saatan esimerkiksi kirjoittaa tiedotetta paikallismedialle tai seurata aluevaltuuston kokousta ja viestiä päätettävistä asioista.
Miten opintosi oikeustieteellisessä ovat hyödyttäneet sinua työssäsi?
Oikeudellinen koulutus on ennen kaikkea auttanut hahmottamaan suuria tietomääriä, joita käsittelen työssäni. Lisäksi oikeustieteellinen koulutus on tehnyt minusta tarkan ja täsmällisen viestijän.
Mikä on yllättänyt työn suhteen eniten?
Eniten minua on yllättänyt työni monipuolisuus. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja pääsen työssäni tekemään monipuolisesti paljon erilaisia asioita.
Haluaisitko itse päästä kertomaan omasta työkokemuksestasi tai muusta toiminnasta, jossa olet päässyt hyödyntämään opintojasi? Tunnetko jonkun jota voisi kiinnostaa? Ilmianna itsesi!
lexpress@lex.fi tai osallistu Tiedotustoimikunnan kokoukseen. Kokouksen ajankohdat ilmoitetaan aina Lexinfossa!
Mihin suuntaan haluaisit kehittää uraasi tulevaisuudessa?
Tulevaisuudessa minua voisi kiinnostaa esimerkiksi lainvalmisteluun liittyvät työtehtävät. En kuitenkaan sulje vielä mitään ovia kokonaan – juridiikan alalla on monia mielenkiintoisia työtehtäviä, joissa voi yhdistellä osaamista eri aloilta.
Millaisia oppeja olet tähän mennessä saanut työelämästä?
Tapaan työssäni paljon erilaisia ihmisiä, joilta olen oppinut näkemään asioita monista näkökulmista. Lisäksi työni on opettanut minua suunnittelemaan ja organisoimaan entistä paremmin.
Työn ja opiskelun yhteensovittaminen voi olla kuormittavaa. Miten pidät huolta työn ja vapaaajan tasapainosta?
Teen jonkun verran töitä iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin myös luottamushenkilöt hoitavat luottamustoimiaan. Pidän kuitenkin iltaja viikonlopputöiden vastineeksi vapaapäiviä tai -aamuja. Minulla on erillinen työpuhelin, jonka sammutan silloin, kun en työskentele. Huolehdin myös riittävästä unensaannista, ravinnosta ja liikunnasta.
Val Thorens - tuo laskijoiden mekka
| IINA MARTTILA
Skimbalexin joka keväinen alppimatka vuosimallia 2025 suuntautui tällä kertaa Ranskan alpeille legendaariseen Val Thorensiin ja Les 3 Vallées -hiihtoalueelle. Aurinko, ystävät, ranskalainen sipulikeitto, La Folie
Deuce ja raclette, mitä lopulta ei edes päästy syömään. Mitä muuta voikaan lexiläinen alppimatkalta kaivata? Seuraavilta sivuilta pääset lukemaan mitä kaikkea lexiläiset saivatkaan aikaiseksi viikon kestäneellä reissulla.
Tammikuun 11. päivä valkeni harmaana ja tammikuisena. Niillä onnekkailla, jotka olivat saaneet lipun Skimbalexin jokavuotiselle alppimatkalle siinsi kuitenkin mielessä sinivalkoiset alppimaisemat. Erinäisistä sää-sovelluksista oli jo muutama viikko seurailtu tulevan viikon säitä ja matkalaisten onneksi ennuste lupasi aurinkoa eli möllötystä, kuten eräs matkalainen niin kauniisti kuvaili.
Lento Torinoon lähti vasta alkuillasta, joten tapaaminen lentokentälle oli sovittu klo 15:00. Matkalaiset olivat itse vastuussa lentokentälle saapumista, joten kukin saapui tyylillään suurin piirtein noihin aikoihin. Hämmennystä aiheutti matkanjärjestäjän ohjeistus matkatavaroiden pakkaamisesta ja erityisesti siitä, saiko monot laittaa suksipussiin mukaan. Jännitys oli suuri, kun ensimmäinen rohkea suuntasi matkatavaroiden luovutukseen. Onneksi kyseessä oli rakkaan sisarainejärjestömme Pykälän jäsen (tuttavallisemmin
pykälisti), joten riski ei ollut sen suurempi.
Saavuttuamme Torinoon matkatavarat saatiin kaikkine osineen hyvin mukaan ja lastauduimme busseihin Rinnerikollisten (Pykälän laskettelukerho) kanssa eri busseihin, joiden oli määrä kuljettaa meidät yli 2000 metrin korkeuteen Val Thorensiin. Bussissa saimme kuulla että normaalisti neljätuntinen matka, kestikin tiesulun takia yli kuusi tuntia. Tämä ymmärrettävästi hieman latisti tunnelmaa ja moni totesikin yrittävänsä nukkua, sillä ETA:mme Val Thorensiin oli joskus kolmelta yöllä.
Val Thorensiin ja hotellille saavuttiin myöhään yöllä. Uni maistui hyvin väsyneille matkalaiselle ja uskallan väittää, että useamman kuin muutaman mielessä siinsikin jo seuraavan päivän laskut ja se kauan odotettu auringonpaiste.
TEKSTI
KUVAT | IINA MARTTILA, VENLA KIVIRANTA, ERICA RAJALIN
Päivä 1: Saapuminen Val Thorensiin
Päivä 2: Ensimmäinen laskupäivä
Aamulla päivä valkeni kirkkaana ja luvattu auringonpaiste näytti käyvän toteen. Matkalaiset hoitivat aamupalan kukin tyylillään huoneisiin kuuluvien keittiöiden turvin ja rinteeseen päästiin noin puolenpäivän aikaan. Nopeasti huomattiin tämän olevan aivan liian myöhään, sillä rinteiden kunto meni nopeasti huonohkoiksi. Maisemat ja kauan kaivattu D-vitamiinin saanti kuitenkin tekivät päivästä täydellisen, eikä valituksen sanaa kuulunut yhdestäkään suusta.
Päivän suuntana oli Les Menuiresin laskettelualue, joka sijaitsee hieman Val Thorensin alapuolella. Val Thorens on osa kolmen laakson laskettelualuetta, johon kuuluu kahdeksan hiihtoaluetta. Olimme päivittäneet hissilippumme siten, että se kävi kaikkiin kahdeksaan hiihtoalueeseen. Tämä osoittautui erinomaiseksi päätökseksi, sillä pelkästään Val Thorensin alueella laskettavaa olisi ollut viikoksi varsin vähän.
Lounaaksi löysimme räikeän ylihintaisen, tosin hienoilla maisemilla siunatun, rinneravintolan, jossa lounas koostui lähinnä kokiksesta ja ranskalaisista, koska opiskelijabudjetilla ravintolan neljänkymmenen euron annokset olivat turhan tyyriitä näin ensimmäisenä päivänä. Ranskalaiset osoittautuivat huonoksi valinnaksi, sillä niiden laatu ei ollut kovin korkea. Laskupäivää kuitenkin jatkettiin hyväntuulisesti ja uskaliaimmat pääsivät nauttimaan myös edellispäivänä sataneesta puuterilumesta rinteiden reunamilla.
Laskupäivän päätteeksi osa suuntasi tarkastamaan legendaarisen La Folie Deuce after ski-ravintolan, kun osa palasi hotellille lepäämään. Illalla suunnitelmissa oli suunnata yhdessä ravintolaan juhlistamaan reissun alkua. Pitsat ravintolassa olivat erinomaisia, palvelu ystävällistä ja seura korvaamatonta. Jotkut jatkoivat vielä iltaa, kun suurin osa palasi tämän jälkeen hotellille nukkumaan ja toipumaan edellisyön univajeesta.
Päivä 3: Laskettelua, Meribel ja lisää auringonpaistetta
Reissun teemana tuntui olevan aamulla auringonpaisteeseen herääminen, sillä jälleen kerran aamu valkeni aurinkoisena ja pilvettömänä. Rinteeseen suunnattiin tällä kertaa jo aamu yhdeksän aikoihin, mikä olikin jo huomattavasti parempi aika. Rinteet olivat huippukunnossa ja yhdessä päätettiin suunnata vuorten yli kohti Meribelin laaksoa ja laskettelualuetta, joka on kolmesta laaksosta keskimmäinen.
Meribel osoittautuikin monen lempialueeksi rinteidensä pituuden, monimuotoisuuden ja laskettavuuden vuoksi. Myös lounashinnat
olivat jo paljon siedettävämpiä ja ruuaksi saatiin muutakin kuin ranskalaisia. Näkipä tämäkin kirjoittaja jonkun kaatavan kokonaisen purkin parmesan-juustoa bolognesensa päälle, epäselvää toki on oliko kyseessä vahinko vai ei.
Rinteessä viivyttiin aivan hissien sulkemiseen saakka, jolloin jo useampi lähti tarkastamaan Val Thorensin after ski-ravintoloiden tunnelmaa. Tunnelma oli hieman eri tasolla kuin monien meidänkin tuntemassa ja rakastamassa Levin Vinkkarissa. Shampanjasuihkut, strobot ja ilotulitukset house-musiikin, live-saksofonistin ja auringonpaisteen kera nyt yleensä ovat vain aika voittamaton yhdistelmä.
Illalla moni suuntasi tarkastamaan Val Thorensin yöelämää, joten illallisesta huolehti jokainen itse. Kulinaristisia taidonnäytteitä nähtiin useita, aina pestonuudeleista linssibologneeseen, josta näette kuvan yllä.
Päivät 4-5: Lisää laskettelua, Val Thorensin yö ja Rinnerikollisten rinnerieha
Päivät 4 ja 5 kuluivat aika saman kaavan mukaan kuin aikaisemmatkin päivät. Aamulla herättiin, syötiin aamupalaa (kiitos Juho ja Lauri puuropalvelusta), lähdettiin rinteeseen, jossa oltiinkin aivan loppuun saakka, käytiin afterskissä, koomatiin hotellilla tai kukin missä halusikaan ja kokoonnuttiin illalla viettämään yhteistä aikaa, josta sitten kukin jatkoi mielensä mukaan joko nukkumaan tai Val Thorensin yöhön.
Säät jatkoivat hemmotteluamme ja jos D-vitamiinia voisi ottaa varas -
toon, olisi se varmasti riittänyt koko talveksi. Keskiviikkona (päivä 5) osa kävi katsastamassa sisarjärjestömme rinneriehan, joka osoittautui varsin mukavaksi tapahtumaksi. Suosikiksemme muodustunut Café Snesko hyvine musiikkeineen ja mukavine ihmisineen jatkoi palveluamme yömyöhään, joskin tavaksi oli usean kohdalla muodostunut nukkumaan lähteminen jo klo 23:20, jotta seuraavana aamuna oli mukava herätä rinteeseen.
Päivä 6: Meidän oma, iki-ihana, rinnerieha
Rinneriehapäivänä moni kirosi taivaalla leijailevia pilvenhahtuvia. Ei säätä kyllä vieläkään voinut puolipilviseksi kutsua, pilviä kun oli loputtomalla taivaankannella keskimäärin kerralla noin kaksi, mutta verrattuna aikaisempien päivien täysin pilvettömään auringonpaisteeseen (möllötykseen) oli tämä meille lievä ärsytyksen aihe. Todellisuudessa pilvillä ei auringonpaisteeseen ollut mitään vaikutusta ja rinneriehaa päästiin viettämään upeissa puitteissa.
Laskemaan lähdettiin jo aamuvarhaisella, jotta siitä kerettäisiin nauttia mahdollisimman paljon ennen itse riehaa. Moni veti ylleen jo tuon upean bolognanpunaisen, mainoksettoman, potkupukunsa ja kantoi sitä ylpeänä rinteessä. Toiset taas päättivät vaihtaa sen ylleen lähempänä itse tapahtumaa. Paikaksi valikoitui upea tasanne aivan Val Thorensin yläpuolella, josta avautui näkymät koko laaksoon. Hyvä musiikki, ystävät ja upea sää hellivät riehalaisia ja aika kului hetkessä. Lopulta viimeisiä laskujaan laskenut hiihdonopettaja tuli muistuttamaan rinteiden sulkeutumisesta, jolloin matkalaiset suuntasivat kohti hotellia. Siellä ilta jatkui hyvässä seurassa ja päättyi, kuten tavaksi oli jo muodostunut, Café Sneskoon.
Päivät 7-8: Viimeinen laskupäivä, Courchevel ja matka kotiin
Viimeisenä laskupäivänä päätettiin suunnata Val Thorensista katsottuna kolmesta laaksosta kauimmaiseen Courcheveliin. Tuosta paikasta oltiin kuultu paljon kaikenlaista, aina alppihiihdon maailmancupin osakilpailusta Courchevel 1650 -kylän luksukauppoihin ja -huviloihin. Emme siis oikein tienneet mitä odottaa. Laskumatka itsessään kesti pitkään ja laaksoon saavuttuamme olimme positiivisesti yllättyneitä rinteiden tyhjyydestä ja kunnosta.
Lähestyessämme kylää aloimme huomata rinneravintoloiden pöydissä valkoisia pöytäliinoja ja hopeakattauksia sekä muiden laskettelijoiden varusteide hintatason nousua. Itse kylä oli pittoreski ja täynnä ravintoloita sekä toinen toistaan arvostetumpien merkkien liikkeitä.
Lisäksi kylästä lähtevien gondolihissien sponsorina näytti olevan eräs kansainvälinen luksusmerkki. Olimme varautuneet korkeaan hintatasoon ja etsimme hissin yläaseman läheisyydestä piknikpöydän, jossa nautimme äärimmäisen maittavat täytetyt patongit, nauttien auringonpaisteesta ja ihmisten katselusta. Laskupäivä kului taas kerran hujauksessa ja harmiksemme tajusimme, että rinteestä olisi lähdettävä pois. Palattuamme hotellille alkoi moni jo pakkailemaan tavaroitaan, vaikka bussit lähtivätkin seuraavana päivänä vasta iltapäivästä.
Kotiinlähdön aika koitti monen mukaan liian aikaisin, sillä alueelle olisi voinut jäädä vielä toiseksikin viikoksi. Lähtöpäivän aamuna kuitenkin herättiin hieman normaalia myöhemmin ja laitettiin huoneet lähtövalmiiksi. Checkoutin jälkeen moni suuntasikin itse Val Thorensin kylään hieman shoppailemaan ja ihmettelemään, sillä bussit lähtivät vasta iltapäivällä. Yhdessä kokoonnuttiin syömään ennen bussien lähtöä ja nautittiin vielä hieman matkaseurasta. Busseihin kuitenkin lopulta ahtauduttiin ja matka kohti Toriona ja Suomea alkoi. Matka oli tällä kertaa luvattu neljä tuntia ja lentokentälle ehdittiin hyvissä ajoin. Lento Suomeen laskeutui vasta myöhään ja stressiä aiheutti matkatavaroiden saaminen ajoissa, ennen viimeistä Turkuun lähtevää bussia. Kaikesta kuitenkin selviydyttiin ja matka saatiin päätökseen kunnialla.
Matkasta käteen jäi useita muistoja, paljon kuvia ja palava halu palata alueelle, sillä nähtävää, laskettavaa ja koettavaa on vielä paljon. Kiitos matkanjärjestäjille upeasta reissusta ja matkalaisille mielettömästä seurasta!
Osaava ja hyvinvoiva juristi joka työllistyy
Edunvalvonta mielletään usein epämääräiseksi yhdyssanaksi, jota tietyt ihmiset (allekirjoittanut mukaan lukien) viljelevät puheessaan useammin kuin Stubb kolmea pointtia. Epämääräistä sanahelinää edunvalvonta ei kuitenkaan ole. Itse miellän sen yhteisen edun, yhteisen päämäärän edistämiseksi. Se on akuutteihin ongelmiin puuttumista, pitkäjänteistä vaikuttamistyötä ja uusien ideoiden edistämistä. Edunvalvonta on sitä, kun annat proffalle kurssipalautetta, ja edunvalvonta on sitä, kun juristiliiton puheenjohtaja käy lounaalla pääministerin kanssa - ja kaikkea tältä väliltä.
Toiminta ilman tavoitetta on sähläämistä. Oikkariedunvalvonnan ison linjan tavoitteen voi mielestäni tiivistää otsikon mukaiseksi. Koulutus on järjestettävä siten, että valmistuva juristi on alansa ammattilainen, eikä burnoutin partaalla. Tiedekunnan yleisissä määräyksissä koulutuksen tavoite on muotoiltu näin: “Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta on nykyaikainen tutkimusja koulutusyhteisö. Ylin opetus kuuluu sen ydintehtäviin. Tiedekunta kouluttaa sivistyneitä, asiantuntevia ja yhteiskunnallisen vastuunsa tuntevia oman alansa osaajia. - - Opiskelijoita koulutetaan myös työelämän tarpeet huomioon ottaen.” Nykyään Calonian kakkoskerroksen väki jakaa näiden tavoitteiden lisäksi myös huolen opiskelijoiden hyvinvoinnista. Vaikka tavoitteet ovatkin
opiskelijoiden kanssa yhteneviä, välillä niihin pääsemiseksi ehdotetaan toimenpiteitä, jotka eivät ole opiskelijoiden edun mukaisia. Silloin tarvitaan aktiivista vaikuttamista ja vaihtoehtojen esittämistä.
Lexin ylivuotisen edunvalvontatyön suuria linjoja tullaan tämän vuoden aikana ensimmäistä kertaa kirjaamaan paperille. Valtion ja yliopiston säästöpaineet asettavat pitkäaikaisia haasteita, joihin vaaditaan pitkäjänteistä vaikuttamista. Yliopisto leikkaa tiloistaan, ja alakampukselle ollaan siirtämässä noin tuhat peruskoululaista ja lukiolaista. Yliopistojen tulospohjainen rahoitusmalli kannustaa aloituspaikkojen lisäämiseen ja uudistuksiin, joiden ensisijaisena tavoitteena on saada opiskelijat valmistumaan tiukasti tavoiteajassa. Ääneen lausuttu tavoite kaikilla on opiskelijoiden hyvinvoinnista huolehtiminen, mutta taustalla naruista vetelevät talouden realiteetit. Jotta pitkäaikaisiin haasteisiin voidaan tehokkaasti vaikuttaa, on meillä oltava yhteinen linja, jota kaikki Lexin edunvalvonnassa mukana olevat voivat omalla toiminnallaan edistää. On myös tärkeää ymmärtää, ettei yksikään toimikunta tai vaikuttamisen paikka ole turha tai liian vähäpätöinen, vaan niihin kannattaa jokaisen rohkeasti hakea ja lähteä mukaan!
Edunvalvonta on myös tulipalojen sammuttamista ja lyhyen aikavälin toimintaa. Viime vuosina opintoihimme on tehty suuria muutoksia, erityisesti notaarivaiheeseen. On luonnollista, ettei massiivisten uudistusten jälkeen kaikki voi toimia täydellisesti. Jo nyt on huomattu, etteivät esimerkiksi uudet tenttiaikataulut ole optimaaliset. Lukuaikaa on aiempaa vähemmän, mikä aiheuttaa stressiä opiskelijoiden keskuudessa. Harmaita hiuksia on aiheuttanut myös erkkarivalinnan niin sanottu kolmen paikan sääntö. Esiin tuleviin ongelmiin tullaan puuttumaan. Kaikki Calonian käytävillä käydyt keskustelut eivät kuitenkaan kantaudu opintovastaavan korviin, joten olethan aina matalalla kynnyksellä yhteydessä allekirjoittaneeseen tai vuosikurssiedustajiin havaitessasi ongelmia opintojen kanssa!
Edunvalvonta on myös tulipalojen sammuttamista ja lyhyen aikavälin toimintaa.
Jos
emme valvo omia etujamme, ei sitä myöskään tee kukaan meidän
puolestamme.
Jos me emme valvo omia etujamme, ei sitä myöskään tee kukaan meidän puolestamme. Lexin edunvalvonta olemme me. Siksi onkin elintärkeää, että jokainen opiskelija antaa kurssipalautetta, vastaa opinto- ja jäsenkyselyyn ja puuttuu havaitsemiinsa ongelmiin. Vaikuttamisen paikkoja on paljon. Aina saa tulla nykäisemään hihasta, jos mikä tahansa asia mietityttää tai toimintaan haluaa lähteä mukaan. Kukaan ei näitä hommia voi yksin tehdä, ja uutena opintovastaavana otan myös kaikki kehittämisehdotukset, palautteen ja ajatukset ilolla vastaan. Parhaaseen pyritään tänäkin vuonna, mutta muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan meidän kaikkien panosta.
Opintopalstoista vuosien varrelta voi lukea, miten opiskelijat ovat aina yrittäneet vaikuttaa kohtaamiinsa epäkohtiin. Aiemmin kipuiltiin meille jo nykyään itsestäänselvien asioiden kanssa. Esimerkiksi sähköiset tentit olivat joskus vain tulevaisuudessa siintävä unelma. Toisaalta meillekin täysin tutut asiat, kuten arvosanapaineet, stressi työllistymisestä ja palautteen saamisen vähyys ovat olleet vuodesta toiseen esillä. Ajat ovat muuttuneet, mutta paljon on edelleen parannettavaa.
Niilo Peräaho
Hallituksen opintovastaava opinto@lex.fi
”We don’t need your pity. But if you are willing to help, you are welcome”
TEKSTI NELLI LEPPÄNEN
Vammaisoikeudellinen lainsäädäntö Suomessa on suhteellisen hyvällä pohjalla, mutta ongelmiin törmätään etenkin täytäntöönpanossa ja yleisissä asenteissa.
Vammaisten yhdenvertaisuuden takaava lainsäädäntö on Suomessa suhteellisen kunnossa. Ongelmiin törmätään lähinnä täytäntöönpanossa ja tulkinnoissa – esimerkiksi vammaispalvelulakiin kunnilla on omat tulkintamarginaalinsa.
Jokainen, varsinkin oikeudellisen koulutuksen piirissä oleva tai ollut, on oikeudellinen toimija ja omassa toiminnassaan vaikuttaa väistämättä jossain vaiheessa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Joko niitä edistäen tai niitä vastoin toimien. Valitettavasti liian usein vastoin, sanoo vammaisoikeusjuristi Jukka Kumpuvuori
Siksi olisikin tärkeää kehittää oikeustieteen koulutusta. Kumpuvuoren mukaan vammaisten henkilöiden oikeudet ja oikeusturva on läsnä kaikilla oikeudenaloilla. Silti ne loistavat poissaolollaan käytännön opetuksessa, vaikka Suomen YK-liiton mukaan arviolta noin 15 % maailman ihmisistä ovat vammaisia henkilöitä.
”Tietoisuus vammaisoikeuksista edesauttaisi vammaisten henkilöiden oikeusturvan toteutumista laajasti yhteiskunnassa, kun eri suuntiin erikoistuvat juristit omaisivat edes jonkinlaisen kokemuksen ja tietämyksen vammaisoikeuksista”, Kumpuvuori toteaa.
Valvonta heikkoa
Vammaisoikeudellisiin rikkomuksiin liittyvä valvonta on tällä hetkellä käytännön tasolla heikkoa – Kumpuvuoren mukaan paljon katsotaan läpi sormien.
”Juuri sain oikeusasiamiehen ratkaisun, jossa oikeusasiamies oli ottanut annettuna viranomaisen ilmoituksen, että eräs tila oli esteetön pyörätuolia käyttävälle, vaikka se ei ollut. Viranomaisia uskotaan enemmän kuin kantelijoita.”
Valvonta on ensisijaisesti kunnan vastuulla, seuraava valvova taho on aluehallintovirasto. Valtakunnallisesti taas Valvira ja eduskunnan oikeusasiamies valvovat vammaispalveluita.
Lopputuloksena laiminlyönneistä kunnalle ei seuraa käytännössä mitään sanktioita, usein vain huomautus ja asian korjaaminen. Todellisia sanktioita olisi kuitenkin myös olemassa. Kumpuvuoren mukaan laiminlyöntejä tulisikin tutkia virkarikoksena. Tällöin hänen mukaansa myös viranomaispuolella havahduttaisiin tilanteeseen, ettei vammaista sosiaalihuollon asiakasta voi kohdella miten tahansa.
KUVAT | PIXABAY
Valittaminen päätöksistä, jotka olisi selvästi pitänyt hyväksyä, on valitettavan tavallista, --.
Asenteet suurempi ongelma
Kumpuvuoren mukaan usein vammaisoikeudellisten ongelmien noustessa esiin nostetaan ratkaisuksi valvonnan lisääminen, mutta hänen mukaansa kyse on kuitenkin varsin usein ennemminkin vammaisvihaisista asenteista, joihin tulisi kiinnittää huomiota.
Vuonna 2016 teetetyn oikeusministeriön selvityksen mukaan vammaiset joutuivat vihapuheen ja häirinnän kohteeksi eniten juuri terveydenhuollon tai sosiaalihuollon työntekijöiden toimesta. Selvityksessä korostui myös palvelujärjestelmän taholta koettu syrjintä.
Kumpuvuoren mukaan maailmalla on tutkittu sitä, kuinka vammaisvihaa ja konservatiivisia asenteita on oikeudellisten toimijoiden joukossa. Hän peräänkuuluttaa samanlaisen tutkimuksen tarvetta Suomessa. Kumpuvuori kertoo kohtaavansa päivittäin asenteita, joiden mukaan vammaisten pitäisi pysyä kotona ja olla osallistumatta yhteiskunnan eri toimintoihin. Hän kertoo muistavansa vammaisvihamielistä toimintaa opiskeluajoiltaankin Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa: ”Pieniä merkkejä, joita ei-vammaisten on vaikea havaita, mutta kun niitä kohtaa joka päivä, huomaa vammaisvihaiset asenteet ja tuntee ulkopuolisuuden tunteen”.
Sen toki voi jokainen kokeilla. Lainaa vaikka pyörätuolia ja lähtee asioimaan kaupungilla. Sen tunteen tietää ja tuntee vasta kun on kokenut, toteaa Kumpuvuori.
Tätä kirjoitusta varten haastateltiin myös 27-vuotiasta, tänä vuonna musiikin maisteriksi valmistunutta Sanni Virtaa , joka opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Arts Management, Society and Creative Entrepreneurship -maisteriohjelmassa.
Sanni Virta painii rakenteellisen esteettömyyden kanssa päivittäin. Esimerkiksi suuri osa yliopiston opiskelutiloista eivät sovellu opiskelijalle, joka on Virran tavoin lyhytkasvuinen ja liikuntavammainen. Muun muassa opiskelutilojen tuoleista mitkään eivät ole sellaisia joissa Virran olisi helppo istua. Hän kuljettaakin usein omaa tuolia mukanaan. Ratkaisuksi Virta peräänkuuluttaa esimerkiksi vammaisjärjestöjen konsultoimista uusia tiloja rakennettaessa.
Myös esimerkiksi liikuntavammaisten hyödyntämissä, useimmiten kunnan järjestämissä kuljetuspalveluissa näkyy rakenteellista asenteellisuutta vammaisia henkilöitä kohtaan. Esimerkiksi tiettyyn kellonaikaan yöstä ei ole mahdollista tilata invataksia. Tämä kertoo siitä, ettei invataksia tarvitsevien vammaisten opiskelijoiden esimerkiksi nähdä tärkeäksi päästä osallistumaan haluamallaan tavalla opiskelijarientoihin, jotka kuuluvat tavalla tai toisella kiinteänä osana jokaisen opiskelijan opiskelijaelämään.
Edellä mainitut haasteet ovat esimerkkejä tilanteista, joita ei-vammaiset henkilöt tuskin tulevat ajatelleeksi jokapäiväisessä elämässään. Sanni Virta näkee ratkaisuksi keskustelun.
Valittamista, valittamista, valittamista
Pääasiassa vammaisoikeudelliset toimeksiannot ovat muutoksenhakua ja valituksia hallinnon päätöksiin. Kumpuvuoren arvion mukaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon vammaisoikeudellisia muutoksenhakuja tehdään 5000-8000 vuosittain. Nämä luvut puhuvat omaa karua kieltään siitä, kuinka epäoikeudenmukaisia ja perusteettomiakin päätöksiä vammaisoikeudellisissa asioissa hallinnon toimesta saatetaan tehdä. Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa autistiselle lapselle myönnetään vain viisi vaippaa vuorokaudessa käytettäväksi, vaikka oikea tarve olisi kahdeksalle – tilanne on erittäin huolestuttava etenkin kysymyksissä, jotka liittyvät perusihmisyyteen. Jotkin päätökset voivat olla todella vakavasti ihmisarvoa loukkaavia.
Valittaminen päätöksistä, jotka olisi itsestään selvästi pitänyt hyväksyä on valitettavan tavallista, mutta myös todella kuluttavaa ja turhauttavaa. Kaikilla ei ole resursseja tai osaamista lähteä valittamaan jokaisesta oikeudettomasta päätöksestä.
Sanni Virrassa henkilöityy kokemukset tilanteista, joissa päätös haettavasta etuudesta on tehty perusteettomasti, viranomaisten taholta on kohdattu asiatonta vammaisuuteen liittyvää kommentointia sekä asenteellista kommentointia ja ilmapiiriä liittyen vammaisuuteen.
Eräässä tilanteessa hän oli hakenut kirjoittamisen eli toisin sanoen opiskelujen ja työnteon kannalta itselleen tärkeää apuvälinettä, jota ei oltu ensimmäisellä kerralla myönnetty. Hänen valitettuaan päätöksestä apuväline myönnettiin, mutta palvelunmyöntäjän taholta häntä kehotettiin miettimään, “mikä on kestävä ratkaisu sinun työksesi”. Virta koki tämän loukkaavana ja tarpeettomana kommentointina. Virta on kohdannut myös esimerkiksi lääkäriltä tökeröitä
ja epäkohteliaita kommentteja ulkoisesta olemuksestaan. Myös työtilanteissa Virta toisinaan kokee, että joutuu näkemään enemmän vaivaa uskottavuutensa ja asiantuntijuutensa perustelemiseen ja todistamiseen.
Keskustelu ja tietoisuus avain kaikkeen, sääliä ei kaivata
Kuten Sanni Virta aiemmin totesi, avain rakenteellisen asenteellisuuden kitkemiseksi ja esteettömyyden lisäämiseksi on keskustelu ja sen kautta tietoisuuden lisääntyminen. Kumpuvuori tarjoutuu käytettäväksi esimerkiksi oikeustieteellisten tiedekuntien kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyen opiskelijoiden ”täydennyskouluttamiseen” vammaisjärjestöjen ja vammaisoikeuden asiantuntijoiden toimesta. Lisäksi Kumpuvuori on lahjoittanut Turun yliopiston kirjastoon vammaisoikeudellista kirjallisuutta, johon on mahdollista perehtyä.
Sääliä ei kuitenkaan kaivata. Kuten Adolf Ratzka , yksi vammaisoikeusliikkeen pioneereista Tukholman vammaisoikeusseminaarissa 2019, sanoi: ”We don’t need your pity. But if you are willing to help, you are welcome”. Jukka Kumpuvuoren mielestä tämä on hyvä ohje ihan kaikille.
Avain rakenteellisen asenteellisuuden kitkemiseksi ja esteettömyyden lisäämiseksi on keskustelu ja sitä kautta tietoisuuden lisääminen.
Kuva: Pixabay
Tulevien juristien yhteisiä muistoja luomassa
NE ON
U VAIHEITA VAAN
TEKSTI | JANNIINA PELLONPÄÄ
usivuosi ja alkuvuosi. Puolet lukuvuodesta takana, kevät siintää edessä ja suunnitelmat käännetään kohti kesää. Uuden vuoden myötä on uusia lupauksia ja tavoitteita, toisaalla vain toiveita paremmasta vuodesta. Nautitaan pikkuhiljaa pidentyvästä päivästä ja säilötään ne auringonsäteet, mitä meille suodaan. Jollain tavalla alkuvuosi tuntuu yleisesti lupaavalta ja kevyeltä. Kuitenkin alkuvuosi tarkoittaa varsinkin opiskelijalle yhtä asiaa mikä painaa mielessä pitkälle maaliskuun alkuun asti. Nimittäin työnhakua.
Alkuvuosi on sitä aikaa, kun kesätyöpaikat jaetaan ja keskinäinen kilpailu rajatuista paikoista alkaa. Ansioluettelot viilataan viimeisen päälle kuntoon ja hakukirjeitä kirjoitetaan parhaimmillaan kymmeniä. Punnitaan, hakeako pelkästään oman alan töitä, vaiko lähettää hakemus myös sinne vähemmän kiinnostavaan paikkaan. Alituinen jännitys ja odotus valtaa ilmapiirin, ja samoista paikoista kilpailee myös oma ystäväpiiri. Kuka saa paikan ja kuka jää ilman?
Opiskelemme alalla, missä voi erityisen hyvin nähdä suorituskulttuurin ytimen. Ihaillaan, jopa usein kadehditaan, niitä, jotka pääsevät ensimmäisenä opiskeluvuotenaan isoihin nimekkäisiin yrityksiin töihin. Yleensä samat kyseiset henkilöt myös onnistuvat saamaan kaikista kursseista vitosia ja jokunen ainejärjestötehtäväkin löytyy taskusta. Suorituskulttuurin käsityksen mukaan hän siis elää juuri sitä elämää, mitä jokaisen tulisi elää. Vai tulisiko sittenkään?
Ovatko isot saavutukset heti uran alkuvaiheessa vaatimus? Määritteleekö se meitä ihmisenä, jos neljättä vuotta opiskeleva ei ole vielä ollut yhdessäkään oman alan työssä? Entä mihin yhtälössä sijoitamme oman jaksamisen ja mielenterveyden? Miksi ihailumme kohdistuu siihen poikkeustapaukseen, joka saa sen paikan jo ensimmäisenä vuotena ja jolla keskiarvo opinnoissa on vitonen? Omista saavutuk -
sista kuuluu olla ylpeä. Kuitenkin tällaiset henkilöt ovat usein poikkeuksia. Suurin osa meistä on keskitason tallaajia kolmosen keskiarvolla, eikä sitä työpaikkaa välttämättä vain saa, vaikka hakemus ja CV olisivat kuinka hyviä. Eikä siinä ole mitään vikaa. Sekin riittää.
Sen sijaan, että vertailisimme omia saavutuksia keskenämme, tulisi muistaa, ettei menestyäkseen tarvitse olla poikkeuksellinen. Oma panos riittää ja siihen saa olla tyytyväinen. Maltillinen kehitys ja saavuttaminen elämässä ovat melkeinpä tavoiteltavampaa kuin nopea leimahtaminen liekkiin. Arjessa saa ja pitää olla muutakin kuin jatkuva suorittaminen opintojen tai työn saralla. Sen sijaan, että kehuskellaan päivän sisäisillä suoritteilla, voitaisiin kehuskella sillä, että kerettiin illalla istumaan ja katsomaan telkkaria. Voitaisiin kehuskella sillä, että nukuttiin yli 8 tuntia. Kerettiin juhlimaan ja nauttimaan elämästä, vaikka ympäristö painostaa suorittamaan. Sanottaisiin kaverille hänen panoksensa riittävän sen sijaan, että vertailtaisiin saavutuksia. Muistettaisiin näinäkin aikoina olla ennen kaikkea ystäviä toisillemme, vaikka kilpaillaan samoista työpaikoista. Epävarmuuteen tulevaisuudesta ei kannata hukkua. Sekin on ohimenevää. Vaikket saisi yhtäkään haastattelukutsua, se ei määritä sinua ihmisenä, opiskelijana tai työntekijänä. Töihin kerkeää ja kaikella on aikansa ja paikkansa. Et ole yksin, sillä meitä on täällä moneen. Pidetään huolta itsestämme, toisistamme ja erityisesti omasta jaksamisesta. Sinä riität.
KUUMAA:n Pisara meressä -biisin sanojen mukaisesti: "Kelataan tää vielä uudestaan, älä koita ees luovuttaa, se ei sovi sulle ollenkaan. Ne on vaiheita vaan."
