LexPress 5/2024

LEXPRESS

OIKEUSTIETEEN YLIOPPILAIDEN YHDISTYS LEX RY:N JÄSENLEHTI 5/24

Cassun harkkajakso on ollut tähän asti erinomainen oppimiskokemus. Olen päässyt heti ensimmäisestä päivästä alkaen mukaan mielenkiintoisiin projekteihin ja saanut paljon vastuuta. Lisäksi täällä on aivan uskomaton työilmapiiri. Omat tiimiläiseni sekä muut harjoittelijat ovat varmistaneet viihtyvyyteni ja sen, että joka päivä on mukavaa tulla toimistolle.

castren.fi/fi/toihin-meille/opiskelijat/

Janina Ketola, vanhempi harjoittelija, syksy 2024

Liity sisäpiiriin: ai.edilex.fi

Lexin kulunut vuosi

TEKSTI IINA MARTTILA KUVAT | HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMIT PIXABAY

Vuosi 2024 alkaa monelta osin olla paketissa, joten onkin aika kääntää katseet kuluneeseen vuoteen ja pohtia mitä kaikkea sitä onkaan koettu ja tehty. Osalle vuosi on ollut täynnä uusia kokemuksia uuden opiskelupaikan, uusien ystävien tai vaikka uuden työn myötä. Toisille vuosi taas on ollut tärkeitä oppimiskokemuksia täynnä. Lex kuitenkin vaikuttaa lähes jokaisen lexiläisen elämässä tavalla tai toisella, niin tapahtumien kuin myös edunvalvonnan myötä. Kysyimme kolmelta lexiläiseltä heidän mietteitään kuluneesta vuodesta, sekä jakamaan vinkkejä tulevaan vuoteen!

1. 2. Mikä on ollut parasta Lexin toiminnassa kuluneen vuoden aikana?

3.

Mitä toivoisit Lexiltä ensi vuonna?

Vinkkaa jotain kivaa Lex-tekemistä (tai muutakin) ensi vuodelle?

Taika Sokka, 1. vuosikurssi

No siis ihan omakohtaista kokemusta ei oo kuin vaan kuluneelta syksyltä, mut oon kyllä tykästynyt sitseihin! Sekin on ollut hauska huomata, kuinka isoja eroja sitseihin tulee järjestäjästä riippuen ihan jo Lexin sisällä sekä sen ulkopuolella. Ehkä lempparisitsit tältä syksyltä oli Lex Amicuksen speed-friending sitsit, vaikka olinkin keittiössä enkä sitsaamassa. Mutta ihan super ihana konsepti ja toteutus ja hyvin järjestetty. Vähän otan credittiä koristeluista.

No siis oon ite vähän semmonen hienohelma (ehkä oikee sana) niin toivoisin ehkä enemmän sellaisia "fiinejä" bileitä. Otetaan esimerkkinä toogat. Nykyinen toteutuskonsepti ilmeisesti juuri se, mitä lexiläiset tilasivat, mutta omassa kuvitusmaailmassa koristelut olisi ollut sellaiset kreikkalaistyyliset, vihreine ja kultasine köynnöksineen ja tän vuoden teemasta olisi saanut yhdistettyä siihen Edenin puutarhan tosi nätisti. Lopputulos oli ehkä snadisti pettymys omaan makuun.

Kääk. Jos mut valitaan sitsivastaavaksi, niin tulkaa mun kanssa sitsiköökkiin pitämään omia bileitä! Sitten yleisesti sitsaaminen on aina kivaa, joten sitä kannattaa harrastaa mahdollisimman paljon. Sitten kevään trilogiabileet on kuulemma kanssa tosi kivoja!

Nia Merisaari, 2. vuosikurssi

Lexin toiminnassa parasta tänä vuonna, niin kuin viime vuonnakin, on ollut Lexin yhteisöllisyys. Oikeasti huomaa, että Lex panostaa siihen, että kaikille lexilleisille löytyisi jotain kivaa tekemistä. Meillä on tosi paljon monipuolista toimintaa ja musta tuntuu, että se vaikuttaa tosi paljon meidän yhteishenkeen!

Ensi vuonna mä toivoisin ehkä vähän enemmän poikkitieteellisiä tapahtumia. Rakastan Lexiä ja lexiläisiä, mutta meitä saatetaan välillä pitää omana pienenä kuplanamme, joka hengailee vain muiden kuplan sisällä olevien kanssa, joten olisi mahtavaa näyttää myös muille tätä meidän yhteisöllisyyttä. Lisäksi kaikki eivät välttämättä löydä paikkaansa pelkästään Lexistä, joten poikkitieteelliset tapahtumat antaisivat jäsenille helpon mahdollisuuden päästä tutustumaan oman ainejärjestön ulkopuolisiinkin ihmisiin.

Viime kesänä perustettiin Whatsapp-ryhmä niille lexiläisille joka jäi Turkuun, jonka kautta pystyi organisoimaan tekemistä kesällä. Se oli mun mielestä tosi hyvä idea ja vaikka se nyt taisi jäädä vähän epäaktiiviseksi tänä vuonna, niin suosittelisin samankaltaisen perustamista varsinkin fukseille, mutta myös kaikille muille, ensi kesänä, sillä sitä kautta kaverisuhteiden vahvistaminen on äärimmäisen helppoa, varsinkin jos Turussa ei vielä ole kavereita.

Maisa Lyra, 4. vuosikurssi

Itselleni parasta on ollut se, että Lex on toiminut vastapainona opiskelulle. Opiskelu voi välillä olla aika intensiivistä, joten jonkin ihan erilaisen tekeminen virkistää. Esimerkiksi speksiin liittyvät hommat on ollut sellaisia, mitä missään muualla en olisi päässyt tekemään, jolloin aivot saa täysin pois arjesta ja ajattelemaan jotain täysin uutta.

Olisi todella kiva, jos jaostojen välille saataisiin enemmän yhteistapahtumia. Niissä eri jaostot voisivat yhdessä tehdä jotain, tutustua toisiinsa ja oppia toisiltaan. Tämä voisi auttaa myös niitä, jotka miettivät jaostotoimintaa, hahmottamaan paremmin, mitä kaikkea on tarjolla. Toinen, mitä toivoisin, on ehkä vieläkin enemmän matalan kynnyksen tapahtumia, jotka ei vaadi valmistautumista tai sitoutumista, mutta joissa silti pääsisi tapaamaan muita. Sellasia spontaaneja ja rentoja juttuja.

Speksin näytökset tai produktioon osallistuminen on parasta. Siellä on niin monenlaista tekemistä, että jokainen löytää varmasti oman paikkansa. Jos tykkää olla esillä, niin lavalle vaan, mutta jos taas tykkää organisoida, suunnitella tai tehdä jotain teknisempää, niin kulissien takana on valtavasti tekemistä. Speksivuosi ja itse näytösviikko ovat sellaisia kokemuksia, mitkä jäävät mieleen. Toisena ideana kavereiden kanssa on kämppäapprot! Ne on aina hauskoja, sillä niissä pääsee näkemään vähän toista puolta kavereista, ja mahdollisesti jopa tutustumaan paremmin semmoisiin ihmisiin keitä ei vielä niin hyvin tunne.

3.

Edarissa on kuohunut, mutta miten se vaikuttaa lexiläisiin?

Asiaa selvennetään Edarissa tapahtuu -palstalla, joten selaa sivulle 12.

Vuoden viimeisellä Vaihdossa-palstalla vieraillaan Australiassa.

Lue kuulumisia sieltä sivulta 30 alkaen.

Senilex järjesti syksyllä uraseminaarin ja vieraili rikosmuseossa.

Lue lisää Senilexin syyskuulumisista sivulta 14.

Mitä laki sanoo kokoontumisvapaudesta? Entä mielenosoituksista? Ius Naturalen palstalla perehdytään aiheeseen joten selaa sivulle 38!

Seuraa somessa:

Päätoimittaja: Verna Niskanen lexpress@lex.fi

Toimitusavustaja: Iina Marttila

Toimituskunta: Teresa Granath

Lotta Haapaniemi

Kaapo Havuluoto

Iina Marttila

Ville Piirainen

Hilla Sundholm

Siiri Vaahersalo

Senja Vuolanne

Riikka Yli-Jama

ISSN 1235-371X

Copyright © 2024 Lex ry

Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

Taitto ja ulkoasu: Verna Niskanen

Kansikuva: Noora Khames

Sähköinen versio: www.issuu.com/lexry

@LexTurku

@lexturku

@LexTurku

Ilmoitusmyynti: Julius Hella talous@lex.fi

Julkaisija: Lex ry

Painopaikka: Painosalama Oy

Painos: 100 kpl

08 PÄÄKIRJOITUS

Kiitos, kumarrus ja kohti uutta

10 PUHEENJOHTAJALTA

Ei kai siin, se oli siin, näkemiin!

12 EDARISSA TAPAHTUU

Sekava syksy edustajistossa - sinä maksat!

14 SENILEXIN KUULUMISIA

Alumniyhdistys Senilexin syyskuulumisia

17 ISO-EXCU 2024

20 OCH SAMMA PÅ FINSKA

24 LEXILÄISEN VUOSI

Yleisen liikuntavuoron vetäjä

26 SAKKE

28 RYHMÄYTYMINEN, YSTÄVÄT JA YKSINÄISYYS

Fuksien ajatuksia syksystä

30 VAIHDOSSA

34 KYBERTURVALLISUUS

SUURENNUSLASIN ALLA

34 OPINTOPALSTA

Myrskyä, tyyntä - opintoedunvalvonnan vuosi paketissa

38 IUS NATURALE

Kokoontumisvapaus, mielenosoitusoikeus ja Elokapina

42 KUVAGALLERIA

47 LOPUKSI

Ajasta ja sen kulusta

SKiitos, kumarrus ja kohti uutta

yyslukukausi on kulunut ohi hujauksessa ja edessä häämöttää vihdoin syksyn vilkkaimpien viikkojen aikana mielessä usein käväissyt joululoma. Monelle loma tulee hyvin tarpeeseen, mutta toisaalta se tarkoittaa myös mukavien juttujen, kuten opiskelukaverien tapaamisen ja tapahtumien jäämistä tauolle.

Tänä vuonna jokaisen lehden sivuilla on päästy seuraamaan lexiläisten elämää eri puolilla maailmaa. Vuoden alussa lanseeratulla Vaihdossa-palstalla lexiläiset ovat päässeet esittelemään omia vaihtokohteitaan. Kohteet ovat vaihdelleet kotoisasta Euroopasta aina Australiaan asti, jonne tässä lehdessä pääsemme piipahtamaan. Vuosi on tuonut paljon uutta, mutta tietyt asiat ja aiheet pysyvät pinnalla. Alkuvuodesta Suomessa käytiin paljon keskustelua turvallisuudesta muun muassa Naton sekä Vastaamoon liittyvän tapauksen innoittamana ja tämä heijastui myös lehden sivuille. Tietoturva-asiat puhuttavat edelleen ja tästä teemasta kuullaan tässäkin lehdessä.

Kulunut vuosi on ollut täynnä muistoja, kokemuksia ja oppeja, joita tulen muistelemaan vielä pitkän ajan kuluttua. Olipa vuotesi ollut helppo ja mukava tai vaihtoehtoisesti täynnä haasteita, kannattaa pysähtyä hetkeksi arvostamaan kaikkea matkalla koettua: onnistumisia, kohtaamisia ja kasvunpaikkoja.

Suurkiitos kaikille, jotka ovat tänä vuonna osallistuneet jollakin tavalla lehden toimittamiseen. Vuoden viimeisen numeron myötä siirrän myös päätoimittajan tittelin luottavaisin mielin eteenpäin seuraajalleni. Seuraavaksi puikkoihin pääsee tänä vuonna lehden toimittamisessa avustanut ja hiljattain vuoden 2025 päätoimittajaksi valittu Iina Marttila. Voin luvata teille, että lehti tulee olemaan hyvissä käsissä ensi vuonnakin.

Haluan toivottaa kaikille mukavia lukuhetkiä ja iloista joulua.

Ensi vuoteen!

Verna Niskanen Päätoimittaja lexpress@lex.fi

OP Gold on oikisopiskelijan luottokortti

Turvaa maksamiseen, etuja matkustamiseen, vakuutus tapahtumalipuille ja paljon muuta.

Omistaja-asiakkaana saat OP Goldin ilman kuukausimaksua vuoden loppuun.

Tutustu ja hae: op.fi/opiskelijan-luottokortti

Kortin myöntää OP Vähittäisasiakkaat Oyj. Omistaja-asiakkuuden tarjoaa osuuspankki. Todellinen vuosikorko laskettuna 2 000 euron luotolle on 19,44 % (07/24). Laskelmassa ei ole otettu huomioon omistaja-asiakkaan saamia tai muita alennuksia. Laskelma on tehty olettaen, että kortin kuukausimaksu on 2,95 euroa, tilinhoitomaksu on 3,50 euroa kuukaudessa, käytössä on maksuton e-lasku ja luoton korko sekä maksut ja palkkiot pysyvät samana koko luottoajan ja luotto maksetaan takaisin 12 samansuuruisessa erässä kuukauden välein. Arvioitu luoton kokonaiskustannus on 2 190,88 euroa. Lipputurvan myöntää AXA.

Ei kai siin, se oli siin, näkemiin!

Oikiksen aloittaessani en ollut se, joka oli aina nähnyt itsensä mukana ainejärjestötoiminnassa.

Hyvä kun edes tiesin, mikä ainejärjestö on. Lukiossa en ollut millään tavalla perillä opiskelijakunnan toiminnasta saatika tiennyt, millaisia mahdollisuuksia yliopisto toisi mukanaan. Kun sain tiedon opiskelupaikasta kolmannen pääsykoekevään jälkeen, silmissäni siinsi ainoastaan yksi asia: opinnot. En osannut ajatella niitä uusia ystäviä, joita tulisin vuosien saatossa saamaan. Opiskelutapahtumistakin ainoastaan Pikkulaskiainen oli minulle tuttu. Kirkkotiestä en ollut kuullutkaan. Lex oli vain hämärä käsite, enkä tiennyt, mitä se käytännössä tarkoitti.

Kaikki kuitenkin muuttui hyvinkin äkkiä heti fuksiviikolla. Vaikka informaatiotulva oli massiivinen, aloin pikkuhiljaa saamaan kiinni yksittäisistä palasista. Hallitus, toimihenkilöt ja muut toimijat alkoivat hiljalleen hahmottua. Yhtäkkiä toimintaan mukaan lähteminen alkoikin kiinnostamaan ja minut saattoikin löytää lähes jokaisesta tapahtumasta. Syyskuussa 2019 sähköpostiini kilahti Lexinfona myös hakukuulutus, joka

kiinnitti huomioni. LexKurssit hakivat kahta kurssisassistenttia. LexKurssit olivat minulle tuttu taho, sillä olin jokaisena pääsykoekeväänä valinnut LexKurssit luku-urakan tueksi. Päätin hakea pestiin ja onnekseni tulinkin siihen valituksi. Kurssiassistentin tehtävä oli ensimmäinen ja viimeinen palkallinen Lex-pestini. Pestit eivät kuitenkaan missään nimessä jääneet tähän.

Olen itselleni kiitollinen, että lähdin fuksina rohkeasti toimintaan mukaan. Kun minulla ei ollut etukäteistietämystä oikeastaan mistään, ei minulla ollut myöskään ennakkoluuloja tai -odotuksia. Suhtauduin kaikkeen avoimin mielin ja tiedonjanoni kasvoi. Halusin kokea mahdollisimman paljon ja löytää oman juttuni. Tämä on mahdollistanut itseni kehittämisen ja uuden oppimisen varsinaisten opintojen ulkopuolella. Uskallankin väittää, että suurimmat ja tärkeimmät opit yliopistossa olenkin saanut ainejärjestötoiminnan kautta. En kuitenkaan alkuvuosina olisi ikinä uskonut, että päätyisin joskus hallituksen puheenjohtajaksi. En varsinaisesti unelmoinut puheenjohtajuudesta, eikä se ollut missään vaiheessa tavoitteeni. Tämä piste on ollut

Miten erilaiset nämä reilu viisi vuotta olisivatkaan olleet, jos olisin pitäytynyt alkuperäisissä suunnitelmissani ja keskittynyt ainoastaan opintoihin.

monen sattuman summa, mutta ilman uteliaisuuttani ja haluani kehittyä, en olisi tässä tänään. Sen sijaan saattaisin kyllä olla jo valmistunut.

Onneksi en kuitenkaan ole, vielä. Jo valmistuneiden lexiläisten kanssa keskutellessani, sama teema ja oppi toistuu jatkuvasti: työelämään on turha kiirehtiä. Opiskeluvuosia muistellaan lämmöllä ja opiskelijoita ehkä hieman jopa kadehditaan. Kadehdinta tuskin kohdistuu luentosaleissa istumiseen ja tentteihin pänttäämiseen. Näistä vuosista kannattaakin ottaa kaikki irti. Rohkaisen kaikkia suhtautumaan avoimella asenteella ja uteliaisuudella uusiin asioihin sekä haastamaan itsensä. Miten erilaiset nämä reilu viisi vuotta olisivatkaan olleet, jos olisin pitäytynyt alkuperäisissä suunnitelmissani ja keskittynyt ainoastaan opintoihin. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. Lex-urani alkaa olla tässä. Nyt minun on aika palata siihen hetkeen, kun sain tiedon opiskelupaikasta ja suunnata ajatukseni ja keskittymiskykyni samaan kuin tuolloin: opintoihin.

Vera Valkonen Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

Sekava syksy edustajistossa – sinä maksat!

TEKSTI

JIMI SALONEN, RYHMÄ LEXIN PUHEENJOHTAJA

Sekava on oikea sana kuvaamaan edustajiston syksyä ja sellainen se on totisesti ollut – tällaista hullunmyllyä ei ole nähty sitten 1800-luvun alussa riehuneiden Napoleonin sotien. Tavallisesti edustajiston on määrä kokoontua syksyllä syys- ja lokakuussa kerran sekä marraskuussa kahdesti. Toinen marraskuun kokouksista on perinteisesti 9.11. Turun akatemian professori Henrik Gabriel Porthanin (1739–1804) syntymäpäivänä järjestettävä juhlakokous, jossa palkitaan ylioppilaskunnassa ja sen järjestöissä ansioituneita toimijoita. Tänä vuonna asiat menivät kuitenkin toisin. Kokouksia järjestettiin nimittäin syyskuussa yksi, lokakuussa yksi laiton Porissa sekä yksi ylimääräinen laillinen Turussa. Juhlakokousta ei järjestetty lainkaan, vaan se muutettiin vain juhlatilaisuudeksi. Miten tällainen sekoilu on sitten ollut mahdollista? Antakaa, kun minä kerron. Edustajiston kokouskutsu pitää TYYn sääntöjen mukaan toimittaa sähköisesti edustajiston jäsenille seitsemän päivää ennen kokousta ja tässä yhteydessä toimittaa edustajiston varsinaisille jäsenille sekä varajäsenille esityslista, josta ilmenevät kokouksessa käsiteltävät asiat. Muotoseikkojen toteutuminen on tärkeää, koska demokraattisesti toimivassa poliittisessa elimessä on mahdotonta toimia ilman, että säännöt ovat kaikille samat ja selvät. Muuten kokouksia voitaisiin

kutsua koolle täysin mielivaltaisesti ilman, että edustajiston jäsenet voivat niihin osallistua. TYYssä on kuitenkin tapahtunut syksyn mittaan merkittävä henkilövaihdos, kun vanhan pääsihteerin Petra Peltosen tilalle nimitettiin uusi äitiysvapaalla oleva pääsihteeri Janika Takalo . Äitiysvapaan ajan häntä sijaistaa väliaikainen pääsihteeri Iris Taubert , joka osaltaan on tapahtumista vastuussa, koska hän ei huomannut lokakuussa, ettei kokouskutsu ollut mennyt määräpäivänä edustajiston sähköpostilistalle. Hän korjasi virheensä seuraavana päivänä – siis kuusi päivää ennen kokousta. Toisaalta hänen lisäkseen ennen kaikkea vastuussa on edustajiston istuva puheenjohtaja Selmi Holopainen , joka viime kädessä kutsuu kokoukset koolle. Hänen tulisi siten varmistaa, että kokouskutsut ovat lähteneet. Eikä tässä mitään. Virheitä sattuu!

Tämä virhe oli edustajiston puheenjohtajiston tiedossa, mutta he päättivät silti viedä edustajiston bussikyydillä Poriin keskiviikkona 16.10. toteamaan, ettei kokousta ollut kutsuttu laillisesti koolle, eikä se siten ollut päätösvaltainen. Paikalla asiaan kiinnitti huomiota erityisesti meidän edustajistoryhmämme. Siten kokous todettiin päättyneeksi ja kävimme edustajiston kanssa vain epävirallisen iltakoulun. Eikä siinäkään mitään, mutta Poriin on pitkä matka linja-autolla ja bensa on kallista. Jäsenmaksurahoista sekin lysti menee!

Eikä tässä edes kaikki. Kerta kiellon päälle. Sama hulabaloo toistui perinteikkään juhlakokouksen kokoonkutsumisessa, kun juhlakokousviikolla, eli reilusti seitsemän päivän kokouskutsun lähettämisen määräpäivän jälkeen, eräs edustajiston jäsen alkoi huhuilla Slack-viestintäkanavassa, missä juhlakokouksen esityslista on. Vastaukseksi puheenjohtajistolta ja pääsihteeriltä saatiin lopulta, että kokouskutsua ei ollut toimitettu inhimillisen virheen takia. Siten juhlakokous jouduttiin muuttamaan kokouksen sijaan epäviralliseksi tilaisuudeksi. Tämä katkaisi myös pitkän Porthanin päivän juhlakokouksen perinteen - mutta virheitä sattuu. Ei siinä mitään. Tunsin luissani tuona sateisena päivänä, miten H. G. Porthan kääntyi kolkossa haudassaan. Se vihloi. Substanssin osalta edustajiston syksyä on värittänyt etenkin keskustelu Turun yliopiston osallisuudesta Gazan sotaan, mikä liittyy kiristyneeseen tilanteeseen Lähi-idässä terroristijärjestö Hamasin 7. lokakuuta vuonna 2023 Israeliin tekemän terroristi-iskun jälkeen. Iskussa kuoli yli tuhat israelilaista siviiliä ja Hamas otti 251 siviiliä panttivangikseen. Sen jälkeen Israel on sotilaallisessa operaatiossaan Gazan kaistalla tehnyt todennäköisesti kymmeniä tuhansia kuolonuhreja vaatineita iskuja, mikä on radikalisoinut opiskelijoita yliopistojen kampuksilla ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja – myös Turussa on nähty mielenosoituksellisia lauluja kampuksella ja mielenosoituksia kadulla. Esimerkiksi Helsingin yliopistolla nähtiin touko-kesäkuussa lähes kuukauden mittainen telttaleiri, jonka poliisi lopulta hajotti kesäkuun 12.–13. päivän välisenä yönä. Mielenosoittajat ovat muun muassa vaatineet yliopistotasoisen yhteistyön lopettamista israelilaisten yliopistojen kanssa. Kevään linjapaperikeskustelussa ylioppilaskunnan edustajisto linjasi yleisesti, että yliopiston tulee kiinnittää huomiota, miten sen yhteistyö muiden yliopistojen kanssa vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen. Yliopiston tulee puolestaan kieltäytyä sellaisesta yhteistyöstä, jonka todetaan vaikuttavan ihmisoikeuksien rikkomiseen. Edustajiston keskusteluissa ilmeni, ettei Turun yliopistolla ole juurikaan yhteistyötä Israelin kanssa, joten Ryhmä Lex katsoi, ettei asia ollut enää paikallisen opiskelijapolitiikan tai TYYn linjapaperin piirissä, vaan enemmän yleispoliittinen kannanotto Gazan sotaan. Siksi äänestimme kannanottoa vastaan, mutta hävisimme tämän äänestyksen ylimääräisessä lokakuun edustajiston kokouksessa. Demo -

kratiassa käy joskus niinkin.

Kokonaisuudessaan edustajiston syksy on siten ollut hulinaa ja huisketta täynnä. Mielessäni on käynyt, olisiko H. G. Porthan, joka näki Napoleonin sotien syttymisen Euroopassa ennen kuolemaansa vuonna 1804, ihmetellyt akatemian nykyisiä oloja. Ehkä ei. Ylioppilaiden mellastaminen taitaa olla melko pysyväkin ilmiö ihmiskunnan historiassa. Tämä syksy korostaa ennen kaikkea sitä, että vastuulliselle ja vakauttavalla ryhmällemme on edustajistossa tarvetta – oli sitten kysymys kokousten laillisuuteen huomion kiinnittämisessä tai yleispolitiikkaan puuttumisen vastustamisesta. Tuulisina aikoina tarvitaan vakautta ja varmuutta. Joku nimittäin maksaa tämänkin lystin. Sinä maksat.

Ylioppilaiden mellastaminen taitaa olla melko pysyväkin ilmiö ihmiskunnan historiassa.

Alumniyhdistys Senilexin syyskuulumisia

– Uraseminaari ja vierailu Keskusrikospoliisin rikosmuseoon

JA KUVAT | ANTTI VAAJA

SENILEXIN HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA

INARI KINNUNEN

SENILEXIN TIEDOTUSVASTAAVA

Alumniyhdistys Senilexin syksyn tapahtumiin on kuulunut Turussa järjestetty, opiskelijoille suunnattu uraseminaari ja vierailu KRP:n rikosmuseoon.

Senilexin urateemainen seminaari järjestettiin jo kymmenennen kerran, kun alumnit kokoontuivat keskustelemaan urapoluistaan Calonialle perjantaina 11.10.2024. Tällä kertaa paneelin puhujina olivat Kirsi Kemppi Kilpailu- ja kuluttajavirastosta, Irene Mattila Sandvik Mining and Rock Solutionsilta, Markus Laine Lounais-Suomen poliisilaitokselta, Emmi Koiranen Varsinais-Suomen käräjäoikeudesta ja Katrin Puolakainen Huoltovarmuuskeskuksesta.

Seminaarissa valotettiin työtehtäviä eri juristiammateissa sekä juristeilta tarvittavaa osaamista monesta eri näkökulmasta. Puheenvuoroissa nousi esiin, että hyvällä juristilla on vahva tietotaito ja halu kehittää asiaosaamistaan, mutta töissä ei voi ainoastaan mennä ns. pykälien taakse – työssä vastaan tulevien tilanteiden ratkaiseminen edellyttää usein myös käytännön pelisilmää. Työpäivät ja tehtävät voivat juristiammateissa olla varsin ennakoimattomia, koska juristilta tarvitaan usein apua akuutteihin ongelmiin. Myös hudit ja huonommat hetket kuuluvat kaikkien työelämään, joten itselleen pitää

osata olla armollinen.

Urasuunnittelusta ja rekrytoinnista

Panelistien työuriin ja työpaikkojen valintaan liittyi suunnitelmallisuutta, mutta myös erinäisillä sattumilla oli ollut oma roolinsa. Puheenvuoroissa nousi esiin, että opinnoissa erilaiset käytännön kurssit olisivat olleet hyödyllisiä työelämää silmällä pitäen. Osa panelisteista oli myös osallistunut työntekijöiden rekrytointiin. Keskeisenä erottautumistekijänä rekrytointiprosesseissa esille tuli työnhakijan aito motivaatio haussa olevaan tehtävään.

Juristin tutkinto antaa valmiuksia monenlaisiin työtehtäviin. Puhujilta kuultiin viestiä opiskelijoille siitä, ettei tulevaisuudesta pitäisi stressata liikaa, vaan opiskeluajasta kannattaa yrittää nauttia ja luottaa siihen, että oma paikka työelämästä kyllä löytyy. Arvosanat eivät ole kaikki kaikessa, vaikka niilläkin toki merkitystä on. Paneelikeskustelua oli kuuntelemassa noin 40 lexiläistä, joista pää -

TEKSTI

Myös hudit ja huonommat hetket kuuluvat kaikkien työelämään, joten itselleen pitää osata olla armollinen.

osa oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita, mutta myös vanhempia tieteenharjoittajia oli saapunut paikalle. Seminaarissa yleisö esittikin panelisteille useita kysymyksiä niin työn nykysisällöstä kuin tulevaisuudennäkymistä liittyen muun muassa tekoälyn rooliin juristin työssä. Tilaisuudessa oli mukava ja välitön tunnelma, joka jatkui vielä virallisen osuuden jälkeen Proffan kellarissa.

Rikostutkimusta ja rikoshistoriaa

Keskusrikospoliisin päätoimipaikassa Vantaan Jokiniemessä sijaitsee rikosmuseo, jonka kokoelmissa on rikostutkimukseen ja Suomen rikoshistoriaan liittyvää aineistoa. Rikosmuseo ei ole avoin yleisölle: museossa pääsevät käymään poliisihallinnon henkilöstön lisäksi vain poliisin sidosryhmiin kuuluvat vierailijaryhmät. Senilex ry järjesti 25 alumnille vierailun rikosmuseoon lokakuussa.

Tämänhetkinen rikosmuseon näyttely on avattu viime helmikuussa. Museovierailut tapahtuvat aina opastetuin kierroksin, eikä museon vitriineissä juuri ole kuvaustekstejä, koska oppaina toimivat KRP:n työtekijät kertovat esineistöstä ja niiden taustasta tarkemmin. Rikosmuseo on perustettu Rikostutkimuskeskuksen yhteyteen rikospoliisien opetusnäyttelyksi vuonna 1937, ja se on yksi Suomen vanhimmista erikoismuseoista. Museon alkuperäisenä tehtävänä on ollut esitellä erilaisia rikostyyppejä ja niiden teko- ja tutkintatapoja. Keskusrikospoliisin tehtäväkenttä on laaja. KRP paljastaa ja tutkii vakavaa, järjestäytynyttä ja ammattimaista rikollisuutta sekä kehittää rikostorjuntaa: esitutkintaa ja rikostiedustelua sekä rikostutkintamenetelmiä. KRP tuottaa myös rikostorjunnan asiantuntijapalveluita muille viranomaisille. Rikosmuseon esineistö ja siihen liittyvät kertomukset ovat osin tuttuja sekä lehdistöstä että yleisellä tasolla populaarikulttuurista: kaikkihan ovat lukeneet dekkareita tai katso -

Urapaneelissa keskustelivat Markus Laine (vas.), Emmi Koiranen, Katrin Puolakainen, Kirsi Kemppi ja Irene Mattila.

neet rikossarjoja, ja rikosaiheiset podcastit ovat todella suosittuja. Keskusrikospoliisissa toimii Suomen ainoa rikostekninen laboratorio sekä kyberrikollisuuteen keskittyvä Poliisin kyberrikostorjuntakeskus. Rikosteknisen tutkimuksen kehitys ilmenee museossa esillä olevista esineistä: rikoksia on selvitetty jo 1800-luvulla kengänjälkien perusteella, mistä sittemmin on siirrytty sormenjälkien ja DNA:n tutkintaan.

Keskusrikospoliisin perustamisesta vuonna 1955 lähtien Rikosmuseota hoiti teknisen rikostutkijan tehtäviensä ohella Viljo Wathén Kertomusten mukaan Wathén oli legendaarinen jutuniskijä; hän oli saattanut kokea museokierroksen epäonnistuneeksi, ellei kukaan osallistujista pyörtynyt. Wathén oli toiminut museonhoitajana vielä kymmenen vuotta vuonna 1976 tapahtuneen eläkkeelle jäämisensä jälkeen, ja yksi kierroksellemme osallistuneista alumneista kertoi käyneensä edellisen kerran Rikosmuseossa nimenomaan itsensä Wathénin aikaan!

Osa näyttelystä oli esillä KRP:n henkilöstötilojen käytävillä, eikä varsinaisessa näyttelytilassa kuvaaminen ollut sallittua. Kierroksen alussa esiteltiin KRP:n ja rikostutkinnan historiaa ja käytävällä oli esillä kymmeniä osin tutunnäköisiäkin taideteoksia, joista yksikään ei ollut aito: seinille oli ripustettu teemaan sopivasti taideväärennöksiä.

Kierroksen alussa esiteltiin kolme Suomen rikoshistorian kiinnostavinta ja vielä ratkaisematonta murhaa: Kyllikki Saaren tapaus, Tulilahden surmat sekä Bodom-järven murhat. Bodom-järven retkeilijöiden käyttämä teltta oli pystytettynä vitriinissä, ja konservoijan mukaan se säilynee museossa aukinaisena jopa paremmin kuin taiteltuna muovissa. Onhan mahdollista, että tulevaisuuden teknologioiden myötä esineet voivat päätyä tutkittaviksi uudelleen.

Nälkäinen murtovaras ja hampaanjäljet juustossa

Vitriinien esineistössä ja oppaan kertomuksissa käytiin läpi kotimaista järkyttävää henkirikoshistoriaa Vilja Eerikan kohtalosta koulusurmiin ja kahdeksasta surmanluodista Turun terrori-iskuun. On varmasti täysin perusteltua, ettei museo ole avoinna yleisölle, eikä ainakaan lapsille tai nuorille, sillä tarinat ovat kovin pysäyttäviä ja rankkojakin. Esillä oli myös järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvää aineistoa sekä yksi kuuluisista Jari Aarnion tynnyreistä, joilla salakuljetettiin hasista Hollannista Suomeen. Rikosmuseon näyttely sisältää toki myös kevyempää aineistoa. Mieleen jäi 1900-luvun alkupuoliskolla kiinni jääneen nälkäisen mur -

KRP:n rikosmuseo

tovarkaan epäonninen keikka: varas oli haukannut murtokohteen jääkaapissa ollutta juustoa ja jäänyt kiinni juustoon jääneiden hampaanjälkien perusteella. Museossa oli esillä myös turkulaisen lähes kolmekymmentä vuotta sitten kadonneen lakimiehen vastikään selvitettyyn tapaukseen liittyvä Airiston ankkuri sekä turkulaisen juristin toteuttamaan kidnappaukseen (Case Ullakko) liittyvää esineistöä, kuten vuorivillalla vuorattu laatikko, jossa uhria säilytettiin. Julkisuudesta tuttujen rikostapausten lisäksi oli hyödyllistä saada tietoa keskusrikospoliisin moninaisista työtehtävistä, joista kaikki eivät tietenkään liity raflaavien murhajuttujen ratkaisemiseen. KRP:ssä selvitetään muun muassa rahanpesurikoksia ja talousrikoksia. Siellä toimii myös uhrintunnistusyksikkö, jonka osaamista on tarvittu esimerkiksi Estonian turmassa. Thaimaan tsunamin jälkeen suomalaisia uhrintunnistuksen asiantuntijoita työskenteli paikan päällä toista vuotta. Kaiken kaikkiaan vierailu KRP:n rikosmuseossa oli mieleenpainuva ja myös ajatuksia herättävä kokemus.

Iso-Excu 2024

Iso-Excu on Lexin vuosittainen ulkomaille suuntautuva matka. Aiempina vuosina reissu on suuntautunut esimerkiksi Amsterdamiin ja Lontooseen. Tänä vuonna matka vei lexiläiset urheilun ja rakkaudenkin pääkaupunkina tunnettuu Pariisiin.

Lentomme nousi Suomen maankamaralta aikaisin aamulla. Reippaat maailmanmatkaajat saapuivat lentokentälle suoraan Turusta neljältä aamulla lähteneen bussin kyydillä. Lyhyen Tukholman pysähdyksen jälkeen saavuimme lopulliseen kohteeseemme hieman puolenpäivän jälkeen. Ranskassa puolijumalaan verrattavissa olevan sotasankarin mukaan nimetty lentokenttä hämmensi suuruudellaan pohjolan vaatimattomien verrokkien jälkeen. Junamatkalla hostellille ihailimme Pariisin lähiömaisemaa ja paikallisten iloisesti soljuvaa pu -

heensorinaa. Majoittumisen jälkeen ryntäsimme tietenkin heti tärkeimpien nähtävyyksien kimppuun: Eiffel-tornille ja Riemukaarelle. Valoshowssa paistattelevaa Eiffeliä katsellessa tuli väistämättäkin mieleen se, että Pariisia ei turhaan tituulerata romantiikan pääkaupungiksi. Viinipulloja myyvät kaupustelijat, Lewis Capaldia soittava viulisti ja toisiaan syleilevät rakastavaiset eivät ainakaan vähentäneet tätä mielikuvaa. Rakkautta oli niin sanotusti ilmassa.

1. Päivä

TEKSTI JA KUVAT | SENJA VUOLANNE

3. Päivä

2. Päivä

Ensimmäisen Pariisi-aamun sarastaessa lähdimme reippaasti suunnistamaan kohti Montmartren taiteilija-aluetta. Jylhästi kaupungin yläpuolelle kohoavaa kukkulaa ovat asuttaneet muunmuassa Picasso, Dali, Van Gogh ja Chopin. Vielä nykyisinkin alueen torille kokoontui joukko lahjakkaita taiteilijoita luomaan ja myymään teoksiaan. Vastapainoa Pariisin fiinille taide-elämälle on tuonut alueella Moulin Rougen ja Le Chat Noirin kaltaiset, syntisen houkuttelevat kabaree-luolat.

Sacré-Coeurin kirkon freskoja tutkiessa katolilaisen messun soidessa taustalla tunsi elävänsä oman elämänsä Da Vinci –koodia: symboleihin ja tarinohin olisi voinut uppoutua vaikka koko loppupäiväksi.

Pienen kreppitauon jälkeen suuntasimme vielä Pantheonille: useiden suurhenkilöiden, kuten Rousseaun ja Marie Curien, viimeiselle leposijalle. Matkalla Pantheonille seurasimme hetken Notre Damen, Pariisin rouvan, jälleenrakennusta ja kävelimme myös Conciergerien ohi, jossa esimerkiksi Marie Antoinetteakin pidettiin taannoin vankina. Itselleni Conciergerie muistutti etenkin ranskalaisen Gojiran mahtavasta esityksestä Pariisin olympialaisten alkuseremoniassa. Saatoimme myös eksyä jossain välissä vahingossa hieman kaupoille, muttei siitä sen enempää.

Ehdottomasti matkamme tapahtumarikkain päivä. Heti aamusta suuntasimme Pariisin Suomen suurlähetystölle, jossa edustuston päällikön sijainen Ann-Christine Krank otti meidät vastaan pullakahvien kera. Helsingin oikiksesta valmistunut Krank esitteli meille urapolkuaan, suurlähetystön jokapäiväistä toimintaa ja kertoi myös kiinnostavista uramahdollisuuksista. Paikalla oli myös harjoittelija, joka kertoi lähetystön arjesta harjoittelijan näkökulmasta. Aitiopaikalla sijaitseva lähetystö on mielenkiintoinen siitä, että sen perustamisen jälkimainingeissa vieressä sijaitseva aukio nimettiin Place de Finlandeksi – Suomenaukioksi. Suloinen pikkuaukio onkin ainoa suurlähetystön mukaan nimetty aukio Pariisissa. Torille..? Aukion vihki nykyiseen nimeensä vuonna 1962 tietenkin vanha kunnon UKK.

Suuntasimme suoraan lähetystöltä pienen lounaan kautta Versaillesin mahtipontiseen palatsiin. Suorastaan härskin pröystäilevä voimannäyte kultaisine kattoineen ja patrioottisine kaiverruksineen oli suomalaiseen vaatimattomuuteen tottuneesta näkökulmasta jopa hämmentävää katseltavaa. En edes liioittele, kun sanon, että olimme melkein sanattomia ensimmäisen kymmenen minuutin ajan, kun tutkimme alueen silmänkantamattomiin ulottuvaa puutarha-aluetta. Itse linna oli taas sellainen paikka, että sen salaisuuksiin ja tarinoihin olisi

voinut uppoutua useiksi päiviksi. Linnan historian kerrosteisuus –1789 vallankumouksesta Napoleonin keisariaikaan ja siitä edelleen Versaillesin rauhaan – oli omiaan lisäämään kohteen mykistävyyttä. Ranskan rikkaus ja valta historian aikana ei jää varmasti kenellekään vierailijalle epäselväksi. Päivämme huipentui siihen, kun lähdimme porukalla katsomaan Mestarien liigan PSG-PSV - peliä. Tuli hyvin pian selväksi se, että kuinka vakavasti jalkapallo otetaan Ranskanmaalla. Me pitkät ja vaaleat suomalaiset herätimme ranskalaisten seassa huomiota, kun paikalliset järjestyksenvalvojat epäilivät meitä heti alueelle päästyämme alankomaalaisen PSV:n soluttautuneiksi kannattajiksi. Pääsimme onneksi nopeasti pinteestä, kun myönsimme suomalaisuutemme. Kotiareenallaan paikallinen PSG aiheutti jopa hurmoksellisia reaktioita katsomossa. Putainit ja merdet kaikuivat yleisössä, kun peli päättyi dramaattiseen tulokseen 1- 1. Jopa jalkapalloa hyvin harvoin seuraavana oli pakko todeta, että ovathan nuo ammattipelaajat äärimmäisen taitavia. Lahjakkuuden ja kovan työn tuloksia on aina ilo seurata.

5. Päivä

4. Päivä

Viimeinen kokonainen päivämme alkoi tällä kertaa hieman hillitymmin. Käppäilimme rauhassa pariisilaista tunnelmaa siemaillen d'Orsayn museoon. Olo alkoi olla jo niin väsynyt, että tuli siemailtua myös aimo annos kahvia ja hieman muutakin juotavaa.

Vanhan rautatieaseman tiloihin muodostettu museokokonaisuus ihastutti lasikattoisella klassistisella arkkitehtuurillaan ja laajalla taidevalikoimallaan. Vetonaulana toimi esim. Van Goghin , R enoirin , Monetin ja Cézannen impressionistiset taidonnäytteet. Maalausten utuiseen tunnelmaan suorastaan uppoutui ja niiden ranskalaista elämää, luontoa ja historiaa kuvaavat aiheet paljastivat uusia puolia ranskalaisesta mielenmaisemasta. Etsimme tietysti myös museon suomalaisvahvistukset: Gallen-Kallelan Palokärki ja Edelfeltin Jumalanpalvelus eivät kalvenneet ollenkaan ranskalaisten ja hollantilaisten mestarien vierellä. Jes! Museon jälkeen oli tietysti lounaan aika. Ruokailemaan suunnistimme esimerkiksi Jardin des Tuileriesin kauniin puutarhamiljöön läpi. Tässä vaiheessa nostettakoon esiin talousvastaavamme Julle, jonka loistava ranskan kielen taito sai nirppanokkaisimmankin asiakaspalvelijan aina lämpenemään. Illan kruunasi paikallisiin viihderavintoloihin tutustuminen. Huhu kertoo, että rohkeimmat tarttuivat jopa karaoken mikkiin ja palasivat majoitukselle vasta aamun sarastaessa.

Matka kotiin taittui tälläkin kertaa Tukholman kautta. Vähemmän tai enemmän väsyneet reissaajat tutustuivat vaihdon aikana esimerkiksi tax free –alueen jännittävään nikotiinivalmistevalikoimaan ja ruotsalaisten vakaaseen tahtoon vaihtaa ruotsia puhuvan suomalaisen kanssa keskustelukieli englanniksi. Omalla kohdallani kävi hieman eri tavalla - ruotsalainen asiakaspalvelija nimittäin kysyi pienellä aksentilla "oletko suomalainen?". Olipa ihanaa olla jälleen lähellä kotia.

Och samma på finska

TEKSTI | HILLA SUNDHOLM

Marraskuu tuo harmauden lisäksi mukanaan Finlandiapalkintoehdokkaat. Suomen Kirjasäätiö jakaa Finlandia-palkinnon tunnustuksena ansiokkaasta suomalaisesta romaanista. Yksi ehdokkaista on Kaj Korkea-ahon teos "Hur man möter en mamma". Teoksen on suomentanut Laura Beck nimellä "Äitiä etsimässä", mutta onko Korkea-aho tällöin kirjoittanut kyseisen teoksen?

Usein virheellisesti ajatellaan, että kääntäjät kääntävät sanasta sanaan. Tällainen systemaattinen koneellakin onnistuva työ ei ylittäisi teoskynnystä. Myöskään klassikkoromaanin käännöstä tai pikemminkin vanhan käännöksen tarkastusta ei suojata tekijänoikeuksilla. Äitiä etsimässä on Beckin luoma käännös Korkea-ahon alkuperäisteoksesta. Henkisen työn tulosta suojataan luvattomalta käytöltä myöntämällä tekijälle yksinoikeus teoksensa hyödyntämiseen. Beckin käännös on edellyttänyt luovaa panosta, jonka lopputuloksena on syntynyt tekijänoikeudellisesti suojattu teos. Käännöksen katsotaan olevan muunnelma alkuperäisteoksesta. Keskeiseksi asiaksi tekijänoikeuden teoskäsitettä selvitettäessä nousee samanlaisuusarviointi. Samanlaisuusarvioinnin tarkoituksena on selvittää, ylittääkö taiteellinen tai kirjallinen työ teoskynnyksen. Teoksen tulee nauttia jonkin asteista itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä, jotta se ylittää teoskynnyksen. Kirjallisuuskentällä teoskynnys ei ole kovin korkealla. Arviointikriteerejä ei ole asetettu lailla, mutta oikeuskirjallisuudesta voi löytää arviointiin johtoa. Teoskynnys ylittyy, jollei kukaan muu työhön ryhtynyt olisi voinut tuottaa täysin

samanlaista teosta. Teoskynnys koskee myös käännöksiä.

Tekijänoikeus on kaiken luovalla työllä ansaitsemisen perusta. Tekijänoikeudet koostuvat joukosta oikeuksia, jotka ovat laadultaan taloudellisia tai moraalisia. Tekijänoikeudet voi nähdä korvauksena henkisestä työstä, mutta siihen liittyy myös yhteiskunnallinen intressi. Yhteiskunnan intressi on pyrkiä edistämään teknistä ja kulttuurillista kehitystä. Yhteiskunta tarjoaa oikeussuojaa tekijälle hyödyntää työnsä tulosta yksin.

KUVAT | FÖRLAGET M PIXABAY

Tässä kontekstissa oleellisia moraalisia oikeuksia ovat isyysoikeus ja respektio-oikeus. Isyysoikeus tarkoittaa sitä, että tekijällä on oikeus tulla mainituksi teoksen käytön yhteydessä. Tämä koskee myös kääntäjää. Respektio-oikeus sisältää teoksen kunnioittamisen eli teosta ei saa muuttaa tekijää loukkaavalla tavalla.

Tekijänoikeuslainsäädäntö on luonteeltaan kansainvälistä. Viime vuonna DSM-direktiivi implementoitiin osaksi kansallista lainsäädäntöämme. Tätä pidetään merkittävimpänä muutoksena tekijänoikeuslainsäädännössä viimeiseen 20 vuoteen. Kirjailijoiden kannalta tärkein lakimuutos lienee pakottava sääntely, joka suojaa kirjailijaa sopimusneuvotteluissa esimerkiksi kustantajan kanssa. Kirjailijalla on uudistuksen myötä oikeus asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen teoksensa hyödyntämisestä.

Toteutuakseen tämä tarvitsee kirjallisuusalan sopimuskäytäntöjen uudelleen jäsentämistä.

Yleensä Suomessa kääntäjät sopivat käännöksestään kertakorvauksen. Tällainen sopiminen poikkeaa kirjailijoiden korvaustavasta.

Kirjailijat saavat työstään usein myyntiin perustuvan rojaltipalkkion. Kyseessä on kuitenkin samanlainen tekijänoikeuden luovutus kääntäjän ja kustantajan välillä kuin kirjailijan ja kustantajan välillä. Käännöspalkkioiden lisäksi kääntäjille kertyy tekijänoikeustuloja muun muassa kirjastolainaamisesta.

Korkea-aho nauttii varsinaista tekijänoikeutta kirjaansa "Hur man möter en mamma", mutta Beck saa jälkiperäisteokseensa eli käännökseensä tekijänoikeussuojaa. Kääntäjän oikeudet eivät rajoita alkuperäisen

teoksen tekijänoikeuden haltijan oikeuksia. Käännösteokselle pitää olla alkuperäisen teoksen tekijän lupa. Kääntäjälle muodostuu kuitenkin tekijänoikeus käännösteokseen, kunhan se on omaperäinen ja itsenäinen. Käännösteoksilla on siis aina vähintään kaksi tekijää; kirjailija ja kääntäjä. Vaikka käännös nauttii tekijänoikeussuojaa, se on kuitenkin alisteisessa asemassa suhteessa alkuperäisteokseen. Tekijänoikeus on voimassa tekijän eliniän ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Teoksen suoja-ajan päättymisen jälkeen tekstiä saa käyttää vapaasti. Vaikka alkuperäisen teoksen suoja-aika olisi päättynyt, voi käännöksen nauttima tekijänoikeussuoja olla edelleen voimassa. Käännöstä ei saa käyttää vapaasti, vaan tekijänoikeus suojaa sitä. Esimerkiksi klassikkokirjojen uudet painokset, joista on korjattu vain muutama kirjoitusvirhe, eivät kuitenkaan yllä teoskynnystä eivätkä nauti tekijänoikeuksien suojaa.

Finlandia-palkinnon osallistumiskriteereissä edellytetään, että kirja on suomalainen ja uusi. Teos tulee ohjeiden mukaisesti toimittaa lautakunnan käyttöön alkuperäiskielellä eli Korkea-ahon tapauksessa ruotsiksi. Mikäli teos on ilmestynyt määräajan puitteissa suomeksi sekä ruotsiksi, palkintolautakunnan käyttöön toivotaan molemmat versiot. Mikäli Korkea-aho voittaa Finlandia-palkinnon, ei siinä kieliperustaisesti olisi mitään uutta. Viimeksi Finlandia-palkinto on annettu ruotsinkieliselle alkuperäisteokselle vuonna 2012, jolloin palkinnon sai Ulla Lundbergin "Is". "Is" valittiin myös vuonna 2023 yleisöäänestyksessä kaikkien aikojen Finlandia-voittajaksi. Kuinka moni äänestäjistä on lukenut teoksen ruotsiksi?

Lexiläisestä juristiksi Hannes Snellmanille

Annika Sillanpää työskentelee Hannes

Snellmanin Employment-tiimissä associatejuristina. Annika aloitti oikisopinnot Lexissä Turussa vuonna 2018. Hannes Snellmanilla

Annika aloitti associate traineena vuonna 2022, ja valmistuttuaan oikeustieteen maisteriksi 2023 hänet nimitettiin associateksi.

Miten kuvailisit työpäivääsi? Millaisia asioita käsittelet?

Työoikeusjuristina työskentelyn parhaita puolia on se, ettei kahta samanlaista päivää ole. Päiväni voivat täyttyä niin sanotuista ”keskeisistä työoikeusjuristin tehtävistä”, jotka liittyvät esimerkiksi neuvonantoon työsuhteiden irtisanomisista, muutosneuvotteluista, uudelleenjärjestelyistä sekä erilaisten työoikeudellisten sopimusten luonnostelusta. Tämän lisäksi työpäiväni voi koostua työterveyteen jaturvallisuuteen liittyvistä asioista, työehtosopimuksista ja kansainvälisten työntekijöiden edustusasioista esimerkiksi eurooppalaisiin yritysneuvostoihin liittyen. Näiden tehtävien lomassa työpäivääni kuuluu joka päivä kahvitauko kollegoiden kanssa, ja sään salliessa nautimme jäätelöstä kattoterassillamme.

Miten kuvailisit Hanneksen kulttuuria?

Hanneksen kulttuuria kuvaillessa tulee mieleen termit ahkera, yhteistyökykyinen ja energinen. Hanneksen kulttuurissa korostetaan yksilön ja yhteisön ammatillista kehittymistä, mikä antaa jokaiselle työntekijälle mahdollisuuden kehittyä ja edetä urallaan. Lisäksi nuorekas ilmapiiri Hanneksella ilmenee työntekijöille järjestetyissä urheilu- ja hyvinvointitapahtumissa.

Mitä odotat eniten uraltasi?

Odotan eniten jatkuvaa oppimista ja työskentelyä parhaiden asiantuntijoiden kanssa työoikeuden saralla.

Mikä on paras muistosi Lexistä?

Parhaat muistoni Lexistä liittyvät ehdottomasti Lexin legendaarisiin vuosijuhliin.

Vinkkejä Lexiläisille

Mitä opiskeluajasta kannattaa yleisesti ottaa irti?

Opiskeluajasta kannattaa ennen kaikkea nauttia, sillä se menee nopeasti ohi. Suosittelen osallistumaan erilaisiin opiskelijatapahtumiin, verkostoitumaan ja, mikäli mahdollista, lähtemään vaihtoon. Kursseja kannattaa ottaa myös oman tiedekunnan ulkopuolelta, ja etenkin kauppatieteiden kurssit ovat hyödyllisiä, mikäli asianajotoimistossa työskentely kiinnostaa.

Mitkä ovat kolme parasta vinkkiäsi opiskelijalle, joka on hakeutumassa asianajotoimistoon töihin?

1. Mikäli et ole vielä löytänyt omaa oikeudenalaasi, ole avoin eri praktiikoille. Tutustumalla eri oikeudenaloihin ja niihin liittyviin työtehtäviin löydät omat vahvuutesi ja kiinnostuksenkohteesi.

2. Tutustu asianajotoimistoon ja tiimiin, johon haet. Käy läpi asianajotoimiston sosiaalinen media ja kotisivut. Mieti, onko tiimi juuri tehnyt mielenkiintoisen projektin tai kirjoittanut blogin, johon voit viitata haastattelussa.

3. Pyydä kaveria tai perheenjäsentä lukemaan hakemuksesi läpi ja pyydä yleistä palautetta. Hakemus ja CV on hyvä pitää lyhyenä ja ytimekkäänä.

Lexiläisen vuosi

Lexiläisten Vuosi -palstalla pureudutaan ajankohtaiseen aiheeseen kanssalexiläisten kokemusten kautta sekä annetaan vinkkejä ja apuja sujuvampaan opiskelija-arkeen! Vuoden viimeisen kirjoituksen aiheena on liikunta, ja esittelyssä liikuntajaoston järjestämät yleiset liikuntavuorot!

Yleisen liikuntavuoron vetäjänä vuonna 2024 toimii Nelli Peltonen, ja artikkeli perustuu hänen haastatteluunsa.

TEKSTI | RIIKKA YLI-JAMA

KUVAT | HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMI PIXABAY

Lex ry järjestää monenlaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, mutta millaisia ovat yhdistyksen tarjoamat liikuntamahdollisuudet? Miten niihin pääsee mukaan ja kenelle ne sopivat?

Lexin liikunnallinen tapahtumatoiminta on monipuolista: se jakautuu yksittäisiin vaihtuviin lajikokeiluihin, vuosittaisiin isompiin liikuntatapahtumiin, urheilukerhojen toimintaan sekä yleisiin liikuntavuoroihin. Lajikokeiluissa on käyty spinning-tunnilla, pilateksessa, potkunyrkkeilyssä ja crossfittaamassa. Urheilukerhot järjestävät viikottain treenivuoroja, joihin lexiläiset saavat osallistua vapaasti: Bootlexissä pelataan jalkapalloa, Puuhelmissä salibandya ja LexHockeyssä jääkiekkoa. Yleinen liikuntavuoro taas on viikoittainen urheiluvuoro, jossa harrastetaan tavallista arkiliikuntaa kuten lenkkeilyä, sulkapalloa tai venyttelyä.

Suurimmista urheilutapahtumista tiedotetaan Lexinfossa ja niihin ilmoittaudutaan muiden tapahtumien tavoin. Lajikokeiluista ilmoitetaan niin ikään Lexinfossa, ja ne ovat yleensä maksuttomia osallistujilleen. Urheilukerhojen harjoituksiin ja yleiselle liikuntavuorolle taas voi ilmestyä paikalle, ja kaikki pääsevät mukaan.

Urheilutoiminta sopii kaikille urheilutausta ja kunnosta riippumatta: Lajikokeiluissa tarkoituksena on nimensä mukaisesti kokeilla erilaisia lajeja, eikä aikaisempi harrastustausta ole edellytyksenä. Niiden tarkoituksena nimenomaan onkin päästä tutustumaan kokonaan uusin lajeihin! Urheilukerhot ja liikuntakerhot taas tarjoavat säännöllisen liikuntamahdollisuuden, joten jos kaipaat arkeesi lisää liikuntaa, ne ovat helppo tapa lisätä aktiivisuutta! Myöskäin nämä sopivat siis kaikille halukkaille!

Mitä ovat Lexin yleiset liikuntavuorot? Miten niihin pääsee osallistumaan tai miten niitä pääsee vetämään? Pystyykö liikuntavuorojen sisältöön vaikuttamaan?

Yleisen liikuntavuoron tarkoituksena on kannustaa lexiläisiä liikkumaan sekä tarjota mahdollisuus päästä liikkumaan yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Yleinen liikuntavuoro onkin aktivoitunut vuoden 2024 aikana lähes viikoittaiseksi. Liikuntavuoron aika ja paikka vaihtelevat sen mukaan, mitä kulloinkin on ohjelmassa. Vuoro pyritään aina järjestämään sellaisena ajankohtana, että opiskelijoilla olisi aidosti mahdollisuus osallistua ja päällekkäisyyksiä muiden tapahtumien kanssa pyritään välttämään. Liikuntavuorolle on oma Whatsapp-ryhmä, kuten kaikilla muillakin kerhoilla. Ryhmässä tiedotetaan tulevista vuoroista, niiden ohjelmasta sekä osallistujat pääsevät vaikuttamaan vuoron ajankohtaan. Kun vuoro on vahvistettu ryhmässä, kuka tahansa voi ilmaantua paikalle ilman ennakkoilmoittaumista. Vetämisvastuu yleisestä liikuntavuorosta on vetäjällä, ja tuohon pestiin valitaan aina vuodeksi kerrallaan yksi henkilö. Mikäli sporttihommat kiinnostaa, haku aukeaa taas alkuvuodesta! Vuoden mittaan jokaisella on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa vuorojen sisältöön ehdottamalla uusia lajeja. Tänä vuonna liikuntavuorojen teemana ovat olleet helpos -

ti lähestyttävät lajit: venyttely, porrastreeni, rantalentopallo sekä sulkapallo. Suurinta suosiota on nauttinut lenkkeily, jota on treenailtu eniten.

Kuka voi osallistua liikuntavuoroille? Voiko niille osallistua yksin, pääseekö porukkaan? Millaista kuntoa vuoroille osallistuminen edellyttää? Entä jos ei pysy mukana porukan vauhdissa?

Yleiset liikuntavuorot ovat kynnyksettömiä mahdollisuuksia päästä harrastamaan liikuntaa ja tapaamaan uusia kasvoja: jokaisella vuorolla on oma vaihtuva kokoonpanonsa ja jokaisella on aidosti mahdollisuus osallistua. Vuorot sopivat kaikille, myös aloittelijoille: jokaisella löytyy varmasti sopiva vauhti ja seura. Tänä vuonna suosiota on nauttinut lenkkeily sen helppouden takia: se on ollut osallistujien suosiossa, se ei vaadi ennakkovalmistelua ja se on helposti muokattavissa omaa kuntotasoa vastaavaksi. Syysflunssien kourissa moni on hidastanut vauhdin kävelylenkiksi, eli tahdin saa todellakin päättää oman fiiliksen mukaan!

Opiskelijan työ on pitkälti istumista, ja etenkin iltojen pimetessä ulkoilu ja liikkuminen helposti jää muiden kiireiden jalkoihin. Miten liikunnan saisi osaksi arkea?

Rohkea osallistuminen Lexin sporttisimpiin tapahtumiin on ehdottomasti ensimmäinen vinkki: tapahtumakalenterissa on runsain mitoin erilaisia liikunnallisia tapahtumia sekä urheilukerhotoimintaa, eli jokaiselle löytyy jotakin. Paras tapa lisätä liikuntaa omaan arkeen on ensinäkin löytää itselleen mieluisat liikkumismuodot ja tämän jälkeen laittaa viikon alkaessa kalenteriin ylös. Kun treenit ovat ylhäällä kalenterissa, näin ne tulee myös tehtyä. Liikkumismuotona kannattaa panostaa hyötyliikuntaan: yliopistolle, kauppaan ja kavereille kannattaa kävellä tai pyöräillä, ja sitä kautta lisätä omaa päivittäistä aktiivisuutta!

Oma suosikkiliikuntatapahtuma? Entä unelmien liikuntatapahtuma?

Suosikkina DittisVaellus ja unelmissa Lexin omat painonnostokisat.

Artikkeliin haastateltu yleisen liikuntavuoron vetäjää Nelli Peltosta.

SAKKE

– Lexiläisten kokemuksia oikkareiden suurtapahtumasta

Marraskuisena perjantaina Jyväskylän kadut täyttyivät bolognanpunaisista haalareista oikkareiden ympäri Suomen saapuessa viettämään SAKKE:a. Näky oli monelle varmasti melko harvinainen, sillä Jyväskylän yliopistossa ei ole oikeustieteellistä tiedekuntaa. SAKKE on Juristiliiton ja oikkariainejärjestöjen yhteinen tapahtuma, joka järjestetään parillisina vuosina. Tänä vuonna SAKKE täytti 30 vuotta ja juhlavuotenaan se rantautui Jyväskylään.

Perjantai-iltana, kun olimme saaneet hotellihuoneet, koitti aika lähteä

kohti yliopistoa, jossa oli lyhyt tervetulotilaisuus. Tervetuliaispuheen meille piti Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto , joka on itsekin entinen lexiläinen. Koivisto tietenkin ylisti lexiläisiä puheensa alussa aktiivisimmiksi, eikä ihme, sillä Lexiläisillä oli ylivoimaisesti suurin edustus SAKKE:ssa verrattuna muihin ainejärjestöihin. Koivisto kertoi meille Jyväskylästä ja siitä, kuinka olennainen ja näkyvä osa opiskelijat ovat kaupunkia.

Puheen jälkeen kaikkien oikkariainejärjestöjen SAKKE-vastaavat sekä Juristiliiton opiskelijakoordinaattorit esittäytyivät ja kertoivat hieman viikonlopun tapahtumista. Seuraavaksi oli aika jakautua ryhmiin illan rastikierrosta varten. Rastikierroksella pääsimme tutustumaan muiden kaupunkien oikkareihin, sillä ryhmissä oli jäseniä eri ainejärjestöistä. Kierroksella pääsimme myös näkemään Jyväskylää suorittaessamme tehtäviä ympäri kaupungin. Rasteja meille piti esimerkiksi Jyväskylän korkeakoulujen ainejärjestöt ja kerhot. Lauantaina hotelliaamupalan jälkeen aloimme valmistautumaan päivän seminaareihin. Ensimmäisen seminaarin meille saapui pi t ämään Equilibriumilta Patrick Aarikka ja seminaarin aiheena oli kryptovarannot ja lohkoketjut. Aarikka kertoi meille esimerkiksi kryptovarojen käytön haasteista, kryptorahanpesusta ja tietenkin kryptovaroihin sovellettavasta lainsäädännöstä. Aarikkan mukaan Euroopan unioni on ensimmäisenä hallintoalueena alkanut sääntelemään kryptovaroja luomalla kryptovaramarkkina-asetuksen. Toisen ja kolmannen seminaarin meille piti Minjonilta Sarita Schröder ja Vilma Piipponen . Heidän ensimmäinen seminaarinsa käsitteli verkostoitumista, joka oli hyvin tilanteeseen soveltuva aihe, sillä SAKKE oli täynnä verkostoitumista. Seminaarissa pohdittiin sitä, miksi rakentaa verkostoa ja miten aloittaa verkostoituminen. Schröderin ja

TEKSTI | LOTTA HAAPANIEMI KUVAT | LOTTA HAAPANIEMI PAULIINA NYLUND

Mikä SAKKE?

Piipposen vinkit keskittyivät lähinnä työelämään, mutta he painottivat myös sitä, kuinka tärkeää on aloittaa verkostoituminen jo nyt. Myös vanhojen, esimerkiksi lukioaikaisten, verkostojen ylläpitäminen on heidän mukaansa tärkeää. Heidän seuraavan seminaarinsa aiheena oli juristin esiintymistaidot. Seminaarissa puhuttiin muun muassa jännittämisestä ja esiintymistilanteisiin valmistautumisesta. Schröderin mukaan juristin on tärkeää harjoitella tulevia esiintymistilanteita varten. Sain seminaareista paljon hyödyllistä tietoa ja taitoa, jota aion tulevaisuudessa hyödyntää.

Seuraava seminaari koski neuvottelutaitoja ja sen saapui pitämään Valtakunnansovittelija Anu Sajavaara . Sajavaara kertoi, millaisia työtehtäviä hänellä on ja millaisia taitoja tarvitaan neuvottelussa ja sovittelussa. Sovittelija auttaa työmarkkinaosapuolia hakemaan ratkaisua työriidoissa. Valtakunnansovittelijan tehtävään edellytetään juristin tutkintoa, mutta pelkällä juridiikalla ei kuitenkaan pärjää vaan tehtävään vaaditaan lisäksi esimerkiksi järjestelmän syvällistä tuntemusta ja psykologista silmää. Viimeisen eli viidennen seminaarin piti Hannes Snellmanilta Julia Ranta ja sen aiheena oli Vetyenergia ja sen sääntely. Ranta puhui esimerkiksi vetytaloudesta ja sen sääntelystä sekä vetyinfrastruktuurista. Lauantai-iltana järjestettiin iltajuhla tapahtumakeskus Paviljongissa. Juhlassa muun muassa syötiin hyvää illallista, laulettiin ja tutustuttiin muihin oikkareihin. Kaikki kaupungit esittivät myös kaupunkilaulun, joista paras voitti. Tällä kertaa Judica, eli Joensuun oikkarit voittivat hienolla laulullaan. Iltajuhlaa lähdettiin jatkamaan Jyväskylän parhaimpaan yökerhoon eli Club Escapeen. Sunnuntaina pian herättyämme lähdimme bussikuljetuksilla sillikselle, eli Jyvällikselle. Myös silliksen tarjoilut olivat kohdillaan, nimittäin

- Juristiliiton ja Suomen oikkariainejärjestöjen yhdessä järjestämä tapahtuma

- Järjestetään kahden vuoden välein

- Kohteena kaupunki, jossa ei sijaitse oikeustieteellistä tiedekuntaa, vuonna 2024 kohteena Jyväskylä

- Sisältää seminaareja, erilaisia aktiviteetteja sekä iltaohjelmaa

kaikki saivat pizzaa ja muuta pientä naposteltavaa. Muutaman tunnin ajan saimme vielä syödä, kuunnella musiikkia ja nauttia muiden oikkareiden seurasta. Illan lähestyessä oli aika hyvästellä muiden ainejärjestöjen oikkarit, sillä kaikilla lähti kuljetukset kohti omia kaupunkejaan. SAKKE oli todella onnistunut ja hauska reissu, jonne kannustan myös muita oikkareita lähtemään taas kahden vuoden päästä!

Ryhmäytyminen, ystävät ja yksinäisyys - fuksien ajatuksia syksystä

Havahduin eräänä sateisena syyspäivänä siihen, miten äärettömän väsynyt olen. Kun fuksiviikosta on kulunut jo muutama kuukausi ja arki on lähtenyt pyörimään, ehdin pysähtyä miettimään, kuinka raskas kulunut syksy on ollut. Minua ei kuitenkaan vaivaa opinnoista johtuva väsymys vaan sosiaalinen ylikuormitus.

Väittäisin, että jokainen tätä tekstiä lukeva tunnustaa jännittäneensä opintojen aloitusta ja erityisesti sitä, löytyykö omaa ystäväporukkaa ollenkaan. Minullekin tämä huoli jyskytti koko kesän takaraivossa. Tavallaan tuntui hölmöltä edes huolehtia asiasta; Olen käynyt ala-asteen, yläasteen ja lukion eri kouluissa, uusien ihmisten kanssa ja aina löytänyt uusia ystäviä, mutta jokin tuntui tällä kertaa erilaiselta.

Ehkä eniten kuitenkin mietitytti se, että nämä uudet ihmiset, jotka pian tapaisin, tulevat olemaan joskus kollegoitani. He muodostavat tulevaisuudessa valtaosan sosiaalisesta piiristäni, joten olisi äärimmäisen tärkeää, että löydän heidän joukostaan myös läheisiä ystäviä. Aikuistumisen kynnyksellä oman porukan löytäminen tuntuu todel -

la merkittävältä.

Kaverien etsiminen ja ryhmäytyminen on kuitenkin todella raskasta. Vaikka mielestäni ryhmäytymisestä tehtiin fuksiviikolla ainejärjestön puolesta mahdollisimman helppoa, ei se poista sosiaalista kuormitusta, jonka uusien ystävien etsintä aiheuttaa. Ihminen on laumaeläin ja kun meidät heittää keskelle tuntemattomia ihmisiä etsimään uutta laumaa, kaikkein ekstroverteinkin yksilö lopulta väsähtää. Toivottavasti suurin osa kuitenkin kokee, että etsintä on tuottanut tulosta ja ympärille on löytynyt ystäviä.

Minua kiinnosti kuulla muidenkin fuksien ajatuksia ryhmäytymisestä, ystävien löytämisestä sekä yksinäisyydestä. Omien kavereiden kanssa olin jo keskustellut aiheesta, mutta halusin antaa muillekin fukseille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin. Erityisesti niille, joilla ei vielä ole ketään, jonka kanssa jutella. Aihe voi kuitenkin olla monille herkkä, joten toteutin anonyymin Forms-kyselyn, jossa fuksit pääsivät vastaamaan muutamaan monivalintakysymykseen, sekä kertomaan avoimesti ajatuksiaan aiheisiin liittyen. Kyselyyn vastasi lopulta 47 henkilöä.

TEKSTI | SIIRI VAAHERSALO KUVAT | VERNA NISKANEN

Kyselyyn vastanneista 87% kertoi löytäneensä jo kaverin tai kaveriporukan. Kysyin myös, kokevatko fuksit voivansa lähestyä muitakin fukseja, kuin vain läheisimpiä ystäviään. Tähän 15% vastasi kyllä, 55% vastasi kyllä, suurimmalle osalle ja 30% vastasi ei. Minua ilahduttaa kuulla, että iso osa on löytänyt jo kavereita, ja että iso osa myös kokee suurimman osan fukseista olevan helposti lähestyttäviä, vaikka kyseessä ei olisi lähin ystävä.

Tässä on kuitenkin parantamisen varaa. Monissa avoimissa vastauksissa nousi esiin huoli siitä, että ryhmäytyminen ja erityisesti ryhmien sekoittuminen on jo päättynyt, ja että tuntuu vaikealta enää tutustua ihmisiin, joilla on jo tiivis porukka:

"Porukat muodostuivat lähes heti ja ovat myös aika suljettuja. En usko, että kenelläkään oli mahdollisuutta edes jutella jokaiselle kanssafuksille ennen kuin porukat lukkiutui, jonka vuoksi moni ei välttämättä ehtinyt löytää omankaltaisia kavereita ympärilleen."

"Aika lailla sattumaa mihin päätyy. En ole läheskään kaikille jutellu keille oisin halunnu ja nyt tuntuu jo liian myöhäseltä.

Tuntuu et monet hengaa samoissa porukoissa ja ite vähä jääny sellasten ulkopuolelle."

"On helppo jäädä vain niiden jo tutuiksi käyneiden ihmisten seuraan - - , mutta olisi mukavaa tutustua paremmin muihinkin. On monia ihmisiä, jotka vaikuttavat tosi hyviltä tyypeiltä mutta en oikein enää tiedä miten tässä vaiheessa lähestyä heitä."

On hyvä muistaa, että tiiviit ryhmät vaikuttavat helposti suljetuilta ryhmiltä, joihin ei hyväksytä ulkopuolisia. Olemme kuitenkin tunteneet toisemme vasta muutaman kuukauden ja jokainen meistä voi vielä löytää uusia hyviä ystäviä. Omaa kaveriporukkaa ja mahdollisuuksia ei siis kannata "sulkea" vielä tässä vaiheessa, mieluiten ei koskaan.

Kyselyyn vastanneista 64% vastasi kokevansa olonsa ainakin välillä yksinäiseksi, 36% ei. Vastanneista 9% vastasi kokeneensa kiusaamista tai syrjintää muiden lexiläisten toimesta. Tämän määrän pitäisi ehdottomasti olla pyöreä nolla. Jos yksikään lexiläinen -fuksi tai kuka tahansa-, kokee syrjintää tai kiusaamista, meillä jokaisella on peiliin katsomisen paikka. On jokaisen meidän vastuulla pitää huolta sellaisesta opiskeluympäristöstä ja tulevaisuudessa työympäristöstä, jossa jokainen voi olla vapaasti oma itsensä, ilman pelkoa syrjinnästä ja kiusaamisesta. Toivon etten esitä kovin epäsuosittua mielipidettä, jos väitän, että jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi osata käyttäytyä vähintään ystävällisesti jokaista kohtaan.

Avoimissa vastauksissa nousi esille paljon ajatuksia yksinäisyydestä:

"Koen että minulla on useita ihmisiä, joihin voi ottaa yhteyttä ja käydä tapahtumissa yms. mutta vähemmän ihmisiä, joiden kanssa oikeasti klikkaa. Tämä ehkä vähän lisää yksinäisyyden tunnetta etenkin, kun muutenkin on muuttanut täysin uudelle paikkakunnalle."

"Uusien ihmisten kanssa oleminen on helposti henkisesti kuormittavampaa, kuin vanhojen tuttujen kanssa oleminen, jolloin saattaa tuntua yksinäiseltä kun ympärillä on ihmisiä, jotka eivät tunne sinua kunnolla."

"Itsellä kestää kauan päästää ihmiset lähelle ja luottaa että he välittävät, joten tuntuu edelleen, ettei ole täällä oikein ihmisiä, joihin tukeutua kunnolla, vaikka kavereita onkin."

Edellisiin vastauksiin viitaten, suurimmalla osalla yksinäisyyttä varmasti selittää uusi ympäristö ja uudet ihmiset. Syvempien ihmissuhteiden luominen kestää pidempään kuin muutaman kuukauden ja täysin uusien ihmisten seurassa oleminen on raskasta. Kuten varmasti monet muut, itsekin jätin syksyllä taakseni monia vuosia kestäneet ystävyyssuhteet; ihmiset, jotka ovat olleet kanssani tähänastisen elämäni suurimmat ilot ja surut. Samaan aikaan kun vanhat turvaverkkomme eivät ole enää yhtä lähellä, me avaamme itsemme ja paljastamme uusia puolia itsestämme käytännössä tuntemattomille ihmisille.

Pyysin fukseilta myös ajatuksia Lexin tapahtumista ja niiden juhlintapainotteisuudesta. Moni kertoi, että Lex järjestää sopivassa suhteessa juhlimista, sekä muita aktiviteettejä. Osa kuitenkin toivoi enemmän myös täysin alkoholittomia tapahtumia ja toi esiin, että esimerkiksi tapahtumien jatkoilla on vaikea tutustua ihmisiin. Musiikin ja basson jyskeessä yökerholla tai Kirkkotiellä on kieltämättä vaikea keskustella kovin syvällisesti. Rauhallisemmissa tapahtumissa uusiin ihmisiin tutustuminen on helpompaa ja niiden kautta on mahdollisuus myös löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Kannustankin kaikkia osallistumaan myös muihin tapahtumiin kuin juhlintaan.

On täysin ymmärrettävää, että vielä tässä vaiheessa jokainen ei ole välttämättä löytänyt niitä loppuelämän lähimpiä ihmisiä. Jos vanhempia vuosikurssilaisia on kuitenkin uskominen, fuksivuoden ensimmäiset kuukaudet eivät ole mikään lopullinen tuomio koko opiskeluajan sosiaalisesta elämästä. Vaikka moni tuntee yksinäisyyttä, ja ystävien löytäminen vielä huolettaa, toivon että joka ikinen meistä löytää yliopistosta merkityksellisiä ihmissuhteita. Olkaa avoimia uudelle!

Vaihdossa

Kiinnostaako vaihtoon lähteminen? Vaihtoon lähtö mahdollistaa opiskelijalle

irrottautumisen arjesta tutussa ja turvallisessa ympäristössä ja avaa ikkunan maailmalle.

Tänä vuonna Vaihdossa-palstalla ollaan kuultu lexiläisten kokemuksia eri kohteista. Palstan parissa voit siis matkustaa eri puolille maailmaa myös omalta kotisohvalta.

Vuoden viimeisesen lehden Vaihdossa-palstalla suunnataan Australiaan ja kuullaan arjesta paikallisessa yliopistossa.

TEKSTI | KAAPO HAVULUOTO KUVAT | HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMI

MurdochUniversity

Morjesta ja terveiset Australian aurinkoisimmasta kaupungista, Perthistä! Olen viihtynyt täällä nyt noin viitisen kuukautta ja ajattelin kertoa tyypillisestä päivästä vaihtokohteessani lukukauden keskellä. Taustatietona: Läntisen Australian Murdoch Universityssa oli mahdollista ottaa kolme 7,5 opintopisteen kurssia, ja valitsin itselleni Equityn, White Collar Crimen ja Australian Legal Systemin. Kaikki kurssit olivat mielenkiintoisia ja seuraava kuvaus liittyy tyypilliseen torstaihin. Herään noin klo 7.45. Asun kampuksen viereisessä “ylioppilaskylässä”, joten klo 8.30 alkavaan White Collar Crimen seminaariin on vielä runsaasti aikaa. Aamutoimissa ja aamupalan laitossa joutuu joskus joustamaan, jos kämppikset sattuvat olemaan hereillä jo tuohon aikaan. Yliopistoa kohden lähden reppu selässä, lätsä päässä, T-paita päällä sekä urheilushortsit ja släbärit jalassa kohti luentosalia. Luentoa varten on tullut lukea 4 tutkimusartikkelia liittyen isojen yritysten tekemiin rikoksiin ja niistä tehtyihin havaintoihin. Luentosali on tapansa mukaan noin puolillaan, sillä osallistumispakkoa ei ole ja kyseisen kurssi kuuluu muihin opintoihin. Seminaari aloitetaan käymällä paikallisia ja kansainvälisiä rikostapauksia viime viikolta. Sen jälkeen siirrytään päivän aiheeseen ja sen käsittelyä ohjanneisiin kysymyksiin. Luennolla on aktiivista porukkaa, ja koska aihe on kriminologian ja oikeustieteen välimaastossa, osallistujat uskaltavat myös esittää omia mielipiteitään. Kaikkeen tähän kuluu taukoineen noin 2 tuntia. Sen jälkeen vaihdan käytävän toiselle puolelle klo 10.30 alkavalle Equityn pienryhmäopetustunnille. Tunnilla käydään kurssin vastuuhenkilön ohjaamana noin 10 opiskelijan ryhmässä läpi opettajan keksimää tapausta, johon on tarkoitus soveltaa kyseisellä viikolla luennolla opetettua Equityn doktriinia sekä keksiä mahdolliset korvaukset, joita kantaja voisi vaatia tapauksessa. Tällaiset tunnit ovat yleensä intensiivisiä, sillä osallistujia on tarkoituksella vähän ja aktiivisuutta vaaditaan. Toki tunnilla myös oppii tämän vuoksi varsin tehokkaasti.

Nimi: Kaapo Havuluoto

Vuosikurssi: 5

Vaihdon pituus: 4,5 kk

Vaihtokohde: Perth, Australia

Miksi juuri kyseinen kohde? Oikeasti kaukana oleva kohde, jonka kulttuuri ja elämäntyyli vaikuttivat mielenkiintoisilta.

Equityn pienryhmäopetus loppuu noin klo 12.15 ja tällöin on sopiva aika lähteä kiertämään kampuksella joka torstai olevia kojuja. Kojuissa myydään monenlaista, kuten donitseja ja kirjoja, tarjotaan erilaisia palveluja sekä pyritään markkinoimaan erilaisia kerhoja, joiden osallistujiksi opiskelijoita toivotaan. Kierrän kojut pikaisesti ja tämän jälkeen siirryn etsimään lounasta kampuksen ravintoloista. Valitettavasti paikalliset opiskelijaravintolat ohentavat lompakkoa varsin tehokkaasti. Ruoka on tosin tästä syystä myös erittäin korkeatasoista. Sopivaa ruokaa ei kuitenkaan löydy ja päätänkin lähteä

etsiskelemään sopivaa lounaspaikkaa paikallisen kaverini kanssa. Onnekseni hän omistaa auton, sillä vaikka Perthin julkinen liikenne toimii varsin hyvin, on se silti rakennettu autoilijat prioriteettina. Päädymme kaverilleni tuttuun paikkaan, Varsity Burgersiin, tilaamme lounasta ja pohdimme kysymystä, mihin seuraavaksi. Kaverini on innokas näyttämään erilaisia vähemmän tunnettuja paikkoja, joten vierailemme eräässä niemessä. Kyseinen niemi on siitä erikoinen muodostelma, että laskuveden aikaan siitä pystyy kävelemään vastarannalle vedestä kohoavaa hiekkasärkkää pitkin. Tämän jälkeen käymme vielä kiertelemässä muutamassa paikassa autolla, jonka jälkeen kaverini on palattava yliopistolle iltapäivän luentoaan varten. Minulla päivä on kuitenkin jo päättynyt koulun osalta.

Palaan asunnolleni klo 16.30. Lepään hetken asunnollani ja järjeste -

len kouluasioita kuntoon, jonka jälkeen siirryn vaihtokaverieni luo hetkeksi. Murdochin “ylioppilaskylä” on kätevä paikka, sillä se kerää lähes kaikki vaihto-opiskelijat samaan paikkaan sekä järjestää omaa ohjelmaansa. Siirrymmekin noin klo 18.30 Pancake Night –nimiseen tapahtumaan, jossa nimensä mukaisesti saa ilmaiseksi pannukakkuja niin paljon kuin haluaa. Säästeliäänä vaihtarina sivuutan oikean ruuan illan osalta ja korvaan sen näillä sokerisilla lätyillä. Tapahtumassa on kalorien keräämisen lisäksi hauska vaihtaa kuulumisia kavereiden kanssa. Noin klo 20.00 lähden takaisin kohti asuntoani. Päätän pestä vielä pyykkiä pesutuvassa ja katsoa sarjaa omassa huoneessani. Noin klo 22.30 teen vielä iltapalaa, jota kämppäkaverini ymmärrettävästi ihmettelevät ja tämän jälkeen painun nukkumaan. Elämä on välillä arkista täälläkin, mutta silti mukavan rentoa.

Kaiken juridiikasta tarjoaa Alma Legal Insights

KURSSIKIRJAT JA LAKITIETO E-AINEISTOINA

Palveluitamme käytät veloituksetta yliopiston verkossa.

VERKKOKIRJAHYLLY

Alan parhaiden asiantuntijoiden ylläpitämät hakuteokset ja juridiikan kirjallisuus kaikilta oikeudenaloilta – kurssi- ja tenttikirjasi diginä.

SUOMEN LAKI -HAKUPALVELU

Aina ajantasainen lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja esityöt, linkitettyinä Verkkokirjahyllyn kirjoihin.

SHOP.ALMATALENT.FI

Opiskelijan kirjakauppa: koko ammattikirjavalikoimamme -40 %. Saat alekoodin ainejärjestöltäsi.

JURISTIKIRJE

Maksuton Juristikirje tarjoaa kahden viikon välein asiantuntijahaastatteluja sekä juttuja juridiikan ilmiöistä ja ihmisistä. Tilaa ja tiedät, mitä alalla tapahtuu!

Lue lisää ja tutustu: almainsights.fi/e-aineistot-opiskelijoille

Oikea tieto oikeaan aikaan.

Kyberturvallisuus suurennuslasin alla

TEKSTI | VERNA NISKANEN KUVAT | PIXABAY

Uusi NIS2-direktiivi pyrkii entistä paremmin ottamaan huomioon kyberturvallisuusriskit ja asettaa uusia velvoitteita tietoturvaan liittyville toimenpiteille. Missä vaiheessa Suomessa mennään uuden sääntelyn kanssa?

Entä miten direktiivi parantaa tavallisten ihmisten tietoturvaa ja digitaalisten palveluiden luotettavuutta?

Tietoturva ja sen eri ulottuvuudet herättävät jatkuvasti keskustelua. Oikeustieteen näkökulmasta kiinnostavaa tietenkin on se, miten asiasta säädetään lailla ja miten nopeasti muutoksiin pystytään sääntelyllä reagoimaan. Kiistatonta on, että tarve uudistukselle on jatkuvaa, mutta tästä huolimatta uusi sääntely seuraa aina enemmän tai vähemmän uudistustarpeen luonutta tilaa perässä. Teknologian kehittyessä sääntelyn merkitys korostuu ja entistä keskeisempään rooliin nousee myös se, miten kriittisten toimijoiden toimintavarmuus saadaan turvattua. Suomen kannalta hyvin keskeistä on, miten ja missä laajuudessa asioista on säädetty EU-tasolla. EU:n uusi verkko-ja tietoturvadirektiivinä tunnettu NIS2-direktiivi (Network and Information Security Directive) asettaa jäsenvaltioille uusia velvoitteita tietoturvan hallintaan ja raportointivelvoitteisiin liittyen. Turvallisuutta sääntelee NIS2-direktiivin ohella myös

toinen tänä vuonna voimaan astunut resilienssidirektiivi CER, joka painottaa liiketoiminnan jatkuvuuden suunnittelua ja nopeaa palautumista häiriötilanteista. NIS2-direktiivin tarkoitus on varmistaa, että turvallisuustoimista vastuussa oleva organisaatio pystyy itse tunnistamaan ja hallitsemaan toimintaansa liittyvät kyberturvallisuusriskit ja siten säilyttämään toimintavarmuutensa myös mahdollisissa häiriötilanteissa. Sen tavoitteena on siten elintärkeiden palveluiden keskeytyksettömän toiminnan turvaaminen muuttuvassa ympäristössä. Uutta direktiiviä edeltää NIS1-direktiivi, jossa asetettujen tavoitteiden toteutumista uusi direktiivi pystyy vahvemmin erilaisilta organisaatioilta ja toimijoilta edellyttämään. Direktiivi on julkaistu joulukuussa 2022 ja tullut voimaan seuraavan vuoden alussa. Muiden direktiivien tavoin NIS2-direktiivistä on tehtävä Suomessa lakiesitys, jossa saatetaan uuden direktiivin velvoitteet osaksi kansallista lainsäädäntöä ja samalla korvataan aiem -

man NIS1-direktiivin asettamat täytäntöönpanosäännökset. Uusi kansallinen laki tulee ainakin laajentamaan tietoturvavaatumuksia koskemaan edeltäjäänsä (NIS1-direktiivi) nähden useampia eri toimialoja. Myös riskienhallintaa ja tietoturvapoikkeamista raportointia parennetaan ja kyberturvallisuuden takaamiseksi selkeytetään ja luodaan teknisiä ja hallinnollisia toimenpiteitä. Laki tulee myös sisältämään sanktioita, joita määrätään, mikäli tietoturvavelvoitteita ei noudateta. Sanktiot koostuvat erilaisista seuraamus- ja sakkorangaistuksista. Direktiivi on astunut voimaan viime vuoden puolella, mutta määräajaksi sen kansalliselle täytäntöönpanolle oli asetettu 17. lokakuuta 2024. Huomionarvoista on se, ettei Suomi ehtinyt asetettuun määräaikaan. Lakiesitys aiheesta annettiin eduskunnalle vasta toukokuussa 2024, ja sen käsittely on vielä kesken. Viivästys ei ole täysin tavaton, mutta siitä huolimatta merkittävä. Direktiiviin tarkoitus on edistää kyberturvallisuutta erityisen turvallisuusherkillä sektoreilla, kuten terveydenhuoltoon ja energiaan liittyvillä toimialoilla. Direktiivin edellyttämät vahvemmat suoja- ja turvallisuusvaatimukset eivät tule Suomessa sitovasti voimaan ennen kansallisen lain valmistumista ja tästä syystä viivästyminen lisää riskiä ja mahdollisen vahingon vakavuutta erityisesti näillä kriittisillä toimialoilla. Kriittiset toimialat ovat juuri niitä, joita valtaosa ihmisistä käyttää päivittäin ja siksi niihin liittyvät turvallisuuspuutteet vaikuttavat turvallisuusuhan toteutuessa välittömästi lähes kaikkiin meistä. Kun näiden sektorien tietoturvaa kyetään parantamaan, ihmiset voivat luottaa arjessaan siihen, että palvelut kuten energiantuotanto, terveydenhuoltojärjestelmät, pankkiasiointi sekä digitaalinen infrastruktuuri toimivat turvallisesti ilman kyberhyökkäysten tuottamia katkoksia.

NIS2-direktiivin 21 artikla

1) riskianalyysejä ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskevat politiikat;

2) poikkeamien käsittely;

3) toiminnan jatkuvuuden hallinta, esimerkiksi varmuuskopiointi ja palautumissuunnittelu, sekä kriisinhallinta;

4) toimitusketjun turvallisuus, mukaan lukien kunkin toimijan ja sen välittömien toimittajien tai palveluntarjoajien välisten suhteiden turvallisuusnäkökohdat;

5) verkko- ja tietojärjestelmien hankinnan, kehittämisen ja ylläpidon turvallisuus, mukaan lukien haavoittuvuuksien käsittely ja julkistaminen;

6) toimintaperiaatteet ja menettelyt, joilla arvioidaan kyberturvallisuusriskien hallintatoimenpiteiden tehokkuutta;

7) perustason kyberhygieniakäytännöt ja kyberturvallisuuskoulutus;

8) toimintaperiaatteet ja menettelyt, jotka koskevat kryptografian ja tarvittaessa salauksen käyttöä;

9) henkilöstöturvallisuus, pääsynhallintaperiaatteet ja omaisuudenhallinta;

10) tarvittaessa monivaiheisen todennuksen tai jatkuvan todennuksen ratkaisujen, suojatun puhe-, video- ja tekstiviestinnän sekä suojattujen hätäviestintäjärjestelmien käyttö toimijan toiminnassa.

Lisätietoja aiheesta TRAFICOMin Kyberturvallisuuskeskuksen sivuilta (https://www.Traficom.fi ) sekä Finnish Information Security Clusterin (FISC) - Kyberala ry:n julkaisemasta NIS2-direktiivin soveltamisoppaasta.

Myrskyä, tyyntä –opintoedunvalvonnan vuosi paketissa

Vuoden viimeinen LexPress tarkoittaa myös vuoden viimeistä Opintopalstaa. Omat tunteet vuoden ja siten opintovastaavan pestin päättyessä ovat monenkirjavat. Yhtäältä on haikeaa jättää taaksensa tehtävä, joka on itselle antanut vuoden aikana paljon. Toisaalta vuosi ei ole ollut helppo tai kevyt ja omalla tavallaan on jopa huojentavaa ajatella, että vastuut pian loppuvat. Näin loppuvuodesta on joka tapauksessa hyvä pysähtyä katsomaan taakseen ja miettiä, mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtua. Vuosi alkoi ON-tutkintouudistuksen viimeistelytyöllä. Samalla vuoden alkuun osui yleisten määräysten päivitystyö. Osana yleisiä määräyksiä päivitettiin muun muassa erikoistumisjaksojen valintaprosessi. Kevään uudistustyön jälkeen syksyllä pöydällä on ollut paljon uudistuksiin liittyvää valvontatyötä ja tässä kanssalexiläiset ovat hyvin olleet pitämässä opintovastaavaa kartalla siitä, miten uudistus eri vuosikursseilla toteutuu. Lisäksi koko vuoden halloped-toimintaa on myös kehitetty ja rakennettu pohjaa entistä tiiviimmälle yhteistyölle opiskelijaedustajien välillä. Monista uudistuksiin liittyvistä asioista on käyty pitkiäkin rakentavia keskusteluja niin tiedekunnan edustajien kuin opiskeli -

joidenkin kanssa. Lopputulokset eivät aina ole olleet täysin sitä mitä opiskelijoiden puolelta on toivottu, mutta kaikissa tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla on pyritty löytämään sellainen loppuratkaisu, mikä olisi mahdollisimman pitkälle opiskelijoiden edun mukainen.

Edunvalvonta osaa olla monessa hetkessä todella näkymätöntä, eikä sen tärkeyttä aina tule ajatelleeksi ennen kuin ongelmia ilmenee.

Edunvalvonta osaa olla monessa hetkessä todella näkymätöntä, eikä sen tärkeyttä aina tule ajatelleeksi ennen kuin ongelmia ilmenee. Näitä ongelmia ennaltaehkäisevä edunvalvonta on kuitenkin avainasemassa siinä, ettei pakka hajoa täysin käsiin ja edunvalvonnasta tule vain akuuttien tulipalojen sammuttamista

Kaikesta kuluvana vuonna tehdystä työstä Turun yliopiston ylioppilaskunta myönsi Lex ry:lle vuosittaisessa

Hall of fame -järjestögaalassaan koulutuspolitiikan edistäjän palkinnon.

todellisen kehitystyön sijaan. Tähän tarvitaan näitä aktiivisia keskusteluja niin opiskelijoiden kuin tiedekunnankin kanssa. Myös silloin, kuin mitään akuuttia ongelmaa ei ole havaittavissa. Kaikesta kuluvana vuonna tehdystä työstä Turun yliopiston ylioppilaskunta myönsi Lex ry:lle vuosittaisessa Hall of fame -järjestögaalassaan koulutuspolitiikan edistäjän palkinnon. Kiitos tästä kuuluu jokaiselle, joka edunvalvontaa on tänä vuonna Lexissä tehnyt. Olitpa sitten rivilexiläinen, joka on tuonut huoliaan esiin vuosikurssiedustajan kautta, opintojaostolainen tai opiskelijaedustajana jossain toimielimessä, ei palkinto olisi meidän ilman työtänne yhteisen edun eteen.

Vuoden aikana olen itse joutunut opettelemaan paljon sitä, että tässä vuodessa kaikesta riippumatta on vain 365 päivää, eikä kar -

kausvuodestakaan huolimatta aika riitä kaikkeen, mihin olisi halunnut. Paljon hyvää rajallisesta ajasta huolimatta on kuitenkin saatu aikaan myös tänä vuonna ja ensi vuoden edunvalvonnan ihmiset tuntien positiivinen kehitys jatkuu myös tästä eteenpäin. Opintoedunvalvonta, sen kehittäminen ja toimimattomien rakenteiden muuttaminen ei ole pikamatka vaan maraton, jossa ylivuotinen toiminta ja lexiläisten edun ajaminen myös isompien uudistusten välillä ovat kaiken a ja o.

On ollut kunnia toimia opintovastaavana tänä vuonna. Vaikka vuosi onkin monilta osin ollut rankka, päivääkään tai yhtäkäään eteen tullutta ratkottua ongelmaa en vaihtaisi pois. Hiljalleen tämän tekstin julkaisun jälkeen on kuitenkin aika antaa opintovastaavan vastuut ja velvollisuudet seuraavalle ja siirtyä uusiin seikkailuihin. Kiitos kaikesta <3

Hallituksen opintovastaava

KOKOONTUMISVAPAUS, MIELENOSOITUSOIKEUS JA ELOKAPINA

TEKSTI VILLE PIIRAINEN

Elokapina järjesti kesäkuussa 2024 Helsingissä Myrskyvaroitus-nimisen sarjan mielenosoituksia, joissa vaadittiin Suomen valtiota luopumaan ympäristölle haitallisista yritystuista. Olin itse mukana järjestämässä kahta ensimmäistä mielenosoitusta ja kävin ennakkoneuvotteluja poliisin kanssa järjestelyistä.

Ensimmäiseen, 7.6. järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui arviolta 2000 ihmistä ja se jatkui suunnitellut 24 tuntia Esplanadilla korkeimman oikeuden edustalla. Muut mielenosoitukset poliisi päätti muutamassa tunnissa. Erityisesti huomiota 28.6. Länsiväylän läheisyydessä järjestetty mielenosoitus, jossa poliisi käytti totuttua kovempia voimakeinoja. En ollut paikalla Länsiväylällä, mutta esimerkiksi Ylen ja Helsingin Sanomien julkaisemista videoista näki,

että poliisin toiminta ja liikekieli erosi suomalaisen poliisin yleensä niin rauhallisista toimintatavoista.

Kokoontumisvapaus

Kokoontumisvapautta turvaa YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen 21 artikla, jonka mukaan on tunnustettava oikeus kokoontua rauhanomaisesti. Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaava kohta on artikla 11, jonka mukaan “[j]okaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen”.

Perustuslain 13 §:n mukaan “[j]okaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.”

Perustuslaissa siis mainitaan vielä erikseen oikeus mielenosoitusten järjestämiseen ja että niihin ei vaadita lupaa. Kokoontumisvapauden käytöstä säädetään tarkemmin kokoontumislaissa (530/1999, KokL).

Perustuslain 22 §:n mukaan valtiolla on perus- ja ihmisoikeuksien turvaamis- ja edistämisvelvollisuus. Tämä velvoittaa myös perus- ja ihmisoikeusmyönteiseen laintulkintaan. Tulkinta-apua mielenosoitusvapauden osalta antavat esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskommentti nro. 37 artiklan 21 tulkinnasta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ja Euroopan neuvoston alaisen Venetsian komission ohje kokoontumisvapaudesta.

Mielenosoituksen järjestäminen ja mielenosoituspaikka

Kokoontumislain 5 §:n mukaan “yleisen kokouksen”, eli mielenosoituksen tai vastaavan tapahtuman, saa järjestää kuka tahansa

KUVAT | ELOKAPINAN MYRSKYVAROITUS 2024 LEHDISTÖKUVAT

Kuva: Satu Söderholmjune

täysivaltainen henkilö ja jokaisella on oikeus osallistua mielenosoitukseen. Mielenosoituksen järjestäminen ei siis vaadi lupaa, mutta siitä on 7 §:n velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille vähintään 24 tuntia etukäteen. Kuitenkaan perustuslakivaliokunnan mukaan ennakkoilmoituksen puuttuminen ei luo poliisille oikeutta keskeyttää mielenosoitus, joten kauhean vahvasta velvoitteesta ei ole kysymys. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on 26 §:n mukaan rangaistavaa kokoontumisrikkomuksena ainoastaan, jos se aiheuttaa huomattavaa vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Mielenosoituksen saa kokoontumislain 9 §:n mukaan järjestää “ulkona yleisellä torilla, aukiolla, katualueella tai muussa sellaisessa kokoustarkoitukseen soveltuvassa yleisessä paikassa”, eikä omistajan lupaa vaadita. Poliisi voi 10 §:n mukaan siirtää mielenosoituksen ennakkoilmoituksesta poikkeavaan paikkaan, jos mielenosoituksen järjestäminen suunnitellulla paikalla vaarantaa ihmisten turvallisuutta, aiheuttaa huomattavaa haittaa ympäristölle, aiheuttaa vahinkoa omaisuudelle, häiritsee kohtuuttomasti sivullisia tai liikennettä tai häiritsee valtiovierailua tai kansainvälistä kokousta. Tällöinkin poliisilla on ensin velvollisuus neuvotella asiasta. Elokapinan mielenosoitukset on yleensä pyritty järjestämään katualueella, joka on siis kokoontumislain mukaan sopiva paikka mielenosoitukselle. Tällöin tulee arvioitavaksi se, aiheuttaako mielenosoituksen järjestäminen suunnitellulla paikalla “kohtuutonta” haittaa liikenteelle. Uuden paikan tulee kokoontumislain 10 §:n mukaan olla “tarkoituksen kannalta sopiva paikka”. Paikan sopivuuden määritelmänä voi pitää Venetsian komission “within sight and sound” -sääntöä, jonka mukaan mielenosoituksen pitäisi voida näkyä ja kuulua sen kohteelle.

Onko

kohtuutonta se, että liikenne pelkästään ruuhkautuu, vai pitääkö liikenteen pysähtyä kokonaan?

Kohtuuton häiriö?

Esimerkiksi Elokapinan 28.6. ilmoittaman mielenosoituksen paikaksi oli ilmoitettu Länsiväylän ja Porkkalankadun risteys Helsingissä. Hallintopäätöksessään poliisi kielsi mielenosoituksen järjestämisen ajoradalla ja määräsi sen siirrettäväksi läheiselle aukiolle. Päätöksen perusteena oli se, että muuten mielenosoitus tulisi aiheuttamaan kohtuutonta häiriötä liikenteelle.

Miten sitten arvioidaan kohtuuton häiriö liikenteelle? Kokoontumislain esitöiden mukaan sivullisten täytyy sietää tietty taso häiriötä

Kuva: Elokapina

ja häiriötä on arvioitava objektiivisesti. Hallituksen esityksen esimerkki kohtuuttomuudesta on, että liikkeen edessä pidettävän mielenosoituksen takia asiointi liikkeessä estyy. Onko hankala sanoa, miten tämä vertautuu Elokapinan järjestämän mielenosoituksen aiheuttamaan liikennehaittaan. Onko kohtuutonta se, että liikenne pelkästään ruuhkautuu, vai pitääkö liikenteen pysähtyä kokonaan?

EIT:n tuomiossa Kudrevičius and others v. Lithuania on todettu, että mielenosoitukset aiheuttavat väistämättä häiriötä, ja niiden aiheuttama häiriö “tavalliselle elämälle” ja liikenteelle ei itsessään ole syy puuttua kokoontumisvapauteen. Sen sijaan viranomaisen on osoitettava jonkin asteista suvaitsevaisuutta (a degree of tolerance) häiriöitä kohtaan. Mielenosoitusoikeuden rajoitukset on arvioitava tapauskohtaisesesti suhteellisperiaatteen mukaan, eli niiden on oltava hyväksyttäviä, välttämättömiä ja oikeasuhtaisia tavoiteltuun päämäärään nähden.

Tarkoituksellinen häiriö

Elokapinan mielenosoitukset istuvat huonosti ihmisoikeuksien perinteiseen käsitykseen mielenosoitusoikeudesta. Illan rua Wallin mukaan perinteisessä ihmisoikeusajattelussa mielenosoitusoikeus nähdään sananvapauden alamuotona ja mielenosoitusten kommunikatiivinen elementti painottuu. Wall kritisoi sitä, että mielenosoitus nähdään “pelkkänä puheaktina”, eikä sen materiaalista ulottuvuutta suojata. Wall käyttää esimerkkinä EIT:n tuomiota Razzvozzhayev and Udaltsov v Russia. Tuomiossa käsitellään mielenosoitusta, joka

Elokapinan mielenosoituksissa on kaksi puolta: toisaalta ne kommunikoivat yleisölle ja esittävät vaatimuksia vallanpitäjille, toisaalta ne pyrkivät ottamaan haltuunsa autotien fyysisenä tilana ja aiheuttamaan konkreettista häiriötä.

tapahtui vuonna 2012 Moskovassa sen jälkeen, kun Putin oli valittu uudelleen presidentiksi. Tuomiossa toinen hakijoista sai kokoontumisvapauden suojaa, koska hän oli puheessaan vaatinut Bolotnaja-aukion valtaamista, eli suorittanut kommunikatiivisen teon. Toinen hakija taas oli tunkeutunut poliisin saartorenkaan ohi toteuttaakseen kyseisen aukion valtauksen, eli suorittanut teon, joka aiheutti materiaalista häiriötä. Hän ei saanut kokoontumisvapauden suojaa, vaan EIT katsoi hakijan “jouduttaneen” poliisin väkivaltaa. Elokapinan mielenosoituksissa on kaksi puolta: toisaalta ne kommunikoivat yleisölle ja esittävät vaatimuksia vallanpitäjille, toisaalta ne pyrkivät ottamaan haltuunsa autotien fyysisenä tilana ja aiheuttamaan konkreettista häiriötä. EIT:n vuonna 2023 antamassa tuomiossa Laurijsen and others v. The Netherlands on sivuttu tarkoituksellista häiriön aiheuttamista. Sen mukaan on yleistä, että mielenosoituksissa aiheutetaan tarkoituksellisesti häiriötä. Häiriön tarkoituksellisuus ei poista mielenosoitukselta kokoontumisvapauden suojaa, mutta se vaikuttaa viranomaisten toimien välttämättömyysarviointiin.

YK:n ihmisoikeuskomitea antoi vuonna 2020 yleiskommentin nro. 37, joka täsmentää KP-sopimuksen 21 artiklan tulkintaa. Sen mukaan myös liikenteen estäminen ja väkivallaton kansalaistottelemattomuus kuuluvat kokoontumisvapauden piiriin, ja myös tarkoituksellista häiriön aiheuttamista kohtaan pitäisi osoittaa “merkittävän asteista suvaitsevaisuutta” (a significant degree of toleration). Mielenosoituksen ennakkokieltoa pitäisi välttää ja mieluummin antaa mielenosoituksen alkaa ja päättää tarvittavista toimista sen jälkeen.

Mielestäni YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskommentista voi päätellä, että Elokapinan mielenosoituksessa 28.6. poliisin olisi ollut parempi sallia mielenosoituksen alkaminen Länsiväylällä ja arvioida sen jälkeen sen aiheuttama liikennehaitta sekä päättää tarvittavista toimista. Näin kokoontumisvapauden toteutuminen olisi turvattu eikä poliisin olisi tarvinnut turvautua voimakeinoihin. Voi myös miettiä, millä tasolla hallituksen esityksen vaatima häiriön objektiivinen arviointi on mahdollista etukäteen, ennen mielenosoituksen alkua.

Puutteelliset oikeussuojakeinot

Illan rua Wallin mukaan mielenosoitusoikeuden ongelmana on se, että valtiolla on samaan aikaan sekä väkivalta- että määrittelymonopoli. Poliisi arvioi mielenosoituksen aiheuttaman liikennehaitan ja päättää onko se kohtuuton. Sen jälkeen poliisi päättää tarvittavista toimista. Mielenosoituksen järjestäjillä ei ole käytettävissään tehokkaita oikeussuojakeinoja. Esimerkiksi 11.6. järjestetyssä Elokapinan mielenosoituksessa poliisin edustaja tiedotti minulle marssireitin muutoksesta puhelimitse puoli tuntia ennen mielenosoituksen alkua. Pyytämäni kirjallisen päätöksen toimittaminen kesti kaksi viikkoa. Valittaminen hallinto-oikeuteen olisi merkityksetöntä, kun keskimääräinen käsittelyaika on yli vuoden. Niinpä mielenosoituksen järjestäjän ainoaksi mahdollisuudeksi jää usein kantelun tekeminen eduskunnan oikeusasiamiehelle ja toive siitä, että poliisi vähitellen muuttaisi käytäntöjään.

Tulevien juristien yhteisiä muistoja luomassa

AJASTA JA SEN KULUSTA

Aloitan kolumnini takaumalla. Eräänä marraskuisena, varsin lonkeronvärisenä, päivänä matkasin kohti lounastapaamista. Eli olin menossa Assarin Ullakolle syömään kalapuikkoja. Ruokapöydässä tätiseurueemme keskustelu poukkoili pitkin opiskelijaravintolan kiviseiniä aina opinnäytetöistä vaihtoehtoisiin urasuunnitelmiin ja siitä pikkujoulujen glittermekkojen sävyyn. Keskustelumme aikana havahduin kuitenkin useamman kerran siihen, miten me ikinuoret ikifuksit totesimme monta monituista kertaa, että ”miten aika voi mennä näin nopeaa” ja että ”vastahan joulu oli ja nyt se on taas uudestaan”. Todella keski-ikäistä, eikö? Älä huoli, kolumniani lukeva märkäkorva, tämä on sinullakin edessä. Yhtäkkiä päivät, viikot, kuukaudet ja jopa vuodet vilisevät ohitsesi, ja vaikuttaa siltä, että et voi asialle mitään. Elämäni tukipilarin, äitini, mukaan tämä tulee vain pahenemaan vuosien vieriessä ja veden virratessa Aurajoessa. Ja minä olen äitini silmissä hädin tuskin päässyt tutista eroon, vaikka olen varttia vaille juristi. Kuvailemani ilmiö onkin hyvin globaali, universaali ja samaistuttava. Ajan kulkua, siihen vaikuttamista sekä siihen liittyviä kokemuksia on käsitelty niin musiikissa, kirjallisuudessa kuin elokuvataiteessa. Aiheesta on tehty myös kovaa tutkimusta ja siihen on käytetty median palstatilaa. Tutkimuksen osalta nostankin esiin sen, että ajan kulun kokemukseen vaikuttaa ennen muuta ikääntymisen vaikutukset aivojen rakenteeseen ja toimintaan sekä tunnesääntelyn kehittyminen, mutta myös asenne (ks. esim. HS 14.4.2024). Asiantuntijoiden mukaan voimme vai -

kuttaa kokemukseemme siitä, että aika valuu sormiemme läpi, kuin Saaronniemen rannan hiekka köydenvetomittelön jälkeen, asennoitumalla oikein. Tässä olennaista on se, että emme keskity menneeseen, menneen sisältämiin virheisiin tai siihen, kuinka olemme oman kokemuksemme mukaan ”haaskanneet aikaa”. Kokemusta ajan kulusta voi hidastaa keskittymällä tähän hetkeen ja siihen, mihin voimme asiallisesti ja tosiasiallisesti vaikuttaa. Tämä sanottuna, rakas lukijani, kehotan, tai oikeammin vaadin, sinua tekemään itsellesi yhden uuden vuoden lupauksen. Ei, sinun ei tarvitse vähentää kaljanjuontia tai lukea enemmän tentteihin. En myöskään vaadi sinua aikatauluttamaan arkeasi paremmin tai liittymään 5am-clubiin. Sinun ei myöskään tarvitse poistaa kiinalaisia videosovelluksia. Näiden vaatimusten sijaan velvoitan sinut omistamaan vuoden 2025 jokaisena päivänä yhden hetken päivästäsi juuri kyseiselle hetkelle. Sinä hetkenä voit kysyä itseltäsi, miltä ympäröivä maailma näyttää, tuoksuu, tuntuu ja kuulostaa juuri sillä hetkellä. Omista tuo hetki sille miten hyvää elämä onkaan, miten lukuisat mahdollisuudet sinua ympäröivät – ja miten samaan aikaan voit vaikuttaa seuraavaan hetkeen perustavanlaatuisesti ja toisaalta et lainkaan. Lupaan sinulle – tuona hetkenä tunnet, kuinka aika pysähtyy hyvällä tavalla ja kuinka kasvosi lihakset nostavat hymyn huulillesi.

Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin lexiläinen, joka toistuvasti syksyisin ihmettelee, miten Calonialla voi olla uusia fukseja, vaikka myös kirjoittaja itse on fuksi.

TEKSTI | TERESA GRANATH