LOPUKSI

Säilyykö Lex-henki pandemiaoloissa?

TEKSTI | ESSI PITKÄKANGAS

Ajattelin kirjoittamaan lupautuessani, etten todellakaan kirjoittaisi koronapandemiaan liittyvistä teemoista, sillä pidin aihetta jollakin tapaa kuluneena, kliseisenä ja uuvuttavana. Mielessäni ei kuitenkaan tällä hetkellä juuri pyöri muuta, sillä opiskelijaelämä tuntuu tätä kirjoittaessani vaan etäiseltä muistolta. Tiedän olevani onnekas, kun oppimiseni ei ole kärsinyt etäopetuksesta, ja olen työelämän puolella saanut jatkaa työskentelyä toimistolla. Arkeni on kuitenkin nyt tammikuussa tahtomattani ”keski-ikäistynyt” värikkäästä ja sosiaalisesta opiskelijaelämästä. En tällä hetkellä käy edes Calonialla juuri koskaan. Ero opiskelijaelämän ja kontaktien välttämisen välillä korostuu, ja tuntuu erityisen pahalta, kun pääsimme syksyllä palaamaan lähes normaaliin toimintaan. Kontaktien puute on viime vuosina näkynyt yhteishengessämme. Kun emme näe toisiamme, lisääntyy erilaiset lieveilmiöt kuten kärjistynyt Jodel-kirjoittelu ja muitten opiskelijoitten pitäminen kasvottomina kilpailijoina sekä harhakuvat ”sisäpiiristä”, johon tietenkään emme itse koe kuuluvamme. Toisaalta vuosijuhlilla, kun pääsimme sankoin joukoin samaan tilaan, huomasin, ettei Lex-henki ole kuitenkaan kadonnut mihinkään. Sillisvastaavana toimiessani olin pessimistinä tietysti henkisesti varautunut negatiivisen palautteen vyöryyn. Ainejärjestömme kokeneet toimijat neuvoivat pitämään Jodelin kiinni ja jättämään negatiiviset kommentit omaan arvoonsa. Pääsin kuitenkin yllättymään positiivisesti, sillä korviini ei kantautunut ainuttakaan ikävää kommenttia, vaikkei kyseinen silliaamiainen kaikilta osin mennytkään ihan suunnitelmien mukaisesti, ja esimerkiksi sillit jäivät kokonaan hankkimatta. Hyvä yhteishenki todellistui myös sen kautta, että muilta aktiivitoimijoilta löytyi tukea, apua ja venymistä tiukoissa paikoissa. Jos tästä rajoituksiin palaamisesta pitää löytää jotakin positiivista: ehkä pitkän ”kuivan kauden” jälkeen osaamme katsoa opiskelijaelämää uusien lasien läpi ja olla uudella lailla kiitollisia siitä, miten kattavaa ja aktiivista toimintamme normaalioloissa on. Toivottavasti vielä tänä keväänä pääsemme vielä lexiläisyydestä nauttimaan, ja yhteishenkemme kukoistaa taas seuraavilla vuosijuhlilla.

Kirjoittaja on kolmannen vuosikurssin Lex-aktiivi, joka miettii kuumeisesti, mihin pestiin hakisi seuraavaksi sekä odottaa toiveikkaasti vieläkin ensimmäistä Lex-vappuaan.

Ota urallasi loikka ylöspäin.

Haluaisitko saada mielenkiintoisia työtehtäviä mukavassa työympäristössä ja olla osa sitoutunutta ja kansainvälisesti arvostettua tiimiä?

Olemme Suomen johtavia liikejuridiikkaan erikoistuneita asianajotoimistoja ja etsimme jatkuvasti joukkoomme opintojensa eri vaiheissa olevia opiskelijoita.

Jos kiinnostuit, lue lisää ja lähetä hakemus osoitteessa www.ww.fi/careers/students

Autamme sinua ottamaan loikan kohti huippuammattilaisuutta.