OIKEUSTIETEEN YLIOPPILAIDEN YHDISTYS LEX RY:N JÄSENLEHTI 2/25
Kesä
TEKSTI
| HELLIS OHTONEN KUVAT | HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMIT
Jälleen kerran yksi lukuvuosi alkaa olla paketissa. Osalla fukseista edessä on ensimmäinen kesä Turussa ja kokeneet konkarit osaavat jo odottaa, mitä tuleman pitää. Monilla kesätyöt alkavat heti vapun jälkeen, mutta toivottavasti aikaa jää myös rentoutumiselle. Turun kesä on omaa luokkaansa, kun koko kaupunki herää eloon. Kesä tarjoaa lukemattoman määrän tapahtumia, upean jokirannan sekä terassit, jotka kuhisevat ihmisiä läpi kesän. Kysyimme kolmelta lexiläiseltä heidän suunnitelmia ja odotuksia tulevalta Turun kesältä.
1.
2.
Mitä odotat eniten kesältä?
Mikä on paras paikka nauttia kesäpäivästä Turussa?
3. Mitkä ovat parhaat kesätapahtumat Turussa?
Odotan eniten kesältä sitä, että pääsee nauttimaan hyvästä säästä ja tapahtumista kavereiden kanssa. On kiva saada hetki taukoa opiskeluista ja vaan rentoutua. Lisäksi odotan, että pääsen pitkästä aikaa golfaamaan ja uimaan.
Vaikea valinta, koska Turussa on lukemattomia paikkoja nauttia kesäpäivästä säässä kuin säässä. Pidän itse kuitenkin ehkä parhaana paikkana Aurajoen ympäristöä, jossa voi joko kävellä tai istuskella terassilla tai jokilaivoissa.
Kun kesällä ei pääse opiskelijatapahtumiin, Turku onneksi tarjoaa paljon muutakin tekemistä. Itse rakastan festareita, joten Ruisrock ja Aurafest ovat mielestäni kesän parhaita tapahtumia. Ei Turun terassikesän keikatkaan huonoja ole.
Jesse Rönkä, 5. vuosikurssi
Turun kesä on kokonaisuudessaan vertaansa vailla, mutta eniten kuitenkin odotan kotikotona käymistä. Kotiseudulla vierailu kesäaikaan on tosi nostalgista ja vie fiilikset takaisin lapsuuden kesäseikkailuihin.
Ruut Alarautalahti, 1. vuosikurssi 2. 1. 3.
Julia Mustakallio, 2. vuosikurssi
Odotan ylipäätään kesää Turussa, koska Turku on niin ihana kesäkaupunki ja sen lisäks olisi kiva matkustaa ainakin Suomen sisällä ja mökkeillä!
Samppalinnan maauimala ja jokiranta on lempparipaikkoja varsinkin aurinkoisina päivinä.
Näin yhden kesän Turussa viettäneenä sanoisin, että Ruisrock. Ruissalo paikkana on niin upea ja festareilla on ihana tunnelma.
Kliseinen vastaus, mutta jokiranta! Cafe Ankasta vastapaistettu munkki ja kävely jokirannassa iloisten ihmisten seassa on pettämätön yhdistelmä.
Ruisrock, Paavo Nurmi Games ja yleisesti futismatsit kentän laidalta seurattuna.
Senilexin juhlavuosi käynnistyi ryminällä. Lue vie railusta KHO:hon ja tiede kunnan päivästä sivulta 12 alkaen.
Mitä pitääkään tapahtua, että LexSpex nousee lavalle joka huhtikuu meitä viihdyttämään. Kurkista kulissien taakse sivulta 36.
Vuosijuhlia juhlittiin 4.4.2025. Lue vuosijuhlamarsalkoiden puhe sekä Kristiina Kouroksen juhlapuhe sivulta 32 alkaen.
Miten EU:n avustamisdirektiivi vaikuttaa laittoman maahanmuuton järjestämisen kriminalisointiin. Ius Naturalen palsta sivulla 40.
Seuraa somessa:
Päätoimittaja: Iina Marttila lexpress@lex.fi
Toimitusavustaja: Hellis Ohtonen
Toimituskunta:
Ruut Alarautalahti
Veeti Kainulainen
Silja Kivioja
Mia Korpiola
Kristiina Kouros
Julia Mustakallio
Verna Niskanen
Vilhelmina Nyman
Inari Paila
ISSN 1235-371X
Copyright © 2020 Lex ry
Ville Piirainen
Jesse Rönkä
Iisa Valkonen
Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.
Taitto ja ulkoasu: Iina Marttila
Kansikuva: Janniina Pellonpää
Galleriakuvat: Janniina Pellonpää
Sähköinen versio: www.issuu.com/lexry
@LexTurku
@lexturku
@LexTurku
Ilmoitusmyynti: Toni Heikkilä talous@lex.fi
Julkaisija: Lex ry
Painopaikka: Painosalama Oy
Painos: 100 kpl
06 PÄÄKIRJOITUS
Menossa, mutta kesken
08 PUHEENJOHTAJALTA
Henkilövalintojen sietämätön vaikeus
10 EDARISSA TAPAHTUU
Tik Tak, TYY!
12 SENILEXIN KUULUMISIA
Senilexin juhlavuosi käynnistyy: vierailu korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja tiedekunnan päivä
18 CALONIA CONFIDENTAL
Season Finale
22 SUOMALAISEN ASIANAJON HISTORIAA HAASTATTELUIN
Uusi erikoistumisjakso syksyllä 2025
26 LEX FACTOR
30 LEX RY:N 64 VUOSIJUHLAT
Vuosijuhlamarsalkoiden tervehdys
32 JUHLAPUHE
Kristiina Kouros
36 ROAD TO ENSKA
38 OPINTOPALSTA
40 IUS NATURALE
Laittoman maahanmuuton järjestäminen:
EU:n avustamisdirektiivi ja avustamisen kriminalisointi
47 LOPUKSI
Päättyminen ei oo lopullista
Menossa, mutta kesken
Kolme viikkoa täynnä excuja, poikkareita, brunsseja, mikä kaikki huipentuu legendaariseen Kirkkotien vappuun. Viimeistään vappupäivän piknikillä Vartiovuorella mieleen alkaa pyrkiä kaiheus ja outo jännitys. Vappuviikon jälkeen koko vuoden kantanut opiskelijaelämä useimmilla hiljenee. Yksittäisiä tapahtumia ja tenttejä lukuun ottamatta kesä ja sen saapuminen merkitsee opiskelijalle uuden alkua, sisälsi se sitten uuden tai vanhan kesätyön, lomailua tai jotain ihan muuta. Kesä tuo mukanaan kuitenkin myös paineita. Aika tuntuu juoksevan vuosi vuodelta kiihtyvällä tahdilla ja koko ajan pitäisi yrittää kehittää itseään oppien ja edeten.
Miksi silti tuntuu, että olisi ihmisenä aivan kesken?
Opiskeluaika on jatkuvasti enteenpäin menevää. Fuksivuonna alkaessaan kaikki on vielä uutta: opiskelu, ehkä myös Turku ja oman elämän rakentaminen ensi kertaa. Tämän jälkeen elämä etenee kuin junan viemänä. Kurssit tulevat suoritetuiksi, asunnot vaihtuvat ja kaveriporukat vakiintuvat. Kaiken tämän keskellä olonsa voi tuntea kuitenkin varsin keskeneräiseksi.
Ulkoisten askelmerkkien viitatessa yhteiskuntakelpoiseen aikuiseen tutkintoineen ja kesäharjoittelupaikkoineen voi huijarisyndrooma olla vahvasti läsnä.
“Miten minulle voidaan antaa oikeaa vastuuta mistään?” saattaa joku pohtia ratkaistaessaan toimeentulotukihakemusta kesäharjoittelussaan, “Enhän minä edes saa viikonloppuisin herättyä ennen puoltapäivää!”
Keskeneräisyys ei ole kuitenkaan poikkeus vaan pikemmikin sääntö. Toki, nuorena tunteeseen vaikuttavia seikkoja voi olla useampia, mutta uskaltaisin väittää, ettei tunne itsessään ikinä
lähde kokonaan pois. Siksi on tärkeää ymmärtää, että lähes jokainen meistä tuntee olonsa silloin tällöin keskeneräiseksi. Aamuseitsemän puolimaratonit meren rannalla tai muuttaminen puolison kanssa yhteiseen asuntoon, eivät kerro “valmiudesta” tai “aikuisuudesta” lopulta sen enempää kuin vain sen, että me jokainen liikumme elämässä eri tahtiin ja suuntiin. Toisen ihmisen käsitys keskeneräisyydestä voi olla toisen käsitys valmiudesta.
Nuorena kuuluukin etsiä itselleen sopivaa tapaa elää ja pohtia millaiselta haluaisi tulevaisuutensa näyttävän. Se, että olemme eri vaiheissa elämää on täysin luonnollista ja jopa toivottua. Maailma olisi varsin tylsä paikka jos eläisimme kaikki identtisesti. Emme ehkä ole juuri nyt valmiita ja ehkä emme koskaan olekaan. Tämä ei kuitenkaan estä meitä ottamasta askelia oikeaan suuntaan. Kannustan siis tulevana kesänä jokaista tekemään juuri niitä asioita, joiden kokee johtavan itselleen mieluisimpaan elämään. Tämä voi tarkoittaa juuri sitä aamutreeniä auringonnousussa tai vastaavasti hidasta aamua yöpuvussa. Tähän kesä uusine rutiineineen tarjoaa mahdollisuuden, johon ei välttämättä ole tilaisuutta opiskelija-arjen pyörityksessä.
Iina Marttila Päätoimittaja lexpress@lex.fi
Oikkari, hyödynnä oman liittosi palvelut!
Juristiliitto huolehtii myös oikkareiden eduista ja palveluista. Tarjoamme uravalmennusta, mentorointia, koulutuksia ja paljon muuta – ilmaiseksi!
Lue lisää: juristiliitto.fi
Henkilövalintojen
sietämätön vaikeus
Jokaisen meidän sähköpostilaatikkoon kilahtaa säännöllisin väliajoin Lexinfo, jossa ilmoitetaan, että haku johonkin Lex-pestiin on alkanut. Seuraavassa tekstissä raotan verhoa hallituksen harvemmin julkisesti puhuttuun toimintaan: henkilövalintoihin ja niiden tekemisen vaikeuteen.
Lexissä on lähemmäs 100 erilaista pestiä, joihin jokaiseen on avoin haku. Valinnat tehdään aina hakemuksen ja haastattelun perusteella - muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Jos hakijoita on tasan tarvittava määrä, niin kaikki hakijat valitaan. Fuksikapteenien taas valitaan valitaan vuosikurssin keskuudesta. Kuitenkin vuosittain tulee silti useita tilanteita, joissa hakijoita on enemmän kuin paikkoja, jolloin tulee tehdä henkilövalinnat. Nykyisellä haku- ja valintaprosessilla taataan jokaiselle hakijalle yhdenvertainen mahdollisuus päästä mukaan yhdistyksen toimintaan ja varmistetaan, että valinnat tehdään reilusti, eikä pesteihin pääse “Hyvä veli -verkoston” avulla.
Henkilövalintojen tekeminen ja niistä päättäminen on henkilökohtaisesti minulle ollut yksi hallitustoiminnan hankalimmista asioista. Valintatilanteessa ollaan aina epäkiitollisessa asemassa, koska valinnoissa joudutaan sanomaan “ei” hakijoille, jotka hyvää hyvyyttään tarjoavat omaa aikaansa vapaaehtoistoimintaan.
Mikäli olisi mahdollista, pesteihin valittaisiin jokainen hakija.
Puhumme siis ihmisistä, joista jokainen haluaisi antaa vapaaehtoisesti omaa aikaansa yhdistyksen eteen. Mikäli olisi mahdollista, pesteihin valittaisiin jokainen hakija. Valitettavasti rajauksia joudutaan kuitenkin tekemään, jotta varmistetaan toiminnan elinvoimaisuus ja konkreettisen työn määrän tasainen jakautuminen.
Lähes poikkeuksetta valinnat tehdään hiuksia halkomalla, jonka jälkeenkin valinnat ovat edelleen vaikeita. Henkilövalintojen jälkeen ilmoitan hakijoille valinnoista. Olen halunnut itse panostaa näihin viesteihin ajallisesti paljon, jotta pystyn mahdollisimman hyvin sanoittamaan valintaperusteita. Panostuksestani huolimatta koen, että viestit eivät aidosti edusta sitä keskustelua
ja haastavaa punnintaa, jota on jouduttu käymään valintoja tehdessä.
En ole kertaakaan törmännyt tilanteeseen, jossa joku hakija ei olisi ollut pätevä hoitamaan jotain ainejärjestöpestiä. Päinvastoin – jokainen kahden vuoden aikana kohtaamani hakija olisi todella hyvin kyennyt hoitamaan minkä tahansa Lex-pestin - ei meidän toiminta kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole.
Tiedän itsekin, että valitsematta jääminen harmittaa ja tuntuu ikävältä. Mutta vaikka kävisi siten, ettet tulisi valituksi johonkin hakemaasi pestiin, niin toivon todella ettet lannistu. Lexistä löytyy useampia hienoja mahdollisuuksia, joten kannustan teitä hakemaan laajasti teitä kiinnostaviin pesteihin.
Lexistä löytyy useampia hienoja mahdollisuuksia.
Mikäli yksi tietty pesti on sinulle “the one and only” ja se ei ensimmäisellä kerralla nappaa, niin hae uudestaan seuraavalla hakukerralla. Suuret hakijamäärät kertovat, että Lexissä on todellakin aktiivisia henkilöitä. Huolestuttavampaa yhdistyksen tulevaisuuden kannalta olisi, jos kukaan ei haluaisi hakea Lex-pesteihin. Lopuksi haluan todeta, että jokainen teistä voisi hoitaa mitä tahansa pestiä ja juuri siksi henkilövalinnat ovat aina todella ikäviä ja vaikeita. Muistakaa pysyä positiivisina, aktiivisina ja hakekaa mukaan ainejärjestötoimintaan!
Frans Salminen Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi
Tik Tak, TYY!
TEKSTI JIMI MAHONEN, RYHMÄ LEXIN PUHEENJOHTAJA
Ryhmä Lex sai vuoden 2024 marraskuussa edistettyä yhtä tärkeimmistä tavoitteistaan merkittävästi, kun keskipitkän aikavälin taloussuunnitelmaan merkittiin Turun ylioppilaslehden eli Tylkkärin 70 000 euron budjettiin 20 000 euron suuruinen leikkaus, eli budjetti pieneni lähes kolmasosalla. Tämän seurauksena Tylkkärin johtokunta (ylioppilaslehden asioista päättävä elin) päätti esittää TYYn hallitukselle Tylkkärin päätoimittajan puolipäiväistämistä säästöjen toteuttamiseksi.
TYYn toimisto esitti kuitenkin alkuvuodesta huolensa, että päätökseen puolipäiväistämisestä saattaisi liittyä oikeudellisia riskejä. TYYn pääsihteeri lausui, että puolipäiväistämiselle ei ole Tylkkärin tapauksessa lain edellyttämiä taloudellis-tuotannollisia perusteita.
Ryhmämme selvitti kuitenkin tilanteen oikeudellista taustaa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että irtisanomisperuste ja siten myös peruste osa-aikaistamiselle on olemassa silloin, kun työnantajan taloudelliset edellytykset tarjota työtä entisin ehdoin ovat vähentyneet. Tämä tarkoittaa sitä, että osa-aikaistettavan oma työ ei ole
välttämättä vähentynyt. Tarjolla olevan työn vähentymistä ja työn tarjoamisvelvoitteen täyttämistä on näin ollen tarkasteltava suhteessa lehden taloudelliseen tilanteeseen ja siitä johtuviin säästötoimiin.
TYYn toimiston epäröinnin seurauksena Ryhmämme esitti helmikuun kokouksessa TYYn sääntöjen mukaisen toivomusponnen, jossa vaadimme asiaan liittyen lisäselvitystä. Ponsi hyväksyttiin, ja TYYn toimisto ryhtyi tekemään selvitystä puolipäiväistämisen oikeudellisista vaikutuksista ulkopuolisen ja riippumattoman oikeudellisen toimijan kanssa.
Työ jatkui maaliskuun kokouksessa. Edustajisto valitsi maaliskuun kokouksessaan syksyn vaaleja varten keskusvaalilautakunnan, jonka vastuulla on vaaleihin liittyvät järjestelyt. Lisäksi kokouksessa hyväksyttiin vuoden 2024 toimintakertomus ja tilinpäätös, minkä myötä vuoden 2024 hallitukselle myönnettiin vastuuvapaus.
Kokouksessa kysymyksiä herätti TYYn kunta- ja aluevaaleihin liittyvä vaikuttaminen Satakunnan kampuksilla. Lisäksi edustajistoryhmä Vihreä Vasemmisto kysyi, onko ylioppilaskunta liittymässä
taide- ja kulttuurialan toimijoiden luomaan Sakset seis! -adressiin.
Hallitus vastasi, että asiasta oltiin keskusteltu, eikä kampanjaan liittymistä katsottu ylioppilaskunnalle tarpeelliseksi.
Maaliskuun kokouksessa Ryhmä Lex kysyi hallitukselta, onko Tylkkärin päätoimittajan puolipäiväistäminen edennyt, kuten hallitus alkuvuodesta lupasi. Hallitus kertoi vastauksessaan, että asiaa koskeva selvitystyö on edelleen kesken. Edustajisto kokoustaa seuraavan kerran toukokuussa.
Kello käy, mutta Ryhmä Lex tulee valvomaan, että asia etenee.
Ryhmä Lexillä, kuten muillakin edustajistoryhmillä, on ollut tänä keväänä haasteita saada kokouksiin edaattoreita paikalle. Tämä on tavallista, sillä edustajistokauden toisena vuonna monet edaattorit valmistuvat, lähtevät vaihtoon tai muuttavat toiseen kaupunkiin. Asiaa vaikeuttaa ennestään sairastumiset ja tapahtumiin liittyvät kiireet, joita aktiivisilla oikkari-edaattoreillamme riittää. Käytännössä katsoen muutamankin äänen saaneet edaattorit ovat päässeet tositoimiin, kun edustajistoryhmien käytettävissä olevat kokoustajat vähenevät.
Syksy tulee pian – lähtisitkö sinä ehdolle ajamaan oikkarien asiaa?
Kello
käy, mutta Ryhmä Lex tulee valvomaan, että asia
[Tylkkärin päätoimittajan pestin puolipäivästäminen]
etenee.
Senilexin juhlavuosi käynnistyi:
Vierailu korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja tiedekunnan päivä
TEKSTI| INARI PAILA
KUVAT| INARI PAILA
Toukokuussa 2000 perustetun alumniyhdistys Senilex ry:n 25-vuotisjuhlavuosi on meneillään (ks. yhdistyksen historiasta tarkemmin LexPress 1/2025). Vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti: helmikuussa yhdistys vieraili KHO:ssa ja maaliskuussa järjestettiin ennätysyleisön kerännyt Tiedekunnan päivä.
Perinteinen ja hyväksi havaittu Tiedekunnan päivän kaava toimi tälläkin kertaa, ja tapahtumaan osallistuikin historiallisen suuri määrä alumneja. Vuonna 2025 Senilex järjestää myös toisen suuren kokoluokan tapahtuman: Yhdistyksen juhlaseminaarin marraskuussa OP:n auditoriossa Helsingin Vallilassa. Kuten muihinkin Senilexin tapahtumiin, juhlaseminaariin varataan kiintiö opiskelijoille, ja juhlaseminaarin opiskelijakiintiön koko on myös tavallista suurempi. Lisätietoja juhlaseminaarista on saatavilla myöhemmin Lexin ja Senilexin tiedotuskanavissa!
Vierailu korkeimpaan hallinto-oikeuteen
Helmikuun alussa kolmekymmentä alumnia ja kymmenen lexiläistä osallistui Senilexin järjestämälle vierailulle korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vierailun isäntinä toimi entisiä lexiläisiä, kuten oikeusneuvokset Emil Waris ja Petri Helander . Iloisena yllätyksenä myös KHO:n presidentti Kari Kuusiniemi osallistui tapahtumaan – vaikka Kuusiniemi ei ole Turusta valmistunut, hän toimi tiedekunnassamme ympäristöoikeuden professorina vuosituhannen vaihteessa, joten Turku-henkisyyttä ei tilaisuudesta puuttunut.
Vierailu korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli virkistävä poikkeus ns. perinteisiin kalvosulkeisiin: lyhyiden alustusten jälkeen asiaosuus eteni jouhevasti keskustellen, minkä jälkeen pääsimme tutustumaan vastikään peruskorjattuihin KHO:n tiloihin Helsingin Kaartinkaupungissa Kasarmitorin laidalla. Uusrenessanssipalatsi on alun perin
Vuosikurssi 1995
valmistunut Helsingfors Sparbankin käyttöön, ja sittemmin se toimi vuosikymmenten ajan Yleisradion toimitiloina. KHO:n käytössä tilat ovat olleet vuodesta 1984. Peruskorjauksen ajan KHO toimi väistötiloissa Helsingin Hakaniemessä.
Korkein hallinto-oikeus käsittelee asiat pääsääntöisesti kirjallisessa menettelyssä, ja asioiden keskimääräinen käsittelyaika on kuusi kuukautta. Kesto toki vaihtelee asiaryhmittäin, joiden kirjo KHO:ssa on laaja – käsitelläänhän ylimmässä hallintotuomioistuimessamme muun muassa energia-asioita, vero-oikeutta, ympäristöoikeutta, hankinta- ja kilpailuoikeutta, sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviä asioita, markkinaoikeudellisia asioita ja tietosuoja-asioita. Asiaryhmät liittyvät läheisesti myös liikejuridiikkaan, kuten keskustelun kuluessa todettiin. Monessa KHO:n toimivaltaan kuuluvassa oikeudenalassa on myös EU-oikeudellisia liittymäkohtia, ja tuomioistuimen henkilöstö seuraakin EU-oikeuden kehitystä tarkasti.
KHO:ssa työskentelee juristeja erilaisista ammatillisista taustoista. Monet ovat toimineet urallaan julkisella sektorilla esimerkiksi jossakin tuomioistuimen substanssialoihin liittyvässä virastossa tai ministeriössä, mutta myös asianajajataustaisia työntekijöitä talossa on. Työyhteisön merkitys on suuri, ja korkean tason asiantuntijaorganisaatiossa pääsee tekemään töitä huippuosaajien kanssa.
Tiedekunnan päivässä ennätysosanotto
Alumnien vuoden päätapahtuma, Tiedekunnan päivä, järjestettiin perjantaina 28.3.2025. Päivän eri tapahtumaosioihin osallistui kaikkiaan yli 220 alumnia. Calonialla pidetyn seminaarin jälkeen osa entisistä lexiläisistä kokoontui kurssitapaamisiinsa – suurimman jengin kasaan oli saanut vuonna 1995 aloittanut vuosikurssi, jonka tapaamiseen oli ilmoittautunut huikeat 44 alumnia! Yhdistyksen vuosikokouksen jälkeen nautittiin juhlaillallinen Marina Palacessa, minkä jälkeen tanssittiin Kirkkotiellä lähes aamuun asti.
Tiedekunnan päivän järjestelyihin osallistuvat Senilexin lisäksi tärkeimmät yhdistyksemme sidosryhmät, Lex ry ja Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta Lexin vastatessa jatkoista ja tiedekunnan seminaarista. Puoliltapäivin Caloniassa alkanut seminaari kokosi toista sataa juristia kuuntelemaan esityksiä tekoälystä ja oikeudesta.
Seminaarin ensimmäisenä teemana käsiteltiin algoritmijohtamista työelämässä. Suomen Akatemian rahoittamaa AMEMPLOY-tutkimushanketta esittelivät työ- ja sosiaalioikeuden apulaisprofessori Annika Rosin ja väitöskirjatutkija Henni Parviainen . Teema herätti ajankohtaisuutensa vuoksi paljon keskustelua: alustatyö ja etätyö kiinnostavat myös muita kuin työoikeusjuristeja, ja algoritmi -
Kuvassa:
Työnantajien direktiooikeuden sisältö ja rajat ovat murroksessa digitaalisten ja tekoälyä hyödyntävien, -, paikantamisen ja puettavan yleistyessä.teknologian
johtamisella on liittymäkohtia muun muassa tietosuojajuridiikkaan, perusoikeuksiin sekä EU:n uuteen digitaalisen toimintaympäristön sääntelyyn, kuten tekoälyasetukseen. Työnantajien direktio-oikeuden sisältö ja rajat ovat murroksessa digitaalisten ja tekoälyä hyödyntävien työkalujen, kuten keylogger-ohjelmien, paikantamisen ja puettavan teknologian yleistyessä. Tutkimushankkeessa selvitetäänkin, miten EU:n ja Suomen lainsäädäntö rajoittavat algoritmijohtamisen käyttöä ja mitä sääntelytarpeita teemaan liittyy.
Professori Tuomas Mylly kertoi esityksessään teemasta Sosiaalinen media ja perusoikeudet: EU:n tuore alustasääntely v. sananvapaus à la Trump. Suomen akatemian rahoittamassa Dynamics of Digital Rights in Europe -tutkimushankkeessa (DDR-EUR) pohditaan, miten EU:n ja USA:n alustataloutta ja perusoikeuksia koskevat sääntelykäytännöt vaikuttaisivat eriytyvän entisestään tuoreen EU-sääntelyn ja alustajättien USA:ssa tapahtuvan viimeaikaisen suunnanmuutoksen myötä. Alustayritysten toiminnan yhteydet perusoikeuksiin liittyvät muun muassa alustoilla jaettavaan misinformaatioon ja disinformaatioon, vihapuheeseen ja tekijänoikeutta loukkaaviin sisältöihin. Alustojen toimintakäytännöt ja vastuut herättävät paljon kysymyksiä. Tekijänoikeuslain kannalta ongelmallista voi olla sananvapauden rajoittaminen, tulisihan esimerkiksi parodioiden olla sallittuja. Myöskään uuden EU:n digipalveluasetuksen sääntely sananvapauden ja mediapluralismin sekä käyttäjien ja muiden tahojen oikeuksien huomioonottamisen suhteen ei välttämättä toteudu alustojen käytännöissä.
Paneelikeskustelu: tekoäly, oikeus ja juristit
Kahvitauon jälkeen professori Mika Viljasen vetämässä paneelikeskustelussa pohdittiin tekoälyä ja oikeutta suhteessa juristien työtehtävien murrokseen. Keskusteluun osallistuivat Lex-alumnit Minna Frände (lakiasiainjohtaja, Microsoft), Topi Lusenius (osakas, Castrén & Snellman) ja Teemu Oksane n (Head of Technology Law, EY). Panelistit totesivat generatiivisen eli kielimalliin perustuvan tekoälyn muuttaneen juristin työtä muutaman viime vuoden aikana valtavasti – eritoten ensimmäisen ChatGPT-version marraskuussa 2022 tapahtuneen julkaisun jälkeen.
On tavallaan paradoksaalista, että tekoälysovelluksia käytetään varsin inhimilliseltä kuulostaviin tehtäviin, kuten monimutkaisten ja pitkävirkkeisten juridisten tekstien muokkaamiseen ymmärrettävämmiksi sekä inhimillisemmän sävyn tuomiseen sähköpostiviesteihin. Panelistit kertoivat käyttävänsä erityisesti juridiikan alalle suunnattuja tekoälysovelluksia ja totesivat pystyvänsä edelleen tekemään työtään ilman tekoälyä – mutta eivät enää mielellään työskentelisi ilman sitä.
Tekoälysovellusten monipuolisista käyttökohteista huolimatta ihmisjuristeille on jatkossakin tarvetta, mutta juristien työtehtävien sisältöön uudet työkalut väistämättä vaikuttavat. Panelistit totesivat juristeja tarvittavan esimerkiksi yksityishenkilöille annettavassa oikeudellisessa neuvonannossa, johon liittyy paljon muutakin kuin puhdasta juridiikkaa, sekä sopimusneuvotteluissa ja riidanratkaisussa. Inhimillisyys, ns. juridinen mielikuvitus sekä liiketoimintapäätösten tekeminen eivät liene ainakaan lähitulevaisuudessa korvattavissa koneilla. Jatkossa eri juristiprofessioissa vuorovaikutustaidoilla ja johtamistaidoilla on yhä korostuneempi merkitys.
Tekoälytyökalut ovat jo nyt korvanneet osan perinteisesti nuorten juristien tehtäviin mielletystä työstä, kuten due diligence -materiaalin tai suurien todistemassojen läpikäynnistä ihmisvoimin. Te -
koäly soveltuu erinomaisesti valtavien tietomassojen käsittelyyn ja suoriutuu siitä tehokkaammin ja tarkemmin kuin ihminen. Tämä ammatillinen muutos tuo tietysti esiin kysymyksen siitä, millaisissa tehtävissä nuoret juristit jatkossa voivat oppia juridista ajattelua ja käytännön juridiikkaa, sillä suoraan yliopistosta ei – ainakaan nykykäsityksen mukaan – voi ponnistaa korkean tason sopimusneuvottelijaksi. Ehkä oppiminen jatkossa tapahtuu tekoälyn tuotosten arvioinnin kautta, missä tietenkin kriittinen ajattelu on aivan keskeistä. Tekoälysovellusten käyttö vaatii myös uudenlaista osaamista esimerkiksi promptien eli kehotteiden kirjoittamisen muodossa.
Tekoälysovellusten käyttö vaatii myös uudenlaista osaamista.
Vuosikokous ja juhlaillallinen
Ennen juhlaillallista pidetyssä Senilex ry:n vuosikokouksessa käsiteltiin yhdistyksen sääntöjen määräämät asiat. Senilexin hallituksesta väistyivät allekirjoittanut eli Inari Paila sekä Miina Vuorela Uusiksi hallituksen jäseniksi valittiin Eeva-Lotta Kivelä ja Stina Hedman
Ennen illallisen alkua Marina Palacessa kaikunut aiheeton palohälytys jäi onneksi ainoaksi tunnelmanpilaajaksi illan aikana, sillä 165 hengen illallisjoukko viihtyi Marina Palacen juhlakerroksen Aavameri-salissa mainiosti. Senilex ry:n puheenjohtaja Antti Vaaja toivotti juhlaväen tervetulleeksi kiittäen puheessaan erityisesti myös Tiedekunnan päivän isää, dekaanina pitkään toiminutta emeritusprofessori Ari Saarnilehtoa . Illalliselle osallistui useita Senilexin entisiä puheenjohtajia sekä tiedekunnan entisiä dekaaneja.
Illallisen kuluessa kuulimme legendaarisen ruotsinopettajamme, ke -
Kuvassa: Tiedekunnan päivän paneelikeskustelu
sällä 84 vuotta täyttävän Bo Grönholmin juhlapuheen. Bo Grönholm opetti juridista ruotsia tiedekunnassamme tiukoin vaatimuksin reilusti yli neljänkymmenen vuoden ajan. Nykyopiskelijoille tiedoksi, että esimerkiksi allekirjoittaneen opiskeluaikana 1990-luvun lopussa ruotsin opiskelu kesti kahden vuoden ajan, jolloin viikko-ohjelmaan kuului kaksi tuntia kääntämistä ja yksi tunti suullista ruotsia pakollisella läsnäololla. Suullisen ruotsin opettajaksi Bo Grönholm rekrytoi ruotsalaisia opettajia, jottei riikinruotsikaan jäisi vieraaksi. Välikuulustelun ja loppukuulustelun uusimismääriä oli rajoitettu, ja niinpä monet oikeustieteen ylioppilaat opiskelivat ruotsia vuosikausia, kunnes det som kallas ruotsin kielen loppukuulustelu oli hyväksyttävästi suoritettu.
Bo Grönholmin juhlapuhe oli yhtä legendaarinen kuin herra itse: Annetun kymmenen minuutin sijaan Grönholmin puhe kesti 45 minuuttia, mutta piti juhlayleisöä otteessaan humoristisine anekdootteineen. Grönholm esimerkiksi kertoi lexiläisten antaman Vuoden opettajan kunniakirjan vuodelta 2004 olevan hänen kotinsa olohuo -
neessa raameissa ja kunniapaikalla – muiden saatujen kunniakirjojen sijaitessa kesähuvilan seinällä, jossa ei juurikaan ihmisiä käy. Illallisen loppupuolella iltaamme viihdytti Sohon Torwet, minkä jälkeen kurssitapaamisvuosikurssit esittivät tervehdyksensä juhlakansalle. Vuonna 1995 aloittaneet alumnit esittivät Lexiläisten laulun, jonka nimenomaan kyseinen vuosikurssi oli aikoinaan sanoittanut Lexin pikkujouluesitystä varten.
Juhlaillallisen päätyttyä halukkaat alumnit (siis valtaosa osallistujista) kuljetettiin kahdella bussikyydillä Kirkkotielle. Ilta lähti kunnolla käyntiin alumnien ohjeistettua DJ-vuorossa olleita opiskelijoita lempeästi soittamaan muun muassa Kikkaa ja Finnhitsejä. Pääsimme toteamaan, että myös euroviisuehdokkaat kuten Erika Vikmanin Ich komme sekä KAJ:n Bara bada bastu toimivat Kirkkotien tanssilattialla vallan mainiosti. Jäämme odottamaan seuraavaa Tiedekunnan päivää!
Kuvassa: Tiedekunnan päivän illallinen
Season finale
TEKSTI | VENLA KALAJAINEN KUVAT | KOTIALBUMI
Calonia Confidential -palstalla 2. vuoden lexiläinen Venla Kalajainen pureutuu ajankohtaisiin ilmiöihin Caloniassa ja sen liepeillä. Tällä kertaa puhumme kuluneesta keväästä ja opiskeluvuoden päätöksestä.
Kevät on usein uuden alkua - lisääntyvän valon tuoma energia, sulanut Aurajoki (jos se nyt ikinä kunnolla oli edes jäätynyt) ja auringosta nauttivat turkulaiset. Monille kevät merkitsee myös uusia rutiineja, kevätprojekteja tai ihan vain lisää ulkoilua ja sosiaalista elämää. Itselleni tämä kevät on ollut kiireisempi kuin koskaan. Suurimmaksi osaksi ihan omasta valinnasta; sanoin monelle jutulle kyllä, ja kalenteri täyttyi melkein huomaamatta. Samalla on pitänyt opetella myös sanomaan ei, joskin rajansa kaikella - torikahveista en kieltäydy ikinä.
Monelle meistä lexiläisistä kevät on näyttänyt erilaisin tavoin saman -
laiselta. Olemme tehneet töitä – koulussa ja sen ulkopuolella – eri aiheiden parissa, mutta silti löytäneet toisemme samoista paikoista Calonialta tai sen lähiympäristöstä. Ja meitä yhdistää myös lähestyvä kesä - ja sitä ennen kevään huipennukset.
Tätä kirjoittaessani odotan ensimmäisiä vuosijuhliani ja toista opiskelijavappuani. Päällimmäinen ajatukseni on, etten voi uskoa, miten nopeasti aika on mennyt - vastahan "eilen" oli joulu ja "viime viikolla" fuksiviikko. Olen silti äärimmäisen innoissani ja valmis juhlimaan lukuvuoden päätöstä.
Vapun jälkeinen hiljaisuus - mitäs sitten?
Monelle vappu on opiskeluvuoden finaali - suuri päätösjuhla ennen kuin hajaannumme kesän viettoon kuka minnekin. Se on paitsi yhteistä juhlaa, myös selkä rajapyykki, jonka jälkeen moni siirtyy hetkeksi uuteen elämänvaiheeseen. Vappupäivän jälkeen, kun humu on jo hiukan laantunut ja roskat siivottu, Turku hiljenee. Kevät tuntuu yhtäkkiä olevan ohi, mutta kesäkään ei ole vielä kunnolla alkanut.
Tämä siirtymä opiskelukeväästä kesään voi tuntua oudolta. Kesä tuo muutoksia arkeen – isompia tai pienempiä. Ehkä palaat vielä hetkeksi opintojen pariin? Aloitat ansaitun kesäloman? Kenties valmistut? (Jos näin on, suuret onnittelut!) Hajaudumme ympäri Suomea, jotkut ympäri maailmaa: kotipaikkakunnille, kesätöihin, lomamatkoille, Turkuun.
Vappupäivän jälkeen, kun humu on jo hiukan laantunut ja roskat siivottu, Turku hiljenee.
Tänä keväänä työnhaku on ollut erityisen haastavaa, mikä on tuonut mukanaan epävarmuutta ja turhautumista. Jos työnhaku ei ole mennyt toivotulla tavalla, voi olla vaikeaa iloita niiden puolesta, joilla on käynyt parempi tuuri. Toisaalta unelmiensa kesätyöpaikan juhliminen voi tuntua vaikealta, jos samalla elää mukana lähipiirin epävarmuudessa. Tämä tasapainoilu on toki läsnä monessa muussakin opiskelijaelämän käännekohdassa, mutta näin kesän kynnyksellä se saattaa näyttäytyä voimakkaammin. Riippumatta siitä, onko seuraava askel jo kristallin kirkas vai vielä sumuinen, uskon, että kesästä voi tavalla jos toisellakin saada paljon irti.
Meillä oli elämä myös ennen yliopistoa.
Kesä hengähdystaukona
Oikis on ympäristönä helposti all-consuming. Se täyttää arjen, ajatukset ja keskustelut. Ala on kilpailuhenkinen, ja mukana pysyminen on monelle tärkeää. Samalla olemme lexiläisinä onnekkaita siinä, miten osallistavat ja paljon tarjoavat ainejärjestö ja opiskelijakaupunki meillä ovat. Siispä, kun kalenterissa ei lähitulevaisuudelle olekaan luentoja, tapahtumia tai deadlineja, voi hetken tuntua siltä, että jotain puuttuu. Kesä tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden ottaa etäisyyttä kouluun – ja riippumatta siitä, miten hyvin oikiksessa viihtyy, se on usein hyvä asia.
Paras ystäväni kertoi kerran, että he olivat opiskelukavereiden kesken sopineet, ettei avantoreissun aikana saa puhua koulusta (tai parisuhteista). Ensimmäiset puoli tuntia he olivatkin sitten olleet hiljaa. Mielestäni tarina kuvaa hyvin sitä, miten huomaamatta koulu saattaa täyttää jokapäiväisen elämämme.
Kun opinnot hetkeksi väistyvät, syntyy tilaa muille asioille: ihmisille, ajatuksille, kokemuksille. Tulimme kaikki tänne jostain, läheltä tai kaukaa. Meillä oli elämä myös ennen yliopistoa. Kesä voi olla aikaa palata siihen – tai luoda jotain uutta. Voi olla virkistävää viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei muuten arjessa kohtaisi, tai kokeilla jotain, mikä ei liity opiskeluun millään tapaa.
Opiskelujen ulkopuolisen elämän vaaliminen ei tarkoita, että yliopistoelämän olisi pakko olla jotenkin toissijaista – päinvastoin. Se auttaa jaksamaan, tuo perspektiiviä ja muistuttaa, että olemme ihmisinä myös paljon muutakin kuin opiskelijoita. Ja lopulta se voi tehdä paluusta syksyllä entistä mielekkäämmän.
Lopuksi haluan jakaa muutaman asian, jotka ovat auttaneet minua irrottautumaan opiskelukuplasta lukuvuoden aikana - ja joista aion pitää kiinni myös kesällä. Ne saattavat kuulostaa yksinkertaisilta, mutta juuri siksi ne kai toimivat. Joskus parhaat hetket syntyvät sellaisten asioiden myötä, jotka ovat tuntuneet liian itsestään selviltä.
Tämän myötä haluan toivottaa kaikille mitä ihaninta ja rauhallisinta loppukevättä ja kesää, nähdään syksyllä! <3
Venla Kajalainen
2. vuoden lexiläinen
Nauttii auringonlaskuista ja hyvästä musiikista, ja uskoo vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa.
Pieniä (ja suuria) kesäjuttuja:
1. Ystävät kotikaupungissa - Kesällä on usein pitkästä aikaa enemmän tilaisuuksia nähdä niitä ihmisiä, joiden kanssa aikataulut eivät lukuvuoden aikana kohtaa. Oman kaveriporukkani lempiaktiviteetti on meidän vanhojen kuvien katsominen. :D
2. Harrastukset - Uusien harrastusten aloittaminen aikuisiällä on niin hauskaa! Etenkin niitä asioita kannattaa kokeilla, joihin ei lukuvuoden aikana ollut aikaa. Ehkä jotain tarttuu mukaan syksyynkin! Itse ajattelin kokeilla uutta tanssilajia.
3. Täysin uusi rutiini - Kesällä arki muuttuu jo luonnostaan, joten miksei ottaisi siitä kaiken ilon irti? Muutos voi olla pieni tai iso, tärkeintä olkoon vaikka se, että saa kesäpäiviin uutta fiilistä.
4. Lukeminen huvin vuoksi - Oikis on toki tunnettu valtavasta lukemisen määrästä, ja ainakin itselläni se on vaikuttanut suhtautumiseeni vapaa-ajan lukemiseen. Kun lukemista vaaditaan niin paljon koulun vuoksi, siitä voi olla vaikea nauttia vapaa-ajalla ilman suorituspainetta. Kesällä haluankin lukea vain huvin vuoksi - ilman että jokaisen rivin pitää jäädä täydellisesti mieleen. :)
Suomalaisen asianajon historiaa haastatteluin
Uusi erikoistumisjakso syksyllä 2025
TEKSTI
|
MIA KORPIOLA KUVAT| MUSEOVIRASTO, JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO
Moni opiskelija sijoittuu asianajoalalle, mutta aiheesta tai asianajon historiasta saa melko vähän tietoa oikeustieteellisen tiedekunnan perustutkinnossa. Suomalainen asianajo on kuitenkin muuttunut merkittävästi viimeisten 50 vuoden kuluessa Suomen kansainvälistyessä. Samaan aikaan juristikunta on naisistunut, ja useista isoista asianajotoimistoista on tullut Suomen kannattavimpia yrityksiä. Muutoksen vuosikymmenet kokeneet asianajajat alkavat olla iäkkäitä, ja heidän kokemuksensa olisi syytä tallentaa jälkipolville niin kauan kuin se on vielä mahdollista.
Vaikka eräät kokeneet asianajajat ovatkin julkaisseet muistelmiaan, olen yhteistyössä Suomen Asianajajaliiton ja Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen kanssa käynnistämässä asianajomuistitiedon keruuhanketta. Kaikki halukkaat suomalaiset (juristit) voivat keruuajan puitteissa kirjoittaa ja lähettää kokemuksiaan asianajosta keruun koordinaattorille. Aineistosta muodostetaan oma kokoelmansa, joka pyritään tallettamaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon jälkipolvia ja tulevaa tutkimusta varten. Muistitiedosta, sen keruusta ja käytöstä juristi- ja oikeustutkimuksessa keskustellaan myös Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen toukokuun jäsentilaisuudessa 13.5.2025.
Kuvassa: Hiljattain kuolleen asianajaja Zacharias Sundströmin (1936–2025) elämästä on viime vuonna julkaistu kirja. Sundström oli aikansa julkkisasianajaja, jonka hoiti monia korkean profiilin oikeusjuttuja. Huippujuristista tuli kuitenkin kohujuristi viimeistään, kun hänen uransa päättyi veropetostuomioon ja erottamiseen Asianajajaliiton jäsenyydestä 2010-luvun alussa. Lähde: Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto Hufvudstadsbladet
Asianajomuistitiedon keruukampanjan tuottamaa aineistoa on tarkoitus täydentää haastatteluilla. Syksyllä 2025 Turun oikeustieteellisessä tiedekunnassa järjestetäänkin tähän liittyvä erikoistumisjakso (15 op.) ”Asianajajamuistitieto ja asianajon muuttuva luonne Suomessa 1960–2025”. Nimensä mukaisesti erikoistumisjakso käsittelee asianajon muuttuvaa historiaa maassamme. Se myös antaa opiskelijalle mahdollisuuden itse tutustua aiheeseen käytännössä dialogissa kokeneiden asianajajien kanssa.
Erikoistumisjakso alkaa teoreettisella luento-osuudella, jonka aikana saadaan yleiskuva asianajon historiasta antiikista nykypäivään sekä käydään läpi metodologisia ja eettisiä kysymyksiä. Opiskelijat toteuttavat kukin parityönä kolme asianajaja- tai lupalakimieshaastattelua haastateltavien kanssa sovituissa paikoissa valmiin kysymyslistan avulla. Opettaja auttaa haastateltavien löytämisessä, ja onkin suotavaa, että haastateltavilla on pitkä perspektiivi muuttuvaan asianajoalaan. Opiskelijat tallentavat tekemänsä haastattelunauhoitukset Moodleen – myöhemmin mahdollisuuksien mukaan SKS:n arkistoon siirrettäviksi.
Kukin opiskelija kirjoittaa haastattelujen, omien kokemuksiensa sekä metodikirjallisuuden pohjalta reflektoivan aineistonkeruupäiväkirjan. Lisäksi opiskelija kirjoittaa seminaarityönsä asianajon muuttuvasta luonteesta Suomessa 1960–2025. Erikoistumisjaksolle osallistuvat voivat hyödyntää keräämiään aineistoja muiden lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden kanssa seminaaritöissään ja samaten mahdollisissa tulevissa pro gradu -tutkimuksissaan.
Koska erikoistumisjakso toteutetaan täydentämään Suomen Asianajajaliiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden seuran kanssa toteutettavaa asianajomuistitiedon keruukampanjaa, Suomen Asianajajaliitto on luvannut maksaa opiskelijoiden haastattelumatkojen kuluja tosittei -
Opiskelija osallistuu tärkeään suomalaiseen oikeuskulttuurihankkeeseen, jossa haastattelutasianajajientalletetaan kulttuuriperintönä jälkipolville tutkimusta varten.
ta vastaan.
Muistitiedon keruuhanke sekä erikoistumisjakso toteuttavat aiheensa puolesta Turun yliopiston strategiaa, jonka eräs monitieteinen teema on kulttuurinen muisti ja yhteiskunnan muutos. Koska asianajajat ovat perinteisesti olleet yrittäjiä, kurssi istuu lisäksi Turun yliopiston yrittäjyysyliopiston ja -kasvatuksen profiiliin.
Olisi hienoa, jos opiskelijat innostuisivat osallistumaan erikoistumisjaksoon. Kyseessä ei siis ole pelkkä opintosuoritus, vaan erkkarille tuleva opiskelija osallistuu tärkeään suomalaiseen oikeuskulttuurihankkeeseen, jossa asianajajien haastattelut talletetaan kulttuuriperintönä jälkipolville tutkimusta varten. Sillä työllä onkin todella tarkoitus, joka säilyy sukupolvesta toiseen.
Kirjoittaja toimii Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan oikeushistorian professorina.
Sytytä urallesi kipinä Cassulla
Nuoremmat harjoittelijat
Nuorempana harjoittelijana avustat toimistomme työntekijöitä mitä erilaisimmissa toimistotehtävissä osana tiivistä harjoittelijaporukkaa. Tehtävässä pääset jo oikeustieteen opintojen alkuvaiheessa tutustumaan asianajoalan arkeen ja kehittämään esimerkiksi organisointi- ja tiimityötaitojasi.
Knowledge Management -harjoittelijat
Kun oikeustieteen opintosi ovat vähintään puolivälissä, voit hakea harjoittelijaksi toimistomme Knowledge Management -tiimiin. KM-harjoittelijana toimit salapoliisina, tutkijana, analyytikkona ja asiakaspalvelijana, joka etsii juristiemme työn tueksi juuri oikeaa tietoa ja taustamateriaalia.
Legal Tech -harjoittelijat
Oikeusteknologiaan erikoistuneena Legal Tech -harjoittelijana vastaat oikeusteknologiatyökalujen käytöstä, kehittämisestä ja käytön tuesta asianajotoimiston arjessa. Legal Tech -harjoittelijana pyrit löytämään tehokkaampia työskentelytapoja sekä kartoittamaan teknologian käyttömahdollisuuksia. Pääset työskentelemään usean eri praktiikan kanssa sekä katsomaan miltä asianajomaailman tulevaisuus näyttää.
Vanhemmat harjoittelijat
Opintojesi loppusuoralla voit tutustua juristin työhön vanhempana harjoittelijana. Tehtäväsi vastaavat vastavalmistuneen juristin tehtäviä. Avustat juristejamme toimeksiannoissa ja teet muun muassa erilaisia juridisia selvitystöitä. Lisäksi kirjoitat artikkeleita, käännät juridisia tekstejä ja olet yhteydessä viranomaisiin.
Lex Factor
TEKSTI | IINA MARTTILA
KUVAT | HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMI, PIXABAY
Vuoden 2025 LexPresseissä päästään tutustumaan lexiläisten puuhiin työelämässä ja vapaa-ajan toiminnassa opintojen ohella. Mikä oikein on Lex Factor? Mitä kaikkea lexiläiset voivatkaan tutkinnollaan tehdä? Palstalla pureudutaan tutkintomme hyödyntämiseen yhteiskunnan jokaisella osa-alueella.
Vuoden toisessa numerossa Silja Kivioja kertoo työstään korkeimmassa hallinto-oikeudessa kirjaamosihteerinä.
Mikä on tämänhetkinen työsi ja miten päädyit siihen?
Työskentelen korkeimmassa hallinto-oikeudessa kirjaamosihteerinä. Työ sisältää muun muassa valitusten sekä muiden tuomioistuimeen saapuvien asiakirjojen käsittelyä ja kirjaamista, asiakaspalvelua sekä muita toimistotehtäviä. Hain korkeimpaan hallinto-oikeuteen alunperin kesätöihin sen takia, että uskoin työn opettavan paljon uutta hallintotuomioistuimien toiminnasta sekä antavan hyvää työkokemusta. Kesän jälkeen olen saanut jatkaa työssä osa-aikaisena työntekijänä opintojeni ohessa.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Työpäivän sisältö riippuu paljon siitä, kuinka paljon ja millaisissa asioissa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ollaan yhteydessä. Suurin osa työpäivästä kuluu kuitenkin kirjaamon sähköpostin läpikäymiseen, josta muun muassa kirjaan asioita asianhallintajärjestelmään. Sen ohella vastaan esimerkiksi saapuviin puheluihin ja palvelen KHO:ssa asioivia ihmisiä.
Mikä osa työstäsi vaatii eniten oikeudellista osaamista?
Erityisesti oikeudellinen osaaminen auttaa puhelimitse tapahtuvassa asiakaspalvelussa, kun vastataan ihmisten erilaisiin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Näihin kysymyksiin vastatessa joutuu monesti esimerkiksi miettimään, mitkä asiat ovat salassa pidettäviä ja mitkä ei.
Miten opintosi oikeustieteellisessä ovat hyödyttäneet sinua työssäsi?
Opinnot ovat erityisesti auttaneet ymmärtämään hallintoprosessin kulkua ja syventänyt osaamista hallinto-oikeudellisesta lainsäädännöstä.
Eniten on yllättänyt se, miten monenlaisia asioita KHO:ssa käsitellään. Asiaryhmiä on paljon, mutta sen lisäksi jokainen käsittelyssä oleva asia on omanlaisensa ja eroaa jollakin tavalla muista. Mikä on yllättänyt työn suhteen eniten? Haluaisitko itse päästä kertomaan omasta työkokemuksestasi tai muusta toiminnasta, jossa olet päässyt hyödyntämään opintojasi? Tunnetko jonkun jota voisi kiinnostaa? Ilmianna itsesi!
lexpress@lex.fi tai osallistu Tiedotustoimikunnan kokoukseen. Kokouksen ajankohdat ilmoitetaan aina Lexinfossa!
Mihin suuntaan haluaisit kehittää uraasi tulevaisuudessa?
Tulevaisuudessa haluaisin ainakin päästä työskentelemään jossakin asianajotoimistossa ja olisi myös mielenkiintoista nähdä millaista muissa tuomioistuimissa työskentely on.
Millaisia oppeja olet tähän mennessä saanut työelämästä?
Päivittäiset työtehtäväni ovat opettaneet erityisesti tarkkuutta ja kiireisinä päivinä myös ajanhallintataitoja. Lisäksi, koska työssä kohtaa päivittäin uusia ihmisiä, on hyvä hallita myös asiakaspalvelutaidot.
Työn ja opiskelun yhteensovittaminen voi olla kuormittavaa. Miten pidät huolta työn ja vapaaajan tasapainosta?
Työn ja opiskelun yhteensovittamista on auttanut paljon se, että työpaikallani on suhtauduttu opintoihini kannustavasti ja olen pystynyt sovittamaan työajat opintojeni kanssa hyvin yhteen. Lisäksi olen pyrkinyt siihen, että vietän vapaa-ajalla riittävästi aikaa esimerkiksi kavereideni kanssa, enkä mieti silloin työasioita.
60°26'96"N 22°15'78"E
KAUPUNGIN PARHAIDEN BILEIDEN KOORDINAATIT
Vuosijuhlat - ystäviä, juhlaa ja ikimuistoisia hetkiä
| VERNA NISKANEN, VILHELMIINA NYMAN
Kevät on jo pitkällä ja sen myötä myös Lexin 64. vuosijuhlat takanapäin.
Nyt onkin hyvä hetki katsoa hieman taaksepäin ja muistella, mitä niin itse juhlat kuin niitä varten tehdyt valmistelut pitivät sisällään.
Reilu vuosi takaperin samaisessa, upeassa VPK:n talon juhlasalissa vuosijuhlan tunnelmasta nauttiessa aloimme pohtimaan, entä jos olisimmekin itse seuraavana vuonna järjestämässä tätä arvokasta juhlaa. Olimme ennestään olleet jo kerran mukana järjestämässä Lexin vuosijuhlia, toinen meistä viskaalina ja toinen osana komiteaa, mutta ajatus vieläkin suuremmasta roolista vuoden loistokkaimman juhlan järjestämisessä alkoi kutkuttelemaan. Tästä hetkestä ei kulunut pitkäkään aika, kun olimmekin jo täydessä vauhdissa valmistelemassa juhlaa.
TEKSTI
KUVAT | @PICTURESBYJONI
Tällä kertaa cocktail-tilaisuus järjestettiin pääjuhlan tavoin VPK:n talolla. Cocktail-tilaisuudessa muun muassa sisarainejärjestöt, vanha hallitus sekä muiden ainejärjestöjen ja yritysten edustajat saivat esittää tervehdyksen ja kohottaa maljan 64-vuotiaalle Lexille. Lisäksi tilaisuudessa jaettiin stipendejä ainejärjestömme jäsenille. Cocktail-tilaisuuden loputtua ovet aukesivat pääjuhlaan saapuville vieraille. Onneksemme juhlapäivälle sattui upea keli ja ennen juhlan alkua vieraat pääsivät ottamaan kuvia juhlavassa miljöössä, niin sisällä kuin ulkona. VPK:n talon täyttyessä pukuloistosta pääjuhla alkoi perinteiseen tapaan lippujen saapumisella, jota seurasi kolmen ruokalajin illallinen. Puheen lexiläisille piti tänä vuonna pian valmistuva opiskelijamme Kiira Laine ja illan juhlapuheen pitäjäksi meillä oli kunnia saada entinen lexiläinen, oikeustieteen tohtori Kristiina Kouros . Pääjuhlasta ilta jatkui Club 8:iin, josta innokkaimmat pääsivät jatkamaan iltaansa vielä Kirkkotielle.
Näin suuren juhlan järjestäminen tuo aina mukanaan kaikkea enemmän ja vähemmän ennalta-arvaamatonta, joten tylsää hetkeä ei järjestelyjen parissa koettu. Loputtomalta tuntuvan tehtävälistan ja yöhön asti venähtäneiden suunnittelusessioiden jälkeen kenties mieleenpainuvin muisto illasta oli katsella lavalta illastaan nauttivia juhlavieraita ja viimeinkin nähdä pitkän suunnittelun tulos paikan päällä hetki hetkeltä. Vuosijuhlan järjestäminen on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus ja upea kokemus, jota voi muistella vielä pitkän ajan päästä, ja olemme kiitollisia tästä mahdolli -
suudesta. Toivomme, että ilta oli hieno muisto myös teille rakkaat lexiläiset, sillä sitä se todellakin oli meille!
Tietenkään emme olisi kahdestaan onnistuneet järjestämään juhlaa koko komeudessaan vaan mukanamme oli useita apukäsiä. Haluammekin esittää lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat osallistuneet juhlan järjestämiseen ja tehneet illasta ikimuistoisen.
Erityiskiitokset kuuluvat loistaville vuosijuhlaviskaaleillemme Nea Liukkoselle ja Siiri Vaahersalolle ! Haluamme myös kiittää vuosijuhlakomiteaa, entisiä vuosijuhlamarsalkoita, Lex ry:n hallitusta sekä kaikkia muita, jotka ovat olleet jollain tapaa osana juhlan järjestämistä.
Pian onkin jo aika kääntää katseet kohti ensi vuoden vuosijuhlia. Ensi vuotta on syytä odottaa siitäkin syystä, että tulevana vuonna rakas ainejärjestömme Lex täyttää 65 vuotta ja kuten viiden vuoden välein on tapana, juhlavuotta juhlitaan tavallista hulppeammissa merkeissä. Kannattaa siis pysyä kuulolla. Näihin sanoihin, nyt on kuitenkin meidän aika kiittää, kumartaa ja ojentaa marsalkan sauva seuraaville marskeille. Nähdään vuosijuhlilla ensi vuonna!
Innolla tulevia vuosijuhlia odottaen, Verna Niskanen & Vilhelmiina Nyman
Vuosijuhlamarsalkat 2025
Juhlapuhe
TEKSTI| KRISTIINA KOUROS KUVAT| @PICTURESBYJONI
LexPressissä palataan vanhaan mutta arvokkaaseen perinteeseen, kun
Lex ry:n 64. vuosijuhlien juhlapuhe julkaistaan jälleen lehden sivuilla.
Tänä vuonna puheen piti oikeustieteen tohtori, ihmisoikeusjuristi, Kristiina Kouros.
Erinomaista juhlailtaa arvoisat lexiläiset. On suuri ilo ja kunnia seistä edessänne tänä iltana. Vuosijuhlamarsalkanne kutsuivat minut puhumaan, koska olen kuulemma menestynyt. Ihan ensimmäisenä ei tuo adjektiivi olisi tullut itselleni mieleen omasta juristin urastani. Se totta puhuen alkoi niin takkuisasti, että on oikeastaan ihme, että tässä olen. Mutta siitä kerron myöhemmin. Seuraava ajatukseni oli näet se, että eivät kyllä marsalkanne olleet ihan viisaita. Ihmisoikeusjuristi juhlapuhujana! Dekaaninne Janne Salminen tosin lohdutti minua äsken, että te ette huomenna muista puheesta mitään.
Mutta siis, kutsusta lähtien olen vimmatusti miettinyt, mitä sanoisin, etten olisi tylsä ja miten käyttäisin minulle annetun ajan, etten sitä kuitenkaan hukkaan heittäisi.
Päädyin vaatimattomasti siihen, että haluan antaa teille kuolemattomia neuvoja juristin elämäänne. Ja kun kuolemattomuus on vaikea laji, käännyin pikimmiten kaverin puoleen. Tarkemmin sanottuna naapurin Katjan puoleen, juristi hänkin, suoralinjaisen uran vakuutusmaailmassa tehnyt, varautumisen ammattilainen siis, tosin pykäläläinen.
Katjan labradoodle Osku ja minun samojedini Tuiskulumen Fiini Fiona aka Tofu ovat olleet bestiksiä pentuajoista lähtien. Joitain päiviä puhekutsun jälkeen nämä huolettomat karvakuonomme lenkittivät meitä tavanomaiseen tapaansa klo 9 sunnuntaiaamuna
Kirkkonummen keskuspuistossa, joka kaupunkilaisesta nimestään huolimatta on 400 hehtaarin skutsi. Peuranluusta käydyn pienen nahinan jälkeen kysyin sitten Katjalta, mihin nuoret lexiläiset voisivat varautua valmistumisen jälkeen.
Katja tuumasi hetken ja totesi vakavana, että hän näkee edelleen painajaisia siitä, ettei jokin tentti ollutkaan mennyt läpi. Että ihan oikeasti oikkis ei ollutkaan takanapäin. Sama painajainen piinaa ajoittain minuakin, ja kun aloin asiasta kyselemään niin löysin lisää unissaan vaille maisterin papereita jääneitä kohtalontovereita.
Tässä siis kuolematon neuvo numero 1. Pistä patjan alle kopio tutkintotodistuksestasi painajaisten varalle. Jatkoimme pohdintaa metsäpolulla.
Ylen palkkatasa-arvotilasto oli juuri julkaistu. Muistelin, että aloittaessani omat opintoni syksyllä 1989, meitä naisia oli ensimmäistä kertaa yhtä paljon kuin miehiä. Tällaisesta kehityksestä eivät kaikki olleet innoissaan. Kerrotaanpa erään helsinkiläisen miesprofessorin pahoitelleen tätä, koska alan arvostus sitä myötä hänen mielestään laskisi!
Voi mitä professorilla olikaan edessään. Ja toisaalta, mitä meillä kaikilla olikaan edessä.
30 vuodessa olemme todistaneet, kuinka naisten osuus oikeustieteen opiskelijoista on kivunnut jotakuinkin 70 %:iin ja palkkaero on pienentynyt, joskaan ei kadonnut.
Olemme myös todistaneet Suomen ensimmäisen naispuolisen puolustusministerin, pääministerin, presidentin, korkeimman oikeuden presidentin, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarin, ja yhä useampi nainen on noussut myös yritysjohtoon. Enkä malta olla mainitsematta, että noissa yrityksissä tulos, omavaraisuusaste ja sijoitetun pääoman tuotto ovat tutkitusti olleet parempia kuin miesten johtamissa yrityksissä keskimäärin. Rutina kiintiönaisista on laimennut ja lukuisat miehet ovat saaneet nauttia enemmän isyydestä ja ylipäätään löytää identiteettiinsä uusia rakennuspalikoita.
Mutta olemme myös todistaneet Yhdysvaltojen presidentin, joka harrasti seksiä nuoren harjoittelijan kanssa työhuoneessaan ja toisen, joka ennen ensimmäistä vaalivoittoaan edeltäneissä julkivuodetuissa videoissa kehuskeli naisten haarovälien kourimisella ja jonka hallinto poistaa nyt lukemattomia sanoja liittovaltion virastojen viestinnästä, mukaan lukien sanat ”naiset”, ”sukupuoli” ja ”moninaisuus”.
Samaan aikaan naisiin kohdistuu valtava määrä väkivaltaa miesten toimesta kaikkialla maailmassa – myös Suomessa. Ja sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen maailmassa on matkaa huimat 134 vuotta. Maailmanpankin viime vuotisen arvion mukaan – olettaen, että vauhti pysyy samana kuin viimeiset noin 20 vuotta. Viitteet su -
kupuolten välisen polarisaation lisääntymisestä saattavat merkitä vauhdin hidastumista.
MeToo -liikettä tarvittiin, vaikka sen tuoksinnassa varmasti tapahtui ylilyöntejä. Gisèle Pelicot on sankari ja Trump on väärässä. Me naiset emme tarvitse hänen, emmekä kenenkään muunkaan suojelua sukupuoli-ideologialta. Me tarvitsemme sitä, että meidät jätetään rauhaan väkivallalta ja syrjinnältä!
Enkä puheellani tarkoita, etteikö miehiin kohdistuva väkivalta olisi yhtä lailla tärkeää.
Vaikka sukupuolten tasa-arvon nimissä toivon, ettei nais- ja miesopiskelijoiden suhdeluku enää jatka erkaantumista Alma Materissani tai muissakaan oikeustieteellisissä, toivon sitäkin enemmän, että te nuoret naiset ja miehet viette sukupuolten tasa-arvoa eteenpäin tässä maailmassa rohkeasti – jopa vimmaisesti! Ja vielä toivon, että käsityksenne sukupuolesta on avara. Ehkä jonain päivänä olennaista on ihmisyys.
Ja tässä tulee kuolematon neuvo numero 2. Älä etsi arvostusta ulkopuolelta, älä tutkinnosta, älä palkasta, älä miehiltä tai toisilta naisilta tai heiksi oletetuilta – älä edes suurvaltojen johtajilta. Arvosta itseäsi ja muita heidän ihmisyytensä vuoksi.
Mutta nyt saatat kysyä, miten voimme arvostaa niitä, jotka toimivat väärin. Niitä, jotka tekevät pahaa.
Niitäkin on riittänyt juristin urani varrelle: Ruandan kansanmurha tapahtui kun olin opiskelemassa. Kansainvälisessä erityistuomioistuimessa syytettiin pian kansanmurhan jälkeen miltei sataa ihmistä osallisuudesta hirmutekoihin. Jugoslavian Slobodan Milošević istui syytettynä sotarikoksista vuosituhannen alussa. Hissen Habrén nimen olin oppinut jo ennen oikeustieteen opintoja, mutta vasta vuonna 2016 hänet tuomittiin lukuisista ihmisoikeusrikoksista Tsadissa.
Vastuuseen joutuivat myös amerikkalaiset sotilaat Paul Cortez , James Barker , Jesse Spielman , Bryan Howard ja Steven Dale Green raiskattuaan 14-vuotiaan Abeer Qassim Hamza al-Janabin ja tapettuaan hänen vanhempansa ja 6-vuotiaan pikkusiskonsa Irakissa, jotakuinkin tasan 9 vuotta sitten. Ja tuomituksi tuli aivan hiljattain myös amerikkalainen yritys CACI osallisuudestaan kidutukseen Abu Ghraibin pidätyskeskuksessa.
Ilman juristeja heitä ei olisi tuomittu. Ilman oikeusjärjestystä he ehkä kävelisivät vapaana, tai heidät olisi tapettu kostoksi tekosistaan.
Vietin vaihto-oppilasvuoden aikoinaan Yhdysvaltojen syvässä etelässä Alabamassa vajaa kaksi vuosikymmentä sen jälkeen kun rotuerottelua ylläpitäneet Jim Crow -lait kumottiin. Mustien amerik -
kalaisten lynkkauksia riipaisevasti kuvaava Billie Holiday n laulu Strange Fruit on vasta vajaa 90-vuotias. Etelä-Afrikan Apartheid hallinto sortui vasta oikeustieteen opinnot aloitettuani. Rotusortoa ylläpidettiin laeilla. Mutta ne myös kumottiin oikeuden voimalla. Tämä voiman asiantuntijoita ja haltijoita teitä on tulossa!
Nelson Mandela vietti 27 vuotta Robben saarella vankilassa maanpetoksesta ennen kuin Etelä-Afrikan Apartheid-lait purettiin. Kerrotaan, että Mandela kumppaneineen kohteli vanginvartijoita toisin kuin vartijat kohtelivat heitä, ystävällisyydellä.
Valkoisten vanginvartijoiden ystävällinen kohtelu ei tarkoittanut, että Mandela olisi arvostanut vartijoiden toimintaa. Rotusorron vastustaminen ja toisaalta vartijoiden kohteleminen ystävällisesti ei varmasti ollut myöskään helppo valinta. Ensimmäisessä oli riski tulla pahoinpidellyksi, vangituksi ja jopa tapetuksi. Toisessa, oletan, täytyi toimia omia tunteita vastaan. Mandela oli epäilemättä sisäistänyt oikeudenmukaisuuden.
Puolan kommunistista hallintoa Yhdysvaltoihin paenneen painonnoston olympiavoittaja Jerzy Gregorekin kerrotaan sanoneen: Hard choises, easy life. Vaikeita päätöksiä, helppo elämä.
Elämämme on täynnä päätöksiä, ja kieltämättä, monet vaikeat valinnat johtavat helppoon elämään ja vastaavasti helpot valinnat
johtavat vaikeaan elämään.
Vilppi tentissä, asiakkaan ylilaskutus tai neuvot verotuksen keventämiseksi hieman lain reunaa hipoen voivat olla ”helppoja” valintoja, vaikka niihin sisältyy moraalinen kaupankäynti ja myös riski paljastumisesta.
Voi myös olla helppoa kulkea massan mukana, kuulua joukkoon, tehdä niin kuin aina on tehty, vaieta vääryyksien edessä. Noudattaa lakia, ei oikeutta. Ehkä näin ei joudu ongelmiin, mutta en usko, että elämä ilman selkärankaa on helppoa.
Itsenäinen ajattelu, oikeuden ja ihmisyyden puolelle rohkeasti asettuminen, toisen ihmisen näkeminen ja kuuleminen. Ne vaativat energiaa ja tietoisia valintoja.
Lupasin puheeni alussa palata juristinurani takkuiseen alkuun.
Valmistuin keskinkertaisesti opinnoissani menestyneenä keskelle syvää lamaa keväällä 1995. Olin masentunut. Minulla ei ollut mitään suhteita millä päästä alkuun ja seuraavien vuosien aikana perhettäni kohtasi syvät murheet toisensa jälkeen.
Pimeyden keskellä ymmärsin vain sen, että ihmiselämä on äärimmäisen hauras ja äärettömän arvokas. Siitä alkoi omalla kohdallani tietoisten valintojen ja vaikeiden päätösten harjoittelu. Matkalla olen kompuroinut ja kaatunut ihan ikiomiin jalkoihini, ja silloin tällöin saanut joskus tällinkin.
Tällä tavalla hoippuen olen ajatellut jatkaa loppuun asti, sillä helpompi on elää itsensä kanssa, kun tavoittelee oikeamielisyyttä, käytännöllistä viisautta, rohkeutta ja kohtuullisuutta. Antiikin klassisia hyveitä.
Kolmas ja siten viimeinen kuolematon neuvoni teille nuoret lexiläiset on tämä : kulkekaa kohti oikeutta, harjoitelkaa tietoisesti vaikeita valintoja päivittäin ja pääsette lopulta elämässänne paitsi helpolla, saatatte saada kutsun juhlapuhujaksi tuleviin vuosijuhliin.
Kouros on Nordean konsernihallinnon johtava sosiaalisten vaikutusten ja ihmisoikeuksien asiantuntija, sekä oikeustieteen tohtori.
Road to Enska
TEKSTI| IISA VALKONEN KUVAT| FANNI IHALAINEN
Isä, tytär – ja metsässä odottava suuri mahtava Kontio. Pian oltiinkin jo syvällä näytelmässä, jossa muinaisusko, perhesiteet sekä absurdi huumori punoutuvat yhteen. Keskellä tätä kaikkea kulkee Matilda –tytär, jonka kantamuksena on enemmän kuin isän suru tai oman polun etsiminen. Nimittäin äidin tuhkat, Stanley Cupissa. Miten oikein syntyi tuo spektaakkeli jonka näimme Manilla-tettarin lavalla huhtikuussa?
Tarinamme saa alkunsa, kun Markku ja Matilda kaahaavat keskellä korpea Markun punaisella Teslalla ja keskelle tietä loikkaa karhu. Karhu ei ole kuitenkaan tavallinen – se on Kontio, mytologinen opas, ja siitä hetkestä alkaa seikkailu, joka vie yli rajan… kirjaimellisesti. Lisäksi mukana kulkee kokonainen myyttinen kaarti: Kuuterneito, jonka valoisa persoona hurmaa yleisön sekä jonkun muunkin, Höyheneukko, jonka höyhenpuuhkasta löytyy yllättävän paljon elämänviisautta ja tietenkin Näkki, tamperelainen vesihenki, jonka murre on yhtä syvä kuin hänen kotilammikkonsa.
Käsikirjoitus on kutonut tämän huikean tarinan, jossa surraan, nauretaan ja rakastutaan. Dialogia on hiottu yhdessä ohjaajien ja näyttelijöiden kanssa kunnes hahmot heräävät eloon ja lavalle syntyy oma todellisuutensa, joka janoaa yleisön omstartteja. Ja kun tarina tarvitsee sykkeen – bändimme ottaa ohjat.
Bändi ei ole vain säestäjä, vaan tarinankertoja itsessään. He ovat opetelleet soittamaan toinen toistaan monipuolisempia biisejä ja mikä parasta – monet biiseistä on sovitettu porukalla täysin uusiksi, speksin hengessä ja sydämellä. Kun bändi alkaa soittamaan, eivät vain äänet täytä tilaa – tanssijat herättävät musiikin eloon liikkeen kautta. He eivät ole vain taustalla, vaan kietoutuvat mukaan näyttelijöiden matkaan: välillä he avaavat tilaa tarinalle, välillä taas vievät sen uusiin korkeuksiin.
Lavastus on speksissä aivan oma maailmansa – se luo puitteet, joiden keskellä tarina todella herää henkiin. Ruuvinvääntimet surisivat, maalisudit heiluivat ja ideat muuttuivat konkreettisiksi elementeiksi. Yksi upeimmista saavutuksista tämän vuoden speksissä oli punainen Tesla, joka nousi lavalle kuin suoraan Espoon teiltä. Lavastustiimin käsissä pienistä ideoista kasvoi kokonainen maailma, jossa autot törmäävät Kontioihin ja ikiaikaiset myytit heräävät henkiin. Jokainen naula, maalinroiske ja kangaspala oli askel kohti speksin taianomaista todellisuutta.
Puvustus ja maskeeraus on yksi speksin tärkeimmistä elementeistä, sillä se on suuri osa hahmoa. Esimerkiksi Markku, diplomi-insinööri ja KTM, ei olisi voinut astua lavalle ilman oikeanlaista toppaliiviä. Se on hänen persoonaansa täydellisesti istuva vaatekappale: yksinkertainen, mutta samalla niin täynnä itsevarmuutta ja liikemaailman loistoa, kun taas Matildan – nuoren teinitytön, joka elää 14-vuotiaan elämää täynnä unelmia ja tunteiden myrskyjä, farkkuhame on klassinen valinta, joka tuo esiin Matildan huolettoman, mutta samalla tietynlaisen nuoren aikuisen asenteen. Pinkki toppi on taas raikkaan värikäs ja iloinen. Ja tietenkin, ei voi unohtaa pinkkejä converseja ja Seppälän ikonista pöllökorua –ne ovat täydellinen pari koko asulle.
Maskeeraus on tehnyt matkaa siinä missä Matildakin: kuinka saadaan Kuuterneidon iho ja silmät hehkumaan? Miten Höyheneukon
elämää nähnyt ja kaikkitietävä asenne? Ja entä Näkki, tamperelainen vesihenki – voiko hänellä olla olematta siniset viikset? Markku ei toki voi kulkea lavalla ilman, että hänen taustansa paistaa ulospäin. Matildan meikki taas ammentaa inspiraationsa 2010-luvun ikonisuudesta – juuri siitä aikakaudesta, jossa huulikiilto oli tahmeaa, meikkivoide vääränväristä ja luomiväri kirkuvan pinkkiä.
Aurinko oli juuri ehtinyt nousta, kun vuoden -25 produktio kokoontui yhteen kenraaliharjoituspäivän alkaessa. Kello löi yhdeksän aamulla, ja edessä oli pitkä, intensiivinen päivä täynnä keskittymistä, hikeä, mutta myös naurua.
Päästyämme Manillalle sisälle, tanssijat alkoivat valmistautua päivän koitokseen. Aulanpöydät täyttyivät peileistä, glitteristä, tekoripsistä ja vihreistä luomiväreistä – ilmassa leijui sekä jännitystä että kevyt hiuslakan tuoksu. Samaan aikaan lavalla bändi viritti soittimiaan. Rumpujen, kitaroiden, puhallinsoittimien, jousisoittimien, basson sekä koskettimien sounditestaukset täyttivät tilan.
Nopean turvallisuusperehdytyksen jälkeen harjoitukset etenivät rytmikkäästi suunniteltua aikataulua mukaillen: vuorotellen käytiin läpi kohtauksia, tansseja ja bändin biisejä – ensin pienemmissä ryhmissä, sitten koko porukan voimin. Tanssijat pyörähtelivät, bändi soitti biisejä ja näyttelijät eläytyivät yhä syvemmin rooleihinsa. Päivän aikana koettiin onnistumisia ja haasteita, mutta ennen kaikkea nähtiin, kuinka valtava määrä työtä alkoi nivoutua yhdeksi eläväksi kokonaisuudeksi. Vauhtia siis piisasi jokaisen tiimin sisällä.
Lavastustiimin rakennustyö jatkui kiivaana: Teslaa koottiin ja maalattiin, jotta se näyttäisi entistäkin vaikuttavammalta lavavalojen loisteessa. Pienet yksityiskohdat viimeisteltiin vielä paikan päällä, jotta auto olisi valmis kohtaamaan sekä karhun että yleisön katseet. Maskeeraustiimi oli täydessä vauhdissa puolen päivän aikaan, kun näyttelijöitä ehostettiin lavakuntoon, viikset piirrettiin, helmet aseteltiin paikalleen ja viimeiset meikkivoidekerrokset levitettiin hartaudella.
Päivä kesti iltaan asti ja jokainen mukana ollut tunsi kuinka väsymys alkoi painaa, sisältäen niin tekniikkaläpärin kuin myös kenraaliharjoituksen. Väsymyksen yli nousi kuitenkin vielä suurempi tunne: ylpeys. Me olimme rakentaneet yhdessä jotain ainutlaatuista ja huomenna saisimme jakaa sen yleisöllemme.
Ensi-ilta eli enska käynnistyi seuraavana päivänä, kun koko speksiporukka saapui Manilla-teatterille kello 16. Vaikka itse esitys alkoi vasta kello 19, valmistelut pyörähtivät heti täyteen vauhtiin. Lavastus viimeisteli Teslaa, maskeeraustiimi teki nopeita korjauksia, näyttelijät kävivät vielä poskimikkien kanssa huolelliset testaukset ja tanssijat sekä bändi lämmittelivät valmistautuen pitkään ensi-iltaan. Tunnelma Manillassa oli odottava ja sähköinen: pieni jännitys leijui ilmassa, mutta sitä kannatteli lämmin yhteishenki ja innostus. Kun kello lähestyi seitsemää ja yleisö alkoi kerääntyä teatterille, speksi oli valmis astumaan lavalle. Sydän pamppaillen, mutta luottaen siihen, että yhdessä olimme luoneet esityksen, joka tulisi elämään lavalla omstartista toiseen.
Opintoedunvalvonnan kivijalka: JOY
Alkukevään piristyksenä lexiläiset pääsivät vastaamaan JOY-kyselyyn. Vanhaan jäsen- ja opintokyselyyn liitettiin uutena osiona yhdenvertaisuuskysely, mistä kekseliäs puheenjohtajamme sai idean kyselyn nimen uudelleen brändäämisestä. Tuotti kyselyyn vastaaminen iloa tai ei, tarjoavat sen vastaukset joka tapauksessa erittäin tärkeää tietoa lexiläisten mielipiteistä, toiveista ja murheista. Jäsen- ja yhdenvertaisuuskyselyt ovat yhdistyksemme kehittämisen kannalta oleellisia, mutta oma kiinnostukseni ja tämän tekstin fokus on nimenomaan opintokyselyn tuloksissa.
Jotta opiskelijoiden näkökulmaa ja mielipiteitä voi viedä tiedekunnan suuntaan, on ensin tiedettävä, mitä opiskelijat ajattelevat opinnoistamme. Opintokyselyn vastaukset muodostavatkin opintoedunvalvontamme kivijalan - pitkälti näiden vastausten pohjalta asioita lähdetään edistämään tiedekunnan eri instansseissa. Vastaukset ovat Lexin edunvalvonnan kannalta korvaamattomia. Oli hieno nähdä, että vastausaktiivisuus nousi viime vuodesta. Kiitos jokaiselle kyselyyn vastanneelle!
Mitä sitten kyselystä kävi ilmi? Isoimpana yksittäisenä asiana nousi esiin, että tutkintouudistuksen jälkeen oikeudenalaopinnoissa kurssien tahti on koettu liian nopeaksi. Opeteltavaa asiaa
on liikaa verrattuna suoritusaikaan. Tämä oli jo osittain tiedossa vuosikurssiedustajilta saadun palautteen ja Calonian käytäviltä kantautuneen keskustelun perusteella, mutta kysely selkeästi vahvisti näkemystä siitä, että tutkintouudistus on muuttanut kurssien rytmiä ja kiireen tuntu on todellinen.
Osalla kursseista on lisäksi saattanut jäädä opiskelijoille epäselväksi, mitä kurssista on karsittu opintopisteiden vähennyttyä. Jos kokemus kurssilta on, että nyt opiskellaan samat asiat kuin aiemmin, mutta aiempaa nopeammassa aikataulussa, ja siitä saa aiempaa vähemmän opintopisteitä, epäilemättä tilanne on herättänyt keskustelua ja huolta.
Asia on viety tiedekunnan tietoon, ja siitä on keskusteltu pitkin kevättä. Asiaa käytiin läpi jo alkuvuodesta tiedekunnan johtokunnan kanssa sekä nyt viime aikoina kyselyn jälkeen koulutustoimikunnan kokouksissa ja tiedekunnan opetuksen palaute- ja kehittämispäivässä. Saatu palaute otetaan mahdollisimman hyvin huomioon, kun keväällä suunnitellaan tulevan lukuvuoden tenttiaikatauluja.
Tämän lisäksi kyselystä nousi esiin muitakin seikkoja: opinnoista toivottaisiin saatavan enemmän palautetta, notaarintyön kir -
Tiettyjä asioita ei pysty muuttamaan ja niiden kanssa on opeteltava elämään.
joittamiseen kaivattaisiin enemmän yhteistä opetusta ja ohjausta, tenteiltä toivottaisiin muuta kuin ulkoa opettelua, arvosanoista stressataan edelleen, erikoistumisjaksojen valintajärjestelmä jakaa mielipiteitä, ja niin edelleen. Monet näistä asioista toistuvat kyselyn vastauksissa vuodesta toiseen ja ovat jo pidempään olleet haasteena opinnoissame.
Tiettyjä asioita ei pysty muuttamaan, ja niiden kanssa on opeteltava elämään: nykyisillä resursseilla notaarivaiheen kurssikoot ovat suuria, opintoihimme tulee väistämättä kuulumaan paljon luettavaa ja milloinkaan ei löydetä sellaista valintajärjestelmää opintojaksoille, johon jokainen olisi tyytyväinen. Olisi silti laiskaa ajatella, että mitään ei ole tehtävissä tai esiin tulleille ongelmille ei voisi tehdä mitään. Moni näistä seikoista on parannettavissa sillä, että yhdessä tiedekunnan kanssa mietitään, mikä olisi järkevin ja tehokkain tapa järjestää opinnot. Tätä työtä tehdään jatkuvasti esimerkiksi tiedekunnan koulutustoimikunnassa. Asiat menevät eteenpäin myös sillä, että opettajille annetaan palautetta ja kerrotaan yllä luetelluista asioista. Yksittäisellä kurssipalautteellakin on siis erittäin suuri merkitys, ja antamalla ahkerasti palautetta kursseista jokainen meistä voi olla mahdollistamassa aiempaa parempia oppimiskokemuksia tuleville lexiläissukupolville.
Kyselyn toteuttaminen, vastausten läpikäyminen ja koostaminen oli tunteja vaativa urakka, mutta kaiken sen vaivan arvoista. Maailma ei kuitenkaan lopu tähän - jos kohtaat opinnoissasi epäkohdan, ole rohkeasti yhteydessä vuosikurssiedustajaasi tai allekirjoittaneeseen. Työ jatkuu.
Niilo Peräaho Hallituksen opintovastaava opinto@lex.fi
Laittoman maahantulon järjestäminen
EU:n avustamisdirektiivi ja auttamisen kriminalisointi
Tarkastelen tässä artikkelissa ongelmia, jotka liittyvät laittoman maahantulon järjestämisen kriminalisointiin EU:ssa. EU:n avustamisdirektiivissä on oleellinen ero verrattuna YK:n kansainvälisen rikollisuuden vastaiseen yleissopimukseen. Siitä nimittäin puuttuu vaatimus taloudellisen hyödyn tavoittelemisesta. Tämä aiheuttaa sen, että kriminalisointi ei kohdistu pelkästään kansainväliseen rikollisuuteen, vaan myös yksittäisiin maahanmuuttajiin.
EU:n avustamisdirektiivi ja laittoman maahantulon järjestäminen
Euroopan unionin avustamisdirektiivin artikla 1(1) määrää, että jäsenmaiden on säädettävä rangaistavaksi tahallinen avustaminen jäsenvaltioon saapumisessa ilman vaadittavia matkustusasiakirjoja. Suomessa direktiivi on toteutettu rikoslain 17:n luvun 8:lla pykälällä, joka säätää rangaistavaksi laittoman maahantulon järjestämisen. Rangaistukset rikoksesta vaihtelevat suuresti EU:ssa. Suomessa laittoman maahantulon järjestämisen rangaistusasteikko on sakoista kahteen vuoteen vankeutta, kun taas Italiassa se on kahdesta kuuteen vuotta vankeutta.
Direktiivin taustalla on YK:n kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimus, eli ns. Palermon sopimus, ja sen maahanmuuttajien salakuljetusta koskevan lisäpöytäkirja. Lisäpöytäkirjassa maahanmuuttajien salakuljetus määritellään laittoman maahantulon
Esimerkkitapaus 1: Serkun auttaminen
Suomessa asuva A oli matkustanut Saksaan tapaamaan serkkuaan, joka on Syyrian kansalainen. Serkku oli saapunut Saksaan kymmenen päivää aikaisemmin Syyriasta Italian kautta. A oli antanut serkulleen veljensä passin ja auttanut juna- ja laivalippujen hankkimisessa. Serkku saapui Suomeen ja anoi turvapaikkaa. A tuomittiin Turun hovioikeudesta laittoman maahantulon järjestämisestä 20 päivän ehdolliseen vankeuteen. Hovioikeuden mukaan kyse ei ollut humanitaarisesta auttamisesta. Serkku oli ollut inhimillisesti vaikeassa tilanteessa, mutta häneen ei ollut kohdistunut “välitöntä tai pakottavaa vaaraa”.
TEKSTI | VILLE PIIRAINEN KUVAT | PIXABAY
järjestämiseksi taloudellisen tai muun aineellisen hyödyn saamiseksi. Liverpoolin yliopiston eurooppaoikeuden professori Valsamis Mitsilegas kirjoittaa, että hyötymotiivi on keskeinen osa lisäpöytäkirjaa. Hän arvostelee kovin sanoin direktiiviä siitä, että hyötymotiivin poisjättäminen tekee direktiivin kriminalisoinnista laajan ja epäselvän.
Direktiivin syntyhistoria on muutenkin erikoinen. Se säädettiin vuonna 2002, Amsterdamin sopimuksen aikaan, jossa se kuului oikeus- ja sisäasioiden pilariin. Poikkeuksellisesti ehdotus ei tullut komissiolta, vaan Ranskan hallitukselta. Euroopan parlamentti vastusti direktiiviehdotusta, mutta ei pystynyt estämään sen säätämistä. Direktiiviehdotusta kritisoitiin erityisesti siitä, että hyötymotiivin puuttuminen tekee merihädässä olevien maahanmuuttajien pelastamisesta rangaistavaa. Kompromissiratkaisuna direktiiviin lisättiin artikla 1(29, joka antaa jäsenmaille mahdollisuuden vapauttaa kriminalisoinnista humanitaarisen avun antaminen. Tällä hetkellä vain kahdeksan jäsenmaata on säätänyt tällaisen poikkeuksen. Rikoslain 17:n luvun 8:n pykälän 2:n momentin mukaan laittoman maahantulon järjestämisenä ei pidetä tekoa, jota erityisesti huomioon ottaen tekijän humanitaariset tai läheisiin perhesuhteisiin liittyvät vaikuttimet on pidettävä kokonaisuutena ottaen hyväksyttävistä syistä tehtynä.
Esimerkkitapaus 2: Ystävän auttaminen
Suomessa asuvan B:n ystävä, johon tämä oli tutustunut Etiopiassa, oli ilmoittanut B:lle saapuneensa Italiaan ja haluavansa hakea turvapaikkaa Suomesta. B nosti pankista opintolainansa ja lähti Italiaan ystäväänsä vastaan. He matkustivat yhdessä Suomeen, jossa ystävä haki turvapaikkaa. B otettiin kiinni ja oli 20 päivää tutkintavankeudessa. Helsingin hovioikeus tuomisti B:n laittomasta maahantulon järjestämisestä ja katsoi, että 20 päivän tutkintavankeus oli riittävä rangaistus teosta.
Maahanmuuttajien salakuljetus on monimuotoinen ilmiö, johon sisältyy paljon muutakin kuin kansainvälisten rikollisryhmien
harjoittamaa toimintaa.
Monimuotoinen salakuljetus - auttamista vai rikkollisuutta?
Maahanmuuttajien salakuljetus on monimuotoinen ilmiö, johon sisältyy paljon muutakin kuin kansainvälisten rikollisryhmien harjoittamaa toimintaa. Esimerkiksi Luigi Achilli on tehnyt mielenkiintoisen etnografisen tutkimuksen, jossa hän seurasi syyrialaisia ihmissalakuljettajia ja heidän asiakkaitaan. Achillin mukaan salakuljettajien motiivit olivat monimuotoisia ja saattoivat liittyä esimerkiksi oman kotiseudun asukkaiden auttamiseen. Alberto Aziani taas erottaa “maahantulon järjestäjät” ammattimaisista salakuljettajista. Azianin mukaan maahantulon järjestäjien toiminnan motiivina on solidaarisuus. Toiminta on pienimuotoista, paikallista ja satunnaista. Ammattimaisten salakuljettajien toiminta on taas maahanmuuttajia hyväksikäyttävää, motiivina on rahallinen hyöty sekä toiminta on laajempaa ja pysyvämpää.
Italiassa on useissa tapauksissa tuomittu maahantulon järjestämisestä Välimeren yli veneellä saapuneita turvapaikanhakijoita, jotka ovat osallistuneet matkan edistämiseen jotenkin, kuten ohjaamalla venettä, täyttämällä bensatankkeja tai suunnistamalla kompassin avulla. Esimerkiksi vuosien 2015-2018 välillä tällaisia tapauksia oli yli 1300. Lisäksi Italiassa laittoman maahantulon järjestäminen käsitellään automaattisesti törkeänä tekona, jos avustettuja maahantulijoita on viisi tai enemmän. Tämä on yleensä tilanne maahantulijoiden käyttämissä veneissä. Tällöin rangaistusasteikko on 6–16 vuotta vankeutta.
Hyötymotiivin puuttuminen ja sen vaikutukset
Hyötymotiivin puuttuminen EU:n auttamisdirektiivistä luo monia ongelmia. Kriminalisoinnin alle joutuvat monet sellaiset teot, joita ei Palermon sopimuksessa tarkoitettu salakuljetukseksi. Näitä ovat esimerkiksi perheenjäsenten ja ystävien auttaminen sekä Välimeren yli saapuvien maahanmuuttajien “itsesalakuljetus”. Myöskään direktiivin vapaaehtoinen humanitaarinen poikkeus ei riitä, sillä sen toteuttanut vain pieni osa jäsenmaista. Lisäksi Suomen oikeuskäytännössä poikkeusta on tulkittu kapeasti sekä läheisten perhesuhteiden että humanitaarisen auttamisen osalta.
Avustamisdirektiivin laillisuus on tällä hetkellä Euroopan Unionin tuomioistuimen käsittelyssä. Ns. Kinsa-tapauksessa kongolainen nainen saapui vuonna 2019 Italiaan tyttärensä ja sisarentyttärensä kanssa hakemaan turvapaikkaa. Nainen sai syytteen lasten maahantulon järjestämisestä. Asiaa käsitellyt tuomioistuin teki EUT:lle ennakkoratkaisupyynnön, jossa se kysyi, onko Italian laki laittoman maahantulon järjestämisessä ristiriidassa EU:n perusoikeuskirjan kanssa. EUT:n tuomion odotetaan tulevan keväällä 2025. Marraskuussa 2024 tuomioistuimen julkisasiamies Richard de la Tour antoi ratkaisuehdotuksensa, jonka mukaan kansallinen laki on ristiriidassa EU:n perusoikeuskirjan kanssa, jos se ei erota perheenjäsenien auttamiseksi tehtyä tekoa hyötymistarkoituskessa tehdystä.
Esimerkkitapaus 3: Sukulaislasten auttaminen
Suomessa asuvan C:n sisarukset olivat saapuneet pakolaisleirille Kreikkaan. C kävi tapaamassa heitä pakolaisleirillä ja oli sitä mieltä, että olot leirillä eivät olleet sopivat ja turvalliset lapsille. Hän toi 6- ja 9-vuotiaat veljen- ja sisarenlapsensa mukanaan Suomeen käyttäen omien lastensa passeja. Varsinais-Suomen käräjäoikeuden mukaan kyse oli laittoman maahantulon järjestämisestä, eikä humanitaarinen poikkeus sopinut tapaukseen, koska veljen- ja sisarenlapset eivät olleet “läheinen perhesuhde” rikoslain tarkoittamalla tavalla. Turun hovioikeus kuitenkin katsoi, että läheisiä perhesuhteita on tulkittava laajemmin ja kumosi tuomion.
Kirjoitus perustuu Comparative Legal Research -erikoistumisjaksolla laatimaani notaarintyöhön. Esimerkkitapaukset ovat peräisin Turun ja Helsingin hovioikeuksien tuomioista.
Kuva: Pixabay
Tulevien juristien yhteisiä muistoja luomassa
PÄÄTTYMINEN EI OLE LOPULLISTA
TEKSTI | VEETI KAINULAINEN
Tajusin, et on aika vihdoin päätös saada spiraaliin / Antakaa mä näytän miten saatetaan saaga finaaliin.
Älä puhu vaan mee, vaan mee / Täs on turha pyytää anteeks, anteeks / Ei sillä mitään tee kun tää loppuu / Kun tää loppuu.
Vääjäämätöntä se on, loppu lähestyy. N:nnen vuosikurssin edustajana yliopistotaivalta on takana huomattavasti enemmän kuin edessä, ja gradutaakka istuu harteilla tiukasti. Kirjoitusurakan aikana soineet Cheekin sekä Ida Paulin ja Kalle Lindrothin kappaleet saivat minut miettimään mennyttä ja tulevaa, sekä erityisesti näiden kahden leikkauskohtaa, valmistumisen hetkeä. Valmistuessa moni asia muuttuu. Utu-tunnukset vanhenevat nopeasti, Lex ry:n jäsenyys päättyy ja halvat opiskelijalounaat jäävät vain muistoksi. Muistoksi jää kuitenkin muutakin: elinikäisiä kaveruuksia, roimasti ammattitaitoa ja todennäköisesti kohtuullisen kokoinen opintolaina. Nopeat muutokset jäävät mieleen, mutta paljon on muuttunut myös opintojen aikana. Ennen koronaa aloittaneena opiskelijana koin viimeisen ”normaalin” fuksisyksyn ja seurasin pandemiakaaosta turvallisen välimatkan päästä varusmiespalvelusta suorittaessani. Sen jälkeen onkin nostu pikkuhiljaa kohti ”uutta normaalia”, mutta pandemia-ajan merkit näkyvät edelleen muun muassa etäilyn lisääntymisenä ja järjestöaktiivisuuden aaltoilussa. Nyt gradua kirjoittaessani muistelen speksinäytöksiä, tuutorointia, opiskelijavappuja Taidemuseonmäellä, viime hetkille asti tehtyjä seminaaritöitä ja Tampere-excuja. Ajattelen Lyyti-pettymyksiä, oikeushistorian blogitekstejä, useaa koronakierrosta ja lukemattomia
kesätyöhylsyjä. Pöhinää, totaalisia hajoamisia, sillisväsymystä ja keikkahypeä. Kuten eräs suuri ajattelija sanoi: skaala on mieletön. Muistellessani vanhoja selailin oman vuosikurssini fuksimatrikkelia. Fuksilausahduksiimme mahtui niin sukupolvikokemuksia koronasta kuin jokaiselle oikkarille tuttuja kysymyksiä, kuten ”kaarlo tuori kriittinen oikeuspositivismi selkokielellä”. Moni tuttu on valmistunut tai työstää graduaan kaikessa hiljaisuudessa, ja fuksichatista tipahtelee porukkaa yksi kerrallaan sen hiljennyttyä tapahtumailmoista ja muusta Lex-pöhinästä. Onneksi Lex-tuttuja on kertynyt myös vuosikurssirajojen yli, eikä Calonialle tullessa tarvitse olla koskaan yksin. LexPress-urani sitoutuu nätisti tähän kirjoitukseen, sillä tämä on kolmas kerta, kun kirjoitan Lopussa-palstalle. Ensimmäisellä kerralla kirjoitin fuksiviikosta, toisella kerralla mietin, mitä on Lex-henki ja nyt jaarittelen setääntyneenä menneistä ajoista. Tässä kohtaa lieneekin hyvä lopettaa ja toivottaa lukijoille antoisaa kesää, vietti sen sitten harkkarina, aspassa tai nenä kiinni kirjassa.
Kirjoittaja on (toivottavasti) tämän vuoden aikana valmistuva oikkari, joka on kirjoittanut aktiivisesti miltei mitä tahansa muuta kuin graduaan.
