II/2023 Tulevaisuus

KYSTA

Tule meille työkaveriksi

Huhtikuun

Kystassa

4 PÄÄTOIMITTAJALTA Tulevaisuus?

5 PUHEENJOHTAJALTA Tapahtumien vuosi

6 KLINIKKA KUTSUU

8 TOHTORIOHJELMA Harrastuksesta tohtoriopiskelijaksi

12 ROBIN MAINTZ Tekoäly ja sen rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa

15 TEKOÄLY KIRJOITTAA Lääkärin erilaiset työmahdollisuudet

➡ Klinikkakynnys ylitetty

s. 6

➡ Syväreistä kohti väitöskirjaa

s. 8

➡ Tee testi ja selvitä, mitä hallituspestiä sinun kannattaisi hakea yleiskokouksessa

4.5

s. 32

20 HAMPAAN KLINIKKA

24 AMANUENSSUURI Amanuenssina patologialla

25 HETKI MIELELLE Lääketieteen opiskelijoiden vertaistukiryhmä

26 HAASTATTELU Vuosikurssi 1981

29 ERIKOISALA Valintakoneesta väitöskirjaan

31 KRISTIAN AIRO Paluu parempaan tulevaisuuteen

32 TESTI Mikä KuoLOn virka sopii sinulle?

34 LOPUKSI

Alkaako amanuenssuuri olemaan ajankohtainen? s. 6

Upea speksi tuli ja valloitti, katso keskiaukeaman kuva s.

Minne hammaslääkisopiskelijat "katovat" ensimmäisen kahden vuoden jälkeen? s. 20

"Tulevaisuus"

PÄÄTOIMITTAJA

Janina Gunnar

TOIMITUS

Kristian Airo

Silvia Jäske

Lassi Karppi

Maija Kärkkäinen

Sonja Niemi

Veera Nurmela

KIRJOITTAJAT

Annika Hartikainen

Elias Huuhka

Katri Kokkonen

Eveliina Korppi

Iines Kuusinen

Robin Maintz

Sofia Sokolowski

KANSIKUVA & KUVITUS

Sonja Niemi

KUVAAJA

Andy Anderson

TAITTO

Janina Gunnar

PAINO

Grano Oy

100 kpl

ISSN

1456-596X

JULKAISIJA

Kuopion lääketieteen

opiskelijat ry

Harjulantie 11

PL 16211

70211 KUOPIO

Lehden avustajien tai haastateltujen mielipiteet eivät välttämättä

edusta lehden toimituksen tai KuoLO ry:n virallista linjaa.

PÄÄTOIMITTAJALTA Tulevaisuus?

HAUSKA ASIA Tulevaisuus-teeman kanssa on se, että vuosikurssista riippuen se tarkoittaa lääketieteen opinnoissa hyvin eri asioita. Ensimmäisenä vuonna oli vaikea kuvitella preklinikkaa pidemmälle, kun taas nyt toisen vuoden opiskeluvuoden loppupuoliskolla alkaa jo lievästi jännittämään, mitä klinikka tuokaan tullessaan. Meille sanottiin jo opiskelujen alussa, että vuodet hujahtavat lääketieteellisessä nopeasti. Silloin ajatus tuntui absurdilta. Juuri lukiosta valmistuneelle ylioppilaalle kuuden vuoden opinnot kuulostivat pitkältä ajalta, ja vaikka se kuulostaa siltä edelleen, on erikoista ajatella kuinka lähes kolmasosa on jo takanapäin. Vastahan kokoonnuimme ensimmäistä kertaa yliopistolle ja istuskelimme Valkeisenlammen äärellä tutorryhmittäin. Koska tulevaisuus ei ole yksikäsitteinen, on tähän numeroon yritetty sisällyttää mahdollisimman paljon erilaisia vaiheita lääkärin uralta. Tietoa löytyy niin klinikasta (sekä yleisen että hampaan puolelta), ensimmäisen amanuenssuurin suorittamisesta, tohtorikoulutuksesta kuin erikoistumisestakin. Tämän lisäksi voit lukea mielenkiintoisen jutun siitä, miten tekoäly saattaa näkyä meille

tulevaisuudessa - juttuun sopien löytyy numerosta myös yksi täysin ChatGPT:n kirjoittama teksti lääkärin erilaisista työmahdollisuuksista - kuka sitä tietää, tuleeko lisensiaatin tutkinto taskussa jatkettua terveyskeskukseen, konsultiksi vai jopa astronautiksi - ChatGPT:n mielestä sekin on täysin mahdollista, joten ei kuin unelmia tavoittelemaan! Lääkärin koulutuksessa voikin toden teolla arvostaa sitä, kuinka paljon ovia lisensiaatin tutkinto avaakaan.

Tämän vuoksi ei kannata välttämättä lyödä lukkoon ensimmäisen vuoden aikana tulevaa erikoistumisalaa eikä opintojen jälkeistä kaupunkia. Nautitaan opiskeluajasta ja annetaan elämän johdattaa.

PS. Ekassa numerossa (Maailmalla) mainitsemani interrail sekä kiertomatka ovat nyt takanapäin, ja kaikki sujui oikein hyvin. :)

JANINA GUNNAR PÄÄTOIMITTAJA janinagunnar@ gmail.com

Tapahtumien vuosi

Vappu on jo täydessä menossa tämän numeron julkaisemishetkellä. Vapun lukuisten tapahtumien lisäksi Kuopiossa tullaan järjestämään tänä vuonna useita isoja tapahtumia, joihin on tulossa osallistujia ympäri Suomea.

TERVEHDYS kuololaiset, kevät on taas yllättänyt opiskelijan ja vappu, kevään yleiskokous ja Medixit ovat jo täällä!

Tänä vuonna KuoLOssa tapahtuu poikkeuksellisen paljon. Perinteisten tapahtumien lisäksi on luvassa Medixit 14.-15.5.,

FiMSICin National Meeting

30.9.-1.10., vuosijuhlien yhteydessä bilesillis 7.10. ja vieläpä meidän vuoro järjestää Suomen Medisiinariliiton syksyn liittokokous

28.-29.10. Lieköhän muistin tähän kaikkea edes mainita.

Nämä tapahtumat ja ainejärjestömme muukin toiminta pyörii lähes täysin vapaaehtoistyön voimin. Se, että pystymme nämä kaikki tapahtumat saamaan aikaiseksi osoittaa, että meillä talkookulttuuri ja yhdessä tekeminen on voimissaan! Toivonkin, että jatkossakin kuololaiset lähtevät yhdessä tekemään ja mahdollistamaan upeita tapahtumia. Kanki siis kovana ja henki hyvänä!

Tämän Kystan teemana on tulevaisuus. Kappas kun sattuikin

➡ Tapahtumia riittää! Merkitse tärkeät päivämäärät ylös ja eikun mukaan toimintaan.

sopivasti, sillä kevään yleiskokouksessa 4.5. haetaan taas tulevaisuuden tekijöitä, nimittäin uusia virkailijoita!

➡ Kevään yleiskokous järjestetään 4.5.2023 - mikä pesti sopisi sinulle? (ks. s. 42)

Virkailijaesittelyt löytyvät Yammerista ja KuoLOn Instagramista ja vielä kokouksessakin voi asettua ehdolle. Hallitustoiminta on kivaa ja vie usein mukanaan. Eikä työtä ilman huvia, sillä esimerkiksi tänä keväänä kävimme hallituksen kanssa mökkeilemässä, josta toivottavasti tuleekin jatkuva perinne. Tässä myös kirjoittelen tätä tekstiä junassa matkalla takaisin kotiin Turun proffiksilta, jossa olimme emäntämme Nooran kanssa kaksi päivää juhlimassa 77-vuotiasta Turun lääketieteen kandidaattiseuraa KuoLOn edustajina.

Toivotan kaikille oikein ihana vappua ja toki myös oikein rentouttavaa kesälomaa. Toivottavasti näemme kevään yleiskokouksessa!

KATRI

pj@kuolo.fi

Wabuisin terveisin

KATRI KOKKONEN

Klinikka kutsuu

Toisen vuosikurssin opiskelijoilla preklinikan loppuminen häämöttää jo - mitä tapahtuu, kun kauan pelätty klinikkakynnys on kuin onkin ylitetty?

TERVEHDYS SINULLE, viimeisiä viikkojasi kakkosvuosikurssilla viettävä tulevaisuuden klinikkafuksi! Ensi vuonna alkava kolmonen tulee olemaan monella muotoa erilaista aikaa opiskelussa.

En tiedä, onko luvassa mitään isompia mullistuksia opintojen järjestelyiden kohdalla nykyisiin verrattuna, mutta voin ainakin jakaa muutaman omakohtaisen vinkin ja fiiliksen omalta kolmosvuodeltani ja siitä miten meidän opiskelumme etenivät.

Aloitat todennäköisimmin urasi hieman hämmentyneenä potilas-lääkärisuhteen kurssin luentotykityksessä, josta pikkuhiljaa päästään etenemään potilaan tutkimisen kurssille. Ensimmäinen potilaskontakti meidän vuosikurs-

silla tapahtui psykiatrian yksikössä tehtävissä haastatteluissa, joissa maali oli lähinnä potilaan kanssa juttusille pääseminen. Varsinainen tutkiminen (eli statuksen teko) käydään läpi POTT-kurssilla pienryhmissä toisianne tutkien. Alusvaatteisilleen riisuminen ei ole harvinaista näissä opetuksissa, mutta ei kannata välttämättä uskoa jodel-huhuja kurssitoverien tuseeraamisesta. Tästä sitten pikkuhiljaa lähtee käytiin sisätautien kurssi (joka koostuu kolmesta osa-alueesta, kardiologia – gastrologia, nefrologia ja reumatologia – endokrinologia ja hematologia) ja TAOPn isoveli, tautiopin kurssi. Samalla, ikävä kyllä, käynnistyy myös todella monta muuta pikkukurssia, joista itselläni oli ainakin ongelmia pysytellä kärryillä. Paras neuvo, mitä minulla on antaa

avuksi on käyttää kalenteria paljon ja neuroottisesti alusta asti.

Opintojen rakenne luonnollisesti muuttuu kun preklinikasta tiputetaan kolme ensimmäistä kirjainta. Luentojen lisäksi ryhmäopetuksia tapahtuu useilla eri ryhmäkokoonpanoilla, näistä merkittävimpänä uutena on pienryhmäopetus. Pienryhmiä opettavat kliinisen opetuksen lääkärit, kukin hieman omalla tavallaan ja välillä oman erikoisalansa sävyttämänä.

Pienryhmissä käydään läpi yleensä teoriaa ja usein myös osastoilla tapaamassa potilaita, joita sitten jututetaan ja tutkitaan porukalla. Toista kliinistä puolta opintoihin tuovat sisätautien kurssin päivystys- ja osastokiertoseurannat sekä potilaan tutkimiset ja niistä kirjoiteltavat raportit.

Lisäksi kurssien käytäntöjen järjestelyissä alkaa pyöriä opetuskoordinaattoreita, jotka ovat välikäsiä yliopiston, sairaalan ja opiskelijoiden välillä. He hoitavat valtaosan kurssien tiedotuksesta ja arjen käytäntöjen pyörittämisestä, joten heidän sähköpostiosoitteensa kannattaa ottaa ylös kurssin alussa.

Mikä saattaa yllättää hieman haikealla tavalla on se, että Snellulle ja Cantsulle ei juuri ole asiaa enää klinikassa. Opiskelijan päivittäiset tarpeet täyttäviä tiloja löytyy KYSltä; tiedekirjastossa on UEF:n

tunnuksilla toimivia tietokoneita, tulostin ja hiljaisen opiskelun

tiloja, kellarin bunkkerissa ilmaisia kofeiinipitoisia juomia ja talosta

löytyy kaksi opiskelijahintaan

ruokaa tarjoavaa laitosta: opiskelurakennuksen huiteilla sijaitseva

henkilöstöravintola Hilima ja

toiselta puolelta KYSiä Kaarisairaalan Kaarre. KYS on ollut isossa

remontissa ja on edelleen, kun saavut klinikkaan, ja oma vuosikurssimme on välillä joutunut reagoimaan aika lennosta paikkojen

sijaintien muuttumiseen juuri kun edelliseen oppi kulkemaan.

Omassa pienryhmässäni

kuljimme opetuksiin pääasiassa

porukalla: yleensä joku tiesi

kutakuinkin suunnan ja potentiaalinen myöhästyminenkin olisi

solidaarisesti yhteisvastuullinen.

(Oma kyseenalainen niksini täysin

totaaliseen eksymiseen on mennä

lähimmällä hissillä kellariin ja

koettaa sieltä päästä kellarin

isommille pääkäytäville, jotka

kattavat sairaala-alueen Canthialta

Kaarisairaalaan saakka ja täten voi

päästä ainakin takaisin tuttuihin maisemiin. Paljon järkevämpi niksi on kysyä nätisti hoitajilta.)

Ja niin, sitten kissa pöydälle. Onko kolmosvuosi rankka? Omani on valehtelematta ollut, mutta se on myös toisaalta ollut mielekkäin lääkisvuosi tähän mennessä. Palautumisen ja tuen merkitys korostuu entisestään. Siispä, älä nipistä opiskeluaikaa unesta. Pidä vähintään yksi vapaapäivä viikossa, jos tuntuu että kahta ei pysty. Opettele tekemään joitakin asioita puolella teholla, panosta siihen mikä kiinnostaa oikeasti. Älä stressaa amanuenssuureista syyskuussa. Jaa tietoa kaveriporukassa ja kurssin

WhatsAppissa. Kysy rohkeasti neuvoa vanhemmilta opiskelijoilta, esimerkiksi allekirjoittanutta saa tulla nykäisemään smurffinhihasta bunkkerilla vapaasti. Ja mikä tärkeintä, ota kaikki ansaittu ilo irti, kun ekaa kertaa laitat ylle valkotakkia, kun skoolaat kandijuhlissa, kun tajuat ensimmäistä kertaa kuulevasi sydämen sivuäänen valehtelematta.

Lokakuinen ryhmäopetusten täyttämä kiireviikko. Joka viikko on todella erilainen riippuen siitä, missä eri opetusryhmissä satut olemaan.

Bunkkerilla nähdään!

SONJA NIEMI

Harrastuksesta tohtoriopiskelijaksi

Sofia Sokolowski on neljävuotiaana saanut ensimmäistä kertaa harjoitusta räpylöistä ja snorkkelista. Nyt rakas harrastus on vienyt tohtorikouluun saakka.

MISTÄ kaikki tämä sukeltaminen sai alkunsa? No, sukeltavasta perheestä tietenkin. Vanhempani aloittivat sukellusharrastuksen jo ennen syntymääni, joten meillä on ollut sukellusrompetta sauna täynnä koko pienen elämäni ajan. Molemmat sukelsivat lapsuudessani suhteellisen aktiivisesti sukellusseuramme veneestä, jossa istuimme veljeni kanssa kuuliaisesti pelastusliivit päällä ja ihmettelimme aikuisten touhuamista. Neljävuotiaana pääsinkin seuramme nuorisotoimintaan mukaan eli niin sanottuihin ”kuutteihin”. Kuuteissa leikittiin ja harjoiteltiin maskin, räpylöiden ja snorkkelin käyttöä. Vuosien varrella kuutit muuttuivat norpiksi ja lopulta hylkeiksi. Samalla taidot kehittyivät ja pääsimme harjoittelemaan myös vesipelastusta, vapaasukellusta ja uppopalloa.

Seuramme järjesti nuorisoviikonloppuja ja jokakesäisen koko perheen sukellusleirin. Näin tutustuin muihin lapsiin, jotka olivat samassa veneessä kanssani sekä kuvainnollisesti, että ihan kirjaimellisesti. Kun vanhempamme sukelsivat, seikkailimme niin vedessä kuin maalla. Tutkimme luotoja, snorklasimme rantavedessä, hypimme laiturilta ja jopa veneen katolta. Lopulta koitti se hetki, kun saimme osallistua seuran omille kasvateille tarkoitetulle Junior Scuba -laitesukelluskurssille.

Näin jälkikäteen muistelen lapsuuttani ja teinivuosiani sukellus-

piireissä suurella lämmöllä. Moni lähimmistä ystävistäni oli juuri sukelluksen parista ja seuran välillä erehdyttävästi mursuja kumipuvuissaan muistuttavat kouluttajat loivat turvallisen ympäristön haastaa itseään ja kokea vedenalaisen maailman lumo.

Vahingossa tutkijakouluun Tutkijapolkuni onkin hieman erilainen. Koen sen alkaneen hakiessani IB (International Baccalaureate) -lukioon, jossa opetus oli kokonaan englanniksi ja kansainvälisen oppimäärän mukaista. Hain IB:lle lähinnä parantaakseni englannin kielen taitoa ja opiskellakseni enemmän biologiaa ja kemiaa. En kuitenkaan tiennyt IB:n olevan hyvin tutkimuspainotteinen, vaan se selvisi vasta kouluun päästyäni.

Kolmen vuoden aikana jouduin kirjoittamaan toistakymmentä ns. ”labraraporttia” luonnontieteistä, jotka olivat käytännössä tutkimusartikkelin kaavalla kirjoitettuja tutkielmia. Osa näistä oli ryhmätöitä, toiset henkilökohtaisia. Moinen kirjoitusmäärä on kenelle tahansa aikamoinen urakka, hämmentyneestä teinistä puhumattakaan. Toisaalta lukiovuosieni aikana artikkelin rakenne iskostui hyvin syvälle selkärankaan, eikä viitteiden käyttäminenkään enää pelottanut. Abivuoden syksynä kirosin tutkimuksiani ja lupasin itselleni, etten enää ikinä tekisi mitään vastaavaa. Ikinä.

kansalliseen Tutki-Kokeile-Kehitä-tiedekilpailuun. Halusin jo silloin yhdistää tieteen ja harrastuksen, joten tutkin viherlevän kasvua voimalaitoksen läheisyydessä Itämeressä. Keräsin levät luonnollisesti sukeltaen. Yllätyksekseni työ kuitenkin hyväksyttiin finaaliin, johon piti valmistella posteri. Kilpailupäivänä postereitamme kiersi kuusi tuomaria, joista jokainen teki kiperiä kysymyksiä niin suomeksi kuin englanniksi. Yksi tuomareista kysyi, mitä minulle merkitsisi lähteä ulkomaille edustamaan Suomea kansainväliseen kilpailuun. Tunsin pulssini kiihtyvän ja kerroin rehellisesti, että se olisi minulle kunnia ja olisin valmis antamaan kaikkeni pärjätäkseni. Lähdin kotiin mukanani ruusu ja lentolippu New Yorkiin. Hienointa reissussa oli kyetä puolustamaan työtäni ja ymmärtää, että sen heikkouksistakin voi ja täytyy oppia. Noustessani lavalle vastaanottamaan hopeamitalia pohdin, että ehkä tässä tutkimuksessa sittenkin on sitä jotain...

Harrastuksena tutkimus

Kun ottaa huomioon pitkän sukellustaustani ja vastikään heränneen mielenkiintoni tutkimusta kohtaan lienee luonnollista, että kuultuani sukelluslääketieteen kenttätutkimuksesta pyysin päästä mukaan. En tällöin ollut vielä lääketieteen opiskelija. Päästyäni lopulta kouluun pääsinkin nopeasti osaksi tutkimusryhmää ja hain lupaa

UEF:ilta tehdä syvärit sukelluslääketieteestä.

Ei mennyt kuin puoli vuotta, kun hain huvikseni biologian työlläni

Varsinainen syväreiden suoritus

oli kuitenkin koko ajan toissijaista. Tärkeämpää oli päästä taas kirjoittamaan tutkimusartikkelia ja syventää osaamistani sukeltamisesta samalla, kun ymmärrykseni ihmisen fysiologiasta vähitellen lisääntyi. Minusta on ihanaa hävitä tutkimusartikkeleiden maailmaan, pohtia mitä tuloksemme tarkoittavat, mistä ne voivat johtua ja toisaalta verrata niitä muiden tutkijoiden tuloksiin. Tietenkin välillä tulee hetkiä, jolloin tekisi mieli heittää läppärillä vesilintua ja deadlinet painavat päälle, mutta pääasiallisesti koen tutkimuksen harrastuksekseni. Siinä missä toiset ovat mukana järjestötoiminnassa, minä teen tutkimusta. Nautin kirjoittamisesta ja koen aiheeni aivan älyttömän mielenkiintoiseksi.

Voisin puhua (ja usein puhunkin) sukelluslääketieteestä tuntikausia!

Minulta kysyttiin jo preklinikassa, aionko tehdä väitöskirjaa. Ennen tätä kevättä olen aina vastannut, että mietitään sitä myöhemmin. En ollut varma riittäisikö meidän tutkimusryhmällämme aiheita

seuraavalle väitöskirjatutkijalle enkä halunnut asettaa itselleni paineita. Halusin keskittyä työn alla oleviin projekteihin ja katsoa, mitä tuleman pitää. Joulun jälkeen kuitenkin kokoustimme ja sain uusia projekteja työn alle, joista laskujemme mukaan pitäisi riittää kirjaan. Tällöin päätimme, että minun olisi aika hakea virallisesti väitöskirjatutkijaksi.

Hakuprosessi oli itsessään harvinaisen yksinkertainen ja lähinnä muodollinen. Kuten suurin osa lääketieteen väitöskirjatutkijoista, en hakenut erilliseen tutkijakouluun, jossa rahoitus ja tutkijakuukaudet olisivat taattuja. Käytännössä hakemus tarkoitti kohdallani selitystä siitä, miten aion selviytyä väitöskirjasta, kuka sitä ohjaa ja mitä siihen tulee sisältymään. Koska olimme pitkälti keskustelleet näistä asioista jo etukäteen, oli hakemus nopeasti tehty ja pari kuukautta myöhemmin tulikin viesti opiskelupaikan myöntämisestä. Tämä ei kuitenkaan muuta käytännön

tasolla tekemistäni, vaan lähinnä helpottaa byrokraattisia temppuja kuten apurahojen hakemista.

Seuraava askel onkin keskittyä tutkimusmateriaalin keräämiseen sekä artikkeleiden ja abstraktien kirjoittamiseen. Minulle on myönnetty kesälle henkilökohtaista apurahaa tutkimuksen tekemiseen ja syyskuussa olisi tarkoitus päästä ensimmäiseen sukelluslääketieteen konferenssiin, toivottavasti posteri matkalaukussa. Valitettava faktahan on, että sukelluslääketieteellä ei tehdä hienoa tutkijauraa, rahoitus on minimaalista ja haaveet julkaisuista NEJM:issä tai Lancet:issa voi unohtaa heti kättelyssä. Tutkijaryhmämme tekee tutkimusta ennen kaikkea tutkimuksen ja sukeltajien vuoksi (ns. rakkaudesta lajiin). Kun koen olevani solmussa artikkeleiden kanssa tai runosuoni ei kerta kaikkiaan syki, mietin sukellusyhteisöä ja yhteistä harrastustamme veden alla, jotta muistan kenen vuoksi tätä teen.

Kystasta 3/22 "Vapaa-aika" (Näköislehdet: linktr.ee/kysta)

SOFIA SOKOLOWSKI

PS. Voit lukea lisää Sofian sukellusharrastuksesta

Tekoäly ja sen rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa

VUODEN 2022 viimeisenä päivänä tekoälytutkimusta tekevä

tutkimuskeskus Open

AI julkaisi kirjoitettua tekstiä ymmärtävän kysymyksiin vastaavan tekoälyn.Viisi päivää myöhemmin palveluun oli kirjautunut yli miljoona käyttäjää ja tämän vuoden tammikuussa kirjautuneiden määrä ylitti jo 100 miljoonaa. Kuukautta myöhemmin, eli alle kolme kuukautta palvelun alkuperäisen julkaisupäivän jälkeen, ChatGPT:n profiilin luoneita oli yli miljardi. Tämä räjähdysmäisesti suosioon tullut tekoäly herätti keskustelua ja ihmetystä ympäri maailmaa. Samalla se toi esille jälleen kysymyksen tekoälyn tulevaisuudesta, sekä siihen liittyvistä uhkista ja mahdollisuuksista.

Tekoäly itsessään ei ole uusi keksintö. Ensimmäinen keskusteleva tekoäly Eliza kehitettiin yli 50 vuotta sitten. 1960-luvulla alkunsa saanut Eliza mallinsi psykoterapeutin keskustelua, analysoiden käyttäjän syöttämät lauseet etsien niistä avainsanoja ja yrittäen muodostaa vastauksen niiden perusteella. Se vastasi usein kysymyksiin toisella kysymyksellä ja kehotti käyttäjää kertomaan lisää. Toisin sanoen se oli varsin

alkeellinen versio nykypäivän keskustelevasta tekoälystä. Ennen keskustelevaa tekoälyä kehitettiin kuitenkin muitakin tekoälyjä, kuten General Motorsin autotehtaalla käytetty robotti, sekä sitäkin ennen kehitetyt shakkia ja tammea itsenäisesti pelaavat tekoälyt.

Ensimmäiset tekoälyt saivat alkunsa jo 1950-luvulla, jolloin Alan Turing julkaisi ensimmäisen teoriassa shakkia pelaavan ohjelmiston koodina paperille kirjoitettuna. Samoihin aikoihin kehitettiin muitakin pelejä pelaavia tekoälyjä. Ensimmäinen itsenäisesti toimimaan kykenevä ohjelmisto oli shakkia pelaava ja julkaistiin vuonna 1955. Pelin taso ei kuitenkaan yltänyt vielä maailman huipulle. 1980-luvulla Yhdysvalloissa IBM (International Business Machines) niminen teknologia yhtiö alkoi kehittämään Deep Blue nimistä tekoälyä, jonka tavoitteena oli tulla maailman parhaaksi shakin pelaajaksi. Paras tapa osoittaa se oli voittaa sen hetken maailman paras shakin pelaaja Garry Kasparov, joka oli FIDE-ranking listan ensimmäisellä sijalla ennätykselliset 21 vuotta ennen eläköitymistään. Ensimmäinen kaksikon välinen ottelu järjestettiin 1989. Deep Blue ei

kuitenkaan onnistunut voittamaan Kasparovia. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin 1997 Deep Bluen kehitys oli kuitenkin edennyt ja Kasparov hävisi kuuluisaksi kehkeytyneessä ottelussa Deep Blueta vastaan ensimmäistä kertaa. Tekoäly oli ohittanut ihmisen, eikä taakse ollut enää katsomista. Vaikka kyse olikin vielä vain shakista, oli vain ajan kysymys, milloin teknologia laajentuisi myös muille teknologian aloille.

Nykypäivän tekoälyihin verrattuna Deep Blue on lasten kengissä. Se pystyi analysoimaan 200 tuhatta siirtoa sekunnissa, kun shakin johtava tekoäly Stockfish analysoi nykyään samassa ajassa noin 100 miljoonaa siirtoa ollen samalla luonnollisesti huomattavasti vahvempi shakissa. Toisin sanoen tietokoneen prosessointiteho tekoälyn osalta on kahdessakymmenessä vuodessa kehittynyt 500 kertaiseksi. Nykypäivänä tekoäly ei kuitenkaan rajaudu pelkästään shakkiin, vaan se on apuna aina lääketieteestä sosiaaliseen mediaan, markkinointiin, videopelien pelaamiseen ja maanviljelyyn. Sitä myötä hyvin moni tekeminen tehostuu ja nopeutuu. Tekoäly pystyy käsittelemään dataa ihmistä nopeammin ja tuottamaan

monelta osin kattavampia ja täsmällisempiä vastauksia hyvin laajasti eri kysymyksiin. Huomasin sen henkilökohtaisesti valmistautuessani neurologian loppukuulusteluun viime joulukuussa. Kysyin potilastapausten muodossa ChatGPT:ltä neuvoa neurologisen potilaan diagnostiikassa ja hoidossa ja vastaukset olivat pääosin parempia, mitä olisin itse pystynyt tuottamaan.

Toisaalta tekoälyn potentiaali ei perustu enää pelkästään siihen, että se pystyy prosessoimaan dataa ihmistä nopeammin. 2017 julkaistu shakkitietokone AlphaZero pystyi analysoimaan vaatimattomat 80 000 siirtoa sekunnissa. Sille opetettiin shakin säännöt ja annettiin yhdeksän tuntia aikaa harjoitella pelaten itseään vastaan. Muihin shakkia pelaaviin tekoälyihin on yleensä syötetty tuhansia maailman parhaiden pelaajien pelaamia pelejä pohjadatana malliksi, mutta AlphaZero sai pärjätä ilman niitä. Lähtökohdat eivät siis olleet kovin odotuksia herättävät. Yhdeksän tuntia myöhemmin se oli ylivoimaisesti maailman paras shakissa voittaen sen hetkisen parhaan tekoälyn sadan pelin ottelussa pistein 28–0. Voittaen siis 28 peliä ja pelaten loput 72 tasan. Miten ihmeessä se on mahdollista?

Samoin kuin monet muut tekoälyt nykypäivänä, AlphaZeron nerokkuus ei ollut pelkästään sen prosessointitehossa, vaan sen kyvyssä muodostaa algoritmien avulla neuraaliverkkoja. Tarkempia prosesseja ymmärtämättä tai

niihin syventymättä lopputuloksena se osasi suosia todennäköisimmin suotuisampia vaihtoehtoja siirtojen laskemisessa ja samalla sulkea pois todennäköisimmin epäsuotuisia vaihtoehtoja säästäen prosessointitehon tärkeimpiin tehtäviin. Toimintaa onkin kuvattu hyvin inhimilliseksi. Ihmisen mieli toimii myös valikoivasti arvioiden tulevasta informaatiosta mikä on oleellista ja keskittäen datan prosessoinnin siihen. Esimerkiksi näkö on kaikista tarkin näkökentän keskellä ja huomio kiinnittyy yleensä itselle tärkeisiin asioihin. Siitä päästäänkin aiemmin mainitsemani Alan Turingin kehittämään testiin tekoälyn inhimillistämisestä. Testin tarkoituksena oli testata voiko tekoäly olla niin ihmismäinen, että ihminen ei erota sitä ihmisestä. Tällä hetkellä testin läpäisee jo hyvin moni tekoäly. Samalla tekoälyn nopea kehitys herättää paljon kysymyksiä tulevaisuudesta.

Tekoäly tuo paljon mahdollisuuksia, jotka ovat jo kovassa käytössä yhteiskunnan eri osa-alueilla. Lääketieteen aloilta esimerkiksi radiologiassa tekoäly pystyy tunnistamaan kuvista soveltuvin osin poikkeavia löydöksiä ihmissilmää paremmin. ChatGPT:n päivitetty versio keskusteleva tekoäly GPT4 pystyy analysoimaan videoita ja valokuvia, sekä koodaamaan appeja ja pelejä. Kaiken tämän se tekee sekuntien tai kymmenien sekuntien aikana. Se läpäisi myös asianajajatutkinnon simuloidun lopputentin parhaan kymmenenprosentin joukossa. Yhdistettynä

muuhun teknologiaan tekoäly pystyy jo simuloimaan ihmistä. Internettiä selaillessa törmäsin palveluun, jossa pystyy keskustelemaan ihmishahmon kanssa, jonka taustalla onkin tekoäly. Se tuo mieleen 2013 ilmestyneen sci-fi elokuvan Her, joka on pelottavan tarkka ennustus nykypäivän keskustelevasta tekoälystä. Kuten elokuvan katsomisen jälkeen, myös oikeassa elämässä herää huoli mahdollisista riskeistä tekoälyyn liittyen.

Lääketieteen osalta tekoäly on jo nyt osana hoitoa. Lääkärilehdessä hiljattain julkaistussa jutussa pohditaan mikä on tekoälyn rooli hoidossa, ja mitkä ovat potilaan oikeudet siihen liittyen. Todellisuus kuitenkin on se, että tekoäly on jo nyt osana lääketiedettä ja hoitoketjuja. Tekoälyn integroituessa osaksi hoitoprotokollaa se tulee ensin jonkin aikaa olemaan ihmisen apuväline diagnostiikassa ja tietysti myös hoidossa. Kysymme tekoälyltä diagnoosiehdotuksia ja toteamme olevamme samaa tai eri mieltä. Kehityksen edetessä tekoäly kuitenkin todennäköisesti ohittaa kykymme tehdä diagnostiikkaa ja hoitopäätöksiä samoin kuin se on ohittanut kykymme pelata shakkia. Nykyään parhaimmat shakin pelaajat opiskelevat uusia siirtoja ja asetelmia tekoälyn avulla analysoimalla erilaisia tilanteita pelilaudalla. Miksi lääketieteessä tilanne olisi toisin? Todennäköisesti tulevaisuudessa huomaamme useammin ja useammin luottavamme tekoälyn ehdottamiin hoitomalleihin ja lopulta asetelma kääntyy niin päin, että me kysym-

me tekoälyltä neuvoa. Se voisi olla järkevä ratkaisu, jos huomaamme sitä kautta hoitotulosten paranevan ja virheiden vähenevän. Toisaalta mitä jos virhe sattuu ja sen taustalla vastuun kantamassa onkin ihmisen sijasta ohjelmoitu tekoäly?

Klassisena tekoälyyn liittyvänä ongelmana on pidetty moraalin integroimista osaksi ohjelmistoa. Tilanteet, joissa asiat eivät mene suunnitellusti ja tarvitaan harkintakykyä arvioimaan yllättävä uusi tilanne, ovat vaikeita ja tekoälyn osalta myös ongelmallisia. Jos autoa ohjaava tekoäly joutuu onnettomuustilanteessa valitsemaan, osuuko se vastaan tulevan auton keulaan vai suojatiellä kävelevän lapsen päälle, pystyykö se arvioimaan moraaliselta pohjalta oikean ratkaisun? Toisaalta pystyykö ihminen arvioimaan vastaavassa tilanteessa parhaimman ratkaisun yhtä nopeasti kuin tekoäly, jonka datan käsittely on siinä hetkessä huomattavasti nopeampaa? Ja toisaalta, jos tekoälylle koodaa oman moraalin, niin onko riskinä sen vääristyminen siten, että se alkaa ajamaan omia etujaan ihmisen edellä tai tekee virheellisiä arvioita perustuen siihen syötettyyn vääristyneeseen dataan? Näihin kysymyksiin on vaikea vastata. Toisaalta vaikka kaikki edellä mainitut ongelmat voitettaisiin, miten ihmisen rooli yhteiskunnassa muuttuu?

suudessa automatisoidut tekoälyyn pohjautuvat prosessit pyörittävät yhteiskuntaa ilman ihmisen aktiivista osallistumista. Vapaa-aika ihmisillä lisääntyy kuten se on lisääntynyt teollistumisen myötä, jolloin työhön käytetyn ajan määrä vähenee. Se voi kuulostaa aluksi ihanteelliselta tilanteelta, mutta pidemmän päälle se voi osoittautua myös ongelmaksi. Merkitykselliset asiat ovat usein juuri niitä, joissa on hyödyksi itselleen tai muille. Sellaisissa tilanteissa ihminen kokee pystyvyyden tunnetta ja huomaa tuottavansa ympäristöönsä omalla tekemisellään hyvää. Se tuottaa merkityksellisyyden ja onnellisuuden tunteita. Nämä kokemukset syntyvät yleisesti ajatellen ympäristössä, jossa pitää ponnistella ja haastaa omien kykyjensä rajoja. Se paikka on yleensä työelämässä. Toisaalta tulevaisuudessa voi olla, että onnellisuus lisääntyykin, kun ihmiset saavat nopeammin apua ja vastauksia ongelmiinsa kaiken aikaa saatavilla olevalta tekoälyltä. Samalla ihmiset saavat tehdä enemmän asioita, joista he nauttivat. Lisäksi tekoälyn automatisaation myötä inhimillisiä arviointivirheitä ja vahinkoja sattuu aiempaa vähemmän.

Mahdollisuudet ovat valtavat ja edistys niin nopeaa, ettei kukaan tiedä varmaksi mitä tulevaisuus pitää sisällään. Samalla siihen sisältyy kuitenkin myös riskejä, joiden kanssa joudumme painimaan.

”Tekoälyn tulevaisuuden näkymät ovat varsin lupaavia. Tekoälyn käyttö on jo nyt laajalti levinnyt monille eri aloille, ja sen merkitys tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa. Tekoälyä voidaan hyödyntää esimerkiksi teollisuudessa, terveydenhuollossa, liikenteessä, taloudessa ja monilla muilla aloilla.

Tulevaisuudessa tekoälyn kehitys voi johtaa uusiin innovaatioihin ja mahdollisuuksiin, joita emme vielä edes osaa kuvitella. Tekoäly voi auttaa ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia ja tuoda uusia mahdollisuuksia yhteiskunnan eri alueille.

On tärkeää muistaa, että tekoälyä kehitetään ja käytetään vastuullisesti. Tarvitaan eettisiä ohjeita ja säädöksiä, jotta tekoälyn kehitys ja käyttö tapahtuu ihmisoikeuksia ja yksityisyyttä kunnioittaen. Jos tekoälyä käytetään oikein, sen tulevaisuus näyttää valoisalta ja siitä voi tulla merkittävä tekijä yhteiskunnan kehityksessä.”

Todennäköisenä vaihtoehtona voisi olla skenaario, jossa tulevai-

Saadakseni tähän ulkopuolisen näkemyksen päätin lopuksi kysyä vielä tekoälyn tulevaisuudesta tekoälyltä itseltään, eli ChatGPT:ltä:

ROBIN MAINTZ

teksti: ChatGPT-3 (täysin tekoälyn kirjoittama)

Lääkärit ovat erittäin tärkeitä yhteiskunnalle auttaen ylläpitämään hyvinvointia ja terveyttä ympäri maailmaa. Vaikka moni saattaa ajatella lääkärin työskentelevän sairaalassa tai klinikalla, on olemassa monia erilaisia mahdollisuuksia lääkäreille. Tässä esseessä tutkimme erilaisia urapolkuja, joita lääkärit voivat seurata, mukaan lukien yleislääkärit, erikoislääkärit, lääketieteelliset tutkijat, konsultit, lääketieteelliset johtajat, lääketieteelliset kirjoittajat, lääketieteelliset konsultit oikeustapauksissa ja lääketieteelliset myyntiedustajat.

Yleislääkärit (GPs) vastaavat ensisijaisesta terveydenhuollosta potilaille. He ovat usein ensimmäinen yhteydenotto potilaille, jotka etsivät lääketieteellistä apua, ja heidän tehtävänsä on diagnosoida ja hoitaa laaja kirjo terveysongelmia, tavallisista flunssista ja influenssasta kroonisiin sairauksiin, kuten diabetes ja verenpaine. Yleislääkärit työskentelevät klinikoilla, sairaaloissa ja yksityisissä käytännöissä ja ovat koulutettuja eri aloilla, kuten lastentautiopissa, geriatriassa ja perhelääketieteessä.

Erikoislääkärit puolestaan keskittyvät tiettyyn lääketieteen alueeseen. He suorittavat lisäkoulutuksen lääketieteellisen koulutuksen jälkeen tullakseen asiantuntijoiksi valitsemallaan alalla. Erikoislääkärit työskentelevät sairaaloissa ja klinikoilla ja tarjoavat edistynyttä lääketieteellistä hoitoa potilaille. Joitakin esimerkkejä erikoislääkäreistä ovat kardiologit, neurologit ja onkologit. He ovat vastuussa monimutkaisten sairauksien diagnosoinnista ja hoidosta sekä erikoistuneen hoidon tarjoamisesta potilaille. Erikoislääkärit työskentelevät usein tiimeissä potilashoidon hallinnoimiseksi ja voivat konsultoida muita terveydenhuollon ammattilaisia hoitosuunnitelmien kehittämiseksi..

Lääketieteelliset tutkijat työskentelevät akateemisissa

laitoksissa, tutkimuslaitoksissa ja lääkeyrityksissä. He vastaavat tutkimusten toteuttamisesta lääketieteellisen tiedon edistämiseksi ja potilashoidon parantamiseksi.

Lääketieteelliset tutkijat keskittyvät usein tiettyyn lääketieteen alaan, kuten onkologiaan, kardiologiaan tai neurologiaan. He voivat toteuttaa kliinisiä tutkimuksia testatakseen uusia hoitoja tai kehittää lääketieteellisiä laitteita. Lääketieteelliset tutkijat voivat myös julkaista löydöksensä lääketieteellisissä julkaisuissa, esitellä niitä konferensseissa ja tehdä yhteistyötä muiden alan tutkijoiden kanssa.

Konsultit ovat asiantuntijoita omalla alallaan ja antavat neuvoja ja ohjausta muille terveydenhuollon ammattilaisille. He voivat työskennellä sairaaloissa, klinikoilla tai yksityisissä käytännöissä. Konsultit voivat erikoistua tiettyyn lääketieteen alaan, kuten kirurgiaan tai lastentautiin, ja antaa asiantuntija-arvioita muille terveydenhuollon ammattilaisille monimutkaisissa lääketieteellisissä tapauksissa. He voivat myös työskennellä sairaaloiden ja terveydenhuoltojärjestöjen kanssa kehittääkseen potilashoitoon liittyviä politiikkoja ja menettelytapoja.

Lääketieteelliset johtajat ovat vastuussa terveydenhuoltojärjestön lääketieteellisten toimintojen valvonnasta ja he työskentelevät muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa kehittääkseen politiikkoja ja menettelytapoja potilashoidon liittyen. He voivat myös antaa lääketieteellistä johtajuutta ja ohjausta muille terveydenhuollon ammattilaisille. Lääketieteellisen johtajan on oltava erinomaiset kommunikointi- ja johtamistaidot ja pystyttävä tekemään päätöksiä, jotka hyödyttävät sekä potilaita että organisaatiota.

Lääketieteelliset kirjoittajat luovat kirjallista sisältöä terveydenhuoltoon ja lääketieteeseen liittyen, mukaan lukien artikkeleita lääketieteellisissä jul-

kaisuissa, opetusmateriaaleja potilaille tai sisältöä lääkeyrityksille. Heidän on ymmärrettävä lääketieteellistä terminologiaa hyvin ja osattava kirjoittaa selkeästi ja tiiviisti. Lääketieteellinen kirjoittaminen vaatii erinomaisia kirjoitus- ja tutkimustaitoja sekä hyvää tietämystä nykyisistä lääketieteellisistä kehityksistä ja edistysaskelista.

Lääketieteelliset konsultit oikeusasioissa ovat lääkäreitä, jotka antavat asiantuntijalausuntoja lääketieteellisiin kysymyksiin liittyvissä oikeusasioissa. He voivat tarkastella lääketieteellisiä asiakirjoja ja antaa todistajanlausuntoja oikeudessa tai antaa ohjeita asianajajille ja heidän asiakkailleen lääketieteellisistä kysymyksistä, jotka liittyvät tapaukseen. Tämä urapolku vaatii erinomaisia analyyttisiä ja viestintätaitoja sekä syvällistä tietämystä lääketieteellisistä menettelyistä ja terminologiasta.

Lääketieteelliset myyntiedustajat työskentelevät lääke- tai lääkinnällisten laitteiden yrityksissä ja ovat vastuussa tuotteidensa myynnistä terveydenhuollon ammattilaisille. Heidän on ymmärrettävä lääketieteellistä terminologiaa hyvin ja osattava selittää tuotteidensa hyödyt terveydenhuollon ammattilaisille. Tämä urapolku vaatii erinomaisia viestintätaitoja ja kykyä luoda suhteita asiakkaisiin.

Astronauttina toimiminen on mahdollinen urapolku myös lääkäreille. Astronautin työssä vaaditaan huippuosaamista teknologian ja tieteen aloilta, johon lääketieteellinen osaaminen voi tuoda arvokasta lisäpanosta. Astronauttina toimiminen vaatii erinomaisia ongelmanratkaisutaitoja, kestävyyttä, tarkkuutta ja rohkeutta, sekä kykyä toimia tiimityössä. Tämä urapolku vaatii usein myös huippu-urheilijan kaltaista fyysistä kuntoa. Astronautiksi haluavien lääkäreiden tulee olla valmiita sitoutumaan kovaan koulutukseen ja monivaiheiseen

valintaprosessiin, mutta työ mahdollistaa ainutlaatuisen mahdollisuuden edistää tieteellistä tutkimusta ja tutkia maailmankaikkeutta.

Yhteenvetona, lääkäreillä on lukuisia työmahdollisuuksia perinteisen sairaala- tai klinikka-asetuksen ulkopuolella. Riippumatta valitsemastaan polusta, lääkäreillä on tärkeä rooli yhteiskunnan hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämisessä.

S I N I V S A K E A S I N I V S A K E A

VALLOITTI VALLOITTI:

V E R T A

E R T A M P A A

P A A

Teksti ja kuvat: Elias Huuhka HL3

Dentinan sihteeri

Annika Hartikainen HL3

Dentinan koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava

Hampaan klinikka

Minne hammaslääkisläiset menevät ensimmäisten lähes yhteisten vuosien jälkeen?

MITÄS ME hampaan klinikkasedät ja tädit. Kuten tiedätte, ensimmäiset kaksi vuotta ovat pääosin samoja hampaan ja yleisen puolella. Toki pieniä eroavaisuuksia löytyy, mutta selkeämmin tiemme eroavat klinikassa kolmantena vuonna.

Simulaatio-opetus aloitetaan meillä heti kolmosvuoden syksyllä ja fantom-harjoituspää (Kalle näin ystävien kesken) onkin saanut kyytiä oikein kunnolla.

Syyslukukaudella kursseina olivat:

- Korjaava kariologia

- Parodontologia

- Suupatologia

- Purentaelimistön toimintahäiriöt

- Suugeriatrian perusteet

- Radiologia I, HL

- Suu- ja leukakirurgian perusteet

- Laboratoriolääketiede, HL

- Sisätaudit, HL

- Purentaelimistön toimintahäiriöt I

- Kasvojen ja purentaelimen kasvu ja kehitys sekä purentavirheet

Kurssit olivat nopiltaan pieniä, mutta asiakokonaisuudet melko laajoja. Joululoman lähestyessä suurin tenttirumba oli käynnissä ja siitä selvittyä loma tuli jokaisella tarpeen.

Syksyn simulaatioharjoitusten myötä tarkoituksena on saada sellaiset valmiudet, että tammikuussa pystymme ottamaan vastaan jo ensimmäiset oikeat potilaat. On hurjaa ajatella, että syksyn simulaatioiden jälkeen pitääkin osata hoitaa jo paljon potilaan ongelmia (onneksi vaikeimmissa hommissa potilaan saa laittaa ylemmän vuosi-

kurssin opiskelijalle).

No mitäs siellä varsinaisessa klinikassa sitten? Vuosi alkoi potilastietojärjestelmän opettelulla KYS:in salaisissa luolissa sekä klinikkainfoilla ja tiloihin tutustumisella. Lopulta kauan odotetut potilaat saapuivat ja aikapaineesta sekä jännityksestä johtuvasta jäätymisistäkin selvittiin. Aluksi teimme yleistarkastuksia, joissa tutkimme potilaan ekstra- ja intraoraalisesti pään ja kaulan alueelta. Tutkimuksen jälkeen potilaalle varataan jatkoaika ja suunnitellaan hoitoa. Ensimmäisten potilaiden ajat oli meille valmiiksi varattu, mutta seuraavien potilaiden kohdalla tehtävänämme oli soittaa heille itse ajat. Tulee siis varata oma, potilaan, opettajan ja klinikkaparin aika, joten yhteensovittaminen on toisinaan hieman haastavaa.

Kevään aikana olemme pääs seet esimerkiksi harjoittamaan anti-infektiivistä hoitoa (biofilmin häirintää ja hammaskiven poisto), paikkaamista, rtg-kuvien tulkin taa, TMD potilaan hoitoa (johon voi kuulua purentakiskon teko) ja lapsipotilaan purentavirheen ennaltaehkäise vää hoitoa. Klinikkamme sijaitsee Canthian kolmannessa kerroksessa, jossa kaikki hampaan kliinisen vaiheen opiske-

lijat ja klinikkaopettajat viettävät päivänsä. Uuden oppiminen on jatkuvaa, koska oikeiden potilaiden tapaukset voivat poiketa opetelluista esimerkkitilanteista. Lisäksi käytännön työskentelystä ei millään selviäisi, ellei voisi vetää korkeamman vuosikurssin opiskelijan, opettajan tai hoitajan hihasta ja kysyä miten tilanne kuuluisi hoitaa. Tapoja on usein monta ja kaikkea ei opi kirjoja lukemalla, joten onneksi tiivis yhteisömme ja hyvä yhteishenki tuo turvaa. Pääsääntöisesti kolmosen keväällä on opetusta 8-16, mikä jakautuu aamu- ja iltapäivään. Päivästä vaihdellen meillä on aamulla tai iltapäivällä klinikkaa ja toisena osuutena simulaatiopetusta tai luentoja. Lisäksi on itse varmistettava, että kirjaukset sekä potilaiden lähetteet tulee hoidettua

klinikkaviikot menivätkin opistolla iltaan saakka). Ennen potilaan vastaanottamista tulee loossin pinnat pyyhkiä desinfioiduilla liinoilla sekä hakea tarvittavat instrumentit ja muut toimenpiteessä käytettävät tavarat.

Kolmannen vuoden keväällä toimimme klinikkaparin kanssa, josta onkin valtavasti apua uuden opettelussa, pyyhintöjen, tavaroiden hakemisen ja potilastyöskentelyn kannalta. Esimerkiksi ylähampaita poratessa työskentely tapahtuu lähinnä peilin kautta, joten näkyvyyden kannalta on erittäin olennaista, että toinen henkilö puustaa (= puhaltaa ilmaa) peilistä vesiroiskeet pois. Neljännen vuoden koittaessa tulemme toimimaan klinikassa ilman paria ja tällä hetkellä ajatus yksin toimimisesta kuulostaa melko aikaa vievältä ja haastavalta, mutta eiköhän sitä kaikkeen totu!

Meille sanottiin, että käytännössä klinikan alkua voisi verrata uuteen työpaikkaan. Olemme siis enemmän tai vähemmän töissä, mutta taustalla pyörii lisänä joku kursseista.

Kevään kursseilla meillä on aiheena:

- Purentavirheiden hoito ja hoitoon valinta

- Materiaalioppia

- Kruunu- ja siltaprotetiikka

- Endodontia

- Kliininen hoitoharjoittelu, HL3

Kuten huomaatte, kevään kurssimäärä on syksyä ja preklinikkaa

vähäisempi, mutta kliinisen

hoitoharjoittelun myötä yliopistolla ollaan huomattavasti enem-

Kysta 3/2022

män (aamusta iltaan :D). Elämä klinikassa on siis hyvin erilaista verrattuna aiempiin vuosiin, mutta olemme ehdottomasti nauttineet uusista haasteista enemmän, kuin preklinikan Zoomin ääressä vietetyistä tunneista (vastalauseita tälle mielipiteelle ei ole kuultu).

Tulevaisuuden näkymät: Klinikka rullaa ymmärtääksemme myöhempinä vuosina melko samaan tapaan kuin nyt kolmosen keväällä. Muutoksena se, että joka kurssin myötä oma vastuualue potilaan hoidosta laajenee ja kokemuksen karttuessa toimenpiteitä on saatava nopeammin hoidettua. Kokemusta tulee kertyä riittävästi esimerkiksi kuntakynnystä varten, eli nelosen jälkeen on mahdollista mennä kesätöihin hammaslääkärin sijaiseksi (= kesäkandiksi), mutta tämä ei kuulu varsinaisesti opintoihin.

Toimenpiteiden määrät kirjataan arviointivihkoomme arvosanoin

1-5. Opintojen viidennen vuoden jälkeen tutkintoomme kuuluu vielä puolen vuoden jakso oikeissa hommissa, käytännön syventävien merkeissä (= kätsy). Syvärit tulisi saada työstettyä ennen kätsyä, mutta opiskelujen intensiivisyyden vuoksi tälle on ainakin toistaiseksi ollut vaikea löytää aikaa. Onneksi moni meistä on saanut niitä jo hieman alkuun (ahkerimmat tehneet loppuunkin) ja ehkä lomien aikana ne saisi pala kerrallaan päätökseensä (toivon mukaan :D).

Tämän jälkeen saamme virallisesti hammaslääkärin paperit.

Ja niin! Onhan meilläkin vielä erikoistumismahdollisuus. Vaikka alamme on jo hyvin fokusoitunut

voi tämän jälkeen spesialisoitua vielä enemmän.

Koulutusohjelmia ovat hampaiston oikomishoito, suu- ja leukakirurgia, kliininen hammashoito (painotusaloina kariologia ja endodontia, lasten hammashoito, parodontologia, ja protetiikka ja purentafysiologia), hammaslääketieteellinen diagnostiikka; suuntautumisvaihtoehtoina suuradiologia, suupatologia, ja suun mikrobiologia, sekä terveydenhuolto. Näiden virallisten lisäksi on erityispätevyyksiä, joihin suuntautuu vain kourallinen hammaslääkäreitä, esimerkiksi oikeushammaslääkärin erikoispätevyys (22 henkilöä Suomessa).

Olemmekin jo paljon keskustelleet erikoistumisvaihtoehdoista, mutta aika näyttäköön mihin päädymme. Yleisellähän erikoistuminen on ymmärtääksemme hyvin tavallista. Hammaslääkärin työssä voi halutessaan suuntautua ilman jatkokoulutustakin tiettyihin toimenpiteisiin ja osa haluaa säilyttää työn monipuolisuuden.

Ei siis ole itsestään selvää, että meillä erikoistutaan, mutta on onneksi heitäkin, jotka hurmaantuvat tietystä osa-alueesta ja tekevätkin jo artikkelia saadakseen hyvät mahdollisuudet päästä jatkokoulutukseen tämän jälkeen.

Tässä siis pieni katsaus meidän kliinisen vaiheen opiskelijoiden elämään. Suuresti tsemppiä kevääseen kaikille teille yleisen sisarainejärjestön edustajille. Muistakaa, että saa konsultoida meitä sitten työelämässä. Me ainakin aiomme konsultoida teitä <3 :D

ELIAS HUUHKA JA ANNIKA HARTIKAINEN

Amanuenssina patologialla

ONKO HALLOWEEN ja synkkä huumori osa persoonaasi?

Pidätkö mysteerien ja arvoitusten ratkaisemisesta?

Patologia voisi silloin olla sinusta mielenkiintoinen erikoisala.

Olin kolmosvuoden jälkeen kuukauden KYS:in kliinisen patologian osastolla amanuenssina ja kokemus oli opettavainen ja rattoisa. Kaikki työntekijät osastolla selittivät mielellään yksikön toimintaa ja ottivat mukaan tekemiseen. Paikka oli todella opiskelijamyönteinen ja amanuenssin ohjelma oli suunniteltu niin, että sai nähdä mahdollisimman paljon kaikkea oman kiinnostuksen mukaan. Itse pääsi tekemään paljon kaikenlaista, mikä ei ole kaikilla aloilla mahdollista kiireen tai haastavuuden takia.

Amanuenssina patologialla pääsee osallistumaan obduktioihin eli ruumiinavauksiin ja ihan konkreettisesti tutkimaan elimiä ja ottamaan niistä näytepaloja. Histologisia näytteitä saa tutkia itsenäisesti ja tehdä niistä harjoituslausuntoja, jotka käydään yhdessä läpi patologin kanssa, jotta oppia karttuisi mahdollisimman paljon. Patologialla prosessoidaan ja tutkitaan myös syöpäresekaatit eli poistetut kasvaimet. Amanuenssin tehtäviin kuuluu osastolla imusolmukkeiden etsiminen suolistosyöpäkirurgian yhteydessä poistetuista suolistopätkistä. Lopulta makroskooppisten löydösten ja histologian tutkimisen jälkeen muodostuu kokonaiskuva siitä, mikä potilaan kuolinsyynä on ollut tai tuumoridiagnostiikan yhteydessä millainen hoitolinja valita.

Patologialla työpäivät ovat pääasiassa kahdeksasta neljään arkipäivisin ja oman halun mukaan saa tehdä lisätöitä esimerkiksi tehden lausuntoja muista sairaaloista tulleista näytteistä. Potilaita ei tällä alalla tapaa muuten kuin näytteiden ja meeting-keissien muodossa (ja obduktiosalissa...). Alalle tarvitaan lisää erikoislääkäreitä, joten eikun vaan hommiin. Mutta huumori sikseen, suosittelen patologian amanuenssia lämpimästi ja innokkaasti varsinkin, jos kliinisemmät alat eivät tunnu kutsuvan.

EVELIINA KORPPI

lääkisopiskelijoiden vertaistukiryhmä

HUHTIKUUSSA JÄRJESTETTIIN Hetki

mielelle -lääkisopiskelijoiden vertaistuki-ilta. Tapahtuma toteutettiin yhteistyössä Mielenterveyden Keskusliiton kanssa. Tapahtuma tähtää siihen, että saisimme perustettua KuoLOlle oman mielenterveys-vertaistukiryhmän. Tapahtumassa käytiin läpi vertaistuen merkitystä, opiskelijoiden mielenterveyden tilannetta tällä hetkellä ja pohdittiin ryhmäkeskustelujen avulla, millainen KuoLOn vertaistukiryhmä voisi olla. Tarkoituksena oli myös kartoittaa, löytyisikö kiinnostuneita ohjaajia vertaistukiryhmälle.

Toimin Syömishäiriöliitolla syömishäiriöön sairastuneiden vertaistukiryhmän ohjaajana. Meidän Kuopion ryhmässä on ollut aika niukasti kävijöitä korona-sulkujen jälkeen. Uskon, että se ei johdu siitä, että ihmiset eivät sairasta syömishäiriöitä, vaan siitä, että me emme ole saaneet tavoitettua niitä ihmisiä, jotka hyötyisivät ryhmästä eniten. Syksyllä minulle tuli idea KuoLOn omasta mielenterveys-vertaistukiryhmästä. Ainejärjestön sisällä on helppoa tavoittaa ihmisiä ja varmasti tarvetta mielenterveys-aiheisille vertaistukiryhmälle olisi meidän ainejärjestössämme. Vertaistukiryhmän tarkoitus ei ole keskittyä mielenterveyden diagnooseihin vaan yleisemmin mielen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Ei ole harvinaista, että opiskelijat painivat mielen-

terveyden haasteiden kanssa tässä paineiden ja vaatimusten maailmassa. Koulutuksemme tietysti painottuu siihen, miten voimme auttaa ja hoitaa potilaita parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tärkeää olisi myös huolehtia omasta jaksamisesta nyt opiskelijana ja tulevaisuudessa lääkärinä. Varsinkin työelämässä paineet ja vastuu kasvavat ja yhteisöllisyys ei välttämättä ole samanlaista kuin opiskeluaikana. Ihan kaikille opiskelijoille, mutta erityisesti lääketieteenopiskelijoille, olisi tärkeää oppia keinoja käsitellä vaikeita tunteita, paineita ja stressiä, jotta opiskelujen aikana tai työelämässä ei ajautuisi uupumukseen.

Mielenterveyden haasteisiin liittyy edelleen stigmaa. On helpompaa kertoa kollegalle polvikivusta kuin esimerkiksi ahdistuneisuudesta. Kaikista tärkeintä olisi oppia puhumaan vaikeistakin asioista ja hakemaan apua ajoissa, eikä vasta sitten kun työkyky tai elämänilo on jo menetetty.

Vertaistukiryhmä voisi olla Hetki mielelle. Hetki aikaa pysähtyä ja pohtia omaa jaksamista ja sitä, miten mulla oikeasti menee. Ryhmään olisivat tervetulleita kaikki, jotka haluavat pohtia mielen haasteita ja omaa jaksamista.

Ryhmässä ei tarvitsisi pelätä häpeää tai tuomitsemista, jos kokee haasteita omassa jaksamisessaan tai kärsii mielenterveysongelmista. Vertaistukiryhmässä voisi olla myös teema-kertoja, esimerkiksi

stressistä, eri mielenterveyden häiriöistä ja nukkumisesta ja levosta.

Ajattelin, että mielenterveys-vertaistukiryhmän konsepti sopisi hyvin osaksi ainejärjestömme hyvinvointitoimikunnan toimintaa. Oman ideoinnin jälkeen päätinkin ottaa yhteyttä hyvinvointitoimikunnan kantavaan voimaan, eli Lassi Karppiin, ja hän onneksi innostui ideasta. Saimme avuksi ja tueksi Mielenterveyden Keskusliitolta Merja Smahlin ja Jenni Rihdin. He auttavat meitä erityisesti toiminnan aloittamisessa ja suunnittelusta. Kiitos heille yhteistyöstä!

Uskon, että kuololaisilta löytyisi kiinnostusta mielenterveyttä kohtaan ja tulevaisuudessa vertaistukiryhmätoiminta saataisiin käyntiin. Toivon, että vertaistukiryhmän avulla voisimme parantaa kuololaisten mielenterveyttä, ja sillä voisi olla merkitystä jonkun opiskelijan mielen hyvinvointiin ja opiskelijat saisivat tämän tyyppisestä toiminnasta itselleen jaksamista opiskeluarkeen ja työelämään.

Jos tuntuu, että jotain tästä meidän opiskelijaelämästämme puuttuu, niin rohkaisen ihmisiä lähtemään omien voimavarojen mukaan edistämään itselle tärkeää toimintaa. Tuntuu inspiroivalta huomata, että oma idea on muuttunut konkreettiseksi, ja siitä ovat muutkin innostuneet.

IINES KUUSINEN

Kaukoranta: "Minä takarivissä kolmas oikealla 35 vuotta ja 20 kg sitten. Pituus säilynyt ennallaan (202 cm). ÄÖ:sta pitää kysyä vaimolta."

Vuosikurssi 1981

Miten opetus ja käytänteet muuttuvat yli 30 vuoden aikana?

Heikki Kaukoranta on opiskellut Kuopiossa lääketiedettä

vuosina 1981-1987, kun fukseja ei vielä kutsuttu fukseiksi eikä opiskelualaa voinut arvuutella haalareiden väristä.

MUISTATKO MILLAISTA OLI ALOITTAA FUKSISYKSY? JÄNNITTIKÖ?

Aloitimme opiskelumme elokuussa 1981. Kurssimme nimi on c. Paananen-Papinaho ja suurin osa meistä, siihen aikaan noin sadasta kurssin aloittaneesta valmistui vuonna 1987. Useimmat olivat kotoisin keskisen Suomen maakunnista, suurin osa Savosta ja Pohjois-Karjalasta, mutta mukana oli myös muutama pesunkestävä pääkaupunkiseutulainenkin. Useat väittelivät ennemmin tai myöhemmin ja moni kurssilaisemme vaikuttaa edelleen Kuopiossa uusien kollegojen kouluttajina. Tällaisia ovat vähintään toiseksi kuuluisin juankoskelainen: ortopedi Jukka

Kettunen (se toinen on taiteilija

Juice Leskinen) ja pediatriprofessori Jarmo Jääskeläinen. Keskeyttäneistä kuuluisin lienee Pehkosen

Jari, joka vaihtoi Teatterikorkeaan ja Jouko Turkan oppiin parin opiskeluvuoden jälkeen.

En muista, että meitä olisi kutsuttu fukseiksi, tämä sana lienee vakiintunut Kuopion tiedekunnissa käyttöön myöhemmin. Haalareitakaan meillä ei ollut, kuljeskelimme kaupungilla ihan tunnistamattomina. Opinnot vain aloitettiin elokuussa silloisessa Kuopion korkeakoulussa perustieteitä opiskelemalla ja orientoitumalla korkeakouluopintoihin. Kurssillemme nimettiin isännän ja emännän lisäksi ainakin myös kopio- ja oppikirjavastaavat ja vapaa-ajan toimintaa suunnitteleva toimikunta. Kansainvälistä Fimsic -toimintaa oli jo tuolloin ja

se oli järjestetty ainejärjestömme

KuoLOn kautta. Oman porukan kanssa jouduttiin pähkäilemään asioita Snellun grillillä ja silloisessa Vitriinissä. Tutortoimintaa ei oltu keksitty (olisi kyllä ollut hyvä, jos olisi: sen verran haasteita varmasti monella oli uuteen sopeutumisessa ja itsenäistymisessä). Oman talouden hallinnoinnissa oli puuhaa: opintolainalla vedettiin ja opintoraha asumistukineen oli säälittävän pieni. Niinpä talouden taituroinnille kuin erilaisten töiden ja sijaisuuksien tekemiseen oli kova motivaatio jo heti ensimmäisellä parin kuukauden mittaisella kesälomalla. KuoLOn toimistosta sai paitsi Vitriinillä kelpaavia olutja lonkerokortteja, myös vippikassasta apua pahimpaan hätään. Niin että se opiskelijan sosiaaliturvasta.

Syksyllä YTHS:n ja ylioppilaskunnan jäsenmaksun suorittamisen jälkeen seuraavina kuukausina elettiin melko niukoilla markoilla. Ekoja tenttejä (ihmisen fysiologia ja anatomia, kemia ja fysiikka jännitettiin. Johdatus korkeakouluopintoihin edellytti myös Cooperin testijuoksun, jonka onnistuimme yhdessä muutaman aktiivisen kurssikaverini kanssa neuvottelemaan uintisuoritukseksi. Sielläpä sitten räpiköimme Kuopion uimahallissa läpi talven.

Pääosa luennoista pidettiin Canthiassa ja vasta toisena vuonna pääsimme Snellmaniaan. Nykyisen ylioppilaskunnan talon kohdalla pomppivat harakat ja talvella aktiivisimmat (lue: rahattomimmat) meistä kävivät pilkillä Savilahden pohjukassa.

Myöhemmin sinne sijoitetun Lentoon -taideteoksen vierestä sai kuulemma hyvin ahvenia. Mutta ne toogajuhlat - ne järjestettiin Snellun puistossa jonka jälkeen kontattiin nöyrinä vanhan Vitriinin kierreportaita toiseen kerrokseen, jossa sitten virtsankeräyspussista katetrin kautta tarjottiin taskulämmintä olutta. Ja niin virallinen vihkimys opiskelijaelämään saatiin.

Tuntuiko opiskelu koskaan rankalta? Milloin?

Iso osa opiskelijoista asui viime vuosituhannen puolella sosiaalisesti soluissa. Ainakin aluksi. Tässä epävirallisessa opintojaksossa harjoiteltiin suvaitsevuutta ja erilaisuuden hyväksymistä milloin paremmalla ja toisinaan huonommalla menestyksellä. Neulamäki oli tuolloin uusi ja siellä moni kurssikavereistani asuikin Metsurintiellä ja muualla pöpeliköstä inspiraationsa ammentaneiden katujen varsilla Kuopion opiskelija-asuntosäätiö Kuopaksen kämpissä. Paikkahan oli kunnollisille opiskelijoille, joita siis kaikki tuolloin olimme, mitä otollisin. Kämpille piti tulla säälliseen aikaan. Viimeinen bussi lähti torilta arkisin puoli yhdeksän aikaan illalla, taksiin ei ollut varaa, autoja oli vain harvoilla ainakin opiskelujen alussa eikä (ylämäki) pyöräilyäkään kaikki ihan aina jaksaneet harrastaa.

Ajoittain opiskelu oli vaikeampaa kuin aina. Meitä lohdutti se, että olimme kaikki samassa

Mikä on ollut hauskin tapahtuma?

savolaismallisessa soutuveneessä. Eteenpäin mentiin yhdessä soutaen. Tenttituloset tulivat julkisille ilmoitustauluille nimellä ja mainesanalla hylätystä harvoin nähdylle huipputasolle (E12) saakka. Tämä avoimuus kannusti sekä tenttiin valmistautumisessa että kaverin tukemisessa, jos tentti ei mennytkään läpi. Klinikan pääsemisessä edellytyksenä oli kahden ja puolen vuoden tenttien läpäisy. Minulle systemaattisen farmakologian kurssin kolmen välitentin läpäiseminen aiheutti tuskaa - taisinpa käydä kolmessa osakokeessa yhteensä viisi kertaa eikä kyse todellakaan ollut hyväksytyn tenttituloksen korottamisesta. Kliiniset ja preklinikan opettajat tarjosivat samastumiskohteita ja toimivat esimerkkeinä ja majakoina navigoidessamme medisiinan meille tuntemattomilla ulapoilla. Klinikoiden opetushoitajiin suhtauduttiin pelonsekaisella kunnioituksella, ainakin jos tuli työn tai muun takia tarvetta korvaaviin suorituksiin. Yksittäistä hauskinta tapahtumaa opiskeluajalta on vaikea nimetä. Kandijuhlat olivat toki unohtumattomat ja viestivät selkeää kieltään siitä, että kyllä tässä vielä mekin valmistutaan. Arkipäivän (ja viikonlopun) laatua kohensi se, että klinikkavaiheessa kolmannen vuoden joulusta pääsimme syömään KYS:n ruokasaliin. Ihan niin kuin vanhemmat ikäluokat ennen meitä ja oikeat valmiit lääkärit. Muutos oli iso verrattuna Valtion

ravitsemuskeskuksen VARK:n (jota myös osin ansiosta kutsuttiin Valtion aliravitsemuskeskukseksi) tarjoamaan edulliseen, mutta joskus kyseenalaisia tunteita herättäneeseen ruokalistaan.

Olitko mukana muussa opintoihin liittyvässä toiminnassa?

En ollut aktiivisesti mukana korkeakoulun ja myöhemmin Kuopion yliopiston hallintotehtävissä. Ainejärjestössä hengailin mukana. Kuopiossa toimi tuolloin ja edelleen opiskelijahenkinen klassisen musiikin orkesteri ja siinä soitin niin opiskelu- kuin erikoistumisvaiheessakin. Orkesteria johti tuolloin anestesiologi Tapani Tuppurainen.

Oletko vielä yhteyksissä opiskelukavereihin?

Perustutkinnon suorittamisen jälkeen hajaannuimme eri paikkakunnille. Vaasassa asuvana uskon olevani kurssilaisistani Manner-Suomessa läntisimmin sijoittunut. Kurssikokouksia on järjestetty muutamia ja seuraava on tulossa tämän vuoden elokuussa. Sinne siis alma materia ihmettelemään ja kovasti kasvanutta yliopistosairaalaa ja Kuopiota pähkäilemään. Ja jutut jatkuvat siitä, mihin ne edelliskerralla jäivät.

Millä fiiliksellä muistelet opiskeluaikoja?

Kaiken kaikkiaan opiskelemaan lähteminen, Kuopion lääketieteelliseen pääseminen, opiskelu ja valmistuminen tarjosivat kahdeksankymmenluvun kaksikymppisille

uuden ja avaran maailman, opetti vastuunottoon omasta itsestä ja kanssaihmisistä ja antoi tiedon ja taidon valmiudet vakaassa ja arvostetussa ammatissa toimimiseen. Näin kuusikymppisen positiosta taustapeilistä tihrustaen opiskeluaika on monella tapaa ollut elämäni parasta aikaa: elämä oli niukkaa ja yksinkertaista, päivittäiset tarpeet varsin kohtuullisia, pienet ilot suuria ja useat kavereista olivat samassa tilanteessa. Yhdessä opittiin ammatin alkeet. Fokus oli nykyhetkessä, tulevaisuus oli silloin vasta edessä - mikä korvaamattoman ainutkertainen tunne! Tämän saman toivon teidän jokaisen Kuopion lääketieteellisessä opiskelevan ymmärtävän Opiskelijoina vaalitte ja ravitsette tietoa ja osaamista kuin taimea, joka teidän kaikkien kohdalla toivottavasti pian kantaa hedelmää. Niistä saatte nauttia te, läheisenne ja koko suomalainen yhteiskunta.

SILVIA JÄSKE

Valintakoneesta väitöskirjaan

KUKA OLET, mihin alaan erikoistut ja kuinka päädyit opiskelemaan lääketiedettä?

" Olen Anssi Mykkänen kliinisen farmakologiaan ja lääkehoitoon erikoistuva lääkäri. Työskentelen tällä hetkellä HUSissa kliinisellä farmakologialla. Alun perin päädyin opiskelemaan lääketiedettä, koska lukiossa pidin luonnontieteistä ja lääketiede tuntui sopivalta soveltavalta alalta. Tutkimus kiinnosti jo aikaisessa vaiheessa."

Milloin ja mistä lääkiksestä olet valmistunut?

"Olen valmistunut Helsingistä vuonna 2020. Opiskeluaikana olin aktiivisesti mukana monissa opiskelijajärjestöissä, ja sitä kautta tutustuin lääketieteen opiskelijoihin ympäri Suomea. Kuopiolaisia tuttuja on etenkin ylioppilaskuntatoiminnan kautta."

Kuinka päädyit valitsemaan juuri tämän erikoisalan? Mitä mahdollisia ennakkoluuloja tai väärinkäsityksiä alaasi liittyy?

"Toisena opiskeluvuonna tein erikoisalani.fi-sivuston valintakoneen ja kliininen farmakologia oli ensimmäisellä sijalla. En tiennyt alasta juuri mitään, mutta kysyin tutkimusprojektia sieltä ja päädyin lopulta tekemään väitöskirjaa. Vielä valmistumisen kynnyksellä kuitenkin ajattelin, etten aio erikoistua kliiniseen farmakologiaan, mutta ala vei mukanaan, kun kokeilin erikoistuvana lääkärinä työskentelyä.

Kliininen farmakologia on pieni ala eivätkä kaikki lääkärit edes tiedä sen olemassaolosta. Siksi myöskään kliinistä farmakologiaa ei välttämättä osata konsultoida lääkehoitoon liittyvissä kysymyksissä kuten lääkeyhteisvaiku-

tuksissa tai haittavaikutuksissa. Kliinisen farmakologian konsultaatiopalvelu on Helsingissä ja Turussa, mutta Helsingistä vastataan myös muualta Suomesta tuleviin konsultaatioihin."

Teetkö tutkimusta? Jos kyllä, niin mitä tutkit juuri nyt? Mikä tekee tieteellisestä tutkimuksesta mielenkiintoista?

"Teen väitöskirjaa farmakokinetiikan geneettisestä vaihtelusta, eli käytännössä tutkin, kuinka perimä vaikuttaa viiden eri lääkkeen pitoisuuksiin. Farmakogenetiikka on aiheena hyvin mielenkiintoinen, sillä vaihtelu yksilöiden välillä lääkealtistuksessa voi olla välillä hyvinkin suurta. Tieto perinnöllisen vaihtelun vaikutuksesta lääkevasteeseen lisääntyy nopeasti ja farmakogeneettistä testausta hyödynnetään yhä useammin potilaiden hoidossa."

Koetko, että jokin on työssäsi erityisen haastavaa tai mielenkiintoista juuri tällä hetkellä?

"Kliinisellä farmakologialla saa hyvin kattavan kuvan lääkkeistä. Kliinisen farmakologian konsultaatiot ovat todella monipuolisia, ja niihin vastatessa pääsee perehtymään moniin erilaisiin aiheisiin. Kliinisen farmakologian erikoislääkärit ovat lääketutkimusten ammattilaisia, ja viime aikoina olen päässyt perehtymään kliinisten lääketutkimusten tekemiseen."

Lääketieteessä on viimeisen vuosisadan aikana otettu merkittäviä harppauksia eteenpäin. Mikä lääkkeellinen tai lääketieteellinen hoito voisi olla seuraava penisilliini tai poliorokote?

"Lääkekehitys on nykyään todella monipuolista, kun perinteisten pienimolekyylisten lääkkeiden lisäksi on esimerkiksi vasta-aine-lääke-konjugaatteja, RNA-lääkkeitä ja geeniterapioita.

Lääkkeiden vaikutuksia pystytään kohdentamaan paremmin ja tulevaisuudessa hoidot ovat todennäköisesti yksilöidympiä. Lääkkeiden lisäksi myös diagnostiikka kehittyy ja tauteja pystytään tunnistamaan ja erottelemaan tarkemmin. Etenkin RNA-lääkkeiden kohdalla on mielenkiintoisia mahdollisuuksia vaikkapa mRNA-rokotteiden osalta."

Miten näet erikoisalasi kehittyvän seuraavan 5-20-50 vuoden aikana?

"Seuraavan viiden vuoden aikana alalla näkyy ainakin farmakogeneettisen testauksen lisääntyminen. HUS otti viime vuonna käyttöön oman farmakogeneettinen paneeli -geenitestin, minkä jälkeen testaus on yleistynyt huomattavasti. Testauksen rooli ja indikaatiot tarkentuvat vielä lähivuosina.

Lääkehoito tuntuu olevan koko ajan monimutkaisempaa ja monimutkaisempaa, minkä takia tulevaisuudessa kliinisille farmakologeille on varmasti kysyntää. Yksi rajoittava tekijä on kuitenkin erikoislääkärien määrä, koska ala on pieni. Tällä hetkellä valmiita virkapohjia ei kauheasti ole, mutta uskon, että kliiniset farmakologit löytävät varmasti töitä ja työnkuvat ovat melko yksilöityjä."

Mitkä ovat sinun kolme kultaista sääntöä jaksamiselle arjessa?

"1. Huolehdi ihmisen perustarpeista: uni, ruoka, liikunta ja sosiaaliset suhteet.

2. Varaa riittävästi aikaa rentoutumiselle ja palautumiselle.

3. Yritä noudattaa ensimmäistä sääntöä, vaikka se voi olla kiireen keskellä hankalaa."

Lempiasiasi kesässä?

"Suomen kesäillat, kun on valoisaa pitkälle yöhön."

Vapaita terveisiä kaikille Kystan lukijoille

"Kuusi vuotta lääkiksessä menee todella nopeasti, sillä tehtävää ja koettavaa on paljon. Kuitenkin on hyvä välillä yrittää ulkoilla myös lääkärikuplan ulkopuolella. Valmistumisen jälkeen kannattaa muistaa myös pienemmät erikoisalat, joista löytyy monia erilaisia vaihtoehtoja!

LASSI KARPPI

KOLUMNI

Paluu parempaan tulevaisuuteen

Tulevaisuus on epävarmuudessaan kiehtonut, ja samalla myös kauhistuttanut, ihmiskuntaa ammoisista ajoista lähtien. 1900-luvun jälkipuoliskon (ja ehkäpä 2000-luvun alunkin, mistäpä minä sen tietäisin?) populaarikulttuurissa oli karkeasti jaotellen havaittavissa kaksi erilaista visiota tulevaisuudesta. Toisaalta oli teknologisen edistyksen utopia lentävine autoineen ja aikamatkustuksineen, toisaalta dystopian suuntaan kallistuvia tarinoita luonnonkatastrofeineen, vihamielisine (tieto)koneineen ja ”isoveli valvoo” -narratiiveineen. Todellisuus on vähemmän yllättävästi ollut tasaisempi: teknologista edistystä on kieltämättä tapahtunut, mutta arkiympäristömme on kaikesta huolimatta muuttunut ehkä yllättävänkin vähän, ainakin kehittyneissä maissa.

Todellista muutosta mielenkiintoisempi ilmiö on kuitenkin taipumuksemme nostalgisoida menneisyyttä, kuvitellen sen olleen nykyisyyttä tai tulevaisuutta parempi. Myös yleinen näkemyksemme tulevaisuudesta on usein hämmentävän synkkä: ilmastonmuutos tekee planeettamme elinkelvottomaksi, teknologian kehitys vie työpaikkamme, sotia ja levottomuutta on enemmän kuin koskaan ja niin edelleen. Onkohan kuitenkaan näin?

Koronaviruspandemia on epäilemättä ollut yksi viime vuosien merkittävimmistä ihmiskuntaa kohdanneista katastrofeista, joka seurannaisvaikutuksineen on ymmärrettävästi aiheuttanut valtavasti kärsimystä maailmanlaajuisesti. Pandemian on arvioitu tappaneen 0,1–0,4 prosenttia maailman väestöstä, mikä kieltämättä on paljon. Kuva muuttuu kuitenkin oleellisesti, kun osuutta verrataan vuosien 1918–1920 Espanjantautiin (joka ei todellisuudessa ollut lähtöisin Espanjasta, mutta ei takerruta siihen): Noina vuosina menehtyi taudin seurauksena eri arvioiden mukaan 1–5,4 prosenttia maailman sil-

loisesta väestöstä. Jotakin on siis ilmeisesti tuostakin opittu. Toinen 2020-luvun merkittävä mullistus, joka ansaitsee tässä maininnan, on Venäjän hyökkäys Ukrainaan keväällä 2022. Brutaalin sodan aiheuttaman ahdistuksen keskellä on kenties lohdullista verrata Venäjän hyökkäyksen aiheuttamaa kansainvälistä reaktiota vuoden 1968 Prahan kevääseen (kaikkihan sen muistavat, eikö vain?). Silloisen Neuvostoliiton suorittama Tšekkoslovakian miehitys ei juuri reaktioita herättänyt, ellei länsivaltioiden kuvainnollista sormen heristelyä lasketa. Nykypäivänä vastaavan miehityksen aiheuttama pöyristys on kuitenkin ollut sen verran massiivista, ettei juuri kukaan ole karsastanut Ukrainan aseistamista miljardien eurojen arvosta. Pelkästään Suomen osuus on tätä kirjoitettaessa arvoltaan lähes miljardi euroa. Olisiko tämä ollut mahdollista Urho Kekkosen Suomessa? No ei olisi.

Palataanpa kolumnin lopuksi epidemiologian ja geopolitiikan parista lähemmäs arkitodellisuuttamme. Terveydenhuollon kriisi päivystysruuhkineen ja hoitojonoineen on viime vuosina ymmärrettävästi herättänyt huolta. Totta kieltämättä onkin, että väestön ikääntyminen aneemiseen talouskasvuun yhdistettynä aiheuttaa yhteiskunnallemme merkittäviä haasteita. Mutta muistatteko 1990-luvun laman?

Sen pahimpina aikoina työttömyysaste huiteli 20 prosentin tietämillä, ja nykyään lähinnä satuolennolta kuulostava lääkärityöttömyyskin oli täyttä todellisuutta. Silti siitäkin selvittiin, ymmärtääkseni jopa ilman terveydenhuollon romahdusta. Olen vakuuttunut, että se on tälläkin kertaa mahdollista. Palatkaamme siis parempaan tulevaisuuteen (tai ainakin tulevaisuudenuskoon), kuten

Marty McFly ja Doc Brown vuoden 1985 elokuvassa.

KRISTIAN AIRO

Yleiskokous lähestyy! Nyt on oiva mahdollisuus selvittää itselle sopivin hallitustehtävä ja lähteä mukaan mukavaan toimintaan!

1. Mitä teet, kun tulet kotiin pitkän koulupäivän jälkeen?

A) Syön neljättä päivää nuudelia

B) Annan suukon auton konepeltiin

C) Käynnistän tietokoneen

D) Käyn päivänokosille

2. Mieluisin tapa viettää vapaa-aikaa

A) Metsästän tarjouksia kaupoista

B) Oikeastaan tykkään

ajaa korttelirallia

C) Ruudun takana

D) Käyn lasillisella setien ja tätien kanssa ja juttelen

3. Sutkautus, jota viljelen turhan usein

A) Raha ei kasva puissa

B) Kovaa ajoa

C) Jos ei jaksa nii koittakaa vaa jaksaa

D) Menoks, sano Annie Lenox

4. Synkkä salaisuuteni

A) En osta aina Rainbowta

B) Rekkamiehen annoskoot

C) En oikeasti tiedä, miten auditorion projektori toimii

D) Unohdan joskus ladata kahvinkeittimen aamuksi

5. Jos Tuonela-bileiden tunnelma laskee kuin lehmänhäntä,

A) alan kilpailuttaa kyytejä kotimatkaa varten

B) kurkkaan ympärille, josko joku paikka kaipaisi taas pientä korjausta

C) vedän puhelimen taskusta ja keskityn mieluummin Candy Crushiin

D) etsin itselleni kivan sedän tai tädin

Tulokset

Eniten A-vaihtoehtoja: Olet ilmetty pääsihteeri. Pedanttinen luonteesi hakee vertaistaan, ja olet todennäköisesti kaveriporukkasi pihistelijä. Vessapaperinkin voi käyttää kahdesti, vaikket myönnä sitä julkisesti.

Eniten B-vaihtoehtoja: Olet kuin syntynyt pakuvastaavaksi! Elämäsi rakkaus kulkee todennäköisesti neljällä renkaalla eikä valita sitten mistään. Huollat arvokkaimpaasi suurella hartaudella.

Eniten C-vaihtoehtoja: IT-vastaava. Pidät kaikesta teknisestä. Kun luennoitsija ei saa dioja esiin, ryntäät ensimmäisenä apuun ja hoidat homman kotiin.

Eniten D-vaihtoehtoja: Sinulla on alumnivastaavan sielu. Tiedät, miten hommat tehtiin ennen vanhaan, ja usein mieluusti vetoatkin siihen. Sinulla on oivalliset yhteydet esi-isiin ja -äiteihin. Vanhassa vara parempi!

MAIJA KÄRKKÄINEN

Haluatko antaa palautetta, lueskella aiempia lehtiä tai löytää itsellesi uuden harrastuksen?

Skannaa tai hae suoraan linktr.ee/kysta

Kiinnostaako kirjoittaminen tai haluatko valokuviasi Kystaan?

Jos haluat olla mukana tulevan Kystan tekemisessä, laita matalalla kynnyksellä viestiä allekirjoittaneelle eli Janina Gunnarille (päätoimittaja, janinagunnar@gmail.com). Haluat sitten tehdä testin, kirjoittaa tieteellisen tekstin tai saada innolla räpsimiäsi kuvia kollegojen näkyville, keskustellaan eri vaihtoehdoista yhdessä. Mitään aiempaa kokemusta ei tarvitse olla, sillä innokkuus riittää.

Kiitos teille kaikille taitaville taiteilijoille, kirjoittajille sekä valokuvaajille jotka tämänkin lehden tekemiseen osallistuivat. Ilman teitä Kystaa ei olisi - on upeaa olla luomassa tätä yhteistä projektia teidän kanssanne. Seuraava Kysta julkaistaan lokakuussa - siihen saakka ihanaa loppukevättä ja kesää kaikille!

“Se tunne, kun maanantaisin ei harmita mennä töihin”

Orionilainen valinta rakentaa aina suomalaista hyvinvointia

Orion on rakentanut hyvinvointia yli sadan vuoden ajan. Olemme

suomalainen lääkeyhtiö, joka toimii maailmanlaajuisesti. Kehitämme, valmistamme ja markkinoimme ihmis- ja eläinlääkkeitä sekä

lääkkeiden vaikuttavia aineita. Suomalainen hyvinvointi on luotu yhdessä – teoilla ja tunteella. Panostamme jatkuvasti uusien

lääkkeiden sekä hoitotapojen tutkimiseen ja kehittämiseen.

Työllistämme ja investoimme kotimaassa, sinivalkoisella sydämellä.