I/2023 Maailmalla

KYSTA

Tule lääkäriksi Pohjois-Karjalaan

Helmikuun Kystassa

4 PÄÄTOIMITTAJALTA Kaikki tiet vievät maailmalle

5 PUHEENJOHTAJALTA Uusi vuosi, uusi hallitus

6 HALLITUS Tuoreet hallituslaiset esittelyssä

10 HAASTATTELU Avustustyöntekijänä kriisialueilla

12 PALUU SUOMEEN Kun lomakohteena onkin Suomi

14 SPEKSI 2023 Speksi tulee jälleen!

➡ KuoLOn Speksi tulee jälleen - merkkaa näytöspäivät muistiin!

s. 14

➡ Miten tutkimus voi viedä ulkomaille?

s. 18

➡ Tutustu, miten FiMSIC:in vaihtoon voi lähteä

s. 26

➡ Tee testi ja selvitä mihin lääkikseen kuulut henkisesti!

s. 41

Tutkimuksen kautta ulkomaille? s. 18

16 TAIDOILLA AMERIKKAAN Urheilulukiosta stipendillä Yhdysvaltoihin

18 POSTDOC? Yhteishaastattelu - mikä oikein on postdoc?

Erikoislääkäri Kariantti Kallio kertoo, mitkä ominaisuudet ovat oleellisia kriisialueilla s. 10

24 MATEMATIIKKAA MAAILMALLA Kilpailemista ja valmentamista

26 FIMSIC Uusimmat kuulumiset ja vaihtoonlähtö selitettynä

28 KUUKAUDEN VAIHTO PORTUGALISSA FiMSIC-vaihtokokemus

30 ERIKOISALA Opintojen myötä löytyi into tutkimuksen tekoon

32 NOIN 10 AJATUSTA MATKUSTAMISESTA Kerää ajatukset talteen

36 KRISTIAN AIRO Levoton kulkija

38 VIERAILLA MAILLA Lääkiksestä vuoden vaihtoon? Uhka vai mahdollisuus

41 TESTI Mikä on henkinen lääkiskaupunkisi?

Musta vai valkoinen? Tee testi s. 41

Speksin teema ja esityspäivämäärät julki! s. 14

KYSTA

1/2023

"Maailmalla"

PÄÄTOIMITTAJA

Janina Gunnar

TOIMITUS

Kristian Airo

Lassi Karppi

Maija Kärkkäinen

Sonja Niemi

KIRJOITTAJAT

Amanda Dafoe

Risto Heino

Silvia Jäske

Niko Nurmesviita

Katri Kokkonen

Veera Nurmela

Heta Rundelin

KANSIKUVA & KUVITUS

Sonja Niemi

KUVAAJA

Risto Heino

TAITTO

Janina Gunnar

PAINO

Grano Oy

120 kpl

ISSN

1456-596X

JULKAISIJA

Kuopion lääketieteen

opiskelijat ry

Harjulantie 11

PL 16211

70211 KUOPIO

Lehden avustajien tai

haastateltujen mielipiteet eivät välttämättä

edusta lehden toimituksen tai KuoLO ry:n

virallista linjaa.

PÄÄTOIMITTAJALTA Kaikki tiet vievät maailmalle

KORONA-AJAN JÄLJILTÄ on saattanut nousta matkakuume kelle kullekin. Itseäni matkustuskärpänen puraisi hieman kovempaa, ja nyt on kevät ja alkukesä täytettynä erinäisillä matkoilla.

Pyrkimyksenä olisi tulevien kuukausien aikana onnistua mahdollisimman mutkattomasti sovittamaan opinnot ja Kystan koonnit matkojen ympärillemaaliskuussa nimittäin kaksi viikkoa kuluu interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja huhtikuussa koittaa puolestaan Kroatian ja Montenegron kiertomatka, jossa ensimmäinen viikko kierretään bussissa matkaoppaan mukana ja toinen vietetään Adrianmeren rannalla rennosti hotellissa loikoillen ja lähimaastoja ihaillen. Maaliskuun matka tulee olemaan itselleni ensimmäinen soolomatka koskaan ja heti tuli hypättyä syvään päätyyn. Tällä hetkellä reissuun lähteminen tuntuu hienolta, onhan sitä odottanut jo puolisen vuotta.

Kuitenkin pikkuhiljaa myös jännitystä ja erinäisiä kysymyksiä on alkanut muodostumaan - miten sitä tulee selviämään, meneekö kaikki kuten on suunnitellut (todennäköisesti ei) ja kerkeääkö sitä takaisin kotimaassa alkavaan

ryhmäopetukseen ajoissa?

Kuten Risto Heinokin kirjoittaa

jutussaan Noin 10 ajatusta matkustamisesta (s. 32), voi yksin lähteminen kuitenkin mahdollistaa entistä rikkaamman matkakokemuksen ja pakottaa samalla ulos omalta mukavuusalueeltaan.

Maailmalle lähtö ei kuitenkaan vääjäämättä aina tarkoita rennossa mielessä järjestettyä ulkomaanmatkaa vaan usiin maisemiin voi päätyä useista eri syistä. Tiesitkö, että esimerkiksi tutkimuksen kautta voi lähteä parinkin vuoden reissuun ulkomaille? Lue lisää sivulta 18. Lääkärinä on myös mahdollista antaa auttava käsi kriisialueille, kuten Kariantti Kallio on jo viimeisen kuuden vuoden ajan tehnyt Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön kautta. (s.12 ) Toivottavasti lehti antaa uusia ideoita tulevaisuutta varten.

Mukavia lukuhetkiä!

JANINA

KuoLOn tämänvuotinen hallitus on hyvillä mielin päässyt perehtymään virkoihinsa ja käynnistämään vuoden toimintaa. Perinteiset lääkiskaupunkien väliset Medixit pidetään tänä vuonna Kuopiossa 12.-14.5!

HELLUREI ja hellät tunteet! KuoLOn upouusi hallitus vuosimallia 2023 kokoontui ensimmäisen kerran kokoustamaan 19.1. Kokouksen tiivistelmän pääsee kätevästi lukemaan Yammerin KuoLO-kanavalta ja kokousten pöytäkirjat tullaan lisäämään nettisivujen jäsenpuolelle, missä niihin voi kuka vaan jäsen käydä tutustumassa.

Kokouksen yhteydessä myös palkittiin kovasta työstä eläköityvät hallituslaiset ja toimihenkilöt, ruokailtiin ja jatkoiltiin Maljassa.

Hallituksessa on mukavasti taas uusia naamoja innokkaina tarttumassa touhuun. Tutustuaksemme lisää ja hioaksemme tulevan vuoden tiimityötä timanttiselle tasolle, hallitus myös suuntaa virkistävälle mökkireissulle maaliskuun puolella!

Helmikuussa toisen kokouksen yhteydessä pidetään KuoLOn oma järjestökoulutus, jossa käydään vielä yhdessä läpi toimintatapoja ja toki myös syödään pizzaa.

Tällä hetkellä allekirjoittaneen mielessä pyörivät yhdenvertaisuusasiat, sillä moni

➡ KuoLOn hallitus kokoontui ensimmäistä kertaa 19.1., jossa palkittiin samalla eläköityvät hallituslaiset ja toimihenkilöt

➡ Tänä vuonna on meidän vuoromme järjestää perinteiset Medixit 12.-14.5! Pistä seurantaan @kuopionmedixit

ainejärjestö on ottanut askelia tärkeän asian edistämiseksi. Esimerkiksi on perustettu yhdenvertaisuustoimikuntia, valittu häirintäyhdyshenkilöitä sekä laadittu yhdenvertaisuusohjesääntöjä. KuoLOn häirintäyhdyshenkilöitä ovat hallitukseen kuuluvat koulutus- ja sosiaalipoliittiset vastaavat, joihin voi aina ottaa matalalla kynnyksellä yhteyttä. Viesti kulkee heille myös jokaiseen hallitukseen kuuluvan kautta. KuoLOn koposopot ovat häirintäasioissa yhteydessä ISYY:n häirintäyhdyshenkilöön. KuoLO toimii jäseniään varten ja otamme mielellämme vastaan erilaisia kehitysideoita ja palautetta. Nettisivuilta löytyy palautelomake, jonka vastaukset käydään läpi jokaisessa hallituksen kokouksessa. Myös minuun saa aina olla yhteydessä.

KATRI KOKKONEN PUHEENJOHTAJA

pj@kuolo.fi

Mukavaa alkavaa kevättä kaikille ja ainiin, laittakaahan viimeistään tässä vaiheessa Kuopion Medixit kalenteriin (12.-14.5.)!

KATRI KOKKONEN

Uusi vuosi, uusi hallitus

HALLITUKSEN KOKOONPANO

KATRI KOKKONEN

PUHEENJOHTAJA

MARKO VARVIKKO

VARAPUHEENJOHTAJA

NOORA HEIKKINEN

MAIJA KÄRKKÄINEN ISÄNTÄ

KRISTIAN

KASSANDRA VEERA NURMELA

KOULUTUS-

RONJA PIRHONEN

EMILIA KAKKONEN

TIEDOTTAJAT

JOSEFINA UGGELBERG

KERHOHUONEVASTAAVA

KULTTUURIVASTAAVA

LIIKUNTAVASTAAVA

JA SOSIAALIPOLITIIKKA

AIRO AARO NISKANEN

VIRKAILIJAT

TOIMIHENKILÖT

KASPER HALONEN

PROJEKTIVASTAAVA

SENJA TALLBACKA

SOMEVASTAAVA

VERA MIETTUNEN

JANINA GUNNAR

KYSTAN PÄÄTOIMITTAJA

PINJA KAJAVUORI

MEDIX-PÄÄLLIKKÖ

ANETTE TURUNEN

Avustustyöntekijänä kriisialueilla

Anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri

Kariantti Kallio on ollut jo kuudesti Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön kautta avustustyöntekijänä kriisialueilla.

MITÄ TEET, työksesi ja mitäkautta päädyit avustustyöntekijäksi kriisialueille?

"Olen koulutukseltani anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri ja työskentelen HUS/Uudessa Lastensairaalassa.

Humanitaarinen avustustyö on aina kiinnostanut minua jo ihan nuoresta lähtien. Erikoistumisen jälkeen oli osaltani jokseenkin itsestään selvää että hakisin näihin työtehtäviin. Samoin Lääkärit Ilman Rajoja on aina kiinnostanut minua järjestönä, ajatus siitä että apu pitää viedä sinne missä hätä on suurin on hyvin linjassa myös oman arvomaailmani kanssa."

Missä kriisialueilla olet ollut ja kuinka pitkiä jaksoja?

Jemen (Khamer) 2017

Keski-Afrikan tasavalta (Bangui)

2018

Burundi (Bujumbura) 2019

Jemen (Mocha) 2020

Burundi (Bujumbura) 2021

Ukraina (Zytomyr ja Donetsk)

2022

Omat keikat ovat olleet yleensä kestoltaan noin 5-6 viikkoa.

Anestesialääkärien työjaksot ovat yleensä lyhyempiä (noin 5-8 viikkoa), koska työ voi olla hyvin intensiivistä ja saattavat sisältää ajoin paljonkin valvomista.

Monilla muilla ammattilaisilla työjaksot saattavat vastaavasti olla pidempiä.

Millaista osaamista kriisialueilla toimiminen vaatii?

Joustavuus on mielestäni ehdottomasti tärkein ominaisuus jota humanitaarisessa työssä ja kriisialueilla toimimisessa tarvitaan.

Kyky toimia oman mukavuusalueen ulkopuolella ja työskennellä tarvittaessa hieman rajatuilla resursseilla on myös tärkeää,

lähimmäisen rakkautta ihan tavallisissa ihmisissä. Jokaisesta heistä voisi kirjoittaa oman elämänkertansa ja se että on saanut tavata näitä ihmisiä ja ystävystyä heidän kanssaan, on ollut itselleni merkittävä etuoikeus.

Minkälaisia neuvoja antaisit muille, jotka haluaisivat tulevaisuudessa toimia avustustyöntekijänä?

Rohkeasti mukaan vaan! Jos asiat kiinnostaa niin esim. avustusjärjestöjen (ml. Lääkärit Ilman Rajoja) sivustoilta löytyy hyvin tietoa minkälaisille ammattilaisille ja profiileille on tarvetta. Samalla voi miettiä miten se heijastuu omiin erikoistumis- ja urasuunnitelmiin. Tarvittaessa voi ottaa myös suoraan yhteyttä järjestöön jos vaikka joku tietty asia askarruttaa.

mutta lopulta tulkitsisin tämänkin olevan osan joustavuutta. Lisäksi on hyväksi, jos omaa kiinnostusta muihin kulttuureihin ja on valmis työskentelemään monikansallisessa tiimissä.

Mikä on ollut yllättävintä avustustyöntekijänä?

Se mikä jaksaa yllättää on se että siellä missä ihmiset elävät jatkuvan pelon ja väkivallan uhan alla saa todistaa myös äärimmäistä

Kielitaito (englanti, ranska, arabia, espanja jne) ei ole pahitteeksi ja on jossain määrin välttämätöntä. Mutta lopulta reitti avustustyöhön yleensä löytyy jos kiinnostusta on. Perheen ja lähimmäisten tuki on korvaamatonta, joten heidän kanssaan kannattaa keskustella avoimesti jo mahdollisimman varhain ja kertoa kiinnostuksesta humanitaariseen työhön. Lopulta tämä työ vaatii paljon enemmän niiltä ihmisiltä jotka jäävät kotiin odottamaan paluutasi, kuin niiltä jotka lähtevät.

JANINA GUNNAR

Ammanin taloissa ei taida olla kovin paljon vaihtelua, mutta ilman niitä (ja jokapäiväistä sinistä taivasta) se ei olisikaan Amman.

Paluu Suomeen

MOIKKA! Minä olen Amanda Dafoe (LT2), ja kerron tässä vähän omista matkakokemuksistani. Viimeisimmän matkani kohde ei ole Karibian saaret tai Espanja, vaan eräs luminen maa, jota kutsutaan Suomeksi. Olen asunut kaikki kouluvuoteni ulkomailla, joten Suomessa asuminen onkin ollut omalla tavallaan eksoottinen kokemus. Kerron nykyisin ihmisille, että olen Joensuusta, vaikka olen asunut siellä alle neljä vuotta, joista suurin osa oli ollessani alle 6-vuotias. Olen lapsena tottunut aina vastaamaan ihmisille, että olen Suomesta ja Kanadasta, mutta sellainen vastaus ei ihan riitä täällä Suomessa. Tässä siis vähän tietoa siitä, mistä olen ja miksi olen nyt palannut Suomeen.

Olen suomalaiskanadalainen, ja vielä sen päälle synnyin USA:ssa. Asuin Turussa ja Joensuussa 5-vuotiaaksi asti, jolloin perheeni muutti Pekingiin. Tässä vaiheessa suomalainen äitini puhui minulle ja kahdelle isosiskolleni suomeksi ja kanadalainen isäni englanniksi, joten osasin molempia kieliä, vaikka suomi oli selvästi vahvempi. Aloitin koulunkäynnin suomeksi, kun äitini kotikoulutti meitä siskoja pari vuotta, ja vapaa-ajalla leikittiin kiinalaisten kavereiden kanssa. Meidän kiinan taidot eivät olleet kovin hyvät, joten käytettiin vähän englantia, vähän mandariinikiinaa ja paljon elekieltä. Sen jälkeen kävin kansainvälistä koulua englanniksi, jolloin englanti otti vallan perhekielenä ja omana ajatuskielenäni (tilanne ei ole tästä muuttunut

ainakaan vielä). Perheeni muutti Ammaniin, Jordanian pääkaupunkiin, kun olin 12-vuotias. Tämä oli iso muutos, mutta odotin sitä innolla. Asuin Ammanissa 5 vuotta ja opiskelin englanniksi yläkoulussa ja sitten lukiossa, tai oikeastaan high schoolissa. Pääsin siis kätevästi välttämään yo-kirjoituksia. Näiden 12 vuoden jälkeen palasin Suomeen opiskelemaan pääsykokeita varten (arvaa mikä koe), ja sen välivuoden jälkeen pääsin aloittamaan lääketieteen opinnot täällä Kuopiossa. On vielä hurja juttu, että pääsin lääkikseen englanninkielisen lukion jälkeen, mutta tässä auttoi paljon se, että olen myös opiskellut muutaman vuoden suomeksi, ja perheeni vieraili Suomessa melkein joka kesä. Onneksi minun ei ole vielä tarvinnut kirjoittaa

Lääketieteen opinnot saivat suomalaiskanadalaisen Amanda Dafoen palaamaan takaisin

hirveästi esseitä...

Tässä nyt vähän eksoottisistani kokemuksistani Suomessa. Lapsena Suomi oli minusta paratiisimaa, josta löytyi kaikenlaisia ihanuuksia, kuten kermajuustoa, kunnon sinappia (mieluummin Turun sinappi), ruisleipää ja marjoja. Nyt näistä on tullut jo osa arkeani, ja tekisi joskus mieli siautsereita (perheeni ”suomennos” Kiinalaisesta jiaozi:sta) tai pitaleipää oliiviöljyn ja yrttisekoituksen kanssa. Tähän lumeenkin tottuminen vie aikansa (erityisesti se, että koulua ei heti peruta, jos maasta löytyy senttikin lunta).

Yksi lukiokaverini ei meinannut uskoa, että ihmiset voivat elää maassa, jossa lämpötilat voivat olla jopa 30 astetta pakkasta.

Ammanissa suurempi riesa loskan sijaan oli kadun mittaiset joet, jotka muodostuivat kun alkoi kunnolla sataa talvella. Pyöräilykin on suuri etuoikeus, nimittäin Jordaniassa kulttuuri, mäet, hurjistelevat ajotavat ja jalkakäytävien keskelle istutetut puut tekevät sen mahdottomaksi. Suomessa löytyy paljon muitakin erikoisuuksia, mutta saat varmaan kiinni ideasta.

Yksi suurimmista muutoksista lääkikseen tulossa on kuitenkin ollut itsenäisen elämän aloittaminen, kuten monella on varmaan ollut. Näissä muutoksissa on ollut hetkiä, jolloin tekee mieli paeta kaikesta, mutta olen myös saanut tosi arvokkaita kokemuksia kurssitovereiden sekä seurakuntaystä-

vien kanssa. Ihmiset ovatkin yksi elämän tärkeimmistä asioista ja he ovat perusteeltaan samanlaisia kaikkialla. Kaikkien näiden muutoksien keskellä minua on kantanut se tieto, että minun Kuopiossa olemisessa on tarkoitus. Eli en rupea vielä suunnittelemaan pakoani tämän kiehtovan pohjoisen kansan keskeltä.

AMANDA DAFOE

Tässä eräs 8-vuotias odottaa innolla matkaa Xinjiangiin, Kiinan läntiseen maakuntaan.

Le spectacle de l’année

VALLANKUMOUKSIEN VALTAKAUDELLA, 1800-luvun Ranskassa, kuhisee. Monarkian eduista nauttiva Belvillen herttukunnan johtava suku, Barbierit, elävät omassa seurapiirikuplassaan. Tästä varsin kiillotetusta kulissista pitää herttuatar Gabrielle kynsin ja hampain kiinni. Tavallinen kansa ei näet saa saada vihiä herttuan lukuisista skandaaleista. Niistä hyötyisivät niin juorunnälkäinen lehdistö kuin monarkiaa vastustavat kansalaiset.

Herttua ei ole ainoa, joka horjuttaa hiuskarvan varassa olevaa Barbierien seurapiiriasemaa. Nimittäin herttuaperheen kasvattipoika Sebastien, joka ei ole koskaan tavannut oikeita vanhempiaan, kamppailee syvällisten kysymysten äärellä: Kuka olen? Mistä minä tulen? Miten pitkälle olen valmis menemään selvittääkseni juureni?

(Järvenpää, Speksin käsikirjoitus 2023)

MIKÄ, MISSÄ, MILLOIN?

KuoLOn Speksin 2023 esitykset: 25.3. (ensi-ilta), 26.3., 27.3., 29.3., 30.3., 31.3. ja 1.4.

Tämän lisäksi esiintyminen Tampereella! 16.4. Hällä-näyttämö, Tanssiteatteri MD, Tampere

Liput tulevat myyntiin pian! Ole valppaana, sillä liput menevät kuin kuumille kiville!

S P E K S I

Hyvää kannattaa odottaa, sillä vuoden odotetuin spektaakkeli eli KuoLOn Speksi on taas tulossa! Belvillen herttuakunta herää eloon maaliskuussa, onneksi kuitenkin hieman lähempänä Savon sydäntä, nimittäin Sotku-teatterin lavalla.

Mutta mikä speksi oikein on? Kyseessä on siis musiikkiteatteriesitys, jossa yleisö pääsee vaikuttamaan esitykseen huutamalla ”Omstart!”, jolloin esiintyvän näyttelijän, tanssijan tai bändin tulee tehdä äskettäin nähty asia tai tapahtuma uudella tavalla (Speksi, Wikipedia 2023). Lisäksi omstartin voi huutaa jollain määreellä, kuten ”Omstart ranskaksi!” Oh là là!

Speksi on parasta mitä opiskelujen aikana voi tehdä, n=3 p<0.05 (Taimela, Turunen, Vapaavuori 2023).

Upeaa speksissä on lisäksi se, että produktio on täysin opiskelijavoimin toteutettu. Joka kevät jopa 100 lahjakasta kuololaista ja dentinalaista kerääntyvät yhteen ja loihtivat lavalle taianomaisen teatterielämyksen, ihan tieteellisestikin todistettuna (Taimela, Turunen, Vapaavuori 2023).

Tiimejä löytyy joka lähtöön. On sitten mielenkiintoa soittamiseen, tanssimiseen, rakentamiseen, puvustamiseen, maskeeraukseen, näyttelemiseen, valo- ja äänitekniikkaan, cateringiin tai miltei mihinkä vain tahansa, löytyy paikka iloisten speksaajien joukosta.

Esitystä on tehty miltei vuoden verran ja odotus palkitaan maaliskuussa 2023. KuoLOn Speksi valloittaa taas esiintymislavan, eikä siinä vielä kaikki; KuoLOn Speksi lähtee mualiman navasta muailmalle (ts. Tampereelle) näyttämään muille mistä savolainen speksi on tehty! Kalakukosta, kieroudesta ja kaljasta tietenkin.

Tule nauttimaan Ranskan seurapiirielämän sotkuista ja jännittävistä juonenkäänteistä maaliskuussa. Tätä spektaakkelia et halua missata! À bientôt!

Speksikkäin terveisin, Sara Vapaavuori, ohjaaja (1/3)

LÄHTEET

Näyttelijätreeneissä treenataan omstarttailua - tässä ohjauksen taidonnäyte oikeaoppisesta omstart-huutajan asennosta!

"Speksi on parasta mitä opiskelujen aikana voi tehdä"

KUVA: EMILIA HARTIKKA

Ohjaus v. 2023, vasemmalta Aare Turunen, Iisa Taimela ja Sara Vapaavuori

TAIDOILLA AMERIKKAAN

VALMISTUIN keväällä

2015 Mäkelänrinteen urheilulukiosta ja saman vuoden elokuussa

olinkin jo pakannut koko pienen omaisuuteni ja muuttanut rapakon toiselle puolelle Yhdysvaltoihin aloittamaan yliopisto-opintojani. Tarkoituksena oli pelata jalkapalloa ja menestyä tarpeeksi hyvin koulussa, jotta minulle maksettaisiin kaikki kustannukset stipendien muodossa. USA:ssa jokaisella isolla yliopistolla on urheilujoukkueita useassa eri lajissa, ja koulut kilpailevat keskenään eri konferenssien välisissä sarjoissa. Yliopistourheiluun panostetaan paljon ja siellä monelle nuorelle urheilijalle se on ainoa keinoa maksaa kalliit lukuvuosimaksut.

Olin saanut tämän upean mahdollisuuden abivuonna lukiossa, kun HJK:n sekä Märskyn kautta tuli tieto, että nykyään myös naisfutareita saatettiin ’scoutata’ USA:n yliopistoihin pelaamaan. Näihin aikoihin olin pelannut jo reippaat 13 vuotta jalkapalloa ja edennyt korkeamman tason sarjoihin ansaitsemaan peliminuutteja. Muutaman puhelun päätteeksi olin saanut itselleni agentin, jolle lähetin pelivideoita sekä muita meriittejä

uraltani. Pian sähköposti alkoi täyttymään tarjouksista eri yliopistoilta. Päädyin allekirjoittamaan sopimuksen ensin pieneen yliopistoon New Jerseyn osavaltioon, jossa pelasinkin ensimmäisen ’freshman’ vuoteni. Kuitenkaan taso ei ollut, niin opintojen laadun kuin jalkapallonkaan, kohdalla sitä mitä olin kuvitellut, joten 2016 alkuvuonna soitin taas agentilleni. Irtisanoimme sopimukseni ja elin hetken jännityksessä, saisinko mistään muaalta enää samanlaista ’full-ride’ eli kaikenkattavaa sopimusta. Luojan kiitos tarjouksia alkoi taas tulla ja allekirjoitinkin jo uuden sopimuksen New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan St. Thomas Aquinas yliopistoon tammikuussa.

Uusi yliopistoni STAC oli juuri oikea valinta minulle. Viihdyin siellä loput 3 vuotta opintojen sekä jalkapallon parissa. Sain rakkaita ystäviä ja joukkueesta tuli toinen perheeni. Vielä tänäkin päivänä soittelemme yliopistokavereiden kanssa ja pidämme toisemme ajan tasalla kuvioistamme.

Koulunkäynti oli hyvin erilaista kuin täällä Suomessa, sillä luennot olivat usein

pakollisia ja jokaiseen kurssiin kuului hyvin paljon laboratoriotyöskentelyä. Kilpailu oppilaiden välillä oli hurjaa. Professorit usein läväyttivät taululle koko kurssin tenttitulokset luodakseen enemmän kilpailua oppilaiden välillä. Joka lukukauden jälkeen kaikista opiskelijoista valittiin parhaat 5% edustamaan ns. Dean’s List oppilaita eli koulun parhaimmistoa. Lisäksi jokaisen lukuvuoden jälkeen saattoi tulla kutsu Honor’s societyyn, jos arvosanat sinne riittivät. Näitä meriittejä kerättiin sitten CV:seen tulevaisuutta varten.

Opiskelin pääaineena premed tutkintoa, joka vastaa täällä Suomessa hyvin paljon prekliinisiä opintoja. Kävimme anatomiaa ja fysiologiaa, immunologiaa, mikrobiologiaa, solubiologiaa ja genetiikkaa. Näiden lisäksi pakollisiin kursseihin kuului myös paljon kemiaa, fysiikkaa sekä tietenkin englannin kieltä. Kurssit ovat olleet hyvin saman-

kaltaisia kuin meillä nyt ja osassa on ollut jopa sama oppikirja. Itse en kokenut opiskelua vaikeaksi aiheiden puolesta, mutta työmäärä oli huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Opiskelimme usein yömyöhään kirjastossa ja tulipahan muutaman kerran nukuttuakin koululla, jotta ehtisi aamulla suoraan tenttiin.

Urheilun ja opiskelun yhdistäminen oli erittäin helppoa, sillä yliopiston antoi paljon etuoikeuksia urheilijoille, esimerkiksi me saimme aina tehdä kurssivalinnat ennen muita ja saimme vapaapäiviä pakollisista opinnoista pelimatkojen ajaksi. Treenasimme aina aamulla ennen luentoja ja sitten vielä uudestaan iltapäivällä koulun jälkeen. Kotipelit pelasimme lauantaisin ja katsomoon kerääntyi koulumme oppilaita kannustamaan. Aluksi kaikki tuntui täysin elokuvalta, kun cheerleaderit astuivat kentälle luomaan tunnelmaa ja me kailotimme USA:n kansallislaulua

rivissä katse kohti lippua. Viimeistään kolmantena vuotena olinkin jo niin amerikkalaistunut, että pelien jälkeen löysin itseni ensin hakemasta ruokaa autokaistalta ja sen jälkeen red solo cup kädessä college-bileistä.

Kaiken kaikkiaan USA:ssa vietetyt vuodet vierähtivät aivan liian nopeasti. Jäin kaipaamaan ystäviä, tuntemattomien ystävällisyyttä, NYC:n upeaa katukuvaa ja jopa ’small talkia’. Muistelen lämmöllä Karibian saarille tehtyjä ’spring break’ reissuja, alle 21-vuotiaana tehtyjä baari-iltoja väärennetyillä papereilla ja joka vuotista pelireissua Kanadan rajalle asti. Olin vasta 19-vuotias lapsi, kun muutin omilleni toiselle puolelle valtamerta ja koen kasvaneeni henkisesti aikuiseksi USA-vuosieni aikana. Toivottavasti pääsisin pian palaamaan sinne kotiin.

SILVIA JÄSKE

Postdoc?

Postdoc ei välttämättä ole monille opiskelijoille tuttu termi, mutta se saattaa silti häämöttää omassakin

tulevaisuudessa. Jani Liimatta viettää vielä Sveitsissä

omaa postdoc-aikaansa, kun taas Antti Junkkari on juuri palannut Amerikasta.

- Valmistui Kuopiosta

lääketieteen lisensiaatiksi 2017

- Suoritti vuoden mittaisen

postdocin Yhdysvalloissa

- Tutkimus keskittyy Alzheimerin

taudin patologisiin muutoksiin

-Lastenlääkäri Kuopiosta

- Kahden vuoden mittainen

postdoc Bernissä, Sveitsissä

- Tutkimus keskittyy

lisämunuaiskuoren sisimmän

kerroksen kypsymiseen

Antti Junkkari

Jani Liimatta

ESITTELE ITSESI

LYHYESTI! Kuka olet, mitä teet ja mikä on tällä hetkellä arjessa erityisen tärkeää?

JUNKKARI: "Moi KuoLO! Alumniterveiset Atlantin takaa! Palasin juuri takaisin vuoden postdoc-reissulta Yhdysvalloista, jonka tein Harvardin ja MIT:n Broad Instituutissa Cambridgessä. Tutkimme Alzheimerin taudin patologisten muutosten vaikutusta geeniekspressioon ja eri solupopulaatioihin tuoreaivokudospalasista, jotka on otettu Kuopiossa NPH-sairauden hoidon yhteydessä. Nyt Suomessa taputtelen tutkimuksen häntiä loppuun ja kilpailutan keittiöremonttia"

LIIMATTA: "Olen piakkoin neljänkympin kriisiä lähestyvä lastenlääkäri Kuopiosta ja tällä hetkellä vietän kahden vuoden mittaista postdoc kautta Bernissä, Sveitsissä. Tutkimuksessani selvitämme lisämunuaiskuoren sisimmän kerroksen kypsymiseen (adrenarke) liittyviä tekijöitä sekä analysoimme adrenarken aikaisia muutoksia steroidiprofiilissa. Arjessa tärkeintä on perhe ja aikani työn ohella kuluukin erityisesti kahden alle kouluikäisen tyttären kanssa touhutessa."

Milloin olet valmistunut? Yksi (tai useampi) erityisesti mieleen jäänyt muisto opiskeluajoilta.

JUNKKARI: "Viimeinen pääsykoekirjasukupolvi, Cursus Galenos 2011-2017. Lääkiksestä jäi paljon hyviä ystäviä ja muistoja. Suosittelen kaikille lämpimästi Ozgars-gaalaa, speksiä, lähtemistä edustajistovaaleihin ja FIMSiC vaihtoon. Itse kävin opiskeluaikana 1kk vaihdossa Ugandassa ja Arabiemiraateissa joista molemmista sain hyväksiluettua kir/sis -manut."

LIIMATTA: "Lisensiaatiksi valmistuin vuonna 2013 ja lastenlääkäriksi edelleen vuonna 2021. Lääkiksen ajoilta on jäänyt niin paljon hyviä muistoja, että yksittäistä on vaikea nostaa esille. Upeinta varmasti oli vuosikurssin ja koko KuoLOn hyvä yhteishenki, sekä monet yhdessä vietetyt hetket. Kannattaa osallistua laajalti eri tapahtumiin ja hyödyntää kansainvälisten vaihtojen mahdollisuuksia."

Post doc on käsitteenä monelle lääkisläiselle kenties tuntematon. Mitä se tarkoittaa ja miten tällaiseen rooliin päädytään?

Taustoita myös lyhyesti omaa post doc aikaasi tähän mennessä

JUNKKARI: "Postdoc on nimensämukaisesti väitöksen jälkeinen tutkimusjakso. Se on yleinen kliinikko-akateemikko polun askel: ensin tehdään väitöskirja (ns. tutkimuksen

ajokortti), haetaan taitoja ja kontakteja postdoc-jaksolla jonka jälkeen usein jo perustetaan omaa tutkimusryhmää. Tavallisesti väitöskirjan ohjanneen tutkimusryhmän kontaktit määrittävät missä postdoc tehdään. Rahoitusta on väitöksenjälkeiseen tutkimukseen hyvin saatavilla. Useimmiten 1-2v reissulta palataan kokemusta (ja julkaisua) rikkaampana, mutta rahallisesti käteen jää vain tuulen pyyhkimä perse.

Mainittakoon yleisesti jenkeistä, että Harvardin lääketieteellisessä useimmat opiskelijat tekevät tutkimusta ennen klinikkaan siirtymistä. Tämä kestää noin 3v, alussa vaihdellaan tutkimusryhmää 1-2kk välein ennen kuin itselle sopiva löytyy. Tutkimusryhmät ovat alansa huippuja ja useimmiten tälle träkille menevät ovat laskentapainotteisia (math/physics/computational majors). Käytännössä jos haluat olla oman erikoisalasi maailmanlaajuisesti tunnustettu asiantuntija, et voi välttää tutkimusta. "

LIIMATTA: "Postdoc tarkoittaa tohtorintutkinnon ja väitöksen jälkeistä tutkimusjaksoa, joka voidaan suorittaa myös kotimaassa, mutta usein ulkomailla. Lääkiksen alkuvaiheissa en ajatellut tutkimustyötä mitenkään erityisen varteenotettavana vaihtoehtona, mutta tehtyäni syventävät lastentaudeille, sai kannustava ohjaajani prof. Jarmo Jääskeläinen minut ”ylipuhuttua” väitöskirjaprojektiin. Tätä valintaa en missään vaiheessa ole katunut

KUVA: ANTTI JUNKKARI

ja olen huomannut, että mitä enemmän oppii, sitä enemmän tutkimustyö myös antaa. Väitöksen jälkeen olin kiinnostunut postdoc kaudesta ulkomailla ja ohjaajani kontaktien avustuksella sopiva projekti ja tutkimusryhmä löytyikin Sveitsistä.

Sveitsi on hyvin kaunis maa ja monella tapaa Suomen kaltainen, joten asettuminen uuteen ympäristöön ei ole tuottanut suuria haasteita. Vaikka Bern on kaupunkina melko suuri, se on ollut perheellemme sopivan rauhallinen ja kompaktin kokoinen. Vieressä siintävät alpit ovat myös tehneet vaikutuksen (Puijon mäkeen tottuneena). Haasteita arjessa tuottavat lähinnä lasten esikoulun ja päiväkodin kanssa säätäminen ja tasapainottaminen oman ja vaimon työn kanssa yhteensopivaksi. Hintataso on myös sellainen, että hyvistä apurahoista huolimatta rahaa ei jää ns. sukan varteen, vaan taitaa ennemminkin mennä niin omat kuin anopinkin varat (mm. vuokra noin 3000€ ja lasten päivähoitomaksut 1500-2000€ /kk).

Milloin aloitit tutkimuksen tekemisen ja mikä siihen innosti? Vinkkejä kenties tutkimuksesta enemmän tai vähemmän kiinnostuneille?

JUNKKARI: "Syväreistä ja hyvästä tuuristahan se lähti. Meillä oli kurssilla poikkeuksellisen paljon väitöskirjan jo opintojen aikana aloittaneita ja hyvä pöhinä. Mene sinne missä on hyvä pöhinä. Ne jotka ovat kurssillaan aktiivisia ovat sitä tavallisesti myös valmistumisensa jälkeenkin.

Oman väitöskirjan aloitin syväreiden aikana 2. vuosikurssin lopussa ja se valmistui vuosi valmistumisen jälkeen. Jenkeissä oli itseasiassa paljon tuttuja postdoc-jaksolla smälli/

FiMSIC-ajoilta. Mitään yhtä polkua ei ole, mutta suosittelisin valitsemaan isomman tutkimusryhmän/laboratorion jolla on vakituista henkilökuntaa. Tämä voi tarkoittaa tutkimukseen käytettyä välivuotta (jota itse en tehnyt), mutta rehellisyyden nimissä yksi vuosi kliinisessä työstä ei ole mitään.

Jos suunnittelet postdokkia, suosittelen kyselemään vinkkejä (ja exceleitä) niiltä, jotka ovat aikaisemmin kohdemaassa olleet.

LIIMATTA: "Edellisessä vastauksessa tulikin jo hieman taustaa, mutta ehkä tärkeimpinä motivoivina tekijöinä omalla kohdallani olivat ohjaajan asenne ja kannustus, sekä uuden oppiminen. Suosittelisin, että tutkimusta kannattaa tehdä silloin, jos siihen on aitoa kiinnostusta, ja silloinkin etsimään rauhassa itselleen sopivan ryhmän ja projektin. Tällöin se luultavasti kantaa pidemmälle, eikä tule suoritettua aikaa vieviä tutkintoja vain titteleiden vuoksi."

Miten ajattelet, että tulevaisuudessa tutkimasi aihealue etenee? Mitä näet itse tekeväsi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua?

JUNKKARI: " Kannattaa seurata FinnGEN-tutkimusta, jos haluaa tietää mihin ollaan menossa. 10v päästä kädessä on erikoislääkäripaperit, dosentuuri ja oma tutkimusryhmä.

LIIMATTA: " Yleisesti tutkimusmaailmassa datan määrä suurenee ja monimutkaistuu, joten uskoisin hyvien bioinformatiikkataitojen olevan jatkossa kovaa valuuttaa (mm. tietokoneoppimisen ja -mallintamisen menetelmät). Tutkimustyö luo mielestäni sopivaa vastapainoa hektiselle kliiniselle työlle ja haluaisinkin jatkossa edelleen yhdistää kliinisen työn ja tutkimuksen sopivaksi paketiksi."

Vapaat terveiset Kystan lukijoille.

JUNKKARI: " Sitseille siitä!"

LIIMATTA: " Elekee ressatko, kyllä sitä ehtii!

KUVAT: ANTTI JUNKKARI

LASSI KARPPI

Matematiikkaa maailmalla

MONILLE MEISTÄ matematiikka oli pääsykokeisiin lukiessa se viimeinen kiusaus. Jotain, minkä olemassaolon olisi vain halunnut unohtaa. Itse kuuluin niihin, jotka pääsykokeisiin ja ylioppilaskokeisiin lukemisen sijasta olisivat mielummin tutkineet jännenelikulmioiden ja funktionaaliepäyhtälöiden hienouksia. Harrastin nimittäin kilpailumatematiikkaa.

Matematiikkakilpailuihin järjestää valmennusta Suomen matemaattisen yhdistyksen Valmennusjaosto. Valmennukseen kuuluu niin mielenkiintoisia (ja välillä ymmärryksen äärirajoilla olevia) valmennusviikonloppuja, kirjetehtäväsarjoja ja kilpailuja.

Valmennuksen kautta pääsin edustamaan Suomea esimerkiksi vuosina 2018-21 kotilukiossa

tehtävässä Pohjoismaisessa matematiikkakilpailussa, vuonna 2021

Baltian tie –joukkuekilpailussa ja

vuosina 2018-21 Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaisissa (EGMO).

Matematiikkakilpailuissa tehtävät ovat yleensä todistus- tai osoitustehtäviä, joiden aihealueena ovat lukuteoria, kombinatoriikka, algebra ja oma suosikkini geometria. Kilpailussa on yleensä 4-5 tuntia aikaa ratkaista 3 vaikeaa tehtävää. Tehtävien vaikeusastetta voisikin kuvailla asteikolla “vaikea, hyvin vaikea ja melko mahdoton”. Kansainvälisten kilpailuiden vaikeustasosta kertoo palkintojen jakosuhde: puolet osallistujista saa mitalin. Yhden tehtävän täysin oikein ratkaisemisesta saa kunniamaininnan. Palkintoja tärkeämpää minulle oli se mahtava tunne, kun sain ratkaistua hankalan tehtävän.

Pohjoismaista matematiikkakilpailua lukuun ottamatta kansainväliset matematiikkakilpailut järjestetään ulkomailla. Itse pää-

sin kokemaan vuosina 2018–19 EGMO –kilpailut Italiassa ja Ukrainassa. Kilpailumatkat olivat viikon mittaisia, ja niihin sisältyi kaksi kilpailupäivää, ekskursioita ja esimerkiksi kilpailijoihin ja kisakaupunkiin tutustumista erilaisten tehtävien parissa. Pandemian vuoksi moni kilpailu järjestettiin etäkilpailuna. Muihin kilpailijoihin pystyi tuolloin olemaan yhteydessä esimerkiksi verkkopalvelimien ja yhteisten etäaktiviteettien kautta.

Matematiikkakilpailut tarjosivat minulle mielenkiintoisia tehtäviä ja teorioita, tärkeän harrastuksen, upeita kilpailukokemuksia ja matematiikasta kiinnostuneita ystäviä. Harrastuksesta oli hyötyä myös matematiikan ylioppilaskokeita ja lääkikseen hakemista ajatellen.

Matematiikkaan liittyy tietynlainen mahdottomalta tuntuvan tehtävän ratkaisemisen tunne. Tämä sama tunne on tullut vastaan esimerkiksi syväreitä ja varsinkin niiden tilastollista analyysiä tehdessä. Kilpailuista ja matematiikkaa miettiessä opin matematiikan kiehtovien teorioi-

den lisäksi niin loogista ajattelua, paineen alla toimimista, virheiden sietämistä kuin pitkäjänteistä työntekoa.

Tällä hetkellä valmennan peruskoululaisia kirjevalmennuksessa eli annan palautetta minulle lähetettyihin tehtäväkirjeisiin. Olen myös osallistunut Suomen joukkueen varajohtajana

EGMO –kilpailuun Unkarissa vuonna 2022. Unkarissa pääsin niin valvomaan Suomen loistavia nuoria kilpailijoita, tarkistamaan ja pisteyttämään joukkueemme ratkaisuja kuin myös tutustumaan Egerin sekä Budapestin mielenkiintoiseen kulttuuriin ja historiaan.

Seuraava kisamatka varajohtajana on Sloveniassa huhtikuussa!

VEERA NURMELA

HYVÄÄ alkanutta vuotta FiMSIC:stä! FiMSIC sopii tämän numeron teemaan mainiosti. Toimimme nimittäin medisiinariliiton ulkoasiainvaliokuntana ja vaikutamme maailmalla isoilla kentillä. Kattojärjestönämme on peräti maailman suurin opiskelijajärjestö, IFMSA.

FiMSIC toimii Suomessa myös kaupunkitasolla. Järjestämme koulutuksellisia- ja hyväntekeväisyystapahtumia lääketieteellisten ainejärjestöjen jäsenille, seksuaali- ja mielenterveyttä yläasteikäisille, sekä tietysti vaihtoja ja nallesairaalaa.

Itseäni kiinnostaa kansainvälisyys ja sen takia lähdinkin FiMSIC:iin. Olin fuksivuoden vaihtovirkailijana. Toimenkuvaani kuului

KuoLO:n jäsenten lähettäminen maailmalle vaihtoon, sekä ulkomaalaisten lääketieteen opiskelijoiden vastaanottaminen ja vaihdon järkkääminen Kuopiossa. Tämä oli minusta anteliasta ja merkityksellistä hommaa.

Nyt toisena vuonna minut valittiin Kuopion FiMSIC:n paikalliseksi puheenjohtajaksi. Tämä on minulle suuri kunnia ja odotan innolla tulevia haasteita. Meillä on upea tiimi, jonka kanssa pyrimme kehittämään FiMSIC Kuopion paikallistoimintaa entisestään.

FiMSIC toteuttaa Suomen lääketieteen opiskelijoille kuukauden mittaisia vaihto-ohjelmia. Vaihtomaat sovitaan vuosikohtaisesti kansallisten FiMSIC-virkailijoiden toimesta. Vaihtomaiden valintaan vaikuttaa ainejärjestöjen jäsenten toiveet, maiden saatavuus sekä vastaanottavien maiden toiminnan laatu.

FiMSIC-vaihdon prosessi alkaa lokakuussa, kun tulee vaihtojen esihaku. Tässä voit hakea viiteen eri maahan. Tämän jälkeen vaihtomaat jaetaan koko Suomen hakijoiden kesken vaihtopisteiden perusteella.

Vaihtopisteitä saa osallistumalla FiMSIC:n

toimintaan. Kun maat on jaettu, tapahtuu varsinainen vaihtoonhaku. Tässä vaiheessa lähetetään tarvittavat dokumentit ja haetaan maan sisällä tietyyn kaupunkiin ja erikoisalaan tai tutkimusprojektiin riippuen siitä onko hakenut tutkimus- tai harjoitteluvaihtoon. Viimeistään kaksi kuukautta ennen vaihtoa tulee kohdemaalta ilmoitus sijoituksesta. Tämän jälkeen ei muuta kuin lentolippuja ostamaan. Majoitus ja yksi ruoka/arkipäivä kuuluu 380€ esihakuvaiheessa maksettavaan vaihtomaksuun.

Mikäli haluat lisää tietoa vaihdoista suosittelen vierailemaan FiMSIC:n nettisivuilla. Sieltä kannattaa erityisesti lukea tämän vuoden Abroad-lehti. Helpoiten mukaan Kuopion paikalliseen toimintaan pääset liittymällä meidän WhatsApp ryhmään. Täällä tiedotetaan ensisijaisesti meidän tapahtumista ja toiminnasta.

MAALISKUUN TAPAHTUMIA

15.3 - Turvaseksibileet ja Erotiikka-sitsit (yhteistyössä KuoSin kanssa)

Laita seurantaan @turvaseksibileet

29.3 - MedTalks

Aiempia teemoja ollut muun muassa lääkärin rooli mediassa sekä lääkärien erilaiset urapolut

FiMSIC Kuopio paikallispuheenjohtaja kuopio@fimsic.org

050 5320002

SEVERI SALONEN

KAUAN ODOTTAMANI päivä koitti

1.7.2022, kun lähdin kuukaudeksi

FiMSIC-vaihtoon Portugaliin. Asuin heinäkuun ajan Coimbrassa, joka on keskisuuri opiskelijakaupunki Portugalin sisämaassa, noin puolivälissä Porton ja Lissabonin välillä.

Vaihtoon lähtöä olin odottanut jo fuksivuodesta asti. En ollut aiemmin ollut vaihdossa tai muutenkaan reissannut yksin, ja heti lääkiksen alettua ajattelin, että nyt viimein yliopistossa täytyy tämäkin asia kokea. FiMSIC:n kautta voi lähteä vaihtoon todella matalalla kynnyksellä, koska kuukauden pituinen vaihtojakso ei viivästytä opintoja!

Fuksivuonna lähdin mukaan FiMSIC:n

toimintaan, kun hain ja pääsin nallesairaalakoordinaattoriksi nykyisen FiMSIC:n puheenjohtajan Milja

Heikkisen kanssa. FiMSIC:ssä on vaihtotoiminnan lisäksi myös paljon kaikkea muutakin hauskaa!

Anestesialla Portugalissa

Portugalissa on paljon vaihtareita kesäkuukausina ja Coimbrassa oli heinäkuussa yli 30 vaihtaria IFMSA:n kautta. Majoituimme kaikki samassa opiskelija-asuntolassa, joten tutustuimme toisiimme hyvin ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Vaihtareita oli joka puolelta maailmaa, ja oli mielenkiintoista vertailla kulttuurieroja ja sitä, millaista on opiskella lääketiedettä eri maissa.

Harjoitteluni suoritin Coimbran yliopistollisessa sairaalassa anestesialla löyhästi amanuenssin toimenkuvaa vastaavassa roolissa. Sairaalassa pääsin seuraamaan anelääkäriä ja leikkauksia. Minut otettiin hyvin vastaan ja ohjaajani olivat mukavia ja avuliaita. Leikkaussalissa keskusteltiin vilkkaasti portugalin kielellä ja välillä kiihkeistä ja kovaäänisistä keskusteluista oli vaikea päätellä, olivatko puhujat vihaisia, innostuneita vai vitsailivatko vain keskenään. En ehkä päässyt tekemään itse niin paljon, kuin Suomessa amanuenssina olisin päässyt, mutta eri maan sairaalamaailman näkeminen oli silti kiinnostava kokemus.

Viikonloppuisin reissasimme muiden vaihtarien kanssa ympäri Portugalia. Kuukauden aikana yritimme ehtiä näkemään maata mahdollisimman laajasti ja ehdimmekin käydä useissa kaupungeissa aina Pohjois-Portugalista etelän aurinkorannoille ja Espanjan rajalle saakka. Yksi mielenkiintoisimmista paikoista, jossa kävimme, oli pienessä Évoran kaupungissa sijaitseva Capela dos Ossos. Se on 1600-luvulla rakennettu kappeli, jonka sisusta on koristeltu arviolta 5 000 ihmisen luilla. Seiniin ja pylväisiin upotetut pääkallot olivat yhtä aikaa hieno ja hyytävä näky.

Matkailu avartaa

Vaihtokuukauteni oli Portugalissa historiallisen kuuma ja maa oli kriisissä jatkuvien maastopalojen takia. Lämpötila oli läpi kuukauden noin 25-35 astetta ja kaikista kuumimpina päivinä koettiin yli 40 asteen lämpötiloja. Lämmön kanssa pärjäsi jollain tavalla, kun muisti juoda ja syödä tarpeeksi ja vältti liikkumista ulkona kuumimpina aikoina. Ilmastonmuutoksen polttopisteeseen päätyminen nosti kyllä huolen maapallon tilasta uudelle tasolle.

Matkailu voi avartaa monella tavalla, ja itselleni vaihtokuukausi antoi kyllä kaikkine tapahtumineen paljon enemmän kuin osasin odottaa. Voin jo nyt sanoa, että se oli yksi lääkisurani parhaista kokemuksista, ja kannustan kaikkia harkitsemaan vaihdossa käymistä!

HETA RUNDELIN

Lastenkurssi

KUKA OLET, mikä on erikoisalasi ja kuinka päädyit opiskelemaan lääketiedettä?

"Olen Marjo Renko, lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri. Tällä hetkellä olen lastentautien professorina UEF:ssa ja sivuvirkaisena lasten infektiolääkärinä KYS:ssä.

Lääkikseen päädyin, koska lukiossa idealistina ajattelin, että ammatti pitäisi olla tärkeä, tapahtui maailmassa mitä tahansa.

Alkukipinä lääkärin ammatista - ja ehkä jopa erikoisalasta - syntyi joskus yläasteikäisenä, kun kävin katsomassa juuri synnyttänyttä tätiäni sairaalassa. Uusi vauva ja koko sairaalaympäristö oli niin ihmeellinen, että pyörryin käytävälle. ”

”Paikka jäi kuitenkin mieleen ja muutaman päivän päästä kerroin isosiskolleni haluavani sairaanhoitajaksi. Viisas sisko vaihtoi suunnitelman heti lääkikseen ja sitä aloin sitten varovasti pohtimaan.”

Milloin ja mistä lääkiksestä olet valmistunut?

”Valmistuin Oulun lääkiksestä

1986. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Etelä-Pohjanmaalta ja Ouluun muutto oli hieno asia ja viihdyin todella hyvin. Ajatuksissa oli pitkään palata kotipaikkakunnalle terveyskeskuslääkäriksi. Tutkimustyötä turhempaa tekemistä en silloin osannut kuvitellakaan...”

Kuinka päädyit valitsemaan juuri lastentaudit erikoisalaksesi?

”Lastenkurssi muutti vähän kaikkea ajattelussani. Kurssi oli todella järjestelmällinen, opettava ja innostava ja aloin ymmärtää, että opiskelemme lääkeTIEDETTÄ.

Ensimmäistä kertaa tajusin myös, että ilman tutkimusta meillä ei ole mitään tietoa ja osaamista. Ensimmäiset erikoistuvan sijaisuudet OYS:n lastenklinikassa tein opiskeluaikana. Valmistumisen jälkeen olin töissä myös radiologialla, syöpätaudeilla, naistentaudeilla ja anestesialla ja kyllä niistäkin olisi hyvän erikoisalan saanut. Se että lastentaudeilla tehtiin paljon tutkimustyötä, vei kuitenkin sinne takaisin. Ja se, miten uskomattoman hienoa on tehdä työtä lasten kanssa. Lapset

Opintojen myötä löytyi into tutkimuksen tekoon

sai innon syttymään niin lastentauteja kuin tutkimistakin kohtaan

ovat aitoja ja aivan älyttömän hauskoja. Se on tämän työn suola. Erikoistumisaikana tein väitöskirjan lasten välikorvatulehduksista, joten muutaman muun suppean alan sijaisuuden jälkeen lasten infektiosairaudet alkoi tuntua just hyvältä alalta. Minussa on aina asunut pieni akutologi ja siksikin infektiosairaudet sopivat hyvin. Lasten valtava paranemispotentiaali näkyy infektioissa parhaiten.”

”Pitkäjänteisintä tutkimusta olen tehnyt lasten jaksokuumeesta eli PFAPA:sta. Se on kummallinen kuumeoireyhtymä, jota osaamme diagnosoida ja hoitaa, vaikkemme tiedä taudin patogeneesista juuri mitään.”

Koetko, että jokin on työssäsi erityisen haastavaa tai mielenkiintoista juuri tällä hetkellä? ”Haastavaa on aikatauluttaminen ja se, ettei haalisi liikaa kaikenlaista ylimääräistä tehtävää, kirjoittamista ja kokoustamista.”

”Tämän vuoksi alle kouluikäisten kanssa matkustaessa syömisiin ja juomisiin täytyy todella kiinnittää huomiota. Tropiikissa tietysti lisäksi hyttysiltä suojautuminen on huomioitava, malariaprofylaksikaan ei suojaa kaikelta.”

Infektiosairauksien kirjo on moninainen. Mikä taudinaiheuttaja on mielestäsi mielenkiintoisin?

”Trooppiset taudit kiinnostavat, kun niitä näkee niin harvoin. Parhaat fiilikset olen ehkä saanut skistosomiaasin löytämisestä ja

”Lääkäriys on niin paljon enemmän kuin ammatti, ollaan kaikki ylpeitä siitä!”

Teetkö tutkimusta?

”Teen tutkimusta ja aiheita on paljon. En ole koskaan osannut keskittyä vain yhteen aiheeseen, vaan olen aina ollut sitä mieltä, että jos osaa kliinisepidemiologisen tutkimuksen metodeja, voi tutkia mitä vain mielenkiintoista. Olen siis kliininen tutkija.

Kun joku asia askarruttaa, tehdään siitä haku. Jos vastausta ei löydy, täytyy pohtia, pitäisikö asiaa tutkia itse. Tai vähintään tehdä olemassa olevasta kirjallisuudesta meta-analyysi. Olen vankka näyttöön perustuvan lääketieteen kannattaja, mielestäni kaiken mitä terveydenhuollossa teemme, pitäisi olla vaikuttavaa. Silti hyvää näyttöä on niin harvoista asioista ja meillä on edelleen aivan valtavasti tutkittavaa!”

”Mielenkiintoisia asioita on välillä liikaa. Haastavaa ja harmittavaa on se, että lääkisten opiskelijamääriä on lisätty valtavasti koko sen ajan, kun olen ollut opettajana ja opetusresurssit eivät ole kasvaneet missään vaiheessa. Pelkään, että sama trendi jatkuu.”

Mitä matkustaessa tulisi huomioida lasten kannalta eri ikävaiheissa?

”Puhdas ruoka ja rokotukset. Rintamaitolapsen kanssa on ravinnon puolesta helppo matkustaa, mutta heti Suomen rajojen ulkopuolella uhkaa esim tuhkarokko, johon varma rokotevaste saadaan vasta 12 kk iässä. Vaikea gastroenteriitti voi olla pienelle lapselle niin paljon vaarallisempi asia kuin aikuiselle.”

hoitamisesta, niin epämiellyttävän iso mato kuin se onkin. Kotimaisista pöpöistä haluaisin tutkia enemmän mykoplasmaa, joka on kummallinen pikkubakteeri: miksi se on joillakin niin vaikea ja miksi se joillekin aiheuttaa hurjia jälkitauteja.”

Mitkä ovat sinun kolme kultaista sääntöä jaksamiselle arjessa?

”Tykkään Alexander Stubin 8-8-8 säännöstä: 8 tuntia töitä – 8 tuntia muuta tekemistä ja 8 tuntia unta. Jos noudatan sitä, voin parhaiten. Mutta aina se ei vaan ole mahdollista.

Tietoinen pysähtyminen –mindfulness – on aivan parasta lievittämään mitä tahansa stressiä tai ahdistusta. Ja auttaa valtavasti myös potilaiden kohtaamisessa.”

Kolmas on sen muistaminen, että ei ole niin hirveää, jos välillä väsähtää ja kaikki tuntuu vaikealta. Se on elämää, ja parempi päivä on jo kohta tulossa.”

Lempiasiasi keväässä?

”Pohjolan valkeat yöt. Asun viikonloput ja lomat Pohjois-Pohjanmaalla ja siellä valoisuus lisääntyy paljon ennen vihreyttä ja lämpöä. Toukokuun viileä, väritön valoisuus on hienoa!”

Vapaita terveisiä kaikille lukijoille

”Lääkäriys on niin paljon enemmän kuin ammatti, ollaan kaikki ylpeitä siitä! Meitä arvostetaan, joten arvostetaan mekin muita ihmisiä. Jaksamisessa auttaa paljon, jos voi elää arvojensa mukaista elämää ja kokee tekemisensä merkityksellisenä. Ja sitähän tämä työ kyllä on!”

LASSI KARPPI

Noin 10 ajatusta matkustamisesta

Risto Heinolle matkustaminen antaa paljon ja hän tykkääkin tallentaa reissujaan valokuvaamalla. Ota ajatukset haltuun tulevia matkoja varten.

teksti ja kuvat Risto Heino

TÄSSÄ piti olla kertomus kaveriporukkamme viime kesän roadtripistä. Kirjoittamisen aloittaminen venyi, kun ei löytynyt mielenkiintoista lähestymistapaa käsitellä reissua. Tuntui, että ei halua kirjoittaa tekstiä, joka kuulostaa sukulaisen lomakertomukselta. Ei siinä, että niissäkään mitään vikaa toisaalta olisi.

Kuitenkin nyt lukuvuosi alkaa kääntymään kevään puolelle, ja monet alkavat suunnittelemaan kesän reissuja. Sainkin ajatuksen kasata noin kymmenen ajatusta matkustamisesta. Toivottavasti nämä herättävät ajatuksia jokaisen henkilökohtaisesta suhteesta matkustamiseen. En todellakaan ole mikään Rikun ja Tunnan kaltainen travelleri, joka on kiertänyt Kathmandun hostellit ja syönyt viidakossa matoja. Näitä ajatuksia ei siis ole kaivettu tuhansia kilometrejä kulkeneesta matkapäiväkirjasta, mutta ehkä se ei olisikaan tarkoituksenmukaista. Harvahan sellaisille matkoille lähteekään. Vaikka osa ajatuksista vaikuttaa itsestäkin nyt varsin triviaaleilta, tulee niitä silti harvemmin mietittyä matkustaessa. Kyseinen lista tulee myös varmasti muovautumaan tulevien reissujen myötä. Jokainen voikin siis poimia mieleisensä kohdat itselleen ja lähteä rakentamaan niiden ympärille omannäköisen matkustamisen prinsiipin.

1. Mikä on matkan tarkoitus

Jokaisella matkalla on tarkoitus. On se sitten uuteen kulttuuriin tutustuminen, kaveriporukan rentoutumisreissu tai vaikka sporttaaminen luonnossa. Kun hetkeksi pysähtyy ennen reissua miettimään, miksi on lähdössä, voi siitä saada paljon enemmän irti. Vaikka tarkoituksena olisi vain täysi nollaaminen, kannattaa sitä ”suunnitella”. Siten ei tarvitse itse reissussa jatkuvasti miettiä, että miten nytkin voisin rentoutua enemmän.

2. Ota aikaa

En tiedä onko suorittaminen sidottu jotenkin suomalaiseen lomakulttuuriin. Aikaisemmin aikaa, rahaa ja tietoa kohteista oli vähemmän, joten lomalla piti ehtiä tekemään sekä näkemään mahdollisimman paljon. Peilaamalla omia matkojani tuntuu, että muistan kaikkein eniten hetkistä, jolloin vain pysähdyin. Monesti näinä hetkinä tekee havaintoja kohteesta ja matkasta kokonaisvaltaisemmin, joita ei ilman hengähdystä olisi tehnyt. Suosittelen lyhyemmillekin matkoille varamaan päivän tai pari, jolloin ei valmiiksi suunniteltua ohjelmaa ole.

3. Tarkkaile ihmisiä

Tämä sitoutuu ehkä hieman aikaisempaankin kohtaan. Tarkkailemalla paikallisia (ja turistejakin)

monesti herää ajatuksia, jotka muovaavat käsitystä kohteesta. Alueella asuvat muodostavat yhteisön ja kulttuurin. Istuudu paikallisen kuppilan pöytään ja ihmettele paikallisten arkea hetki.

4. Oma mieli on pahin vihollinen...

Mietimme usein pahimmat skenaariot läpi jo ennen itse reissua. Tähän varmasti vaikuttaa sekin, että luemme päivittäin kauheuksista, joita maailmalla tapahtuu. Valitettavasti hyvistä kohtaamisista paikallisella ruokatorilla ei kukaan kirjoita lehtijuttuja. Tietysti vieras ympäristö aktivoi varmasti jossain määrin liskoaivojen selviytymisviettiä. Avoimella suhtautumisella saa kuitenkin kaikkein eniten irti matkoista. Monesti pääsee näkemään asioita, joita ei muuten olisi nähnyt. Koita siis sivuuttaa epätodennäköiset kauhuskenaariot.

5. ...ja paras matkavakuutus

Maalaisjärjellä ja omalla vaistolla selviää yleisesti parhaiten kaikista tilanteista. Jos aivot käskevät kävelemään pois, silloin todennäköisesti niin kannattaakin tehdä. Muodostuva ensivaikutelma tietyistä tilanteista ja ihmisistä on usein kyseisissä tilanteissa erittäinkin paikkansapitävä. Koita siis tasapainotella kohtien 4. ja 5. välillä.

Tämäkin kohta sitoutuu muutamaan aikaisempaan. Suosittelen matkustamaan joskus yksin. Vaikka olisikin kyseessä isomman porukan yhteinen reissu, hae hetkiä, jolloin olet vain omien ajatustesi kanssa. Porukassa helposti täyttää mielen muiden ajatuksilla ja havainnoilla. Tulee myös tutustuttua helpommin uusiin ihmisiin, kun matkustaa yksin. Omien ajatustensa kanssa ei kuitenkaan jaksa olla turhan pitkään kahdestaan, jolloin tilanne pakottaa hakemaan sosiaalisia kontakteja. Tämä toimii ainakin itsellä, kun välillä on hieman vaikea mennä luomaan uusia kontakteja täysin puhtaalta pöydältä.

Aikaisempaan viitaten suosittelen muodostamaan reissussa jonkinlaisia uusia sosiaalisia kontakteja. Sen verran sosiaalisia eläimiä tunnutaan olevan, että helpoiten jää mieleen hetket, jolloin tutustuu uuteen ihmiseen. Itselle ainakin reissuista jää tarkempia muistoja paikoista, joissa on muodostanut uusia sosiaalisia kontakteja.

Turhaan niitä tavaroita kantaa mukanaan edestakaisin. Tämä tietysti tuntuu melko itsestään selvyydeltä, mutta uutena lähestymistapana voisi pitää turhien ärsykkeiden pakkaamatta jättämisen. Olkoonkin se sitten

turhan monta eri vaatekertaa tai monta eri kirjaa. Erilaisten turhien päätösten vähentäminen toimii hyvänä tapana rentouttaa matkaa ja aikaa ei kulu matkan kannalta tarpeettomien asioiden miettimiseen.

Tämä kohdan tarpeellisuus on varmasti vaihtelevaa. Henkilökohtaisesti tuntuu, että puhelimella otetut kuvat hautautuvat albumien syövereihin. Esimer-

kiksi järjestelmä- tai polaroid-kameralla otetut kuvat päätyvät useammin sellaiseen paikkaan, josta niitä tulee katsottua uudelleen vahingossakin.

6. Matkusta yksin

7. Luo kontakti

8. Pakkaa tarpeeksi kevyesti

9. Ota kamera mukaan

RISTO HEINO

Levoton kulkija A

ndroid-puheli men omistajana pääsen nauttimaan IT-konserni Googlen mielenkiintoisista pal veluista. Eräs tällainen palvelu on aikajana, jota käyttämällä on mahdollista tarkistaa kartasta, missä on kunakin hetkenä aikaansa viettänyt (on varmaankin nykynuorisolle itsestään selvä asia, mutta kaltaiselleni vanhemman polven opiskelijalle tämä on uutta ja ihmeellistä). Tilastonörtille palvelun kenties mielenkiintoisin anti piilee kuitenkin siinä, että se lähettää kuukausittain sekä vuodenvaihteen jälkeen yhteenvedon edellisen kuukauden/ vuoden liikkeistäsi. Niinpä sainkin tammikuun alkupäivinä viestin, jossa Google ilmoitti minun matkustaneen vuoden 2022 aikana 1,2 kertaa maailman ympäri, tarkemmin 48 379 km. Näinä ilmastokriisin aikoina tämä herättää varmasti monissa kysymyksen vastuullisuudesta. Yritänpä siis tässä alla perustella, miksi moinen toiminta on mielestäni paitsi rentouttavaa, myös hyödyllistä.

"Matkailu avartaa” on varmasti yksi kaikkien aikojen kuluneimmista kliseistä, mutta toistaiseksi en ole kyennyt todistamaan väitettä vääräksi. Väitän lisäksi, että lauseen merkityksen todellinen sisäistäminen on mahdollista vasta, kun matkoja on takana kymmeniä tai enemmänkin.Ihannetilanteessa soisin toki myös, että vähintään osa matkoista olisi suuntautunut muualle kuin perinteisimpiin turistikohteisiin, joissa kosketuspinta paikalliseen kulttuuriin ja elämään jää helposti harmillisen vaillinaiseksi. Minkälaisiin oivalluksiin paikallisiin tutustuminen sitten voi johtaa? Ensinnäkin: Kulttuurit ovat erilaisia, mutta ihmiset ovat pohjimmiltaan varsin samanlaisia. Ihmisen perustarpeet eivät (suurelta osin) ole kulttuurista riippuvaisia, joskin tavat tyydyttää nämä tarpeet saattavat ollakin kulttuurisidonnaisia. Ja mikä ehkä vielä tärkeämpää: Suurin osa ihmisistä on oikeasti ihan mukavia, lämminsydämisiäkin.

Jottei kolumnini koostuisi pelkästä hurmiollisesta matkailun ylistämisestä, käsittelen vielä matkailuun liittyviä ongelmia ja kenties jopa tapoja niiden ehkäisemiseen. Ilmastovaikutusten lisäksi matkailua kritisoidaan usein siitä, että tuottoja hallitsevat pitkälti suuret kansainväliset konsernit, eikä matkakohteeseen juuri tuottoja jää. Tähän on onneksi mahdollista omilla toimillaan vaikuttaa, ja mikä parasta, vaikutuskeinot tekevät matkustamisesta myös huomattavasti mielenkiintoisempaa.

Oma seuraava matkani suuntautuu Kaukasusvuorten maisemiin, tarkemmin Georgiaan.

Ensinnäkin kehottaisin suosimaan pieniä, paikallisia majoitusvaihtoehtoja ainaisten Marriottien ja muiden konsernihotellien sijasta. Hinta on todennäköisesti edullisempi, ja hyvällä tuurilla hotellissa majoittuu jopa paikallisia. Sama neuvo koskee luonnollisesti myös ulkona syömistä ja erilaisia loma-aktiviteetteja. Ja lopuksi: Kannattaa käydä joskus vähän oudommissa paikoissa, eikä aina siellä Espanjassa (joka on toki näkemisen arvoinen sekin).

KRISTIAN AIRO

Kirjoittaja on vanhemmalla iällä lääke tiedettä opiskelemaan päätynyt liberaa li, joka kammoksuu autoritarismia ja tyranniaa kaikissa muodoissaan.

Vierailla mailla

Niko Nurmesviita, kuudennen vuoden lääketieteen opiskelija, muistuttaa Saksasta käsin ettei vaihtoon lähtemistä kannata jättää välistä välivuoden pelossa

OLEN NIKO, LT6 ja kirjoitan tätä tekstiä paraikaa Saksan

Freiburgista, jonne lähdin lokakuussa 2022 vuoden mittaiseen Erasmus-vaihtoon.

Miten tiivistää oma vaihtovuoden maailma kouralliseen sanoja ja pariin kuvaan? Tyngäksi

tämä tulee jäämään, mutta yritetäänpä kuitenkin. Kynnys lähteä koko lukukauden tai -vuoden

kestävään opiskelijavaihtoon voi olla lääkisläisellä keskimäärin

korkeampi kuin muiden alojen opiskelijoilla. Vaihdon aikana suoritettavia opintoja on nimittäin

tunnetusti vaikea hyväksilukea osaksi Suomen lääkisopintoja.

Poikkeuksena on kuitenkin

muutamia kursseja tietyissä kohdeyliopistoissa, joten ei kannata heti luovuttaa, mikäli toiveissa on valmistua ajoissa ja käydä silti pidemmässä vaihdossa.

Olin fuksivuotenani kuukauden FiMSIC-vaihdossa Tanskassa, ja jo tuolloin heräsi kipinä pidemmästä opiskelijavaihdosta. Päätin korreaikana, että ennen

valmistumista pidän välivuoden ja lähden reissuun - joko vaihdon merkeissä tai ilman sitä. Saksan kielestä innostuin kielialueen laajuuden takia. Kielen alkeet tarjosi Duolingo-sovellus, jonka jälkeen muutaman UEFin kielikurssin ja byrokratiaripauksen jälkeen koitti lähtö aurinkoiseen Freiburgiin, Baden-Württembergin osavaltioon Etelä-Saksaan lokakuussa 2022. Saksassa yliopiston lukukaudet ajoittuvat välille loka-helmikuu ja huhti-elokuu, joten päätin suosiolla valita kahden lukukauden vaihdon. Itse hakuprosessi sujui varsin sujuvasti, ja jopa Erasmus-tuki ehti kilahtaa tilille ennen reissun alkua.

Saksassa tulivat jo alkuun tutuksi Wohngemeinschaftissa eläminen, tiivis silmiin tuijottelu kippistellessä, sekä lähes kaikkien liikkeiden sulkeutuminen sunnuntaisin. Vastoin odotuksiani pankkikortilla pystyykin Saksassa jopa maksamaan asioita, eikä käteinen olekaan ainoa vaihtoehto!

Suomen talven on voinut jättää taakse, kun lämpötilat päivisin

ovat pääosin kymmenen asteen yläpuolella.

Lukuvuosiarki toisessa maassa on ollut ajoittain aika lähellä Suomen järjestelmää. Luennot, pienryhmäopetukset ja leikkausseurannat pyörivät isoilta osin kuten Kuopiossakin, mutta toki erojakin löytyy. Uutena itselle vastaan tuli osassa Suomen lääkiksistäkin käytössä oleva OSCE-tenttijärjestelmä, joka alun jännittämisen jälkeen oli varsin mukava kokemus.

Arjessa olen tasapainotellut klinikan kurssien, turistipäiväretkien sekä pidempien reissujen välillä. Freiburg sijaitsee sopivasti lähellä sekä Ranskan että Sveitsin rajaa, mikä on mahdollistanut matalan kynnyksen päiväreissut myös naapurimaihin. Välillä reissuja kauemmas on tehty porukalla autolla, ja meno motareilla on ollut vähintään kyseenalaista ranskalaisen vaihtarin nostettua nopeuden lähemmäs kahtasataa. Toki Freiburgissakin ja sen lähialueilla on riittänyt tekemistä. Kaupungin ympärillä taivaanran-

taan piirtyy vuoristojono, joka jättää ikävä kyllä Puijon tornin heittämällä kakkoseksi. Opiskelijabaari MuDom Keller päästää sisälle vain paikallisia opiskelijoita, ja opiskelijatodistukset syynätään hämmästyttävällä tarkkuudella. Tämän toimenpiteen käy läpi mielellään, kun kellaribaarin drinkkilistalta ei löydy yli neljää euroa maksavaa juomaa. Saksalaisissa kahviloissa erikoista on se, että kahvilassa paikan päällä syöminen maksaa tyypillisesti euron enemmän kuin leivoksen mukaan ottaminen. Kai pintojen kuluminen täytyy jollakin kattaa.

Julkisen liikenteen kausikortilla on päässyt rullaamaan rajattomasti 84 euron puolivuotismaksulla, ja kaupunkipyörillä pääsee myös kätevästi kaikkialle.

Välivuosi Erasmus-vaihdossa on ollut ihan huikea kokemus ja suosittelen vaihtoon lähtemistä ehdottomasti kaikille siitä vähänkään kiinnostuneille. Ei kannata turhaan pelätä välivuotta tai opintojen viivästymistä, sillä tällaisia mahdollisuuksia ei usein tule elämässä vastaan. Mikäli siis saksankieliset maat tai ylipäätään vaihtoon lähtö kiinnostaa, laita rohkeasti viestiä niin kerron mielelläni lisää kokemuksia kulissien takaa!

Mit freundlichen Grüßen

Niko Nurmesviita

NIKO NURMESVIITA

T E S T A A: Mikä on henkinen lääkiskaupunkisi?

Vastaa kysymyksiin ja huomioi mitä vastausvaihtoehtoa sinulle kertyy eniten. Selvitä samalla, mihin lääkiskaupunkiin henkisesti kuuluisit - tulokset löytyvät seuraavalta sivulta!

1. Kaverisi tulevat illalla kylään. Mitä herkkua tarjoat heille?

A) Wolttaan jotain

B) Ainakin aterialla saaristolaisleipää ja

kahvipöydässä piispanmunkkia

C) Calacuccoa

D) Mustaamakkaraa

E) Rössypottua

2. Musta vai valkoinen?

A, D, E) Valkoinen

B) Musta

C) Suattaapi olla musta...

3. Pelkän nimen perusteella kiinnostavin menopaikka on ehdottomasti

A) Euphoria

B) Tivoli

C) Tuonela

D) Amos-klubi

E) Walhalla

4. Mikä seuraavista houkuttelee eniten?

A, B, D) Kandiseura

C) Ainejärjestö

E) Kilta

5. Miten kuvailet henkistä ikääsi?

A) Henkisen kypsyyteni perusteella arvelen olevani vähintäänkin yhdeksänkymppinen.

B) Olen ehkä vähän mummo tai pappa, mutta kuitenkin virkeä 70-vuotiaaksi.

C, E) Elän elämäni parasta aikaa, enkä ole liian nuori tai varsinkaan liian vanha mihinkään. Viisikymmentä on täydellinen lukema.

D) Käyn milloin missäkin riennoissa kavereiden kanssa, kuten laivalla tai teatterissa, eli vietän mukavaa kuusikymppisen arkea.

6. Onnennumeroni on?

A) 116

B) 155

C) 164

D) 145

E) 156

Tulokset

Eniten A-vaihtoehtoja: Stadin lääkis

Eniten B-vaihtoehtoja: Turun lääkis

Eniten C-vaihtoehtoja: Sawon liäkis

Eniten D-vaihtoehtoja: Tampereen lääkis

Eniten E-vaihtoehtoja: Parrain lääketieteellinen kilta Oulussa, eli Oulun lääkis

MAIJA KÄRKKÄINEN

Me Etelä-Karjalan hyvinvointialueella pidämme hyvää huolta

koulutettavista lääkäreistä

Tarjoamme sinulle kannustavan, positiivisen työyhteisön ja vahvan seniorituen tukemaan polkuasi meillä! Olemmehan NLY:n 2021 tyytyväisyyskyselyssäkin viiden tähden koulutuspaikka.

Alueemme 11 terveysasemaa tai laajan päivystyksen keskussairaala tarjoaa sinulle monipuolisia mahdollisuuksia kehittyä urallasi. Panostamme viihtyvyyteesi, joten meillä et menetä etujasi siirtyessäsi toimipisteestä toiseen.

Haluatko kuulla, mitä tarjottavaa meillä on sinulle?

Otathan yhteyttä laakarirekry@ekhva.fi tai soita 040 672 7446

Suunnitellaan yhdessä sinun polkusi!

Etelä-Karjalan hyvinvointialue muodostui Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotesta ja Etelä-Karjalan pelastuslaitoksesta. Etelä-Karjalassa on noin 127 000 asukasta, joiden terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin eteen yli 5 000 osaavaa alan ammattilaista tekee yhdessä työtä.