Vuosikurssi 1981

Miten opetus ja käytänteet muuttuvat yli 30 vuoden aikana?

Heikki Kaukoranta on opiskellut Kuopiossa lääketiedettä vuosina 1981-1987, kun fukseja ei vielä kutsuttu fukseiksi eikä opiskelualaa voinut arvuutella haalareiden väristä.

MUISTATKO MILLAISTA OLI ALOITTAA FUKSISYKSY? JÄNNITTIKÖ?

Aloitimme opiskelumme elokuussa 1981. Kurssimme nimi on c. Paananen-Papinaho ja suurin osa meistä, siihen aikaan noin sadasta kurssin aloittaneesta valmistui vuonna 1987. Useimmat olivat kotoisin keskisen Suomen maakunnista, suurin osa Savosta ja Pohjois-Karjalasta, mutta mukana oli myös muutama pesunkestävä pääkaupunkiseutulainenkin. Useat väittelivät ennemmin tai myöhemmin ja moni kurssilaisemme vaikuttaa edelleen Kuopiossa uusien kollegojen kouluttajina. Tällaisia ovat vähintään toiseksi kuuluisin juankoskelainen: ortopedi Jukka

Kettunen (se toinen on taiteilija

Juice Leskinen) ja pediatriprofessori Jarmo Jääskeläinen. Keskeyttäneistä kuuluisin lienee Pehkosen

Jari, joka vaihtoi Teatterikorkeaan ja Jouko Turkan oppiin parin opiskeluvuoden jälkeen.

En muista, että meitä olisi kutsuttu fukseiksi, tämä sana lienee vakiintunut Kuopion tiedekunnissa käyttöön myöhemmin. Haalareitakaan meillä ei ollut, kuljeskelimme kaupungilla ihan tunnistamattomina. Opinnot vain aloitettiin elokuussa silloisessa Kuopion korkeakoulussa perustieteitä opiskelemalla ja orientoitumalla korkeakouluopintoihin. Kurssillemme nimettiin isännän ja emännän lisäksi ainakin myös kopio- ja oppikirjavastaavat ja vapaa-ajan toimintaa suunnitteleva toimikunta. Kansainvälistä Fimsic -toimintaa oli jo tuolloin ja se oli järjestetty ainejärjestömme

KuoLOn kautta. Oman porukan kanssa jouduttiin pähkäilemään asioita Snellun grillillä ja silloisessa Vitriinissä. Tutortoimintaa ei oltu keksitty (olisi kyllä ollut hyvä, jos olisi: sen verran haasteita varmasti monella oli uuteen sopeutumisessa ja itsenäistymisessä). Oman talouden hallinnoinnissa oli puuhaa: opintolainalla vedettiin ja opintoraha asumistukineen oli säälittävän pieni. Niinpä talouden taituroinnille kuin erilaisten töiden ja sijaisuuksien tekemiseen oli kova motivaatio jo heti ensimmäisellä parin kuukauden mittaisella kesälomalla. KuoLOn toimistosta sai paitsi Vitriinillä kelpaavia olutja lonkerokortteja, myös vippikassasta apua pahimpaan hätään. Niin että se opiskelijan sosiaaliturvasta.

Syksyllä YTHS:n ja ylioppilaskunnan jäsenmaksun suorittamisen jälkeen seuraavina kuukausina elettiin melko niukoilla markoilla. Ekoja tenttejä (ihmisen fysiologia ja anatomia, kemia ja fysiikka jännitettiin. Johdatus korkeakouluopintoihin edellytti myös Cooperin testijuoksun, jonka onnistuimme yhdessä muutaman aktiivisen kurssikaverini kanssa neuvottelemaan uintisuoritukseksi. Sielläpä sitten räpiköimme Kuopion uimahallissa läpi talven.

Pääosa luennoista pidettiin Canthiassa ja vasta toisena vuonna pääsimme Snellmaniaan. Nykyisen ylioppilaskunnan talon kohdalla pomppivat harakat ja talvella aktiivisimmat (lue: rahattomimmat) meistä kävivät pilkillä Savilahden pohjukassa.

Myöhemmin sinne sijoitetun Lentoon -taideteoksen vierestä sai kuulemma hyvin ahvenia. Mutta ne toogajuhlat - ne järjestettiin Snellun puistossa jonka jälkeen kontattiin nöyrinä vanhan Vitriinin kierreportaita toiseen kerrokseen, jossa sitten virtsankeräyspussista katetrin kautta tarjottiin taskulämmintä olutta. Ja niin virallinen vihkimys opiskelijaelämään saatiin.

Tuntuiko opiskelu koskaan rankalta? Milloin?

Iso osa opiskelijoista asui viime vuosituhannen puolella sosiaalisesti soluissa. Ainakin aluksi. Tässä epävirallisessa opintojaksossa harjoiteltiin suvaitsevuutta ja erilaisuuden hyväksymistä milloin paremmalla ja toisinaan huonommalla menestyksellä. Neulamäki oli tuolloin uusi ja siellä moni kurssikavereistani asuikin Metsurintiellä ja muualla pöpeliköstä inspiraationsa ammentaneiden katujen varsilla Kuopion opiskelija-asuntosäätiö Kuopaksen kämpissä. Paikkahan oli kunnollisille opiskelijoille, joita siis kaikki tuolloin olimme, mitä otollisin. Kämpille piti tulla säälliseen aikaan. Viimeinen bussi lähti torilta arkisin puoli yhdeksän aikaan illalla, taksiin ei ollut varaa, autoja oli vain harvoilla ainakin opiskelujen alussa eikä (ylämäki) pyöräilyäkään kaikki ihan aina jaksaneet harrastaa.

Ajoittain opiskelu oli vaikeampaa kuin aina. Meitä lohdutti se, että olimme kaikki samassa savolaismallisessa soutuveneessä. Eteenpäin mentiin yhdessä soutaen. Tenttituloset tulivat julkisille ilmoitustauluille nimellä ja mainesanalla hylätystä harvoin nähdylle huipputasolle (E12) saakka. Tämä avoimuus kannusti sekä tenttiin valmistautumisessa että kaverin tukemisessa, jos tentti ei mennytkään läpi. Klinikan pääsemisessä edellytyksenä oli kahden ja puolen vuoden tenttien läpäisy. Minulle systemaattisen farmakologian kurssin kolmen välitentin läpäiseminen aiheutti tuskaa - taisinpa käydä kolmessa osakokeessa yhteensä viisi kertaa eikä kyse todellakaan ollut hyväksytyn tenttituloksen korottamisesta. Kliiniset ja preklinikan opettajat tarjosivat samastumiskohteita ja toimivat esimerkkeinä ja majakoina navigoidessamme medisiinan meille tuntemattomilla ulapoilla. Klinikoiden opetushoitajiin suhtauduttiin pelonsekaisella kunnioituksella, ainakin jos tuli työn tai muun takia tarvetta korvaaviin suorituksiin. Yksittäistä hauskinta tapahtumaa opiskeluajalta on vaikea nimetä. Kandijuhlat olivat toki unohtumattomat ja viestivät selkeää kieltään siitä, että kyllä tässä vielä mekin valmistutaan. Arkipäivän (ja viikonlopun) laatua kohensi se, että klinikkavaiheessa kolmannen vuoden joulusta pääsimme syömään KYS:n ruokasaliin. Ihan niin kuin vanhemmat ikäluokat ennen meitä ja oikeat valmiit lääkärit. Muutos oli iso verrattuna Valtion ravitsemuskeskuksen VARK:n (jota myös osin ansiosta kutsuttiin Valtion aliravitsemuskeskukseksi) tarjoamaan edulliseen, mutta joskus kyseenalaisia tunteita herättäneeseen ruokalistaan.

Mikä on ollut hauskin tapahtuma?

Olitko mukana muussa opintoihin liittyvässä toiminnassa?

En ollut aktiivisesti mukana korkeakoulun ja myöhemmin Kuopion yliopiston hallintotehtävissä. Ainejärjestössä hengailin mukana. Kuopiossa toimi tuolloin ja edelleen opiskelijahenkinen klassisen musiikin orkesteri ja siinä soitin niin opiskelu- kuin erikoistumisvaiheessakin. Orkesteria johti tuolloin anestesiologi Tapani Tuppurainen.

Oletko vielä yhteyksissä opiskelukavereihin?

Perustutkinnon suorittamisen jälkeen hajaannuimme eri paikkakunnille. Vaasassa asuvana uskon olevani kurssilaisistani Manner-Suomessa läntisimmin sijoittunut. Kurssikokouksia on järjestetty muutamia ja seuraava on tulossa tämän vuoden elokuussa. Sinne siis alma materia ihmettelemään ja kovasti kasvanutta yliopistosairaalaa ja Kuopiota pähkäilemään. Ja jutut jatkuvat siitä, mihin ne edelliskerralla jäivät.

Millä fiiliksellä muistelet opiskeluaikoja?

Kaiken kaikkiaan opiskelemaan lähteminen, Kuopion lääketieteelliseen pääseminen, opiskelu ja valmistuminen tarjosivat kahdeksankymmenluvun kaksikymppisille uuden ja avaran maailman, opetti vastuunottoon omasta itsestä ja kanssaihmisistä ja antoi tiedon ja taidon valmiudet vakaassa ja arvostetussa ammatissa toimimiseen. Näin kuusikymppisen positiosta taustapeilistä tihrustaen opiskeluaika on monella tapaa ollut elämäni parasta aikaa: elämä oli niukkaa ja yksinkertaista, päivittäiset tarpeet varsin kohtuullisia, pienet ilot suuria ja useat kavereista olivat samassa tilanteessa. Yhdessä opittiin ammatin alkeet. Fokus oli nykyhetkessä, tulevaisuus oli silloin vasta edessä - mikä korvaamattoman ainutkertainen tunne! Tämän saman toivon teidän jokaisen Kuopion lääketieteellisessä opiskelevan ymmärtävän Opiskelijoina vaalitte ja ravitsette tietoa ja osaamista kuin taimea, joka teidän kaikkien kohdalla toivottavasti pian kantaa hedelmää. Niistä saatte nauttia te, läheisenne ja koko suomalainen yhteiskunta.

SILVIA JÄSKE

Valintakoneesta väitöskirjaan

KUKA OLET, mihin alaan erikoistut ja kuinka päädyit opiskelemaan lääketiedettä?

" Olen Anssi Mykkänen kliinisen farmakologiaan ja lääkehoitoon erikoistuva lääkäri. Työskentelen tällä hetkellä HUSissa kliinisellä farmakologialla. Alun perin päädyin opiskelemaan lääketiedettä, koska lukiossa pidin luonnontieteistä ja lääketiede tuntui sopivalta soveltavalta alalta. Tutkimus kiinnosti jo aikaisessa vaiheessa."

Milloin ja mistä lääkiksestä olet valmistunut?

"Olen valmistunut Helsingistä vuonna 2020. Opiskeluaikana olin aktiivisesti mukana monissa opiskelijajärjestöissä, ja sitä kautta tutustuin lääketieteen opiskelijoihin ympäri Suomea. Kuopiolaisia tuttuja on etenkin ylioppilaskuntatoiminnan kautta."

Kuinka päädyit valitsemaan juuri tämän erikoisalan? Mitä mahdollisia ennakkoluuloja tai väärinkäsityksiä alaasi liittyy?

"Toisena opiskeluvuonna tein erikoisalani.fi-sivuston valintakoneen ja kliininen farmakologia oli ensimmäisellä sijalla. En tiennyt alasta juuri mitään, mutta kysyin tutkimusprojektia sieltä ja päädyin lopulta tekemään väitöskirjaa. Vielä valmistumisen kynnyksellä kuitenkin ajattelin, etten aio erikoistua kliiniseen farmakologiaan, mutta ala vei mukanaan, kun kokeilin erikoistuvana lääkärinä työskentelyä.

Kliininen farmakologia on pieni ala eivätkä kaikki lääkärit edes tiedä sen olemassaolosta. Siksi myöskään kliinistä farmakologiaa ei välttämättä osata konsultoida lääkehoitoon liittyvissä kysymyksissä kuten lääkeyhteisvaiku- tuksissa tai haittavaikutuksissa. Kliinisen farmakologian konsultaatiopalvelu on Helsingissä ja Turussa, mutta Helsingistä vastataan myös muualta Suomesta tuleviin konsultaatioihin."

Teetkö tutkimusta? Jos kyllä, niin mitä tutkit juuri nyt? Mikä tekee tieteellisestä tutkimuksesta mielenkiintoista?

"Teen väitöskirjaa farmakokinetiikan geneettisestä vaihtelusta, eli käytännössä tutkin, kuinka perimä vaikuttaa viiden eri lääkkeen pitoisuuksiin. Farmakogenetiikka on aiheena hyvin mielenkiintoinen, sillä vaihtelu yksilöiden välillä lääkealtistuksessa voi olla välillä hyvinkin suurta. Tieto perinnöllisen vaihtelun vaikutuksesta lääkevasteeseen lisääntyy nopeasti ja farmakogeneettistä testausta hyödynnetään yhä useammin potilaiden hoidossa."

Koetko, että jokin on työssäsi erityisen haastavaa tai mielenkiintoista juuri tällä hetkellä?

"Kliinisellä farmakologialla saa hyvin kattavan kuvan lääkkeistä. Kliinisen farmakologian konsultaatiot ovat todella monipuolisia, ja niihin vastatessa pääsee perehtymään moniin erilaisiin aiheisiin. Kliinisen farmakologian erikoislääkärit ovat lääketutkimusten ammattilaisia, ja viime aikoina olen päässyt perehtymään kliinisten lääketutkimusten tekemiseen."

Lääketieteessä on viimeisen vuosisadan aikana otettu merkittäviä harppauksia eteenpäin. Mikä lääkkeellinen tai lääketieteellinen hoito voisi olla seuraava penisilliini tai poliorokote?

"Lääkekehitys on nykyään todella monipuolista, kun perinteisten pienimolekyylisten lääkkeiden lisäksi on esimerkiksi vasta-aine-lääke-konjugaatteja, RNA-lääkkeitä ja geeniterapioita.

Lääkkeiden vaikutuksia pystytään kohdentamaan paremmin ja tulevaisuudessa hoidot ovat todennäköisesti yksilöidympiä. Lääkkeiden lisäksi myös diagnostiikka kehittyy ja tauteja pystytään tunnistamaan ja erottelemaan tarkemmin. Etenkin RNA-lääkkeiden kohdalla on mielenkiintoisia mahdollisuuksia vaikkapa mRNA-rokotteiden osalta."

Miten näet erikoisalasi kehittyvän seuraavan 5-20-50 vuoden aikana?

"Seuraavan viiden vuoden aikana alalla näkyy ainakin farmakogeneettisen testauksen lisääntyminen. HUS otti viime vuonna käyttöön oman farmakogeneettinen paneeli -geenitestin, minkä jälkeen testaus on yleistynyt huomattavasti. Testauksen rooli ja indikaatiot tarkentuvat vielä lähivuosina.

Lääkehoito tuntuu olevan koko ajan monimutkaisempaa ja monimutkaisempaa, minkä takia tulevaisuudessa kliinisille farmakologeille on varmasti kysyntää. Yksi rajoittava tekijä on kuitenkin erikoislääkärien määrä, koska ala on pieni. Tällä hetkellä valmiita virkapohjia ei kauheasti ole, mutta uskon, että kliiniset farmakologit löytävät varmasti töitä ja työnkuvat ovat melko yksilöityjä."

Mitkä ovat sinun kolme kultaista sääntöä jaksamiselle arjessa?

"1. Huolehdi ihmisen perustarpeista: uni, ruoka, liikunta ja sosiaaliset suhteet.

2. Varaa riittävästi aikaa rentoutumiselle ja palautumiselle.

3. Yritä noudattaa ensimmäistä sääntöä, vaikka se voi olla kiireen keskellä hankalaa."

Lempiasiasi kesässä?

"Suomen kesäillat, kun on valoisaa pitkälle yöhön."

Vapaita terveisiä kaikille Kystan lukijoille

"Kuusi vuotta lääkiksessä menee todella nopeasti, sillä tehtävää ja koettavaa on paljon. Kuitenkin on hyvä välillä yrittää ulkoilla myös lääkärikuplan ulkopuolella. Valmistumisen jälkeen kannattaa muistaa myös pienemmät erikoisalat, joista löytyy monia erilaisia vaihtoehtoja!