Sukellus metsästyksen saloihin ja iloihin
O
lin joku aika sitten Höltän hirvimiesten seurassa hirvimetsällä. Minuun teki suuren vaikutuksen miten metsästysretken valmisteluun paneuduttiin ja miten yhteishenki välittyi minulle, satunnaiselle osallistujalle. Itse metsästys ja saalis ovat tietysti tärkeitä, mutta erittäin tärkeää on tunnelma ja ilmapiiri, joka henkii porukalla tekemistä, nuotiopiiriä, makkaranpaistoa, jutustelua ja hyvää mieltä. En tule koskaan tarttumaan aseeseen, mutta se ei estä sitä, että kunnioitan ja arvostan metsästysseurojen yhteisöllistä toimintaa, luonnon tasapainosta huolehtimista ja vaikka hirvipeijaisten järjestämistä isolle porukalle. Olen itse ollut kahden vuoden aikana kuusi kertaa metsästysseurojen peijaisissa. Olen otettu! Pertunmaa on aktiivisten ja toimeliaiden ihmisten kansalaisyhteiskunta. Pertunmaalla on viisi metsästysseuraa Höltän hirvimiesten seurueen lisäksi Pertunmaan Pohjoinen Metsästysseura ry, Pertunmaan Riistamiehet ry, Pertun Pojat ry ja Anetun Erä ry. ”Pertunmaalta sammuvat valot, jos metsästyseurojen toiminta hiipuu, ja pahimmillaan loppuu”, sanoo Höltän hirvimiesten 18
seurueen aktiivi Seppo Törnroos. Seurueella on pitkät perinteet, jo 62 vuotta. Seppo on ollut metsällä koko ikänsä. Aktiivinen metsästys alkoi 20-vuotiaana. Jossain piilossa on lukuisia kaatoja ja kymmeniä SM- mitaleita ampumiskisoista. ”Kaadot ja mitalit eivät ole se juttu, vaan luonnossa liikkuminen, yhdessä tekeminen, luonnon kunnioittaminen ja kestävästä riistatalouden tasapainosta huolehtiminen”, mainitsee Seppo, ja sanoo ohimennen, sivulauseessa, että on saanut Suomen Riistakeskuksen myöntämän kultaisen ansiomerkin kestävästä, vastuullisesta ja aktiivisesta riistanhoidosta.
Metsästys on kokemuksen tuomaa hiljaista tietoa Valmistautuminen metsästykseen vaatii aikaa, hermoja ja keskittymistä. Vaikkapa hirven ampuminen on vain häivähdys koko metsästyksen kokonaisuudesta. Syksyn metsästyskauden valmisteluun tarvitaan vähintään kaksi päivää passipaikkojen järjestämiseen, kaksi päivää tornien rakentamiseen ja teuraspaikan kuntoon laittamiseen.
Osana valmistelua on jälkien seuraaminen, ja arvio minkä ikäinen jälki on. Kokeneet huiput pystyvät arvioimaan jälkien perusteella melko tarkaan eläimen liikkumisen. Ajomiehen tai koiranohjaajan tulee tietää, kun hirvet lähtevät liikkeelle, mihin suuntaan hirvi lähtee, ja mihin passiin miehet ohjataan. On oltava oikealla puolella tuulta. Ajomiehen tulee tuntea maasto ja hirven käyttäytymismalli. Hirvi tekee yleensä U-käännöksen. Kokenut metsästä pystyy näkemään jäljistä onko kyseessä uros vai naaras. Itse saaliin ampuminen vaatii eläimen lukutaitoa. On tiedettävä, mistä kulmasta ampuu, ja ennakoitava ison eläimen liikkeet. Ampuma-ase on raskas ja pitää ampua ”harkittuja laukauksia”, pahinta on ”jos käy kuumana ja hosuu, tarvitaan kylmähermoisuutta”, painottaa Seppo. Huonosti osuttu laukaus haavoittaa eläintä. Pitää asettua eläimen asemaan ja metsästäjän kunnia-asia on huolehtia, ettei eläin kärsi. Nykytekniikka metsästyksen apuna on kehittynyt huimasti. Oleellista on, että ”tekniikka lisää turvallisuutta”, mainitsee Seppo. Jokainen tietää passipaikat. Koiralla
