Kätön miniä ja Aatami

Haastateltavanani on lukuisista Pertunpäivien perinnetyönäytöksistä tuttu pariskunta, Ritva ja Aatami Lehtimäki eli Kätön miniä ja Aatami. Aatamin Kaupinkylässä sijaitsevan syntymäkodin nimi oli torpparikaudella Kättö, ja siitä selitys kutsumanimille.

Teksti: Jukka Kuhanen

Kuluva vuosi on heille tärkeä. Molemmat täyttävät tänä vuonna 85 vuotta, heidän häitä juhlittiin 60 vuotta sitten ja he aloittivat maanviljelijöinä myös 60 vuotta sitten hankkimallaan Tuomisto-tilalla.

Sota-ajan lasten perinteisin opein elämässä eteenpäin

Sota-ajan lapsina pariskunnalla on osuva lempisanonta: ”Vara on viisautta – eikä vahingon enne”. Kummallisella tavalla yhtymäkohta tähän aikaan ja elämään 19301940 -lukujen Suomessa!

Arjen työstä perinnetyöksi

Heidän johtoajatuksensa on: ”Halu siirtää perinnetyötaitoa tuleville polville”. Lähtökohdat perinnetyötä kohtaan olivat heillä käytännön sanelemaa arjen työtä kotitiloillaan kummallakin.

”Sotavuodet kulutti kaikki varastot loppuun ja kaikesta oli sodan jälkeen pula.” Ihmisten piti elää omavaraisesti. Siihen oli paremmat edellytykset täällä maaseudulla monipuolisen kotieläintalouden ansiosta. Esimerkiksi Ritvan kotona Hallikankaan-tilalla oli muutama lehmä, emakko ja lihasikoja, lampaita ja kanoja. Pelto- ja metsätyöt tehtiin hevosen kanssa. Tämä turvasi lihan, maidon, voin, kananmunien ja villan saannin arjen tarpeisiin kotona. Hevosen rooli pelto- ja metsätöiden teossa oli merkittävä.

Pelloilla oli kauran ja heinän lisäksi kasvamassa pellavaa ja hamppua. Pihannurkissa viljeltiin kessutupakkaa itselle kuin myös myyntiin. Hampusta valmistettiin talvisaikaan kangaspuilla säkkikangasta tulevan satokauden säkkejä varten. Pellava monine työvaiheineen sekä pellavakuitujen käyttö kankaiden ja tekstiilien valmistuksessa työllisti Ritvaa ja ikäisiään pitkälle 50-luvun loppuun saakka.

Tupa monitoimitilana

Pellavatöiden ohella kudottiin mattoja sekä hevosloimia lumpuista. Karstatusta lampaanvillasta neulottiin sukkia, kintaita ja muita tarveneuleita. Tuvassa tehtiin talvella myös puutöitä. Lukuisa määrä rekiä ja saaveja näki päivänvalonsa tuvan höyläpenkissä.

Kerppuja Korkeasaareen Pertunmaalta

Ritva työskenteli 1970-luvulla 4H-neuvojana. Mieleenpainuvin tempaus yhdistykseltä oli 4H-kerhon kerppukeräys. Paikalliset nuoret keräsivät kesän aikana 150 kerppua toimitettaviksi Korkeasaaren eläintarhan eläimille. Valmiit kerppuniput kuljetti Helsinkiin Järvisen Tenho isolla pakettiautollaan.

Mansikkamäen koulun merkitys

Mansikkamäen entinen koulu on merkittävä paikka pariskunnan elämässä. Se on kyläkoulu, jossa Ritva kävi 9-luokkaisen kansakoulunsa. Ensimmäisen luokan hän kävi kevätlukukaudella 1944 ja syksyllä hän aloitti sitten toisen luokan normaaliin tapaan.

Aatami kävi ensimmäisen vuoden Kaupinkylässä sijainneessa kiertokoulussa eli kaksi viikkoa kevätkaudella ja kaksi viikkoa syyskaudella. Toisesta lukuvuodesta lähtien hän kävikin koulunsa Ruorasmäen kyläkoulussa asuen viikot kortteerissa tuttavaperheen luona. Hän kävi Ritvan tavoin 9-luokkaisen kansakoulun. Koulunkäynti poikkesi paljon nykyisestä sisältäen koulukiinteistön käytännön töihin, kuten esimerkiksi lämmitys- ja siivoustehtäviin osallistumisen.

Mutta koulu on heille muullakin tavoin merkittävä paikka kuin Ritvan lapsuuden kansakouluna. Opetustoiminnan päättyessä Mansikkamäen koulussa vuonna 1971 siinä toimi Mansikkamäen aluekirjasto 80-luvun alkuun saakka. Koulukiinteistö tuli myyntiin ja talokaupat olivat useita kertoja lähellä toteutua peruuntuen kuitenkin aina. Vasta yhdeksäs kerta sanoi toden. Vuonna 1981 Ritva ja Aatami ostivat koulun itselleen viljellen edelleen tilaansa Höltän kylässä. Näin tuo vuonna 1896 rakennettu entinen kyläkoulu oli siirtynyt koulun perinnepariskunnan omistukseen.

Mansikkamäen koulun syntyvaihe ja nykyisyys

Koulun historia kiinnosti pariskuntaa. Selvittäessään koulun syntyhistoriaa heille selvisi, että koulun sijoituspaikasta riideltiin mehevästi ennen kuin se päätettiin rakentaa nykyiselle paikalle Hartolantien varteen. Samalla varmistui perimätieto koulurakennuksen rakennuspuista todeksi. Ne ovat tuolloin Knaappilan metsässä riehuneen myrskyn kaatamia punahonkia. Koulu oli ensimmäiset kymmenen vuotta heille harrastepaikka ja työmaa. He kunnostivat rakennuksen täydellisesti muuttaen sen koulusta omakotitaloksi. Pariskunta muutti Höltän kylältä Mansikkamäen koululle vuonna 1995 tehtyään Tuomisto-tilasta spv-kaupat poikansa Arin kanssa pari vuotta aiemmin. Koulu on ollut merkittävä osa Ritvan ja Aatamin elämää kotina sekä lastensa Arin ja Tian lasten mummolana. Siellä on tilaa siirtää perinnetietoa nuoremmille polville, kokonaista 250 asunneliömetriä! Ritva ja Aatami muuttivat pari vuotta sitten asumaan Pertunmaan kirkolle palveluiden viereen, mutta he tekevät yhä edelleen päivittäisen koulumatkansa kotiinsa Mansikkamäelle. Koulu on heidän mansikkapaikkansa!

LUE PIDEMPI JUTTU NETISTÄ

www.pertunmaa.fi/katon-minia-ja-aatami

PELLAVAN VILJELY- JA HYÖTÖOHJEET

(ohje Ritva Lehtimäki, 85 v)

* kasvupaikkana multaisa ja valoisa paikka

* kasvualusta puhdistetaan rikkaruohojen juurista, etenkin juolavehnän juurista

* kylvä hajakylvönä tuomen kukinnan aikaan, Urpon päivän tienoilla eli noin 25.5.

* kitke kasvusto sen ollessa sormen pituista, tapahtuu istuallaan takaperin

* pellavan kasvuajan pituus on 80 – 95 päivää eli pellavan nosto ajoittuu

Pertun nimipäivän tienoille eli 24.8.

* noston yhteydessä sylkyt eli siemenkodat riivitään eli rohkitaan pois

* seuraavassa vaiheessa jäljelle jääneet pellavan korret kootaan lyhteiksi ja lyhteet laitetaan likoamaan kahdeksi viikoksi mutahautaan tai vastaavaan * liotetut lyhteet avataan ja pellavan korret levitetään sängelle kuivumaan

* pellavakorsien kuivumista tehostetaan lisäkuivatuksella riihessä tai saunassa

* kuivatut pellavan korret loukutetaan tämän jälkeen, raskain työvaihe

* seuraavaa työvaihetta kutsutaan lihtaukseksi, jolla poistetaan pellavakuiduista viimeisetkin puumaiset kuidut ja saadaan lihtarohtimia

* näin aikaansaadut kuituniput häkilöidään seuraavaksi tarkoituksena erottaa aivinat rohtimista

* häkilöinnin tuloksena syntyneet aivina- ja rohdinniput harjataan eli sivistellään

* näin aikaansaadut aivina- ja rohdinsorvaukset olivat sitten valmiita kehrättäviksi langaksi, josta sitten kudotaan tarvekankaita

Kirjoittanut Ritva Lehtimäki, 85 v, talvella 2022 Mikkelin keskussairaalassa kiitokseksi Essoten henkilökunnalle saamastaan hyvästä hoidosta ja huolenpidosta.

Pieni puhe Sinulle

Sinulla on sydän, vasemmalla puolella rinnassa. Sinulla on keho, jalat, kädet, pää. Oletko huomannut, sydämessäsi, on puutarha?

Se saattaa olla rempallaan, villiintynyt. Täynnä vaikeuksia. Joita sinne on kertynyt, vuosien ja vuosikymmenien aikana.

Aloita sen puhdistaminen, vaikka lenkkipolulla, koiran ulkoilutuksessa, tai missä tahansa, kun olet rauhassa, oman itsesi kanssa.

Huomaat, katsoessasi, kuinka siellä on rikkaruohokasvustoa.

Se pitää saada pois mahdollisimman tarkkaan, sitten muokkaat sen. Laita sinne muokkaukseen, paljon hyvää mieltä Muista lannoittaa ja kastella se hyvin, sillä hyvällä mielellä. Kätesi on täynnä pienen pieniä siemeniä, ainakin miljoona.

Ne ovat, hyvyyden, puhtauden, valon, ilon, rakkauden, onnen, hyväksymisen, myötätunnon ja kaikenlaiseen hyvään kuuluvia siemeniä.

Kylvä ne kaikki sinne hyvään multaan kasvamaan. Muista joka päivä niitä lannoittaa ja kastella, aina kun vain muistat.

Kohta on sydämesi puutarha täynnä iloisia taimia, ne kasvavat nopeasti, sinun hyvässä hoidossasi.

Pian ne eivät enää mahdu sydämesi sisälle, anna niiden rönsyä yli äyräitten.

Anna niiden levitä jalkoihin, kehoon, sormenpäihin ja päähän asti. Näin ne täyttävät sinut kokonaan.

Anna sinne sydämeesi kasvaa muutama pieni puu, jos joku on niin vaikeasti umpeutunut, yritä vaikka salaa ujuttaa hänen sydämeensä joku onnen, kauneuden, ilon, valon, tyytyväisyyden hedelmä.

Jospa hän sitä mielessään pureskellessaan, saisi siitä lähtemään hyvää makua pahaan mieleensä.

Saisi tuntea edes yhden kevätauringon säteen menevän sen paksun muurin läpi, joka on vuosien aikana peittänyt sisäänsä siellä lapsena olleen kauniin kukkakentän. Muista myös itse kasvattaa sisimpääsi, joka päivä uusi hyvä verso, entisen tilalle, jonka olet joutunut antamaan ihmiselle, jolta se on kokonaan puuttunut.

Sinä, joka joudut kohtaamaan joka päivä uusia ja entisiä kohdallesi ohjattuja ihmisiä.

Tarvitset paljon työskentelyä sydämesi ja kehosi puutarhan kanssa.

Olkoon kehosi kasvimaa ja puutarha, niin vahva, multainen. Täynnä niitä ilon, valon, onnen, rakkauden, hyvyyden, anteeksiannon, rauhan, rukouksen taimia ja kasveja.

Jotta jaksaisit jakaa niitä vaikeassa työssäsi kaikille sinun kohdallesi ohjatuille lähimmäisille.

Meille, joilla on kipua, särkyä, monenlaista tuskaa, henkistä ja ruumiillista, että voisimme jokainen saada, vaikka tomuhiukkasen verran jaksua seuraavaan hetkeen ja tilanteeseen.

Toivottavasti jaksat lähteä tälle sisäisen kasvun ja voiman lenkille mahdollisimman usein.

Sillä meitä sinun tukeasi tarvitsevia on paljon. TOIVOTAN PALJON ONNEA sisäisen tutkimuksen yksinäisille matkoille.

Kirjoitettu helmikuussa 2022 aamuyön yksinäisinä tunteina Mikkelin keskussairaalan potilashuoneesssa.