Iloa elämään! - Eläkeliiton Etelä-Savon piirin vuosilehti 2023

Iloa elämään!

ELÄKELIITON ETELÄ-SAVON PIIRIN VUOSILEHTI 2023 • 10 €

Iloa elämään!

Ritaripehonen, Helana Kauppinen

Mitä vuodenaikaa rakastat? - Raimo Ikonen ............................................ 4

Menestyksekäs yhdistystoiminta on sekoitus uutta ja vanhaa - Anssi Kemppi .................................................. 5

Etelä-Savon hyvinvointialue aloittaa toimintansa virallisesti 1.1.2023 - Arvo Levänen 6

Toimistosta tähystettyä - yhdessä kohti tulevia vuosia - Juhani Sihvonen ..................................... 7

Olen eläkkeellä ja vaikutan - Hannu Korhonen 83 Jäsenedut 92 Krypto 93 Ristikko 94 Toimintakalenteri 2023 ....................................................................... 98

KANSIKUVA Kaija Montin, Pertunmaa

YHDISTYKSET

Anttolan yhdistys ...................... 8

Haukivuoren yhdistys ............... 10

Hirvensalmen yhdistys .............. 13 Joroisten yhdistys ...................... 18 Juvan yhdistys 24 Jäppilän yhdistys 28 Kangasniemen yhdistys 34 Mikkelin yhdistys 39 Mikkelin seudun yhdistys .......... 44 Mäntyharjun yhdistys .............. 50 Pertunmaan yhdistys ................. 54

Pieksämäen yhdistys .................. 61

Puumalan yhdistys ................... 65 Ristiinan yhdistys ..................... 69

Virtasalmen yhdistys ................ 78

Yhdistysluettelo 96

Eläkeläisystäväni tokaisi keväisellä golfkierroksella löytäneensä koronan ansiosta jo unohtuneen maailman: vuodenajat. Uskon, että monelle korona on aiheuttanut saman. Toivottavasti vaikutus on pysyvämpää laatua. Onhan meillä moniin muihin maihin verrattuna vielä neljä selkeää vuodenaikaa. Niihin liittyy jokaisella omat mieltymykset ja pakkomielteet. Joku rakastaa kesän lämpöä, joku syksyn kuulautta ja värejä, joku talven valkoista lumoa, joku taas kevään lintujen iloa ja valoa. Tietysti on myös sellaisia, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä mihinkään vallitsevaan vuodenaikaan.

Vuodenaikojen lumon ymmärtää hyvin, jos osaa lukea luontoa. Luonto rytmittyy lahjomattomasti vuodenaikojen mukaisesti. Kuka osaa lukea niitä ja nauttia niistä, hänelle on maailmanranta helpompi kiertää. Liekö luonnon ymmärtämisessä osasyy suomalaisten onnellisuuteen kansainvälisissä tutkimuksissa?

KUN EMME elä enää maatalousyhteiskunnassa, kosketus luontoon on hyvin virtuaalinen ja teoreettinen. Ihmiset eivät elä luonnosta ja luonnossa jokapäiväisen asumisen ja elämisen kautta, vaan mitä moninaisten kanavien ja tunne-elämysten kautta. Ihmiset pyrkivät omimaan luonnon vain itselle tärkeästä

Mitä vuodenaikaa rakastat?

näkökulmasta ja määrittelevät sen käytön ja merkityksen. Luonnolla ja vuodenajoilla on myös vahva hormonaalinen, psyykkinen ja fyysinen merkitys ihmisille. On tärkeää ja arvostettavaa, että luonto löytyy ihmisille eri vinkkeleistä, kunhan muistetaan luonnon merkitys maan taloudelle, ruokahuollolle ja ilmastolle. Luonnon monipuolinen ja vastuullinen hoitaminen on pelastuksemme.

Meillä suomalaisilla on muista maista poiketen oma erikoisuutemme: lainsäädännöllä turvatut jokamiehen oikeudet. Ne herättävät huomiota maailmalla, ja niistä saa hyvän keskustelun aiheen. Ulkomaalaisen on vaikea ymmärtää, että jokaisella Suomessa oleskelevalla on mahdollisuus käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Käytön tulee tietysti tapahtua vastuullisesti eikä aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa.

MIKSI tästä kirjoitan? Me nykyiset eläkeläiset olemme viimeisiä suuria joukkoja, joilla on omakohtainen kokemus luonnon merkityksestä ja vuodenaikojen merkityksestä ihmisen toimeentuloon. Me osaamme arvostaa ja rytmittää elämämme sen ehdoilla. Liittomme toiminnassa meillä on luonto ja sen merkitys erittäin vahvasti mukana. Olemme perustaneet viime vuonna oman luonnonsuojelualueen Artun Lehmirantaan. Olemme mukana useissa kestävän kehityksen hankkeissa, käytämme luontoa päivittäisessä toiminnassa ja istutamme puita. Ja mikä tärkeintä, viemme perinnesanomaa lapsillemme, lapsenlapsillemme sekä päiväkoteihin ja kouluihin kautta maan.

Meillä on runsaasti luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja eri puolilla Suomea. Hyvä niin, mutta me eläkeläiset haluamme kiinnittää huomion myös lähiluontoon. Lähiluontoa suunniteltaessa hyvin usein vähätellään, ettei se ole ekologisesti riittävän arvokasta, ei täytä luonnon monimuotoisuuden vaatimuksia tai muuta suunnittelijan kriteeriä. Kauniin lähiluonnon merkitys on ihmisen elämälle monin verroin suurempi jokapäiväisessä elämässä kuin satojen kilometrien päässä oleva upea luonnonpuisto. Vanhusten talot ja asumispalveluyksiköt ovat monesti surullisia esimerkkejä luonnottomasta luonnosta. Lähiympäristö on niin kalju, ettei se anna jokapäiväiseen elämään iloa, mahdollisuutta mielelle kokea mennyttä.

VUODENAIKOJEN merkityksen kruunaavat kunkin kauden pääjuhlat. Talven käynnistää joulu, kevään kruunaa pääsiäinen, kesän juhlistaa juhannus ja syksyn sadonkorjuujuhla kekri. Ihmiset luokittelevat usein itsensä näiden tapahtumien mukaan. Minulle henkilökohtaisesti tärkein on joulu, se on ilon, hengellisyyden ja yhteisöllisyyden juhla. Siihen liittyy eniten odotusta, valmistautumista sekä antamisen ja saamisen iloa. Silloin ”vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään ja koukkuselkä suortuu ja kaikk´ on mielissään” kuten laulussa sanotaan. Näin asian kokee jouluihminen.

Raimo Ikonen Eläkeliiton puheenjohtaja

Menestyksekäs yhdistystoiminta on sekoitus uutta ja vanhaa

Eläkeliitto on jäsenmäärältään yksi suurimpia suomalaisia kansalaisjärjestöjä, joka kerää toimintaansa 115 000 eri-ikäistä eläkeläistä ympäri Suomea. Piirimme ja yhdistyksemme tarjoavat tarjoaa jäsenilleen monipuolista tekemistä, koulutusta, matkoja ja tapahtumia. Eläkeliiton jäsenyhdistyksissä viihdytään ja toimitaan yhdessä.

Yhteisöllisyys onkin se sana, joka itselleni tulee ensimmäisenä mieleen kuvaamaan aktiivista toimintaa myös liittomme laajaa toimintaa kaikissa 20 piirissä. Klassisen määritelmän mukaan yhteisöllisyys on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, tapoja toimia ja osaamisen jakamista. Se vaatii keskinäistä luottamusta, perustuu vastavuoroisuuteen ja antaa mahdollisuuden kuulua johonkin.

YHTEISÖLLISYYS on ikään kuin sanaton sopimus tehdä yhdessä töitä ja samalla nauttia siitä, mitä saavuttaa toisten kanssa. Yhteisöllisyys, yhteisöt ja yhteisöllinen elämä ovatkin välttämättömiä ihmisen olemassaololle ja toiminnalle. Yhteisöllisyyden kokemus syntyy helpoiten sellaisten ihmisten välille, joilla on jokin yhteinen kiinnostuksen kohde, elämäntilanne tai asuinpaikka, jossa on puitteet kohtaamisille. Niinpä monille eläkeläisille toiminta eläkeläisjärjestössä muodostaa oman perheen lisäksi toisen tärkeän ja merkityksellisen yhteisön. Yhteisöllisyyden viritessä ihmiset kokevat toisensa positiivisesti, he viihtyvät toistensa seurassa ja tykkäävät tehdä yhdessä asioita. Tämän varmaan allekirjoittavat myös meidän jäsenemme.

maailma muuttuu kovaa vauhtia. Muutos on tavoittanut myös meidät eläkeläisjärjestöissä toimivat. Perinteisten toimintamuotojen rinnalle syntyy jatkuvasti uusia. Uudet liikuntamuodot ja kulttuuririennot haastavat meidät kehittämään toimintaamme. Vielä 15 vuotta sitten ei Eläkeliitossakaan uneksittu karaokesta tai keilailusta mutta niin vain ne molemmat tänä päivänä houkuttelevat mukaan tuhansia jäseniä. Ja viime vuonna liitto järjesti ensimmäiset frisbeegolfin mestaruuskilpailut. Mikä mahtaa olla seuraava ”hittilaji”, joka innostaa eläkeläiset toimimaan? Jos sinulla on ajatuksia ja kehittämisideoita yhdistyksen, piirin tai jopa koko liiton toimintaan, ota rohkeasti yhteyttä. Piirin yksi tehtävä on tukea alueensa yhdistyksiä mm. uuden toiminnan kokeiluissa ja kehittämisessä.

TÄNÄ PÄIVÄNÄ

Uudet tuulet siis haastavat meidät – joskus jäykiksi ja konservatiivisiksikin sanotut järjestöt – uudistumaan. Mutta uudistusten paineissa on yhtä tärkeää muistaa vaalia kaikkea sitä hyvää ja arvokasta, jota meillä jo on. Uskon, että 2020-luvun eläkeliitossa seinät ovat niin leveällä ja katto korkealla, että toimintaamme mahtuu sekä uutta että hyväksi todettua perinteistä.

Toivotan kaikille vuosilehden lukijoille hyvää joulua sekä aktiivista ja toiminnallista uutta vuotta 2023!

Anssi Kemppi toiminnanjohtaja Eläkeliiton ry

Etelä-Savon hyvinvointialue aloittaa toimintansa virallisesti 1.1.2023

Eduskunta hyväksyi sote-uudistuksen viimein kesäkuussa 2021, valmistelu kesti yli 10 vuotta. Hyväksytyn sote-uudistuksen seurauksena Suomeen perustettiin 21 hyvinvointialuetta, jotka vastaavat tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta. Yksi uusista hyvinvointi alueesta on Etelä-Savon hyvinvointialue. Hyvinvointialueiden valmistelijat, viranhaltijat sekä tammikuussa aluevaalilla valitut päättäjät ovat paljon vartioina. On heidän vastuullaan uudistaa sosiaali- ja terveyspalvelut ihmislähtöiseksi ja hoitoketjut nykyistä toimivammiksi.

Etelä-Savon hyvinvointialueen aluehallitus on 13.4.2022 pitämässään kokouksessa asettanut vanhus- ja vammaisneuvostot, ja nimennyt jäsenet kuntien vanhus- ja vammaisneuvostojen esitysten mukaisesti. Lisäksi maakunnallisesta eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnasta tuli yksi edustaja neljästä eläkeläisjärjestöstä ja heidän varajäsenensä. Eläkeliiton Etelä-Savon piiri ja Itä-Savon piiri molemmat saivat omat edustajansa ja varajäsenet maakunnalliseen vanhusneuvostoon.

Valmistautuminen Etelä-Savon piirin 50- vuotisjuhlaan 2024 Etelä-Savon piirin hallituksessa on käyty keskustelua tulevasta 50-vuotisjuhlavuodesta ja historiikista. Etelä-Savon piiri on perustettu toukokuun 24. päivänä 1974. Piirin 40-vuotisjuhla oli Pieksämäellä Partaharju-opistolla, juhlan jälkeen oli teatteriesitys. Edellinen julkaistu

historiikki on tehty 30-vuotisjuhlan jälkeen, ”Mun muistuu mieleheni” Eläkeliitto Etelä-Savossa, kirjoittajana Osmo Kärkkäinen. Sopimus historiikin tekemisestä allekirjoitettiin tekijän ja piirin edustajien toimesta piirihallituksen kokouksen 18.10.2022 yhteydessä.

Etelä-Savon piirin puheenjohtaja vaihtuu vuoden 2023 alusta

Piirin sääntöjen mukaan puheenjohtajan toimikausi voi olla yhtäjaksoisesti enintään kuusi vuotta. Kyseiseen tehtävään tulin Kaija Kilpeläisen jälkeen vuoden 2017 alusta, joten sääntöjen mukaan vuosi 2022 on viimeinen. Piirihallitukseen jäseneksi tulin valituksi vuoden 2014 alusta, varapuheenjohtajana olin vuoden 2016.

Liittovaltuuston jäsenenä valtuustokaudet 2018-2021, nykyinen 20212024. Molempina kausina liittovaltuuston puheenjohtajana.

Lämpimästi haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette mahdollistaneet päätöksillänne kyseiset luottamustoimet Suomen suurimmassa eläkeläisjärjestössä Eläkeliitossa ja Etelä-Savon piirissä.

Piirin syyskokous 2022 valitsee uuden puheenjohtajan, sekä hallitukseen erovuoroisten tilalle uudet jäsenet. Parhainta Onnea ja menestystä uudelle puheenjohtajalle ja hallitukselle tärkeässä tehtävässänne Eläkeliiton jäsenten eteen tehtävässä järjestötyössä.

Eläkeliiton Etelä-Savon piiri kiittää

Eläkeliiton Etelä-Savon piiri haluaa Kiittää kaikkia teitä, jotka olette omalla panoksellanne osallistuneet tämän Iloa elämään -lehden tekemiseen, niin yhdistyksissä kuin yksittäisinä henkilöinäkin. Lämmin kiitos myös piirin toiminnanjohtajalle Juhani Sihvoselle Iloa elämään -lehden eteen tehdystä työstä. Haluan kiittää myös piirihallitusta, joka on yksituumaisesti luonut edellytykset lehden toteutukselle. Lehden merkitys on Etelä-Savon piirin jäsenille erittäin tärkeä Eläkeliiton sanomien lisäksi. Iloa elämään -lehti on piirin tärkeä taloudellinen tukijalka.

Lämmin kiitos myös kaikille piirin ja yhdistysten sivuilla ilmoittaneille yhteistyökumppaneille. Ilman teidän tukeanne tämän lehden julkaiseminen ei olisi mahdollista. Kiitos!

Arvo Levänen

Etelä-Savon piirin puheenjohtaja Liittovaltuuston puheenjohtaja, jäsen

Toimistosta tähystettyäyhdessä kohti tulevia vuosia

Reilu vuosi on kulunut, kun aloitin Etelä-Savon ja Karjalan piirin toiminnanjohtajana. Olen kiertänyt lähes kaikki yhdistykset ja ilokseni todennut, että meillä on virkeitä ja aktiivisia eläkeläisiä. Kiitos, että olen saanut käydä luonanne.

Uudet eläkeläiset ovat ryhmä, joka on kasvanut ns. rokkiaikaan. 1970- ja 1980-luvulla nuorisokulttuuri muuttui ja ihmiset siirtyivät tanssilavoilta discoihin ja rock-luoliin. Liikkuminen helpottui ja sitä myötä omatoiminen matkustaminen sekä harrastukset lisääntyivät. Tuli squashia, golfia, surffausta ja monia muita uusia harrastusmuotoja. Meidän on Eläkeliitossa vastattava uusien eläkeläisten tarpeisiin. Tämä ei tarkoita, että vanhaa ja hyvää pitää poistaa, vaan tarjotaan uusia kokemuksia kysynnän mukaan. Toimintojen lisääminen tietysti vaatii, että asialle löytyy vastuuhenkilöitä, joiden saaminen on ollut joillakin yhdistyksille iso haaste. Vastuunkantajia on ollut vaikea saada ja sama ilmiö on koettu myös muussa järjestöelämässä. Vastuuhenkilöitä pitää tukea ja joskus pelkkä kiitos riittää, jotta henkilö kokee saavansa positiivista antia vapaaehtoistyölleen.

Etelä-Savon ja Karjalan piirien toimintaa on yhtenäistetty ja yhteistyötä tehdään monin tavoin. Molemmat piirit ovat päättäneet, että nyt luettavissa oleva lehti on vuosilehti, jota voidaan lukea koko vuoden ajan. Joululehti-nimistä on luovuttu. Piirit ovat tehneet yhteistyötä tapahtumien järjestämisessä ja hakemisessa. Molempien piirien yhteishankkeena järjestetään Eläkeliiton valtakunnalliset karaoken kilpailut Mikkelissä ensi vuonna. Toinen merkittävä yhteisponnistus on vuoden 2027 liittokokouksen järjestäminen Lappeenrannassa.

Kiitän kaikkia kuluneesta vuodesta. Astutaan ensi vuoteen valoisin näkymin, vaikka maailmalla ja yhteiskunnassa myllertää.

Toivotan lukijoille antoisaa vuotta 2023!

Juhani Sihvonen toiminnanjohtaja

Onnellista Uutta Vuotta 2023!

Parin vuoden hiljaiselon jälkeen on Anttolan yhdistyskin pikkuhiljaa herännyt toimimaan. Ensimmäisenä oli Sahalahden Palava Tahto -teatteriesitys, joka kertoi Elsa Heporaudan elämästä.

Heinäkuussa kävimme Heinolan kesäteatterissa katsomassa Flirttikurssin ( kuvat 1 ja 2).

Hamina tattooseen suuntasimme yhdessä Mikkelin yhdistyksen kanssa.

Kesällä kävimme tutustumassa Säynätlahden myllyyn ulkoilupäivän merkeissä (kuvat 3 ja 4).

Teimme retken Puumalaan, aloitimme ruokailemalla ravintola Niinipuussa ja seuraavaksi tutustuimme sepän pajaan, jossa saimme mielenkiintoisen katsauksen sepän työhön. Kotimatkalla pysähdyimme ensin Norppapolun laavulle ja seuraava pysähdys olikin Puumalan tori ja lopuksi Pistohiekan uusi ravintola, jossa nautimme maittavat kahvit (kuvat 5 ja 6).

Väkeä oli kaikissa tapahtumissa kiitettävästi mukana.

Hyvää jatkoa kaikille toivottaa Anttolan yhdistys.

Matkan varrelta

Varhainen Haukivuori

Ennen mekaanisia kulkuneuvoja vesistöt ja maaston muodot säätivät ihmisten kulkureittejä. Haukivuoren kohdalla säätelyä aiheuttivat nykyistä paljon suurempi Kyyvesi ja Pieksämäen drumliinikenttä.

Kyyvettä laskettiin vuosina 18651868 noin 1,78 metriä kaivamalla Kyykosken (Läsäkosken) kanava Rauhajärven ja Puulaven välisen joen yläjuoksulle ja ruoppaamalla Kyyveden ja Rauhajärven välinen lyhyt Rauhasalmi. Veden laskemisella arvioitiin saatavan noin 72 km2 lisää maapinta-alaa.

Drumliini on harjumainen muodostelma, joka poikkeaa harjuista syntytapansa ja rakenteensa puolesta. Drumliinit syntyivät jääkaudella jään alla sen liikkeiden seurauksena ja ovat pääosin moreenimaata. Hauk’vuori - nimettynä nykyisin hämäävästi Saksalanharjuksi - on Suomen ja ehkä koko Euroopan suurin drumliini. Tässä tulee eteen mittaustapa, eli ratkaiseeko pituus, leveys, korkeus vai tilavuus.

Pieksämäen drumliinikenttä on Suomen laajin. Sen drumliinien pääsuunta kaakko–luode näkyy selvästi kartoissa ja vesistöjen muodoissa. Tämä suunta ratkaisi myös asutuksen leviämisen suunnan. Haukivuoren kohdalla perinteinen yhteys on liittynyt alueen ainoaan pääväylään Saimaa-Juva-Virtasalmi-Pieksämäki.

Varhaiset kulkureitit seurasivat harjanteiden ylärinteitä, koska ne olivat helppokulkuisia. Ihminen on myös aikojen alusta luonnollisesti seurannut saaliseläinten eli ”ruokakaupan” reittejä. Eläimet kulkivat Suomenniemen eteläosissa ensisijaisesti harjuja pitkin. Laaksoissa oli paljon runsaampi aluskasvillisuus ja ne saattoivat olla kosteikkoja ja suomaata. Poikittaiset yhteydet olisivat nousujen ja laskujen lisäksi usein vaatineet jokien ylityksiä. Ennen rautatien tuloa Juva oli alueen vaurain keskus Haukivuoren ja Pieksämäen ollessa vain sen vähäisiä syrjäkyliä. Mikkeli muuttui Haukivuoren kannalta merkittävimmäksi keskukseksi vasta rautatien myötä.

Vanhimmat asutuksen jäljet Haukivuorella ovat Suovun pohjoispuolella ja Nykälä-Porsaskoski -alueella sekä vanhana uhripaikkana käytetyllä kirkonniemellä (Hulkonniemi). Juvalta on vuosien saatossa paljastunut paljon kalliomaalauksia, mutta Haukivuorella niitä ei ole, koska sopivia kallioseinämiä tällaiselle toiminnalle ei paikkakunnalta ole koskaan löytynyt.

UHRIPAIKKA kalskahtaa nykyihmisen mielessä aika julmalta ja helposti silmien eteen nousevat Välimeren alueen sekä Etelä- ja Väli-Amerikan ihmisuhrit. Niissä joku onneton valittu sidottiin kivipaateen ja esikristillinen ylipappi suoritti uhrauksen. Suomessa ei riittänyt ihmisiä uhrattavaksi. Täkäläinen uhritoiminta oli hyvin maanläheistä ja liittyi ravinnon hankintaan sekä syvään esivanhempien kunnioitukseen. Uhripaikoiksi valikoituivat harvinaiset ja erityislaatuiset luontokohteet, kuten ihmistä tai eläintä muistuttava kivi tai huomiota herättävä maisemallinen kohde. Uhripaikalle tuotiin lahjoja niille lajinhaltijoille ja esivanhemmille, joilta pyydettiin hyvää kalastus- ja metsästysonnea. Mikäli haltijat olivat suopeita, tuotiin heille kiitoslahjoja. ”Uhrit” olivat itsetehtyjä lahjoja tai saaliseläinten herkkumuonaa.

Nykyaikaan sovitettuna perinteinen suomalainen uhrikäytäntö on sitä, että ennen kauppaan menoa luetaan tarjoukset ja tarvittaessa leikataan joku kuponki. Uhrilahjan sijaan kauppiaalle annetaan rahaa. Jos ostosmatka on ollut onnistunut, niin kauppiasta tai tuotetta kehutaan sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa.

Syksyistä väriloistoa drumliinin (Saksalan harjun) laelta katsottuna. Kuva Seppo Kalliomäki

Esikristilliseen aikaan yhteisön vaikutusvaltaisimpia jäseniä eloonjäämisen kannalta olivat noidat ja myöhempinä aikoina tähän päivään saakka ns. tietäjät. Noita (nojda) ja tietäjä ovat perinteisiä itämerensuomalaisia kunnianimiä ammattinsa edustajille, kun taas esim. Siperiassa tunguusien parissa on käytetty nimeä shamaani, josta se antropologien toimesta levisi yleisnimitykseksi ympäri maailmaa. Etelä-Savossa tyypillinen nimitys on ollut myös ”poho” ja näitä lienee ollut erityisen paljon Haukivuoren ja Pieksämäen seudulla, koska täällä Pohos-alkuiset maastoon liittyvät nimet ovat varsin yleisiä. Kansanrunousarkistosta löytyy myös hauskoja muita nimityksiä näille kunnioitetuille, joskus pelätyillekin ammattilaisille. Myrrys- ja intomies -nimitykset kertovat hauskalla tavalla työn ja työntekijän luonteesta. Sukupuoli ei ollut valintaperuste tähän ammattiin. Kumpikin sukupuoli oli tasavertaisesti edustettuna.

NOIDAT ja tietäjät eivät ole koskaan olleet luudalla lentäviä ilkeitä akkoja tai ukkoja, jotka keittivät pieniä lapsia padoissa. He olivat yhteisönsä parantajia, joilla oli runsaasti lääkinnällisiä taitoja ja heillä oli vahva yhteys esivanhempien tietoihin ja taitoihin. Ennen kunnanlääkäreitä ja poliiseja he hoitivat kiperätkin vaaratilanteet ja sairaudet. Sopivina vertauskohteina voisivat olla esi-

merkiksi Asterix-sarjakuvan pitkäpartainen tietäjä Akvavitix ja kyläpäällikkö Aladobix. Elias Lönnrot oli lääkäri, jonka kiinnostus kansanperinteeseen alkoi pyrkimyksestä erottaa aidot tietäjät ja parantajat ns. puoskareista. Kalevalan luominen oli henkilökohtaisesti Lönnrotille toissijainen työtehtävä.

1500-luvulle tultaessa Haukivuoren asukasluku alkoi olla noin 200. Haukivuoren kylä oli pääosin keskittynyt drumliinin (nyk. Saksalanharju) laelle ja rinteille. Kun Haukivuorelle tuli Juvan seurakunnan ensimmäinen sivukirkko, se sijoitettiin entiselle uhripaikalle järven rannalle. Sijoitus noudatti periaatetta, että hyödynnetään vanhat yhteisön kokoontumispaikat ja muutetaan vain syytä, mikä takia siellä käydään ja keneltä pyydetään apua. Haukivuoren seurakunta perustettiin 1574 ja sekin aluksi Juvan alaisena. Kirkon ympäristö (kirkonkylä) ei koskaan muodostunut merkittäväksi asuinkyläksi. Vasta rautatien tulo ja sahan rakentaminen 1800-luvun lopulla siirsivät asutuksen painopisteen Saksalanharjulta aseman lähelle Asemankylään. Muita vanhoja asuinkeskittymiä olivat Häkkilä, Kantala ja Nykälä.

Mistä sitten Haukivuori on saanut nimensä? Jos tätä kysyy kymmeneltä, niin saa ainakin viisi erilaista vastausta. Kun verrataan ehdotusten ääripäitä, niin toisena niistä voisi olla tulkintavirhe. Sanottiin Hauk’vuori, mutta kirjakielellä tarkoitus oli olla Haukkuvuori. Drumliinin laella olleiden talojen koirien haukunta kantoi kauas järven yli ja antoi kylälle nimen.

Kertomusperinteen toisessa ääripäässä paikkakunnalla on paljon suurellisempi merkitys. ”... Veisti vuorella venettä, kalkutteli kalliolla ... takeltu vene hauen suuren hartehille ... tekee hauen luista kanteleen...”. Haukivuori on siis Kalevalassa mainuttu vuori ja vesistö. Suuri ja mahtava drumliini eli myyttinen Maailmanvuori erottui kauas, koska muinoin kasvillisuus oli matalaa. Maailmanvuoren laella (Saksalanharjulla) on tänä päivänäkin pohjaton lähde. Perimätiedon mukaan pohjaton lähde johtaa Tuonelan virralle, jossa luonnon kiertokulku ikuisesti syntyy ja kuolee. Mikäli (vai pitäisikö sanoa ”koska”) tämä versio on oikea, niin täten Haukivuori on maailman napa eli Sampo.

TEKSTI Eljas Pölhö

Haukivuoren kirkko on rakennettu vanhalle uhripaikalle. Kuvan kirkko on vuodelta 1951. Kuva Arja Pajusalo.

Kyyveden suurin laiva oli sahan omistama Ursus. Sillä hinattiin tukkilauttoja ja viikonloppuisin haettiin väkeä kirkolle. Kuva Eljas Pölhön kokoelma

Keskustie 72, 51600 Haukivuori puh. 015-412 097 myynti@wanhaosula.fi www.wanhaosula.fi

Säpinää elämään! Tule kyläilemään tai asumaan! Meillä on vilkas kerhotoiminta, yhteistä kuntoilua ja retkiä lähialueille. Täällä on hyvät kalavedet, hienot uimarannat, antoisat marja- ja sienimaat sekä hoidetut luontopolut.

HAUKIVUOREN APTEEKKI Keskustie 64-66 palvelemme ma-pe 9-17 puh. 015 412 008 www.haukivuorenapteekki.fi Eläkeliiton Haukivuoren yhdistys r.y.

Vanhaa en muista ja uutta en ymmärrä

Ihmiset ovat kautta vuosituhansien liikkuneet pimeässä ja ihmetelleet taivaan valoilmiöitä, joiden syyt ovat olleet tavallisille tallaajille usein tuntemattomia ja pelottaviakin. Katovuodet, sodat ja kulkutaudit yhdistettiin taivaan valoihin, joita pidettiin merkkeinä Jumalan tulevista rangaistuksista. Matteuksen evankeliumissa mainitun Betlehemin tähdenkin mysteeri on edelleen ratkaisematta, vaikka taivaankappaleiden radat pystytään laskemaan tarkasti vuosituhansia tai peräti -miljoonia taaksepäin.

Luonnonilmiöitä on kirjattu muistiin niin kauan kuin se on ollut mahdollista. Luola- ja kalliomaalauksissa esiintyvät ihmiset ja hirvet kertovat yksinkertaista sanomaa elämän perustarpeista vuosituhansien takaa. Maailman vanhimmilla kirjallisilla teoksilla on ikää noin viisituhatta vuotta. Savitauluille raapustettuja ja papyrukselle tai pergamentille käsin kirjoitettuja tekstejä julkaistiin 1400-luvulle saakka, jolloin Johannes Gutenberg kehitti massapainantaan soveltuvan painokoneen.

Ihmiskunnan varhaisempi historia on hävinnyt muistivälineiden ja osin myös ymmärryksen puutteessa menneisyyden hämärään. Monet kaupungit ja kokonaiset sivilisaatiot ovat kadonneet lähes jälkiä jättämättä. Myös aiemmat ilmaston muutokset ovat jääneet dokumentoimatta. Tämän päivän kuuma keskustelu merenpinnan ennustetusta muutaman metrin noususta kalpenee kuudentoista tuhannen vuoden takaisten muutosten edessä. Silloin merenpinta nousi peräti 120 metriä erottaen vanhan mantereen Amerikasta. Tätä ennen ihmisten ja eläin-

Maailman vanhimman puun titteliä kantaa Kalifornian vuorilla kasvava, viiden tuhannen vuoden ikäinen vihnemänty. Suomen puiden ikäpresidentti on Urho Kekkosen kansallispuistossa tukevasti seisova kymmenmetrinen mänty, jolla on ikää kahdeksansataa vuotta. Kuvat Mauri Timonen ja Kari Mielikäinen/METLA.

ten siirtyminen Siperiasta Alaskaan ja päinvastoin onnistui kuivin jaloin Beringin kannaksen kautta. Tämä liikenne paljastui vasta paljon myöhemmin kuin vuonna 1492, jolloin Kolumbus luuli löytäneensä ensimmäisenä ihmisenä Amerikan.

Viimeisimpien vuosisatojen kuluessa kirjallisen, kuvatun ja äänitetyn tietomateriaalin määrä on kasvanut

räjähdysmäisesti. Muistivälineiden muutokset, tulipalot sekä historian dokumenttien tietoinen hävittäminen ja väärentäminen ovat muuttaneet maailmanhistoriaa tänä aikana monen monituista kertaa. Asiat, joita ei ole ymmärretty, on jätetty kaiken lisäksi kokonaan dokumentoimatta tai ne on kuvattu tiedon puutteessa väärin.

Puun erehtymätön muisti Kasvavat puut ovat tarkkoja ja erehtymättömiä havainnoimaan maaperää, ilmakehää, ilmastoa ja jopa avaruuden kosmista säteilyä. Mittaustiedot tallentuvat vuosirenkaiden eli -lustojen leveyksiin, puuaineen kovuuteen ja solurakenteeseen sekä alkuaineiden isotooppeihin.

Maailman vanhimpia eläviä puita ovat yli viiden tuhannen vuoden ikäiset vihnemännyt Kalifornian vuoristossa. Urho Kekkosen kansallispuistossa ylväänä seisova Suomen vanhin mänty täyttää pian kahdeksansataa vuotta. Tätä kauemmas historiaan päästää liittämällä järvien hapettomissa pohjamudissa säilyneet puusukupolvet limittäin ja peräkkäin toisiinsa vuosirenkaisiin perustuvalla erikoistekniikalla. Vuosikymmenien ajan rakennettu, tuhansiin vedenalaisiin puihin perustuva mäntyaikasarja eli lustokronologia ulottuu tällä hetkellä vuodentarkkana lähes kahdeksan vuosituhannen taakse menneisyyteen. Tätä varhaisempi tieto on kadonnut kilometrien paksuisten jäämassojen sulamisvesien mukana jääkauden päättyessä.

Puuesineiden ajoituksesta ilmaston muutoksiin

Lustosarjan perinteinen käyttötapa on ollut vanhojen rakennusten ja puuesineiden ajoitus. Rakennushirsien vuodentarkka kasvu- tai kaatoaika löytyy etsimällä ajanjakso, jolloin puun ja vertailusarjan eli kronologian lustonleveyksien vaihtelut vastaavat toisiaan viivakoodin tavoin. Ajoitusmenetelmää käytetään niin kirkkojen kuin viulujen ja vanhojen rajapaalujenkin vuodentarkkaan ajoitukseen.

Lustotutkimuksen eli dendrokronologian kiinnostavimmat kysymykset eivät liity puuesineiden ikään, vaan

menneisiin ympäristönmuutoksiin ja niiden syihin. Osa tutkimuksista ulottuu aurinkokunnan ulkopuolelle jopa valovuosien etäisyydelle.

Lapin lammet kertovat jo ennen ensimmäistäkään lustomittausta muinaisesta lämpökaudesta. Monet nykyisen metsärajan pohjoispuolella sijaitsevat lammet aina Utsjoelle saakka ovat täynnä kuuden tuhannen vuoden takaisia uppopuita. Tämä merkitsee sitä, että kesät olivat tuolloin kahdesta kolmeen astetta lämpimämpiä kuin nykyisin. Tarkemmat analyysit ovat paljastaneet lukuisia muitakin lämpö- ja kylmäkausia jääkauden jälkeiseltä ajalta. Ilmastomme oli poikkeuksellisen lämmintä myös vuoden tuhat paikkeilla ja sen jälkeen pääosin kylmää 1800-luvun loppuun saakka.

Vaihteluiden syitä on tutkittu mittaamalla Auringon aktiivisuutta puulustojen hiili-isotoopeista ja Golf-virran voimakkuutta Atlantin pohjamutien karkeuden vaihteluista. Vertailu puulustoista laskettuihin lämpötiloihin on paljastanut Auringon aktiivisuuden ja Norjan rannikolle lämmintä vettä tuovan

Golf-virran vaihteluiden selittävän valtaosan Lapin pitkän ajan ilmastonvaihteluista. Puulustojen radioaktiivinen hiili osoitti Auringon olleen 1900-luvulla aktiivisimmillaan kahdeksaan tuhanteen vuoteen. Tämä lienee ainakin osasyy viime vuosikymmeninä havaittuun ilmaston lämpenemiseen.

Katastrofit opettavat

Puulustot kertovat lämpö- ja kuivakausien ohella myös suurista ja äkillisistä katastrofeista, joista osa varhaisimmista on jäänyt aikoinaan pimentoon silloisen ymmärryksen tai havaintovälineiden puutteessa. Onneksi Lapin mänty on mitannut ja tallentanut niitäkin muistiinsa nykypolvien tietäjien tutkittaviksi.

Historian kirjat tuntevat nälkävuosia, joista erityisen ankara oli Olkivuosi 1601. Tuolloin aurinko paistoi himmeästi ja Lapin männyt kasvoivat tuskin ollenkaan. Ihmiset söivät eläinten raatoja ja sammaleesta ja haavan kuoresta tehtyä leipää. Suuri nälänhätä koetteli myös Venäjää, Kiinaa ja Japania. Nälänhädän syy oli Perussa räjähtänyt tulivuori Huynaputina, jonka tuhkapilvet

Sukeltaja on löytänyt tuhansia vuosia sitten kasvaneen rantamännyn Lapin lammen pohjasta. Kuva Mauri Timonen/METLA.

pimensivät auringon ja aiheuttivat pitkän kylmäkauden, jota Auringon alhainen aktiivisuus osaltaan pahensi. Vuoden 1695 nälänhädässä kolmannes Suomen kansasta menehtyi. Katovuosien jälkeen virsikirjaan ilmestynyt suvivirsi kuvastaa ihmisten kiitollisuutta katastrofin ainakin hetkellisesti hellittäessä.

Olkivuottakin ankeampaa oli ihmiselo vuonna 536 alkaneella ajanjaksolla, jota pidetään ihmiskunnan tähänastisen historian karmeimpana. Sarja tulivuoren purkauksia pimensi auringon useaksi vuodeksi ja aiheutti lähes sata vuotta kestäneen kylmäkauden. Islannin Edda-runoissa puhutaan kolme vuotta kestäneestä talvesta ilman kesiä. Roomalaisen historioitsija Cassiodoruksen mukaan ihmiset eivät nähneet tuolloin omaa varjoaan edes pilvettöminä päivinä. Kylmyys ja rutto tappoivat valtavan määrän ihmisiä ympäri maapalloa. Lapin mänty tallensi samaan aikaan ”kylmän viileästi” sisäänsä ilmakehän hiiltä ja paljasti suomalaistutkijoille puolitoista tuhatta vuotta myöhemmin katastrofin pääsyyksi auringon valon vähäisyyden. Pimeys oli romahduttanut kasvien yhteyttämisen ja vaikuttanut myös ihmisten D-vitamiinitasoon.

Männytkin katsovat tähtiin Siinä missä me ihmiset olemme tuijottaneet tähtiä, männyt ovat tehneet niistäkin jatkuvia mittauksia. Näin tapahtui muun muassa heinäkuussa 1054. Tuolloin Kiinassa ja Japanissa havaittiin kirkas tähti, joka valaisi tienoita lähes kahden vuoden ajan neljä kertaa Venusta kirkkaammin. Sen jälkeen tähti hävisi avaruuden pimeyteen ilmestyäkseen seuraavan kerran tähtitieteilijöiden kaukoput-

kiin vasta seitsemän sataa vuotta myöhemmin. Lapin mänty muisti tämänkin kaiken aikaa, koska se oli kerännyt tähden ilmestymisvuonna talteen erittäin voimakasta kosmista säteilyä. Sen lähteeksi metsäntutkijat totesivat viisituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua räjähtäneen supernovan. Kirkas valo ja säteily ehtivät maahan vasta 6500 vuotta myöhemmin eli kesällä 1054 Lapin mäntyjen ja myöhempien tutkijoiden ihmeteltäviksi. Nykyisin Rapusumuna tunnetun supernovan himmeät jäänteet löydettiin Härän tähtikuviosta kaukoputkella vasta 1700-luvulla.

Tämän päivän sähkö- ja tietoliikenneverkkojen suurimmat uhkatekijät ovat sabotaasi ja aurinkomyrskyt. Normaalisti revontulina ihailtavat magneettiset myrskyt voivat voimakkaimmillaan häiritä tietoyhteiskuntaa pahemman kerran. Lapin männyt havaitsivat ja tallensivat vuonna 774 jKr. ilmakehästä keräämänsä hiilidioksidin perusteella

Perussa helmikuussa 1600 purkautuneen tulivuoren aiheuttama kylmyys romahdutti Lapin männyn kasvun pariksi vuodeksi ja aiheutti ankaran nälänhädän Euroopassa. Kuva Mauri Timonen/METLA.

Vuonna 1054 räjähtäneen supernovan (SN1054) jäänteistä syntynyt Rapusumu Hubblen kuvaamana. Kuva: NASA/ESA. ILOA ELÄMÄÄN! – ELÄKELIITON ETELÄ-SAVON

kaikkien aikojen voimakkaimman tunnetun aurinkomyrskyn. Suomalaiset lustotutkijat selvittivät asiaa muutama vuosi sitten vertaamalla Lapin mäntyjä Kalifornian, Japanin ja Keski- Euroopan puihin. Pohjoisten puiden eteläisiä lajitovereitaan korkeampi radioaktiivisuus viittasi aurinkoon, jonka hiukkaspommitus on voimakkainta lähellä maan napoja. Aurinkomyrsky oli niin voimakas, etteivät nykyiset sähköja tietoverkkomme moista kestäisi, vaan koko maailma pimenisi ja aiheuttaisi miljardiluokan taloudelliset tappiot.

Maailman luotettavin tiedonkerääjä

Ihmisen ja koko ihmiskunnan keskeisiä rajoitteita ovat muisti ja ymmärrys. Menneet asiat katoavat vanhasta ja joskus myös nuoresta päästä ja historian arkistoista. Ymmärryksen puute vaivaa puolestaan uusia asioita siihen saakka, kunnes ne on keksitty tai tutkittu. Nykypäivän elektroninet sensorit ja hienot mittalaitteet ovat lyhytikäisiä ja epävarmoja, eikä niillä voi enää mitata menneisyyden tapahtumia ainakaan tarkasti. Tuhansien vuosien takaiset luonnonilmiöt ovat onneksemme tallentuneet puiden vuosilustoihin ja arkistoituneet suojelevan veden alle järvien pohjamutiin. Vedenalaista arkistoa on mahdollista käyttää myös uusien, toistaiseksi tuntemattomien kysymysten ratkaisemiseen tulevaisuudessa. Tutkijat ovat tämän varmistamiseksi heittäneet veden alta nostamansa ikipuut näytteiden oton jälkeen takaisin Lapin järviin. Hapettomassa pohjamudassa lepäävät puufossiilit odottavat siellä aiempaa osaavampia tutkijoita, jotka voivat ratkaista nykyaivoille liian monimutkaisia kysymyksiä.

Lisätietoa osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3-10401940

Hirvensalmen yhdistyksen Joulutervehdykset

Berschewsky Helka

Haajanen Antti

Kekkonen Maija

Kuitunen Elisa

Kuitunen Pertti

Mielikäinen Kari

Pailakka Riitta

Palmu Kari

Puukko Veijo

Rantalainen Risto

Tolamo Viena

Tolvanen Leena

Vuorinen Vesa

Hirvensalmen yhdistyksen järjestämästä kirpputoritapahtumasta, joka pidettiin Hirvensalmen Seuratalossa

TEKSTI Kari Mielikäinen

Ilon pilkahduksia

Jokaisena vuodenaikana ilon pilkahduksia putkahtaa päiviimme. Usein niitä tuovat pikkuiset ja vähän isommatkin lapsenlapsemme, sukulaiset tai ystävämme. Noilla pikkuisilla, jotka sanovat mitä ajattelevat, on niitä ihmeen ihania ”sinisiä ajatuksia”, joista riittää riemua moneksi päiväksi. Yhden tällaisen ilonaiheen saimme syksyllä ja se on aivan omaa luokkaansa.

Ekaluokkalainen lapsenlapsemme oli palaamassa koulusta kaverinsa kanssa ja äiti oli turvana koulumatkalla ja kuuli poikien keskustelun. Ekaluokka oli jaettu A, B, C ja D luokkaan. Pojat pohtivat, miksi näin oli tehty ja arvelivat, että A-luokka oli pienille ja mitä edemmäs aakkosissa mentiin, sitä arvokkaampi luokka oli kyseessä. Kun he pääsivät Ö-kirjaimeen, niin lapsenlapsemme ilmoitti, että se on Eläkeliitto. Ei siis ollut kyseessä Ö-mappi vaan kunnioitettu saavutus, kaikkein korkein arvostus, Eläkeliitto on huipulla. On siis mieluisaa kuulua huipputiimiin, kohdata tiimiläisiä monissa harrastuksissa ja muissa tapaamisissa. Meitä eläkeliittolaisia arvostetaan pienten koululaisten keskuudessa. Hyvä tietää, että näin on, sillä se lupaa hyvää eläkeliittolaisille tulevaisuudessakin.

Mukavia ilonaiheita päiviinne toivoo Anita Nummi, yhdistyksen pj.

Muistelmia

Lukiessani lehtiä tai uutisia seuratessa ei voi välttyä ikäviltä uutisilta, jotka koskevat Venäjän röyhkeää hyökkäystä naapurivaltioonsa Ukrainaan. Olemme melkein unohtaneet, että Venäjä on käynyt sotaa Ukrainan kanssa jo vuodesta 2014 saakka miehittäessään Krimin. Nyt sodan laajetessa tarkoituksena vallata koko Ukraina on sota tullut kuin uutena esille.

Olen syntynyt vuonna 1931 ja muistan jo joitakin talvisodantapahtumia ja jatkosota on siten melko hyvin muistissa. Olen verrannut nyt ukrainalaisen siviiliväestön toimia Suomalaisten toimintaan sotiemme aikana. Ensimmäisenä tulee esille se mahdollisuus, että ukrainalaiset naiset ja lapset voivat paeta sotaa naapurimaihin, jopa Suomeen on tullut yli 30 000 pakolaista ja Euroopan maihin useita miljoonia. Tätä mahdollisuutta ei meillä ollut, ehkä ei ollut tarvettakaan. Sota on varmasti tullut globaalimmaksi ja koko maa on ohjusten takia sota-aluetta.

TALVISODAN aikana Joroinen sai olla melko rauhassa, pommilaivueita lenteli kirkkaina pakkaspäivinä kaupunkeja pommittamassa ja niitä katseltiin pihalla, kun ne lensivät korkealla. Yksi muisto minulla on talvisodan pommilaivueista. Enoni, joka toimi pataljoonan komentajana Summassa, oli haavoittunut ja oli toipumislomalla kotonamme, kun eräänä aurinkoisena päivänä neuvostoliittolainen pommilaivue lensi kohti Kuopiota. Enoni komensi koko talonväen kellariin ja itse seisoi ovensuussa ja seurasi koneiden lentoa. Minun ajatukseni silloin oli, että onpa se eno arka, ei me olla aikaisemmin menty pommisuojaan.

Jatkosota alkoi aivan toisissa merkeissä. Isäni, joka oli aluepäällikkönä

Joroisissa, oli koko välirauhan ajan linnoitustöissä Kerimäellä rakentamassa Salpalinjaa. Ensimmäinen sotapäivä jäi hyvin mieleen; istuimme siskoni kanssa ulkorappusilla ja nuolimme tikkukaramelleja. Silloin ilmaantui venäläinen pommilaivue noin kilometrin päähän lentäen metsän yläpuolella ja yksi suomalainen hävittäjä oli niiden kimpussa. Kohta siihen tuli hävittäjiä Joroisten lentokentältä lisää ja osa venäläisistä koneista alkoi savuta. Koneet pudottivat pommilastinsa metsään, lähimmät alle kilometrin päähän talostamme. Istuimme siskoni kanssa rappusilla ja katselimme ilmataistelua, eikä ollut enoa varoittamassa meitä, sillä koneiden konekivääri-

suikut olisivat hyvin yltäneet meihin saakka. Yksitoista konetta putosi ja yksi pääsi takaisin rajan taakse. Lähin kone putosi 3 km:n päähän ja sitä mentiin heti katsomaan. Kone oli yrittänyt pakkolaskua rannalle, mutta se oli törmännyt rannalla kasvavaan isoon mäntyyn ja murskautunut. Kolme lentäjää makasi koneen romujen seassa ja heidät haudattiin vieressä olevan pellon reunaan.

Isäni kaatui vuonna 1941 ja sotaorpona voin hyvin samaistua ukrainalaisten kohtaloon.

Raimo Paajanen

Raimo Paajanen kotinsa rappusilla

Iloa elämään!

Hei, me treenaamme, kohta osaamme lentää! Kunhan opimme, lähdemme ulkomaille! Tulemme taas keväällä.

Kaksi kiireistä; vikkelä lapsenlapsi sekä saapaspari. Menot omilla teillä ja aina ei voi muistaa…

Tämän lehden nimi Iloa elämään! – huutomerkillä sävytettynä – on sisällöltään niin värikylläinen, että se houkuttelee iloiselle väriretkelle. Kuten tiedämme, värejä, niiden sävyjä ja yhdistelmiä on valtavasti. Jokaisen ihmisen elämänilot hehkuvat omissa väreissään. Siksipä myös eläkeläiset, minä ja sinä, voimme kastella omaa sivellintämme niissä väripurkeissa, joiden tuottamat ilot eniten miellyttävät.

Minua on aina kiehtonut ilo, joka on mukana arjessa. Se vilahtaa hetkessä, viivähtää tuokiossa ja vangitsee katseen. Se jättää iloisen muistijäljen, jota voi maistella, jonka voi kertoa ystäville ja josta voi tehdä vaikka runon iloksi omaan elämään.

Kuvat ovat elämää, joihin silmät ovat iloisesti tökänneet. Kuvien tekstit ovat nähdyn muistelusta syntyneitä tanka -runoja, joiden kirjoittaminen on arjen iloista elämää sekin.

Ihan vieressä kaunis keltainen hehku, mielenvaloja, kukkaloisto lähellä, katsomalla sen kokee.

Varhaisaamuna metsän takana loistaa kevään kirkkaus. On uuden päivän alku ja kesäkin pilkistää.

Lumikomeus: massiivinen, kylmä, puhutteleva. Vuosittainen ilmiö joka häipyy kevääseen.

Kokeilun tulos oli suuri nautinto! Ostereita söin, nautinnosta elämöin, meren kanssa kättä löin.

TEKSTI JA KUVAT Ahti Salovaara

1. ”Taito perinnöksi”- kampanjan koulujen välisen kisan voitti Kuvansin koulu. Stipendi saapui perille yhdistyksemme välittämänä. Kuvassa vas. Anita Nummi yhdistyksen pj. ja vastaanottajana opettaja Marjo Luotinen.

Kuva Lea Lampinen

2. Oman yhdistyksen pilkkikisa Venerannassa. Lämmikkeeksi nautittiin grillimakkaraa ja kahvia. Kuva Pirjo Vatanen

3. Kerhotapaamisessa laulettiin Trio Rami, Make ja MarLen`in tahdissa ja muistettiin pitää turvavälit.

4. Vuoden aikana valmistettiin neljä kertaa ”Hyviä eväitä” erilaisin ohjein ja lopuksi nautimme työmme tuloksista. Kuva Anita Nummi.

5. Toukosiunausta vietettiin tänä vuonna kirkossa. Siemeniä siunaamassa pikkuiset tytöt Anu-kirkkoherran apuna.

6. Tori-iltamme viihdyttäjät vauhdissa. Trio Rami, Make ja MarLen. Kuva Anita Nummi 7. Sokkoretkeläiset tutustumassa ITE-taiteilijan Uunimestari Risto Salmen teoksiin Kuva Anja Häkkinen 8a. ja 8b. Uunimestarin upeita teoksia Kuvat Anja Häkkinen 9. Sokkoretkeläis Rouvat ovat juuri tulleet Savonlinnan torilta uudet hatut päässään Kuva Anja Häkkinen

Juvan toiminta raiteille ja liikkeelle kiihtyvällä vauhdilla vuonna 2022

Vaikka Juvalla ei junat kulje niin yhdistyksessä saatiin toiminta raiteille koronarajoitteiden aiheuttaman hämmennyksen jälkeen mm. juhlistamalla äitienpäivää ja kesäteatteriretkellä Mikkeliin. Muutamat tapahtumat tallentuivat myös valokuviin.

8

1. Toukokuussa tehtiin talkoilla kesäkoteja siivekkäille.

2. Valmiita koululaisten maalaamia pönttöjä odottamassa ripustamista.

3. Lisää linnunpönttöjä valmiina ripustukseen.

4. Toukokuussa Yhdessä kesään tapahtumassa paistettiin muurinpohjalettuja Juvan palvelukotien asukkaille. 5. Perinteinen toukosiunaus, kylväjänä Kauko Kupsanen. 6. Eläkeliiton Etelä-Savon piirin liikuntapäivänä kesäkuun 9. päivänä heitettiin piirin mölkkymestaruudesta.

8. Pesäpallo kuuluu Juvalle, pallon lyöntiä pääsi kokeilemaan liikuntapäivänä. 9. Oravanpesille musiikin toi mukanaan Pauli Karvinen. 10. Kesäkuun alussa Oravanpesillä viriteltiin äijäyhteyksiä Sulkavan naapuriyhdistyksen kutsumana ulkopelejä pelaamalla ja savusaunassa. 11. Yhteistyö Sulkavan yhdistyksen kanssa poiki kesäkuun puolivälissä matkan Erämessuille Riihimäelle.

Miten kotiutua uusiin maisemiin ja tutustua pikkukylän vieraisiin ihmisiin

Muutto uuteen outoon pikkukylään, eläköityä ja opetella elämään uusien ja vieraiden ihmisten keskuudessa. Tämä aihe on näinä aikoina mietityttänyt minua, ja mieleen ovat muistuneet ihmisten tarinat, jotka ovat vaihtaneet kotipaikkakuntaa syystä tai toisesta. Joidenkin on ollut pakko lähteä kodistaan ja jättää kaikki siihen asti rakentamansa elämä, jotkut muuttavat työn perässä ja jotkut siirtyvät eläkepäiviään viettämään lapsuuden maisemiin. Itse lukeudun niihin, joka saapui tuntemattomaan kylään, ilman muita läheisiä tai ystävä kontakteja kuin puoliso. Kaikissa tarinoissa on jotain tuttua.

Muutin siis entiseltä kotipaikkakunnaltani aivan uuteen kylään, johon olin jollain tavalla tutustunut viikonloppuisin ja lomalla ollessani. Tuntui oudolta, kun kyläkaupassa käydessäni en tuntenutkaan ketään, kukaan ei pysähtynyt kysymään kuulumisia, mutta liki kaikki tervehtivät, katsoivat kuin tuttavaa, siltä minusta tuntui. Kauppa oli Tarmo kauppa, jonka kassalla oleva Arja rouva tervehti iloisesti ja muutaman sanan vaihdettuamme hän toivottikin tervetulleeksi Jäppilään! Se lämmitti, kun joku sen teki.

Muutto ja eläköityminen yhtäaikaisesti oli valtava muutos, jossa aluksi vain katselin ympärille, miten se uusi elämä aloitetaan ja miten sitä eläkkeellä ollaan, mitä pitäisi tehdä, kun sitä vapaata aikaa on niin paljon, ettei uskalla edes ääneen ajatella.

Työni oli mielenkiintoista ja aktiivista jatkuvan muutoksen aikaa metsäteollisuuteen liittyvässä pörssiyhtiössä. Tein 40 vuotisen työhistorian pääosin hallinnon päällikkötehtävissä. Digimaailmaan sain tutustua ja syventyä perusteellisesti jo 80 luvun alusta josta juontaa edelleen kiinnostukseni digitaitojen päivittämiseen.

ELÄKEAJAN alussa aamukahvipöydässä oli kynä ja lehtiö, johon mielestäni pitäisi kirjata päivän kulkua, ohjelmaa, tulemisia ja menemisiä tulevalle viikolle. Huomasin pöydän toisella puolella isot pyöreät silmät ja hämmästyneen katseen, ikään kuin pääkin olisi hieman pyörähtänyt oudoksuen touhujani. Kynä pyöri kä-

dessäni eikä paperille tullut mitään, ei ollut kokouksia, ei työmatkoja ja puhelimen hiljaisuus oudoksutti. Tosin aamukahvi maistui ajatusten vaihdon lomassa.

Onneksi lehdet sai lukea rauhassa ja täyttää ristikoita joka päivä. Lukemisessa meni mukavasti pari kolme tuntia. Kopioitiin sudoku ruudukkoja ja molemmat aloittivat yhtä aikaa, eihän me ”kilpailtu”, mutta silti käytiin usein keskustelua, mikä oli hankala paikka, joka omaa suoritusta viivästytti. Päiväunia en tietenkään voinut edes ajatella nukkuvani, kun pitäisi tehdä jotain hyödyllistä, muuten aika menisi hukkaan, siltä se tuntui.

Sieniharrastus

Sukkaa tulee

Elettiin vuotta 2014, jolloin huhtikuussa liityin Jäppilän Eläkeliiton yhdistykseen ajatuksena seurata toimintaa ja liittyä yhdistyksen toimijaksi. Kävin parissa kokouksessa, jolloin huomasin, että yhdistyksellä on jo hyvin muotonsa hakenut toimintamalli, joka sopii pieneen kyläyhteisöön, joten en vielä siinä hetkessä, juuri hektisen työn päättäneenä osannut orientoitua eläkeläisyhdistykseen.

Samana vuonna (2014) Jäppilässä oli perusteilla uusi kyläyhdistys, joka toimisi jäppiläläisten hyödyksi yhdistäen kaupungin ja Jäppilän kylien välistä aktiivista edunvalvontaa ja kehitystoimintaa. Toiminnan käynnistys täällä tehtiin hankkeen avulla, jossa kyläasiamies oli keskeinen henkilö auttaessaan uusien kyläyhdistysten perustamista. Meille jäppiläläisille avattiin Virtasalmen malli, josta käytiin ottamassa oppia. Kylätoiminta näytti kovin kiinnostavalta, siinä oli taas uusi haastava kehitystehtävä, joka sopi itselleni kuin nappi silmään. Haasteita olinkin aina mielelläni ottanut vastaan.

YLLÄTTÄEN olinkin valmistelutoimikunnassa ja sitä kautta päädyin uuden yhdistyksen puheenjohtajaksi. Samoihin aikoihin Pieksämäkeläiset ry:n hallitus oli vailla Jäppilän kylän toimijaa, joten uusi hallituspaikka toi laajempaa näkemystä kylätoiminnasta. Huomasin myös itsessäni piirteen, että taisin tehdä tästä toiminnasta itselleni päivätyön, sillä minullahan oli nyt sitä aikaa. Näin sain tutustua monen ikäisiin pieksämäkeläisiin ja jäppiläläisiin, jopa mökkiläisiä tuli tutuksi. Integroituminen uuteen kylään alkoi nopeasti. Kyläkierroksilla kylätkin tulivat tutuiksi. Tällä hetkellä olen rivijäsen kyläyhdistyksessä, tosin vielä hallituksessa.

Vapaaehtoistyömäärää olen vähentänyt ja löytänyt erilaisia uusia mielenkiintoisia harrastusmuotoja. Hyvä on opetella sanomaan, milloin, mihin ja miten osallistuu, joka onkin oman ajankäytön ja voimien jaon kannalta tärkein asia.

Vajaa vuosi päädyin Eläkeliiton Jäppilän yhdistyksen hallitukseen, kun joku uusi sinne piti saada. En lupautunut heti mihinkään tehtävään, joka vaatii läsnäoloa, mutta digiyhteyksiä hyväksi käyttäen voisin mainiosti olla mukana. Muutama kuukausi sitten aloin päivittämään kotisivuja, joka tuntuu tällä hetkellä sopivan minulle.

KIRJALLISUUS on tullut uudelleen jokapäiväiseen elämääni, äänikirjoihinkin olen tykästynyt, sillä ne sopivat neulontaharrastuksen kanssa hyvin yhteen. Varhain syksyllä löydän itseni rakkaan harrastukseni parista ja sukkia on tehtävä joululahjoiksi, jotka aina tuntuvat vain menevän ”kaupaksi”. Äänikirjojen kuuntelu ja neulonta täydentävät loistavasti toisiaan.

Jokapäiväistä ulkoilua ja Seutuopiston kuntosaliryhmää en jätä. Aamulla on saatava nukkua niin kauan kuin nukuttaa, töissä ollessa ei saanut. Oman elämän rutiinit ovat tärkeitä. Idea eläkkeellä olosta on löytynyt ja parasta tässä on oma vapaus tehdä, mikä tuntuu sopivan itselle ja josta voi ammentaa elämään iloa!

Nyt aamukahvipöydässä on vain kalenteri, johon piirrän kasvojen kuvia ja niiden ilmeen. Kirjoitan kesällä kasvihuoneen lämpötilan ja mihin kellon aikaan heräsin. Kirjoitan, milloin aloitamme kasvihuoneen istutukset ja mitä satoa sieltä saamme. Kirjoitan ensimmäisten kesäperunoiden keittämisen. Kirjoitan ensimmäisen sienireissun, mitä saimme ja paljonko. Kirjoitan aamu-uinnin, kävinkö vai jätinkö väliin. Kesällä en jättänyt kertaakaan, syyskuussa jätin.

Hyvää joulun odotusta ja rauhallista joulun aikaa!

TEKSTI JA KUVAT Leena Maaninen

Uimalaituri Jäppilän kodissa

Uimalaituri Kaavin mökillä ILOA ELÄMÄÄN!

1. Vasen Ari Heiskanen ja Jäppilän yhdistyksen pj Esko Kaukonen 2. Siunauksen toimitti Jäppilän piiripappi Jukka Erkkilä, kylvön suoritti Ossi Suhonen 3. Kylvän suoritti perinteisesti Ossi Suhonen 4. Jäppilän yhdistyksen pj Esko Kaukonen vasemmalla, kylväjälle Ossi Suhonen, Jäppilän piiripappi Jukka Erkkilä ja kanttori Valtteri Tuomikoski.

Kuvassa sinipuseroinen mies Ari Heiskanen. Hänen pellolla tapahtuma oli ja yhdistyksen jäseniä. 6. Tilaisuuden yleisöä Kuvat Leena Nokka ja Arvo levänen

Maukkaita lähituotteita: SIPULIA,

Joentaustantie 32 - 77460 Maavesi 0400 186 400 www.suhosfarmi.fi

KOLEHMAISEN PUUTARHA

Tihusniemi PUH. 040 587 8631 www.kolehmaisenpuutarha.com

Rakennus ja Remonttipalvelu Lehkoset Ky

Tihusniementie 340 77570 Jäppilä p. 0500 651 765

AUTOJEN JA RENKAIDEN MYYNTI Leijukuja 4, VARKAUS 0400-321296

AUTO-SOININEN

Oikopolku 10, 77570 JÄPPILÄ Sirpa Ylönen Puh. 040 510 6022 sirpa@pksirpa.fi

MARKKU VEPSÄLÄINEN - sahausta -soranajoa -kaivurityötä - puutavaran myyntiä Lähesuontie 7, 77570 Jäppilä Puh. 0500 271 360

Ruuhilammentie 102 A 77570 Jäppilä Puh. 0400 768 977 www.multalansora.fi

Ruuhilammentie 968 77570 Jäppilä Puh. 0400 151 016 www.vesidrink.com

Verhoilusalonki PÄIVI KURONEN 040 8231652

www.verhoilusalonki.fi

Juséliuksen mausoleumi

Sijaitsee Käppärän hautausmaalla muutaman kilometrin päässä Porin kauppatorilta ja se on yksi Porin suosituimmista nähtävyyksistä. Mausoleumi kuuluu Porin kansalliseen kaupunkipuistoon.

Mausoleumin rakennutti liikemies Fritz Arthur Jusélius 11-vuotiaana tuberkuloosiin kuolleen tyttärensä Sigridin viimeiseksi leposijaksi. Sigridin ja Fritz Arthur Juséliuksen sarkofagit ovat mausoleumissa nähtävillä. Sigridin äiti ja sisko on haudattu Pienen Kappelin läheisyyteen sukuhautaan. Juséliuksen toisen vaimon hauta on myös Pikku kappelin läheisyydessä ja kolmas vaimo mausoleumin pihamaalla.

Porin Reposaari

Tunnetaan kavereiden kesken nimellä Räpsöö. Meren äärellä uinuvat värikkäät puutalot ja hiljaiset kadut ehtivät lyhyelläkin kierroksella ihastuttaa niin paljon.

Porin Reposaaressa sijaitseva norjalaistyylinen tunturikirkko.

Vuonna 1876 valmistuneen Reposaaren kirkon suunnittelijaa ei tunneta. Tiettävästi kirkon piirustukset tilattiin Tukholmasta. Kirkko on kuusikulmainen ja kellotapuli kahdeksankulmainen.

Olkiluodon ydinvoimala Olkiluodon ydinvoimalaitos sijaitsee Olkiluodon saarella Eurajoella Länsi-Suomessa ja sen omistaa Teollisuuden Voima Oyj (TVO).

Laitoksella tuottaa sähköä kaksi kiehutusvesireaktoria, joiden molempien nettosähköteho on 890 megawattia. Vuosittainen sähköntuotanto on vajaat 15 terawattituntia. Vuonna 2014 tuotanto oli 14,8 TWh, joka on noin 18 prosenttia Suomessa kulutetusta ja noin 23 prosenttia maassa tuotetusta sähköstä.

Olkiluodon kolmas yksikkö on rakenteilla, ja tämän EPR-tyyppisen painevesireaktorin arvioidaan valmistuvan vuonna 2022. Uuden ydinvoimalaitosyksikön toimittaa Areva NP:n ja Siemens AG:n muodostama konsortio. Areva toimittaa reaktorin, ja Siemens vastaa turbiinilaitoksista.

Juséliuksen mausoleumi Tunturikirkko

Sigridin arkku

Uusikaupungin Automuseo

Suomen monipuolisin automuseo. Ihmeteltävää riittää vanhoista kuplavolkkareista Cadillaceihin, veteraanimopoihin ja jopa lentokoneisiin.

Rauma Unescon maailmanperintökohde Vanha Rauma vietti 30-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2021. Vanha Rauma hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin säilyneestä vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.

Eläkeliiton Jäppilän yhdistyksen teatteri retki Äänekosken kartano kievariin 29.6.2022. Kuvat Arvo Levänen

TEKSTI JA KUVAT Eero Kolehmainen

Olkiluodon ydinvoimala

Automuseossa

Kookas puutuoli Voimalan sisältä

Puheenjohtajan mietteitä vuosilta 2019-2022

1 2

Tullessani valituksi Kangasniemen Eläkeliiton puheenjohtajaksi syyskokouksessa 14.11.2018 olin melko vähän tutustunut Eläkeliiton toimintaan. Toimeen piti kuitenkin tarttua ja heti vuoden 2019 alusta pääsimme toteuttamaan vuodelle suunniteltuja tapahtumia. Hallitukseen saimme aktiivisia jäseniä ja heidät toimimaan eri jaostojen vetäjinä ja jäseninä.

Toimintaa oli paljon. Suosittu keskiviikkokerho kokoontui kahden viikon välein. Osallistujia niissä oli ilahduttavan runsaasti. Kuntoa kohotettiin ja ylläpidettiin monin tavoin; sauvakäveltiin, nostettiin kuntoa kuntosalilla, vietettiin ulkoilupäiviä ja pelattiin bocciaa. Miesten omassa äijäkerhossa oli heille mieluista toimintaa. Erilaisia matkoja tehtiin teatteriesityksiin, toukosiunaukseen, sokkomatka ja usean päivän matkoja koti- ja ulkomaille. Kesällä tanssittiin Syvälahden lavalla.

Vuosi 2020 yritettiin aloittaa edellisvuoden tapaan, mutta maaliskuussa korona alkoi rajoittaa kokoontumisia rajusti. Toiminta jouduttiin keskeyttämään kokonaan. Hallitus

3

kokoontui muutaman kerran arvioimaan tilannetta ja pienimuotoinen toukosiunaus pystyttiin järjestämään keväällä. Yhdistyksen juhlavuosi lähestyi ja hallitus päätti aloittaa 50-vuotisjuhlan suunnittelun. Juhlatoimikuntaan saatiin jäseniksi kokeneita, edellisen hallituksen jäseniä. Kotiseutuneuvos Raija Vehmala teki suuren työn kokoamalla yhdistyksen historian sanoin ja kuvin esitettäväksi. Iloksemme juhla pystyttiin järjestämään syksyllä 2021.

Vuoden 2022 alusta olisin jo halunnut luopua puheenjohtajan tehtävistä, mutta jatkajaa ei löytynyt. Korona rajoitti edelleen toimintaa

1. Sauvakävelijöiden reitti kulki tällä kertaa Reissupannuun kahville.

2. Pirjo ja Matti yhdistyksen kesätansseissa Syvälahden lavalla.

ja lisäksi tumma pilvi laskeutui Suomenkin ylle, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Kevään aikana voitiin kuitenkin järjestää kerhoja, kesällä tanssittiin ja syksyllä toiminta jatkuikin jo normaalisti.

Luopuessani nyt puheenjohtajan tehtävistä kiitän kaikkia jäseniä hyvästä yhteistyöstä. Suuret kiitokset myös hallituksessa olleille, sekä monille yhteistyökumppaneille ansiokkaasta yhteistoiminnasta.

Jatkuvaa menestystä yhdistykselle toivottaen Matti Kurki, yhdistyksen puheenjohtaja

Yksi aikakausi takana - tilaa uusille tuulille

Kurkistetaanpa hieman ajassa taaksepäin. Nyt eletään loppuvuotta 2022. Kuusi vuotta sitten eli 2016 minut valittiin Kangasniemen Eläkeliiton hallituksen jäseneksi. Olen toiminut matkavastaavana siitä lähtien.

Aluksi tehtiin enimmäkseen Tallinnan matkoja, yksi keväällä ja toinen joulun alla. Keskikesällä matkakohteena oli Pärnu, Tartto, Saarenmaa ja joitakin muita paikkoja. Tutuiksi tulivat mm. Turin kukkamarkkinat. Pidemmälle suuntautuneita matkoja olivat käynnit Sloveniassa, Islannissa, Lofooteilla ja Portugalissa. Ruskamatkoilla olemme käyneet pari kertaa. Tämän syksyn matka suuntautui Kilpisjärvelle ja piipahdimme myös Norjan puolella.

Sokkomatkat ovat olleet suosittuja. Porukkaa on tullut mukaan jopa parin linja-autollisen verran. Sokkomatkastahan tiedetään etukäteen vain lähtö- ja paluuaika ja -paikka. Retken kohde ja muut kommervenkit selviävät matkan aikana.

Innostusta on riittänyt ja kaikki matkat ovat toteutuneet. Korona yritti sotkea matkusteluamme, mutta toiseksi sekin jäi.

Kangasniemen eläkeliittolaiset toimivat aktiivisesti myös ystäväpalvelussa. Olemme käyneet mm. Vanhustentalolla pitämässä kahvihetkiä. Mukana on ollut usein myös haitarinsoittaja. Ukrainasta Kangasniemelle tulleita ihmisiä olemme käyneet ilahduttamassa paistamalla heille lettuja ja keittämällä kahvia.

1. Sokkomatkalaiset kesällä 2022 Partaharjulla.

2. Portugalin matkalaiset MannerEuroopan läntisimmässä kärjessä

3. Lettukestit Pynnösen marjatilalla Ukrainasta tulleille perheille.

Paikalla on ollut jopa parikymmentä henkilöä. Nämä kohtaamiset ovat olleet hyvin koskettavia hetkiä, kun katsomme näitä nuoria äitejä ja lapsia, jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan.

Jättäessäni tämän tehtävän toivon jatkossakin hyviä matkoja ja runsasta osanottoa.

Antoisaa uutta toimintavuotta toivottelee Pirjo Kurki.

PS. Vierivä kivi ei sammaloidu

Golfpallolle kyytiä Kangasniemellä

Kangasniemellä PuulaGolfissa pelattiin piirin mestaruuskisat 9.8.2022. Kisoihin osallistui 22 pelaajaa (ilmoittautuneita 25) Etelä-Savon eri yhdistyksistä. Kilpailu pelattiin tasoituksellisena pistebogeyna kolmessa sarjassa: naiset ja miehet alle 70 vuotta sekä miehet yli 70 vuotta. Päivä oli lämmin ja kenttä hienossa kunnossa, joten olosuhteet eivät ainakaan vaikuttaneet heikentävästi tuloksiin ja mielialoihin. Paikalle oli saapunut piirin puolesta toiminnanjohtaja Juhani Sihvonen, piirin puheenjohtaja Arvo Levänen ja paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Matti Kurki, jotka avasivat tilaisuuden ja toivottivat pelaajat tervetulleiksi PuulaGolfiin.

Naisten sarjan voitti Taina Vuojolahti, yli 70-vuotiaiden miesten sarjan voitti Pekka Sivén ja alle 70-vuotiaden miesten sarjan Martti Vuojolahti. Kaikki voittajat pelasivat kotikentällään ja edustivat Kangasniemen yhdistystä.

TULOKSET

Naiset

1. Taina Vuojolahti 40 pb (Kangasniemi), 2. Merja Alisalo 37 pb (Kangasniemi) ja 3. Tuija Sivén 33 pb (Kangasniemi)

Miehet yli 70v

1. Pekka Sivén 39 pb (Kangasniemi), 2. Valkonen Risto 38 pb (Kangasniemi) ja 3. Laitinen Auvo 32 pb (Juva)

Miehet alle 70v

1. Vuojolahti Martti 41 pb (Kangasniemi), 2. Heiskanen Kari 39 bp (Mikkeli) ja 3. Kemppi Juha 35 bp (Kangasniemi), joka voitti myös scratchin eli selvitti kilpailun vähimmillä lyönneillä (86 lyöntiä).

Lisäksi palkittiin sarjojen ”epäonnistujat” pallopaketein. Menestyneille jaettiin piirin mitalit ja tuotepalkintoja, jotka oli toimittanut K-market Puulantori ja PuulaGolf ry. Kilpailun jälkeen nautittiin maittava lounas ja sen jälkeen lähdettiin hyvillä mielin kotimatkalle.

TEKSTI Juha Kemppi, varapuheenjohtaja

Piirin golfkisassa palkitut kuvassa. Ylärivissä vasemmalta oikealle: Risto Valkonen, Merja Alisalo, Juha Kemppi ja Kari Heiskanen sekä alarivissä vasemmalta oikealle: Tuija Sivén, Pekka Sivén, Taina Vuojolahti, Martti Vuojolahti ja Auvo Laitinen.

Kauneus on katsojan silmissä…

Eläkkeelle siirryttyään ihminen kokee elämässään suuren muutoksen. Työssä ollut sosiaalinen piiri vähenee, ja tutuksi tullut toimintaympäristö muuttuu ratkaisevasti. Siksi on tärkeää, että hän löytää uutta tekemistä ja aktiviteetteja elämäänsä.

Eläkeliiton Mikkelin yhdistys hakee jäsenilleen erilaisia, kullekin parhaiten sopivia vaihtoehtoja. Niinpä aloitimme maaliskuussa 2022 kuvataidepiirin, johon osallistuneilla ei tarvitse olla aikaisempaa kokemusta maalaamisesta. Luova toiminta aktivoi osallistujia, ja samalla antaa iloa ja hyvää mieltä.

Tällä hetkellä kuvataideryhmiä on kaksi, ja ne kokoontuvat Estery-talolla joka perjantai klo 12-15. Ryhmiin osallistuminen on ilmaista, ja osallistujilta peritään vain kahvi- ja tarvikemaksu. Osallistujat voivat itse valita tekevätkö he akvarelli-

vai pastellitöitä, tai maalaavatko he akryyli- vai öljyväreillä. Ja palaute tunnin lopuksi on ollut kaikille mieluista. Ryhmiä ohjaavat Sirkka Lindroos ja Juhani Leskinen

Taide tutuksi-toiminta Eläkeliiton Mikkelin yhdistyksellä käynnistyi maaliskuussa toinenkin taideprojekti, Taide tutuksi-toiminta. Se syntyi yhteistyössä Mikkelin yhdistyksen, Monikulttuurikeskus Mimosan ja Eläkeliiton Yhtä köyttä vetämässä-hankkeen kanssa. Toiminnan tavoitteena oli lisätä yhteisöllisyyttä ikääntyneen kantaväestön ja maahan muuttaneiden kesken.

Kevään Taide tutuksi-toiminta Mikkelissä oli pilotti, joka on tarkoitus jalkauttaa myös muualle Suomeen. Toiminta on osallistujille maksutonta.

Taide tutuksi-toiminta on alkanut taas syksyllä, ja mukana on ollut 15 taiteesta ja taiteen tekemisestä innostunutta henkilöä. Ryhmää ovat ohjanneet Mikkelin yhdistyksen Sirkka Lindroos ja Juhani Leskinen. Hanketta ovat koordinoineet vapaaehtoistyön koordinaattori Krista Luukkonen Mimosasta ja projektipäällikkö Anu Kytömäki Eläkeliiton Yhtä köyttä vetämässä-hankkeesta

Mimosassa maalataan joka maanantai

Ohjatun taiteen tekemisen lisäksi ryhmäläiset ovat tutustuneet Etelä Savon kulttuurikohteisiin, taidegalleria GalleriAriin, Mikkelin taidemuseoon ja Taidekeskus Salmelaan. Lisäksi ryhmässä ovat vierailleet taiteilijat Oleg Tchoumag, Hanna Vahvaselkä ja Kaija Pesonen. Syksyllä ryhmä on tutustunut myös taiteilija Reino Järvisen kotigalleriaan.

TEKSTI Juhani Leskinen, Terttu Issukka PIIRROS JA KUVA Juhani Leskinen

LeidiVirtaa ja iloa elämään

Eläkkeellä olevien henkilöiden ikähaarukka vaihtelee noin kuudestakymmenestä sataan vuoteen. Eläkeikäisten houkutteleminen mielekkääseen liikunnalliseen toimintaan on saanut aikaan sen, että on ollut tilaisuus kehittää mielekästä toimintaa vireässä iässä oleville energisille eläkeikäisille, naisille, joita tässä kutsun Leideiksi (Lady englanniksi ”hieno nainen”). Väänsimme Ladyn savolaisittain lausuttavaksi ja kirjoitettavaksi Leidi, mutta virtaa tuli kopiona ”ÄijäVirtaa”- toiminnan nimestä, sillä kaikkea ei tarvitse itse keksiä.

Toimintamme on tullut juuri sopivaan aikaan, kun suuri ikäluokka Leidejä on jäänyt eläkkeelle, ja heillä on ollut tarvetta mielekkääseen naisille sopivaan liikunnalliseen toimintaan.

Toimintamme alkoi kuntosalilla, kun kokoonnuimme kerran viikossa kuntoilemaan. Sitten aloin salilla kysellä, mitä muuta haluaisimme harrastaa yhdessä. Komppasimme ÄijäVirtaa toimintaa, mutta Leidien kiinnostus suuntautui erilai-

seen toimintaan. Niinpä aloitimme keilailun Mikkelissä Keilakukossa. Maanantaisin aloimme heitellä keilapalloa niin että rännit kolisivat, mutta kun olemme jo kolme vuotta palloa heittäneet, kaatojakin syntyy, ja ehkä kilpailuhenkemme on alkanut hieman orastaa. Leidejä on käynyt keskimääri kaksi radallista, eli kymmenestä kahdeksaan Leidiä. Viime vuoden lokakuussa, kun jo saatiin helpotusta koronarajoituksista, eräs Leideistä keilapallon heiton tiimellyksissä ilmaisi, ”kyllä on tylsää, kun ei pääse mihinkään”. No siitäpä me Leidit otimme kopin, ja harrastuksemme jälkeen riensimme matkatoimistoon, ja varasimme matkan Helsinkiin oopperaan Oopperan kummitusta katsomaan. Kylläpä se reissu virkisti meitä mukana olleita. Kuvaan tällä toiminnalla miten ryhmämme toimii, eli hierarkiat ja turha tärkeys on toiminnassamme vieras käsite.

Laviksessa mukaan pääsee tottumattomampikin tanssija Esittelin Leideille ensimmäisenä koronavuonna erilaisia ryhmäliikunnan muotoja, ja ensimmäisenä

oli vuorossa lavis eli lavatanssimusiikkiin sovitettua rytmistä ryhmäjumppaa. Musiikkina soi vanhaa lavatanssimusiikkia, jota tanssitaan eli jumpataan tanssin askelin, valssi, tango, humppa, jenkka, polkka, mm. Koreografiat ovat niin helppoja, että mukaan pääsee tottumattomampikin tanssija.

Ensimmäisten lavisharjoitusten jälkeen alkoivat ankarat koronarajoitukset, jonka vuoksi harrastustoiminta loppui, mutta me Leidit emme siitä lannistuneet, vaan perustimme WhatsApp-ryhmän, johon tällä hetkellä kuuluu lähemmäs viisikymmentä Leidiä. Tässä WhatsApp-ryhmässä ankeina eristyksen aikoina me Leidit jaoimme toisillemme tsemppiä kuvaamalla luontoa ja jakamalla kuvat meidän Leidien silmien iloksi WhatsApp-ryhmässämme. Harrastimme ruoan laittoa ja pataleipäreseptejä alkoi ryhmässämme kiertää, ja näin toivottavasti torjuimme ankarinta eristyksen ajan yksinäisyyttä, jota vasten tahtoamme jouduimme kokemaan.

Olemme onnistuneet Lavisryhmänämme niin, että ryhmäämme on pyydetty esiintymään, kun näytämme hyviltä tanssiessamme yhdessä. Kirjoittaessani tätä juttuani olen vielä eilisen Lavis-esityksemme lumoissa. Esitimme Eläkeliiton Mikkelin yhdistyksen kesäjuhlassa satapäiselle yleisölle Lavis-esityksen, johon kuului kolme kappaletta: Nuoruusmuistoja, Erkki Junkkarinen, Satumaa, Reijo Taipale ja Pikku, pikku bikineissä, Laila Kinnunen, sekä encorena Tico Ticon. Oli mahtavaa olla esittämässä kesäjuhlassamme lavista, kun yleisö oli mukana ja näin vain hymynaamoja yleisömme joukossa. Lavis-harrastuksemme jatkuu taas syksyllä, ja tiedän, että kesäjuhlamme vieraista muutama eläkeläisnainen tulee LeidiVirtaa-ryhmäämme.

Syksyllä aloitimme harrastustoimintamme, johon kuuluvat: maanantaisin keilailu, tiistaisin lavis ja kuntosalivuorot keskiviikkoisin, johon voivat osallistua sekä Äijät että Leidit, torstaisin on Leidien oma kuntosalivuoro. Yhdistyksellämme on paljon muutakin toimintaa, kuin Leidien ja Äijien toiminta.

Jäsenemme ovat kaikki tervetulleita LeidiVirtaa ja ÄijäVirtaa ryhmiin, sillä nämä ryhmät eivät ole suljettuja ryhmiä, vaan toivotamme jäsenemme tervetulleiksi kuhunkin harrastustoimintaan mielensä mukaan. Olen LeidiVirtaa vetäjänä laittanut merkille, kuinka tärkeää on ikäihmisille olla vertaistensa seurassa, ja kuinka tärkeää on ollut ja tulee olemaan vuorovaikutus, jota me

harrastustemme lomassa harjoitamme. Toisten kuuntelu, sekä se että voi puhua omia asioitaan tai mitä kulloinkin on puheenaiheena, tai olla puhumatta mitään ja kuunnella muiden jutustelua, eli annamme kaikkien kukkien kukkia.

Riemullista loppuvuoden aikaa ja aktiivista vuotta 2023.

Suur-Savon Hautauspalvelu Oy

Hannu Mielonen • yrittäjä, HTLH

Tarjoan vuosikymmenien kokemuksella ja vankalla ammattitaidolla kaikki hautausalan palvelut.

Kauttamme on saatavissa myös laadukkaat hautakivet. Suunnitteluohjelman avulla teemme luonnoskuvan juuri Teidän toiveidenne mukaisesta hautamuistomerkistä.

Liikkeessämme on nähtävillä laaja valikoima eri tavoin työstettyjä mallikiviä.

Tervetuloa palveltavaksi!

www.muistoksi.fi

Porrassalmenkatu 24, Mikkeli (Maunukselankadun kulmassa) puh. 040 163 0270 www.suursavonhautauspalvelu.fi hannu.mielonen@suursavonhautauspalvelu.fi

Avoinna ma-pe klo 9.30-15 Muina aikoina sop.mukaan, myös viikonloppuisin

Hannu Mielonen

Esitykset 1.4.2023 asti KULTAINEN VASIKKA

Esitykset 25.2.2023 asti TÄYDELLINEN LAUANTAI Ensi-ilta 12.11.2022 TULITIKKUJA LAINAAMASSA

LIPUNMYYNTI Mikkelin Teatterilla ma-pe 11-17 p. 044 402 1539 liput@mikkelinteatteri.fi

Lippu.fi myyntipisteet kautta maan.

Ryhmävaraukset ma-pe 9-16 p. 044 402 1538 liput@mikkelinteatteri.fi

Marjatta Tiihonen Eläkeliiton Mikkelin yhdistyksen LeidiVirtaa-vetäjä

KUVA Jaana Strandman

Eläkeliiton Mikkelin yhdistyksen vuosi

Mikkelin Seudun yhdistyksen yksi painopistealue on jo vuosien ajan ollut liikunta. Erilaiset liikuntaryhmät ovat liikuttaneet jäsenistöä mm. jumpan, keilailun, kuntosalin, lentopallon ja vesijumpan parissa. Tervetuloa mukaan liikuntaryhmiin, ei ennakkoilmoittautumista: Tiistaisin kuntosali klo 10-11 Raviradantie 8-10; Keilailu joka toinen tiistai (parill.viikot) klo 12-13 Keilakukossa; Jumppa keskiviikkoisin klo 10-11 Jäähallin liikuntasalissa; Vesijumppa perjantaisin klo 12.3013 Rantakeitaassa. Myös erilaiset ulkoiluretket ja varsinkin iltapäivätanssit ovat saaneet hyvin väkeä liikkeelle. Liikunnan tunnetusti kiistattomat hyödyt ovat näin olleet kaikkien halukkaiden ulottuvilla. Ja kun liikuntavastaavana on viimeiset kymmenen vuotta toiminut intohimoinen urheilumies, niin ei kilpai-

Liike on lääke

luihinkaan osallistuminen ole jäänyt taka-alalle. Yhdistyksen jäsenet ovat esiintyneet menestyksekkäästi Eläkeliiton mestaruuskilpailuissa ja piirinmestaruustasolla useissa eri lajeissa. Valtakunnallisesti menestystä on tullut eniten suunnistuksessa ja hiihdossa. Lisäksi mitaleilla on oltu golfissa, keilailussa ja lentopallossa. Lentopallossa on myös saatu mukavasti yhteistyötä naapuriyhdistysten kanssa. Lentopalloturnauksia on järjestetty usean vuoden ajan yhdessä Hirvensalmen, Pertunmaan ja Ristiinan kanssa.

TEKSTI JA KUVAT Ilmo Weide

Eläkeliiton ensimmäisen lentopallomestaruusturnauksen pronssimitalistit. Vasemmalta Ossi Pöntinen, Ilmo Weide, Kari Lampinen, Matti Luukkonen, Heikki Rahikainen ja Ilkka Kalli

Syksyinen ulkoiluretki Kaihulle, jonka uudella nuotiopaikalla makkaranpaistoa, yhteislaulua, juttelua ja mukavaa tunnelmaa.

Mikkelin Seudun yhdistyksen liikuntavastaava Ilmo Weide on kutsuttu suunnistuksen asiantuntijajäseneksi Eläkeliiton kilpailutyöryhmään. Kilpailutyöryhmässä ovat Eläkeliiton edustajina järjestöjohtaja Kirsti Mustakallio ja liikuntasuunnittelija Outi Kokko-Ropponen sekä yhdeksän eri lajien asiantun-

tijaa. Kilpailutyöryhmän tehtävänä on toimia Eläkeliiton virallisten kilpailulajien asiantuntijana, vastata lajien ja kilpailutoiminnan kehittämisestä, myöntää valtakunnalliset mestaruuskilpailut ja huolehtia lajien säännöistä sekä niiden päivittämisestä.

Ilmo Weide Eläkeliiton kilpailutyöryhmään

Ilmo Weide rastilla

Eläkeliiton Etelä-Savon piirin karaokemestaruuskilpailut pidettiin 2.4.2022. Kilpailun järjestäjänä toimi Mikkelin Seudun yhdistys ja kilpailut pidettiin Kulttuuritalo Tempossa Mikkelissä. Yhdistyksemme jäsenet osallistuivat aktiivisesti kilpailuun ja menestystä riitti.

Naisten sarjan +70 voitto tuli Irja Kallio-Korpelalle, joka lähtee edustamaan yhdistystämme Eläkeliiton valtakunnalliseen karaokekilpailuun 22.-23.10.22 Lehmirannan lomakeskukseen. Pronsille sijoittui Airi Elo.

Miesten +70 sarjassa tuli yhdistyksellemme kaksi mitalia: hopealle sijoittui Veikko Elo ja pronssia sai Veikko Partanen

Naisten +50 sarjassa voitto tuli yhdistyksemme Maarit Saariselle, joka lähtee edustamaan yhdistystämme Eläkeliiton valtakunnalliseen kilpailuun Lehmirantaan. Hopealle sijoittui Margit Lappalainen.

Karaokekilpailun tuloslista löytyy sivulta 86.

Eläkeliiton valtakunnalliset karaoken mestaruuskilpailut Mikkelissä 16.-17.10.2023

Yhdistyksemme varapuheenjohtajan Jukka Korpelan aloitteesta Etelä-Savon piiri on anonut Eläkeliiton vuoden 2023 valtakunnallisia karaoken mestaruuskilpailuja Mikkeliin. Eläkeliiton hallitus on myöntänyt karaoken valtakunnalliset mestaruuskilpailut Etelä-Savon ja Karjalan piirien järjestettäväksi. Kilpailut järjestetään Mikkelissä hotelli Vaakunassa lokakuun 16.-17. päivinä. Järjestelyiden päävastuu on Etelä-Savon piirillä. Karjalan piiri tukee omalla osaamisella järjestelyjä. Mikkelin Seudun yhdistyksen Jukka Korpela toimii kilpailunjohtajana.

jestetään keskiviikkoisin Mikkelissä Hiihtomäen lavalla ja tulevana talvikautena Kulttuuritalo Tempossa torstaisin klo 12-15.30 seuraavasti: 13.10. Jarmo Rannan tahdissa, 10.11. Arto Kivekäs & Hannu Auvinen viihdyttävät ja 8.12. Jonni Takala, 12.1. Pasi Suikkanen Duo, 9.2. Amorosa/Jukka Korpela, 9.3. Seija Irmeli/Janne Ikonen,

Tanssiessa omien havaintojen kuin myös tutkimusten mukaan fyysinen kunto kohenee, tasapaino petraantuu, aivotoiminnot terävöityvät, hengitys paranee ja stressi lievenee.

Mikkelin Seudun yhdistys on onnistuneesti järjestänyt tansseja taas koronavuosien jälkeen. Tanssijat ovat löytäneet tanssin myötä sosiaalisen kanssakäymisen ja liikunnan riemun. Kesäkautena tansseja jär-

6.4. Timo Haclin humppakuningatar Merja Kuisma, 4.5. tanssitaan myös, mutta orkesteri selviää myöhemmin. Tanssilippu sisältää perinteisesti kahvin ja kahvileivän. Uutena asiana olemme sopineet muiden tansseja järjestävien yhdistysten kanssa, että klo 12-13 on miestenhaku, klo 13-14 naistenhaku ja klo 14-15.30 sekahaku. Tervetuloa viettämään iloinen iltapäivä tanssin, seurustelun ja liikunnan merkeissä.

TEKSTI JA KUVAT Jukka Korpela

Tanssivastaavana jo vuosia toiminut Sirpa Mustonen luovuttaa tehtävät vuoden vaihteessa Jukka Korpelalle.

TEKSTI JA KUVAT Jukka Korpela

Tanssin taikaa

Karaokekilpailun tuomaristo vas. Eija Paavilainen, Janne Ikonen, Sari Loisa

Teneriffan talvi on kuin Suomen kesä

Olemme olleet monilla matkoilla. Euroopassa ei ole monta maata käymättä. Tosin matkat eivät ole olleet pelkästään eläkeläisten, niihin on osallistunut työikäisiäkin. Matkojen onnistumiseen vaikuttaa ratkaisevasti vastuullinen, hyvän palvelun matkatoimisto, jonka apua kannattaa käyttää. Matkoilta ja tapahtumista jää aina yleensä kivoja muistoja myöhemminkin muisteltavaksi (jos muisti vielä toimii).

Oma viimetalvinen matkamme suuntautui Teneriffalle, jossa olimme kuukauden. Oli helppo lähteä, kun bussi otti kyytiin kotipaikkakunnalta, vei lentoasemalle ja myös toisin päin. Oli vielä korona-aikaa,

joten mukana piti olla rokotuksista todistus, jota tarkastettiin lentoasemilla. Vietimme vaimon kanssa kuukauden Cesar hotellissa Puerto Santiacossa (all inclusive). Tarjoiluja ei tarvinnut lähteä hakemaan mistään kauempaa. Olin jo viidettä kertaa samassa paikassa, joten paikat olivat tuttuja. Hotellissa pidettiin hyvää huolta terveydestä. Ravintolaan mennessä piti olla maski ja myös siellä liikkuessa. Lämpö mitattiin aina ovella. Sisällä oli pidettävä maskia, paitsi omassa huoneessa.

Pian meille kehittyi päivärutiini. Aamiaisen jälkeen lähdimme parin tunnin kävelylenkille. Lounaan jälkeen Matka-Mainion toimistosta lainattuja kirjoja lukemaan tai

uusien ystävien kanssa korttia pelaamaan. Ja mihinkään ei ollut kiirettä. Ennen päivällistä vaimolla oli puolen tunnin uintiurakka tilavassa uima-altaassa. Itse löhöilin altaalla. Ruokailun jälkeen iltaravintolaan viettämään aikaa ja seuraamaan ohjelmia tai seurustelua ystävien kanssa. Matkalla tulee aina uusia ystäviä. Tosin, usein tulee matkalla myös ongelmia. Niin minullekin, kun tarvitsemani lääke jäi kotiin. Niinpä läheiseltä lääkäriasemalta saatiin uusi resepti ja apteekista lääkkeet. Tarvittaessa apua aina löytyy. Matkatoimisto auttaa, vaikka ei itse olisi kielitaitoinenkaan. Tulevana talvena taas katkaisemaan talven pakkaset... Tuumailee matkailuun hurahtanut Tapio Hurskainen.

Matka Teneriffalle alkaa

Aamu-uinnilla riittää tilaa

1 3

5

Yhdistyksemme perinteinen kotiseutu- ja kulttuurimatka 10.8.2022 suuntautui vanhaan Porvooseen

Ensimmäinen tutustumiskohde oli Porvoon tuomiokirkko. Kirkon opas piti meille 15 minuutin esityksen kirkon historiasta. Kirkon rakentamisvuosi on 1400-luku useassa vaiheessa, suunnittelija on Pernajan mestari Carsten Nubuhr. Seuraavaksi tutustuttiin kauppias Holmin taloon ja Raatihuoneeseen. Kauppias Holmin talo on valmistunut 1763 ja toimii nyt museona. Holmin taloon on sisustettu varakkaan 1700-luvun porvoolaisen kauppiaan koti. Oli mielenkiintoista tutustua 1700-lu-

vun asumiseen ja elämään. Porvoon raatihuone on valmistunut 1764. Raatihuoneessa on pysyvät näyttelyt, jotka esittelevät Itä-uudenmaan historiaa jääkaudelta 1700-luvulle. Ruokailun jälkeen suuntasimme nukkemuseoon. Ihmettelemistä riitti, leluja ja nukkeja oli mahtava määrä. Museon ovat perustaneet Evi ja Jorma Söderlund 1974. Viimeinen kohteemme oli Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin koti. Runebergin kodista tehtiin museo 1882. Museo on yksi Por-

2 4 ILOA ELÄMÄÄN! – ELÄKELIITON ETELÄ-SAVON PIIRIN VUOSILEHTI 2023 47

voon suositumpia ja tunnetumpia nähtävyyksiä. Museossa on näytillä Runebergin perheen huonekaluja, taideteoksia, viherkasveja, astioita ja vanhoja metsästysaseita. Oli mielenkiintoinen tutustumiskohde. Viimein oli lähtökahvien aika, jotka nautittiin Cafe Cabriolessa. Päivä oli historian täyteinen ja vanha Porvoo kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen tutustumiskohde.

TEKSTI JA KUVAT Aila Hänninen

Lehmirannan matka 31.5.- 2.6.2022

Yhdistyksemme oli jo aikaisin keväällä päättänyt suunnata kesäretkelle Lehmirantaan Eläkeliiton omaan lomakeskukseen Saloon. Matkalle lähdettiin Kososen bussilla Mikkelin Matkakeskuksesta tiistaina klo 9,00 aamulla. Lehmirannassa oltiin klo 15 paikkeilla. Majoituttiin, ruokailtiin, osallistuttiin tuloinfoon ja lomakeskuksen esittelyyn. Iltaa vietettiin kylpyläosastossa saunoen ja uiden sekä ympäristöön tutustuen. Myöhemmin illalla oli mahdollisuus tulla juhlasaliin kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan.

Keskiviikkona 1.6. aamiaisen jälkeen bussi suuntasi oppaan opastuksella Naantalin Kultarantaan. Sää oli kolean tuulinen, muttei onneksemme sateinen. Kultarannassa opas olikin jo odottelemassa ryhmäämme. Kultarannan puutarhan esittely oli matkamme kohokohta, koska meistä monikaan ei ollut siellä koskaan vieraillut. Oppaamme kertoi Kultarannan historiaa ja sen eri vaiheita sekä puutarhan eri vaiheita. Puutarha oli ihana, vaikka kesäkukat eivät vielä kukkineetkaan. Puutarhassa oli

myös esillä taideteoksia sekä hauskaa tuohitaidetta. Kultarannan jälkeen kahvittelimme Naantalin Merisalissa, kiertelimme lähipuoteja. Bussimme vielä kierteli Naantalin kaupunkia palatessamme Lehmirantaan. Kultaranta-päivä oli erittäin antoisa. Palattuamme Lehmirantaan, ruokailimme ja vietimme iltaa. Nautimme kylpylän palveluista sekä myöhemmin illalla juhlasalin ohjelmasta osallistuen karaokeen, kuunnellen musiikkia tai tanssien.

Torstaina 2.6. olikin aamiaisen jälkeen kotiinlähdön aika. Ystävällinen bussikuskimme ajelutti meitä kotimatkalla Salon kaupungissa, jossa näimme presidenttimme Sauli Niinistön kodin sekä koulun. Kotimatkalla poikkesimmme vielä Muurlan Lasin Shopissa ostoksilla. Kotimatkalla pidettiin arpajaiset. Palkintoina oli Lehmirannan lahjoittama lomalippu, myös muita lahjoja sekä Muurlan myymälästä saatuja tuotteita. Kotimatkalla Mikkeliin pidimme vielä pienen ruoka/kahvitauon Vierumäellä. Kyllä ”kannatti” lähteä Lehmirantaan pienelle lomamatkalle ja tuli vielä nähtyä Kultarannan Puutarha sekä vähän Varsinais-Suomen maisemia. Tällaiselle retkelle lähdetään toistekin !

TEKSTI JA KUVAT Marita Forss

Matkalla Lehmirantaan

Lehmirannan lomakeskus

Naantalin Kultarannan kauniita maisemia

Tule vapaaehtoiseksi

Mikkelin Seudun yhdistyksen vapaaehtoisvastaava Maija Tullinen kertoo, että vapaaehtoisten joukkoon tarvitaan aina uusia vapaaehtoisia. Ota yhteyttä Maijaan puh. 040 702 6426, niin hän kertoo tarkemmin, mitä vapaaehtoistoiminta pitää sisällään.

Maija on osallistunut aktiivisesti yhdistyksen moniin erilaisiin vapaaehtoistehtäviin lähes 20 vuoden ajan. Hän kertoo, että vapaaehtoistoiminnassa mukana oleminen tuo elämään rutiineja sekä itsensä merkitykselliseksi ja tarpeelliseksi kokemisen tunteita. Hän kertoo toimineensa mm. yhdistyksen tansseissa lipunmyyjänä jo kuudentoista vuoden ajan ja toimii edelleenkin. Tuuraajaa hän ei ole montaakaan kertaa tarvinnut.

Vapaaehtoistoiminnan keskeisiä muotoja ovat vierailut juttu- ja ulkoiluseuraa kaipaavien vanhusten luona. Virkistävien tilaisuuksien ja tuokioiden järjestäminen esimerkiksi paikallisissa hoivakodeissa tuottaa monille iloa. Yksinäistä vanhusta ilahduttaa vaikkapa puhelinsoitto ja kuulumisten kysyminen, sanoo Maija. Vapaaehtoisen tehtävä on toimia tukena ja kanssakulkijana. Läsnäolo ja kuuntelu ovat tärkeitä. Eleet kertovat kuuntelusta: hymy, nyökkäys, avoin asento, rauhalliset liikkeet ja kiireetön olemus sekä juttelu tavallisista asioista.

Yhdistyksen vapaaehtoistoiminnan ulkoilutustehtävässä Maija Tullisen parina toimii Mirja Särkkä. Aiemmin he ovat toimineet ulkoilutustehtävissä Suonsaaren vanhainkodissa ja Pappilanpuistossa, nyt Veteraanipuistossa. He ulkoiluttavat vuorovii-

koin Veteraanipuiston 91-vuotiasta asukasta Aili Karhusta. Aili on erittäin tyytyväinen mahdollisuuteensa saada apua ja seuraa ulkoiluun. Hän tarvitsee apua päällysvaatteiden pukemisessa, joten yksin hän ei pysty lähtemään ulos. Kävely sujuu mukavasti omaan rauhalliseen tahtiin rollaattorin ja vapaaehtoisulkoilut-

tajan avustuksella. Levähdyspaikalla Ailin, Mirjan ja Maijan seuraan liittyy myös Veteraanipuiston ylimmän kerroksen asukas Eino Holopainen. Juttua syntyy, hymyä ja naurua riittää.

TEKSTI JA KUVAT Hilkka Karjalainen

Veteraanipuiston palvelutalon asukas Aili Karhunen ja vapaaehtoisulkoiluttajat Maija Tullinen ja Mirja Särkkä (vas.)

Lepotauko on paikallaan ulkoilureissulla: vas. Mirja Särkkä, Veteraanipuiston asukas Eino Holopainen, Maija Tullinen ja Veteraanipuiston asukas Aili Karhunen

Korsumuseo Veteraanipuistossa

Veteraanipuisto perustettiin Mäntyharjun Rintamaveteraanien v. 1993 tekemän aloitteen pohjalta. Puisto avattiin Mäntyharjun 400-vuotisjuhlavuonna 21.6.1995. Puiston tarkoituksena on kertoa veteraanien työn merkityksestä tuleville sukupolville. Veteraanipuiston toteuttamisesta vastasivat Mäntyharjun kunta, Puolustusvoimat, Koneveisto Rautio, Mäntyharjun Rintamamiesveteraanit ry ja Mäntyharjun Sotainvalidit ry. Pääesikunnan pioneeriosasto laati suunnitelmat ja rakennepiirustukset puistoon rakennettavista linnoitteista. Sen perusteella puistossa on osuman kestävä kahden ryhmän korsu, pst-tykin avopesäke ja edellisiä yhdistävä taistelu- ja yhdyshauta. Varsinaisen rakennustyön suorittivat Savon ja Karjalan Prikaatien

upseerit, pioneerit ja varusmiehet. Puolustusvoimat lahjoitti puistoon muistokiven, joka on yksi salpalinjan panssariestekivistä Lappeenrannasta. Korsumuseossa on esillä paljon sodanaikaista esineistöä, joka on saatu lahjoituksina vuosien varrella. On puhdetöitä, kirjeenvaihtoa rintamalta, sotilaspukuja, aseita, polkupyörä, kunniamerkkejä ja paljon kirjallisuutta ym. nähtävänä. Myös veteraanien rintamalla ottamia kuvia on esillä ja kuvia on myös suojelukuntatoiminnasta. Lotta Svärd -järjestön esineistöä ja yksi lottapuku on myös esittelyssä. Korsuun sisälle astuessaan huomaa tulleensa historian havinaa väreilevään kohteeseen. Armeijan käyneille monet esineet ja kuvat kertovat paljon enemmän kuin meille muille. Korsumuseo sijaitsee Mäntyharjuntien

varrella lähellä Mäntyharjun kesäteatteria ennen Taidekeskus Salmelaa Mikkelistä päin tultaessa. Avoinna museo on yleensä samaan aikaan kuin Salmelan näyttely on auki, joskin eri kesinä aukiolopäivät ovat hieman vaihdelleet, mutta ainakin viikonloppuisin museo on auki klo 12 - 18. Museo on avoinna pääosin eri yhdistysten vapaaehtoisvoimin. Tällaisia museoita ei tiettävästi ole kovinkaan monta Suomessa, joten se on alueemme väelle tarjolla oleva erikoisuus ja melko helposti saavutettavissa. Suosittelemme lämpimästi tutustumaan kohteeseen, kun liikutte näillä main!

TEKSTI Liisa Louhivuori KUVAT Anja Aaltonen ja Liisa Louhivuori

Pankapolku rakennettiin talkoovoimin luonnossa liikkujien iloksi

Pertun kyläyhdistys rakensi talkoovoimin Pankapolku-luontopolun. Polku seuraa pääosin Pankajoen vartta Pieniveden ja Peruveden välillä. Polun kokonaispituus on noin 4,5 kilometriä. Polku koostuu kahdesta osasta ja kulkee osittain asuinalueella Pankalammen ohitse.

Eläkeliiton Pertunmaan yhdistyksen jäsenet ovat innokkaita talkoolaisia. Kesällä 2021 raivaussahat, vesurit ja suokuokat heiluivat ahkerien talkoolaisten käsissä, maastoon raivattiin polkua reilun neljän kilometrin verran. Vehkosuontien puoleinen noin kilometrin pituinen polku jatkuu Jokitietä ja Pankalammen rantaa seurailevaa Pankalammenraittia pitkin. Toinen Pankajokea myötäilevä osuus alkaa vanhan meijerin takaa. Polkua on raivattu useammissa talkoissa, lopputuloksesta saamme kiittää innokkaita talkoolaisia.

1960-luvulla ojitetun Vehkosuon ojien yli asennettiin talkooporukan verstaalla valmiiksi rakentamat sillat

kulkua helpottamaan. Polun viitoitus ja Urheilutalo Kisarannan takana oleva uimarannan nuotiopaikka toteutettiin myös kesän 2021 kuluessa. Kaikki tehtiin yhdessä talkoovoimin.

Syyskesällä 2022 Pankapolulle pystytettiin luontotauluja, jotka kuvaavat ympäröivän luonnon elämiä ja kasveja. Taulujen sisältö on tehty yhteistyössä XAMKin opiskelijatiimin kanssa. Polun päihin pystytetyt karttataulut helpottavat polun kulun hahmottamista. Karttatiedot löytyvät myös kunnan nettisivuilta.

Patikointi on oivallista liikuntaa myös ikäihmisille. Epätasaisella polulla kuljettaessa joutuu harjoittelemaan tasapainoilua, ja eri lihasryhmät joutuvat töihin. Polku on kuljettavissa ympäri vuoden, siitä innokkaat patikoijat pitävät huolen. Polku tykkää kulkijoista, se aina vain paranee patikoijien jalkojen alla.

TEKSTI Kaija Montin

KUVAT Kaija ja Markus Montin

Talkooporukkaa tauolla Kisarannan nuotiopaikalla

Luontotaulujen asennus tehtiin porukalla

Polun varrella on paljon ojia, sillat helpottavat kulkemista

Pankapolun raivaus suolle oli hikistä hommaa

Mökkimiljöömme Pertunmaalla tuntui 20 vuoden oleskelun jälkeen jo kovin tutulta. Eläkepäivien koittaessa alkoi ajatus syyskuukausien viettämisestä etelän valossa ja lämmössä houkutella, ja ystävien vinkistä päädyimme lokakuussa 2015 Espanjan Fuengirolaan kahdeksi kuukaudeksi. Vuokra-asunnon löysimme suomalais-espanjalaisen firman ja netin kautta kätevästi. Ensimmäisen syksyn jälkeen olimme jo kokeneempia ja seuraavan asunnon osasimme valita mieluisammasta paikasta meren ääreltä. Siihen olemme jääneet useammaksi syksyksi. Ykkösasia viihtymiseen on luonnollisesti hieno sää, lämmin, mutta syksyllä harvoin helteinen.

Rantaelämää

ja harrastuksia

Rantaelämää ja mereen pulahtelua voi harrastaa ainakin marraskuun loppupuolelle asti. Kävelyretkiin ja patikointiin on lähes rajattomat mahdollisuudet rantakaduilla tai vuoristossa. Liikunta- ja peliporu-

koita riittää halukkaille. Kulttuuritapahtumia ja retkiä lähiseudun kaupunkeihin ja nähtävyyksiin järjestetään lähes päivittäin.

Juna- ja bussiyhteydet esim. Malagaan ovat helppoja ja edullisia. Kaupungissa toimiva suomalainen aikuisopisto Sofia tarjoaa mm. espanjan opiskelua, liikuntaa, luentoja jne.

Pelkkää ”turistielämää” ei tietenkään jaksa koko ajan viettää. Arkielämänsä jokainen rytmittää tavallaan. Kaupassa käynti, ruuanlaitto, siivous ja pyykit eivät häviä elämästä ulkomaillakaan. Paikallisen television katselu on avartavaa ja päivänokosetkin ovat välillä tarpeen! Koti-ikävän pitävät loitolla perheen jälkikasvun ja ystävien vierailut.

Hintataso Espanjassa on tunnetusti Suomea edullisempi, ja Mercadonan kauppakassin hinta ilahduttaa joka kerran. Suomalaisia liikkeitä ja palveluja löytyy myös niitä tarvitseville. Espanjan kielen opiskelusta ja vähäisestäkin taidosta on asioidessa hyö-

tyä ja iloa, mutta siitä on vielä pitkä matka läheisempään tutustumiseen paikallisiin ihmisiin. Espanjalaisten vilkkaus ja äänekkyys saavat heidät vaikuttamaan avoimilta, mutta perhekeskeisyys on heille tärkeää.

Koti on Pertunmaalla Kun Suomeen palaamisen aika alkaa olla käsillä, huomaakin jo kaivanneensa Pertunmaan mökkiä, josta puolisen vuotta sitten tuli myös vakituinen kotimme. Luonnonläheisyys, metsän rauha ja kesän vehreys Pieniveden rannalla rauhoittavat mielen. Saunominen, leppoisat naapurit ja ystävät, joiden puhetta ymmärtää ilman pinnistelyä, tuntuvat kotoisilta. Kuntokin on kohonnut ja kotikylän mainio harrastustarjonta vetää puoleensa. Vaihtelua ja virikkeitä on saatu syksyn aikana ja kotimaassa niitä on antoisaa muistella. Ja se sama aurinko lämmittää molemmilla rannoilla, niin Välimeren kuin Pienivedenkin!

Eläkeliittolaiset Pertunmaalta sokkoretkellä

Kauniina kesäpäivänä bussillinen Pertunmaan eläkeliittolaisia nousi Pertunmaalla kyytiin, tietämättä, minne oikein mennään. Keula alkoi osoittamaan kohti Hartolaa, mutta sehän ei vielä merkinnyt mitään, sillä vain kaksi hallinnon jäsentä tiesi jotakin määränpäästä.

Bussi pysähtyi Hartolaan Itä-Hämeen museon Koskipään parkkipaikalle, jolloin selvisi ainakin retken ensimmäinen kohde. Kohde on kyllä monille tuttu, mutta selvisi, että melkoinen joukko matkalaisista tuli museolle ensimmäistä kertaa. Museo esittelee Itä-Hämäläistä kartanokulttuuria seitsemän pitäjän alueelta, joista Pertunmaa on yksi.

Päärakennuksen portailla odotteli jo museonhoitaja Vesa Järvinen valmiina kertomaan retkeläisille kaiken kartanon historiasta. Järvinen on jo sukunsa kolmas sukupolvi Koskipään museon esittelijänä. Tätä arvoaan hän julkisesti esitteli paitansa etumuksessa olevalla humoristisella tekstillä ”Lain suojaama muinaisjäännös”.

Läheisemmin meitä pertunmaalaisia kosketti kenties se, että Koskipään perusti museoksi 1929 Maila Talvio, joka elinaikanaan asusteli myös Pertunmaan Nipulissa. Museoalue käsittää upean vanhojen rakennuksien kokonaisuuden, joilla jokaiselle Järvinen tiesi oman historiansa. Koskipää oli Itä-Hämeen suurimpia kartanoita, joka muodostui jo 1500 luvulla.

Tutustuttiin paikkaa, jossa Pertunmaalle vuonna 1928 siirretty kirkko ennen oli. Kirkon siirron osin hupaisetkin vaiheet olivat jo ennestään retkeläisten tiedossa. Maila Talvion roolia kirkon siirron estämisessä muisteltiin. Kirkon paikalla on nyt massiivinen muistokivi.

Monien mielestä retken koskettavin kohde oli Pertunmaan rukoushuoneen rakentajan Markus Pulierin hauta. Hänet haudattiin Hartolan kirkkomaahan 1915, koska Pertunmaalla ei ollut vielä siunattua hautausmaata. Hautakivelle, joka muodoiltaan erottuu ympäristön kivistä, laskettiin muistotekstillä varustettu ruusu.

TEKSTI JA KUVAT Raimo Ulmanen

Itä-Hämeen museonhoitaja Vesa Järvinen otti pertunmaalaiset vieraat vastaan museon verannalla.

Yhdistyksen puheenjohtaja Raija Ulmanen ja varapuheenjohtaja Raili Toivonen laskivat muistoruusun Markus Pulierin haudalle.

Meillä kaikilla on omat unelmamme, jotka antavat voimia jaksamaan myös ne vaikeat päivät elämäntiellä täällä maan päällä kohti ikuista rauhaa taivaassa.

Mennään kohti omia unelmiamme, eikä kysellä toisilta miten pitäisi elää, mikä olisi järkevää.

Niin myös minulla on ollut unelma, jonka täyttymistä olen odottanut yli 47 vuotta. Elin kohti sitä, joka vuosi. Sain kuin ihmeen kautta omakseni Kanadassa syntyneen maailmanluokan orin, nimeltään Was It A Dream. Astutin sillä omat kasvattamani kaksi ihanaa tammaa. Yritys palkittiin, keväällä syntyi pirteä tammavarsa, ja kuukauden

kuluttua oripoika, oikea elohopea. Tammat ovat hoitaneet pienet tosi hyvin. Laitumella on melkoista ilottelua ja vauhtia kaikilla. Aina kun vihellän ja kutsun, tulee sadankin metrin päästä vastaan ihana pieni hirnahdus. Kyllä siitä saa vanha pappa joka päivä hyvää mieltä ja voimia elää kohti uusia unelmia raveihin

menosta. Jos rupean kirjoittamaan kaikki tulevat unelmat, siihen pitäisi varata näitä lehtiä kannesta kanteen ainakin viisi!

Ensi vuonna lisää pieniä muistoja.

Hevosmies korvesta

LOMAMÖKIT

Tanssi ja liikunta elämänilon lisääjinä!

Pieksämäen kaupunki on panostanut viime vuosina asukkaidensa ja vierailijoiden liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksiin eri ikäluokat huomioiden. Esteettömät reitin ovat osa tätä kehitystyötä. Rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkuville on Pieksämäellä tarjolla kolme esteetöntä reittiä. Ne johdattavat tutustumaan kaupunkimaiseen lehtometsään, harju- ja järvimaisemaan sekä suoluontoon.

Kaupungin keskustassa Hiekanpään virkistysalueella on esteetön reitti, jossa 400 metrin mittaiset esteettömät pitkospuut alkavat Hiekanpään metsäpuutarhasta ja kulkevat luonnontilaisen lehtometsän halki. Elämyksellisen luontoreitin varrella on levähdyspaikkoja, joissa voi tarkkailla metsän kasvistoa ja eläimistöä.

ESTEETTÖMISTÄ reiteistä pisin löytyy Partaharjusta. Yhteen suuntaan 1,9 kilometrin reitti vie Salvonen-järven rantaa myötäillen Partaharjukeskuksesta Pieksän Ladun ylläpitämälle Ladun majalle. Reitistä kilometri on puubaanaa, muu osuus kivituhkaa. Reitin varrella on useita penkki- ja pöytäryhmiä sekä nuotiopaikkoja.

Suoluontoon pääsee tutustumaan yksityishenkilön toteuttamassa Paltasen esteettömässä suopuistossa, joka sijaitsee 16 kilometriä keskustasta Järvisuomentien varressa. Leveä ja miellyttäväkulkuinen reitti on tehty pääsääntöisesti siten, että kaksi pyörätuolia mahtuu ohittamaan toisensa. Reitin varrella pääsee kalastamaan esteettömillä kalastuslaitureilla. Käytössä on laavu ja nuotiopaikka polttopuineen sekä pöytäpenkit eväiden syöntiin.

Myös tanssin on todettu parantavan elämänlaatua sekä fyysisesti että aivojen motoriikkaa kehittävien ja ylläpitävien osien aktivoinnin kautta. Kesän tanssit Jäppilän Salmen lavalla alkavat olla takana päin, mutta tanssit jatkuvat talvikaudella Pieksämäen Veturitorilla. Pyörähtelyn lomassa tapaa myös tuttuja ja mieli virkistyy aivan huomaamatta. Vetreyttä ja hyvää mieltä samassa paketissa. Tervetuloa parketille!

Pieksämäen kaupunki

Etelä-Savon piirin rantaongintakisan kuvat. Kisat pidettiin 1.9 Partaharjukeskus, Salvosen järven rannalla, Pieksämäellä. 1. Kaikkiaan 19 osallistujaa.

Juhlayleisöä. 3 6 12 ILOA ELÄMÄÄN! – ELÄKELIITON ETELÄ-SAVON PIIRIN VUOSILEHTI 2023 62

50-vuotisjuhla 23.4.2022 pidettiin Partaharjukeskuksessa, Pieksämäellä 7 8 9

7. 2 5 11

8.

Kultaisten ansiomerkkien saajat, Teuvo Toivanen ja Heljä Ikonen.

Hopeisten ansiomerkkien saajat oikealta Raimo Matilainen, Mikko Taipalkoski, Sirkka-Liisa Saastamoinen, Matti Laamanen, Paula Laamanen, Lea Matilainen, Raija Nykänen ja Terttu Saramäki. Ulkoilu- ja liikuntapäivä Nuuvinniemessä 24.5.2022

Hallituksen tervehdys!

Kuin karhu pesästään heräili Puumalan yhdistys toimimaan koronarajoitusten jälkeen. Pikkuhiljaa toiminta lähti käyntiin keväällä 2022. Ensin kokoonnuttiin harvakseltaan suojatusti ja myöhemmin jo vapaammin uskaltauduttiin erilaisiin aktiviteetteihin. Erityisen mielenkiintoinen oli perheterapeutti Eija Himasen luento Lähi- ja parisuhteet. Keskustelua ja naurua oli Ystäväpirtti tulvillaan. Saimme osallistua Tupperware- ja vaate-esittelyyn ja katsauksen Apunen-toimintaan kevään aikana. Syksyn aikana Norppalaavulla oli vieraina Eläkeliiton Ristiinan yhdistys ja vanhusten viikolla saimme osallistua palvelutehtäviin yleiseen ulkoilutapahtumaan Norppalaavulla. Olipa meillä OP Suur-Savon edustaja kertomassa muuttuneista pankkipalveluista. Kokeiltiin jopa tanssien järjestämistä. Nämä muutamia esimerkkejä monipuolisista kerhotapaamisista.

Hallitus on kokouksissaan kantanut huolta jäsenistön aktivoinnista pitkän tauon jälkeen. Samalla on pohdittu uusien jäsenten hankintaa. Aktivointi- ja jäsenhankintatapahtuma

pidettiinkin Hurissalon kylätalolla. Ohjelmassa oli ohjaaja- näyttelijä Tarja Pyhähuhdan esitys ikääntyneen elämästä. Se oli virkistävä kurkistus omaan itseen ja kaikki saimme yhdessä nauraa kommelluksille. Asiaohjelmana oli Puumalan uuden kulttuuri- ja hyvinvointijohtaja Anna-Mari Summasen esittäytyminen ja kunnan hyvinvointipalvelujen esittely.

Myös toiminnan kehittämiseen ja toimintatapoihin on hallituksessa kiinnitetty huomiota. Vuoden aikana on panostettu tiedottamiseen lehti-ilmoituksia lisäämällä, kotija facebook- sivuja aktivoimalla ja tekstiviestein muistuttamalla tapahtumista. On opeteltu työnjakoa yhdistyksessä ja verkostoitumista paikallisesti. Pienen paikkakunnan haaste onkin eriytyneet pienet yhdistykset. Löytyisikö sopiva yhteinen toimintatapa jatkossa kaikille eläkeläisille?

KOKOONTUMISTILOJEN muutos on tullut esille konkreettisesti. Aiemmin kokoonnuttiin Ystäväpirtissä, joka on nyt käytöstä poissa ja jouduttiin etsimään uudet kokoon-

tumistilat. Uusi tila löytyi kunnantalolta. Kunta antaa veloituksetta valtuustosalin käyttöön yhdistyksille. Tämä on hyvä osoitus hyvästä yhteistyöstä kunnan kanssa. Tilojen tulisikin olla hyvin saavutettavissa olevat.

Kysymyksiä on kuitenkin ilmassa. Miten innostamme ihmisiä liittymään yhdistyksen toimintaan mukaan? Mikä toiminta kiinnostaa uusia eläköityviä? Vinkkejä tulee vähän hallituksen tietoisuuteen. Se tiedetään, että aktiivista toimintaa odotetaan. Matkoja- ja erilaisia virkistäviä tilaisuuksia toivotaan entistä enemmän. Tuleva vuosi tuo toivottavasti mahdollisuuksia yhteisiin matkoihin entistä enemmän.

Yhteistyöllä toiminta saadaan aikaan, ei yksin yrittäen. Yksinäisyys syö ihmistä, siksi tarvitaan yhteisiä tapahtumia. Sen olemme todenneet, että toinen toistaan tarvitsee. Tulkaa mukaan toimimaan ja toimintaan. Jokainen voimiensa mukaisesti.

Eläkeliiton Puumalan yhdistyksen hallitus

Ajatuksia Äijätoiminnasta!

hoja on nyt yli sata (100) kpl. Äijäkerhot ovat osa paikallisyhdistyksen toimintaa. Eläkeliiton Etelä-Savon piirin alueella toimii viime tiedon mukaan 8 äijäkerhoa. Pieksämäelle on syyskuussa perustettu uusin Äijäkerho, joka aloittaa toiminnan syksyn aikana. Ryhmän nimiristiäiset on vielä pitämättä.

Mielikuvitus valloilleen ja uusia ideoita toimintaan!

Äijäryhmissä on lupa olla avoin omalle minälle ja kertoa omista tuntemuksista, kokemuksista ja voi olla vakuuttunut, että kerhossa kerrottu ei lähde porstuan puolelle eikä ovesta ulos!

Ikääntyvä mies kaipaa kaveruutta!

Monelle miehelle tulee yllätyksenä, kuinka vaikeaa eläkkeelle jääminen on! Usein hyviä kaverisuhteita on syntynyt työyhteisössä ja ne hiipuvat työsuhteen loputtua. Eläkkeelle siirtyminen on helpointa niille miehille, joilla on olemassa jo jotain aikaisemmin suunniteltua toimintaa, esim. uusi työelämä pienyrittäjänä, kesätalkkari- tai muu vastaava työ tai vapaaehtoistyö jossain järjestössä. Sosiaalista kanssakäymistä alkaa kaivata jo viimeistään vuoden kuluttua eläköitymisestä. Yksin asuvat kaipaavat myös toimintaa toisten kanssa. Silloin parasta on liittyä johonkin ryhmään, joka kokoontuu säännöllisesti. Ryhmässä säännöllinen toiminta on mielekästä ja tuo vaihtelun arkirutiineihin ja on asia, mitä odottaa.

Eläkeliitto on lanseerannut vuonna 2016 Äijävirtaa- miesten oma juttu nimellä olevan miestoimintaan keskittyvän mallin STEA-rahoituksen turvin. Eläkeliitto koulutti ryhmyreitä eri yhdistyksiin noin sata. Suomessa Eläkeliiton jäsenyhdistyksissä aktiivisesti toimivia ker-

Äijäkerhoon liittyjän ei tarvitse olla minkään yhteisön jäsen, vaan on tervetullut ilman yhteisöjäsenpaineita. Äijäryhmissä ei kysellä säätyjen perään tai sosiaalinen asema ei saa olla este, vaan kaikki äijät ovat tervetulleita. Ryhmässä jätetään politiikka ja uskonto muihin keskustelufoorumeihin.

Mitä äijäkerhossa tehdään?

Kerho toimii niin kuin jäsenet yhteisesti päättävät toiminnastaan. Muutamia esimerkkejä: keskustelukerhot (kerhovieras), liikuntaa, talkoita, tietotekniikkaa, kädentaitojen kertausta, matka- ja retkitarjontaa, onkikilpailut kesällä - ja talvella, sekä äijäkeittiössä ruoan tekemisen opettelua.

Allekirjoittanut on vieraillut usean äijäkerhon vieraana ja huomannut, että äijillä voisi olla myös sydämellä asioita, joita ei voi kertoa ryhmässä. Mikäli halutaan kehittää toimintaa syvällisemmin, niin Eläkeliitto on lanseerannut Juttuluuri palvelupuhelin mallin, sitä voisi kehittää eteenpäin, lisätä äijämiehille tukea oma ”Äijäluuri”- mallilla, jossa puheluihin vastaa pelkästään ”äijämies” tuoden keskusteluun miesnäkökulman mies -miehelle! Toivotaan ja katsotaan mitä tapahtuu!

Perustakaa yhdistyksiin äijäryhmiäse kannattaa! Apua ja tukea saa perustamisvaiheessa Eläkeliiton Antero Kupiaiselta, Eläkeliiton piiriltä tai Puumalan Äijältä.

Hyvää joulunaikaa sekä menestyksellistä ja aktiivista Äijävuotta 2023!

Äijäterveisin Puumalan Äijä

Rohkeasti vertaisveturiksi!

Vertaisvetureiksi kutsutaan kerhojen yhdyshenkilöitä, koollekutsujia, ryhmänvetäjiä, vertaisohjaajia… Veturi on hän, jolla on avain kokouspaikkaan. Hän tietää milloin seuraavan kerran tavataan. Hän varaa kokoontumispaikan ja ostaa tarvikkeet. Tule rohkeasti vertaisveturiksi ja kokeile erilaisia tehtäviä yhdistyksessä ja löydä sitä kautta sellainen vapaaehtoistoiminta, joka sopii sinulle parhaiten. Se voisi olla kerran vuodessa tai päivittäin. Miten itse kullekin sopii! Mukavassa porukassa on vertaisveturina mielellään, ja vastuullisuus tuo lisää sisältöä omaan elämään.

Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksellä on toistakymmentä vastuuhenkilöä, jolla on oma tehtävä. Tehtävä voi olla laaja kuten matkavastaavalla, joka kuuntelee toiveet, varaa liput ja auton, laskee hinnan, tekee mai-

noksen, ottaa ilmoittautumiset vastaan ja vastaa matkan toteutuksesta. Vastuuhenkilön tehtävä voi olla rajattu kuten oven avaaminen liikuntasaliin. Jokainen näistä erilaisista vapaaehtoistehtävistä on tarpeellinen ja merkityksellinen.

ELÄKELIITTO tarjoaa vastuuhenkilöiden osaaminen tueksi koulutusta erityisesti liikunnassa, musiikissa ja mielen hyvinvoinnissa. Tukea saa myös yhdistyksen hallintoon ja kokouskäytäntöihin. Joissakin koulutuskokonaisuuksissa, kuten kotisivuvastaavan tehtävät, on mahdollista opiskella omaan tahtiin verkossa. Löydät tietoa koulutuksista www.elakeliitto.fi/tekemista/ elakeliitto-kouluttaa

Kun on luvannut olla ryhmän vastuuhenkilö, niin silloin on sitoutunut tehtävään. On mentävä paikalle,

ja se on itsellekin kannustin lähteä. Paras käytäntö on, kun vapaaehtoistehtävään on valittu kaksi henkilöä, niin silloin voi keskustella hyvistä käytännöistä. Elämän tilanteet muuttuvat, ja pitää myös osata luopua tai antaa tilaa toisille. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toisella on mahdollisuus avautua.

Puhumme siis vapaaehtoistoiminnasta – ei työstä! Sillä siitä ei saa rahapalkkaa eikä tarvitse olla ammattilainen. Vapaaehtoistoiminnan kautta saa elämään monenlaista sisältöä: mukavaa seuraa, käyttää omaa osaamistaan toisten hyväksi, mahdollisuus koulutuksiin ja oppia uutta. Tunne, että on tehnyt hyvää, on vapaaehtoisen vertaisveturin parhainta antia.

Helena Kauppinen puheenjohtaja

Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen hallitus Pantoum –runo, kirjoitettu ryhmätyönä hallituksen kokouksessa

Rento, keskusteleva, päätöksiä tekevä Asiansa osaava

Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen hallitus Nuorekas

Asiansa osaava Tehokas Nuorekas Huolehtii jäsenistään

Tehokas Tuo iloa elämään Huolehtii jäsenistään Kaikille avoin

Tuo iloa elämään Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen hallitus Huolehtii jäsenistään Rento, keskusteleva, päätöksiä tekevä.

Runo

Aamun hiljaisuuden rikkoo vain kellon tikitys Ja aika kertoo Ei enään kieritä peiton suojaan täytyy päästä kahvia juomaan Keitin päälle ja tossut jalkaan Siitä se uusi päivä alkaa

Pirkko Janhonen

Intoa, iloa ja osaamista!

MARRASKUUSSA 2021 Espoosta saapujaa oli vastassa Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen hallituksen iloinen joukko. Ilma oli täynnä naurua, kahvikuppien kilinää, ja jos oikein kuulosteli, saattoi ilmassa aistia myös hienoista jännitystä, ehkä hämmennystäkin tuntemattoman edessä. Oli Ristiinan yhdistyksen kehittämispilotin ensimmäinen päivä.

Eläkeliiton keskustoimisto haki keväällä 2021 yhdistyksiä mukaan kehittämispilottiin. Pilotin tavoitteena on yhdessä yhdistysten toimijoiden kanssa aikaansaada uutta yhdistyksestä lähtöisin olevaa toimintaa. Kun yhdistyksiä haettiin, peräänkuulutettiin osallistuvilta rohkeutta, uskallusta kokeilla uutta, epävarmuuden ja keskeneräisyyden sietokykyä. Ja sitä Ristiinan yhdistys ja sen hallitus osoittivat itsellään olevan.

Pilottiin valittiin mukaan seitsemän yhdistystä eri puolilta Suomea. Jokaisen yhdistyksen hallitus valitsi oman yhdistyksensä tärkeimmät kehittämiskohteet. Ristiinan yhdistys kehittämiskohteiksi valittiin 1. Vastuuhenkilöiden saaminen ja tukeminen tehtävissään 2. Yhdistyksen toiminnan kehittäminen ja monipuolistaminen.

Olen käynyt Ristiinassa syksyn 2021- ja kevään 2022 aikana yhteensä kolme kertaa. Kun kahvikuppien kilinä ensimmäisellä tapaamiskerralla hiljeni, käärittiin hihat ja käytiin töihin. Selvitettiin pilotin kulku, arviointiin mm. hallituksen kykyä yhdessä tekemiseen ja avoimeen vuorovaikutukseen, luottamuksen tasoa ja luovuutta sekä tehtiin näkyväksi kaikki se toiminta, mitä yhdistyksessä oli.

VOIDAKSEEN kehittää yhdistyksen toimintaa tulee ensin ymmärtää, mikä yhdistyksen nykytilassa toimii ja mikä ei toimi. Sitä selvitettiin vielä toisen tapaamiskerran alussa hallituksen kanssa. Pohjatöiden jälkeen paneuduttiin Ristiinan yhdistyksen hallituksen valitsemaan kehittämiskohteeseen: Vastuuhenkilöiden saaminen ja tukeminen tehtävissään. Ensin asiaa pohdittiin yksin, sitten pareittain, ja vielä pienissä ryhmissä. Ehdotukset, vastuuhenkilöiden saamiseksi ja tukemiseksi, kirjattiin erillisille lapuille. Seuraavaksi jokainen antoi omasta mielestään tärkeille kohteille äänensä. Seuraavaksi keskusteltiin äänestyksen tuloksesta yhdessä. Lopputulemana syntyi menettelytapa, miten Ristiinan yhdistyksissä tuetaan vastuuhenkilöitä ja

millaisia toimenpiteitä hallitus tekee, että yhdistykseen saadaan lisää vastuuhenkilöitä. Ristiinan yhdistys piti tärkeänä, että vastuuhenkilöitä tuetaan, kiitetään ja kannustetaan. Jokaiselle vastuuhenkilölle nimetään oma yhdyshenkilö hallituksesta. Vastuuhenkilöt ja hallitus kokoontuvat yhdessä suunnittelupalaveriin, jossa kuullaan palautetta yhdistyksen toiminnasta ja suunnitellaan yhdessä yhdistyksen tulevaisuutta.

Yhdistyksissä on valtavasti voimavaroja, luovuutta ja rohkeutta kehittää ja kokeilla uutta. Ristiinan hallituksen työskentelyssä on into, ilo ja osaaminen ollut käsinkosketeltavaa. Yhteisellä kehittämismatkalla mukana oleminen on ollut itselleni ilo ja kunnia, olen itse oppinut paljon. Toivottavasti myös muut yhdistykset saavat Ristiinan esimerkistä lisä innostusta oman toiminnan edelleen kehittämiseen.

Kirsti Mustakallio Järjestöpäällikko Eläkeliitto

KUVA Helena Kauppinen

Kehityspilotti alkaa

Pien-Toijola Ristiinassa, pala menneen maailman talonpoikaiskulttuuria

Kun satunnainen matkailija ajelee Ristiinasta kohti Puumalaa ja tulee Someenjärven seudulle, niin hän kohtaa mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Yksi niistä on Pien-Toijolan talomuseo. Museon perusti aikoinaan talon isäntä Mauri Toijonen(1925 – 1995), joka halusi säilyttää tilan vanhat rakennukset ja työkalut tuleville sukupolville, ”jotta he näkisivät, millä välineillä aikoinaan tehtiin työtä”.

Pien-Toijolan talonpoikaismuseo käsittää talonpoikaistilan pihapiirin, jossa on säilynyt harvinaisen hyvin menneiden vuosisatojen kuluessa muotoutuneita rakennus- ja pihakokonaisuuksia sekä monia vanhimpia puurakentamisen tapoja. Toijosten suku asui vanhoissa rakennuksissa aina talvisotaan asti, jolloin uusi asuinrakennus valmistui.

Toijosten suvun kantaisä, Mikko Toijonen, rakensi vuonna 1672 pienen savutuvan, joka oli merkkinä pysyvästä tilalle asettumisesta. Savutupa on myöhemmin tehty uloslämpiäväksi ja sitä on korjailtu ja laajennettu, mutta sen vanhat seinähirret ovat yhä pystyssä. Pää-

talo on rakennettu vuonna 1803, ja se peruskorjattiin 1880 ja tehtiin uloslämpiäväksi. Navetan ylisille on koottu näyttelyksi vuoden kiertoon kuuluvia työvälineitä, rekiä, hevosja kalastustarvikkeita.

PIHAPIIRIIN kuuluu kymmeniä rakennuksia, joista vierailijoita kiinnostaa eniten putka-aitta. Aikoinaan vaurain talo joutui pitämään huolta mm vankien kuljetuksesta. Putka-aitta toimi nimensä mukaisesti koko kyläkunnan viimeisenä putkana.

Museon kaikki esineet ovat kuuluneet Pien-Toijolan tilalle ja hyvin monet jopa valmistettu paikan päällä. Erikoisuutena mm kylän ensimmäinen radio vuodelta 1926, jota kyläläiset kävivät kuuntelemassa.

Mielenkiintoista olisi päästä ”aikakoneen” kyydissä vaikkapa 1700-luvulle ja seurata minkälaista elämää Pien-Toijolassa silloin elettiin ja katsoa, miten museossa olevia monenlaisia työkaluja käytettiin.

Someenjärven seudulla on Pien-Toijolan lisäksi Astuvansalmen kalliomaalaukset ja professori E.N.Setälälle kuulunut kesähuvila Kallioniemi, joten seudulla riittää tutustumista pitemmäksikin aikaa.

TEKSTI Aija Rasimus

KUVA Ritva Annikki Valkonen

Ahvenköriläitä täkyongella

Monen eläkeläisen tärkein ulkoilmaharrastus on kalastus. Yksi ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kalastustapa on ahventen täkyonginta.

Mikä tahansa onkilaite muuttuu täkyongeksi, kun sen koukkuun kiinnitetään täkykala. Täkyonginta ei vaadi suurta taloudellista panosta ja sen tuloksena on lähes aina pannukarkeita ahvenia.

Syöttien hankinta Kalastusreissu alkaa täkyjen pyynnillä, mikä on mitä jännittävintä puuhaa. Helpoimmin touhu sujuu kelluvalla täkyverkolla. Alkukesästä, kun salakat ja muut syöttikalat ovat vielä pienempiä, sopivin on solmuväliltään 8–8,5 mm verkko. Myöhemmin kesällä voi olla tarvetta myös 9 mm ja jopa 10 mm verkolle. Tyypillinen kelluvan täkyverkon pituus on 10 ja korkeus 1–1,2 metriä. Uppoavat täkyverkot voivat olla vain 5 m pitkiä.

Täkyverkon laskeminen salakkaparven kulkureitille voi olla helpommin sanottu kuin tehty, sillä parvi pujahtaa helposti pois kalastajan ulottuvilta. Helpointa on laskea pyydys kaislikon laitaan ja hätistellä kasvuston sisässä olevat kalat verkkoon. Tempun onnistumisen näkee verkon väreilevistä kohoista.

Täkyverkkoon menee usein salakoiden lisäksi myös pieniä särkiä. Etenkin kuolleella täyllä kalastettaessa särki on jopa salakkaa parempi syötti, koska se ei taivu koukussa yhtä helposti luonnottoman näköiseksi.

Täkyverkkoa pidetään vedessä vain muutamia minuutteja. ”Ammattilaiset” nostavat verkon kaloineen suureen kylmälaatikkoon, jossa on ämpärillinen jäähilettä ja reilusti järvivettä. Kalat pidetään elossa pienellä paristokäyttöisellä hapettimella.

Syöttejä ei irroteta verkosta, vaan vasta juuri ennen koukkuun pujottamista.

Itse olen kuitenkin alkanut irrottaa kalat heti, minkä jälkeen laitan ne ämpärissä olevaan kylmään veteen. Onkiessani käytän ensin mahdollisesti vielä elossa olevat täyt ja jatkan sitten kuolleilla. Yleensä en havaitse juuri minkäänlaista eroa elävän tai kuolleen syötin kelpaamisessa Saimaan ahvenille. Ainoa ehto on syöttien tuoreus, sillä vanhetessaan syötit pehmenevät ja tulevat vaikeammiksi käyttää.

Ahven nappaa keskellä päivääkin Ahvenen täkyonkijan ei tarvitse herätä aamuvarhaisella ennen auringonnousua eikä kuhkaa vesillä iltahämärissä. Täkykala kelpaa ahvenelle keskellä päivääkin. Hyvällä paikalla onkiessa riittää, kun hakeutuu vesille joskus aamupäivän mittaan. Kotiin pääsee usein saaliin kanssa jo puolenpäivän jälkeen.

Paras täkyongintakausi alkaa yleensä juhannukselta ja paranee syyskuuta kohti. Täky kelpaa kuitenkin koko

vuoden, myös talvella jään alta ongittaessa.

Onkimista ei kannata aloittaa umpimähkään, vaan hakeutua ensin kunnon kalapaikalle. Sitä auttaa ratkaisevasti kaikuluotaimen käyttö, mutta usein myös tieto hyvästä ottipaikasta riittää. Sopivin ongintasyvyys on kirkasvetisellä Saimaalla yleensä 4–10 metriä, mutta sameammissa vesissä olen onkinut hyvällä menestyksellä myös parin metrin vedestä.

Edullisen täkyongen voi rakentaa tavallisesta pilkkiongesta vaihtamalla

Täkyverkkoon voi mennä hetkessä salakoita enemmän kuin tarpeeksi.

Ahvenet ottavat täkyyn keskellä kirkasta päivää.

Salakan suomut irtoavat helposti.

Ahvenet ottavat hyvin myös kuolleeseen täkyyn.

siihen vajaan metrin mittaisen notkea kärjen esimerkiksi vanhasta virvelivavasta. Itse käytän yleensä kevyttä virvelivapaa. Ongessa on 0,25–0,30 mm paksu monofiilisiima, 10–30 g paino ja siiman päässä yksihaarainen nro 6 tai 8 pitkävartinen koukku.

Koukku pujotetaan täkysalakan selkänahan alle siten, että syötti jäi vaakasuoraan ja koukun kärki tulee näkyviin täkykalan pääpuolelta. Laadukasta kaikuluotainta käytettäessä täyn voi laskea juuri oikealle syvyydelle ruokailevan ahvenparven kohdalle tai hieman sen yläpuolelle. Toisaalta pohjan pöllyttäminen ja syötin nostaminen sen jälkeen sopivalle korkeudelle voi olla myös syöntiä laukaiseva tekijä.

Vavan on oltava niin notkea, että jo pelkkä paino taivuttaa sitä selvästi. Silloin täkyä hamuilevan kalan edesottamukset näkyvät ja tuntuvat vavassa selvästi ja tartutuksen voi tehdä heti, kun kala alkaa viedä siimaa määrätietoisemmin. Vastanykäys kannattaa kuitenkin tehdä ajoissa, ettei ahven ehdi niellä syöttiä liian syvälle, jolloin koukun irrottaminen vaikeutuu. Reippaalla syöntituulella olevat isot ahvenet iskevät täkyyn sellaisella päättäväisyydellä, että ne tarttuvat koukkuun jo ensinykäisyllä.

Jos paikalla on ahvenia, ei ensimmäistä kalaa tarvitse kauaa odotella. Kun kala on kiinni, se nostetaan rivakasti veneeseen joko kelaamalla tai siimasta lappamalla. Jälkimmäinen tapa on suositeltava, jos haluaa laskea syötin seuraavalla kerralla hallitusti samaan syvyyteen. Yli puolikiloiset suurahvenet kannattaa nostaa varmuuden vuoksi haavilla.

Ahven on monipuolinen ruokakala Ahvenet tainnutetaan välittömästi napakalla iskulla niskaan, minkä jälkeen ne verestetään. Oikein käsitelty ahven on parempaa syötävää kuin sumpussa vähitellen kuoliaaksi riutuva kala. Kalat eivät pilaannu

Ahvenfileistä saa täysin ruodottomia, kun niistä poistaa pienen kaistaleen

viileänä päivänä parituntisen onkireissun aikana, mutta lämpimällä säällä saaliskalat kannattaa panna välittömästi kylmään.

Tyypillinen täkyonkijan ahven on painoltaan 200–700 grammaa, eli selvästi pulskempi kuin tavallisen mato-onkijan tyypillinen saaliskala. Kaikkein kookkaimmat vonkaleet voi laskea hyväkuntoisina takaisin veteen sukuaan jatkamaan.

Parhaimmillaan täkyonginta on niin tehokasta, että tunnin mittaista onkirupeamaa seuraa kahden tunnin perkaussessio. Monet fileoivat kalat ruodottomiksi, jolloin niitä on helppo säilöä pakastettuna tai käyttää monin tavoin ruuaksi jo tuoreina. Kookkaat ahvenet voi myös savustaa, jolloin niille riittää esikäsittelyksi pelkkä suolistaminen. Suolaamisenkin voi suorittaa vasta savustuksen jälkeen kastamalla kuumat kalat lyhyeksi aikaa vahvaan suolaliuokseen. Sen jälkeen kalat kääritään noin puoleksi tunniksi voipaperiin, että maut tasoittuvat ennen syömistä.

Kansalliskalamme ahven on suurta herkkua kaikin tavoin valmistettuna. Monien mielestä se on ainoa kala, jonka makuun ei koskaan kyllästy.

TEKSTI JA KUVAT Ari Manninen Kirjoittaja on eläkkeellä oleva opettaja ja tietokirjailija

Komea Saimaan ahven on napannut täkyonkijan syöttiin

1. Hankitanssin alkuveryttelyä

Valssin tahtiin huopatossuilla ja kuomakengillä

Rantaonginnan palkintojen jako Varkaantaipaleen kanavalla

Innostu, onnistu –viestintäkoulutus esiintymistaidosta, valokuvauksesta ja kirjoittamisesta

Kaikki laulaa Linnankorvalla/ Leena Hämäläinen, Lea Matilainen, Juha Muikku ja Antti Tarvonen

Ränssin kievarissa matkavastaava Antti Tarvonen jakaa lippuja, Ulla Loponen antaa ohjelman

Norppapolulla Puumalassa Saara Leinonen, Sisko Pöntinen-Pusa, Antti Luoma ja Riitta Puurunen

Matkalla Ränssiin, edessä Hilkka ja Pentti Hall, takana Heli Hujanen ja Auli Hostila

Keppijumppa liikunta-ja kulttuuribingon avajaisissa

Kuntokartanolla Arto Särkkä, Jorma Pasanen ja Pentti Loponen seuraavat. Tommi Vitikainen opastaa

Toukosiunaus Himalansaaren kyläkirkossa

Iloiset laulajat esiintyvät Vaarinsaaren juhannusjuhlassa

Kaarina Havia ja Irja Levänen esittelevät yhdistystä Metsälinnan kesäjuhlassa

Käsityökerho Kätevät aloitti toiminnan taivuttelemalla järvikaislasta koruja

Pikkujoulussa Leila Strengell, Mirja Ojala, Tuula Tiihonen ja Aili Sinkko miettivät suomalaisia paikkakunnan nimiä, joissa on järvi-sana 16. Jäsentapaamisessa aiheena Miten pidän huolta mielen hyvinvoinnista!

Kevätkokouksessa Lännentuvalla pj Pirjo Lampinen, sihteeri Hannu Korhonen. Taustalla Pirkko Janhonen ja Salme Heikkinen

Boccian palaaminen aloitettiin keväällä 2022

Vipinää vuosiin Ristiinassa

Virikkeitä ja liikuntaa kerhoissa - keilaus, jumpat, lentopallo, kuntosali, boccia, Äijät ja Akat

Yhdessä taitaen ja harrastaen - käsityökerho Kätevät, erilaiset talkoot, Iloiset laulajat

Ystäviä nähdään ympäri vuoden - jäsentapaamiset, tutumismatkat, kesäjuhlat, kirkolliset kohtaamiset Seuraa toimintaamme Fb-sivuilta ja yhdistyksen verkkosivuilta sekä tuo omat ideasi mukaan. www.elakeliitto.fi/yhdistykset/ristiina

RISTIINA MÄNTYHARJU

Lounasbufee joka päivä klo 11-15

Pizzat, Hampurilaiset, ala carte Ateriapalvelu kotiinkuljetuksella Pitopalvelu Avoinna Ma-Pe 7-20 La 9-20 Su 11-20

Eläkeläisalennus -10% ruoka- ja kahvilatuotteet

Linnaniementie 12, 52300 Ristiina Puh. 040 776 1842 ristiinankiviveistamo@luukku.com

Ristiinalaisten oma lehti

Lue verkossa www.ristiinalainen.fi ja seuraa myös Facebookissa!

Puheenjohtajan mietelmiä

Vuosi alkaa jo lähennellä loppuaan. Yhdistyksen toimintaa on pystytty jo käynnistämään jollakin lailla, tosin pienellä varauksella. Korona kulkee edelleen varjona rinnallamme ja tuo tietyn epävarmuuden meille järjestäjille, vaikka yhteiskunnasta on purettu-

kin rajoituksia pois. Minulla on menossa kolmas toimintavuosi, ja suurimman osan tästä ajasta on korona vaikuttanut. Muuten voin sanoa, että nyt tuntuu jo paljon paremmalle toimiminen: Eläkeliitto ja oma yhdistys ovat tutumpia, ja siten on helpompi toimia. Piiristä ja liitosta on vain hyvää sanottavaa. Apua olen saanut aina kun olen tarvinnut, ja on ollut helppo ottaa yhteyttä.

Mitä sitten olemme kyenneet tekemään? Olemme tutustuneet Virtasalmeen kävellen tiettyjä ennakkoon katsottuja kohteita. Se on ollut mukavaa, ja kaiken on nähnyt uusin silmin. Siinä sivussa on kuultu monenlaisia tarinoita vanhoista taloista ja tekemisistä, siis paikallishistoriaa. Positiivinen tapahtuma oli elotulet syyskuisena iltana yhdellä tilalla. Pimenevässä illassa katselimme juhannuksena polttamatta jäänyttä valtavaa kokkoa – näky oli uskomattoman upea. ”Pojat ”olivat järjestäneet meille paikalle tulleille upean kahvipöydän tuoreen pullan ja marjapiirakan kera. Makkaraa paisteltiin puiden katveessa, ja juteltiin mukavia. Kaikki poistuivat paikalta kiitollisina ja tyytyväisinä. Onnistunut oli myös retki naapuriin upeaa puutarhaa ihmettelemään. Kaikki olivat myös ilahtuneita siitä, että oli valmiiksi järjestetty kuljetus eli yhteiskuljetusta tulemme käyttämään jatkossakin. Tässä jotain, mutta toki muutakin on tehty ja vuotta on vielä tähteellä. Kokouksia olemme pitäneet kerran kuukaudessa, ja samalla miettineet ja pohtineet, miten parhaiten toimia jäsenistön hyväksi sekä huomioida erilaiset ihmiset ja heidän moninaiset tarpeensa ja toiveensa.

Puheenjohtajana olen iloinen siitä, että hallitus keskustelee kokouksissa käsiteltävistä asioista kiinnostuneesti. Iloitsen myös sihteeristämme rinnallani, jonka kanssa on niin hyvä tehdä yhteistyötä ja suunnitella asioita kokouksiin. Paljon on hyvää tapahtunut, ja pieniä onnistumisia on myös tullut!

Yhdistys ei ole kuitenkaan koko elämä. Kaikkea tehdään kun vain terveyttä riittää – kaikki kyllä sitten hoituu. Minäkin sain tästä pienen muistutuksen helteisenä kesäpäivänä, jolloin jouduin akuutisti turvautumaan terveydenhuollon palveluihin. Voin olla onnellinen ja kiitollinen, sillä minua auttoivat terveydenhuollon ammattilaiset, jotka osasivat työnsä erinomaisen hyvin. Vietettyäni päivän heidän hyvässä hoidossaan pääsin illalla kotiin jatkamaan toipumista. Uskon että jokainen apua tarvitseva saa varmasti asianmukaista apua itselleen. Hoitajien palkkatoiveita olisi hyvä kuulla, jotta meillä olisi tarjolla ammattiapua silloin kun tarvitaan. Olen myös kiitollinen rakkaista läheisistä, jotka rakastavat ja välittävät sekä pieni lapsenlapsi, joka osoittaa rakkauttaan niin avoimesti. Luonto on myös itselleni valtava voiman lähde kaikkina aikoina, ja kauniin kesän jälkeen olemme laskeutuneet syksyn väriloistoon. Kaikki tämä on aivan silmien edessä ja aivan ilmaista.

Toivon kaikille iloa, syksyn värejä sekä terveyttä! Jouluun on enää noin 90 päivää. Kun pimeys on voitettu, aletaan jälleen mennä valoa päin.

Terttu Parkkonen

Saaliina Ankerias!

OLI kesäinen kaunis lauantai-iltapäivä, joskus yli kolmekymmentä vuotta sitten, kun lähdin Ankeleenjoelle katsomaan kalanpyydyksiäni. Ihmeissäni huomasin merrassa epätavallisen olion. Onko käärme uinut mertaani? Pudotin sen sammaleiselle joen rannalle. Mukiloin sitä saadakseni sen hiljenemään. Eihän se siitä tiennyt mitään. Löysin toisen hajallisen merran ja ujutin olion kepin avulla sinne. Alkoi kotimatka, nousua pitkin ylämäkeä. Pitelin mertaa hyvin etäällä itsestäni, kun pelkäsin että jos otus valahtaa saappaani varteen. Tulin saaliin kanssa kotiin. Mieheni laittoi 25 litran melassipönttöön vettä ja siihen otus uimaan. Ankerias se oli! 80 cm pitkä ja

käsivarren paksuinen. Mieheni nylki sen ja sitten kokeilemaan eri valmistustapoja.

Ennen nylkemistä mieheni oli soittanut naapurille, joka tuli ihmettä katsomaan. Ankerias ei pysynyt vesiastiassa, vaan pyllähti tantereelle. ”Kärmme”, naapuri totesi.

Siitä valmistuksesta: keitossa hyvä, samoin pannulla voissa paistettuna, hyvä myös hiilloksella. Suolassa sitkeä. Eikä ruotoja.

Ei ole sen koommin tullut ankeriaita vastaan. Mieheni oli joskus pienenä poikana saanut yhden, huomattavasti pienemmän.

Velimieheni tuli seuraavana päivänä käymään. Sanoi, että olisit ilmoittanut lehden toimitukseen. Ei käynyt mielessä.

Aune Väisänen

Toivotamme jäsenillemme ja yhteistyökumppaneillemme

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Kiitämme hyvästä yhteistyöstä. Hallitus

VIRTASALMEN AUTOKORJAAMO

SEO polttoainejakelu Matti Kainulainen Pieksämäentie 126 77330 Virtasalmi 0400 452 201

Ratsastustunnit kaiken ikäisille, tasoryhmien mukaan. Tervetuloa! Saunamäentie 36, 77330 Virtasalmi Hanna Henriksson Puh: 045 633 9388

KIRJANSITOJA Tuula Kähkönen kirjan korjaus, uniikit kirjat 040 775 4685 tuula.kahkonen@gmail.com Virastotie 3, 77330 Virtasalmi

Kuosmala Tuote Ky Kotipalvaamo Hirviherkku Virtasalmi, Pieksämäki Puh. 040 418 1595 Sähköposti: jouni.tikkanen@suomi24.fi Riihitie 43, 77380 Kantala

Parturi Tuikku Keskuskatu 59 76150 Pieksämäki

Parturi-Kampaamo Virastotie 3 77330 Virtasalmi 0400-555857 tuikku@parturituikku.net

OSTETAAN metsää/peltoa ent. Virtasalmen kunnan alueelta Suhola Invest Oy puh. 0400-894 505

VIRTASALMEN APTEEKKI

VIRTASALMENTIE 16 77330 VIRTASALMI avoinna ma-ti 9-16 ke suljettu, to-pe 9-16 www.haukivuorenapteekki.fi (015) 480 109 Lämmintä Joulumieltä kaikille toivottaa: www.ekinmuovi.fi

Häyrilän marjatila Tikkalanmäentie 123 77330 Virtasalmi hayrilanmarjatila.fi FB: Häyrilän marjatila

Aune ja Aunen munkkikahvit

Jo vuosien ajan Aune on kutsunut yhdistyksen väkeä kesäisille munkkikahveille. Kahvit nautitaan Aunen rivitalokodin pihamaalla grillikatoksen tuntumassa. Aune paistaa munkit, keittää kahvit ja hoitaa järjestelyt muutenkin. Tarjolla on myös makkaranpaistoa, leikkimieliset arpajaiset ja muuta ohjelmaa, mitä kulloinkin on keksitty tai ollut tarjolla.

Kelit ovat vaihdelleet. Vuosi sitten oli hellepäivä. Kärvisteltiin auringossa ja kaipailtiin siimestä. Kokoontumisella oli erityinen merkitys, kun liikkeelle uskaltauduttiin pitkän koronatalven jälkeen.

Lämmintä oli myös tänä vuonna, kun seudun ainoa sadekuuro osui kohdalle. Tunnelma oli tiivis grillikatoksessa, kun hiillos hohti kuumana keskellä ja väki piti sadetta ympärillä. Ne jotka eivät sisälle mahtuneet, seisoivat ulkokehällä räystään alla. Toki jotkut kaukaa viisaat olivat varustautuneet myös sadetakein ja sateenvarjoin.

Ja Aune sujahteli sinne ja tänne. Kaatoi kahvia, juoksutti sokeria ja maitoa, varjeli munkkilautasta kastumasta. Koko ajan tarkkana, että jokainen varmasti sai kahvinsa ja munkkinsa. Mukavaa meillä oli, ja juuri sadekuuron takia tämä kerta jäänee erityisesti mieleen.

Aune on vuosikymmenet ollut ja on edelleen yksi yhdistyksemme voimahahmoista. Työuransa hän teki monenlaisissa ”kunnan hommissa” koulukeittäjänä, siivoojana, talonmiehenä, ja myöhemmin vanhainkodissa laitosapulaisena. Ahkerana ja suoraluontoisena, työtään ja työpaikkaansa arvostaen ja työhön koko olemuksellaan sitoutuen. Erityisesti viimeisin työsuhde Kivitaskun vanhusten palvelutalossa oli ehkä antoisin, niin Aunelle kuin asukkaillekin, kun Aune virtasalmelaisena tunsi taloon tulijoita jo ennestään ja oli näin ollen tuttu ihminen ja keskustelukumppani uusissa oloissa.

ELÄKELIITON Virtasalmen yhdistyksessä Aune on toiminut vuodesta 1993 alkaen ja toimii edelleen, joskin jossain yhteydessä viime talvena kuultiin, että ”tehkee työ nuoremmat tällä kertoo, kun minä tarviin välillä päiväunet”. Toiminta ei ole rajoittunut vain eläkeyhdistykseen vaan vauhtia on piisannut moniin muihinkin suuntiin. Kuka keräsi jäsenmaksut? Kuka kiersi yhteisvastuukeräyksellä pakkasesta tai lumentulosta välittämättä? Kuka keitti puurot joulujuhlaan? Kuka on apuna seurakunnan huiluupaikassa, eläkeläisten viriketoiminnassa, leipoo kirjaston kahvioon, päivystää käsityöläisten myymälässä, kulkee hautausmaalla istutuksia hoitamassa, on arvan myynnissä siellä ja täällä, toimii kuntosalivuoron ”portinvartija-

na” ja aina paikalla, missä käsiparia tarvittiin ja tarvitaan? Aunehan se! Polkupyörällä kesäisin, potkurilla talvisin. Nykyisin potkupyörällä. ”Siinä kun kulukoo tavarat niin mukavasti kyyvvissä”.

VAPAAEHTOISTOIMINTA, vapaaehtoistyö, naapuriapu, mikä nimike tekemiselle annetaankin, se on ollut ja on edelleen Aunen elämää. Lukemattomat on ne kauppakassit, joita hän lähimmäisenä ja vapaaehtoisena on vuosikymmenenten aikana kuljettanut. Ja monenlaiset ne tilanteet, jolloin on toisen ihmisen hyvinvoinnista huolehtinut. Ja homma jatkuu. ”Siellä se näkkyy Aune tuas viilettävän...”

Eläkeliitto on myöntänyt Aunelle vuonna 2014 liiton kultaisen ansiomerkin ja vapaaehtoistoiminnasta Eläkeliitossa liiton 40-vuotismitalin. Myös seurakunta on muistanut Aunea kunniakirjalla.

Ensi kesää ja Aunen munkkikahveja taas odotellaan. Ne ovatkin sitten jo melko lähellä Aunen 90-vuotispäivää!

TEKSTI Liisa Jäntti KUVA Eija Lempinen

Aune Paajanen

Eläkeläinen, löytyykö päivästäsi iloa kannatko menneisyyden surua pelkäätkö tulevaa.

Osaatko nauttia hetkestä tämän päivän elämän retkestä. Et enää ole minkään ikäinen olet voimiesi mukainen.

Innostutko ihmeistä auringosta kuusta tähdistä. Näetkö värejä luonnossa talven valko kevään viher kesän kelta syksyn rusko.

Tämä päivä vain tämä päivä on merkitsevä.

Eläkeläinen, ainoa huolesi on mielialasi. Sen eteen tee kaikkesi.

Juuso Lehmusoksa

Elotulet

Virtasalmella Siilin rannassa poltettiin Elotulet 7.9.2022. Meitä oli koolla noin 25 henkeä. Kahviteltiin ja paistettiin makkaraa. Oli tyyni ilta ja tuli roihahti korkealle.

Ystävä Laika Tulit kaukaa Espanjasta

Kadulla synnyit Kadulla kasvoit Kadulta etsit Leipäsi

Oliko onnesi Löysit kotisi Suomesta

Sinä puhut silmilläsi Sinä puhut korvillasi Ymmärränkö

Sinä tunnet Sinä aistit Viestitänkö oikein Pieni olet kooltasi Mistä tulee voimasi Kohtaat isompasi Urhoollisesti

Jotain täytät sydämessä Kaipuutako läheisyydestä Kosketuksesta Avoimesta tunteesta

Hajut täyttää elämäsi Näetkö kuvia Vai riittääkö aistielämys

Anna minun muistaa Olet eläin Elät eläimen ehdoilla

Juuso Lehmusoksa

KUVAT Annukka Vuojolainen

Lapsuuden muistoja

”Kell´on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.”

Kun kirjoitan tätä ja mietin nykyistä maailman tilannetta, niin nämä laulun sanat nousevat mieleeni. On syksy ja alamme lähestyä joulua, Rauhan ruhtinaan Vapahtajamme Jeesuksen syntymäjuhlaa. Me iäkkäämmät ihmiset emme lapsuudessa voineet välttyä kuulemasta Jumalasta ja Jeesuksesta, vaikka kotona ei olisikaan harrastettu kristillisyyttä. Meillä oli koulussa aamuhartaudet. Ja uskontotunnit olivat aina päivän ensimmäiset oppitunnit. Pyhäkou-

luakin käytiin. Tämä on ollut suuri etuoikeus. Meillä on ollut vaikeinakin aikoina tieto siitä, kehen voimme turvautua hädän hetkellä.

En muista, minkä ikäinen olin, alle kouluikäinen kuitenkin. Oli aikainen aamu. Isä ja äiti olivat navetalla ja minä kolme vuotta nuoremman sisareni kanssa kahden tuvassa. Äkkiä huomasin, kuinka sisareni sai jonkinlaisen kohtauksen. Hän ei saanut henkeä. Hätäännyin ja laitoin pienet käteni ristiin ja aloin rukoilla ääneen. ”Hyvä Jumala, auta, anna siskon parantua, tai jos hän kuolee, niin ota taivaaseen.” Voi mikä rau-

KUVIA VIRTASALMELTA

ha laskeutui ylleni ja pelko poistui kokonaan. Sisareni alkoi hengittää normaalisti. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni siitä, kuinka Jumala kuulee ja auttaa, kun Hänen puoleensa käännytään.

Laulun sanoin:

”Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan. Herra ohjaa parhaaksemme kaikki vaiheet päiviemme.”

Siunattua, lämmintä ja valoisaa joulun odotusta ja aikaa.

Virtasalmella Tuula Aaltonen

KUVAT Annukka Vuojolainen

Olen eläkkeellä ja vaikutan

Päätöksentekijöiden toivotaan perustavan ratkaisunsa oikeaan tietoon. Päätösten taustaksi tietoa voi hankkia monin tavoin, mutta useimmin uskotaan asiantuntijoiden sanaan. Ikäihmisten asioissa asiantuntijoita olemme me. Meillä on tietoa asemastamme, ja äänemme pitää kuulua.

Lehtikirjoitukset, kannanotot, puheenvuorot tilaisuuksissa kuin myös yksityiset keskustelut päättäjien kanssa ikäihmisille tärkeistä teemoista edistävät ikäistemme asiaa. Viestiä voi viedä itse, mutta enemmän painoarvoa asialle saadaan joukon voimalla. Eläkeliiton paikallisyhdistykset ovat merkittävä ryhmä alueillaan, ja tämä antaa yhdistysten ehdotuksille ja tavoitteille painoarvoa. Mutta tämä voi toteutua ainoastaan, kun yhdistys kertoo julkisesti tavoitteistaan, toiminnastaan ja saavutuksistaan. Lausunnot ajankohtaisista asioista esimerkiksi vuosikokousten yhteydessä saavat varmasti sijansa paikallislehdissä, ja monesti laajemminkin.

VAIKUTTAMISVIESTIEN tulee olla yhdensuuntaisia järjestön kaikilta tasoilta. Eläkeliiton liittokokous on hyväksynyt viime vuonna strategiset tavoitteet, joissa yhtenä on liiton pyrkimys aloitteelliseksi ja asiantuntevaksi vaikuttajaksi. Tämä tarkoittaa ikääntyneiden monimuotoisten ja itsenäisyyttä tukevien asumisen ratkaisujen sekä niitä tukevien palveluiden edistämistä, toimivia lähipalveluja eläkeläisille yhdenvertaisesti koko maassa, eläkeläisten merkityksen ymmärtämistä kuluttajina ja veronmaksajina, tutkitun tiedon hyödyntämistä vaikuttamistyössä sekä pienellä eläkkeellä toimeentulevien taloudellisen aseman parantamista. Em. tavoitteiden saavuttaminen edellyttää liiton vaikuttamista lainsäädännön valmisteluun ja tiivistä yhteydenpitoa sekä julkisiin että yksityisiin palveluntuottajiin.

Eläkeliiton Etelä-Savon piirin keskeisimpiä tehtäviä ovat edunvalvonta, tiedottaminen, yhteistyön järjestäminen paikallisyhdistysten kesken, yhdistyskehittäminen sekä piiritason kilpailu- ja harrastustoiminnan koordinointi. Iloa Elämään -vuosilehden kokoaminen paikallisyhdistysten kanssa on yhteinen ponnistus, jossa ilmenee yhdistysten toiminnan monipuolisuus. Lehdessä voidaan myös nostaa esiin paikallisia kehittämistarpeita, sillä varmaa on, että useat päättäjät lukevat lehteämme. Yhdistyskehittämisessä keskitytään yhdistysten omaan toimintaan, mutta samalla ne kytkeytyvät osaksi piirin omia tavoitteita. Piiritasolla jäsenistön asiaa voidaan edistää neuvotteluissa mm. maakunnallisten rahoituslaitosten ja kaupan kanssa sekä Etelä-Savon ELY-keskuksen ja maakunnan liiton kanssa. Eläkeliiton paikallisyhdistyksiin kuulutaan monipuolisten harrastusryhmien, edullisen matkustamisen ja mukavan yhdessä olon vuoksi. Yhdessä tekeminen samanikäisten seurassa tuo virkistävää sisältöä ja rytmiä elämään. Paikallisosaaminen sekä kokemus ovat meillä vertaansa vailla. Hyödynnetään sitä, ja kerrotaan eri palveluntarjoajien ja kuntien, sekä piakkoin aloittavien hyvinvointialueiden, päättäjille meitä askarruttavista asioista. Jokainen teko asemamme parantamiseksi on tarpeellinen.

Hannu Korhonen yhdistyskehittäjä Eläkeliiton Etelä-Savon piiri

Asko Hankilanoja tekee piirin 50-vuotishistoriikin

Etelä-Savon piiri täyttää 50 vuotta vuonna 2024. Pieksämäkeläinen Asko Hankilanoja on suostunut tekemään piirin historiikin. Hankilanoja on eläkkeellä oleva opettaja, joka eläkevuosinaan on perehtynyt historian tutkimiseen ja esitelmien pitoon. Hänet on valittu vuoden pieksämäkeläiseksi vuonna 2021. Hän on Pieksämäki-seuran puheenjohtaja ja vastaa muun muassa Pieksämäen kotiseutuarkiston ylläpidosta.

Piirin 30-vuotishistoriikki valmistui vuonna 2006, joten uusi osa painottuu vuosille 2004-2024. Mikäli sinulla on merkittävää historiatietoa tai valokuvia, niin voit toimittaa niitä yhdistyksenne kautta Askolle. Piirihallituksen nimeämään historiikkitoimikuntaan kuuluvat Arvo Levänen, Kaija Montin, Armas Komi ja Juhani Sihvonen.

Asko Hankilanoja Pieksämäen kotiseutuarkiston näyttelytilassa.

Sopimus allekirjoitettiin 18.10.2022 Mikkelissä. Vas. toiminnanjohtaja Juhani Sihvonen, historiikin tekijä Asko Hankilanoja ja piirin puheenjohtaja Arvo Levänen.

Pieksämäellä Kulttuurikeskus Polenissa vietettiin Vanhustenviikon juhla 2.10.2022. Tilaisuudessa juhlapuheen piti Etelä-Savon maakuntajohtaja Pentti Mäkinen. Juhlan ohjelma oli monipuolinen. Tilaisuuden juonsi Asko Hankilanoja

Vanhustenviikon juhla 2.10.2022

Kuvat Arvo Levänen

Naiset 50 - 69 v.

1. Maarit Saarinen Mikkelin yhdistys 2. Margit Lappalainen Mikkelin seutu 3. Pirjo-Leena Vaske Pieksämäki 4. Seija Sarjula Mäntyharju 5. Pirkko Tuukkanen Hirvensalmi 6. Mirja Ripatti Hirvensalmi 7. Elisa Kuitunen Hirvensalmi 8. Annika Schauman Mikkeli

Naiset yli 70 v.

1. Irja-Kallio Korpela Mikkelin seutu 2. Aila Skön Pieksämäki 3. Airi Elo Mikkelin seutu 4. Liisa Lamponen Mikkelin seutu 5. Helena Särkkä Ristiina 6. Sirkka Väänänen Ristiina

Miehet 50 – 69 v.

1. Pertti Kuitunen Hirvensalmi 2. Harri Pitkänen Mikkeli

Miehet yli 70 v.

1. Asko Hietanen Mäntyharju 2. Veikko Elo Mikkelin seutu 3. Veikko Partanen Mikkelin seutu 4. Seppo Haapsaari Pieksämäki, 4. Aimo Hotokka Mikkeli 6. Jukka Pulkkinen Pieksämäki 7. Erkki Saloranta Hirvensalmi 9. Olavi Linden Mikkeli 8. Jussi Marttinen Kangasniemi 10. Timo Ripatti Hirvensalmi 11. Kalevi Takkinen Mikkeli 12. Heikki Kammonen Hirvensalmi 13. Martti Viisanen Mikkelin seutu 14. Ossi Hölttä Mikkelin seutu

Vas. Karaokekilpailun mitalistit Oik. Martti Viisanen oli karaokekilpailun vanhin osanottaja

Piirin liikuntapäivää vietettiin Juvalla.

Juvan Juha Tarkiaisen tyylinäyte mölkyn heitossa

Suunnistuskilpailut 29.8.2022 Ristiina, Juurisalmi

Miehet yli 70 vuotta 1,8 km

1. Heikki Pitkänen Mikkeli 20.53

2. Tapani Nisonen Mikkelin seutu 24.03

3. Veikko Lahikainen Kangasniemi 25.01

4. Paavo Ruotsalainen Mikkeli 27.25

5. Esko Väisänen Mikkelin seutu 28.32

6. Kauko Hokkanen Mikkelin seutu 28.52

7. Kalevi Pulkka Mikkelin seutu 47.22

8. Juha Uosukainen Mikkeli 56.50

Miehet alle 70 vuotta 3,5 km

1. Raimo Hyyryläinen Mikkelin seutu 40.33 2. Ilmo Weide Mikkelin seutu 43.16

3. Roy Parnetti Ristiina 49.26

Naiset 1,8 km

1. Anneli Aarniosalo Mikkelin seutu 1.01.08

Naiset alle 70 v.

Pilkkikilpailut 23.3.2022 Puumalan Sahanlahdessa

1. Pöyry Eija Pertunmaa 2. Kiljunen Terttu Puumala 3. Siitonen Arja Joroinen

Naiset yli 70 v

1. Kuisma Eila Kangasniemi 2. Särkkä Helena Ristiina 3. Toivonen Raili Pertunmaa 4. Tuovinen Eila Ristiina 5. Hämäläinen Marjatta Puumala

Miehet alle 70 v 1. Pöyry Jorma Pertunmaa 2. Vilpponen Pekka Juva 3. Kontio Seppo Juva 4. Niinineva Jouko Kangasniemi 5. Särkkä Arto Ristiina

Miehet yli 70 v 1. Neuvonen Mikko Juva 2. Purhonen Seppo Juva 3. Ollikainen Kari Hirvensalmi 4. Nykänen Raimo Kangasniemi 5. Auvinen Pekka Juva

Joukkuekilpailu

1. Juva 1 (Asikainen Elli, Purhonen Seppo, Neuvonen Mikko) 6990 g

2. Kangasniemi (Kuisma Eila, Niinineva Jouko, Nykänen Raimo) 4360 g

3. Juva 2 (Rouhiainen Eila, Kontio Seppo, Vilpponen Pekka) 3390 g

Suunnistuksen M yli 70-sarjan kolme parasta: Tapani Nisonen (vas), Heikki Pitkänen ja Veikko Lahikainen ilo liikuttaa jo vuodesta 1917

Pilkkikilpailun M yli 70-sarjan mitalistit: Mikko Neuvonen (vas), Seppo Purhonen ja Kari Ollikainen

Eija Pöyry saalisti puolen kilon lahnan rantaongintakisoissa

Miehet alle 70 v. 1. Arto Särkkä Ristiina 2. Seppo Kontio Juva 3. Matti Karjalainen Pieksämäki 4. Ari Heiskanen Jäppilä

Miehet yli 70 v 1. Seppo Martikainen Ristiina 2. Pekka Auvinen Juva 3. Heikki Kiljunen Ristiina 4. Matti Huuhka Joroinen 5. Mauri Jäske Joroinen 6. Pekka Siitonen Joroinen 7. Jorma Pöyry Pertunmaa 8. Kauko Huttunen Jäppilä

Naiset alle 70 v. 1. Eija Pöyry Pertunmaa 2. Arja Siitonen Joroinen

Naiset yli 70 v. 1. Eine Karjalainen Pieksämäki 2. Raija Kolehmainen Jäppilä 3. Helena Särkkä Ristiina 4. Raili Toivonen Pertunmaa 5. Sirkka Nyyssönen Jäppilä

Kuntojumppa

Jousto

Pidä polvet ja varpaat samaan suuntaan. Jousta polvista alas ja tuo hartiat vuorotellen eteen ja taakse.

Kapea kyykky

Tuo jalat lantionlevyiseen haara-asentoon, polvet ja varpaat eteenpäin. Kyykisty alas ja nouse ylös. Pidä selkä suorana koko liikkeen ajan. Ojenna lantio ylhäällä.

Rintalihaspunnerrus

Voit tehdä liikkeitä joko toistojen tai suoritusajan mukaan.

Toistoja käyttämällä sopiva määrä on 8–15 toistoa kutakin liikettä. Tee 2–3 sarjaa. Pidä sarjojen välissä noin minuutin tauko. Suoritusaikojen mukaan voit tehdä jokaista liikettä noin 2 minuuttia. Jaksota liikkeet sopivanmittaisiin sarjoihin ja pidä sarjojen välissä samanpituinen tauko.

Tandemkävely ja polvi ylös

Seiso tuolin oikealla sivulla. Ota tuolista tukea tai tee ilman tukea. Kosketa kantapää varpaisiin joka askeleella eteen kävellessä. Kosketa varpaat kantapäähän joka askeleella taakse kävellessä. Kävele ensin 3 askelta eteen ja nosta jalka koukussa ylös. Pysy hetki jalka ylhäällä ennen kuin jatkat kävelyä taakse. Kävele kolme tandemaskelta taakse, nosta jalka koukussa ylös. Pysy hetki jalka ylhäällä ennen kuin jatkat kävelyä eteen. Lisää haastetta saat lisäämällä kävelyn nopeutta.

Loitonnus

Jatka kapeaa kyykkyä kuten edellä. Noustessasi ylös loitonna toista jalkaa sivulle. Voit pitää varpaankärjet lattiassa tai kohottaa jalan irti lattiasta. Kyykisty alas ja tee loitonnus toisella jalalla.

Seiso 30–40 cm:n päässä seinästä rintamasuunta ja varpaat kohti seinää. Pidä jalkapohjat lattiassa ja vartalo suorana. Tuo kämmenet seinälle noin olkapäiden tasalle, hieman hartialeveyttä leveämmälle. Koukista kyynärniveliä ja nojaudu vartalo suorana kohti seinää. Ojenna kyynärnivelet ja työnnä vartalo takaisin alkuasentoon.

Jalan liu’utus taakse

Seiso perusasennossa. Nojaa ylävartaloa vähän eteen ja liu’uta toista jalkaa taakse. Pidä varpaat, polvet ja lantio eteenpäin. Voit pitää liukuvan jalan varpaat alustassa tai voit kohottaa ne ilmaan. Palaa alkuasentoon ja toista toisella jalalla. Voit myös ottaa kädet mukaan liikkeeseen.

Vartalonhallinta

Nojaa seinää vasten kädet kuten edellä rintalihaspunnerruksessa. Kyynärnivelet voivat olla hieman koukussa. Siirrä käsiä vuorotellen kapeaan ja leveään asentoon. Pidä keskivartalo hallittuna koko liikkeen ajan.

Rintarangan pyöristys ja aukaisu

Istu selkä kiinni selkänojassa. Pidä kädet suorana alhaalla, paina leukaa alas ja pyöristä yläselkä, tuo samalla hartioita eteen.

Pysy ääriasennossa hetki ennen kuin jatkat liikettä. Vie leuka hieman yläviistoon ja hartiat taakse. Pysy ääriasennossa hetki ennen kuin jatkat liikettä. Toista liikkeitä vuorotellen useamman kerran.

Eläkeliiton valtakunnalliset karaoken mestaruuskilpailut Mikkelissä 2023 Eläkeliiton hallitus on myöntänyt karaoken valtakunnalliset mestaruuskilpailut Etelä-Savon ja Karjalan piirien järjestettäväksi. Kilpailut järjestetään Mikkelissä hotelli Vaakunassa lokakuun lopussa. Järjestelyiden päävastuu on Etelä-Savon piirillä. Karjalan piiri tukee omalla osaamisella järjestelyitä. Mikkelin seudun yhdistyksen Jukka Korpela toimii kilpailunjohtajana. Kilpailuun osallistuu noin 80 kilpailijaa. Lisäksi tapahtumaan saapuu satoja kannustajia.

Eläkeliiton liittokokous ja liiton kesäjuhla Lappeenrannassa 2027

Eläkeliiton hallitus on myöntänyt vuoden 2027 Eläkeliiton liittokokouksen ja kesäjuhlan järjestelyt Karjalan ja Etelä-Savon piireille. Kokouspaikka on Lappeenranta. Järjestelyiden päävastuu on Karjalan piirillä ja Etelä-Savon piiri tukee järjestelyjä. Tapahtumaa varten nimetään järjestelytoimikunta, jonka johdolla tutustutaan vuoden 2024 liittokokouksen järjestelyihin Sotkamon Vuokatissa. Tapahtumaan osallistuu noin 500 liittovaltuutettua ja yli tuhat kesäjuhlavierasta. Kolmipäiväisen tapahtuman ajankohta on kesäkuun toinen viikko.

Tiedä enemmän.

Maailman meno ja alueelliset uutiset, menovinkit, tarjoukset ja puheenaiheet

Monipuoliset sisältömme löydät Lansi-Savo.fi-verkkopalvelustamme sekä sovelluksistamme. Tutustu tilauksesi sisältöön osoitteessa lansi-savo.fi/tieto

Eläkeliiton oma lomakeidas kutsuu viihtymään

Lehmiranta on Eläkeliiton omistama lomakeskus puhtaan Lehmijärven rannalla luonnonkauniissa Varsinais-Suomessa.

Toimintaa ja virkistäytymistä parhaaseen ikään ehtineille: Ohjelmallisia lomia, harrastekursseja, tapahtumia sekä kylpylä- ja hotellipalveluita.

Jäsenhinnat 2022: Puolihoitoloma alk. 84 € /hlö /vrk Lomaviikko alk. 453 € /hlö /6 vrk

Lehmirannan lomakeskus puh. (02) 727 5200 lehmiranta@elakeliitto.fi

Hinnat sis. majoituksen (2 hh) puolihoidolla, kylpylän ja kuntosalin käytön sekä monipuolisen lomaohjelman.

Jäsenetusi

jopa 123 €

Ryhmille lisäetuja

Eläkeliiton jäsenedut

Erilaista yhdistyksen järjestämää maksutonta toimintaa • kerhoja, tapahtumia, kilpailuja, koulutusta ja hyvää seuraa

EL-Sanomat

Uusiutunut Eläkeliiton jäsenlehti EL-sanomat tarjoaa rutkasti luettavaa! Eläkeliiton jäsenenä saat EL-Sanomat viisi kertaa vuodessa kotiisi kannettuna.

Hertz

Hertz Autovuokraamo tarjoaa Eläkeliiton jäsenille erikoishinnat autonvuokraukseen Suomessa ja ulkomailla.

Pysyvänä etuna jopa -15 % alennus edullisimmasta julkaistusta jäsenetuhinnasta (Member Benefit -hinnasta)!

Lehmirannan lomakeskus

Eläkeliiton Lehmirannan lomakeskus sijaitsee Varsinais-Suomessa, Salon kaupungin tuntumassa. Lehmirannassa järjestetään eläkeläisille ja ikäihmisille suunnattuja ohjelmallisia teemalomia, kursseja ja koulutuksia sekä tapahtumia.

Eläkeliiton jäsenenä saat Lehmirannan lomakeskuksessa alennusta jopa 123 euroa kuuden vuorokauden lomasta!

MySafety

MySafetyn Identiteettivakuutus ennaltaehkäisee identiteettivarkauksia. Identiteettivakuutukseen kuuluu omien tietojen monitorointipalvelu sekä henkilökohtainen tuki.

Lisäksi palvelu korvaa identiteettivarkaudesta aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Eläkeliiton jäsenenä saat nyt mySafetyn Identiteettivakuutuksen jäsenetuhintaan 4,90 €/kk (norm. 9,90 €/kk).

Varaukset: www.hertz.fi tai Hertz Varauspalvelu puh. 0200 11 22 33 (0,99 EUR/min+pvm/mpm).

Varauksen yhteydessä mainitse Eläkeliiton alennustunniste: CDP 729647

Shell Thermo

Eläkeliiton jäsenenä saat Shell Thermo -lämmitysöljyt jäsenetuhintaan!

Tilaukset ja tiedustelut: puhelimitse numerosta 0800 19292.

Sokos Hotels

S-ryhmän Sokos-hotellit tarjoavat Eläkeliiton jäsenille kausittain vaihtuvia tarjouksia vapaa-ajan majoituksiin! Varaukset: www.sokoshotels.fi/fi/tarjoukset/liiton-jasenedut.

Netin varaustunnukset Sokos-hotellien kampanjakoodi LIITTO2018. Jäsenkortti näytettävä vastaanotossa sisään kirjauduttaessa.

WellO2

WellO2 on keuhkoja vahvistava ja puhdistava hengitysharjoituslaite ja lääkkeetön apu hengitysongelmiin! Eläkeliiton jäsenenä saat 15 % alennuksen verkkokaupan kautta hankituista Hapellan WellO2-laitteista.

Etukoodin saa pyytämällä omasta yhdistyksestäsi tai Eläkeliitosta.

Synsam

Synsam tarjoaa Eläkeliiton jäsenille upeat valtakunnalliset jäsenedut:

Suomen Hostellijärjestö

Eläkeliiton jäsenenä voit tilata Kotimaan hostellikortin maksutta. Kotimaan hostellikortilla saat Suomen Hostellijärjestön verkoston hostelleista Suomessa 10 % majoitusalennuksen ja sen lisäksi paljon muita hostellikorttietuja Suomessa! Saat myös Kansainvälisen hostellikortin alennettuun hintaan.

Alennus normaalihintaisista silmälaseista -30 %, aurinkolaseista -25 %, piilolaseista -25 % ja Synsam Lifestyle -sopimuksesta -20 %.

Edut koskevat jäsenten lisäksi myös jäsenten perheitä!

Edut saa näyttämällä liiton jäsenkortin tai kertomalla oikeudesta etuun.

ETELÄ-SAVON PIIRIHALLITUS 2022

Levänen Arvo, piirin puheenjohtaja, 0400 240 133, arvo@multalansora.fi

Ruuhilammentie 102 A, 77570 Jäppilä

Kaija Montin, varapuheenjohtaja, Pertunmaa Heikki Karvinen, Juva

Helena Kauppinen, Ristiina Marja-Leena Kautto, Haukivuori

Tapani Krakau, Mäntyharju

Terttu Parkkonen, Virtasalmi

Kalevi Kaasinen, Pieksämäki Anita Nummi, Joroinen

Aira Nurminen, Mikkeli Hilkka Karjalainen, Mikkelin seutu Risto Rantalainen, Hirvensalmi Leena Taivalantti, Anttola

KUTSUTTU

Esko Kaukonen, Jäppilä Juha Kemppi, Kangasniemi

Anja Kosunen, Puumala Hannu Korhonen, yhdistyskehittäjä Eeva-Liisa Luukkonen, liittovaltuutettu Juhani Sihvonen, toiminnanjohtaja

ELÄKELIITON ANTTOLAN YHDISTYS

Puheenjohtaja

Leena Taivalantti 050 5477 848 leena.taivalantti@luukku.com Sipiläntie 805 52100 Anttola

Sihteeri Ritva Pylkkänen 050 3658 238 ritva.pylkkänen@gmail.com Kärmeharjuntie 37 B 52100 Anttola

ELÄKELIITON HAUKIVUOREN YHDISTYS

Puheenjohtaja

Salli Suhonen 040 848 2433 sallisuhonen5@gmail.com Kirkontie 315 51600 Haukivuori

Sihteeri Ritva Kekkonen 0440 693 560 ritva.k.kekkonen@gmail.com Keskustie 102 51600 Haukivuori

ELÄKELIITON ETELÄ-SAVON PIIRI RY

Porrassalmenkatu 26, 50100 Mikkeli 045 7731 9462 • www.elakeliitto.fi/etela-savo

ELÄKELIITON HIRVENSALMEN YHDISTYS

Puheenjohtaja

Risto Rantalainen 050 3617 848 mokkiristo@gmail.com Lampuulahdentie 131 52550 Hirvensalmi

Sihteeri Maija Kekkonen 0400 162 792 kekkonenmaija@gmail.com Allinkuja 13 52550 Hirvensalmi

ELÄKELIITON JOROISTEN YHDISTYS

Puheenjohtaja

Anita Nummi 040 5554 900 nummi.anita@gmail.com Metsätie 735 79680 Lahnalahti

Sihteeri Anja Häkkinen 0400 676 914 anja.hakkinen@pp.inet.fi Hakatie 1 79600 Joroinen

ELÄKELIITON JUVAN YHDISTYS

Puheenjohtaja

Heikki Karvinen 040 746 7349 hvkarvinen@hotmail.com Virastotie 7 as. 2 51900 Juva

Sihteeri Markku Aapa 040 502 8507 markku.aapa@pp.inet.fi

ELÄKELIITON JÄPPILAN YHDISTYS

Puheenjohtaja

Esko Kaukonen 0400 100 332 esko.kaukonen@gmail.com Särkimäentie 478 77460 Maavesi

Sihteeri Kyösti Nokka 050 587 2754 kyosti.nokka@gmail.com

ELÄKELIITON KANGASNIEMEN

Puheenjohtaja

Matti Kurki 050 523 7077 kurkimatti0048@gmail.com Ruokolahdentie 46 51200 Kangasniemi

YHDISTYS

Sihteeri Päivi Hokkanen 0400 124 601 paivi.hokkanen @kangasniemi.fi

ELÄKELIITON MIKKELIN YHDISTYS

Puheenjohtaja Aira Nurminen 050 3561 947 nurminenaira@gmail.com Jääkärinkatu 13 as 2 50100 Mikkeli

Sihteeri Marjatta Tiihonen 0440 176 593 marjattatiihonen @hotmail.com

ELÄKELIITON

MIKKELIN SEUDUN YHDISTYS

Puheenjohtaja

Hilkka Karjalainen 044 992 2915 hilkkakarjalainen6@gmail.com

Sihteeri Elina Lappalainen 040 505 0021 lappalainen.elina@hotmail.com

ELÄKELIITON MÄNTYHARJUN YHDISTYS

Puheenjohtaja

Tapani Krakau 0400 863 791 tapani.krakau@gmail.com Ruutinmäentie 13 52700 Mäntyharju

Sihteeri Anja Aaltonen 0405 657 294 anja.aaltonen46@gmail.com Vuorijärventie 10 52700 Mäntyharju

ELÄKELIITON PERTUNMAAN YHDISTYS

Puheenjohtaja

Raija Ulmanen 0400 394 552 raija.ulmanen@gmail.com Jokitie 4 19430 Pertunmaa

Sihteeri

Sirkku Salomäki 050 5435 146 sirkku.salomaki@gmail.com Honkaniementie 9 as. 2 19430 Pertunmaa

ELÄKELIITON PIEKSÄMÄEN YHDISTYS

Puheenjohtaja

Kalevi Kaasinen 0500 348 488 kalevi.kaasinen@gmail.com Pirttimäenkatu 12 76150 Pieksämäki

Sihteeri Hanna Kakriainen kakriainenhanna@gmail.com

ILOA ELÄMÄÄN! ELÄKELIITON ETELÄ-SAVON PIIRIN

VUOSILEHTI 2023

KUSTANTAJA

Eläkeliiton Etelä-Savon piiri ry Porrassalmenkatu 26, 50100 Mikkeli 045 7731 9462 etela-savo@elakeliitto.fi

PÄÄTOIMITTAJA

Arvo Levänen

TOIMITUSKUNTA

ELÄKELIITON PUUMALAN YHDISTYS

Puheenjohtaja Anja Kosunen 0400 819 039 anja.kosunen@pp.inet.fi Petäjäniementie 420 52200 Puumala

Sihteeri Jorma Tella 040 755 3747 jorma.tella@gmail.com

ELÄKELIITON RISTIINAN YHDISTYS

Puheenjohtaja Helena Kauppinen 0400 411 072 kauppinen.helena@gmail.com Mansikintie 7 52300 Ristiina

Sihteeri Hannu Korhonen 044 240 4324 hannu27.korhonen@gmail.com

ELÄKELIITON VIRTASALMEN YHDISTYS

Puheenjohtaja Terttu Parkkonen 050 345 4378 parkkonen.terttu@gmail.com Ankeleentie 305 77330 Virtasalmi

Sihteeri Liisa Jäntti 040 756 8436 lmarjantti@gmail.com Juvantie 31 77330 Virtasalmi

Arvo Levänen Kaija Montin Juhani Sihvonen Jaana Toivakainen

TOIMITUSSIHTEERI

Juhani Sihvonen Jaana Toivakainen

PAINOPAIKKA Reusner AS ULKOASU JA TAITTO Sammy Virtanen King Kong Advertising, Pertunmaa 0400 972676

PAINOSMÄÄRÄ 4500 kpl

ELÄKELIITON ETELÄ-SAVON PIIRIN TOIMINTAKALENTERI 2023

Tammikuu

Piirihallituksen kokous 19.1.2023

Helmikuu

Puheenjohtajien ja toiminnanjohtajien neuvottelupäivät Lehmiranta 7.-9.2.2023

Piirihallituksen kokous 23.2.2023

Työt takana-loma, Lehmiranta 30 paikkaa, 27.2.-4.3.2023, yhteiskyyti

Hiihtokilpailut (Etelä-Savo, Karjala ja Kymenlaakso)

Lentopalloturnaus (4 joukkuetta)

Maaliskuu

Pilkkikilpailu, Hirvensalmi Boccia-turnaus, Jäppilä

Huhtikuu

Karaokekilpailu, Pertunmaan nuorisotalo 22.4.2023

Piirin kevätkokous 5.4.2023, Mikkeli

Kehittämispäivä, Haukivuori, Virtasalmi, Jäppilä, Pieksämäki

Toukokuu

Kehittämispäivä, Ristiina, Mäntyharju, Pertunmaa

Kehittämispäivä, Mikkeli, Mikkelin seutu Kehittämispäivä, Juva, Anttola, Joroinen, Puumala Kehittämispäivä, Kangasniemi, Hirvensalmi

Kesäkuu

Vuosilehtikoulutus, Mikkeli 1.6.2023

Heinäkuu

Piirin kesäjuhla ja kesäteatteri, Puumala Hurissalo 19.7.2023 klo 12.00

Elokuu

Golf-kilpailu, Joroinen, Kartano Golf 8.8.2023 klo 10.00

Piirihallituksen kokous 16.8.2023

Suunnistuskilpailu, Navin kuntorastien yhteydessä Liikuntapäivä, Ristiina 23.8.2023 klo 10 (mölkky ja keppijumppa yms.)

Syyskuu

Rantaongintakilpailu, Juva Ruskamatka, Lappi 10.-16.9.2023, yt. Mikkelin yhdistys Työ takana-loma yhdessä Karjalan piirin kanssa, Peurunka, 18.-23.9.2023, 30 paikkaa, omat kyydit Kolmen piirin järjestöpäivät, Kymenlaakso Vuosilehden aineiston määräpäivä 30.9.2023

Lokakuu

Kirkkopyhä, Juva

Keilakilpailu, Mikkeli, Mikkelin yhdistys

Karaoken valtakunnalliset kilpailut, Mikkeli, 16.-17.10.2023

Piirihallituksen kokous 19.10.2023

Toiminnanjohtajien neuvottelupäivä 24.10.2023

Marraskuu

Piirin syyskokous 23.11.2023, Pieksämäki

Vakuutukset ajan tasalla?

Tervetuloa LähiTapiola Savo-Karjalan elämänturvatapaamiseen. Päivitetään yhdessä asiantuntijamme kanssa tilanteesi ja rakennetaan yhdessä sopivat vakuuttamisen ja sijoittamisen ratkaisut.

Palvelemme paikallisilla toimistoilla sekä puhelimitse numerossa 015 744 3401 ja verkossa osoitteessa lahitapiola.fi/savo-karjala.

Voit myös ottaa yhteyttä suoraan asiantuntijoihimme. Katso henkilökuntamme yhteystiedot: op.fi/suur-savo