Karjalasta kajahtaa! - Eläkeliiton Karjalan piirin vuosilehti 2023

Karjalasta kajahtaa!

Pankkiasiointia ilman

älypuhelinta

ja tietokonetta

Nouda uusi senioriopas konttoristamme ja kysy lisää!

- Tilitapahtumat ja saldo OP Tiliviestillä - Laskut suoramaksuna ja maksukuorella - Maksut ja käteisnostot kortilla

Tiedä enemmän.

Maailman meno ja alueelliset uutiset, menovinkit, tarjoukset ja puheenaiheet

Monipuoliset sisältömme löydät Esaimaa.fi-verkkopalvelustamme sekä sovelluksistamme. Tutustu tilauksesi sisältöön osoitteessa esaimaa.fi/tieto

Karjalasta kajahtaa!

SISÄLLYS

Mitä vuodenaikaa rakastat? - Raimo Ikonen ............................................ 4 Menestyksekäs yhdistystoiminta on sekoitus uutta ja vanhaa - Anssi Kemppi .................................................. 5 Uusin ilmein eteenpäin - Pekka Haimila ................................................. 6

Toimistosta tähystettyä - yhdessä kohti tulevia vuosia - Juhani Sihvonen

Liikuntatervehdys - Jarmo Piispanen

Ristikko

YHDISTYKSET

Joutsenon yhdistys 8 Lappeenrannan yhdistys 18

Lemin yhdistys .......................... 31

Luumäen yhdistys ................... 39 Parikkalan yhdistys ................... 50

Rautjärven yhdistys .................. 58

Ruokolahden yhdistys .............. 63

Savitaipaleen yhdistys ............... 68

Simpeleen yhdistys 82

Suomenniemen yhdistys 90 Taipalsaaren yhdistys 90 Ylämaan yhdistys 91

Eläkeläisystäväni tokaisi keväisellä golfkierroksella löytäneensä koronan ansiosta jo unohtuneen maailman: vuodenajat. Uskon, että monelle korona on aiheuttanut saman. Toivottavasti vaikutus on pysyvämpää laatua. Onhan meillä moniin muihin maihin verrattuna vielä neljä selkeää vuodenaikaa. Niihin liittyy jokaisella omat mieltymykset ja pakkomielteet. Joku rakastaa kesän lämpöä, joku syksyn kuulautta ja värejä, joku talven valkoista lumoa, joku taas kevään lintujen iloa ja valoa. Tietysti on myös sellaisia, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä mihinkään vallitsevaan vuodenaikaan.

Vuodenaikojen lumon ymmärtää hyvin, jos osaa lukea luontoa. Luonto rytmittyy lahjomattomasti vuodenaikojen mukaisesti. Kuka osaa lukea niitä ja nauttia niistä, hänelle on maailmanranta helpompi kiertää. Liekö luonnon ymmärtämisessä osasyy suomalaisten onnellisuuteen kansainvälisissä tutkimuksissa?

KUN EMME elä enää maatalousyhteiskunnassa, kosketus luontoon on hyvin virtuaalinen ja teoreettinen. Ihmiset eivät elä luonnosta ja luonnossa jokapäiväisen asumisen ja elämisen kautta, vaan mitä moninaisten kanavien ja tunne-elämysten kautta. Ihmiset pyrkivät omimaan luonnon vain itselle tärkeästä

Mitä vuodenaikaa rakastat?

näkökulmasta ja määrittelevät sen käytön ja merkityksen. Luonnolla ja vuodenajoilla on myös vahva hormonaalinen, psyykkinen ja fyysinen merkitys ihmisille. On tärkeää ja arvostettavaa, että luonto löytyy ihmisille eri vinkkeleistä, kunhan muistetaan luonnon merkitys maan taloudelle, ruokahuollolle ja ilmastolle. Luonnon monipuolinen ja vastuullinen hoitaminen on pelastuksemme.

Meillä suomalaisilla on muista maista poiketen oma erikoisuutemme: lainsäädännöllä turvatut jokamiehen oikeudet. Ne herättävät huomiota maailmalla, ja niistä saa hyvän keskustelun aiheen. Ulkomaalaisen on vaikea ymmärtää, että jokaisella Suomessa oleskelevalla on mahdollisuus käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Käytön tulee tietysti tapahtua vastuullisesti eikä aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa.

MIKSI tästä kirjoitan? Me nykyiset eläkeläiset olemme viimeisiä suuria joukkoja, joilla on omakohtainen kokemus luonnon merkityksestä ja vuodenaikojen merkityksestä ihmisen toimeentuloon. Me osaamme arvostaa ja rytmittää elämämme sen ehdoilla. Liittomme toiminnassa meillä on luonto ja sen merkitys erittäin vahvasti mukana. Olemme perustaneet viime vuonna oman luonnonsuojelualueen Artun Lehmirantaan. Olemme mukana useissa kestävän kehityksen hankkeissa, käytämme luontoa päivittäisessä toiminnassa ja istutamme puita. Ja mikä tärkeintä, viemme perinnesanomaa lapsillemme, lapsenlapsillemme sekä päiväkoteihin ja kouluihin kautta maan.

Meillä on runsaasti luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja eri puolilla Suomea. Hyvä niin, mutta me eläkeläiset haluamme kiinnittää huomion myös lähiluontoon. Lähiluontoa suunniteltaessa hyvin usein vähätellään, ettei se ole ekologisesti riittävän arvokasta, ei täytä luonnon monimuotoisuuden vaatimuksia tai muuta suunnittelijan kriteeriä. Kauniin lähiluonnon merkitys on ihmisen elämälle monin verroin suurempi jokapäiväisessä elämässä kuin satojen kilometrien päässä oleva upea luonnonpuisto. Vanhusten talot ja asumispalveluyksiköt ovat monesti surullisia esimerkkejä luonnottomasta luonnosta. Lähiympäristö on niin kalju, ettei se anna jokapäiväiseen elämään iloa, mahdollisuutta mielelle kokea mennyttä.

VUODENAIKOJEN merkityksen kruunaavat kunkin kauden pääjuhlat. Talven käynnistää joulu, kevään kruunaa pääsiäinen, kesän juhlistaa juhannus ja syksyn sadonkorjuujuhla kekri. Ihmiset luokittelevat usein itsensä näiden tapahtumien mukaan. Minulle henkilökohtaisesti tärkein on joulu, se on ilon, hengellisyyden ja yhteisöllisyyden juhla. Siihen liittyy eniten odotusta, valmistautumista sekä antamisen ja saamisen iloa. Silloin ”vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään ja koukkuselkä suortuu ja kaikk´ on mielissään” kuten laulussa sanotaan. Näin asian kokee jouluihminen.

Raimo Ikonen Eläkeliiton puheenjohtaja

Menestyksekäs yhdistystoiminta on sekoitus uutta ja vanhaa

Eläkeliitto on jäsenmäärältään yksi suurimpia suomalaisia kansalaisjärjestöjä, joka kerää toimintaansa 115 000 eri-ikäistä eläkeläistä ympäri Suomea. Piirimme ja yhdistyksemme tarjoavat tarjoaa jäsenilleen monipuolista tekemistä, koulutusta, matkoja ja tapahtumia. Eläkeliiton jäsenyhdistyksissä viihdytään ja toimitaan yhdessä.

Yhteisöllisyys onkin se sana, joka itselleni tulee ensimmäisenä mieleen kuvaamaan aktiivista toimintaa myös liittomme laajaa toimintaa kaikissa 20 piirissä. Klassisen määritelmän mukaan yhteisöllisyys on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, tapoja toimia ja osaamisen jakamista. Se vaatii keskinäistä luottamusta, perustuu vastavuoroisuuteen ja antaa mahdollisuuden kuulua johonkin.

YHTEISÖLLISYYS on ikään kuin sanaton sopimus tehdä yhdessä töitä ja samalla nauttia siitä, mitä saavuttaa toisten kanssa. Yhteisöllisyys, yhteisöt ja yhteisöllinen elämä ovatkin välttämättömiä ihmisen olemassaololle ja toiminnalle. Yhteisöllisyyden kokemus syntyy helpoiten sellaisten ihmisten välille, joilla on jokin yhteinen kiinnostuksen kohde, elämäntilanne tai asuinpaikka, jossa on puitteet kohtaamisille. Niinpä monille eläkeläisille toiminta eläkeläisjärjestössä muodostaa oman perheen lisäksi toisen tärkeän ja merkityksellisen yhteisön. Yhteisöllisyyden viritessä ihmiset kokevat toisensa positiivisesti, he viihtyvät toistensa seurassa ja tykkäävät tehdä yhdessä asioita. Tämän varmaan allekirjoittavat myös meidän jäsenemme.

PÄIVÄNÄ maailma muuttuu kovaa vauhtia. Muutos on tavoittanut myös meidät eläkeläisjärjestöissä toimivat. Perinteisten toimintamuotojen rinnalle syntyy jatkuvasti uusia. Uudet liikuntamuodot ja kulttuuririennot haastavat meidät kehittämään toimintaamme. Vielä 15 vuotta sitten ei Eläkeliitossakaan uneksittu karaokesta tai keilailusta mutta niin vain ne molemmat tänä päivänä houkuttelevat mukaan tuhansia jäseniä. Ja viime vuonna liitto järjesti ensimmäiset frisbeegolfin mestaruuskilpailut. Mikä mahtaa olla seuraava ”hittilaji”, joka innostaa eläkeläiset toimimaan? Jos sinulla on ajatuksia ja kehittämisideoita yhdistyksen, piirin tai jopa koko liiton toimintaan, ota rohkeasti yhteyttä. Piirin yksi tehtävä on tukea alueensa yhdistyksiä mm. uuden toiminnan kokeiluissa ja kehittämisessä.

TÄNÄ

Uudet tuulet siis haastavat meidät- joskus jäykiksi ja konservatiivisiksikin sanotut järjestöt - uudistumaan. Mutta uudistusten paineissa on yhtä tärkeää muistaa vaalia kaikkea sitä hyvää ja arvokasta, jota meillä jo on. Uskon, että 2020-luvun eläkeliitossa seinät ovat niin leveällä ja katto korkealla, että toimintaamme mahtuu sekä uutta että hyväksi todettua perinteistä.

Toivotan kaikille joululehden lukijoille hyvää joulua sekä aktiivista ja toiminnallista uutta vuotta 2023!

Anssi Kemppi toiminnanjohtaja Eläkeliiton ry

Uusin ilmein eteenpäin

Viime vuonna Eläkeliiton Karjalan piirin perinteinen Joululehti sai uutta ilmettä, ja palaute on ollut varsin myönteistä. Monessa muussakin piirissä joulujulkaisu on saanut uutta väriä ja niin meilläkin. Enää emme tukeudu niinkään muistelemiseen, mitä teimme, vaan kerromme perinteiden lisäksi, miten aioimme toimia lähitulevaisuudessa yhdistyksissä sekä piirissä. Sen vuoksi lehti muuttuu kausilehdeksi, joka on saanut uuden, räväkän nimen. Näin ”Karjalasta Kajahtaa” vuonna 2023.

Kulunut vuosi on tuonut meille kaikille varsin paljon ajateltavaa lähitulevaisuudesta. Juuri kun luulimme

olevamme voiton puolella koronasta, maailma lähes romahti ja sen seurauksena saimme uusia vitsauksia hintojen nousuna niin liikenteen, elintarvikkeiden kuin energiankin osalta. Erään lehden tekemän kyselytutkimuksen valossa noin 20 prosenttia vastanneista 65–80-vuotiaista ilmoitti, ettei elämiseen jää lainkaan rahaa pakollisten menojen jälkeen. Tämän jälkeen ovat esimerkiksi sähkön hinnat nousseet sen uuden tuulivoimalan siiven korkeimmalle tasolle. Halkomottikin maksaa nyt parin tukkikuution verran.

AUTTAVAN vapaaehtoistyön merkitys nousee nyt uuteen arvoon, sillä lähimmäisten hyvinvointia voimme edistää entistä useammin keinoin. Aivan viime aikoina valtiovallan toimet sähkön alv-alennuksen lisäksi vaativat avun tarvitsijoiden omaa aktiivisuutta mm. KELA:n toimipisteissä. Tähän meidän tulee rohkaista, opastaa ja auttaa niitä, jotka ovat avun tarpeessa. Lisäksi kannustan kaikkia vapaaehtoistyötä tekeviä tarvittaessa tekemällä ilmoituksen hoivan tarpeesta paikalliseen kotihoitoon.

Tähän liittyy myös Mieli ry:n 125-vuotisjuhlavuoden marraskuun lopulla toteutettava maksuton koulutus ”Mielenterveyden ensiapu 1”, joka antaa valmiuksia havaita ongelmat ajoissa.

Yksi tärkeä osa vapaaehtoistyötä on saada parin viime vuoden aikana kotiinsa jääneet liikkeelle ja erilaisten toimintojen pariin. Asioiden toimittaminen, ulkoilu ja yhdistysten järjestämiin tilaisuuksiin ja harrastuspiireihin tuleminen elävöittävät ja antavat sisältöä elämään. Pienen empimisen voi aina korjata karjalaisella sanonnalla. ”mennään käs ´kynkkää”.

Henkinen ”eläkeläisköyhyys” voi olla pahinta ikääntyneelle.

Pekka Haimila

Karjalan piirin puheenjohtaja

Toimistosta tähystettyäyhdessä kohti tulevia vuosia

Reilu vuosi on kulunut, kun aloitin Etelä-Savon ja Karjalan piirin toiminnanjohtajana. Olen kiertänyt lähes kaikki yhdistykset ja ilokseni todennut, että meillä on virkeitä ja aktiivisia eläkeläisiä. Kiitos, että olen saanut käydä luonanne.

Uudet eläkeläiset ovat ryhmä, joka on kasvanut ns. rokkiaikaan. 1970ja 1980-luvulla nuorisokulttuuri muuttui ja ihmiset siirtyivät tanssilavoilta discoihin ja rock-luoliin. Liikkuminen helpottui ja sitä myötä omatoiminen matkustaminen sekä harrastukset lisääntyivät. Tuli squashia, golfia, surffausta ja monia muita uusia harrastusmuotoja. Meidän on Eläkeliitossa vastattava uusien eläkeläisten tarpeisiin. Tämä ei tarkoita, että vanhaa ja hyvää pitää poistaa, vaan tarjotaan uusia kokemuksia kysynnän mukaan. Toimintojen lisääminen tietysti vaatii, että asialle löytyy vastuuhenkilöitä, joiden saaminen on ollut joillakin yhdistyksille iso haaste. Vastuunkantajia on ollut vaikea saada ja sama ilmiö on koettu myös muussa järjestöelämässä. Vastuuhenkilöitä pitää tukea ja joskus pelkkä kiitos riittää, jotta henkilö kokee saavansa positiivista antia vapaaehtoistyölleen.

Etelä-Savon ja Karjalan piirien toimintaa on yhtenäistetty ja yhteistyötä tehdään monin tavoin. Molemmat piirit ovat päättäneet, että nyt luettavissa oleva lehti on vuosilehti, jota voidaan lukea koko vuoden ajan. Joululehti-nimistä on luovuttu. Piirit ovat tehneet yhteistyötä tapahtumien järjestämisessä ja hakemisessa. Molempien piirien yhteishankkeena järjestetään Eläkeliiton valtakunnalliset karaoken kilpailut Mikkelissä ensi vuonna. Toinen merkittävä yhteisponnistus on vuoden 2027 liittokokouksen järjestäminen Lappeenrannassa.

Kiitän kaikkia kuluneesta vuodesta. Astutaan ensi vuoteen valoisin näkymin, vaikka maailmalla ja yhteiskunnassa myllertää.

Toivotan lukijoille antoisaa vuotta 2023!

Juhani Sihvonen toiminnanjohtaja

”Tee se Joutsenossa” tule mukaan iloiseen toimintaamme.

Viikottaiset kerhot

Tarinatupa parillinen viikko torstai

Käsityökerho pariton viikko tiistai Äijäkerho parillinen viikko tiistai

Karaoke keskiviikkoisin Boccia maanantaisin Kuntosali perjantaisin

Puheenjohtajan puuhasteluja

Lämmin tervehdys Karjalasta Kajahtaa lehtemme lukijoille

Eläkeliiton Joutsenon yhdistyksessä on mukava olla mukana. Meillä on paljon aktiivisia ja osaavia jäseniä. Olemme saaneet vuosien kuluessa kehitettyä yhdistyksen lisää toimintoja. Viikoittaiset kerhot ovat lisääntyneet ja tällä hetkellä on jo kuusi eri toimintakerhoa, jotka kokoontuvat joka viikko tai joka toinen viikko. Tämän lisäksi jäsenet odottavat innokkaasti erilaisia retkiä ja matkoja. Tutustumiskäynnit eri paikkakunnille, teatterimatkat, sokkoretki ja pikkujoulumatka ovat vuosittain toistuvia tapahtumia.

Puheenjohtajan roolissa saa olla monenlaisten asioiden hoitajana, järjestelijänä ja varaajana, mutta myös osallistujana toisten järjestämissä tilaisuuksissa. Pitää kilpailuttaa bussifirmoja, kysellä eri kohteiden tarjonnasta, varata lippuja, laittaa lehti-ilmoituksia ja vastailla puhelimitse tai sähköpostilla mitä moninaisimpiin kysymyksiin yhteistyökumppaneille, muiden yhdistysten toimijoille ja omille jäsenille. Saa jakaa palkintoja ja onnitella erilaisten kilpailujen voittajia. Joskus jopa uskaltautuu itsekin kilpailuihin mukaan. Ei pääse heti jumettu-

maan paikalleen ja viisaathan ovat sanoneet, että liike on lääke. Näin toiminnallisissa tehtävissä toimiessa pysyy virkeänä. Siitä en kuitenkaan ole varma, tuleeko kaikki hoidettua ajallaan ja muistaako kaikki lupaamansa toteuttaa. Pitää kuitenkin olla armelias myös itseään kohtaan, sillä elämä tuo aina välillä yllätyksiä, joihin ei ole voinut varautua ja huomisesta päivästä kannattaakin iloita etukäteen, sillä jälkikäteen ilonaiheet ovat voineet muuttua joksikin muuksi.

ONNEKSI on niitä mielenkiintoisia yhdistyksen kerhoja, johon voi välillä poiketa pelaamaan Petankkia tai Boccia. Istahtaa käsityökerhossa neulomaan vaikka sukkia tai kutomaan kangasta. Joskus aika vierähtää mukavasti toisten taitavia tekemisiä ihastellessa tai vaan kuulumisia vaihtaen. Tarinatuvassa on paljon mielenkiintoisia alustuksia ja tietysti ne yhteiset kahvitteluhetket ja karjalainen vilkas puheensorina alustajien jälkeen.

Järjestökoulutuksia on muutaman kerran vuodessa, ulkoilu- ja liikunta tapahtumia on sekä omassa yhdistyksessä että piirissä ja eri järjestäji-

en toimesta. Kesätanssit työllistävät ison joukon vapaaehtoisia jäseniämme eri tehtäviin Jänhiälän lavalla. Kirkkopyhä on vanha hieno perinne, jonka toivon jatkuvan kauas tulevaisuuteen. Sitten on tietysti viralliset kokoukset; syys- ja vuosikokoukset, oman yhdistyksen, sekä piirin hallituksen kokoukset. Joskus kutsutaan piirin varapuheenjohtajaa myös naapuriyhdistyksiin tuomaan terveisiä.

Tärkeintä kuitenkin on yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja mukavassa seurassa tapaaminen. Kiitos siitä teille jokaiselle. Lämpimästi tervetuloa mukaan yhdistyksen toimintaan.

Toivotan kaikille iloista mieltä, turvallista huomista ja elämäntäyteistä elämää.

Tuula Partanen Eläkeliiton Joutsenon yhdistyksen puheenjohtaja Eläkeliiton Karjalan piirin varapuheenjohtaja

Olen toiminut Joutsenon yhdistyksen rahastonhoitajana kahteen otteeseen yhteensä 11 vuotta.

Seuraavassa kokemuksia työstäni hallituksen rahaministerinä:

- Kaikista tärkein asia on pitää yhdistyksen rahat ja omat rahat erossa toisistaan

- Kaikista menoista on oltava kirjallinen kuitti. Tuloistakin on oltava uskottava selitys.

Miten toimin käytännössä: Joka kuukauden alussa tulostan pankin tiliotteen, johon numeroin juoksevasti tapahtumarivit alkaen vuoden alussa ykkösestä. Merkitsen vastaavat numerot kuukauden aikana tulleisiin tositteisiin.

Seuraavaksi kirjaan tapahtumat excel-taulukkopohjaan. Varmistusmielessä teen joka kuukausi uuden tiedoston. Näin varmistan etten vahingossa tuhoa edellisten kuukausien tallennettuja tietoja.

KUUKAUDEN lopussa tarkistan että pankin tiliotteen saldo ja excel-taulukon saldo täsmäävät. Tietyin välein tarkistan että käteiskassassa oleva rahamäärä vastaa excel-taulukon saldoa. Pieniä eroja esiintyy molempiin suuntiin inhimillisten virheiden takia. Lopuksi varmistan excel-taulukon ulkoiselle kovalevylle.

Yhdistyksen hallituksen kokouksessa – noin kerran kuukaudessa – esittelen taloustilanteen excel- yhteenvetotaulukon muodossa.

Lokakuussa lähetän jäsenmaksulaskun niille vuosijäsenille, jotka eivät ole vielä suorittaneet kuluvan vuoden jäsenmaksua. Jäsenmaksut tulevat pankin kautta tai käteismaksuina hallituksen jäsenille, jotka tallettavat maksajat ja summat yhdistyksen tilille.

Tilivuoden lopussa merkitsen maksamattomat laskut (velat) ja odotettavissa olevat tulot (saatavat) joulukuun excel-taulukon loppuun. Toiminnantarkastajia ja vuosikokousta varten teen tilinpäätösyhteen-

vedon kolmelta viimeiseltä vuodelta Word -ohjelmalla.

Tilikartta (sarakkeet) on pysynyt melko muuttumattomana. Meillä seurataan mm. seuraavia toimintoja: jäsenmaksut, hallinto, jäsentilaisuudet, kilpailut, eläkeläistanssit, myyntitili ja retket. Viimeisin lisäys oli karaoke-kerhon tulojen ja menojen lisääminen. Tilikartta kuvastaa niitä asioita joita halutaan seurata. Uutena työnä on viime vuosina tullut yksityishenkilöille tehtyjen rahasuoritusten kirjaaminen tulorekisteriin.

Pekka Suonsivu

. . . ihan yleisölle asti. Joutsenon yhdistyksen karaokekerho laajensi toimintaansa syksyllä 2021 yleisöesiintymisiin. Ensimmäinen kokeilu oli marraskuussa Nuorisotalo Rientolassa jäsenistölle tarkoitettu tanssiaiset. Yleisöä tuli kohtuullisesti ja muutama pari tanssikin. Palaute oli kovin rohkaisevaa!

1. Backstagella valmistaudutaan esiintymiseen, Sirpa-Reeta ja Arja 2. Oiva ja Antero tarkistaa että laitteet varmasti toimii 3. Clip clip, kaksi ”kaunista pesijätärtä” valmiina esitykseen 4. Konsertin lopussa Antero johdatti koko yleisön laulamaan yhdessä: ”Olen suomalainen” kajahti komeasti 5-6. Tässä uljas porukkamme kohta valmiina taistoon 7. Pekka ja Anja lahjoivat Oivan kilpailumenestyksistä Kuvat Mirja Kaskinen

Seuraava tapahtuma olikin vasta keväällä, jolloin pidettiin Kevätmatinea taaskin Rientolassa, nyt maksullisena, josta osa lahjoitettiin SPR:n kautta Ukrainan sotaa kärsiville. Karaokelaisten omien laulujen lomassa myös yleisöllä oli mahdollisuus kokeilla laulamista yleisölle.

1. Arja ”Kevätkoivun tunnelmissa”

2. Miesnelikko tempaisi vielä ylimääräisenä matinean loppuun kansansävelmän ”Muistoja Karpaateilta” (=vuoristojono, mikä ulottuu osin myös Ukrainaan!)

3. Suurin osa tämänhetkistä laulajaporukkaa yhteiskuvassa: Jouko, Jorma, Antero ja Oiva sekä Mirja, Seija, Sirkku, Arja, Paula ja Sirpa-Reeta Kuvat Tuula Partanen

KARAOKEKERHOSTA KAJAHTAA . . . .

Kevätmatinea kevään korvalla Ukrainan hyväksi

Kesän lopulla tempaistiin vielä Jänhiälän tanssilavalla. Nyt estradi oli vapaa kaikille ja tuntui että laulamaan halusi melko vähäiseksi jääneestä yleisöstä aika moni. Lauantai-iltana oli kyllä maakunnan muilla tanssilavoilla nimekkäitä artisteja meidän kanssa kilpailemassa. Mutta eihän se määrä vaan laatu!

TEKSTI Mirja Kaskinen

1. Kerhon vetäjä Oiva arsenaalinsa ja Sirpa-Reeta mikrofonin takana

2.

3-5.

Lippuluukulla Eeva-Liisa

Mirja kameran takana)

Karaoketanssit Jänhiälässä

Eläkeläisen elämää

Sanotaan, että eläkeläisillä on aina kiire. Johtuukohan se siitä, että työtahtia on höllennetty ja syystäkin. Kesä on jo takanapäin ja voimme muistoissamme palata siihen. Mitä tuli tehtyä ja touhuttua vai eikö mitään erikoista? Eihän enää ole tekemisen pakkoa, mutta vanhasta tottumuksesta jatketaan usein entiseen malliin. Aika tuntuu kuluvan aina vain nopeammin.

Maaseudulla runsaan lumitalven jälkeen useimmilla meistä alkavat pihatyöt. On talven jälkien siivoamista ja kasvimaan kunnostusta. Jotain on ehkä esikasvatettu laatikoissa ja loput siemenet kylvetään suoraan kasvimaalle. On vähän perunaa, porkkanaa, kurpitsoja, sipuleita ja ehkä jotain uuttakin kokeillaan. Pihalle hankitaan kesän kaunistusta

kukkien muodossa. Näin kesä lähtee käyntiin.

Se kuluu nopeasti ja on pidettävä varansa, ettei se karkaa haaveillessa. Tällöin on aika lähteä lomamatkalle Suomeen ja ehkä mahdollisesti ulkomaille. Itse pidän kuitenkin kotimaahan tutustumista parempana vaihtoehtona. Käymme Pohjois-Suomessa useita kertoja vuodessa. Siellä kesä alkaa myöhemmin kuin täällä, mutta se tulee ryminällä. Muutamassa päivässä lehdet puhkeavat ja ilma lämpenee. Erilaiset vihreän sävyt alkavat näkyä. Hämmästyttävä asia etelän ihmisille on valoisuus ja niinpä voi lukea keskellä yötä ilman valoja. Teemme joka vuosi yhden matkan myös Norjaan. Tänä vuonna kävimme Pohjois-Norjassa Mehamnissa, Gamvi-

kissa sekä Havoysundissa Jäämeren rannalla. Sinne kaipaa aina. Kesän alussa tunturijärvet olivat vielä osittain jäässä ja lunta oli paljon. Matkalla näkee paljon puutonta, kallioista lähes kuumaisemaa ja suuria korkeuseroja. Varangin niemimaalla meren äärellä on vihreämpää ja siellä suomalaiskylä Pykeija on todella viehättävä.

Suomen puolella varsinkin Inari on tutustumisen arvoinen. Olemme kolunneet Suomen Lapin eri kolkkia myös sivuteitä pitkin, jolloin näkee paljon enemmän. Esimerkiksi Tulppio on kokemisen arvoinen paikka. Matka sinne Savukosken syrjäseudulle lähelle Korvatunturia on pitkä, mutta luonto korvaa soratien vaivat.

Tulppion ruskaa

OMA NÄKEMYS avartuu, kun lähtee kauemmaksi kotinurkilta ja tutustuu laajaan maahamme. Suosittelen kaikille, joilla on siihen mahdollisuus. Eläkeliitto ja erilaiset yhdistykset järjestävät edullisia ryhmämatkoja, joilla pääsee tuulettumaan omista ympyröistä.

Täällä lähempänä meillä on laaja Saimaa. Teimme kesällä Savon kierroksen Varkauteen ja edelleen Heinävedelle. Näimme lukuisia kanavia, kauniita rantoja ja koskia. Ihmettelimme Heinäveden mahtavaa kirkkoa korkealla mäen päällä. Kirkkomatkaa taitettiin aikanaan myös veneellä. Miten iäkkäät ihmiset ovat jaksaneet kiivetä 90 metriä ylöspäin järveltä noin kilometrin kirkkoon. Lintulan Luostari on myös mielenkiintoinen kohde. Todella kaunis ja

rauhaisa paikka, kun taas Karvion kanava ja koski kaloineen voi kiinnostaa kalastajia.

Olemme poimineet paljon marjoja. Takapihaltamme pääsee suoraan mustikkaan. Niitä löytyi tänä vuonna runsaasti koko Suomesta. Lapin hillaakin saimme aivan riittävästi omiin tarpeisiin. Niiden keruu on ajoitettava tarkoin heinäkuun loppupuoleen ja elokuun alkuun. Keruuaika on todella lyhyt ja mäkärien sekä sääskien sävyttämä.

Syksyllä se kiire vasta alkaakin, kun on säilömistä, hilloamista ja keittämistä. Toki tuotteet palkitsevat kesän työn ahertamisen.

Illat pimenevät ja on aikaa kirjallisuudelle. Vuodessa tulee luettua

kymmeniä kirjoja. Se on halpa harrastus ja hyödyllinenkin. On mukava uppoutua kirjojen maailmaan ja vaikkapa siten matkustaa maailman toiselle laidalle. Ilmojen viilentyessä alkavat metsätyöt. Polttopuiden keruu on erityisesti nyt tapa säästää sähköä ja öljyä. Siinä saa liikuntaa ja mielenvirkeyttä. Kansalaisopiston kursseja ei saa unohtaa. Niitä voin suositella kaikille.

Aika ei käy pitkäksi, kun touhua ja ajateltavaa riittää. Se on positiivinen asia ja hyvä kunto säilyy siinä ohessa. Hyvää alkavaa syksyä kaikille!

TEKSTI ja KUVAT Juhani Kauko

1. Hillasuo Posiolla 2. ja 3. Tienäkymää matkalla Mehamniin 4. MajakkaJäämeren rannalla. Slettnes fyr Gamvik Pohjois- Norja 5. Heinäveden kirkko 6. Kohti Gamvikia 7. Karvion koski Heinävesi

ELOKUUN viimeisenä päivänä oli tarkoitus lopetella yhdistyksemme kesäkautta ja loppuihan se totaalisesti. Vielä 28.8 päivällä lämmintä oli 25 astetta, mutta 31.8 vain enää 11 astetta. Jonkinverran jännitti, tulisiko paikalle ketään aamupäivän sadekuuroja katsellessa. Onneksi sade taukosi puolilta päivin ja väkeä alkoi saapua. Kahviteltiin ja pikkuhiljaa osa siirtyi pelaamaan. Krokettirata oli valmiina ja muutama inno-

Pihatapahtuma 31.8. Japolan pihalla

kas lähtikin rataa kiertämään. Aika haasteellinen se oli mäkisessä pihassa, mutta maaliinkin päästiin 10 portin alituksen ja yli puolentunnin uurastuksen jälkeen. Pekka toi ketjunheittopelin ja siihen innokkaita osallistujia, oli niin paljon, että viimeiset eivät meinanneet malttaa lopettaa ollenkaan pelaamista, kun haluttiin parempia pistemääriä. Toiset jatkoivat jutustelua pihalla ja grillikatoksen suojassa. Pukeutuminen

oli kaikilla onneksi säänmukainen ja aika kului rattoisasti tarinoiden. Osa katseli pihan kasveja ja kertoilin kasveista ja vähän pajutöistä. Pian alkoi makkara tuoksua grillikatoksessa, ja se maistuikin hyvin viileänä päivänä. Iltapäivä kului nopeasti ja sovimme tulevana kesänä pidettäväksi useampia pelipäiviä pihatapahtumina.

Pekka laskemassa pisteitä ketjunheittopelissä

Anja valmistelee makkaranpaistoa grillikatoksessa

TEKSTI Anja Japola

Pelimanniviikolta 13-19.9.2022

1 3

Pelimanniviikolta 13-19.9.2022 kuvia Karjalan piirin pitämästä ohjelmallisesta illanvietosta Olavi laulaa ja Seppo säestää Helena, Terttu ja Mauri laulavat, Kari säestää Seppo soitta Shadowsia vas. Olavi, Olli, Kari, Eila, Eeva-Liisa, Terttu, Helena, Terttu ja Mauri. Kuvassa lähes kaikki illan esiintyjät Lehmirannassa Pelimanniviikon Karjalan piirin iltamissa laulamassa loppulauluna Karjalaisten laulua

4

Elämän tyrskyissä Sinä yksin aavalla merellä tuuli puhaltaa vieden ajatuksesi ympäri maailmaa

Vastatuulessa jaksathan säilyttää hymysi iloisen elämänasenteesi vaikka tyrskyt lyövät kasvoihisi yrittäen suistaa Sinut purrestasi taistelet vastaan päivästä toiseen

Tyveneen tullessasi kerää voimasi pyyhi kasvosi kuivaksi ravistele vesi pois hiuksistasi

Katso – aurinko paistaa huominen on jo tullut Tuula Partanen kirjoitettu 8.2.1990

Testamentit

Me kerromme viimeisen tarinan niin kuin te toivotte.

Me kerromme viimeisen tarinan niin kuin te toivotte.

Me kerromme viimeisen tarinan niin kuin te toivotte.

Hautaustoimistopalvelut Perunkirjoitukset Edunvalvontavaltuutukset Testamentit

Hautaustoimistopalvelut Perunkirjoitukset Edunvalvontavaltuutukset Testamentit

Hautaustoimistopalvelut Perunkirjoitukset Edunvalvontavaltuutukset Testamentit

Matinkatu 3, 55100 IMATRA Puh. 010 320 3990, 0400 559 035 asiakaspalvelu@ollonen.fi www.ollonen fi

Lappeenrannan yhdistyksen toimintaa

Yhdistyksen 51. toimintavuosi on tätä kirjoittaessa jo pitkällä. Syksyn kerhotoiminta on pari viikkoa sitten alkanut ja muutenkin toiminta on vakiintumassa.

Tällä hetkellä yhdistyksessämme jäseniä on n 620, vaikka viime vuonna käväisimme jo alle 600 jäsenen. Toivon, että lukija sinä löydät toiminnastamme itsellesi virkistävää toimintaa, mukavia matkoja ja retkiä, kulttuuria ja liikuntaa sekä tietenkin uusia ystäviä. Toiminnassa haluamme huomioida jäsenistön toiveita. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä, sillä yhdistyksen hallituksessa kaipaamme ideoita ja toiveita toiminnan uudistamiseksi.

Tietoa kerhoista ja muusta toiminnasta saat yhdistyksen kotisivuilta sekä Etelä-Saimaan järjestöpalstalta. Alkuvuodesta jäsenmaksun yhteydessä lähetämme yhdistyksen toimintakalenterin, josta löytyy myös hallituksen ja muiden toimijoiden yhteystiedot.

Säännöllisesti kokoontuvat kerhomme ovat: Maanantaisin

Laulukerho klo 10 Kuutinkulma, Musiikkiliikunta klo 13:30

Urheilutalo

Tiistaisin

Äijäkerho (parillinen vk) klo 9 Kuutinkulma, Lavis klo 10 Urheilutalo Tuolijumppa (pariton vk) klo 12 Perillistenkatu 3 Keskiviikkoisin

Allasjumppa klo 9 Uimahalli, Karaoke klo 11 Perillistenkatu 3 Boccia klo 13:30 Urheilutalo Torstaisin

Naisten kerho (pariton vk) klo 9 Kuutinkulma, Kuntosali klo 11 Kahilanniemen liikuntakeskus

Perjantaisin

Keilakerho klo 11 Keilahalli Urheilutalo

Muuta toimintaa

Tansseja järjestetään kerran kuukaudessa Tirilän työväentalolla ja kesäisin tanssitaan Iitiän lavalla. Teatterimatkoja on suunniteltu tehtäväksi tammikuussa, heinäkuussa ja syksyllä ehkä lokakuussa. Suunnitelmissa on myös loppukesäksi matka Helsinkiin sekä toukokuussa taas toivottu matka Tanhuvaaraan. Yhdistys järjestää perinteisesti helmikuussa pilkkikilpailun ja samalla ulkoilupäivän Marjolassa sekä kesän alussa rantaongintakilpailun. Lähiseudulle tehdään retket keväällä sekä ruskaretki syksyllä. Toukosiunaus päättää kevään toiminnan. Adventtikirkko ja pikkujoulun järjestäminen kuuluvat myös suunnitelmiin. Lisäksi jäsenistön toivotaan osallistuvan piirin järjestämiin tapahtumiin.

Tervetuloa mukaan yhdistyksen toimintaan, yhdessä olemme enemmän!

Kiitos jäsenille, aktiivisille talkoolaisille sekä yhdistyksen hallitukselle vuodesta 2022 ja toiminnallista vuotta 2023!

Kaarina Hämäläinen Lappeenrannan yhdistyksen puheenjohtaja

Lappeenrannan yhdistyksen 50 v juhla

Yhdistyksemme 50 v juhlaa vietettiin 27.11.2021 Tirilän työväentalolla.

Juhla aloitettiin onnittelujen vastaanotolla ja kahvitarjoilulla.

Yhdistyksen puheenjohtaja Kaarina Hämäläinen toivotti juhlaväen tervetulleeksi.

Eläkeliiton tervehdyksen toi ja juhlapuheen piti Liittohallituksen 1.

varapuheenjohtaja Jukka Hiltunen. Lappeenrannan kaupungin onnittelut esitti kaupunginhallituksen 3. varapuheenjohtaja Eeva Arvela.

Ohjelmassa oli musiikkia Marja-Liisan Anttilan ja Ilkka Lampisen esittämänä, yhdistyksen oma kuoro esiintyi, lausuntaa esitti Helka Koskimäki, eikä unohtaa sovi Taidekoulu Estradin sirkuskoululaisten esityksiä. Katsauksen yhdistyksen toimintaan esitti Kaa-

rina Hämäläinen. Ohjelman nivoi yhteen juontajana toiminut Erkki Veikkanen

Yhdistyksen aktiivisia toimijoita palkittiin ansiomerkein. Liitto oli myöntänyt kultaisia merkkejä 10 henkilölle ja piiriltä hopeisen merkin sai myös 10 henkilöä.

TEKSTI Kaarina Hämäläinen KUVAT Kirsti Porali

Allasjumppa

Hei kaikille!

Täällä kirjoittelee geronomiopiskelija Ruusa. Minulla oli keväällä 2022 opintojeni 1. lukukauden harjoittelu liittyen ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn tukemiseen ja liikuntaan. Harjoittelumme tavoitteena oli muun muassa tutustua vanhustyön palvelujärjestelmään julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin osalta sekä opetella havainnoimaan ikääntyneiden henkilöiden elämäntilannetta, toimintakykyä ja elinympäristöä. Lisäksi tutustuimme

alueellisiin liikuntapalveluihin, jotka ovat tarkoitettu senioriväestölle. Harjoittelun myötä pääsin mukaan esimerkiksi tutustumaan ja hieman ohjaamaankin Eläkeliiton Lappeenrannan yhdistyksen järjestämään allasjumppaan.

Allasjumppa järjestetään Lappeenrannan keskustassa kaupungin uimahallissa keskiviikkoaamuisin. Itse pääsin osallistumaan keväällä muutaman kerran ja kokemukseni olivat

mahtavia! Iloisia osallistujia oli runsaasti ja tunnelma oli lämmin sekä vastaanottavainen. Iso plussa oli niin innostunut vetäjä kuin innostuneet jumppaajatkin. Allasjumpan ohjelma vaihtui viikoittain ja monipuoliset liikkeet soljuivat musiikin tahdissa. Ohjelmaan sisältyi lämmittelyosio, erilaisia lihaskuntoliikkeitä sekä venyttelyä. Syke nousi ja kunto koheni varmasti jokaisella meistä! Erittäin mukava tapa aloittaa aamu yhdessä liikkuen.

Iso kiitos, kun pääsin mukaan! Toivon todella, että tällaiset hyvinvointia ja toimintakykyä edistävät ohjaukset olisivat osa tulevaisuuden työnkuvaani. Suosittelen erityisesti kokeilemaan allasjumppaa, jos et ole vielä käynyt!

Hyvää alkanutta syksyä, Ruusa Eerikäinen Geronomiopiskelija XAMK - Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Meitä oli 38 uteliasta lähtijää kohti tuntematonta, tosin me Anna-Liisan kanssa ja kuskin Markku Pekin kanssa tiesimme kohteemme. Pitkin matkaa porukka arvaili minne olemme menossa. Ensimmäinen kohde oli Jätkän Onnela Valkealassa, jossa oli ITE-taiteilija Tuppuraisen pihataidetta, joista “ Vastuuvapaa viranhoitaja” oli aikoinaan kohuttu protestiteos. Seuraavaksi ajoimme Orilammen Majalle jossa ruokailimme ja tapasimme EL-Kuusankosken yhdistyksen jäseniä sokko-treffeillä, vietimme heidän kanssaan yhteisen lauluhetken Jaska Joutjärven ja Seppo Aholan säestäessä. Puheenjohtajille pidimme leikkimielisen tietokilpailun josta tuli tietysti tasapeli. Seuraavana kohteena oli Verla, joka vietti hiomotoiminnan 150 v juhlia, tehdasmuseon 50 v ja 25 v maailman perintökohteena. Tutustuimme oppaan johdolla paikan historiapolkuun, jonka jälkeen kiertelimme Verlan myymälöitä.

Viimeinen kohteemme oli Kymenpaviljonki, jossa oli kahvit sekä tutustumista Pentik Galleriaan ja myymälään. Sen jälkeen olikin jo matka kohti Lappeenrantaa. Palautteesta päätellen matka ei jääne viimeiseksi sokkomatkaksi.

Kylvön siunaus 9.5.2022

” Jumala, sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan. Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä, mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi. Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa. Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa. Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta. Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken. Kun aurinko nousee, ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.

Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.”

Psalmi 104, Luojan ylistys, on yksi Raamatun luomiskertomuksista. Psalminkirjoittaja ylistää maailman Luojaa kertoessaan samoista asioista, joita kuvaillaan Raamatun alkulehdillä: valosta, joka ympäröi Jumalaa kuin viitta, taivaankannesta, maan perustamisesta ja meren vesien asettamisesta paikoilleen, kasveista ja eläimistä. Ihmisen tehtäväksi annettiin maan viljeleminen ja varjeleminen, maasta hän sai ottaa ravintonsa.

Kauniin maan Jumala loi kodiksemme. Keväällä ja kesällä maa kukkii ja vihannoi, kaikkialla sykkii monimuotoinen elämä. Miten kaunis onkaan väreilevä perhosen siipi, sammalikossa kukkiva hento metsäntähti tai oravanmarjan herkkä pitsi, miten vapaa ja riemukas pääskysen pyrähdys, kun se salamannopeasti suhahtaa halki sinitaivaan ja kirkuu elämän riemusta.

KAIKKIVALTIAS ilmoittaa itsensä Isänä ja Luojana, elämän alkajana ja ylläpitäjänä. En voi uskoa ja ajatella, että oleva olisi olemassa sattumalta ja vailla tarkoitusta. Maailman kauneus ja järjenmukaisuus ja elämän monimuotoisuus puhuvat minulle kaiken suunnittelijasta vakuuttavaa kieltä.

Jumalan luomistyö ei päättynyt maailman luomiseen vaan jatkuu

2. Isännän

kuminan siementen siunaus 3. Pastori Ritva Tamminen piti siunauspuheen 4.Tutustuimme jo edesmenneen talon vanhan isännän, Paavo Niemimuukon ja nuoren yrittäjäparin, vuosien varrella keräämään, entisen navetan vintillä olevaan kotimuseoon. Hyvin mielenkiintoisia entisajan maatalous ja kyläyhteisön käyttövälineitä!

5. Sami kylvämässä kuminaa.

edelleen. Kaiken olevan alku ja lähde luo uutta ja pitää elämää yllä. Jumalan luomishyvyyden jatkumisen havaitsemme sukupolvien ketjussa, luonnon kiertokulussa ja vuodenaikojen vaihtelussa. Hänen luomistekoaan havahdun ihmettelemään silloinkin kun pysähdyn katselemaan itseäni. Mikä tai kuka minä olen?

Niin - mikä on ihminen? Elävä olento, ainetta, mutta myös tahtova, tutkiva ja tunteva henki, joka lakkaamatta etsii, kaipaa ja kyselee olevan tarkoitusta ja omaa merkitystään.

Uskon, ettei ole olemassa ihmistä, joka ei jossain elämänsä vaiheessa etsisi vastauksia elämän perustaviin kysymyksiin, sillä voidakseen elää ihmisen on jollakin tavalla selvitettävä itselleen elämän ja olemassaolon mieltä. Sokea sattuma ei riitä

kestäväksi perustukseksi. Kaipaamme enemmän ja pysyvämpää. Luomiskertomuksen mukaan saimme hengen Jumalan hengestä. Kyselymme ja kaipauksemme ovat jumalallista alkuperää. Hän, Luojamme, etsii ja kyselee: Missä sinä olet?

MILLAINEN Jumala on, ja mitä hän meiltä odottaa, sitä emme voisi ilman Jumalan ihmiseksi tulemista tietää. Mutta Jumala tuli ihmiseksi voidakseen olla suhteessa luotuunsa. Ajattelen niin, että Jeesuksessa Jumala käänsi ihmiselle ymmärrettävän puolen itsestään. Näin minä, katoava tomuhiukkanen, voin olla minä-sinä-suhteessa äärettömään ja ikuiseen ja ihmetellä yhdessä psalminkirjoittajan kanssa: - mikä on ihminen, kun sinä häntä muistat ja pidät hänestä huolen!

Jumala kutsuu meitä lähelleen jatkaakseen meissä tapahtuvaa luomistyötä. Kyselevään ja pelkäävään ihmiseen Jumala luo uutta, uutta uskoa, uutta luottamusta ja levollista rauhaa. Jumalan yhteydessä avautuvat elämän merkitys, mieli ja elämisenrohkeus. Jumalan yhteydessä löydän oman paikkani ja tehtäväni maailmassa: Uskallan olla oma itseni, uskallan antaa lahjani käyttöön, ryhtyä työhön ja oppia uutta.

Viljelmään ja varjelemaan Jumala on meidät ihmiset luonut.

KUVAT Pekka Porali

1. Kiitos Tanja ja Sami Niemimuukolle siitä, että saimme viettää vielä vähän koleahkoa kevätpäivää nauttien heidän kahveistaan ja leivonnaisistaan, hyvinvointi ja ohjelmapalveluita järjestävän Lappeen Harju oy:n sisällä ja pihapiirissä.

Sami Niemimuukon kylvämän

Loma Tanhuvaarassa

Toukokuun 23. päivä suunnattiin bussin nokka kohti Tanhuvaaran urheiluopistoa. Mukaan lähti 33 reipasta yhdistyksemme jäsentä. Neljä päivää oli tarkoitus viettää Aina parhaassa iässä tapahtuman merkeissä. Tervetulokahvien jälkeen tutustuttiin alueeseen ja illalla oli ohjelmassa venyttelyä ja rentoutusta.

Tiistaina hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen tutustuttiin Chiball jumppaan. Se oli meille useimmille outo laji, mutta tulipahan nyt tutuksi. Sen jälkeen oli vuorossa vesijumppa ja me tietysti lauloimme musiikin mukana.

Iltapäivällä vielä tanssittiin senioritansseja ja tehtiin tasapainoharjoituksia.

Vielä oli ohjelmassa boccia- ja sisäcurlingturnaus ja kaikilla oli kova voitontahto. Illalla sitten rentouduttiin rantasaunalla saunoen ja uiden. Vaikka vesi oli viileää heitettiin rohkeasti talviturkit järveen. Pidettiin myös arpajaiset ja pelattiin bingoa. Keskiviikkona aamulla mentiin kuntosalille ja sen jälkeen vesijuostiin. Iltapäivällä oli sitten ne paljon puhutut Savolaiset olympialaiset. Lajeista ei tiedetty etukäteen mitään. Hernepusseilla tehtiin mo-

nenlaisia temppuja ja kisa oli kova joukkueiden kesken. Oli vaikeita hernepussin kuljetuksia milloin milläkin tavalla. Tietysti kytättiin toisia, etteivät tee fuskua. Hyvä oli, ettei tehty ”savolaista rotestia”. Hauskaa oli! Turbokeihästä heitimme myös. Aika hyvin keihäs lensikin, vaikka taas oli säännöt vähän hakusessa. Myös käveltiin kahden minuutin matka ja yksi joukkueista arvasi ajan oikein.

Illalla vielä rentouduimme Espilä baarissa karaoken merkeissä. Meiltä onneksi löytyi hyviä ja innokkaita laulajia. Tanssiakin saatiin.

Lähtöpäivänä osa kävi kehonkoostumus mittauksessa. Ohjelmassa oli vielä venyttelyjumppa. Siten olikin lähtöpalautteen aika ja kiitos lomasta. Henkilökunta kiitteli, että olimme mukava ryhmä ja kovasti toivottivat tervetulleekisi uudelleen. Oli hyvin järjestetty ohjelma ja mukavat ohjaajat. Sääkin suosi meitä koko loman ajan. Voidaan suositella Tanhuvaaraa muillekin ryhmille.

TEKSTI Anne Sirola KUVAT Kaarina Hämäläinen

TANHUVAARA.FI

Pilkittiimpä taas tänäkin vuonna Marjolassa yhdistyksen mestaruuksista 24.2.2022.

Naiset

1. Huhtiniemi Terttu 2,235g 2.Hellsten Laila 2,100g 3.Villanen Arja 1,55g

Miehet

1.Korhonen Leo, 3,365 g 2.Kaukonen Timo 3,165g 3.Autio Kari 2,235g

Pekka Porali

1. Tänävuonna kohtuu kelissä. 2. On tyyliä! 3. Ulkoilupäivä samalla, kolesteroolit kohalleen!Timon koettaa opastaa meidän kokeneita kokkeja. 4. Varmasti oikeat tulokset! 5. Hernekeitto ja pannari maistui. 6. Karin vuoro. 7. Oiva palkintoineen.

Rantaonginnassa ratkottiin myöskin yhdistyksen mestaruuksista Korkkitehtaan rannassa hyvän sään vallitessa kesäkuun alussa.Syönti ei ollut parhaimmillaan mutta aina parhaat voittaa!

Naiset

1. Arja Villanen 1,885 g

2. Terttu Huhtiniemi 0,765 g

3. Pirkko Leinonen 0,435g

Miehet

1. Tohmo Seppo 1,615g

2. Turunen Pekka 1,530g

3. Autio Kari 1,480g

Tohmon Seppo sai suurimman kalan, 0,845 g vonkaleen.

Miehet voittivat taas kerran Maken potin vuodeksi Leinon Pekan haltuun (5. sija).

Yhdistyksemme jäsenillä oli menestystä myös Eläkeliiton valtakunnallisissa ja Karjalan piirin järjestämissä pilkki sekä rantaonginta mestaruuskilpailuissa, tulokset löytyvät parhaiten kotisivuilta.

1. Kelejä piteli

2. Onkohan mato hyvin ja ottava!

3. Eiköhän talvipilkillä pääsisi samaan tulokseen!?

TEKSTI JA KUVAT Pekka Porali

Senioriasumista kaikilla mukavuuksilla

Saga Torilinnassa asut aktiivisessa ja turvallisessa ympäristössä palveluiden ja hyvän seuran lähellä. Arkea helpottavat hyvinvointi-, kuntoutus- ja hoitopalvelut muuntuvat tarpeidesi mukaan. Aktiivinen ja säännöllinen harrastus- ja kulttuuritoimintamme tuo energiaa ja iloa arkeen.

Tule tutustumaan viihtyisään taloomme keskiviikkokierrokselle klo 13, tai varaa aika yksityisesittelyyn. Tiesithän, että olemme omaishoidon ja henkilökohtaisen budjetin palvelusetelituottaja.

Tervetuloa ihastumaan!

Helena Tiainen | puh. 050 3545 989 helena.tiainen@sagacare.fi | sagacare.fi/lappeenranta

Saga Torilinna Snellmaninkatu 3 D | 53100 Lappeenranta

t oivottaa lehden lukijoille

HyvääJouluaja Onnea Vuodelle 2023

Tulevaa toimintaa:

Petankkia Liikuntapäivä Yhteislaulut Päivätanssit Jalkosalmen lavalla

Pilkki- ja onkikilpailut Retkiä

Uusi monitoimikerho kunnan asukastilassa Ehdotuksia uusista toiminnoista otetaan vastaan

Lemiltä kajahti runoja, laulua ja soittoa la 16.7.2022

Eläkeliiton Karjalan piirin Lemin yhdistys Runoryhmä ”Lemi Eteält” esitti Lemin torilla elämänmakuisia runoja. Oli Liisan esittämä Eeva Kilven ”Tanssi”, jossa kehoitetaan, että ”älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele, miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän”. Anjan esittämänä kuultiin Yrjö Kaijärven ”Hän on minulle annettu”.

Oli syksyyn ja Lemiin niin sopiva Tommy Tabermanin ”Joka ainoa kevät”. Siinä puhutaan perunanvarsista. Onhan Lemi tunnettu perunaviljelmistään ja kunnan vaakunassakin on perunankukka.

”Joka ainoa syksy minut valtaa vastustamaton halu olla perunanvarsi. Hienosta hiekasta, mustasta mullasta, kivien seasta minä kohoaisin kuin purje. Ja käsi hellä ja sileä kuin sormet saanut sydän, väkevä ja voimakas kuin perkaamaton koski, tempaisisi minut maasta, pesisi kirkkaimmalla vedellä, keittäisi kattilassaan, söisi ja kiittäisi ja kumartaisi maata ja aurinkoa”.

Irja Welling ja Liisa Junnonen

Heli Sairanen on monen taidon ahkera osaaja

Lemin joulun aikaan tänäkin vuonna kuuluu käsityöläisten joulupuoti. Sen runsaisiin valikoimiin kuuluvat myös Heli Sairasen, 66, mehut, hillot ja kudonnaiset. Hillot hän keittää oman mansikkamaan sadosta, matot ja shaalit syntyvät kangaspuissa talvikauden aikana.

Sairasen mansikat ovat tuttuja Lemillä ja lähiseudulla 1970-luvulta lähtien. Heli Sairasen appivanhemmat aloittivat niiden viljelyn, ja sitä jatkoivat Heli Sairanen ja hänen edesmennyt puolisonsa Juha Sairanen. Chymoksen tehdas innosti istuttamaan pelloilleen marjoja.

- Lemillä Tuuvat viljelivät jo aiemmin mansikkaa, Holopaisellla oli vadelmaa. Suurimmillaan meillä oli

mansikkaa 15-20 vuotta sitten noin kymmenellä hehtaarilla. Siitä sitten ruvettiin vähentämään; pitkään oli 3-4 hehtaaria, nyt on enää alle hehtaari, Heli Sairanen kertoo.

Chymoksen lisäksi löytyi muita ostajia ja välittäjiä: Kaskein Marja ja joensuulaiset ja helsinkiläiset välittäjät. Samat välittäjät ostavat marjoja muiltakin viljelijöiltä, ja yhteistyö tilojen välillä toimii.

Kannattavuus on kuitenkin ollut laskusuunnassa:

- Suuret viljelijät Etelä-Suomesta ovat painaneet hintoja alas. Kilpailua on tullut myös pohjoisen suunnasta, Kesälahdelta, josta muun muassa Prismaan tulevat mansikat.

Torille marjojen, mehujen ja hillojen kanssa Välittäjäkauppaa näkyvämpää on kuitenkin torimyynti. Heli Sairanen on mansikkalaatikoineen ja mehupulloineen vakiomyyjä Lemin kesätorilla.

- Kun kesätoria Lemille perustettiin ja minua pyydettiin mukaan. Siitä se sitten lähti: mehut ja hillot mansikoiden kanssa torille.

Marjojen jalostaminen mehuiksi ja hilloiksi tasaa osaltaan menekin epätasaisuutta. Kun juhannuksen mansikanostajien jälkeen kysyntä laantuu ainakin pariksi viikoksi ja jos vielä helle kypsyttää marjat nopeasti, Heli Sairanen pakastaa ylijäämämarjat. Niitä hän sitten keittää sen mukaan, miten on aikaa ja apukäsiä.

Kesällä mansikkaa, talvella mattoja

Syyskuussa on mansikkasato korjattu, mutta rikkaruohoissa riittää kitkemistä. Heli Sairasen viimeinen mansikkahehtaari on aivan talon pihassa Sorvarilassa.

Lemin käsityöläisten joulupuodissa on jääkaappi Heli Sairasen hilloille ja mehuille.

Kansainvälinen kesätyömaa

Apukäsiä on tarvittu tietenkin myös marjojen poimintaan.

- Kun mansikoita oli kymmenen hehtaaria eri puolilla, koululaiset tulivat poimimaan. Kuukanniemestäkin tuli tuplaten se määrä, mitä tilataksilla mentiin noutamaan. Polkupyörillä nuoret polkivat pitkästäkin matkasta, Heli Sairanen muistelee.

Kovaa kuntoa työ vaatikin, ja urheilua harrastavat pärjäsivät siinä parhaiten.

Sittemmin ulkomailta tulevat naiset ja miehet ovat hoitaneet poiminnan: ensin jokunen virolainen, sitten puolalaiset, kunnes Venäjän inkeriläiset muodostivat kesätyövoiman.

- Hedelmien ja marjanviljelijöiden liitto on ollut apuna työlupien saamisessa.

Sitä kautta olisi Sairaseen saatu päättyneenäkin kesänä poimijoita, mutta nyt päätettiin työllistää ukrainalaisia pakolaisia. Taipalsaaren sairaalassa asuneita äitejä ja poikia tuli Sorvarilaan töihin. Ihan helppoa työtä se ei hellekesänä ollut, eikä heidän työsuhteensa kestänyt koko satokautta.

Tulevina kesinä Sairasen mansikoita pääsee vielä torilta ostamaan, mutta ei kovin monena:

- Tarkoitus on tämä lopettaa, kun pojat eivät jatka. Muutaman vuoden viimeksi istutetut mansikat antavat satoa, mutta uutta ei enää laiteta.

Monen taidon käsityöläinen

Jos mansikoiden parissa menee kesäkausi, Heli Sairasen syksyn ja talven täyttävät käsityöt – niiden tekeminen ja tekijöiden ohjaaminen.

Molemmilta vanhemmiltaan kädentaitajan geenit perineenä hän oppi

kutomaan puilla jo kotona ja sai lisäoppia talouskoulun kudontakurssilla. Kangaspuissa on syntynyt lukematon määrä mattoja ja shaaleja. Niitä on kudottu myös kansalaisopiston piirissä, jota Heli Sairanen on ohjannutkin. Heli Sairasen vanhassa talossa, johon omat ja ystävän kangaspuut mahtuivat, kutojat ovat kokoontuneet myös sen jälkeen, kun kansalaisopisto sai tilat Tapiolasta.

Lemin kirkolle Heli Sairanen ajaa joka tiiistai-ilta ohjaamaan posliininmaalausta. Sitä hän on harrastanut vuodesta 1976. Kun opettaja jäi nyt eläkkeelle, tuli hänestä opettaja.

- Posliinimaalaus on todella mielenkiintoista, se vie ajatukset kaikesta muusta, hän sanoo.

Tutuksi ovat tulleet monet muutkin kansalaisopiston käsityöpiirit puuja metallitöitä myöten; puukosta puuttuu enää tuppi.

Monialaharrastaja on myös lemiläisten lenkki Savitaipaleen kansalaisopistoon. Yhdyshenkilön tehtäviin kuuluu muun muassa avainten huolehtiminen opettajille ja näyttelyiden järjestäminen.

Edellistalven matoissa riittää solmittavia päitä ennen uusien kutomista.

TEKSTI ja KUVAT Kaija Lankia

Kylpylässä 7.7.2022

KYLPYTAKIT, tossut ja pyyheliinat loistavat vitivalkoisina. He –naiseläkeläinen ja hänen miehensä – läpsyttelevät käytävällä kohti”resepsuunia”.

Voiko mennä ihan näissä asuissa kahville jonnekin? Olkaa hyvät, tuosta vaan eteenpäin ja oikealle. Kiitos.

Saako maksaa rahalla? On minulla korttikin, huomaa mieseläkeläinen.

Tuoksuu jo kahvilta. Mistä tätä painetaan? Jätin silmälasit huoneeseen. Paina sinä.

Jaa...maitovara? Minulle täyteen. Istutaan tähän. Ylellistä!

Vedessä molemmat. Altaalla. Liossa olo tuntuu pitkästä aikaa häkellyttävän hyvältä. Saa istua vain ja heilutella nivelrikkoisia varpaitaan haaleassa liemessä.

Saunaan pitää päästä. Suomalaiseläkeläiset lähtevät haahuilemaan oikeaa ovea etsien. Tässä!

Mmm...höyrysauna! Minttua, mentholia tai jotain... eteerisiä öljyjä.

Kuumaa usvaa tulvahtaa kasvoille. Liekö vieraslaji koko sauna. Kiuasta ei näy missään, vain harmaan höyryn keskellä kiilteleviä nautiskelijoita. Mistä lie kotoisin tällainen bastu? No, kotona teet tuoreen vihdan siis vastan.

Taitaa tehdä hyvää iholle tämä höyry (jokohan kurtturuusut on kiskottu irti Suomen maankamarasta, kyselee naiseläkeläinen mielessään. Miten se nyt tulikaan ajatuksiin; kurtturuusu!)

HÖYRYJEN sisällä kaikki istuvat hievahtamatta paikoillaan, samanikäisen näköisinä. Aika pysähtyy. (Naiseläkeläinen ja hänen miehensä tuntevat itsensä 30 vuotta nuoremmiksi)

Lähdetään porealtaaseen. Mutta, jos liukastun tässä. Tule vaan, otetaan kiinni, jos luiskahdat. (No olkoon, 10 vuotta nuoremmiksi, ajattelee toinen.) Hierovat suihkut syvyydestä nostavat naiseläkeläisen pintaan. Hän tarttuu johonkin kaiteeseen ja pinnistelee.

Voimakkkaiden vesimassojen möyhentämät ikääntyneet nousevat, samoilevat pukukoppeja kohti, etsiytyvät paluuläpsyttelyyn samalle käytävälle, mitä pitkin olivat altaille menneet. -Jotenkin hiljaisina, -jotenkin voipuneina.

Kannatti lähteä. Sirkkukin sanoi, että tulkaa mukaan. Hän uskoi, että selviydymme.

SELVIYDYIMME! Ainakin tästä. Mutta kyllä minä vähän portaita pelkäsin.

Kokivat naiseläkeläinen Orvokki sekä miehensä Erkki

MAANRAKENNUSTÖITÄ

puh. 0500 154 221, 0500 321 153 • pohjakaivuut • tierakentaminen • sorat/murskeet IISI-jätevesijärjestelmät. Vesisuodatin humuksen ja levänpoistoon.

UPM OSTAA AKTIIVISESTI PUUTA

ja tarjoaa laadukkaita metsänhoitopalveluita metsäsi parhaaksi.

Autamme sinua mielellämme kaikissa metsäasioissa, ota yhteyttä! Metsäasiakasvastaavat:

Ville-Veikko Kontinen p. 040 509 0236 ville-veikko.kontinen@upm.com Taipalsaari, Savitaipale (Tuohikotintiestä ja Lavikanlahdesta pohjoiseen)

Olavi Pikkarainen p. 0400 132 936 olavi.pikkarainen@upm.com Lemi, Savitaipale (Tuohikotintiestä ja Lavikanlahdesta etelään)

lupaa hyvää www.upmmetsa.fi

Pirjo Henttu, puheenjohtaja

Tarja Aarnivirta, sihteeri

Kerhotoiminta vuonna 2022-23

Joukolassa kokoontuvat maanantaisin syyskaudella 2022 sekä keväällä 2023 seuraavat kerhot: Taidepiiri, Boccia-kerho, NeuleNurkka, Pelikerho sekä Senioritanssijat Kävelyfutista pelataan tiistaisin Joukolan kentällä syksyllä ja keväällä lumettomana aikana. Taavettihallin kuntosali on käytettävissä tiistaisin syys- ja kevätkaudella. Karaokea pääsee laulamaan joka toinen keskiviikko Ravintola Repeen Taavetissa. Jurvalan Juttutupa kokoontuu joka toinen torstai Toukolan Marttalassa. Torstaisin voi lähteä patikoimaan porukalla Taavetin ympäristöön. Lähtöpaikka lumettomana aikana Sepänkujan pysäköintialue, talvella Taavetin kirjaston edestä. Kesämaanantaisin pääsee heittämään rautakuulaa, kun Petanque-kerho kokoontuu Taavetin koulukeskuksen hiekkakentällä.

Muuta:

Joukolan Tarinatuvassa on mielenkiintoisia luentoja syys- ja kevätkaudella. Järjestämme teatteri- ja konserttimatkoja sekä retkiä mielenkiintoisiin kohteisiin ympäri Suomen. Kauttamme pääsee myös osallistumaan piirin ja liiton eri lajien kilpailuihin.

Tuhannen Tarinan Talo

Mistä on tuhat tarinaa tehty? Mustikoista, puolukoista, pihametsän mansikoista. Tähtitaivaan tuikkeesta, kuusimetsän kuiskeesta. Metsäretkistä, yhteisistä hetkistä. Lampaiden villoista, tummuvista kesäilloista. Narskuvasta lumesta, rauhaisasta unesta. Juhlahetkistä, uintiretkistä. Vanhan talon tunnelmasta, maalaismaisemasta avarasta. Ei ole karuselliä, vaan eläinten kanssa hetkiä helliä. Aikaa sinulle, aikaa hetkelle tälle - käyhä sieki peremmälle!

Tähän riimittelyyn on lyhykäisyydessään koottu koko Matkailutila Tuhannen Tarinan Talon toiminta-ajatus. Kun kaksikymmentäviisi vuotta sitten toimintaa käynnistettiin, näyttäytyi paikka aloittaville yrittäjille juuri tuollaisena. Kirkkaana oli ajatus, että tämä täytyy saada säilytettyä ja välitettyä muillekin. Niinpä ensimmäinen vierasjoukko olikin bussilastillinen luumäkeläisiä Taiteen perusopetuksen lapsia. Posket innosta ja pakkasesta punoittaen etsittiin Santtu Saunatonttua saunasta, navetasta, joka paikasta. Kun puurokupit tyhjenivät tuvanpöydän ääressä ja tuli räiskyi pönttöuunissa, muori tiesi, että ensimmäinen tarina oli syntynyt.

LAPSIRYHMISTÄ ja leirikouluista muodostuikin sittemmin vakituinen vierasjoukko. Ihan perus fasiliteeteilla, yhdellä vessalla ja vanhoilla rakennuksilla, ei tietenkään pitkälle pötkitty. Neljännes vuosisadan ajan on naulapyssy paukkunut lähes taukoamatta. Vanhat rakennukset on saatettu uuteen uskoon kuitenkaan alkuperäistä ajatusta unohtamatta. Majoitustilaa on lisätty roimasti, samoin kokoontumistilaa. Keittiössäkin on savuttava puuhella joutunut antamaan tilaa modernimmalle tekniikalle. Niinpä tätä nykyä navettaan rakennetussa Juhlatila Valtterissa voi viettää vaikkapa perhejuhlaa eikä kotiin ole kiire. Pöytään ovat emännät kattaneet maittavaa lähiruokaa, kahteen rakennukseen mahtuu yöpymään, saunat lämpiävät ja palju höyryää. Myös lapsivieraat viihtyvät, siitä pitävät huolen pihametsikön leikkipaikat ja kotieläinpiha. Moni isovanhempi on valinnut täyshoitoloman lastenlasten kanssa kertoakseen, millaista oli silloin, kun me olimme lapsia. Tarinaa voi kirkastaa talon museossa, mutta useimmiten pelkkä tunnelma riittää. Ohjelmapalvelut ja lähialueen käyntikohteet voivat myös kuulua lomaseen. Alkuriimittelyn marjametsään piipahdetaan suoraan pihamaalta. Ryhmien suosikki on opastettu tutustuminen

vanhaan kylänraittiin ja historiaan. Ja kirsikkana kakun päällä soitto soi ja laulu raikaa talon musikanttien säestyksellä.

Maatilamatkailu Tuhannen Tarinan Talo sijaitsee Luumäen Kannuskoskella, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson rajamailla. Olemme auki ympäri vuoden jokaisena viikon päivänä. Jossain kohtaa toki huilataan. Josko Santtu Saunatonttu piileskelisi edelleen täällä, tontuthan elelevät tosi vanhoiksi. Onko muuttanut savusaunalle vaiko Laavulaaksoon, jossa saha soi ja kirves paukkuu syksystä 2022 alkaen. Kenties jotain uutta

tulossa?

TEKSTI Sirkka Sydänmaanlakka KUVAT Anna-Kaarina Pelto

Karitsa hellyttää katseellaan. Kuva: Anna-Kaarina Pelto

Karjalainen pitopöytä. Kuva: Aku Mikko Vainio

Tuhannen Tarinan Talo. Kuva: Anna-Kaarina Pelto

Kävelyfutis – naurettavan hauska peli

SYKSYLLÄ 2020, kun korona oli sulkenut ovia kaikelta toiminnalta, mietimme mitä ulkopeliä voisimme alkaa tarjota jäsenillemme.

Silloin kuvioihin tuli kävelyfutis.

Mitä kävelyfutis on? Kävelyfutis on vuonna 2011 Isossa-Britanniassa kehitelty jalkapallon muoto, jossa loukkaantumisriskiä on pyritty pienentämään erinäisin sääntömuutoksin. Tärkein eroavaisuus perinteiseen jalkapalloon käy ilmi jo lajin nimestä: ainoa sallittu etenemismuoto on kävely. Muita tärkeitä sääntömuutoksia ovat fyysisen kontaktin minimointi sekä pääpelin kieltäminen.

Matalan aloituskynnyksen sekä pienen loukkaantumisriskin vuoksi kävelyfutista voi harrastaa kuka tahansa ikään, sukupuoleen tai taustaan katsomatta, ja siksi laji soveltuukin hyvin mm. eläkeläisten joukkueliikuntamuodoksi.

Kävelyfutis on terapeuttista myös sen yhteisöllisyyden vuoksi. Meillä on pelattu syksyllä niin kauan kunnes lumi tulee ja aloitettu keväällä, kun nurmikenttä on kuivunut talven jälkeen. Kokoonnumme kerran viikossa pelaamaan tunnin ajan kerrallaan ja joskus vatsalihakset ovat olleet todella koetuksella – nauramisesta.

Koulujen loma-aikana saatamme saada lapsenlapsia joukkoomme ja silti peli kulkee hyvin. Lapset oppivat äkkiä tärkeimmän säännön: älä juokse. Toisin oli meillä aikuisilla, aluksi meinasi väkisin tulla otettua juoksuaskelia.

Kävelyfutis on siinäkin mielessä ihanteellinen joukkuelaji ikäihmisille, että itse voi määrätä liikkumisen tahdin ja sykkeen tason. Voi rehkiä hyökkäyspäässä koko tunnin tai sitten toimia lähellä maalia puolustavana pelaajana.

Kuten eräs pelaajistamme kerran totesi: ”Eipä sitä lapsena tiennyt, kuinka hauskaa vanhana on.”

TEKSTI ja KUVAT Maritta Hyvönen

Kaikenikäiset voivat pelata keskenään

Vauhtia on, vaikka vain kävellään

Elämyksiä Salpalinjan korsuissa ja tunneleissa

Sammaleiden naamioimat betonikorsut Salpalinjalla vartioivat Itsenäisyydentietä Luumäellä. Kotkaniemen ja Salpahotellin lähistöllä metsässä on linjan vahvimmin linnoitettu osa. Sen korsut ovat pieni osa Suomen viimeistä pääpuolustuslinjaa, joka seisoo yhä Suomenlahden ja Kivijärven välillä jatkuen siitä tärkeiden kohteiden linnoitusketjuna pohjoiseen aina Sallaan asti.

Maastossa kiemurtelevat yhä kiviesteiden rivistöt ja metsittyneet juoksuhaudat ja niiden äärellä seisovat topakasti paikoillaan yli 700 teräsbetonikorsua. Korsujen ja linjalla olevien luolien, silloisten sotilastermien mukaan tunneleiden, sokkeloissa

kulkevat nykyään sotilaiden sijaan retkeilijät ja elämysmatkailijat. Tunnelmaa retkille ja niiden nuotiotulien ääressä tapahtuville evästauoille tai rokkaruokailuille tuovat historialliset tarinat ja sota-ajan musiikki.

Lusikkovuori

Luolia tai tunneleita Salpalinjalla on kaikkiaan päälle 20. Suurin niistä on Suo-Anttilassa oleva Lusikkovuoren luola. Varsinaisen taistelulinjan takana noin 300 metrin päässä sijaitseva luola olisi sota-aikana palvellut johtamis- ja joukkosidontapaikkana sekä majoitustilana 400 miehelle. Keskeneräiseksi jääneessä luolassa on kolme sisäänmenoaukkoa ja yksi aukko, joka vie luolan päälle. Pituutta tunnelimaisella luolalla on sisäänmenokäytävineen noin 100 metriä.

Salpalinjan taisteluhautojen ohella luolan päällä on kaivantoja venäläisten jäljiltä, kun he olivat tehneet samassa paikassa patteritöitä Pietarin suojaksi ensimmäisen maailmansodan aikana.

LUOLA Lusikkovuoren kallioon louhittiin kevättalvella 1941 ja työ eteni nopeasti miesten työskennellessä kahdessa kymmenen tunnin vuorossa. Kylän linnoitustyömailla oli enimmillään töissä 600 miestä, jotka olivat tulleet eri puolilta maata. He asuivat työmaan parakeissa ja kylän taloissa. Työmaiden ruokahuollosta vastasi Lotta Svärd –järjestö, jolla oli Lusikkovuorella ruokalakanttiini Kolmen Kaisan kulhola. Työvoima muonitustehtäviin hoidettiin lottien Rajatoimiston kautta, joka oli muuttanut talvisodan jälkeen Viipurista Luumäelle.

Lusikkovuoren luolassa on karu betonilattia ja paljaat kiviseinät, kaksi vesikaivoa ja viemäröintikin löytyy. Luolaan oli tarkoitus rakentaa majoitusta varten matalaharjakattoiset puiset parakit, ja osaan luolaa niitä ehdittiin tehdäkin. Puuparakkien rakentaminen syrjäytti aikaisemmin tehdyn, mutta hitaana pidetyn luolien holvauksen tiilimuurauksella. Sodan jälkeen parakit purettiin ja puutavara myytiin huutokaupalla. Lusikkovuorella louhintatöistä vastasi rakennusliike F.W.Winter, ja Louhinnasta syntynyt kiviaines ajettiin kolmella kuorma-autolla läheiseen Elkiänjärveen, jonka lahden poikki tehtiin taistelulinjan jatkeeksi kannas panssariestekiviä varten.

SALPALINJAA ei testattu sodassa, sillä ei koskaan taisteltu, mutta sen kestävyyttä koeteltiin puolustusvoimien omilla kokeilla, joita marsalkka Mannerheim ja kenraalit Airo, Lagus, Hanell ja Heinrichs kävivät seuraamassa Luumäellä kesäkuussa 1943. Salpalinja oli aikoinaan Suomen suurin rakennustyömaa, sitä oli enimmillään rakentamassa 35 000 miestä, joita oli muonittamassa 2000 lottaa. Vaikka Salpalinjalla ei taisteltu, merkityksetön se ei silti ollut. Se oli pelote, jonka ylittämisen hinta oli korkea, minkä vihollinen myös tiesi.

TEKSTI ja KUVAT Hilkka Suoanttila

Kesällä maakirkko luolassa suuren nuotiotulen ääressä on ollut monelle elämys

Talvella luolan kosteus tiivistyy jääpuikoiksi.

NYPLÄYS Vuosisatainen

Ristiin kierre, ristiin kierre, siitä se alkaa.

Vanha perinnekäsityö.

Vaikka nypläys on vanha käsityömuoto, niin kaikkia mahdollisuuksia ei vielä osata käyttää hyväkseen.

Nypläystaidon ovat tiedon mukaan Suomeen tuoneet merimiehet jo 1500-luvulla. He olivat merellä usein monta kuukautta, jolloin aikaa jäi muuhunkin kuin varsinaiseen merimiestyöhön. Myöhemmin taito kulkeutui myös hansakauppiaiden ja säätyläisten mukana maahamme.

Nypläystekniikka on kuin polkupyörällä ajo, kerran kun sen on oppinut, niin taito palautuu äkkiä mieleen, vaikka edellisestä kerrasta olisi kulunut pitkäkin aika.

Rauma on malliesimerkki nypläyksestä. Pitsiviikkoa vietetään joka vuosi heinäkuun viimeisellä viikolla. Siellä nyplätään etupäässä ohuemmasta langasta, mutta onhan kerran eräs mies nyplännyt riippumatonkin narusta. Siitä tuli oikein käyttökelpoinen ja vahva.

käsityöperinne

ajatukset pitää olla mallissa eikä voi ajatella mitään muuta. Täytyy vain muistaa oikea istuma-asento, muuten ovat hartiat ja niska jumissa.

Tämä taito on ollut minulle hyvin tärkeä, se on pala entistä aikaa, kun piti tehdä erilaisia askareita elantonsa eteen.

Aivan mahtavaa, kun olen saanut jakaa tätä arvostettua taitoa monelle täällä Luumäellä useamman vuoden aikana.

Orimattilassa on Heinämaan pitsi tunnettu. Siellä nyplätään paksummasta langasta, kauniita töitä, aivan ihania.

Mutta osaammehan me täällä Luumäelläkin nyplätä. Monien vuosien aikana sain olla osana siitä. Aluksi tuntui, että on liian vaikeaa, mutta kas kummaa; sieltä se taito löytyi. Sanoin aina opettaessani, että jos osaat laskea neljään, niin opit nypläämään. Ja totta se on.

On erilaisia malleja, lankoja ja erilaisia tarvikkeita. mm. sorkkarauta, aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Pellava on perinteisin lanka, mutta olen nyplännyt myös samettilangasta, narusta ja ohuesta metallilangasta. On ollut hyvin ohuita lankoja ja paksuja lankoja, aina mallin mukaan.

Käsityöihminen osaa arvostaa tätä taitoa. Hidasta hommaa mutta ah - niin mahtavaa kun huolella tekee. On mukavaa antaa lahjaksi omia tekemiä pitsejä. Ennen vanhaan tehtiin lähinnä liinoja ja reunapitsejä. Nykyään osataan tehdä vaikka mitä: kukkia, lintuja, tauluja, erilaisia koristeita, asusteita ja paljon muuta. Ja miten rentouttavaa onkaan, kun

Lämmöllä muistelen niitä aikoja. Mutta aika aikaansa kutakin.

TEKSTI ja KUVAT Maj-Britt Puranen (entinen opettaja)

Joutsen

Sorkkarauta

Perhoset

Pölkinvuoren kasvimaailma

Kukkaloistoa varhaisesta keväästä myöhään syksyyn

Kukaan meistä ei ollut kuullut, saati käynyt tuollaisessa paikassa. Siitä huolimatta bussilastillinen innokkaita eläkeläisiä suuntasi toukokuisena aamuna matkansa Hämeeseen, Urjalan taikayöhön. Tai tässä tapauksessa päivään.

Pölkinvuoren Kasvimaailman tarina alkaa vuonna 2012, kun alueen perustaja Veli-Pekka Weckman sairastui vakavaan sairauteen, mikä vei häneltä lähes täysin liikuntakyvyn ja lopulta joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Osana kuntoutustaan hän alkoi raivata tätä sedältään perintönä saatua aluetta ja istuttaa ensimmäisiä vihanneksia sekä myös sipulikukkia koivikkoon kasvimaan lähelle.

Aluksi Weckman istutti vuosittain muutamia tuhansia kukkasipuleita, joista myyrät pistelivät poskeensa

joka vuosi satoja. Parina keväänä ihmiset olivat jo käyneet ihailemassa pientä puistoa, joka tänä päivänä on kasvanut arviolta 200 000 sipulikukan kokoiseksi.

Alue on monipuolinen metsäpuutarhan, kukkapuiston, kauppapuutarhan, taimiston, luonnon, kahvilan ja parkkipaikkojen muodostama yli 6 hehtaarin alue. Luonto on alueella hyvin vaihtelevaa. Alueelta löytyvät monet luontotyypit vesistöstä jylhään kallioon.

Pölkinvuoren kahvila on jo sinänsä nähtävyys. Kolme uniikkia puurakenteista kerrosta, silokalliolattia, lasiseinämä ja neljän tuulen katto luovat upeat puitteet kahvila Lasikivelle.

ALUETTA kiertää n. 1 km:n pituinen luontopolku, joka kannattaa kiertää kukkapuistosta lähtien myötäpäivään. Normaalisti toukokuun toinen ja kolmas viikko ovat

parhaimmat, mikäli haluaa nauttia runsaimmasta sipulikukkien väriloistosta. Tänä vuonna kevät tosin viivytteli tuloaan, joten mm. kaikki tulppaanit eivät olleet vielä aukaisseet silmiään meidän vierailumme aikana.

Näköalatasanne on 163 m merenpinnasta, ja sieltä on upea metsämaisema lounaaseen. Parhaimmillaan näkyvyyttä on yli 40 km. Pudotusta alla olevaan jokeen on 87 m.

Alueen kasviloisto ei jää pelkästään toukokuulle, sillä myös kesäkuusta syksyyn riittää kukkivia kasveja.

Mikäli liikkuu Hämeessä Forssa-Urjala-akselilla, kannattaa ehdottomasti suunnata kulkunsa Pölkinvuoren Kasvimaailmaan.

Takaan, että paikka on käymisen arvoinen.

Maritta Hyvönen

Mikä ihmeen Pölkinvuori?

TEKSTI

Kevään kukkaloistoa. Kuva Maritta Hyvönen

Kova nousu vaatii lepotauon. Kuva Maritta Hyvönen Osa ryhmästä kapusi vuoren päälle.. Kuva Maritta Hyvönen

Kahvila Lasikivi. Kuva Margit Nikkilä

Tanssien merkitys eläkeyhdistysten toiminnassa.

Vuosia on eläkeläisyhdistyksiä osa kansasta moittinut, että yhdistys järjestää ”syn nillisiä” tansseja toiminnassaan. Meidän tulee tietenkin kunnioit taa heidänkin mielipiteitään, mutta muistan hyvin tun netun seurakunnan palveluksessa olevan henkilön toteamuksen; ”synti ei ole laulussa eikä tanssissa vaan se on sydämessä”. Tansseilla ja tanssimisella on merkitystä ennen kaikkea eläkeläisille:

1. Se on erinomaista liikuntaa ja tasapainoharjoittelua.

2. Se on yhteisöllistä yhdes säoloa, jossa tavataan ystäviä ja tuttuja, sekä torjutaan yksinäisyyt tä.

Eläkeliiton Luumäen yhdistys on vuosikymmeniä järjestänyt iltapäivätansseja, talvisin 113 vuoden ikäisessä seuratalo Joukolassa, Taavetissa ja kesäisin perinteikkäällä Risulahden lavalla.

Risulahden lavalla on takanaan pitkä maineikas historia alkaen jo 1940-luvulta sotien jälkeen.

Yhdistyksemme on järjestänyt vuosittain kymmenet tanssit, joista talvikaudella kuudet ja kesäkaudella neljät. Suosittuja ovat olleet perinteiset juhannusjuhlat Risulahdessa ja kinkunsulattajaistanssit Joukolassa, jotka keräsivät runsaasti väkeä yhteen.

Lyhyt kertaus paritanssin historiaan Suomalainen tanssikulttuuri, paritanssi, alkoi jo 1800-luvun loppupuolella kehittyä perinteisistä kansantansseista erilliseksi tanssimuodoksi, jossa pääsi jo kunnon kontaktiin tanssipartnerin kanssa.

(kirjoittaa Timo Honkala teoksessaan) ja jatkaa, että valtiovalta on todennut tanssin huviksi ja kantoi ns. huviveroa vuosina 1915-1981. Huviveroa tietenkin myös kierrettiin järjestämällä ohjelmallisia iltamia, joissa sai tanssia sitten lopuksi. Sota-aikana 1939-1944 oli tanssikielto, jota sitten kierretiin ns. ”nurkkatansseilla”.

Perinteisesti tanssien järjestäjinä toimivat palokunnat, suojeluskunnat, urheiluseurat, nuorisoseurat jne.

Tanssilavoja nousi kuin sieniä sateella jokaiseen kuntaan ja usein ne sijaitsivat järvien rannoilla. Parhaimmat vuosikymmenet olivat 1960-1970 luvut, jolloin vihdoin päästiin irti sota-ajan raskaista vuosista.

Entäpä tänään:

Nyt vain kaiholla muistellaan niitä entisiä hyviä aikoja, sillä entisajan tanssikansa on ikääntynyt ja uudet sukupolvet viettävät aikaa diskoissa ja festareilla. Mielestäni meidän pitäisi saada siirrettyä jollain konstilla tämä ainutlaatuinen paritanssikulttuuri nuoremmille sukupolville, sillä tällaista tanssilavakulttuuria ei ole maailmassa missään!

Taakse ovat jääneet ”kultaiset” vuodet, josta Luumäen Lehti vuodelta 1972 kertoo. Tällöin juhannusjuhlille myytiin 4000 lippua.

Tänä päivänä saamme olla tyytyväisiä, jos tansseihin myydään satakunta lippua kerrallaan.

Kaikesta muutoksesta huolimatta tansseilla on suuri merkitys vieläkin yhdistyksille ja yhdistyksen jäsenille. Tanssien järjestäminen vaatii aina mittavan työpanoksen. Tarvitaan emäntäryhmä, järjestysmiehiä, lipunmyyjiä sekä arpojen myyjiä. Työskentely yhdessä on tekijöille lähes terapeuttista, sillä siinä tuntee olevansa vielä tärkeä yhdistykselle.

Toivotaan, että tulevaisuudessakin tansseja järjestetään, jotta voimme tavata ystäviä ja tutustua uusiin ihmisiin. Samalla hoidamme terveyttämme sekä fyysisesti että henkisesti.

Tätä tekstiä kirjoittaessani huomaan ilokseni, että valtiovalta on herännyt ja on huolissaan kulttuurisesti merkittävän tanssilavakulttuurin hiipumisesta.

Samalla myös on ohjeistettu aluehallintoa tukemaan taloudellisesti lavojen ja toiminnan kuntoon saattamiseksi. Pallo on siis nyt heitetty seuroille ja yhdistyksille!

TEKSTI ja KUVA Tapani Sulander

KUVIA TAPAHTUMISTA

Pasi Tikka rakennusinsinööri 0400 886 585 pasi.tikka@tikanpoika.fi

Aukeaa aamulla jo klo 7 Lounaspöytä ma–pe 10–15: sis. ruoat, juomat, leivät, salaatit, kahvi/jälkiruoka Joka päivä vaihtuva Päivänpihvi, myös viikonloppuisin

riikkakuningas88@gmail.com

2023

Yhdistyksen 50-vuotisjuhla seurakuntasalissa.

Kuva Parikkala-Rautjärven Sanomat, Lege PajariKosonen

Ansiomerkin luovutus iloisesti yllättyneelle yhdistyksen hallituksen jäsen, rahastonhoitaja Maija Tossavaiselle. Juha Härkönen ja Pekka Haimila. Kuva ParikkalaRautjärven Sanomat, Lege Pajari-Kosonen

Eläkeliiton Parikkalan yhdistys 50 v.

Edellisen ja tämän joulu-/vuosilehden julkaisun välillä Eläkeliiton Parikkalan yhdistys juhli Parikkalan seurakuntatalon salissa pienimuotoisesti jäsentensä ja lähinaapuriyhdistysten kanssa 50 toimintavuottaan. Kun Eläkeliitto perustettiin helmikuussa 1970 Helsingissä, niin liiton jäsenyhdistys Eläkeliiton Parikkalan yhdistys ry. rekisteröitiin jo heti seuraavana vuonna 17.11.1971 Parikkalassa.

50-vuotisjuhlan aluksi tarjotun keittolounaan jälkeen tervehdyssanat esitti yhdistyksen puheenjohtaja Juha Härkönen. Juhlapuheen piti Parikkalan kunnanjohtaja Vesa

Huuskonen tuoden juhlaan myös kunnan tervehdyksen ja muistuttaen, kuinka Eläkeliiton kaltaiset järjestöt ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita kunnille. Eläkeliiton ja sen Karjalan piirin tervehdyksen juhlaan toi puheenjohtaja Pekka Haimila. Lausuntataidetta kuultiin Eila Anttosen esittämänä. Rovasti Erkki Lemetyinen lähetti seppelepartion sankarihautojen päämuistomerkille, 80 vuotta sitten alkaneen jatkosodan ja sankarivainajien muistoksi. Juhlan päätöspuheenvuoron piti yhdistyksen varapuheenjohtaja Pirkko Valkeapää. Juhlan pianomusiikista huolehti kirkkomuusikko Tatjana Korpela. Juhlien ruo-

ka- ja kahvitarjoilun hoitaneen Sini Sopan tarjoileman loppukahvituksen lomassa viihdyttiin vielä hetki toisiamme tavaten.

Vuosijuhlassa luovutettiin yhdistyksen hallituksen jäsen, rahastonhoitaja ja vuosilehtivastaava Maija Tossavaiselle Eläkeliiton hopeinen ansiomerkki osallistumisesta aktiivisesti Eläkeliiton järjestötyöhön. Ansiomerkin ja siihen liittyvän kunniakirjan luovutti saajalleen Eläkeliiton Karjalan piirin puheenjohtaja Pekka Haimila.

TEKSTI Ritva Piipponen, yhdistyksen sihteeri

Toukosiunaus

Kylvö siunattiin Parikkalassa

Eläkeliiton perinteinen Toukosiunaus suoritettiin 18.5.2022 Kannaksella Kari Huotilaisen tilalla Parikkalan yhdistyksen järjestämänä. Kahden koronapandemian vuoden jälkeen tilaisuus saatiin pitää kauniissa, joskin tuulisessa keväisessä säässä. Toukosiunauksen suoritti Parikkalan seurakuntapastori Jarkko Hyvärinen. Jarkko kertoi, että tämä oli hänen pappisuransa ensimmäinen tämäntyyppinen toimitus.

Tilaisuuteen kokoontunut kohtalaisen runsaslukuinen yleisö seurasi tilaisuutta tarkkana ja mielenkiinnolla. Yhdistyksen puheenjohtaja Juha Härkönen painotti tervetulosanoissaan kotimaisen elintarviketuotannon merkitystä ja puhtautta, joka korostuu etenkin kriisiaikoina, kuten olemme saaneet huomata ensin koronapandemian ja sitten Venäjän hyökkäyksellä tuhoisin seurauksin Ukrainaan. Tuotantokustannusten jyrkästä noususta sekä lannoitteiden

ja polttonesteiden saannin vaikeutena. Ruoan hinta tulee ennusteiden mukaan nousemaan ja on hyvä, että tuotantojärjestöjen, teollisuuden ja kaupan edustajat ovat istuneet samaan pöytään ratkomaan ongelmia. Valtiovallan on sitten tehtävä oma osuutensa ruoan saannin ja hintakehityksen turvaamiseksi kohtuuhintaan, myös pientä eläkettä tai eläketurvaa nauttiville. Kaikkien on saatava kohtuu korvaus tehdystä työstä ja investoinneista. Tilan isäntä Kari Huotilainen esitteli mielenkiintoisella tavalla tilan toimintaa ja historiaa, sekä suoritti muokatulle pellon osalle kylvön käsin vanhasta kylvövakasta, perinteiseen tapaan. Lopuksi nautittiin yhdistyksen tarjoamat pullakahvit pellon laidalla. Hyvin maistui raittiissa ulkoilmassa Maiju Peuhkurin emännöimänä kahvi ja pulla, apuna hänellä oli Liisa Härkönen Ensi vuoden Toukosiunauksen paikka ja aika on vielä avoin, kiinnostuneet voisivat ottaa yhteyttä Eläkeliiton Parikkalan yhdistykseen.

TEKSTI Juha Härkönen, yhdistyksen puheenjohtaja KUVAT Katri Parikka

Kirjoitus on julkaistu 25.5.2022 paikallislehti Parikkalan –Rautjärven Sanomissa.

1. Kari Huotilainen ja seurakuntapastori Jarkko Hyvärinen.

2. Kari Huotilainen, käsin kylvö.

3. Toukosiunauksen yleisöä kahvihetkessä.

Ennen ei ollut stressiä, traumaa, väärin ymmärrettyjä lapsia, ei nuorisorikollisuutta, ei sivareita, ei luonnonsuojelijoita, rötösherroja, kasinopelureita, juppeja, kettutyttöjä. -Oli vain kunnon ihmisiä, hamppareita, omenavarkaita ja pontikankeittäjiä! Ei ollut lapsilisiä, kansaneläkkeitä, tukiaisia, asumislisiä, tukilisien lisäosia. -Oli vain oma-apu, naapurisopu, syytinki, ja vaivaistalo! -Ei ollut tulopolitiikkaa, ei jumittuneita tuponeuvotteluja eikä minimipalkkaa. Palkkaa sai, jos viitsi tehdä töitä ja jos se isännän mielestä oli maksamisen arvoista! Ei ollut hiustenhoitoaineita, shampoota, geeliä, silmänympärysvoidetta, pikkuhousunsuojia, eikä Emboa. -Oli vain sauna, mäntysuopaa, pihahyyskä, Etelä-Saimaa ja Kaakkoisseutu. Ei ollut pakastinta, jääkaappia, sähkövatkainta, yleiskonetta, mikroa, grilliä tai leipäkonetta. -Oli vain kaappi, komero, uuni, hella, puumäntä, varpuvispilä ja äidin jauhopeukalo.

Ei ollut TV-tä, stereoita, videoita, korvalappuradioita eikä edes ULA-asemia, lotosta, ja bingosta puhumattakaan. -Oli vain kyläpelimanni, soittokunta, nuorisoseuran sekakuoro, näytelmäpiiri, kyläkirjasto ja Jaappanin lähetyspiiri. Tiedonvälityksestä pitivät huolen anodiradio ja juoruämmät. Ei ollut sukkahousuja, bikineitä, tangoja, tekokuituja, superlonpatjoja ja vesisänkyjä. Silikonista puhumattakaan.- Oli vai pässinpökkimät, raappahousut, flanellipaita, päästävedettävä sänky ja olkipatja. Ei ollut kuntasuunnittelua, rakennuskaavaa, henkilöstölautakuntaa, johtoryhmää tai maakuntaliittoa. -Tehtiin vain niin kuin hyvä oli. Ei ollut peruskoulua, keskiasteenkoulutus-

Miten oli ennen

ta, koulukuraattoria, opinto-ohjaajaa eikä virikkeellistä päivähoidon opetusta. -Oli vain kiertokoulu, kunnioitettu kansakoulunopettaja, rippikoulu ja maailman koulu ja joillekin hyväosaisille keskikoulu.

Ei ollut A-klinikoita, mielenterveystoimistoa, alkoholin väärinkäyttöä, huumekoiria ja työrajoitteisia. -Oli vain juoppoja, tuurijuoppoja ja kylähulluja. Laiskoja sanottiin laiskoiksi. Ei ollut avoliittoja, homoja, lesboja eikä venäläisiä ilotyttöjä. Oli vain rakkausavioliittoja, pakkonaimisia, susipareja ja äpärälapsia! Poikkeavat pantiin sakilla järjestykseen. Kyllä oli elämä helppoa! Ei ollut byrokratiaa, reaalikorkoa, heliboria, optioita, osinkoa ja roskapankkia, eikä ollut kansanterveystyön kuntainliiton liittohallituksen varapuheenjohtajaa, kuntainliiton terveysaseman vuodeosaston apulaisosastonhoitajaa eikä sairaanhoitopiirin liittohallituksen nimeämää, yliopistollisen keskussairaalan johtavan ylilääkärin virkaa. -Oli kunnanlääkäri, terveyssisar, kätilö ja kansanparantaja. Ei ollut edes verisuonitauteja, tukielinsairauksia, psykosomaattisia oi-

reyhtymiä, dementiaa eikä laktoosi-intoleranssia. -Ei jääty kitumaan, kuoltiin pois tapaturmaisesti, maha, rinta tai päätautiin tai vanhuuteen. -Ei ollut syntyvyydensäännöstelyä, pillereitä, kierukoita, kondomia, sterilointia, synnytyslaitosta eikä miehiä synnyttämässä. -Lapset olivat vahinkoja, joita sanottiin Herran lahjoiksi, joita tuli vuosi ja lapsi- parhaana kaksi. Ei ollut murkkuikää, ei omituisesti käyttäytyviä tai pukeutuvia nuoria. Jos ei osannut käyttäytyä, annettiin selkään, kunnes osasi. Ei ollut ATK-ta, EU-ta, NMT-tä, GSM-ää, MTV-tä. -Oli vain YYA, UKK, OTK, KOP, CCCR, DDR, SKP, SKDL. -Ovatpahan loppuneet omaan mahdottomuuteensa. Kun luki Raamatun ja Juhani Ahon Rautatien, ei tarvinnut uneksia turhista. Oltiin rehellisiä, ahkeria, esivaltaa kunnioittavia, isänmaallisia, sopeutuvia, sisukkaita ja nöyriä. Kyllä oli helppoa, mutta kyllä oltiin myös onnellisia!

Tekijä tuntematon

Neliapila

Miksikä neliapilan luullaan tuottavan onnea?

Varhaisimmista ajoista saakka ovat ihmiset olettaneet, että joillakin kasveilla ja kukilla olisi yliluonnollisia ominaisuuksia. Yksi näistä on ollut apila, luultavasti sen kolmilehden vuoksi, sillä kolmehan on ammoisista ajoista pyhä luku. Jo vanhat druidit (pappisluokan jäseniä) pitivät apilaa taikakukkana. Nelilehti-apilaa pidettiin luonnollisesti vieläkin suuremmassa kunniassa, osittain sen harvinaisuuden vuoksi, osittain, koska sen neljä lehteä muodostavat ristin – ja risti on uskonnollinen vertauskuva muillakin kansoilla ei yksi kristityillä.

Kirjoitti: Tuntematon

Kuvakaappauksena vanhasta digiarkiston lehdestä.

Arjen olohuone

Eksoten innostamana Parikkalassa aloitettiin plus 65-vuotiaille suunnattu Arjen olohuone -toiminta jo 2021 vuoden alussa. Kaikille tarkoitettu matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Vetovastuu joko vapaaehtoisilla yksityishenkilöillä tai eri yhdistyksillä. Eläkeliiton Parikkalan yhdistys oli yksi ensimmäisistä järjestämisvuoroja varanneista yhdistyksistä.

Parikkalassa kunta tarjoaa toiminnalle tilat: keskustassa sijaitsevassa nuorisotila Kirnussa. Tilaan on esteetön pääsy ja siellä on myös pieni keittiö, jossa voi keittää kahvia. Se on hyvä, sillä onhan tällaisissa kokoontumissa tärkeää päästä yhteisen kahvipöydän ääreen. Tilaan mahtuu 20-30 henkilöä.

EL-Parikkalan yhdistyksen, kevään yhdellä järjestämisvuorolla, Arjen olohuoneessa 4.5.2022 oli mukana Urheilu-Jussi Oy:n toimitusjohtaja Jari Kristian Tiainen, tuoden mukanaan senioreille esitel-

tävät laadukkaat, liikkumista helpottavat apuvälineet, kuten mm. kävelysauvat, rollaattorit, sähköpolkupyörät ja suurta mielenkiintoa herättävät sähköskootterit sekä turvallisuutta lisäävät puettavat heijastinnauha-henkselit. Liike lahjoitti myös arpajaispalkintoja. Paikan päällä oli mahdollisuus jättää tilauksia liikkeelle, itselle sopivista tuotteista. Kotona voitiin vielä selata esitteitä ja perehtyä lisää senioreille tarjolla oleviin liikunnan apuvälineisiin.

Kirjoitti: Ritva Piipponen, yhdistyksen sihteeri.

Kalastus

Parikkalan ulkoilupäivä ja pilkkikisa Parikkalan Torinrannasta 10.03.2022 Nokipannukahvia, mehua, pullaa ja makkaraa. Kuntokorttien palautus ja uusien jako. Käpykakun voitti arvonnassa Simo Saitseff.

Naisten sarja

1.) Irma Hämäläinen 4495 g, 2.) Marja Huotari 2569 g, 3.) Raija Sinkkonen 620 g 4.) Mirja Ollikainen 206 g.

Miesten sarja

1.) Pertti Hämäläinen 5060 g, 2.) Taisto Huotari 1901 g, 3.) Leo Pekonen 1119 g 4.) Rauno Ollikainen 950 g, 5.) Simo Saitseff 579 g

Parikkalan Rantaongintakilpailut Parikkalan Torinrannasta 17.08.2022

Naisten sarja

1) Irma Hämäläinen 2186 g, 2) Maija Partanen 1660 g, 3) Mirja Ollikainen 1334 g, 4) Riitta Laakkonen 306 g, 5) Raija Sinkkkonen 297 g

Miesten sarja

1) Leo Pekonen 2840 g, 2) Pertti Hämäläinen 2548 g, 3) Rauno Ollikainen 969 g.

Pertti Hämäläinen. Kuva edelliseltä vuodelta.

Lähde: EL-Parikkalan yhd. kotisivut.

Romanttinen tosikertomus viidenkymmenen vuoden takaa. Vuonna 1972, oli Särkisalmen Kisapirtin lipunmyyntikopilla tanssilippuja myymässä eräs nuori neito. Silloisen lippukopin myyntiluukku oli sen verran matalampi, että lipunostajasta näkyi vain kädet, joissa ”vyötäröpeukalo”. Kasvoja ei näkynyt, näkyi vain ne kädet, toinen käsi ojensi rahan ja toinen käsi otti lipun.

Tuo sama nainen oli Karjalan piirin Kesäjuhlien 5.7.2022 talkoolaisena samalla lavalla, nyt toisissa talkootehtävissä, poiketen lippukopilla ja kertoen, kuinka hän itse oli ollut 50 vuotta sitten myymässä tanssislippuja ja ihastuneensa tuolloin erään lipunostajapojan käsiin niin, että

hänen täytyi ihan kertoa toisena myyjänä olleelle tytölle näkemistään käsistä ja kuinka hän toivoisi tuollaiset kädet olevan tulevalla miehellään. Toinen silloisista lipunmyyjistä olikin tunnistanut lipunostajan.

Tuo lipunostaja poika ja lipunmyyjä kohtasivat vielä monta kertaa lipunmyyntikopilla, tanssilattialla ja edettiinpä saattomatkallekin. Tuli syksyinen elokuu ja yhdellä saattomatkalla poikettiin omenavarkaissa.

Poika tiesi erään ”Salaisen Puutarhan”, jossa Valkea kuulas, tarhaomenapuun (Malus Domestica) lajike.

Auto jätettiin edemmäs talosta, ladon luokse, lähtövalmiiksikin.

Omenapuut houkuttelevat omenavarkaisiin - juuri siksi, että se on luvatonta. Vasta myöhemmin tytölle selvisi, että oltiin oltu pojan oman kodin omenatarhassa.

Näistä nuorista tuli aviopari. Nuoruuden tapahtumien siivittämin muistoin pariskunta on mukana nyt myös Eläkeliiton Parikkalan yhdistyksen aktiiveina.

Tämän muiston tallensi Karjalan piirin Kesäjuhlien lipunmyyntikopilla, nyt lipunmyynnin talkoolaisena ollut.

TEKSTI Ritva Piipponen

Karjalan piirin Liikuntapäivä Parikkalassa

Tänä vuonna Parikkalassa, Suomen kauneimmaksi mainitulla Harjunlinnan urheilukentän alueella 15.9.2022. Monipuolista liikuntaa kentällä ja ympäristössä, yhdessä oloa, tarjoilua Rantapuiston grillikatoksella. Järjestelyissä mukana EL-Karjalan piiri ja sen Parikkalan yhdistys, Parikkalan Urheilijat (PaU) sekä Parikkalan kunnan liikuntatoimi.

Alun perin tapahtumapaikaksi oli suunniteltu Parikkalan koulukeskuksen kupeeseen v. 2009 valmistunut hulppea kunnallinen Parikka-

lahalli ja liikuntapäiväkin jo ennen koulujen alkua, kun tilat vielä vapaana koulun käytöstä. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan voinut toteutua koulun laajennuksen rakennustöiden viivästyessä, ja koulukeskuksen ollessa rakennustyömaa-alueena vielä ennen koulun alkua ja koulujen alettua Parikkalahalli taas oli jo koulun käytössä.

Ehkä seuraavan kerran Parikkalan liikuntapäivä voidaan järjestää Parikkalahallissa, joka tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet sisäpalloiluun, ryhmäliikuntaan ja kuntosaliharjoitte-

luun. Liikuntasali on kooltaan 40 x 22 metriä. Siihen saadaan mm. 5 sulkapallokenttää, 3 lentopallokenttää, tenniskentät ja salibandykenttä kaukaloineen. Halli jaettavissa väliverhoin kolmeen osaan ja alakerrassa on vielä kunnallinen kuntosali. Parikkalahalli jää siis optiona odottamaan seuraavia liikuntatapahtumia.

TEKSTI Ritva Piipponen, yhdistyksen sihteeri KUVAT Maija Tossavainen

Ryhmäliikuntaa

Rantapuiston grillikatos valmistautui tarjoiluun juomin ja makkaroin.

Piian Raittiremmakat

EL-Parikkalan yhdistys mukana kesänavauksessa

Parikkalan yhdistys kokeili toukokuun alussa uutta, ollen mukana Piian Raittiremmakoissa 13.5.2022 klo 17-20. Paikallislehden ja yritysten ideoima kesänavaustapahtuma, jolla haettiin vireyttä kylälle. Yritykset palvelivat tavallista pitempään, pitäen ovia auki vielä illallakin. Liikkeet houkuttelivat asiakkaita tarjouksin ja osalla oli oheisohjelmaa. Yhteiseen ilmoitukseen pääsi mukaan pikkurahalla. Ilmoittautuneita oli parikymmentä yritystä ja yhdistystä.

Remmakkaväki löysi EL-Parikkalan yhdistyksen pöydän S-Marketin edustalta, johon olimme paikkamme varanneet. Kiireinen yhdistyk-

semme puheenjohtaja Juhan auto kurvasi paikalle, saapuen toisesta hänen edustamansa yhdistyksen kokouksesta, purki takakontista pöydän, jolle Maijan kuljetuksesta asetettiin Tuulan yksittäispakkaamat ja numeroimat arpajaispalkintopussit, sitten omassa rasiassaan myytävät arvat, kaksi euroa kappale ja viitosella kolme. Pöydälle vielä jaettavat Eläkeliiton esitteet sekä myytävät, oman yhdistyksen logolla painatetut kortit ja adressit. Tässä oheistapahtumassa mukana puheenjohtaja Juha, rahastonhoitaja Maija ja sihteeri Ritva. Mukava valoisa ilta ja liikkeellä mukavia ihmisiä

Kirjoitti: Ritva Piipponen, yhdistyksen sihteeri

ILTARUKOUS

Väinö Vuorinteen pöytälaatikkorunoista, lasten kokoamasta runokirjasta: Unteni Juhlat

Olen paljosta luopunut, jättänyt elämäntyöni. Lepään mielin määrin, silti olen väsynyt.

Nuorena huokasin, kunpa saisin nukkua. Nyt on aamulla aikaa, vaan unta ei riitä.

Vuosien paljous painaa, askel ja hengitys lyhenevät. Tuoreet asiat unohtuvat, Lapsuuden muistot kirkastuvat.

Katselen päivän laskua, illan purppuraa, näin iltani saapuvan soisin, hiljaa uupuen uneen.

Tätä Herrani pyydän; Tieltäsi poikennut eksynyt yksinäinen, veisitkö väsyneen kotiin?

Poikasi ansion tähden, armahda ansiotonta. Tyhjänä täältä lähden, mitään en mukaani vie.

Kirjoitti: Väinö Vuorinne Uukuniemeläinen maanviljelijä, runoilija 1908-1985

Iltarukous. Katselen päivän laskua, illan purppuraa… Kuva Maija Tossavainen

Tapahtumailmoitus Parikkalan-Rautjärven Sanomissa.

Näkymä Raittiremmakka -paikan takaa, Parikkalan torin ranta-aluetta Simpelejärvelle. Kuva Ritva Piipponen.

Palveleva naisten vaateliike Rantatie 2 Särkisalm 050 302 3366 Pukeutumisneuvontaa Ompelimon palvelut a naisten vaateliike atie

Kannesta kanteen paikallisia juttuja, joita et voi lukea mistään muualta.

Kiittää jäseniä ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta ja toivottaa Onnea vuodelle 2023

Toimintaa:

Lentopalloa tiistaisin Kuntoliikuntaa torstaisin

Tarinatuokiot luennoitsijavierain 1 x kk

Onki- ja pilkkikilpailut Teatteriretket, kesäretki Kyykkäpelit kesäisin

Kesälauantaisin kahvikioski torilla

Retkiä ja tapahtumia lähiseudulla yhteistyökumppaneiden kanssa

Puheenjohtaja Leena Kaljunen 0500 234453, Sihteeri Esteri Varis 050 5954044

Tarina isästä

Vaarini oli kolmesti naimisissa. Ensimmäinen liitto oli lapseton, toisesta syntyi 9 lasta, joista isäni oli kuudes ja kolmannesta 7 lasta. Vaari oli viriili mies, 16 lasta!

Isäni oli lähdettävä rengiksi heti, kun kykeni. Kansakoulua hän kävi hyvällä erokirjalla. Armeija kutsui v. -37. Syttyi sota. Isä oli kiväärimiehenä, ryhmänjohtajana, kävi au-kurssin ja yleni kersantiksi. Taisteli Suomussalmella, Kuhmossa ja 15 alueella Vuoksen varrella. Haavoittui kolmesti. Sai 10 vrk arestiakin, syytä en tiedä. Kotiutettiin -44 hyvällä arvosanalla ja monta mitalia saaneena.

Sodan jälkeen isä tapasi Marjan. Häät vietettiin -46. Odotettiin vauvaa - lapsi syntyi kuolleena. Muuttivat Rautjärvelle vuokralle asumaan ja isä teki sekatyömiehen töitä. Tyttö syntyi -48. Äidille kävi aika pitkäksi ja hän lähti äitinsä luo tytön kanssa. Siellä oltiin pitkään. Iskä päätti hakea tytön kotiin. Seurasi avioero ja tyttö jäi isälle. Isä kävi töissä, laittoi ruuan, pesi pyykit, kävi tanssimassakin. Isä osti maapalan, rakensi pienen mökin, siin oli hyvä olla. Täti hoiti tyttöä. Mökki valmistui ja oltiin kahden. Tytöstä kasvoi oma-aloitteinen ja sisukas. Isä oli

tärkeä, ei saanut kadota. Joskus iskä livisti tanssimaan. Käi katsomassa nukkuuko tyttö, aina ei nukkunut, vaan oli pukemassa vaatteita ja lähös perrää. Siellä pyöri tyttökaverin kans, kun aikuiset tanssi.

ISKÄ löysi uuden vaimon ja veli syntyi. Iso muutos, isän huomio oli uusissa ihmisissä. Vaimo sairastui, selkäleikkaus, uudestaan kävelemään opettelu. Veli oli mummon ja tädin luona hoidossa. Siitä selvittiin. Sitten iski rintasyöpä, josta ei selvitty. Siunaustilaisuus ennen juhannusta -64. Tyttö pääsi ripille juhannuksena -64.

Nyt meitä oli iskä, tyttö ja veli. Tyttö avioitui ja muutti ”anopin

iloksi”. Velikin avioitui ja muutti pois. Iskä jäi yksin. Kavereita kävi, pelasivat korttia ja maistelivat miestä vahvempaa. Sitten keuhkot alko reistata. Iskä pääsi Tiuruun hoitoon ja otti pari kartonkia tupakkaa mukaan. Hoitaja tavoitti parvekkeelta, käsky kävi: Jos meinaat saada hoitoa, tupakat tänne! Savuttelu katkes ku kanan lento, ei antanut kavereidenkaan tupakoida mökissä.

Tyttö sai tyttären, joka oli ukolle rakas. Ukko kerkes nähdä tytön kaksi poikaakin. Sydänkohtaus päätti maallisen vaelluksen omalle pihalle 1988. Naapuri löysi!

Isän tyttö

Kyykän haasteottelu Rautjärvellä

Rautjärven yhdistys haastoi neljä muuta paikallista yhdistystä kyykkäotteluun 8.9. Miettilän kentällä. Kolme yhdistystä otti haasteen vastaan ja niin pääsimme pelaamaan Rautjärven Kotiseutuyhdistyksen, Miettilän Nuorisoseuran ja Miettilän kylätoimikunnan kanssa tätä vuosisatoja vanhaa karjalaista ulkopeliä. Useammalle pelaajalle kyykkä oli uusi tuttavuus, eikä aikaisempaa kokemusta ollut – moni ei ollut nähnyt koskaan kyykän pelivälineitäkään. Onneksi joukossamme oli niitä, jotka osasivat pelin säännöt ja osasivat piirtää niin pelikentän rajat kuin kertoa muille pelin säännöt.

Kyykässä pelivälineinä ovat kyykkämailat eli kartut ja niitä heittämällä pyritään poistamaan puiset sylinterit eli kyykät pelineliöstä mahdollisimman vähin heitoin. Tässä pelissä ”Akka” ei tarkoittanut naispuolista pelaajaa, vaan kahden miinuspisteen arvoista kyykkää neliössä tai neliön etureunalla. Pappi tarkoitti puolestaan yhden miinuspisteen arvoista kyykkää neliön sivu- tai takarajalla. Kyykkää voi pelata yksin, pareittain tai nelihenkisin joukkuein. Me pelasimme joukkuepeliä niin, että kussakin joukkueessa oli kaksi nais- ja kaksi miespuolista pelaajaa.

Voittajaksi kyykkäsi Miettilän Nuorisoseuran joukkue ja me eläkeläiset tulimme toiseksi. Pelin jälkeen maistui makkara ja päälle juotiin nokkapannukahvit. Tahtotila yhdessä tarinoidessa kuulosti olevan, että ensi kesänä jatketaan kyykän peluuta. Tähän haasteeseen varmasti tartutaan. Kiitos mukana olleille yhdistyksille, pelaajille sekä kannustusjoukoille mukavasta yhteisestä illasta!

TEKSTI Leena Kaljunen KUVAT Esteri Varis ja Arja Mukala

Pakkasherran kourissa

Pakkanen paukkuu nurkissa ei se kysy lupaa meiltä. Nyt parasta on käydä turkissa kevättakit poismielestä heitä. Ota kaapista esiin karvahattu ja huolella päähäsi paina. Vedä jalkaasi kunnon lapikkaat ja villahousut muista laittaa aina. Silloin ei huolet mieltäsi paina. Kaulaliinan kun kierrät vielä kaulaasi aivan nenänpäätä myöten Ei palele sua pakkasessa senvoin sulle taata.

Kohta loppuu pakkaselta valta kun kevätaurinko sen ajaa alta. Muuttolinnut lentää kotiin, Suomeen valkokukat nousee tuomeen.

Ritva Piili

Itsenäisyyspäivän kynttilä

Syty kynttilä muistuta mieliimme menneitten sukupolvien uhraukset itsenäisyytemme hyväksi.

Loista, julista maailmalle itsenäisen kansamme olemassa olosta Pohjolassa.

Pala, vahvista uskoamme huomiseen että jaksaisimme töissämme tulevaan luottaen.

Sytytä loisteellasi sydäämiimme auttavainen mieli - toisiamme kohtaan.

Valaise, vala uskoa mieliimme että kaikesta huolimatta voisimme luottaa

Korkeimman johdatukseen. Ja vielä: Tuikkiva kynttilä, luo rauhaa maailmaan ja meille kaikille Joulunviettooomme hyvää mieltä.

Ritva

Toivottaa lehden lukijoille Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2023

Toimintasuunnitelmassa on toimintaan kirjattu mm. kerhot joka 2. maanantai, äijäkerhot, kuntosali, kalastuskilpailut, ulkoilutapahtumat, toukosiunaus, pikkujoulut, teatteri- ja konserttimatkat sekä kokoukset. V. 2023 yhdistys on toiminut 50 vuotta. Osallistutaan piirin järjestämiin tapahtumiin.

Leenan ja Eskon paratiisi

Leenan ja Eskon tuvassa on kotoisa tunnelma. Leivinuunin kuve on lämmin, koska kesän helteet ovat vaihtuneet koleaan pohjoistuuleen. Rattoisan rupattelun aikana käy selville, että he ovat luopumiseläkkeelle siirryttyään muuttaneet Leenan synnyinkotiin Ruokolahden Niittylahteen Saimaan rannalle.

Imatran Saunasuolla he tekivät elämäntyönsä, karjaa hoitaen ja maataviljellen. Mielihyvällä kumpikin muistelee tuota työntäyteistä aikaa. Talossa asui neljä sukupolvea sulassa sovussa. Imatralaiset, joista moni oli aivan muissa ammateissa kuin

Mietteitä menneeltä ajalta!

maataloustöissä, tulivat kiireaikana talkoisiin. -Varasivat loma- tai pekkaspäiviä juuri tuoksi ajaksi, jolloin tiesivät meillä olevan heinätyöt tai perunan nosto, kertoivat Leena ja Esko.

-Kirjoittajan ajatus; Mahtoiko olla emännän hyvä ruuanlaitto- ja leipomistaito, sekä isännän hyvä töiden organisointi syynä siihen, että talkoolaisia tuli raskaisiin töihin.

Eivät Leena ja Esko ole joutepäiten eläkepäiviään viettäneet. Omaa metsää, kasvimaata ja pihapiiriä on hoidettu. -Metsänhoitoyhdistykselle teimme kymmenen vuotta raivausja taimenistutus töitä. Siinä tutustui eri kyliin ja metsämaisemiin, kertoi Esko.

Leena Lankinen on toiminut Eläkeliiton Ruokolahden yhdistyksen

Leena seurailee kukissa viihtyvien pörriäisten touhuja. Tuvan ikkunasta heijastuu metsän puut. Kalaisa Saimaa lainehtii aivan lähellä. Mitä tähän ihminen voisi muuta toivoa, kuin terveyttä.

puheenjohtajana. Esko Lankinen on vetänyt Äijäkerhoa ja ollut aktiivisesti Eläkeliiton toiminnassa mukana.

TEKSTI ja KUVA Edith Teräväinen

• Uskaltaako mennä tapaamaan kavereita? Pitäisikö laittaa ”naamari”? Voisiko halata tai ainakin kätellä? Miten nyrkillä tai kyynärpäällä tervehditään? Jos hymyilen näkyykö se silmistä?

• Tässä muutamia kysymyksiä, jotka on tulleen esille viime vuosina. Oletko jo kyllästynyt pohtimaan näitä ja luovuttanut??

• Minä sanon, elä anna periksi, vaikka se kyllä mietityttää ja jotkut kuin välttämättömät menot jäävät menemättä ja sitten harmittaa, että olisiko sittenkin pitänyt uskaltaa...

• Näin on käynyt monelle meistä ja ollaan taas jääty kotiin television tai radion seuraksi.

• Ulkoilua, tätä voi yksinkin harrastaa ja puhua ”puille” ja kuunnella rauhoittavia luonnonääniä, kuten mopojen pärinää ja autojen suhinaa. Nyt et kuitenkaan ole yksin sinulla on kavereita.

• Olemme kaksi vuotta opetelleet uutta elämää ja varmasti myös jotakin hyvää oppineet, siis luota itseesi ja tee niin kuin sinusta hyvältä tuntuu, niin minäkin.

Uusin miettein, nimimerkki: Mummo vm.-50

Eläkeläisten parlamentti

Utulan Kyläkaupalla kokoontuu eläkeläisten parlamentti joka kuukauden viimeinen torstai Kaijan koollekutsumana. Hänen aloitteestaan elokuun tapaaminen alkoi tikan- ja renkaanheiton kisalla. Tikanheiton voitti Kaija ja renkaanheiton Riitta. Kuvassa vas. Esko, Pekka L., Kaija, Riitta, Pekka B., Pirkko ja Marja

TEKSTI ja KUVA Edith Teräväinen

Kauniina kesäpäivänä mies teki ahkerasti polttopuita. Naapuri käveli ongenvapa olalla ohitse ja huikkasi, -taitaa tulla ensi talvesta pakkastalvi. Mies pyyhki hikeä otsaltaan ja jatkoi ahkerointia. Viikon kuluttua halkoja oli jo pitkä pino talven varalle. Naapuri kulki taas ohitse ja kertoi talvesta tulevan erittäin kovan pakkastalven. Mistähän tuo naapuri oikein tietää pakkasten tulon? Tiedemieshän se on ammatiltaan, lie vaikka Ilmatieteen laitoksella töissä. Mitenhän sen talo lämpiää kun ei hommaa halkoja talveksi, vaikka ko-

Toukosiunaus

Huhtikuussa oli toukosiunaus Ruokolahden kirkossa. Raija ja Erkki Salakka vakan kanssa. Kirkkoherra Leena Haakana suorittamassa toukosiunausta.

vaa pakkasta ennustaa. On sillä jotain kennoja katolla, mutta taitavat peittyä lumeen, pohtii mies. Ei auta muu kuin kaataa valtavan kokoinen pihakoivu ja siinä se hiki virtaa sitä halkoessa. Leka ja kiilat pitää ottaa avuksi. Naapuri tuli taas ihmettelemään kuinka kamala pakkastalvi siitä oikein tuleekaan. -Mistäs sinä sen tiedät, kysyi halonhakkuuseen tuskastunut mies. -No siitä kun naapuri hakkaa noin mahdottomasti halkoja talven varalle.

TEKSTI ja KUVA Edith Teräväinen

TEKSTI JA KUVAT Mirja Henttonen

Ruokolahden Eukko Outi Räikkönen jututtaa isäänsä Joel Sikiötä Ruokolahden yhdistyksen pikkujouluissa v. 2021. Joel Sikiöllä (92 v) oli paljon muisteltavaa menneiltä ajoilta.

Yhdistyksemme tarjoaa monipuolista toimintaa jäsenilleen

VIIKOTTAISET LIIKUNTALAJIT

KUUKAUSITTAIN TOISTUVIA TAPAHTUMIA

TANSSIMME: kk;den toinen =istai helmi-lokak. BOCCIA:perjantaisin

LENTOPALLO: =istai ja perjantai

YHTEISLAULUT: kk;den enisimm.maanantai PETANKKI: maanantaisin

KARAOKEKERHO:kk;den viim. =istai KÄVELYJALKAPALLO:torstaisin

JÄSENTAPAAMISET: kerran kk;ssa OHJATTU VESIJUMPPA:torstaisin

JÄRJESTÄMME MUKAVIA MATKOJA KUNTOSALIT:ma,ke ja pe

Kiitämme jäseniämme ja tukijoitamme kuluneesta vuodesta ja toivotamme toimeliasta vuo2a 2023 Harri Näkki pj. 0400 184360 Raija Tapanainen siht. 040 7263186

Hopeisten ansiomerkkien saajat

Raija Tapanainen, Irmeli Tumanoff, Asta Kuorttinen,Sirkka Lehtonen, Marja-Leena Tauti, Liisa Koistinen, Paul Kälviäinen, Pekka Haimila ja Heikki Hytti.

Merkit jakoi Kunnanjohtaja Johanna Mäkelä ja Tuula Partanen Kuva: Länsi-Saimaan sanomat

Miehellä oli hattu, hyvänkokoinen ja hyvännäköinenkin, ainakin kantajan itsensä mielestä. Laatumerkkiäkin oli, joku Fredrikinpoika näkyi lukevan pohjassa tai jotain sinnepäin. Oli hattuunsa mies tyytyväinen ja uskoi tämänkin palvelevan mielellään kantajaansa. Kevään korvalla se sai lepovuoron, siirtyen hattuhyllyn laitaan odottamaan syksyn tulevia tuimia tuiskuja.

Kesä meni, ja raekuurot ropisivat kattopeltiä rummuttaen. Maalikyliin lähtö mielessä mies siirtyi eteiseen hattuhyllyä silmäillen. Tutusta ja turvallisesta sinisenharmaasta lippiksestä ei näkynyt merkin alkuakaan etsintöjen alkaessa. No, täytyy vaan etsiä paremmin, kyllä se jostain vastaan tulee, mies ajatteli paikkoja peraten.

Hallituskin oli palaillut retkiltään ja mies kysäisi oliko tällä viimeaikaista havaintoa kyseisestä vaatekappalees-

Hattu ja missio

ta. Ilme paljasti heti mitä kyseisessä asiassa oli tapahtunut, vaikkeivät sanat sitä pystyneet kertomaan. Pitkän hiljaisuuden ja vähän pidemmän tivaamisen jälkeen Hallitus kertoi, että hattu oli jo keväällä matkustanut Missiotorille, kun oli kuulemma niin kauhtunut ja huononnäköinenkin. Tyrmistyneenä mies istui vieressä olevalle jakkaralle ja alkoipa kovenevin äänenpainoin selvittää omia näkökantojansa asiaan. Kyseessä oli sentään paras hattu mikä miehellä oli ikinä nähty, eikä kenelläkään vastaantulijalla siitä koskaan mitään pahaa sanottavaa ollut. Taisi siinä samalla mainita, että hyllyn toisella laidalla oleva ”Vera Stanhope tutkii”- hattu alkaa myös olla katoamisvaarassa. Maininnat, vain kuolleen ruumiini yli vältettiin, mutta muuten meni tovin aikaa hiljaisuuden vallitessa.

MENI kuukauden päivät ja lunta jo tuprutteli, kun mies palaili päiväkävelyltään tyhjään pirtinkulmaan

astellen. Jotain outoa näkyi keskelle pöytää nostettuna. Lähemmäksi mentyään mies totesi, että Fredriksonin laatutehtaan tuote oli palannut lähes lähtöpaikallensa. Suuri onni ja jälleennäkemisen riemu täyttivät miehen sydämen, kun pitkään erossa olleet hattu ja kantaja taas kohtasivat toisensa.

Myöhemmin asiasta puhuttaessa Hallitus kertoi, että siellä se oli levännyt Missiotorilla koko kesän, eikä ollut kenellekään kelvannut. Siitäkin mies vähän mielensä pahoitti, kun ei ihmiset enää nykyisin ymmärrä laatutavaran päälle.

Hinnan kiroissa ei liene ainakaan ollut, kun kolme euroa näkyi olevan pyyntinä.

TEKSTI Tapani Lapatto

Kouluttajat

Esikuntakomppania tuli aamupalalta ja odotteli komppanianpäällikön saapumista paikalle. Asianmukaiset ilmoitukset joukkueen johtajalle huudeltuaan porukka odotteli laatoituksella levossa seisten ylemmän luutnantin tuloa.

Nurkan takaa kuului kiihkeiden askelten kopinaa Kinnusen syöksyessä paikalle.

Kauniin puolison kanssa oli illalla ollut eripuraa ja nyt oli mies päättänyt, että myös komppania saisi kärsiä asiasta. Joukkueenjohtaja Puranen juoksi vastaan huutamaan ilmoitusta päällikölle. Ilmoitus meni perille ja leikki alkoi:

-Ilmavaara, päällikkö kiljaisi.

Komppania rämähti asvaltille luullen vaaran kestävän kauemminkin, kesti kuitenkin vain sekunnin ajan.

-Ylös, maahan, ylös, maahan!

Komennot jatkuivat minuutin ajan. Ylikersantti Puranen pomppi ryhmänjohtajien keralla joukkonsa mukana, kun vapauttavaa komentoa ei kaikessa kiihkeydessään komentaja älynnyt antaa. Huomasi sitten mitä tuli tehtyä.

-Riviin järjesty, joukkueenjohtaja ja ryhmänjohtajat vapaat, Kinnunen kiljaisi.

-Maahan ylös, maahan ylös. Riviin järjesty. Maahan ylös!

Komennot kaikuivat asvaltilla taas minuuttien ajan päällikön näyttäessä koko sotilaskoulutuksensa osaamisen kirjon. Huonompikuntoiset nousivat enää vaivoin ylös yrittäessään paeta komentajan raivoisaa taakse poistu komentoa. Tovin meuhkauksen jälkeen kuului uusi komennus riviin järjestäytymisestä.

-Olen kuullut, että komppaniassa on esiintynyt ylimääräistä jermuilua. Voitte olla varmoja, että se tullaan kitkemään pois viimeistä piirtoa myöten, päällikkö uhosi.

-Maahan, ylös, maahan, ylös. Taakse poistu, riviin järjesty!

Viimein oli yliluutnantti Kinnusen kiukku sen verran lauennut, että hän luovutti komennon alaisilleen puhisten paikalta poistuen ja maanpuolustustahto nousi komppaniassa kokonaan uusiin ulottuvuuksiin.

VARTIO-OPPITUNTI oli alkamassa ja tehtävää hoiteli ylikersantti Pykäläinen, joka joukkuetta katsellen aloitti monologinsa.

-Tuolla pääportilla kun te olette vartiossa, pidätte huolen ettei yksikään saavu kasarmialueelle ilman asianmukaisia papereita. Vaikka olisi suurikin herra, ei ilman papereita tänne ole asiaa. Kaikki tietävät että teillä on kovat piipussa ja silloin asiasta on leikki kaukana.

-Herra ylikersantti, jos kuitenkin yrittää päälle karata, Kurri vielä yritti varmistaa.

-Täällä lukee, että jollei seis- komentoa totella, tulee ampua kaksi varoituslaukausta ilmaan ja jollei sekään tehoa, seuraavat kaksi laukausta alaraajoihin. Itse jos olisin vartiomies, ampuisin ensimmäiset paukut raajoihin. Kyllä ne varoituslaukaukset ehtisi sitten myöhemminkin paukuttaa.

-Sitten vielä muutama sana sotaväen rikoslaista. Esimiehen käskyn noudattamatta jättämisestä voi vähimmillään selvitä kiviä polun viereen asettelemisella. Jos asia vaatii kovempia toimia, on rangaistus arestia, eli kansankielellä putkaa. Asteikosta löytyy kyllä riittävän järeitä toimenpiteitä aina sotaoikeutta myöten sotilaan kuriin ja nuhteeseen saattamiseksi.

Tuossa vaiheessa Pykäläisen ääni oli jo kohonnut melkein falsettiin, kun hän haltioituneena jatkoi monologinsa loppuosaa:

-Ja jolleivät edellä kuvatut rangaistusmuodot osoittaudu riittäviksi, voi seurauksena olla suurin häpeä, mikä varusmiestä voi kohdata. Rangaistuksena voi olla korpraalin arvon menettäminen.

TEKSTI Tapani Lapatto

Savitaipalee toril seisoo jököttää ruskea rumilus, Einola. Rötiskö ja rumilus se ol Sinika mielest ko hää valmiina näki miehellee Eino Aaprolle muistoks rakennetun esiintymislavan. Sinikka olis halunnu siihe oikeestaa jonkilaise linna, nii kovast hää miestää, rakastaa, arvosti. Samal taval hää puhu koko perheestää. Monta kertaa mie kuuli kui immeiset jossai kilpailus ihmettel kolmee pient poikaa istumas vierekkäi penkil jalkojaa heilutelle, mut sit ne vast ihmettel, ko pojat nous essiintymmää pienet haitarit sylissää! Voi, mite loisti Sinika silmät ko hää näitä kerto!

Naarastiikeri tavoin hää pit ommiisa puolta, ain ja kaikes. Hää ol oikee kotiemo. Mut se ei estänt hänt toimimast koko kylänki puolest, millo ja mis tarvittii siel hää ol ilosen, millo markkinoil aamuyön munkkei paistaneena soittajiin teltas kansaa kah-

Laulu Sinikalle

vittamas, ja iloisest lauluu yhtymäs. Ei hänt haitant, jos joskus pikkuse pielee män, tulkaa vaa mukkaa lauletaa! Kymmeniin vuosiin aikan meist tul hyvät ystävät, hyö käit laulattamas miu virkiää vanhuste kerhoo, eläkeläisii ja ain Sinikka ol huoltant myös Eika matkaa, millo raja ulkopuolel, millo vaik kansalaiopistoo soittoo opettammaa. Touhun tyttö, pien ja pippurine.

Jossai vaihees miun sukuin liitty merkillisel taval tähä Aaproin sukkuu, ja siit alko ihan uuvvenlaine yhteys miun ja Sinikankii kohal. Alko tuntuu omalt immeiselt.

Miul ja koko kyläl ol järkytys ko aina auttamaa valmis ja reipas Sinikka sairastu, äkkiä ja noppeest. Sano miul, ettei mittää hättää, hää ei vaa oo muistant ite syyvä, ko ain on toisil laittant.

Musiikki ei koskaa kuole, eikä musikanttiin muistotkaa, en unoha mite kauniilt kuulosti kahtee äänee laulettu Kodin kynttilät, yks varmast Sinikankii lempilaulu. Täs kuvas se soip näitte rakkaitte puolisoijen yhteisenä esityksenä viimeise kerran -ja vain miulle. Olin tekemäs juttuu siit meijä sukujen ihmeellisest yhteisest taustast, ja kuvvaa varte pyysi, et Sinikka nostas haitari Eika polvelle, jos vaikka viel kerra....ja kyl se tovellakkii lähti, yhteisest, viimesessä yhteisessä esiintymisessä ja kuvassa! Juttu on vielä tekemättä. Jos voisin, pystyttäisin Sinikalle patsaan. Nyt sytytän sen pihakynttilän siihen, missä jo kaksi ystävääni omaa liekkiään tuikuttaa. Kodin kynttilät tuo aina mieleeni juuri tämän hetken tässä kuvassa, herkän, kauniin ja rakastavan, jotenkin ikuisen.

TEKSTI Sirkka-Liisa Vaalivirta

Ahosta ahtaessa

Riihehen rukihit ruijattiin ahtaasta akankulusta, orren päälle osoiteltiin tähkät taivasta tapaillen. Liki toisiaan limiteltiin, täyveksi tupa tyvettiin, ettei pääse pälkähästä, jauhon aihehet alennu.

Tulet tuikeat tuupattihin piisin nokisen perähän, vahtivuorot vaadittihin, listakin lähelle tupasta. Eipähän karkaile kipinä, leviämään lähe luvatta. Kuivua saavat kunnolla elot entistä ehommat

Siinä mietin mennehiä tulen leiskoja tuijotellen, ikitulta ihastellen liki liekin loimuavan.

Rukiin rouhean hajussa, savussa salaisen syksyn, tärkeäksi työni tunnen, ajassa ajattomassa.

Tänneppä talveni tekisin, pesäni pehkujen perälle, lyhteen laittaisin leualleni, oljet alleni oikoilisin, antaisin auringon aleta, joulun tulla jolkotella. Hamaralla hauen hakisin, piisin päällä paistelisin. Rusakon ruskean tapaisin, arinalle sen auttelisin. Hyvä olis haukkaella poijan paistia parasta, keralla kontion komian, nukkavillan uinuessa.

Taisinpa tuossa torkahella, unen päällä uinuella, lystit lämpöiset likellä, raukeus rumihin rajoilla. Kohota kai täytyy tästä, pilkettä pesähän lisätä, vahtivuoron väistyessä, ajan ahneen alkaessa.

Tapani Lapatto

Kesäaamu

Harmaasieppo pehmittää kimalaista kellervää poikaselleen vielä helmitäpläiselle. Nokan päässä tippa sadevettä. -Valuu rinnuksille... Elämäni kesäkuu sateeksi taas harmaantuu... Kissan lailla vaivun tähän, nukun, nukun vielä vähän.

Sirkka-Liisa Vaalivirta

Syyspihlaja Sinä päivänä, kun kohtasin sinut punersivat marjat pihlajan. Oli punarinta vaiennut, värisivät perhoset sylissä märän niityn. Sinä päivänä katoin itselleni yksinäisen aterian kauniisti ja sielussani solisi kevätpuro läpi syksyn.

Sirkka-Liisa Vaalivirta

Jälleennäkemisen riemulla ne pelottelevat leskeä joka helpotuksesta itkeä on alkanut umpeen luodulla haudalla. Eikä hän saata sanoa: Olkaa hiljaa!! Vastahan pääsin vapaaksi, vasta sain itseni omaksi. En minä tahdo enää tavata, en nähdä! Nämä hautajaiset alkoivat jo hääyönä, surun kyyneleet olivat, ja surutyönä kaikki nämä vuodet! Et sinä ymmärrä tätä itkua, et minun surua!

Sirkka-Liisa Vaalivirta

Savitaipaleen vai Ievan polkka?

Eeva Jokipelto ol yks näitä vaatimattomii hiljaisii naisii, kokkoosa suurempii immeisii. Ei hää millokaa ”paukuttant henkseleit”, ei työntänt ittiää essii, ei kehunt erinommaisuuttaa. Kuiteskii hää ol mahottoma tuottelias taiteilija, runon taitava tuottaja, kirjailija, opettaja. Hää ol sellane hiljane auktoriteetti. Ko mie muistele hänt, ni enstemmäiseks tulloo mielee kunnioitus ja ihhailu.

Eeval ol jotekii ihmeelline taito ottaa immeine vastaa, en tuntent ittiäin millokaa toisii huonommaks häne seurassaa. Enite mie ihmetteli sitä, et ko hää kirjoitti runokirjan, niinko tänkii viimeseks jäänee ”Runokuvia vunukoille”, ni hää ain lahjotti yhe miul, jotta mie saan kirjottaa siit arvostelu Leminkirjavii (ilmasee nettilehtee, päätoimittaja Kaija Lankia). Ehä mie oo mikkää arvostelija, mut totta kai, ain mie kirjotin niinko heijä näyttelyistkii. Ja hää, suur taiteilija pit sitä arvos. Mie en lakkaa ihmettelmäst.

Yhteisiikii näyttelyit piettii, ja heiä oma ol tääl miul Mantyperän ka-

marinäyttelynä. Luonnosuojeluyhistykses hää ol yks kantavii voimii. otti ossaa kilpailuihi, ja ol raatimas kirjotuksii ja runoi. Hää pit kansalaisopistos grafiikka kurssii ja myö oltii siel koko perhe. Mie ihmetteli, mite tasapuolisest hää suhtautu nii aikuisii ku lapsiikii. Paimensaare puut ol lähel häne syänt, isol porukal myö kerra kartotettii koko saare kasvit.

Hänes ol somast yhistynt nii ulkone ko sissäineki kauneus, mie muista ko hää tul kampaajalt punakultaset hiukset kauniist laitettun, ni hää iha loisti miu silmis. Eeva ol vaatimato immeine, hää jäi ain mieluust taka-alal, ja harva tietää, et hää oikeestaa toi koko atk:n Savitaipaleelle, kurssitti immeisii, ja kehitti nettitaiteen huippuusa. Multigrafia on häne oma keksintö. Ja mite kauniit ol häne puuleikkaukset, ja niistkii hää kehittel nettitaidetta, samoin kuin ihmeelliset värileikittelyvideot. Eeva ol monitaitone ihminen, joka rakasti ommaa ikkunamaisemaa. Siin kimals Kuolimo silmäi alla, suuret puut kaartu sauna ylle, veslinnut uittivat poikiaan ja sukivat ruovikos sulkiaa. Siihe auringo pilke ja sattee soitto, siin Eeva viihty.

Kunno huonontues tul kotihoito ja hoitopaikatkii tutuiks, mut ei mieleisiks. Oon tosi onnelline et hää sai viettää 90-vuotispäivät sentää koton rakkaitte kans, ja viimese joulun myö hupsut ”tytöt” saatii järjestää viel iha kottii. Kuusta hää ol kaivant, ja sen hää myös sai, jopa ite koristelkii osittai, vaik pelkäskii, et rollaattori kans kaataa puun. Miust on ikävää,ku häne matkanpää on maan povi Lappeenrannas, lähel ommii lapsii. Mie paan hänel kynttilän miu pihhaa siihe sammaa paikkaa toiste kans, ja mie tiiä, et hää muutama kerra tähten tuikahtaa suostumuksesa tähä järjestellyy.

Mie laita tähä häne omakuvan, joka oikeestaan vuonna 1954 avas hälle taiteilija tien, hää sil voitti ensmäise palkinno Opettajainvalmistuslaitoste kilpailus. ja ku Ievan polkka soip ympär maailmaa, miust se on iha oikeest Savitaipalee suurel Ieval omistettu.

Miul on ikävä sinnuu, Eeva.

TEKSTI Sirkka-Liisa Vaalivirta

Mirja

Kuta kauemmin kuleksimme näil kultaisil kotimail, sitä usseemmi jouvumme suremaa poislähteneit ystävii. Niin se vaan on, otat ettees päivä avviisi ja siin se on sivu, jos on kuolinilmotukset. Helpotuksest saap henkästä, ellei joka kerta jokkuu tärkee ja rakas oo muuttant täheks taivaalle. Kyl miekii  huomasi, et melkei joka päivä saap polttaa kynttilää jonku ystävän muistoks, eikä miu pihapiiriin riittäis siihe, et jouluaikaa laittaisi jokkaiselle oman tuikun yötä valaisemmaa.

Mie oonkii aatelt, et ko hyö miu tietä tuikkeillaa valaisevat, mie vastaa heil kaikil yhel yhteisel. Kuiteskii tänä syksyn miul on erityisest mieles olt kolme savitaipalelaist naist, joille oon saant kaipaukse kyyneleet vuojattaa. Iha ensteks miuta on itestää muistuttant Mirja Talvikki, joka saatettiin Taivaa matkal viime syksyn, suunnillee näihi aikoihi, ko mie tätä kirjota. Hää pääs oma äitisä syllii kirkokelloin kuminan kuuluville korona-aikaa, jollo meit saattajii ol vähä.

Mirkku (mie kutuin hänt täl nimel, enkä koskaa saant tietää, ettei hää tykänt siit ollekaa!)- ol näitä maan hiljasii. Hää pukeutu huomiota herättämättömäst, kuuntel hiljaa mei reumaporuka toiste ”vertaistukkee” ja mie hämmästyi, ku sanottii, et hää ol nii tyytyväine, eikä koskaa valittant. Jos joskus malttas kuunnella, ni tietäis, et myös nää hiljaiset immeiset surree, heihikii koskoo ja heil on murheit vaik toisil jakkaa, mut eivät vaa oo jatkuvast äänes. Mirkku ol just sellane! Mie satui olemaan siunattu sil lail, et sain olla häne kaatopaikkannaa, joskus väsymyksee ast.

Kaikist häne elämä suruist ja koskuist huolimatta meil ol hurja hauskoi hetkii miu muisteltavaks. Myö seikkailtii linturetkil vuoskymmennii,

iha loppuvuosin Mirkkuu kyl haittas liikkumise vaikeus ja hää kovast kärsi siit, et hää hijasti toiste matkaa. Mut kyl ne retket vaa loppuu ast piristi vaikeuksist huolimatta. Tornie taistos hää ol mukan nii kaua ko ylös ast pääs, ja sinne mie sen surukynttilänki vein, ko lähtö yhä ylemmäs tapahtu. Ja siel ol miul Mirja-nukke lintui kattelemas koko talve, kunnes kevvääl repivät harmaan koltun pesätarpeiks, lintuystävät.

Ei sitä ain arvaa, mite pien asja voip tehä ihmise onnelliseks sillokii, ko hää ei pysty sitä ite ennää näyttämää!

Tornirakennukses Mirkku ol koko aja mukan, valttas lautoi ja taaplas. Raha-asjoist vastas reumaporukois loppuu ast, luonnosuojeluyhistyksee kuulu koko ajan. ja ain kaikil retkil mukan. Voi mite tärkee hänel ol pohjosen ihanat tunturmaat! Joskus myö tehtii hänel pient yllätyst. Ko hää ol bussiretkel ja myö omal autol liikkeel, ni mie soiti bussikuskil, et millo hyö ovat Kilpisjärvel ja niipä myö oltii siel oottamas. Voi sitä riemuu! Siit hää muisti ain ilosest naureskelle kertoo. Toine unelma totteutu viel sairastumise jälkee, ko reumaset pääsiit Onnenhevosii kattomaa ja meil ol järjestetty ajelut hienoil kieseil.

Eihä Mirkku kyytii auttamatta päässy, turvaköys pantii kii ja mie viel piteli penkil lysähtänyttä nyyttiä paikoillaa, ettei hää vaa puttoo. Eikä ole kymmene kertaa vaa monikertanen, ko hää sitte haasto mite onnelline hää ol istuessaa ko ruhtinatar sii kyyvis.

Meil ol tovellakkii monnii mukavii retkii, käytii pienel porukal kattomas koskikarapaikkoi ja joutsenii ja joskus sattu täpärii tilanteitkii, täpärin ehkä kerra Huopaise virral. Ol jo rannat siel vähä jääs ja myö oltii joutsenretkel. Ol ajeltu jo pitkää, juotu kahvit ja vessatarve kova. No mie neuvomaa naisii, et ettikkää semmone paikka, mis on jokkuu puu tai kanto tai muu, mist saap tukkee, ko yrittää päästä kyykkysilt ylös, vaa tää meijä ruhtinatar ol liia kiireine ettimää. Tietäähä sen mite siin käi. Ei hää ylös pääst ja myö toiset auttamaa, vaa ei meinant meijä voimat riittää. Siin ähisteltii aikamme ja just ko saatii hänet huojuvil jaloil ja helmat alas, paikal pysähty autolline hirvimiehii...Ettivät sitä hirvee, jota myö oltii hetki sitten ihmetelty, ko se loikkas riitteisest rannast vettee, ui joen yl ja mone yritykse jälkee nous maihi vastarannal, puistel veet turkistaa.... ja hävis mettää. Kyl meil ol tekemist, et naama peruslukemil mieste kans haasteltii ja kotimatkal tyrskähettii monest hysteerissee nauruu, ku aatteltii, jos nää herrat ois tulleet hetkee aikasemmi.

Viel kesäl-21 Mirkku pääs käymää tääl Mäntyperäl, ku Tynni Eero hak hänet autollaa ja toi peril ast. Täs kuvas sie voit nähä, mit onnelline Mirja sillo ol. Mie toi hänel kiikkutuoli pihhaa ja nii häne viimene vierailu miu pihas jäi ikkuisest miu mielee.. Ja häne jouluruusut kukkiit nyt miu pihas.

Tuiki, tuiki tähtönen, monien muistojen Mirkku!

TEKSTI JA KUVA Sirkka-Liisa Vaalivirta

Laulu Karjalan piirin Saimaan risteilyltä 17.6.2022

(sävel: ”Karjalan poikia” sanat: Terttu Kultanen)

Kyllä sitä passaa kaikille haastaa, että me ollaan Karjalan maasta, kun Eläkeliiton Karjalan piirin joukkomme on Saimaalla Moni on toisilleen ennestään tuttu, yhdessä matkailu mukava on juttu, matka se luistaa, kun laulella muistaa ja hanuri hienosti säestää! Siis lauletaan lauluja lissää, eihän tää vielä tunnu missää, kun Karjalan lapsia laulavaisia täällä on paljon yhdessä!

Eväinä meillä on huumorihenki, siitäpä riittää toisillenki, juttua riittää, naurua riittää, silleen on mukava matkustaa Seuraillaan laivan vakaata kulkua, nyt ei tarvi laskee kanavan sulkuja sinisellä Saimaalla seilataan ja nautitaan toistemme seurasta Nyt soitetaan, lauletaan lissää, eihän tää vielä tunnu missää, laulaen matka liukkaasti luistaa ja puheensorina säestää!

Tääl on maisema parhainta silmänruokaa, eikä kellään vatsa tyhjänä huokaa purtavaa piisaa ja juomapuolta, niistä kun saamme nauttia Vaan paras on meidän tää yhteishenki, siitä saa jokainen itselleenki voimia, virkeyttä toimintaansa yhdistystemme saralla. Siks välillä lauletaan lissää, eihän tää vielä tunnu missää, lauluja riittää, voimia riittää, kotona ehtii levähtää.

Kunhan on tehty tää kesäinen retki, eessä on eron haikea hetki, Mielihin piirtyy, muistoihin siirtyy, tämäkin iloinen päivämme. Kiitokset kaikille reissusta tästä, risteilyseurasta miellyttävästä, terveiset tälle järjestäjälle, tälleen vois lähteä uudestaan! ja silloinkin lauletaan lissää, eihän tää vielä tunnu missää, vaik on harmaita hapsia, Karjalan lapsia laulamasta ei mikkään saa!

Alli Kaupin kirjoituksia on julkaistu Karjalan piirin Joululehdessä v:sta 2002 lähtien.

Hänen mottonsa on: Kynä käteen ja aatokset lentoon, riimittelemään, sanoja siirtämään, ihan uutta miettimään.

Luontokuvaajalle

Herätä saat aamulla varhain, et ois valoisuus luonnossa parhain. Silloin kun usva pehmentää ääriviivat, oikeat kuvakulmat filmille siirrät. Luonnon lumoissa elät, parhaat otokset kuviksi keräät. Aitous tauluissa hurmasi, katsojan täysin huumasi. Tehty ol huolella, on ilo katsella ja tuumailla. Kehyksetkin järvenpohjan peruja, ne kestäneet on monia pesuja. Toivon, että työsi tulos kauaksi kantaa ja sinulle tyytyväisyyden palkaksi antaa. Sais nää siirtyä vaik suuriin saleihin, miksei myös pieniin pirtteihin, tai vaikka kansien väleihin.

Mietteitä

Jos näkisin asioiden iloisen puolen, unohtaisin hetkessä turhan huolen. Ystävyyttä ympärilleni jakaisin, hyvänä olona saisin sen takaisin. Omat viisaudet hautaisin huolella, olisin enemmän kuuntelupuolella. Maltilliseksi jos oppia voisi, tosi rauhan se arkehen toisi, vakaana elon venheeni kulkisi ja turvallisin mielin aina silmäni sulkisin.

Eläkeväki

Eläkeläisten pilkkikisat Myrskytuuli sinfoniaa soitti, kun eläkeväen pilkkikilpailun aika koitti. Sakilla ottaa vaikka matosatsin, niin kestää täänkin matsin. Tuuli oli tasannut jäällä jäljet, samoissa askelissa senkun kuljet. Viimeiselle tarpojalle tuli jo polun tapaista, tää hanhenmarssi on melko hupaista. Kolme tuntia peräpuoli pohjoista kohti, –onkohan tää järkevää, sitä vähän pohti. Pilkkiminen vaatii tietynlaista kykyä, kärsivällisesti minäkin odotin sitä ensimmäistä nykyä. Ammattilaiset taitaa nää narraamisjutut, taitaa ahvenillekin olla mestarit entiset tutut. Meidät kaikki tuuli huuhteli, oikein perusteellisesti puisteli, ilolla sitten majalla kuumaa kahvia maisteli. Nelisenkymmentä urheaa uhmasi tuulta, kyllähän tää kotiolot voitti ilman muuta! Sain minäkin kalan hajua ja soppaani myös makua. Kolmen kalan keitos on jo täyttä taidetta, enpä tarkemmin selosta sen sopan vaiheita. Se oli yhdessä oloa, sitä eläkeväen tärkeintä eloa.

Alli Kauppi

Keksi eläkeväki oikeat aatteet, kun puki viikollakin päälleen pyhävaatteet, lähti kokeilemaan jalan nousua, sehän vasta onkin touhua. Karkeloi sävelten myötä, taitaa olla eläkeukon työtä. Eipä olla köyhiä eikä kipeitä, vaan tosi hilpeitä!

Aira Samulin ja Lilja Huuhilo ”tytöt samalla vuosikymmenellä”

Risteily Tallinnaan

Rantaonkikilpailut punnitus käynnissä Jaakko Moisio

Matka Hyrsylän Mutkaan

SPR;n Ensiapukoulutusta ennen kesän tansseja

Tanssit Säänjärven lavalla Pirttipelimannien tahdissa solistina Aila Laamanen

Kävelyjalkapalloa Luumäen retkellä

Toukosiunaus Tauno Outisen pellolla, Taipaleen seurakunnasta PastoriHanna Kilkkinen

PIIRIN KARJALASTA KAJAHTAA!

- edunvalvontavaltakirjat - testamentit - perunkirjoitukset ja perinnönjaot - kauppakirjat & kaupanvahvistus, ym. Tiistaisin ja perjantaisin toimisto Savitaipaleen yritystalolla ajanvarauksella. Myös kotikäynnit pääosin E-Karjalan alueella.

Ajanvaraus, puh. 050 385 9514, lakipalvelutjurvanen@gmail.com

Lakipalvelut Marika Jurvanen

oikeustradenomi, julkinen kaupanvahvistaja

Seppo Myyrä Piirin karaokemestari v.2022 sarjassa 50-69

Jäsenhankintaa markkinoilla musiikin kera

Toiminnassa jatkuvat KAHVITILAISUUDET, RETKET ja KONSERTTI - /TEATTERIMATKAT. Harrastamme LAULUA, MUSIIKKIA ja LIIKUNTAA. Järjestämme TANSSEJA. UUTENA toimintana on aloittanut ÄIJÄKERHO.

Yhdistyksellä on omat koti- ja facebook sivut. Tiedotamme myös UUTISVUOKSEN seurapalstalla.

TAPAHTUMISSA ja TILAISUUKSISSA saat lisää tietoja – TERVETULOA MUKAAN!

Kiitämme kuluneesta vuodesta jäsenistöä, lukijoita ja yhteistyökumppaneita. Toivotamme hyvää joulunaikaa ja menestystä tulevaan vuoteen!

Simpeleen torilla torstaina 28.7.2022

YHDISTYKSEN vastuuvuoro torikahviossa sattui tänäkin kesänä hyvään aikaan. Heinäkuun lopussa vielä sää suosi ja lomalaisia sekä paikallisia oli paljon liikkeellä.

Kahvikojulta on kuvattu ”hiljainen hetki”, kun jonottajia vain kolme. Neljän tunnin aikana kävi yli 200 asiakasta. Kahvia keitettiin niin monella pannulla, että kojusta katkesi sähköt liiasta kuormituksesta. Kukkakuosisen pöydän äärellä kahvia nautiskelevat Seija ja Anneli Nuoret ovat päässeet mummon

mukana tutustumaan torielämään. Simpeleen kesätoria voi kehua Etelä-Karjalan parhaimmaksi ja vilkkaimmaksi. Näin sanovat paikalliset kuin myös muualta tulevat vieraat ja lomailijat.

Yhdistyksen toimintaa esiteltiin vaaleanpunaisen päivävarjon alla. Yli 60 henkilöä osallistui arvontaan ja kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin 4 lahjakorttia, joilla sai ostaa vakituisten torikauppiaiden tuotteita. Rauni Lambert esittelemässä kyselylappua Liisa Asikaiselle.

Torikansan viihdyttämiseksi järjestettiin yhteislaulua. Kimmo Viinanen säesti haitarilla ja Pekka Rontu laulatti, esittäen myös yksinlaulua. Järjestettyä lauluhetkeä tuki Rautjärven kunnan kulttuuritoimi.

KIITOS KAIKILLE! TAVATAAN TAAS TORILLA!

TEKSTI Raija Joronen KUVAT Eila Toppinen

2.

Töllillä laulettiin yhteislauluja ja kuunneltiin tarinoita ”Elämäni biisistä”

31.8.2022

Television ”Elämäni biisi” ohjelman konseptia mukailtiin sopivaksi toteuttaa Simpeleen ”töllillä” kaiken kansan lauluillassa. Biisiin liittyviä tarinan kertojia oli uskaltanut ennakkoon ilmoittautua varsin mukava määrä. Kimmo Viinanen säesti haitarilla ja Pekka Rontu luotsasi läpi parituntista tilaisuutta.

Muistoja, tunteita, kappaleisiin liittyviä tapahtumia jakoivat yleisön kuultaviksi: Tuija Hinkkanen ”Ilta Skanssissa”, Leena Repo ”Oi katsohan lintua oksalla puun”, Pentti Häkkinen ”Satumaa”, Eeva Tas-

kinen ”Vuoriston kellot”, Teuvo Räsänen ”Ratsumies”, Osmo Anttonen ”Tulvii Pohjanmaa”, Hilkka Hokkanen ”Mantsurian kummut”, Sirkka Vento ”Valssi menneiltä ajoilta”.

Esitysten välissä allekirjoittanut luki otteita Eläkeliiton TunneMusiikin oppaasta, jossa korostetaan musiikin ja laulun tärkeyttä ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Laulu, musiikki ja sovellettu liikunta kuuluvat kaikenikäisille ja – kuntoisille.

Paikalla oli yli 30 laulun ystävää, lähes kaikki omia jäseniämme. Kun-

nan järjestöavustuksen kriteerien mukaisesti panostimme rahallisesti tiedottamaan tilaisuutta ”avoin kaikille” ja ”vapaa pääsy”. Ihmettelen, missä olivat muut simpeleläiset laulun ystävät? Missä muiden yhdistysten tai ei mihinkään yhdistykseen kuuluva väki?

Maukkaat väliaikakahvit kuuluivat illan ohjelmaan. Kiitos kaikille mukana olleille! Tämä oli ”Unohtumaton ilta”, kuten lopussa yhteisesti lauloimme.

TEKSTI Raija Joronen KUVAT Eila Toppinen

Elakeliiton Simpeleen yhdistyksen Äijäkerhon toiminnasta.

1. Valokuvaaja Jaakko Repo valaisee kuvauksen saloja.

Pelastuslaitoksen Yrjö Saastamoinen kertoilee kodin turvallisuus asioita.

Yhdistyksen Kesäretki

Helteisenä elokuun aamuna 16.8.2022 klo 9.00 EL:n Simpeleen yhdistys suuntasi kesäretkelle Itä-Savoon. Matkalle lähtijöitä oli 46 ja kyydin turvasi linja-autolla Aivarossi Oy. Pääkohteemme oli Sulkava, mutta myös muita pysähdyksiä oli matkan varrella. Ensimmäiseksi menimme Punkaharjun Aseman Taidelaiturille. Kyseessä on vanha Luston juna-asema, jonka omistaa taidetta keräävä yrittäjäpariskunta, taidemesenaatit Mikko Ranta-Huitti ja

Hannu Huitti. Paikka on entisöity upeaksi, huoneissa on komeita kakluuneja, vanhoja huonekaluja ja todella mittava määrä taidetta. Omistajien omat vanhat arvotaulut ja nykytaide täydensivät toisiaan. Tämän kesän teemana oli ”Asema rokkaa” ja näyttelyssä mukana mm. Andy McCoyn, Tomi Toijan ja Tini Sauvon taidetta. Päärakennuksen lisäksi pihalla oli patsaita, upea lehmuskuja huvimajoineen, tsasouna ja Lotta-kahvila. Ihana erikoisuus oli vuosimallia 1938 oleva edelleen

satunnaisesti liikkuva linja-auto, joka tervehti pihalla tulijoita paraatipaikalla. Paikka oli elämys ja kaiken kaikkiaan upea matkailukohde.

MATKA jatkui ja seuraava pysähdys oli Savonlinnan torilla Sirkka Makkosen torikahvilassa. Lörtsy ja kahvi maistuivat. Tämän jälkeen suuntasimme Sulkavan venekeskus Kulkemukseen, missä meitä oli vastassa EL:n Sulkavan yhdistyksen edustajia ja oppaamme eläkkeellä oleva elinkeinoasianmies Laila Kalpio

Alkutervehdysten jälkeen siirryimme ruokailemaan ravintola Art Decoon. Ruoka oli hyvää ja jälkiruoaksi nautimme kahvit itsetehdyn jäätelön kera. Ruokailun jälkeen yhdistyksemme hallituksen jäsen Pekka Rontu esitti emännille kiitokset laulun muodossa. Tutustuminen Sulkavaan jatkui linja-autolla tehdyllä kiertoajelulla, jonka aikana oppaamme kertoi kuntansa historiaa ja nykypäivää. Seuraavaksi siirryimme linja-autolla Sulkavan soutustadionille, missä EL:n Sulkavan yhdis-

tyksen puheenjohtaja Pertti Paunonen kertoi heidän yhdistyksensä toiminnasta, Sulkavan kunnasta ja suursouduista. Meidän puheenjohtajamme Raija Joronen toivotti sulkavalaiset lämpimästi tervetulleiksi vastavierailulle kuntaamme.

Sulkavalla meillä oli mahdollisuus vielä piipahtaa Marimekon myymälässä. Tämän jälkeen matkamme jatkui Lohilahteen kahvila Majakkaan, jossa nautimme päiväkahvit. Auton nokka oli jo kotia kohti,

mutta teimme vielä lyhyen pysähdyksen Virmutjoen Kauppakasinolla. Takaisin Simpeleellä olimme klo 18.15. Helteestä huolimatta retkipäivä oli erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen. Esitän retkeläisten kiitokset matkavastaava Salmelle ja puheenjohtaja Raijalle.

TEKSTI JA KUVAT Eila Toppinen

Vasemmalta: Raija Joronen, Pertti Paunonen, Tellervo Virtanen, Salme Molarius ja Laila Kalpio

Vapaa Kangaskoski on palkittu ja löydetty

Hiitolanjoen Kangaskoski on virrannut vapaana vuoden verran, kun kosken ennallistaminen valmistui marraskuussa 2021. Kosken ovat löytäneet niin ihmiset kuin kalatkin ja sen kunnostaminen on palkittu kansainvälisellä palkinnolla.

Kangaskosken ennallistaminen on noussut uutisiin niin kotimaassa kuin maailmallakin. Se sai ensimmäisen Dam Removal Europe -palkinnon, joka oli 10 000 euroa. Rahat käytetään Hiitolanjoen jäljellä olevien patojen purkamiseen ja koskien ennallistamiseen. Virkistysaluesäätiön toimitusjohtaja Hanna Ollikainen kävi kesällä Lissabonissa vastaanottamassa palkinnon. Palkinnon takana ovat Dam Removal Europe, World Fish Migration Foundation ja WWF ja sitä tukee Euroopan investointipankki. Se an-

netaan tunnustuksena innovatiivisesta inspiroivammasta esteen poistamisesta eurooppalaisesta joesta.

- Paras palkinto tuli nyt syksyllä, kun sähkökoekalastuksessa todettiin koskessa olevan lohikalojen poikasia niin paljon, ettei sellaista tiheyttä ole koskaan tavattu Suomessa. Emokalat ottivat ennallistetun kosken käyttöön heti viime vuoden lokakuussa, kun koskeen oli viety kutusoraa ja kiviä, kertoo Hanna Ollikainen.

Epäilijöitä riitti Koko prosessin alkuvaiheessa Ollikaisen mukaan riitti epäilijöitä, jotka pohtivat, onko koko joessa lohia ja jos on, pääsevätkö ne Suomen puolelle. Lohikamera 2019 Kangaskosken alapuolella todisti, etteivät lohet ole pelkkiä taruolentoja, vaan ne todella nousevat Suomen puolelle. Ensimmäiset havainnot lohi-

kaloista tehtiin 2000-luvun alussa, kun nousuesteet oli purettu Venäjän puolelta.

Siihen, että Hiitolanjoessa saa kalastaa kuluu Ollikaisen mukaan kuitenkin vielä vuosia. Kalakannan pitää ensin antaa rauhassa kasvaa. Osa joen taimenista on paikallista kantaa, mutta koskien ennallistaminen tukee niidenkin lisääntymistä.

Ihmiset ovat myös löytäneet Kangaskosken. Ollikaisen mukaan Hiitolanjoella kävi jo viime talvena tuhansia ihmisiä, vaikka alueella ei ole talvikunnossapitoa.

Hiitolanjoen ennallistaminen jatkuu tänä vuonna Lahnasenkosken padon purkamisella ja kosken ennallistamisella. Viimeisenä on vuorossa lähinnä kuutostietä oleva Ritakoski syksyllä 2023.

Vennot saivat oman ”kosken ihailuterassin”, kun osa padosta jäi heidän rannalleen olemaan, Seija Vento katselemassa syksyistä Kangaskoskea.

Hiitolanjoki virtaan nyt hiljaa Kangaskosken voimalan ohitse, koski kuohuu vähän kauempana.

Kalamäärä yllätti

Nykyään maa- ja metsätalousministeriössä vaelluskalaprojektissa koordinaattorina toimiva Matti Vaittinen on ollut tekemisissä Hiitolanjoen kanssa virallisesti yli 20 vuotta. Hän yllättyi syksyisen sähkökoekalastuksen tuloksista: aarin alueelta löytýi laatokanlohen ja -taimen poikasia yli 200 kappaletta. Tähän asti tämä erittäin uhanalaiset kalat ovat voineet lisääntyä Suomen puolella vain parin sadan metrin matkalla Kangaskosken alapuolella.

- Lahnasenkoskea ennallistetaan paraikaa ja se valmistuu tänä syksynä. Viimeinen, eli Ritakoski ensi vuonna. Tämän jälkeen Hiitolanjoki on vapaa ja Laatokan lohi ja taimen pääsevät taas vanhoille kutualueilleen. Tämän voidaan olettaa kohentavan näiden uhanalaisten kalalajien lisääntymistilaa merkittävästi, sanoo Vaittinen.

Vaittisen mukaan Ukrainan sodan vaikutuksia rajajokeen on vaikea arvioida. Kuitenkin rajavesisopimuksen mukaan kalojen kulun on oltava mahdollista, ja sen mukaan tulee toki elää.

Kiva, kun käyvät Seija Vento on elänyt Kangaskosken partaalla yli 50 vuotta. Talo entisen Simpeleen kunnan kunnalliskodin paikalla tuli hänen kodikseen 1970, kun hän avioitui Jyrki Vennon kanssa. Alkuvuosina hän oli vielä töissä muualla, mutta virallisesti koti oli kosken rannalla. Jyrki Vennon isoisä sai ostaa entisen kunnalliskodin, jonka rakennukset olivat palaneet sodan aikana, kunnalta 1940-luvun lopulla. Ventojen kotitila oli jäänyt rajan taakse Neuvostoliiton alueelle, mutta näkyi kodin läheltä vielä Suomen puolelle. Uudisrakennus valmistui kohta ja siitä tuli myös alle kouluikäisen Jyrkin koti.

Vähitellen Simpeleen tehtaan jätevedet pilasivat Hiitolanjoen veden. Pahinta oli 1971, jolloin ilmeisesti lähes koko joen kalakanta kuoli tehtaan hartsi-lipeävuodon seurauksena.

- Koskaan ei kerrottu, oliko vuoto tahallinen vai vahinko. Tehtaan kuorma-autot hakivat joesta kuolleita kaloja. Haju oli käsittämätön, kertoo Seija Vento.

Hän itse ei ole ikinä uinut Hiitolanjoessa, Jyrki ui viimeksi 1960-luvun alussa, kun oli lähdössä armeijaan. Naapurit ovat taas joen puhdistuttua alkaneet uida siinä. Nyt on niin vähän vettä, ettei uiminen ainakaan joka paikassa onnistu.

Kangaskosken ennallistaminen ei ole juurikaan Ventojen elämään vaikuttanut. Koski kohisee nyt entistä enemmän. Aikaisemmin makuuhuoneen ikkuna oli kesäöisin auki,

mutta nyt sitä ei avattu, kun koski on ääneekkämpi. Kosken toisella rannalla kulkevat ihmiset eivät häiritse eikä lisääntynyt liikennekään.

- Välillä tuossa tiellä oli hyvin vähän liikennettä, kun Kangaskosken rajavartioasema oli suljettu. Nyt yritystoiminta siellä on tuonut lisää liikennettä, ja kosken kunnostaminen toi myös autoliikennettä lisää, kertoo Seija Vento.

Liikennettä on ollut entistä enemmän koko vuoden. Ihmiset käyvät paitsi ihailemassa koskea myös uudella Kangaskosken laavulla, ja kosken partaalla on jo järjestetty pieniä tapahtumiakin.

-Kiva, kun ihmiset kulkevat, eivät he meitä haittaa, sanoo Seija Vento.

TEKSTI ja KUVAT Anne Uppman

Kangaskoski virtaa nyt vapaana puiden takan olevan Ventojen talon ohitse.

Lions-Club Simpele

Lounaskulma palvelee ma-la klo 9-16

• Lounas noutopöydässä ma-pe klo 10.30-15

• Pizzaa, a’la cartea la-su 10-16 puh. 050 505 1224

ATERIAPALVELUA Simpeleellä 7 pvä/vko. Lounaslistamme sekä ajankohtaiset tiedot www.kahvilalounaskulma.fi

Kahvila

Roihankatu 12-14, Simpele puh. 050 5051 224, info@kahvilalounaskulma.fi

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

Suunnitteilla v. 2023 retkiä, luentoja, laulamista, tansseja ja liikuntaa

Puheenjohtaja Leena Nikunen 050 365 4476, leena.nikunen@outlook.com Sihteeri Jarmo Piispanen 0500 482 597, jarkki.piispanen@gmail.com

Hyvää kahvia ja kotitekoiset leivonnaiset päivittäin. Tervetuloa!

Kiitos asiakkaillemme kuluneesta mansikkakesästä

Kaakkois-Suomen Rajamieskilta toivottaa Isänmaallista Joulua ja menestystä uudelle vuodelle 2023.

Ylämaan Kotiseutuyhdistys Toivottaa Ylämaalaisille Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2023

Ylämaan Pyrkijät toivottaa

Liikunnallista Joulua ja menestystä uudelle vuodelle 2023.

Hyvää Joulua

Onnea Vuodelle 2023

Ylämaan taksi Helena Laapas 040 550 3730

Hoivaa ja asumista Ylämaan kesku stassa! Ylämaan Kosenkotiyhdistys ry 020 769 8590

Ylijärven Kyläyhdistys Toivottaa Ylämaalaisille Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2023

Luonnon kauneutta kotiisi

Kuvassa vasemmalta Eläkeliiton liittovaltuutetut Toivo Ruohonen, Tuula Partanen, Etelä-Savon piirin puheenjohtaja ja Eläkeliiton liittovaltuuston puheenjohtaja Arvo Levänen sekä Karjalan piirin puheenjohtaja ja Eläkeliiton liittohallituksen jäsen Pekka Haimila.

Piirin liikuntapäivät

Liikuntatervehdys

Arvoisat lehden lukijat Syksy on alkanut ja suunnitelmat kohdistuvat parempaan vuoteen 2023. Korona on ns. loppusuoralla, jota voidaan pitää hyvänä asiana. Sita vastoin muu maailman tilanne on sekaisin. Toivokaamme kuitenkin, että rauha saadaa maailmaan ja ihmisillä hyvä tahto.

Tätä kirjoitusta kirjoittaessani on syksyinen ja kaunis syyspäivä, joka antaa erittäin hyvät puitteet liikkumiselle.

Hyvät lukijat Liikunnan merkitys yhteiskunnassa on erittäin tärkeä ja ennen kaikkea meidän eläkeläisten keskuudessa. On selvää, että ikävuosien kasvaessa liikunnan merkitys korostuu. Tärkeintä ei ole mitä tehdään, vaan miten tehdään. Säännöllinen likunta eri lajien parissa on erittäin tärkeä oman fyysisen kunnon ja terveyden

takia. Jokainen meistä tarvitsee liikuntaa päivittäiseen tarpeeseen.

Miksi sitten liikkua ?

On hyvä harrastaa liikuntaa eri muodoissa yksin, kaverin kanssa tai ryhmissä. Itse pidän merkittävänä sitä, että yhdistykset pyytävät liikuntavastaavaa piirissä omiin liikuntatapahtumiin ohjaamaan liikuntatapahtuman. Siinä myös korostuu sosiaalinen kanssa käyminen ja yhdessäolon merkitys.

Liikuntaa voi harrastaa jatkuvasti oman kuntonsa ja halunsa mukaisesti. Mitä enemmän meillä on ikävuosia, sitä tärkeämpää on liikkunnan merkitys. Se on monimuotoista, johon soveltuu kaikki liikkuminen ulkona raittiissa ilmassa, kunto- ja liikuntasalilla, uimahallissa jne. On tärkeää , että liikutaan oman kunnon mukaisesti.

Pitää muistaa, että liikunnassa pitää kuulla itseään ja omaa kehoaan ja liikkua sen mukaisest tasaisella vauhdilla. Eli suosittelen pitäkestoista kuntoilua kevyellä tasaisella vauhdilla monipuolisesti. Tärkeää on, että liikutaan säännöllisesti. Mikäli mahdollista n.tunti kerrallaan muutaman kerran viikossa antaa hyvän fyysisen kunnon ja mielen. Siitä on hyvä jatkaa eteen päin.

Toivotan hyvää joulua ja liikunnallista uutta vuotta 2023.

Maailman tilanteesta huolimatta liikutaan ja pidetään itsemme terveenä. Kiitos, että saan olla käytettävissänne.

Jarmo Piispanen Karjalan piirin liikunnan vastaava

Petanque-turnaus 9.8.2022 Ylämaalla

1. Ylämaa 2 (Markku Aapro, Paavo Apo, Kari Pönni)

2. Taipalsaari 2 (Arto Vainikka, Kosti Kauppi, Leo Peuha)

3. Lappeenranta 1 (Eino Lötjönen, Kirsti Laihanen, Kari Autio)

4. Savitaipale 3 (Seija Tamper, Manne Laari, Raimo Laari)

Kisaan osallistui 18 joukkuetta seitsemästä yhdistyksestä. Pelit pelattiin neljässä alkulohkossa, joista kaksi parasta joukkuetta pääsi jatkoon. Seuraavaksi karsittiin pudotuspelein neljä joukkuetta mitalipeleihin. Pudotuskisassa joutuivat taipumaan Joutsenon, Lemin, Luumäen ja Taipalsaaren ykkösjoukkueet.

Rantaongintakilpailut 30.6.2022 Joutsenossa

Naiset alle 70 v

1. Irma Hämäläinen Parikkala 2. Laila Hellsten Lappeenranta 3. Mirja Huotilainen Simpele 4. Maija Partanen Parikkala 5. Pirjo Toura Savitaipale

Naiset yli 70 v 1. Marja Huotari Parikkala 2. Arja Villanen Lpr 3. Pirjo Huopainen Luumäki 4. Terttu Huhtiniemi Lpr 5. Seija Mäkirinta Lpr 6. Irma Laari Savitaipale 7. Edit Teräväinen Ruokolahti 8. Mirja Ollikainen Parikkala 9. Anja Japola Joutseno 10. Eija Tikka Lpr 11. Pirjo Tilli Ylämaa 12. Ulla Henelius Lemi 13. Pirkko Leinonen Lpr 14. Ritva Ruoppo Ruokolahti

Miehet alle 70 v 1. Juha Pohjonen Lpr 2. Pekka Turunen Lpr 3. Seppo Tohmo Lpr 4. Juhani Loukola Savitaipale 5. Jaakko Moisio Savitaipale

Miehet yli 70 v

1. Pertti Hämäläinen Parikkala 2. Vesa Poutanen Lpr 3. Eino Lötjönen Lpr 4. Jaakko Villanen Lpr 5. Aarne Potinkara Joutseno 6. Jorma Huhtiniemi Lpr 7. Seppo Koivunen Ylämaa 8. Leo Korhonen Lpr 9. Kari Liukko Lpr 10. Rauno Ollikainen Parikkala 11. Kari Autio Lpr 12. Kari Pönni Ylämaa 13. Ahti Hellsten Lpr 14. Ossi Paukkunen Lpr 15. Ari Henelius Lemi 16. Timo Ruoppo Ruokolahti 17. Kari Lallo Joutseno 18. Juhani Tiainen Savitaipale 19. Pekka Leino Lpr 20. Taisto Huotari Parikkala 21. Pertti Toura Savitaipale 22. Pekka Lyytikäinen Joutseno 23. Keijo Turkia Lpr 24. Pekka Ristola Savitaipale 25. Pekka Tilli Ylämaa 26. Martti Toura Savitaipale

Suurimman kalan sai Juha Pohjonen 482 g

Boccia-turnaus 3.3.2022 Lappeenrannassa

Välierät:

Taipalsaari 1 - Savitaipale 2 5 - 3

Lappeenranta 1 - Joutseno 1 2 - 9

Pronssipeli:

Lappeenranta 1 - Savitaipale 2 10 – 4 Kari Autio Raili Simpura Kirsti Laihanen Auli Kylliäinen Eino Lötjönen Ismo Hölsä

Kultapeli:

Joutseno 1 - Taipalsaari 1 13 - 0 Pekka Lyytikäinen Arto Savolainen Aarne Potinkara Paavo Kouvo Aulis Kouvonen Jussi Turkia

Pilkkikilpailut 14.3.2022 Savitaipaleella

Naiset alle 70 v 1. Mirja Huotilainen Simpele 2. Laila Hellsten Lappeenranta 3. Irma Hämäläinen Parikkala 4. Marjatta Aapro Ylämaa 5. Eija Mettälä Savitaipale 6. Pirjo Toura Savitaipale

Naiset yli 70 v 1. Arja Villanen Lappeenranta 2. Eija Tikka Lappeenranta 3. Pirjo Huopainen Luumäki 4. Edith Teräväinen Ruokolahti 5. Seija Mäkirinta Lappeenranta 6. Eeva Vasara Savitaipale 7. Irja Varis Rautjärvi 8. Terttu Huhtiniemi Lappeenranta 9. Eira Mononen Lappeenranta 10. Tuula Isbom Joutseno 11. Irma Laari Savitaipale 12. Raija Sinkkonen Parikkala 13. Marja Huotari Parikkala 14. Marja Puheloinen Savitaipale

Miehet alle 70 v 1. Petri Lilja Luumäki 2. Timo Kaukonen Lappeenranta 3. Juha Lainejärvi Luumäki 4. Matti Kangaskolkka Luumäki

Urpo Metsämuuronen Ylämaa

Hannu Mikkola Savitaipale

Tuure Reilin Ylämaa

Pertti Toura Savitaipale

Miehet yli 70 v

1. Raimo Kaljunen Rautjärvi 2. Jaakko Villanen Lappeenranta 3. Vesa Poutanen Lappeenranta 4. Esko Japola Joutseno 5. Pertti Hämäläinen Parikkala 6. Arvo Huopainen Luumäki 7. Ossi Paukkunen Lappeenranta 8. Risto Tiainen Savitaipale 9. Kari Jukkara Savitaipale 10. Kari Autio Lappeenranta 11. Rauno Ollikainen Parikkala 12. Pekka Poittinen Rautjärvi 13. Eino Lötjönen Lappeenranta 14. Pekka Aapro Savitaipale 15. Martti Laari Savitaipale 16. Ahti Hellsten Lappeenranta 17. Reino Kiesilä Savitaipale 18. Esko Peräkylä Ylämaa 19. Aarne Potinkara Joutseno 20. Taisto Huotari Parikkala 21. Juhani Tiainen Savitaipale 22. Martti Toura Savitaipale 23. Markku Aapro Ylämaa 24. Jukka Junnikkala Lappeenranta 25. Mauno Laari Savitaipale 26. Jorma Huhtiniemi Lappeenranta 27. Timo Ruoppa Ruokolahti 28. Markku Toura Savitaipale 29. Aulis Puheloinen Savitaipale

Kuntojumppa

Jousto

Pidä polvet ja varpaat samaan suuntaan. Jousta polvista alas ja tuo hartiat vuorotellen eteen ja taakse.

Kapea kyykky

Tuo jalat lantionlevyiseen haara-asentoon, polvet ja varpaat eteenpäin. Kyykisty alas ja nouse ylös. Pidä selkä suorana koko liikkeen ajan. Ojenna lantio ylhäällä.

Rintalihaspunnerrus

Voit tehdä liikkeitä joko toistojen tai suoritusajan mukaan.

Toistoja käyttämällä sopiva määrä on 8–15 toistoa kutakin liikettä. Tee 2–3 sarjaa. Pidä sarjojen välissä noin minuutin tauko. Suoritusaikojen mukaan voit tehdä jokaista liikettä noin 2 minuuttia. Jaksota liikkeet sopivanmittaisiin sarjoihin ja pidä sarjojen välissä samanpituinen tauko.

Tandemkävely ja polvi

ylös

Seiso tuolin oikealla sivulla. Ota tuolista tukea tai tee ilman tukea. Kosketa kantapää varpaisiin joka askeleella eteen kävellessä. Kosketa varpaat kantapäähän joka askeleella taakse kävellessä. Kävele ensin 3 askelta eteen ja nosta jalka koukussa ylös. Pysy hetki jalka ylhäällä ennen kuin jatkat kävelyä taakse. Kävele kolme tandemaskelta taakse, nosta jalka koukussa ylös. Pysy hetki jalka ylhäällä ennen kuin jatkat kävelyä eteen. Lisää haastetta saat lisäämällä kävelyn nopeutta.

Loitonnus

Jatka kapeaa kyykkyä kuten edellä. Noustessasi ylös loitonna toista jalkaa sivulle. Voit pitää varpaankärjet lattiassa tai kohottaa jalan irti lattiasta. Kyykisty alas ja tee loitonnus toisella jalalla.

Seiso 30–40 cm:n päässä seinästä rintamasuunta ja varpaat kohti seinää. Pidä jalkapohjat lattiassa ja vartalo suorana. Tuo kämmenet seinälle noin olkapäiden tasalle, hieman hartialeveyttä leveämmälle. Koukista kyynärniveliä ja nojaudu vartalo suorana kohti seinää. Ojenna kyynärnivelet ja työnnä vartalo takaisin alkuasentoon.

Jalan liu’utus taakse

Seiso perusasennossa. Nojaa ylävartaloa vähän eteen ja liu’uta toista jalkaa taakse. Pidä varpaat, polvet ja lantio eteenpäin. Voit pitää liukuvan jalan varpaat alustassa tai voit kohottaa ne ilmaan. Palaa alkuasentoon ja toista toisella jalalla. Voit myös ottaa kädet mukaan liikkeeseen.

Vartalonhallinta

Nojaa seinää vasten kädet kuten edellä rintalihaspunnerruksessa. Kyynärnivelet voivat olla hieman koukussa. Siirrä käsiä vuorotellen kapeaan ja leveään asentoon. Pidä keskivartalo hallittuna koko liikkeen ajan.

Rintarangan pyöristys ja aukaisu

Istu selkä kiinni selkänojassa. Pidä kädet suorana alhaalla, paina leukaa alas ja pyöristä yläselkä, tuo samalla hartioita eteen.

Pysy ääriasennossa hetki ennen kuin jatkat liikettä. Vie leuka hieman yläviistoon ja hartiat taakse. Pysy ääriasennossa hetki ennen kuin jatkat liikettä. Toista liikkeitä vuorotellen useamman kerran.

Karaoken kilpailut 28.4.2022 Lappeenrannassa

Naiset yli 70 vuotta

Leena Ståhlberg

Sirkku Hynninen

Sirpa-Reeta Muuronen

Mirja-Liisa Miettinen

Marja-Liisa Anttila

Leena Tynys

Irmeli Meisaari-Lius

Sirkka Lehtonen

Paula Andersson

Sinikka Grönlund

Rosita Kuorttinen

Miehet yli 70 vuotta

Markku Vinnikka

Pekka Rontu

Reijo Peussa

Jorma Koivula

Rauli Parkkali

Olavi Veikkanen

Jouko Sivonen

Kari Jukkara

Ilmo Korpijoki

Henry Grönlund

Teuvo Vikman

Juha Kurronen

Kari Tynys

Jaakko Taina

Martti Penna

Jorma Tonder

Erkki Veikkanen

Taisto Kauppinen

Naiset 50-69 vuotiaat 1. Leena Koivula

Airi Nikkilä

Helena Hölttä

Lilja Laurikainen

Miehet 50-69 vuotiaat 1. Seppo Myyrä 2. Vesa Piitulainen

Kari Hölttä 4. Antero Muhonen

Heikki Kaarkoski 6. Kauko Keränen

Eläkeliiton liittokokous ja liiton kesäjuhla Lappeenrannassa 2027

Eläkeliiton hallitus on myöntänyt vuoden 2027 Eläkeliiton liittokokouksen ja kesäjuhlan järjestelyt Karjalan ja Etelä-Savon piireille. Kokouspaikka on Lappeenranta. Järjestelyiden päävastuu on Karjalan piirillä ja Etelä-Savon piiri tukee järjestelyjä. Tapahtumaa varten nimetään järjestelytoimikunta, jonka johdolla tutustutaan vuoden 2024 liittokokouksen järjestelyihin Sotkamon Vuokatissa. Tapahtumaan osallistuu noin 500 liittovaltuutettua ja yli tuhat kesäjuhlavierasta. Kolmipäiväisen tapahtuman ajankohta on kesäkuun toinen viikko.

Eläkeliiton valtakunnalliset karaoken mestaruuskilpailut Mikkelissä 2023

Eläkeliiton hallitus on myöntänyt karaoken valtakunnalliset mestaruuskilpailut Etelä-Savon ja Karjalan piirien järjestettäväksi. Kilpailut järjestetään Mikkelissä hotelli Vaakunassa lokakuun lopussa. Järjestelyiden päävastuu on Etelä-Savon piirillä. Karjalan piiri tukee omalla osaamisella järjestelyitä. Mikkelin seudun yhdistyksen Jukka Korpela toimii kilpailunjohtajana. Kilpailuun osallistuu noin 80 kilpailijaa. Lisäksi tapahtumaan saapuu satoja kannustajia.

ELÄKELIITON KARJALAN PIIRIN TOIMINTAKALENTERI 2023

Helmikuu

Piirihallituksen järjestäytymiskokous 1.2.2023

Puheenjohtajien ja toiminnanjohtajien neuvottelupäivät Lehmirannassa 7.-9.2.2023

Yhdistysten kehittämispäivä, uusien jäsenten koulutus, kolme paikkakuntaa (pohjoinen, keski ja etelä)

Boccia-turnaus, 27.2.2023 klo 9.00 Joutseno-halli, Joutseno

Maaliskuu

Pilkkikilpailut, Lappeenranta (Marjola) 2.3.2023 klo 9.00

Karjalan piirin kevätkokous 28.3.2023

Huhtikuu

Tuettu loma, Lehmiranta 17.-22.4.2023, 30 paikkaa

Karaokekilpailut, Savitaipale

Toukokuu

Liittovaltuuston kokous 15.-16.5.2023

Piirihallituksen kokous 24.5.2023

Kirkkopyhä, 21.5.2023 Luumäki

Kesäkuu

Lehtikoulutus, 1.6.2022, Mikkeli (yhteinen Etelä-Savon kanssa)

Rantaongintakilpailu, Taipalsaari, 28.6.2023

Heinäkuu

Piirin kesäjuhla, Savitaipale 5.7.2023

Elokuu

Petanque-turnaus, Taipalsaari, 9.8.2023

Piirihallituksen suunnittelukokous 22.8.2023

Syyskuu

Liikuntapäivä, Ylämaa, 6.9.2023

Pelimanni-viikko 12.-18.9.2023 Lehmiranta

Tuettu loma Kylpylähotelli Peurunka, Laukaa 18.9.- 23.9.2023 (yhteinen Etelä-Savon kanssa)

Kolmen piirin järjestöpäivät. Kymenlaakson piiri järjestää.

Lokakuu

Toiminnanjohtajien koulutuspäivät 24.10.2023

Piirihallituksen kokous 4.10.2023

Valtakunnallinen karaokekilpailu Mikkelissä

Marraskuu

Piirin 50-vuotisjuhla 8.11.2023 Lappeenranta

Syyskokous 22.11.2023

Liittovaltuuston kokous 27.-29.11.2023

Joulukuu

Piirihallituksen joulukokous 11.12.2023

Eläkeliiton jäsenedut

Erilaista yhdistyksen järjestämää maksutonta toimintaa

• kerhoja, tapahtumia, kilpailuja, koulutusta ja hyvää seuraa

EL-Sanomat

Uusiutunut Eläkeliiton jäsenlehti EL-sanomat tarjoaa rutkasti luettavaa! Eläkeliiton jäsenenä saat EL-Sanomat viisi kertaa vuodessa kotiisi kannettuna.

Hertz

Hertz Autovuokraamo tarjoaa Eläkeliiton jäsenille erikoishinnat autonvuokraukseen Suomessa ja ulkomailla.

Pysyvänä etuna jopa -15 % alennus edullisimmasta julkaistusta jäsenetuhinnasta (Member Benefit -hinnasta)!

Lehmirannan lomakeskus

Eläkeliiton Lehmirannan lomakeskus sijaitsee Varsinais-Suomessa, Salon kaupungin tuntumassa. Lehmirannassa järjestetään eläkeläisille ja ikäihmisille suunnattuja ohjelmallisia teemalomia, kursseja ja koulutuksia sekä tapahtumia. Eläkeliiton jäsenenä saat Lehmirannan lomakeskuksessa alennusta jopa 123 euroa kuuden vuorokauden lomasta!

MySafety

MySafetyn Identiteettivakuutus ennaltaehkäisee identiteettivarkauksia. Identiteettivakuutukseen kuuluu omien tietojen monitorointipalvelu sekä henkilökohtainen tuki.  Lisäksi palvelu korvaa identiteettivarkaudesta aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Eläkeliiton jäsenenä saat nyt mySafetyn Identiteettivakuutuksen jäsenetuhintaan 4,90 €/kk (norm. 9,90 €/kk).

Varaukset: www.hertz.fi tai Hertz Varauspalvelu puh. 0200 11 22 33 (0,99 EUR/min+pvm/mpm).

Varauksen yhteydessä mainitse Eläkeliiton alennustunniste: CDP 729647

Shell Thermo

Eläkeliiton jäsenenä saat Shell Thermo -lämmitysöljyt jäsenetuhintaan!

Tilaukset ja tiedustelut: puhelimitse numerosta 0800 19292.

Sokos Hotels

S-ryhmän Sokos-hotellit tarjoavat Eläkeliiton jäsenille kausittain vaihtuvia tarjouksia vapaa-ajan majoituksiin! Varaukset: www.sokoshotels.fi/fi/tarjoukset/liiton-jasenedut.

Netin varaustunnukset Sokos-hotellien kampanjakoodi LIITTO2018. Jäsenkortti näytettävä vastaanotossa sisään kirjauduttaessa.

WellO2

WellO2 on keuhkoja vahvistava ja puhdistava hengitysharjoituslaite ja lääkkeetön apu hengitysongelmiin! Eläkeliiton jäsenenä saat 15 % alennuksen verkkokaupan kautta hankituista Hapellan WellO2-laitteista.

Etukoodin saa pyytämällä omasta yhdistyksestäsi tai Eläkeliitosta.

Synsam

Synsam tarjoaa Eläkeliiton jäsenille upeat valtakunnalliset jäsenedut:

Suomen Hostellijärjestö

Eläkeliiton jäsenenä voit tilata Kotimaan hostellikortin maksutta. Kotimaan hostellikortilla saat Suomen Hostellijärjestön verkoston hostelleista Suomessa 10 % majoitusalennuksen ja sen lisäksi paljon muita hostellikorttietuja Suomessa! Saat myös Kansainvälisen hostellikortin alennettuun hintaan.

Alennus normaalihintaisista silmälaseista -30 %, aurinkolaseista -25 %, piilolaseista -25 % ja Synsam Lifestyle -sopimuksesta -20 %.

Edut koskevat jäsenten lisäksi myös jäsenten perheitä!

Edut saa näyttämällä liiton jäsenkortin tai kertomalla oikeudesta etuun.

ELÄKELIITON KARJALAN PIIRI RY

Porrassalmenkatu 26, 50100 Mikkeli 045 7731 9462 • www.elakeliitto.fi/karjala

ELÄKELIITON JOUTSENON YHDISTYS

Puheenjohtaja Tuula Partanen 040-5538737 joutsenonelakeliitto@gmail.com Sihteeri Anna-Liisa Simpanen 040 553 6170 anna.liisa.simpanen@gmail.com

ELÄKELIITON LAPPEENRANNAN YHDISTYS

Puheenjohtaja Kaarina Hämäläinen 040-532 1931 h.kaarina@gmail.com Sihteeri Anna-Liisa Mäkelä 040-768 8037 makela.annal@gmail.com

ELÄKELIITON LEMIN YHDISTYS

Puheenjohtaja Sirkku Heimonen 040 556 4152 sirkkuheimonen@hotmail.com Sihteeri Elvi Sinkko 050 589 56311 elvi.sinkko@pp.inet.fi

ELÄKELIITON LUUMÄEN YHDISTYS

Puheenjohtaja Pirjo Henttu 050 365 6323 henttupirjo@gmail.com Sihteeri Tarja Aarnivirta tarja.aarnivirta@gmal.com

ELÄKELIITON PARIKKALAN YHDISTYS

Puheenjohtaja Juha Härkönen 0400 756 452 harkonen.juha@gmail.com Sihteeri Ritva Piipponen 040 703 2109 ritva.piipponen@gmail.com

ELÄKELIITON RAUTJÄRVEN YHDISTYS

Puheenjohtaja Leena Kaljunen    0500 234 453 leena.kaljunen@gmail.com Sihteeri Esteri Varis 050 595 4044 esteri.varis@gmail.com

ELÄKELIITON RUOKOLAHDEN YHDISTYS

Puheenjohtaja Mirja Henttonen 050 3079 494 mirja.henttonen@pp.inet.fi Sihteeri Liisa Tiilikainen 050 3010 557 liisa.tiilikainen@gmail.com

ELÄKELIITON SAVITAIPALEEN YHDISTYS

Puheenjohtaja Harri Näkki 0400 184 360 harrinakki@gmail.com Sihteeri Raija Tapanainen 040 726 3186 raija.tapanainen@pp.inet.fi

ELÄKELIITON SIMPELEEN YHDISTYS

Puheenjohtaja Raija Joronen 040 754 8985 raija.anita.joronen@gmail.com Sihteeri Eila Toppinen 045 188 5120 eila.toppinen04@gmail.com

ELÄKELIITON SUOMENNIEMEN YHDISTYS

Puheenjohtaja Veijo Jääskeläinen 041 546 5655 veijo1313@gmail.com Sihteeri Marja Laamo 040 557 2510 marja.laamo@gmail.com

ELÄKELIITON TAIPALSAAREN YHDISTYS

Puheenjohtaja Arto Savolainen 040 7025 549 arto.savolainen55@gmail.com Sihteeri Mirja Turkia 050 3493 799 mirja.turkia@gmail.com

ELÄKELIITON YLÄMAAN YHDISTYS

Puheenjohtaja Leena Nikunen 050 365 4476 leena.nikunen@outlook.com Sihteeri Jarmo  Piispanen 0500 482 597 jarkki.piispanen@gmail.com

ELÄKELIITON KARJALAN PIIRIN VUOSILEHTI 2023 KARJALASTA KAJAHTAA!

KUSTANTAJA

Eläkeliiton Karjalan piiri ry Porrassalmenkatu 26, 50100 Mikkeli 045 7731 9462 karjala@elakeliitto.fi

PÄÄTOIMITTAJA

Pekka Haimila

TOIMITUSSIHTEERI

Juhani Sihvonen Jaana Toivakainen

TOIMITUSKUNTA

Haimila Pekka Partanen Tuula Japola Anja Kaskinen Mirja Henttonen Mirja Joronen Raija Varis Irja Varis Esteri Nikunen Leena Tapanainen Raija Kultanen Terttu Heimala Birgitta Hyvönen Maritta Jääskeläinen Veijo Sihvonen Juhani

ULKOASU JA TAITTO

Sammy Virtanen King Kong Advertising, Pertunmaa 0400 972676

PAINOPAIKKA Reusner AS PAINOSMÄÄRÄ 2500 kpl

ELÄKELIITON KARJALAN PIIRIN PIIRIHALLITUS 2022

puheenjohtaja

Haimila Pekka Olkkolantie 11, 54800 Savitaipale 050 534 9409, pekka.p.haimila@gmail.com

varapuheenjohtaja

Partanen Tuula, Joutseno

jäsenet Heimonen Sirkku, Lemi Henttonen Mirja, Ruokolahti Henttu Pirjo, Luumäki Hämäläinen Kaarina, Lappeenranta Härkönen Juha, Parikkala Joronen Raija, Simpele Jääskeläinen Veijo, Suomenniemi Kaljunen Leena, Rautjärvi Nikunen Leena, Ylämaa Näkki Harri, Savitaipale Partanen Tuula, Joutseno Savolainen Arto, Taipalsaari kutsuttuna Piispanen Jarmo, liikuntavastaava Ruohonen Toivo, liittovaltuutettu Saarinen Eeva-Liisa, vapaaehtoisvastaava Sihvonen Juhani, toiminnanjohtaja