Aino ja Mari, puutarhurit
T
arina alkaa, olemme Pertunmaalla, Koivumäellä; pieni Esa-poika istuttaa kuusenoksan hiekkakasaan ja sanoo äidilleen ”Minusta tulee puutarhuri”. Vuosikymmeniä myöhemmin silloisen pikkupojan pojantytär kaivaa metsän laidasta kuusentaimen ja istuttaa sen hiekkalaatikkoon. Vanhemmat epäilivät, ettei se siinä hiekassa mihinkään kasva. Nyt kuusi on yli nelimetrinen ja kantaa jouluvaloja talvisin. Sekä pienestä pojasta, että hänen pojantyttärestä tuli puutarhureja. Tapaamme Aino Latvasen valoisassa kodissa Lihavanpäässä, Reetantarhan takamailla. Vaikka Aino sanoo jo lopettaneensa kasvien hoidon, on ikkunan edustalla leveä kaistale kukkia ja viherkasveja. Voimat eivät enää riitä pihapiirissä puuhasteluun. Mukana kahvikekkereillä on myös pojantytär Mari Ruotsalainen, itsekin puutarhuri. Aino ja Esa Latvanen tutustuivat puutarhurikoulussa 60-luvun alussa. Valmistumisensa jälkeen he muuttivat Esan kotipitäjään Pertunmaalle ja perustivat oman puutarhan. Yrittäminen oli Latvasen sisaruskaartilla verissä ja myös Esan haave, jota he Ainon kanssa lähtivät yhdessä toteuttamaan. Esa halusi kokeilla ja tehdä asioita itse, ensimmäiset ja vielä toisetkin kasvihuoneet olivat Esan rakentamia. Kas12
vit kasvatettiin siemenestä, ei valmiista taimista kuten tänä päivänä. Tietysti itse tekemiseen vaikutti myös raha, omalle työlle ei tarvinnut laskea tuntihintaa ja nuoruuden into vei eteenpäin. NYKYINEN Reetantarha Oy, aluksi Latvasen Puutarhan nimellä toiminut yritys, on perustettu 1962 ja viettää siis 60-vuotisjuhlavuotta 2022. Merkkipäivää juhlistettiin omalla porukalla kakkukahveilla ja onnittelumaljoilla työpäivän jälkeen, muistellen menneitä ja suunnitellen tulevaa. Reetantarha työllistää yrittäjä Tarmo Latvasen ja vaimonsa Mervin lisäksi pari vakituista ja viisi, kuusi kausityöntekijää. Työurat Reetantarhalla ovat olleet pitkiä, 30, jopa 40 vuotta, voi siis hyvällä syyllä puhua ”omasta porukasta”. Yksi kiireisen kevään ja alkukesän työntekijöistä on Mervin ja Tarmon tytär Mari, joka on pyörinyt puutarhalla pikkutytöstä alkaen. Mari muistelee tarinaa kiireisestä äitienpäivän ajasta tarhalla; työntekijöillä oli lapsia mukana ja kukka-amppelia raahannutta Maria kehotettiin leikkimään toisten lasten kanssa. ”Minä en noiden laiskajaakkojen kanssa leiki” tuumasi Mari ja jatkoi hommiaan. Ryhmäkasvit – minulle, maallikolle, kukat – ovat aina kuuluneet puutarhan valikoimiin, pisimpään on viljelty leikkokrysan-
Teksti: Silja Latvanen teemia ja pääsiäisnarsisseja. Toki kasvihuoneissa on kasvatettu myös syötävää, kuten kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Reetantarhan kurkku on paikkakunnalla käsite, mutta näillä näkymin kurkkua ei enää tästä kesästä lähtien kasvateta. Puutarhan vuosi alkaa syksyllä kasvihuoneiden perusteellisella siivouksella, jonka jälkeen marraskuussa päästään ruukuttamaan eli täyttämään kaikki ruukut kasvuturpeella. Helmikuun lopulla tulevat ensimmäiset taimet ja aloitetaan kylvöt. Kevään edetessä uusia taimia tulee viikoittain, kerralla jopa 100.000 pistokasta, puutarhalla riittää siis vilskettä, ennen kuin kukat ovat valmiita luovutettaviksi asiakkaille. Tänä päivänä asiakaskuntana on lähinnä julkisyhteisöt eli kaupungit, kunnat ja seurakunnat. Vähittäismyyntiä on vuosien varrella kokeiltu, mutta puutarha on syrjässä valtaväyliltä eikä vähittäismyyntiin ole ollut tarvittavia resursseja. Marin lapsuudessa asui Lihanvanpäässä kavereiden lisäksi liuta serkkuja. Taimelan koulun luokkakuvassa saattoi puolet lapsista olla Latvasia. Serkukset viettivät paljon aikaa Ainon ja Esan luona ”rannassa”, kuten he paikkaa kutsuivat. Esa oli innokas keksimään lapsille puuhaa; hän rakensi pihapiiriin kodan ja laavun, vei retkille ja keksi serkuksille monenmoista tekemistä. Siinä missä Esa vei lapset ongelle ja katso-
