Talviuimarien ajatuksia rakkaasta harrastuksestaan Sirkan tunnelmia: ”Tämä on parasta minulle! Tätä en jätä koskaan! Tämä on minun juttuni!” Tein kyselyn Herttoniemi-seuran talviuimareille eli Herttoniemen Hylkeille kevättalvella 2012. Halusin tutustua uimareiden syvimpiin ja kirkkaimpiin ajatuksiin ja oletin saavani hyvinkin erilaisia vastauksia. Erehdyin. Kyselyyn vastasivat kuvassa 1 olevat: Hannu Solanne, Raili Nurmela, Eeva-Liisa Kainulainen, Kaija Eerikäinen, Raija Tenhola, Tuula Kasanen, Ritva Innamaa, Harri Kainulainen ja Eeva Lehtinen sekä kuvasta puuttuvat Sirkka Alhava, Matti Suorsa, Virpi Kauranen, Maarit Väisänen, Katariina Simonen ja Irja Tuominen. Vastausten mukaan avantoharrastus on alkanut 1 – yli 10 vuotta sitten ihan sattumalta, uteliaisuudesta tai toivot-
tujen terveysvaikutusten takia. Sopiva etäisyys kotoa Tuorinniemen avannolle ja lämpimiin pukukoppeihin on siivittänyt aloittamista. Ensimmäiset pulahdukset ovat heti innostaneet, meri on vetänyt puoleensa, hyinen hurmio koukuttanut…
Uimarien vastauksista poimittua:
Uiminen tuntuu parhaalta varsinkin silloin, kun on kirpeä pakkanen, tyyni ja aurinkoinen sää ja kun avanto on niin suuri, että voi uida 20 vetoa. Irja: ”Kun pakkasta on 20 astetta, avanto tuntuu lämpimältä. Olo on uinnin jälkeen fantastinen.” Upeinta on aamulla hiljaisuudessa, auringon noustessa. Kun on apea mieli, murheita
Hannu, Raili, Eeva-Liisa, Kaija, Raija, Tuula ja edessä Ritva ja Harri 12 HERTTONIEMELÄINEN
tai muuten vaan täytyy ”patistella” itseään, tulee avannossaolon jälkeen ”voittajafiilis”. Uiminen on ihanaa, kun on kaunis pimeä ilta ja kaupungin valot näkyvät hyvin, lumi kimmeltää tai pääsee pulahtamaan hikisenä avantoon hiihtolenkin päätteeksi. Avannon vaikutukset ovat ilmiselviä: pienet taudit jäävät avantoon, olo on euforinen uinnin jälkeen, flunssat ovat vähentyneet, kolotus lientynyt, verenpaine laskenut ja mieli on kirkas ja tasapainoinen. Itsensä voittaminen joka kerta; avantoon meneminen antaa voimia, virkeyttä ja energiaa koko päiväksi. Avantouinti vähentää stressiä ja lisää henkistä tasapainoa. On syntynyt uusia, hyviä ystävyyssuhteita. Avantouinti voimaannuttaa.
Mieleen jäänyt avantokokemus: Ritvan erikoisin kokemus oli, kun joutsenperhe oli avannon reunalla ja uimarit ja joutsenet tuijottivat toisiaan ikään kuin pohtien, kumman allas on kyseessä. Sopupelillä mahduimme kaikki uimaan! Maarit: ”Kuvankaunis talvimaisema ja höyryävä merivesi.” Railin, Tuulan ja Hannun mieleen on jäänyt ensimmäinen kerta, kun uskalsi mennä avantoon ja tuli ylpeä olo itsensä voittamisesta. Virpi: ”Kerran olin kovalla pakkasella unohtanut uimapuvun kotiin. Avantoon oli päästävä. Raput olivat jäässä, kun ei ollut lämpömattoja tai –levyjä ja avantoon meno oli työlästä. Jouduin laskeutumaan portaita istuallani ja totesin ystävättärelleni, että tästä puuttuu enää, että peppu jäätyy rappuun kiinni ja joudut hälyttämään palokunnan irrottamaan… Näin ei onneksi käynyt!” Eeva: ” Kävelin laituria pitkin uimaan. Laiturilla oli 2–3 pikkupoikaa.
